Jokaisella joskus menee joku asia päin prinkkalaa, joskus jollain melkein kaikki. Se on osa tavallista elämää tasaisempien ja nousujohtoisten elämän rinnalla.
Oma vahvuuteni on kammeta itseni ylös kuopasta tai pienestä suhdanteen laskusta. Tiedän hyvin miten itse sen teen, miten puhun itselleni saadakseni motivaation lähteä kohti parempaa ja mitkä keinot toimii oman itseni kohdalla. Olen oman kuoppani ohittanut hiljattain. En hae tällä aloituksella neuvoja, vaan toivon ihmisten ajattelevan asiaa omalta kohdaltaan mikä juuri heillä toimii parhaiten.
Itse motivoidun ja iloitsen myös kaverin onnistumisesta, koska se antaa toivoa myös itselle. Osa taas näkee samassa tilanteessa pelkkää kateutta ja katkeruutta. Miten silloin asian näette oman pään sisällä ja mistä kateus/katkeruus oikein kumpuaa?
Sitkeyttä voi myös opettaa ainakin lapselle ja nuorelle. Omien lasten kanssa olen nähnyt, että toiset saa sitä ilmaiseksi synnyinlahjaksi ja toisten kanssa vaaditaan pitkä harjoittelu. Kuitenkin elämän onnistumiset harvoin tulee ilmaiseksi vaan vaativat työtä ja asennetta.
Oma vahvuuteni on kammeta itseni ylös kuopasta tai pienestä suhdanteen laskusta. Tiedän hyvin miten itse sen teen, miten puhun itselleni saadakseni motivaation lähteä kohti parempaa ja mitkä keinot toimii oman itseni kohdalla. Olen oman kuoppani ohittanut hiljattain. En hae tällä aloituksella neuvoja, vaan toivon ihmisten ajattelevan asiaa omalta kohdaltaan mikä juuri heillä toimii parhaiten.
Itse motivoidun ja iloitsen myös kaverin onnistumisesta, koska se antaa toivoa myös itselle. Osa taas näkee samassa tilanteessa pelkkää kateutta ja katkeruutta. Miten silloin asian näette oman pään sisällä ja mistä kateus/katkeruus oikein kumpuaa?
Sitkeyttä voi myös opettaa ainakin lapselle ja nuorelle. Omien lasten kanssa olen nähnyt, että toiset saa sitä ilmaiseksi synnyinlahjaksi ja toisten kanssa vaaditaan pitkä harjoittelu. Kuitenkin elämän onnistumiset harvoin tulee ilmaiseksi vaan vaativat työtä ja asennetta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Harvassa taitaa olla henkilöt, jotka saa tassutella tasasilla ja kuopattomilla teillä tässä elämässä. Välillä se tie on likipitäen täynnä kuoppia, toisinaan lähes virheetön. Siinäpä se kait piilee syy, miks sitä taapertaa möykkyjen ja kuoppien läpikin. Niiden jälkeen kulku helpottuu.
Siinä hitonmoisten kuoppien kohdilla, hampaat hetkellisesti irvessä, alkaa kummasti se pieni piru (hyvä sellainen) kolkuttaa olkapäälle. Sä pystyt, sä suoriudut, näytä niille ettei sua oo tehty hepposista materiaaleista. Noi takoo päässä ja matka jatkuu. Saattaa iskarit olla hetken kovilla, mut nepä ei kärsi suuria vaurioita ja kohta huomaa jo kurvailevansa hymy huulilla. 😊
Itselle myös auttaa usein Prkele&Stana! -asenne yhtenä keinoista, keskisormi vaan heiluu! 😂
Ihan lähivuosina ei tältä ole tuntunut, mutta Antin tulkinta kertoo paljon miltä pahassa kuopassa tubtuu: https://m.youtube.com/watch?v=90kifV4_Fyc
Kuulostaa tutulta asenteelta toi. 😂 Lisää löylyä ja havuja per*ele! Sisua löytyy, muualtakin ku rasiasta.
Mulle sanottiin hiljattain viisaasti, että ”käytä energiaasi sitkeyden sijaan rohkeuteen”.
Että ei se sitkeyskään ole välttis vaan hyvä juttu. Sen alle voi jäädä moni hyvä asia, luovuus tms. kun pyrkii vaan sitkeästi kestämään…
Että silleen taidan ajatella onnistumisesta hieman eri tavalla.
Itse valjastan luovuuden sitkeyden työkaluksi. Päätä ei kannata kovin kauan hakata samaan paikkaan, vaan miettiä muita tapoja ratkaista asia. Jos niitä ei löydy, voi olla parempi luovuttaa. Luovuttaminen voi olla rohkeutta.
muziikki, kiusaajiwn räjäyttäminen kokonaisuudezzaan, muziikki:
https://www.youtube.com/watch?v=44XYEeD1A1U
Itsekin tiedän, jos seinät nousee vastaan, miten saan hetkellisesti jumittuneen pääni kääntymään varpaista kohti ratkaisua. Työtä en pelkää ja luotan itseeni luovana ratkaisijana, mä pääsen läpi harmaan kivenkin ja toisaalta se on jopa hienoa.
Ei tarvitse kuin hetki miettiä sitä, mistä kaikesta tässä elämässä on tullut kammettua läpi ja mitä kaikkea olen saanut aikaan, niin toivottomuus ja mahdottomallekin tuntuvat vastoinkäymiset tuntuu helpolle selättää.
Toisaalta luulen, että voisin helpomminkin elää, mutta toisaalta mun luonteelle ei sopiskaan seesteinen iisi eläminen. :oD
Btw. Sinusta on tehty näköjään feikkinikki. Joku L-kirjain vaihdettu isoksi i-kirjaimeksi tms. Ihan tiedoksi....
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18020435/mina-kun-olen-jo-33-ja-kaytannossa-aina-ollut-sinkku#comment-123213702
Tuossa se esimerkiksi kirjoittaa...
Joku sanoi, että ilmeisesti joku kopioija on näkynyt myös chatissä (missä en ole edes käynyt). En vastaa kopioijista, oma on häpeänsä jos törttöilee! Se ei edusta minua vaan jotain ätmi/ätniä, joka saa kopioinnista ilmeisesti kipeitä kiksejä…
Sinänsä olen ilmeisesti tehnyt johonkuhun vaikutuksen, kun saa jotain esiintymällä minuna. 😂 Vähän säälittävää, että joku viitsii.
No säälittäviä hiippareita täällä riittää. :oD
Itse suhtaudun niin, että kaikki menee varmasti pieleen, jos ei tee kaikkeen varavarmistuksia. Olisin kerran polttanut erään yliopiston rakennuksista, jollen olisi laittanut sinne kolminkertaisia varmistuksia sille, että laite hajoaa. Ja hajosihan se keskellä yötä ja juuri siitä osasta jota en olisi siihen halunnut asentaa (mutta en itse päättänyt siitä).
Ja kaikista varmistuksista huolimatta asioita menee usein pieleen, mutta kun sen tietää, niin ei odota liikoja.
Varautuminen on kaksiteräinen miekka. Liika on liikaa ja saa ihmisen pahimmillaan sairaaksi (pakkooireinen häiriö ja ahdistus), mutta oikeissa kohdissa ja sopivasti se on kultaa. Tasapaino taitaa toimia parhaiten.
Joskus edellisessä työpaikassa toistettiin, että jos yhtään pientä virhettä ei sallita eikä niitä tule, tehdään ylilaatua ja tuottavuus on huono. Isot virheet, vaikka yliopiston palaminen on syytä toki välttää. 😂 Laatua ja tuottavuutta ei voi valita samaan aikaan, pitää päättää missä on (asiakkaan kannalta) riittävä taso.
Jos tai kun tuntuu kaiken menevän päin prinkkalaa, niin todennäköisesti se on pelkkä sisältä kumpuava tunne. Se on hälytyskello joka varoittaa itselle haitallisesta ajattelutavasta. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen mikä on hyvin ja ihanasti, mistä voi olla kiitollinen.
- Sheena
Olen myös ohittanut kuoppani äskettäin, ja se on vaatinut paljon työtä. Suomeksi en löytänyt tähän oikeita sanoja, mitä tämä on vaatinut, mutta englanniksi se olisi "extraordinary effort". Pitää olla oikea asenne, mutta myös uskoa omaan tekemiseen, ja ei saa antaa periksi.
Pelkällä ajattelun voimalla ei valitettavasti kukaan pysty huonoa tilannettaan korjaamaan, mikäli se riippuu terveydestä, vaan se vaatii tiettyjä konkreettisia toimia, miten saada tilanne parempaan suuntaan. Ja nämä eivät ole helppoja asioita. Mikäli siis on käynyt niin, että se nuoruuden into ja osa terveydestä on kadonnut jossakin vaiheessa elämää. Kun on oikeasti terve, niin asiat vaan sujuvat lähes itsekseen, ei asioita tarvitse niin paljon erikseen miettiä. Vastoinkäymisiä voi olla tietysti, mutta ne tuntuvat nyt suhteellisen helpoilta ratkaista.
Jos on mieleltään terve, uskon että jokainen sellainen yksilö osaa iloita muidenkin onnistumisista, katkeruus kumpuaa juuri siitä, että on jollakin tapaa sairas, vaikka ei sitä itse välttämättä tiedosta.
Tiettyyn rajaan ei saa antaa periksi, mutta täytyy osata tarvittaessa luovuttaakin. Ihmisellä on voimavaroja rajoitetusti. Ei ole ihan järkevän hommaa kuormittua, stressata ja ehkä uupuakin pahasti hakkaamalla päätään toistuvasti seinään, asia ei edisty, päähän vain tulee kuhmuja.
Oma kuoppani ei ollut fyysisestä tai mielenterveydestä johtuvaa, vaan normaaliin elämään kuuluva tunteita aiheuttava pettymys, johon olin varautunut (sen tarkemmin selittämättä).
Vaikka oli kyse isosta ja hyvinkin tärkeästä asiasta, silti se ei elämäni pöytää kuitenkaan heiluta, koska pöydässä on riittävän monta jalkaa pitämässä pöydän stabiilina. Niin ja muutenkin asia oli sellainen, mistä olen muutenkin ollut pidempään vailla. Asian meneminen niin kuin se meni harmittaa, mutta en kuitenkaan voi tehdä asialle mitään eikä juuttuminen asiaan auta yhtään mitään tai ketään.
Joskus on elämässä pahempiakin kuoppia tullut käytyä läpi, lähinnä parisuhteen takia ja työelämässä vierestä katsoen ihmisten romahtamisia ja samaan aikaan sellainen tilanne, ettei voi tehdä juuri mitään asian eteen. Onneksi oma pää on kestänyt ja olen aina selvinnyt.
Kuoppia elämäänmahtuu aina. Olen itse toiminut yrittäjänä ja todennut,että menestys vaatii jonkin sortin joustavaa asennetta. Ei pidä takertua yhdenlaiseen ajatteluun tavoitteisiin pyrkiessä jne, vaan joustavasti osata muuttaa suunnitelmia kun toimintaympäristössä tulee muutoksia.
Yrittäjän tiellä olen kokenut muun muassa yhteistyökumppanien tekemiä huijauksia, asiakkaiden maksujen laiminlyöntiä eli luottotappioita, sopimusten yllättäviä purkautumisia, mainehaittoja valheellisen tiedon levityksen vuoksi. Ja tietenkin taloudellisten suhdanteiden muutoksia, joihin on osattava varautua puskurein.
"vaan joustavasti osata muuttaa suunnitelmia kun toimintaympäristössä tulee muutoksia."
Aivan. Suunnitelma on huono, ellei sitä voi muuttaa.
Tästä olen samaa mieltä. Kun muutostarve tulee ajankohtaiseksi, pitää olla rohkeutta tehdä muutos nopeasti, mutta hallitusti.