Vanhat ihmiset ovat "hyviä" opettamaan hyviä tapoja esimerkillään.

Mä tein tuota lapsena, kun menin kaverin luo kylään. Olin utelias. Myöhemmin sitten älysin kysyä ensin, että saako katsoa tänne ja tuonne laatikkoon. Vastauksen mukaan sitten joko katsoin tai en. Olin alakouluikäinen.
Nykyään aikuisena ei tulisi mieleenkään, eikä edes kiinnosta. Todella epäkohteliasta.

Ne myös tulee huoneeseesi ja ovat niin uteliaita, että mitä puuhaat.
Alkavat myös neuvoa, jos olet vaikka netissä, todeten, että mitä joutavaa oikein teet, laita tuo jo kiinni, on paljon parempaakin tekemistä.

Ihan parasta on, jos siellä asunnossa pystyy juokseen ympyrää huoneiden läpi. Siinä sitä sitten juoksee kohta kissat ja koirat ja vieraat peräkkäin, niin että kaikki matot menee läjään.

Minulla oli joskus nuorena yläkerrassa naapurina mummo. Kun alussa teetin remontti, mummo soitti ovikelloa ja sanoi, että joku kolaa ikkunaan. No tupatarkasti sitten kepin kanssa köpötellen koko kämpän ja uuden keittiön ennen kuin pääsimme yhteisymmärrykseen, että koivun oksan kärki naputtaa ikkunaan. 😂

Kun imuroin ekaa kertaa, kävi katsomassa mistä ääni tulee. 😆 Ilmeisesti edelliset asukkaat eivät olleet paljon imuroineen. Ja kun kokosin ikean kaappia ja levy tippui varpaille ja huusin sitten ruman saman, soi taas ovikello ja kävi tarkistamassa ettei kukaan mies pahoinpitele minua. 😂 Tosin kun näytin ikean projektia, totesi eikö sinulla ole jotain miestä tuota tekmään, 😳 ja voivotteli kovaan ääneen kun sanoin ettei ole pitää vaan tehdä itse.

Sinänsä kiva hauska mummo, aina halusi jäädä juttelemaan, mutta hieman utelias. 😂 Ehdin asua asunnossa ehkä 5v ja vikoina vuosina mummo lähti vanhusten kotiin. Oli varmaan lähemmäs 90v ja varmaan aika yksinäinen.