Eihän tuo mikään yllätys ole, mutta sinällään metkoja yksityiskohtia noussut esille metatutkimuksessa. Ja kas vain 🙄, taas kuningas Alkoholi nousi myös framille, mutta kotimainen mediapa osasi jopa korostaa sitä nostamalle sen otsikkoon saakka...
"Voimakkain yhteys oli syntymävuodella. Ihmiset useimmiten pariutuvat ikäistensä kanssa.
Poliittisilla ja uskonnollisilla näkemyksillä oli myös vahva korrelaatio, samoin älykkyysosamäärällä, koulutustasolla ja juomatottumuksilla. Ihminen siis todennäköisesti valitsee suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus.
Alkoholinkäyttö myös yhdistää tai erottaa pariskuntia."
Kun on Hesarin juttu, niin on kai viikon luettavissa ilman tilausta, jotain sellaista, en muista eikä kiinnosta:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009871730.html
En ajatellut tästä ihmeemmin keskustella tahi kommentoida, saa muut temmeltää.
Ihminen haluaa itsensä kaltaisen kumppanin...
177
1942
Vastaukset
Ihmekään kun ei löydy. Minunlaisia, kun ei takuulla ole muita. Olen vieraalta planeetalta.
No jos luet artikkelin, mikäli se on vielä luettavissa maksutta, niin joudut toteamaan, että pääosin ihmisen ominaisuuksilla ei noiden mainittujen lisäksi pätkänkään väliä.
Toisekseen jossain oli aikanaan varhainen metatutkimus, lienee vuonna 2012 tms., jossa oli todettu että 95% ihmiskunnasta sisältää karkeasti arvioituna 5000-8000 erilaista ihmistyyppiä jotka ovat eroteltavissa toisitaan verrattain helposti, mm. arvojen jne. perusteella. Tuo puuttuva 5% oli sitten jollain tavoin sairaiksi luokiteltavia poikkeamia. Jos tuolla kaavalla lähdet laskemaan, niin mahdollisuudet onneen ovat ihan kohtuulliset, huomattavasti paremmat kuin loton täyspotin kohdalla.randombypasser kirjoitti:
No jos luet artikkelin, mikäli se on vielä luettavissa maksutta, niin joudut toteamaan, että pääosin ihmisen ominaisuuksilla ei noiden mainittujen lisäksi pätkänkään väliä.
Toisekseen jossain oli aikanaan varhainen metatutkimus, lienee vuonna 2012 tms., jossa oli todettu että 95% ihmiskunnasta sisältää karkeasti arvioituna 5000-8000 erilaista ihmistyyppiä jotka ovat eroteltavissa toisitaan verrattain helposti, mm. arvojen jne. perusteella. Tuo puuttuva 5% oli sitten jollain tavoin sairaiksi luokiteltavia poikkeamia. Jos tuolla kaavalla lähdet laskemaan, niin mahdollisuudet onneen ovat ihan kohtuulliset, huomattavasti paremmat kuin loton täyspotin kohdalla.Aikaikkuna vaan menee kiinni koko ajan. Parempi kun lakkaisin stressaamasta koko asialla. Kun pääsisi taas siihen samaan zen tilaan, missä olin vielä reilu 2 vuotta sitten, ennen kuin tapahtui sellaista että koko sisäinen maailma mullistui.... Siinä zen tilassa olin aika tyytyväinen elämääni ja ajattelin että on ihan hyvä olla yksin. Kun ei näin ronkelille mitään löydy. Katselen tasoani ylempiä aina.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Aikaikkuna vaan menee kiinni koko ajan. Parempi kun lakkaisin stressaamasta koko asialla. Kun pääsisi taas siihen samaan zen tilaan, missä olin vielä reilu 2 vuotta sitten, ennen kuin tapahtui sellaista että koko sisäinen maailma mullistui.... Siinä zen tilassa olin aika tyytyväinen elämääni ja ajattelin että on ihan hyvä olla yksin. Kun ei näin ronkelille mitään löydy. Katselen tasoani ylempiä aina.
Sun pitää uskoa tutkijoita. Ne sanoo, että sä haluut ikäses kumppanin.
Anonyymi kirjoitti:
Sun pitää uskoa tutkijoita. Ne sanoo, että sä haluut ikäses kumppanin.
Ja kun en halua, edelleenkään. Kyllä kumppani saa olla mielellään vähintään 4-5 vuotta nuorempi ja enemmänkin. Tutkijat eivät ole asiaa kysyneet minulta. Kyllä minä samaan aikaan tiedostan, että se on epärealistista. Mikäs sen hienompaa kuin olla tällainen sitten. Kärsiä tästä koko loppu elämä.
mustasusi kirjoitti:
Aikaikkuna vaan menee kiinni koko ajan. Parempi kun lakkaisin stressaamasta koko asialla. Kun pääsisi taas siihen samaan zen tilaan, missä olin vielä reilu 2 vuotta sitten, ennen kuin tapahtui sellaista että koko sisäinen maailma mullistui.... Siinä zen tilassa olin aika tyytyväinen elämääni ja ajattelin että on ihan hyvä olla yksin. Kun ei näin ronkelille mitään löydy. Katselen tasoani ylempiä aina.
Tähtää siihen aiemmin kokemaasi zen-tilaan, mutta ole armollinen itsellesi sen prosessin kanssa, ei se helpolla tai vikkelästi käy.
Tottahan itsekin kaipaisin jotain murusta rinnalle, mutta tiedostan, että se kaipuu on enemmänkin jotain kivikautista geneettistä sekä kasvuympäristön tuottamaa opittua kulttuurista rakennetta. Ehkä.
Elämä saa viedä, katselen rauhassa minne se johtaa, yksinkin on varsin hyvä.- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Ja kun en halua, edelleenkään. Kyllä kumppani saa olla mielellään vähintään 4-5 vuotta nuorempi ja enemmänkin. Tutkijat eivät ole asiaa kysyneet minulta. Kyllä minä samaan aikaan tiedostan, että se on epärealistista. Mikäs sen hienompaa kuin olla tällainen sitten. Kärsiä tästä koko loppu elämä.
Usko tieteeseen!
Anonyymi kirjoitti:
Usko tieteeseen!
Minä uskon mihin minä uskon. En lehdistön valheisiin. Hyvää yötä.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Ja kun en halua, edelleenkään. Kyllä kumppani saa olla mielellään vähintään 4-5 vuotta nuorempi ja enemmänkin. Tutkijat eivät ole asiaa kysyneet minulta. Kyllä minä samaan aikaan tiedostan, että se on epärealistista. Mikäs sen hienompaa kuin olla tällainen sitten. Kärsiä tästä koko loppu elämä.
Ei muutaman vuoden ikäero haittaa. Minäkin voisin hyväksyä muutaman vuoden ikäeron vanhempaan ikäluokkaan kuuluvalta mieheltä!
randombypasser kirjoitti:
Tähtää siihen aiemmin kokemaasi zen-tilaan, mutta ole armollinen itsellesi sen prosessin kanssa, ei se helpolla tai vikkelästi käy.
Tottahan itsekin kaipaisin jotain murusta rinnalle, mutta tiedostan, että se kaipuu on enemmänkin jotain kivikautista geneettistä sekä kasvuympäristön tuottamaa opittua kulttuurista rakennetta. Ehkä.
Elämä saa viedä, katselen rauhassa minne se johtaa, yksinkin on varsin hyvä.Kyllä minulla on nyt yritystä saavuttaa taas se balanssi mielessäni. Nyt on mennyt sen verran aikaa siitä ihastumisesta, että alkaa olo normalisoitua senkin puolesta. Tarvitsen vaan aikaa meditoimiseen ja syventyä jälleen enemmän kaikkeen metafyysisiin asioihin sun muihin mielenkiintoisiin juttuihin. Pääsen niin sanotusti kaiken tämän sonnan yläpuolelle. Olin siellä kerran. Aion päästä sinne taas.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Minä uskon mihin minä uskon. En lehdistön valheisiin. Hyvää yötä.
Tieteellisen tutkimuksen tulos on lähimpänä totuutta kuin mikään muu minkä tiedämme.
Anonyymi kirjoitti:
Tieteellisen tutkimuksen tulos on lähimpänä totuutta kuin mikään muu minkä tiedämme.
Niinhän sinun annetaan uskoa. Poikkeuksiakin on silti olemassa. Ei kaikki mene massan mukana.
mustasusi kirjoitti:
Kyllä minulla on nyt yritystä saavuttaa taas se balanssi mielessäni. Nyt on mennyt sen verran aikaa siitä ihastumisesta, että alkaa olo normalisoitua senkin puolesta. Tarvitsen vaan aikaa meditoimiseen ja syventyä jälleen enemmän kaikkeen metafyysisiin asioihin sun muihin mielenkiintoisiin juttuihin. Pääsen niin sanotusti kaiken tämän sonnan yläpuolelle. Olin siellä kerran. Aion päästä sinne taas.
No juuri noin, kuulostaa hyvältä! Eteenpäin pääsee helposti, mutta takaisin on yleensä pidempi matka. Toisaalta tie on tuttu, niin mikäpä sitä on talsiessa. Onnea matkaan 😊
randombypasser kirjoitti:
No juuri noin, kuulostaa hyvältä! Eteenpäin pääsee helposti, mutta takaisin on yleensä pidempi matka. Toisaalta tie on tuttu, niin mikäpä sitä on talsiessa. Onnea matkaan 😊
Kiitos. Mahtavaa että ymmärrät mistä puhun. 😊
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Niinhän sinun annetaan uskoa. Poikkeuksiakin on silti olemassa. Ei kaikki mene massan mukana.
Poikkeava havainto on yksinäinen..
mustasusi kirjoitti:
Kiitos. Mahtavaa että ymmärrät mistä puhun. 😊
Mahdollisesti ymmärrän, ehkä ainakin osittain. On joidenkin oman elämän asioiden osalta samalainen prosessi käynnistynyt, luullakseni, paluu johonkin missä oli rauhallinen ja hyvä olla.
randombypasser kirjoitti:
Mahdollisesti ymmärrän, ehkä ainakin osittain. On joidenkin oman elämän asioiden osalta samalainen prosessi käynnistynyt, luullakseni, paluu johonkin missä oli rauhallinen ja hyvä olla.
Niin, sitä jotenkin haikeanakin muistellut, miten stressitön olo se oli... Kuten sanoit, matka takaisin siihen voi olla hankala ja pitkä. Kaikki tapahtumat kun jättää kuitenkin jälkensä. Ei sitä ole enää sama ihminen, kuin silloin reilu 2 vuotta sitten. Kuin se joki, jonne on heitetty kivi, se ei ole enää sama, vaikka näyttää samalta.
mustasusi kirjoitti:
Niin, sitä jotenkin haikeanakin muistellut, miten stressitön olo se oli... Kuten sanoit, matka takaisin siihen voi olla hankala ja pitkä. Kaikki tapahtumat kun jättää kuitenkin jälkensä. Ei sitä ole enää sama ihminen, kuin silloin reilu 2 vuotta sitten. Kuin se joki, jonne on heitetty kivi, se ei ole enää sama, vaikka näyttää samalta.
On se matka pitkä eikä näennäisesti perille päästyään maisema olekaan ihan sama, vaikkakin miltei sama. Aina jotain pitää rakentaa uudelleen, kun tilanne muuttuu, mutta niin se elämässä menee, ei ole kahta samanlaista päivää.
En itse ole haikeana varsinaisesti muistellut niitä joitain menneitä asioita, olemisen muotoja, mutta muistan kuinka syvää tyydytystä ne yksityiskohdat, arjenkin pienet asiat silloin toivat. Siispä sitä kohden, hiljalleen 🤗randombypasser kirjoitti:
On se matka pitkä eikä näennäisesti perille päästyään maisema olekaan ihan sama, vaikkakin miltei sama. Aina jotain pitää rakentaa uudelleen, kun tilanne muuttuu, mutta niin se elämässä menee, ei ole kahta samanlaista päivää.
En itse ole haikeana varsinaisesti muistellut niitä joitain menneitä asioita, olemisen muotoja, mutta muistan kuinka syvää tyydytystä ne yksityiskohdat, arjenkin pienet asiat silloin toivat. Siispä sitä kohden, hiljalleen 🤗Onnea myös sinun matkaasi. 😊
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Ja kun en halua, edelleenkään. Kyllä kumppani saa olla mielellään vähintään 4-5 vuotta nuorempi ja enemmänkin. Tutkijat eivät ole asiaa kysyneet minulta. Kyllä minä samaan aikaan tiedostan, että se on epärealistista. Mikäs sen hienompaa kuin olla tällainen sitten. Kärsiä tästä koko loppu elämä.
susi ajattele että kymmenen vuoden kuluttua joku nuori nainen voi kiinnostua susta . Tällä hetkellä 10 vuotiaat eivät katso sinua seurustelumielessä. 10 vuoden kuluttua voivat olla eri mieltä kuin nyt.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Kyllä minulla on nyt yritystä saavuttaa taas se balanssi mielessäni. Nyt on mennyt sen verran aikaa siitä ihastumisesta, että alkaa olo normalisoitua senkin puolesta. Tarvitsen vaan aikaa meditoimiseen ja syventyä jälleen enemmän kaikkeen metafyysisiin asioihin sun muihin mielenkiintoisiin juttuihin. Pääsen niin sanotusti kaiken tämän sonnan yläpuolelle. Olin siellä kerran. Aion päästä sinne taas.
Puhut siis Netasta kun puhut ihastumisesta.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Niin, sitä jotenkin haikeanakin muistellut, miten stressitön olo se oli... Kuten sanoit, matka takaisin siihen voi olla hankala ja pitkä. Kaikki tapahtumat kun jättää kuitenkin jälkensä. Ei sitä ole enää sama ihminen, kuin silloin reilu 2 vuotta sitten. Kuin se joki, jonne on heitetty kivi, se ei ole enää sama, vaikka näyttää samalta.
Kuka puhuu taas Netasta. Sunhan ei pitänyt puhua Netasta enää.
Anonyymi kirjoitti:
Kuka puhuu taas Netasta. Sunhan ei pitänyt puhua Netasta enää.
Minä voin sanoa että olen joskus ollut ihastunut. En mainitse nimiä. Se että olen ollut joskus ihastunut on minun oma kokemukseni. Ei pitäisi vahingoittaa ketään. Sitä on jo miljoona kertaa anteeksi pyydetty.
Anonyymi kirjoitti:
Kuka puhuu taas Netasta. Sunhan ei pitänyt puhua Netasta enää.
Varmaan naimisissa jo tätä nykyä...
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Minä voin sanoa että olen joskus ollut ihastunut. En mainitse nimiä. Se että olen ollut joskus ihastunut on minun oma kokemukseni. Ei pitäisi vahingoittaa ketään. Sitä on jo miljoona kertaa anteeksi pyydetty.
Puhut siis Netasta. Miksi puhut hänetsä vaikka sanoit ettet enää mainitse häntä. Taas puhuit netasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
susi ajattele että kymmenen vuoden kuluttua joku nuori nainen voi kiinnostua susta . Tällä hetkellä 10 vuotiaat eivät katso sinua seurustelumielessä. 10 vuoden kuluttua voivat olla eri mieltä kuin nyt.
Saanen huomauttaa, että vuosikymmen vaikuttaa huomattavasti myös nimimerkki Mustasuteen. Faktuaalisesti enemmän negatiivisesti, kuin mainitsemaanne 10-vuotiaaseen.
Siinä missä 10-vuotias on koko ajan kasvun tilassa biologisesti ihan kaikissa kehonsa osa-alueissa aivot mukaan lukien, Mustasusi on biologisesti elämänsä syksyssä: hänen kognitiiviset kykynsä rapistuvat, ehkä jopa nopeammin kuin hänen kehonsa.
On itsepetosta uskotella itselleen, että nuori ja aikuiselämäänsä vasta toden teolla astuva 20-vuotias nuori nainen olisi aidosti kiinnostunut parisuhdemielessä jostain rapistuvasta, eläkeikää lähestyvästä miehestä.
Samankaltaista itsepetosta on havaittavissa myös muissa suuren ikäeron parisuhdehaaveissa ja yritelmissä.
Itselleen valehteleminen on sangen helppoa -- ja todeksi todettu väylä yksinäiseen ja katkeraan elämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tieteellisen tutkimuksen tulos on lähimpänä totuutta kuin mikään muu minkä tiedämme.
Totta toistaiseksi.
- Anonyymi
Noin minäkin ajattelen, kun on jo yksi kokemus parisuhteesta suunnilleen samanikäisen kanssa.
Ainakin se antaa paremmat eväät keskusteluille ja ymmärrykselle maailmasta kun on elänyt suunnilleen samat maailman tapahtumat ja aikakaudet läpi.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ainakin se antaa paremmat eväät keskusteluille ja ymmärrykselle maailmasta kun on elänyt suunnilleen samat maailman tapahtumat ja aikakaudet läpi.
Olen samaa mieltä ja juuri siksi koenkin samanikäiset kiinnostavina ja vielä siihen ryhmään kuuluvat tietyntyyppiset ja tietynpituiset.
Totta tuo ainakin siltä osin on, että mun kriteeri numero 1 on ehdottomasti ikä. Ja myös se, että uskonnollinen vakaumus on erittäin tärkeä, kenties tosiaan peräti se kriteeri numero 2. Kriteeri numero 3 mulla onkin sitten jotain mitä aloituksessa ei mainittu eli lapsettomuus.
Ai saakeli, siis ikä... No sitten mulla ei ole mitään mahdollisuuksia 🤣
Uskonto on kyllä merkittävä tekijä. Tai siis voi olla ettei ole, vaikka kuinka oltaisiin vastakkaista uskotaustaa, mutta toisaalta voi olla todella tappavakin tekijä. Uskonto, kulttuuri, kumpi se nyt sitten olisi, tarkemmin ajatellen, vai kulkevatko ne käsi kädessä 🤔
Lapset eivät ole kaikkien juttu, vaikka muuten voisikin lapsista pitää, sopivina annoksina. Eipä noita ole itsellekään siunaantunut enkä pidä sitä ollenkaan huonona asiana, en usko olevani kovin käytökelpoista isi-matskua, mutta toisaalta pidän lapsista paljonkin, kunhan saan nauttia sitä laspi-yhteisöllisyyttä sopivina annoksina, itse valitseminani ajankohtina. Varmasti oppisin elämään tyytyväisenä toisinkin, mutta näin on elämä mennyt ja tämä on ihan hyvä näin.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ai saakeli, siis ikä... No sitten mulla ei ole mitään mahdollisuuksia 🤣
Uskonto on kyllä merkittävä tekijä. Tai siis voi olla ettei ole, vaikka kuinka oltaisiin vastakkaista uskotaustaa, mutta toisaalta voi olla todella tappavakin tekijä. Uskonto, kulttuuri, kumpi se nyt sitten olisi, tarkemmin ajatellen, vai kulkevatko ne käsi kädessä 🤔
Lapset eivät ole kaikkien juttu, vaikka muuten voisikin lapsista pitää, sopivina annoksina. Eipä noita ole itsellekään siunaantunut enkä pidä sitä ollenkaan huonona asiana, en usko olevani kovin käytökelpoista isi-matskua, mutta toisaalta pidän lapsista paljonkin, kunhan saan nauttia sitä laspi-yhteisöllisyyttä sopivina annoksina, itse valitseminani ajankohtina. Varmasti oppisin elämään tyytyväisenä toisinkin, mutta näin on elämä mennyt ja tämä on ihan hyvä näin.Uskonnollinen katsomus on siitä huono kriteeri, että se voi muuttua. Kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla vielä sittenkin kun hän hurahtaa uskoon. Tai kun hän luopuu uskostaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskonnollinen katsomus on siitä huono kriteeri, että se voi muuttua. Kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla vielä sittenkin kun hän hurahtaa uskoon. Tai kun hän luopuu uskostaan.
Muuttuu ikäkin koko ajan.
- Anonyymi
Kuinka nuorta kumppania siis vaadit? Itselleni kelpaa kolemkymmentä vuotta nuorempi nainen, mutta ei ikä ole itselle niinkään tärkeä kriteeri.
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka nuorta kumppania siis vaadit? Itselleni kelpaa kolemkymmentä vuotta nuorempi nainen, mutta ei ikä ole itselle niinkään tärkeä kriteeri.
Teoriassa max 5 v vanhempi, mutta olen kyllä ollut 7 vuotta vanhemmankin kanssa, eli joustoa löytyy jonkin verran jos itse tyyppi on oikea.
randombypasser kirjoitti:
Ai saakeli, siis ikä... No sitten mulla ei ole mitään mahdollisuuksia 🤣
Uskonto on kyllä merkittävä tekijä. Tai siis voi olla ettei ole, vaikka kuinka oltaisiin vastakkaista uskotaustaa, mutta toisaalta voi olla todella tappavakin tekijä. Uskonto, kulttuuri, kumpi se nyt sitten olisi, tarkemmin ajatellen, vai kulkevatko ne käsi kädessä 🤔
Lapset eivät ole kaikkien juttu, vaikka muuten voisikin lapsista pitää, sopivina annoksina. Eipä noita ole itsellekään siunaantunut enkä pidä sitä ollenkaan huonona asiana, en usko olevani kovin käytökelpoista isi-matskua, mutta toisaalta pidän lapsista paljonkin, kunhan saan nauttia sitä laspi-yhteisöllisyyttä sopivina annoksina, itse valitseminani ajankohtina. Varmasti oppisin elämään tyytyväisenä toisinkin, mutta näin on elämä mennyt ja tämä on ihan hyvä näin.Uskontokysymys on mulle nykyään ehdoton ensimmäisen eksäni takia (ortodoksi). Hän oli hyvin uskonnollinen ja olisi halunnut käännyttää minutkin uskoon. Sanoi vielä, ettei me voida mennä muka koskaan naimisiin koska en kuulunut kirkkoon, oikaisin tämä väittämänsä toteamalla että esim. omat vanhempani menivät naimisiin maistraatissa, koska isäni ei kuulunut kirkkoon.
Anonyymi kirjoitti:
Uskonnollinen katsomus on siitä huono kriteeri, että se voi muuttua. Kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla vielä sittenkin kun hän hurahtaa uskoon. Tai kun hän luopuu uskostaan.
Voi ei se sen takia ole merkittävä, miltei kaikki ihmisen elämässä, mielessä voi muuttua vuosien saatossa ilman minkäänlaista ulkoista painetta. Niiden asioiden rinnalla vaihtunut uskonto on vain yksi haihatus muiden joukossa.
Mutta loppupäätelmäsi on oikea, kannattaa valita kumppani jota uskoo jaksavansa myös kun toinen ärsyttävimmillään/pahimmillaan seuraavat viisi vuotta tms. putkeen. Ei ihan helppo tehtävä, mutta onhan siinä aika moni onnistunut aikojen saatossa.Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:
Uskontokysymys on mulle nykyään ehdoton ensimmäisen eksäni takia (ortodoksi). Hän oli hyvin uskonnollinen ja olisi halunnut käännyttää minutkin uskoon. Sanoi vielä, ettei me voida mennä muka koskaan naimisiin koska en kuulunut kirkkoon, oikaisin tämä väittämänsä toteamalla että esim. omat vanhempani menivät naimisiin maistraatissa, koska isäni ei kuulunut kirkkoon.
On se tuossa mielessä kelle tahansa merkittävä, jos siis uskonopit määrittävät tarkalleen miten yksilö elää eivätkä poikkeamat ole sallittuja. Sitten jos on vähän arkisempi tulkinta niistä opeista, niin sinällään arvostettu ja harras, vaikkapa ortodoksi, voi olla varsin kelvollista kumppaniainesta.
Ylipäänsä kumppanitorilla mikään ei ole sitä miltä näyttää, vaan ihmisiin pitää ehtiä tutustua niin pitkään, että joutuu toteamaan "ei jatkoon". Jos sitä pistettä ei ikinä tulekaan... On luultavasti onnellisissa ongelmissa 😂
- Anonyymi
No joo, ei nyt päässyt ihan hirveesti yllättämään. Toisenlainen tulos olis yllättänyt enemmän. 🙂
No kyllä se kaltaisuus saattaa vähän helpottaa yhteiseloa, jossain määrin kuitenkin erilaisuuttakin on hyvä olla. Omat persoonat vähintäänkin.
Lisäksi vielä... Hetken mietin tässä, niin vaikea olisi kuvitella naiskumppaniakaan vierelleni elämään, joka olisi kovin erilainen arvoiltaan ja elämäntavoiltaan. Melko mahdotonta olisi pärjätä muuten parina.
Ulkoisesti toki minua femiinimpi ja nätimpikin, muttei missään nimessä mikään turhamainen kotkottaja. Arvostan uutteruutta jokseenkin, vaikka myös perhekeskeisyyttä ja rentouttakin. Ei pipo kireellä elämää, vaikka järkevästi elääkin.Huitale kirjoitti:
Lisäksi vielä... Hetken mietin tässä, niin vaikea olisi kuvitella naiskumppaniakaan vierelleni elämään, joka olisi kovin erilainen arvoiltaan ja elämäntavoiltaan. Melko mahdotonta olisi pärjätä muuten parina.
Ulkoisesti toki minua femiinimpi ja nätimpikin, muttei missään nimessä mikään turhamainen kotkottaja. Arvostan uutteruutta jokseenkin, vaikka myös perhekeskeisyyttä ja rentouttakin. Ei pipo kireellä elämää, vaikka järkevästi elääkin.Arvoissa on paljonkin pelivaraa, mutta miltei jokaisella on tiettyjä ydinarvoja joiden osalta pelivaraa ei ole kuin korkeintaan hiuskarvan verran. Korkeintaan. Jos ne ei osu kohdilleen, on homma valmis jo lähtöruudussa ja sitten vaan vikkelästi eri suuntiin ennen kuin menee riitelyksi, turhaan.
randombypasser kirjoitti:
Arvoissa on paljonkin pelivaraa, mutta miltei jokaisella on tiettyjä ydinarvoja joiden osalta pelivaraa ei ole kuin korkeintaan hiuskarvan verran. Korkeintaan. Jos ne ei osu kohdilleen, on homma valmis jo lähtöruudussa ja sitten vaan vikkelästi eri suuntiin ennen kuin menee riitelyksi, turhaan.
Totta. Ja en tiedä miten yleistä on, mutta omalla kohdalla ikääntyessä ne ydinarvot on vaan entistäkin selvemmät ja niistä ei tahdo joustaa.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Arvoissa on paljonkin pelivaraa, mutta miltei jokaisella on tiettyjä ydinarvoja joiden osalta pelivaraa ei ole kuin korkeintaan hiuskarvan verran. Korkeintaan. Jos ne ei osu kohdilleen, on homma valmis jo lähtöruudussa ja sitten vaan vikkelästi eri suuntiin ennen kuin menee riitelyksi, turhaan.
Noin se on.
Huitale kirjoitti:
Totta. Ja en tiedä miten yleistä on, mutta omalla kohdalla ikääntyessä ne ydinarvot on vaan entistäkin selvemmät ja niistä ei tahdo joustaa.
Ihminen kangistuu vanhetessaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eivät kaikki eikä kukaan aina tai täysin, mutta se on ihan tutkittu juttu että henkistä jäykistymistä tapahtuu. Ja juuri ydinarvojen sekä -uskomusten kohdalla. Se ei ole hyvä eikä huono juttu, se vain kuuluu elämään.
Anonyymi kirjoitti:
Noin se on.
Mahdollisesti. Noin minulle on tieteen puolelta kerrottu ja siltä se vaikuttaa empiirisestikin, niin olen taipuvainen uskomaan siihen väittämään.
randombypasser kirjoitti:
Ihminen kangistuu vanhetessaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eivät kaikki eikä kukaan aina tai täysin, mutta se on ihan tutkittu juttu että henkistä jäykistymistä tapahtuu. Ja juuri ydinarvojen sekä -uskomusten kohdalla. Se ei ole hyvä eikä huono juttu, se vain kuuluu elämään.
Kyllä kyllä. Niin se on.
"Esimerkiksi ulospäinsuuntautuneisuudella ei puolestaan ollut juuri minkäänlaista yhteyttä kumppanin valintaan. Analyysin perusteella sosiaalisista tilanteista pitävä ekstrovertti saattaa ihan yhtä todennäköisesti päätyä yhteen omissa oloissaan viihtyvän introvertin kanssa kuin toisen kaltaisensa kanssa."
Tämä oli ehkä hieman yllättävä havainto. Itselläni on ollut sellainen kuva että ekstrovertit suhtautuvat välillä vähän nuivasti introvertteihin. Ei ehkä kannattaisi, varsinkaan jos arvostaa älykkyyttä. Joidenkin havaintojen mukaan esim. 70% lahjakkaista ihmisistä ovat introvertteja.Naulan kantaan! Tuota samaa luin itsekin mielenkiinnolla, kuten niitä joitain muita esille nostettuja ei-mitään-korrelaatiota -yksityiskohtia.
Luulisin, että ekstron ja intron parisuhteessa varmaan räiskyy aika ajoin reippaastikin erilaisuudesta johtuen, mutta ehkä se ei sitten ole niin erottava tekijä, vaan mahdollisesti jopa liimaava tekijä, mikä tosin mahdollistuu vain jos kommunikaatio ja kunnioitus toista kohtaan toimivat.randombypasser kirjoitti:
Naulan kantaan! Tuota samaa luin itsekin mielenkiinnolla, kuten niitä joitain muita esille nostettuja ei-mitään-korrelaatiota -yksityiskohtia.
Luulisin, että ekstron ja intron parisuhteessa varmaan räiskyy aika ajoin reippaastikin erilaisuudesta johtuen, mutta ehkä se ei sitten ole niin erottava tekijä, vaan mahdollisesti jopa liimaava tekijä, mikä tosin mahdollistuu vain jos kommunikaatio ja kunnioitus toista kohtaan toimivat.Tähän väliin sanon, että itse uuvun ekstroverttien kanssa alta aikayksikön. Isäni on ekstro ja vaikka miten rakas ihminen onkin, en vaan jaksa sitä jatkuvaa kälkätystä ja sähellystä. Pitää olla introvertti, joka osaa olla hiljaa, eikä kählää jatkuvasti jotakin. Ja johonkin päin menossa.
Huitale kirjoitti:
Tähän väliin sanon, että itse uuvun ekstroverttien kanssa alta aikayksikön. Isäni on ekstro ja vaikka miten rakas ihminen onkin, en vaan jaksa sitä jatkuvaa kälkätystä ja sähellystä. Pitää olla introvertti, joka osaa olla hiljaa, eikä kählää jatkuvasti jotakin. Ja johonkin päin menossa.
Tai edes ambivertti. Ekstro ei ikinä.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Tai edes ambivertti. Ekstro ei ikinä.
En minäkään jaksaisi ekstroverttiä.
Anonyymi kirjoitti:
En minäkään jaksaisi ekstroverttiä.
Mahdoton yhtälö. Väsyn jo työkavereissa, kavereissani heihin. Vaikka ovat kuinka kivoja, mutta se huomion määrä mitä heihin pitäisi panostaa ja kuunnella ja katsella, se on ylitsepääsemätöntä kun haluaa vaan, että toinen olis hiljaa ja paikoillaan. Lopulta ärsyyntyy ja itse häipyy pois näkyviltä.
Huitale kirjoitti:
Tai edes ambivertti. Ekstro ei ikinä.
No ollaan kaikki erilaisia, niin yksi intro jaksaa ekstroa ja toinen ei, ei se sen kummempaa ole. Eikä kenenkään siinä mielessä tartte jaksaakaan, useimmiten vakalla on vapaus valita kantensa.
Huitale kirjoitti:
Mahdoton yhtälö. Väsyn jo työkavereissa, kavereissani heihin. Vaikka ovat kuinka kivoja, mutta se huomion määrä mitä heihin pitäisi panostaa ja kuunnella ja katsella, se on ylitsepääsemätöntä kun haluaa vaan, että toinen olis hiljaa ja paikoillaan. Lopulta ärsyyntyy ja itse häipyy pois näkyviltä.
Mä oon tuumailija tyyppiä. Saatan istuksia pitkät tovit omissa astoksissani ja suunnitella omia tekemisiäni puhumatta pitkään aikaan mitään. Ja ekstrovertti isäni ilmestyy paikalle kälkättämään ja esitelmöimään loputtomasti, niin tekee mieli käskeä kotiinsa.
Huitale kirjoitti:
Mä oon tuumailija tyyppiä. Saatan istuksia pitkät tovit omissa astoksissani ja suunnitella omia tekemisiäni puhumatta pitkään aikaan mitään. Ja ekstrovertti isäni ilmestyy paikalle kälkättämään ja esitelmöimään loputtomasti, niin tekee mieli käskeä kotiinsa.
Mulla on samaa taipumusta, hiljaa kelailla, makustella ja puntaroida. Niin kyllä se silloon ärsyttää jos siinä ympärillä koohotetaan jotain toissijaista harakan huttua. Tosin olen aika hanakka osoittamaan sen turhautumiseni silloin myös, niin kyllä siinä piirunkaan hereillä oleva ottaa vikkelästi muutaman taka-askelen ja jättää tilaa.
randombypasser kirjoitti:
No ollaan kaikki erilaisia, niin yksi intro jaksaa ekstroa ja toinen ei, ei se sen kummempaa ole. Eikä kenenkään siinä mielessä tartte jaksaakaan, useimmiten vakalla on vapaus valita kantensa.
Näinpä. Nuorempana tässäkin asiassa oli joustavempi itsekin.
randombypasser kirjoitti:
Mulla on samaa taipumusta, hiljaa kelailla, makustella ja puntaroida. Niin kyllä se silloon ärsyttää jos siinä ympärillä koohotetaan jotain toissijaista harakan huttua. Tosin olen aika hanakka osoittamaan sen turhautumiseni silloin myös, niin kyllä siinä piirunkaan hereillä oleva ottaa vikkelästi muutaman taka-askelen ja jättää tilaa.
Sama, multakin pääsee äkkiä pari rumaa sanaa ja mörkö ilmeet.
Huitale kirjoitti:
Näinpä. Nuorempana tässäkin asiassa oli joustavempi itsekin.
Juups, vanhemmiten hengästyy helpommin 😂
Huitale kirjoitti:
Sama, multakin pääsee äkkiä pari rumaa sanaa ja mörkö ilmeet.
En kovin usein vaivaudu murahtamaan, mutta toisaalta se totaalinen hiljaisuus ja jäävuoren kaltainen olemus sekä vitutusta lupaava tiukka katse yleensä riittävät ilmaisemaan, että nyt vikkelästi suuta pienemmälle ja askelia toiseen suuntaan, niin parempi tulee 😂
randombypasser kirjoitti:
En kovin usein vaivaudu murahtamaan, mutta toisaalta se totaalinen hiljaisuus ja jäävuoren kaltainen olemus sekä vitutusta lupaava tiukka katse yleensä riittävät ilmaisemaan, että nyt vikkelästi suuta pienemmälle ja askelia toiseen suuntaan, niin parempi tulee 😂
Hahaa, täytyykin ääneti testata pelkkää tuimistelua. 😅👍
Huitale kirjoitti:
Hahaa, täytyykin ääneti testata pelkkää tuimistelua. 😅👍
Mielikuvittele itsesi uhkaavaksi jäävuoreksi, joka vyöryy hälisijän päälle, niin saat oikean asenteen. Tai sitten saat makeat naurut itsellesi ja sekin on siinä tilanteessa erittäin hyvä lopputulos 😁
randombypasser kirjoitti:
Mielikuvittele itsesi uhkaavaksi jäävuoreksi, joka vyöryy hälisijän päälle, niin saat oikean asenteen. Tai sitten saat makeat naurut itsellesi ja sekin on siinä tilanteessa erittäin hyvä lopputulos 😁
Me taidetaan saada riita aikaiseksi iskän kanssa jo nenän väärästä asennosta. 🤣
Huitale kirjoitti:
Me taidetaan saada riita aikaiseksi iskän kanssa jo nenän väärästä asennosta. 🤣
Kaksi kovapäistä, niin ei ihme, riittää kun sattuu edes hengittämään toisen lähellä 😂
randombypasser kirjoitti:
Kaksi kovapäistä, niin ei ihme, riittää kun sattuu edes hengittämään toisen lähellä 😂
Joo ja hän on vielä ihailua kaipaava leijona, jota minä en suostu palvomaan. Sekin saa sen ärtymään minuun. 😂
Mulle sen ihailuntarve on lähinnä lapsellista.Huitale kirjoitti:
Joo ja hän on vielä ihailua kaipaava leijona, jota minä en suostu palvomaan. Sekin saa sen ärtymään minuun. 😂
Mulle sen ihailuntarve on lähinnä lapsellista.Jellona eli luontainen johtaja. Siis omasta mielestään 😂
randombypasser kirjoitti:
Jellona eli luontainen johtaja. Siis omasta mielestään 😂
Nimenomaan omasta mielestään, patsastelija. Kun minä teen kun minä.. 😅
Öitä.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No ollaan kaikki erilaisia, niin yksi intro jaksaa ekstroa ja toinen ei, ei se sen kummempaa ole. Eikä kenenkään siinä mielessä tartte jaksaakaan, useimmiten vakalla on vapaus valita kantensa.
Olen introvertti ja molempi käy minulle kumppaniksi. Nille ekstroverteille vain pitää sanoa, että jatkuva pölinä kuormittaa liikaa. Jollei ymmärrä sitä, niin sitten vaihtoon.
Anonyymi kirjoitti:
Olen introvertti ja molempi käy minulle kumppaniksi. Nille ekstroverteille vain pitää sanoa, että jatkuva pölinä kuormittaa liikaa. Jollei ymmärrä sitä, niin sitten vaihtoon.
Monille ekstroille se voi olla äärettömän vaikeaa, kun saavat vurtaa omasta mölinästään ja esillä olosta. Mutta mahtasko eri asunnoissa asuen ja tapaillen sietää sen ekstromman äänessä oloa ja jatkuvaa esillä oloa kestämään paremmin?
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Monille ekstroille se voi olla äärettömän vaikeaa, kun saavat vurtaa omasta mölinästään ja esillä olosta. Mutta mahtasko eri asunnoissa asuen ja tapaillen sietää sen ekstromman äänessä oloa ja jatkuvaa esillä oloa kestämään paremmin?
Oma kokemukseni on, että kyllä ekstrovertti ymmärtää introverttiä, kun sen sanoo ääneen, että mölinä häiritsee elämää. : ) Joskut voivat olla sitten niin narisistisia, etteivät ymmärrä, mutta eihän silloin muutenkaan pitäisi olla suhteessa (narsistin kanssa).
Anonyymi kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että kyllä ekstrovertti ymmärtää introverttiä, kun sen sanoo ääneen, että mölinä häiritsee elämää. : ) Joskut voivat olla sitten niin narisistisia, etteivät ymmärrä, mutta eihän silloin muutenkaan pitäisi olla suhteessa (narsistin kanssa).
Nojoo. Minulla on päinvastaisia kokemuksia, juurikin suuttumisesta vaikka kuinka kertoo nätisti, että uuvun energiaasi olla äänessä.
Huitale kirjoitti:
Nojoo. Minulla on päinvastaisia kokemuksia, juurikin suuttumisesta vaikka kuinka kertoo nätisti, että uuvun energiaasi olla äänessä.
Sitten murjotetaan ja pidetään mykkäkoulua ja piilovittuillaan. 😑
randombypasser kirjoitti:
Naulan kantaan! Tuota samaa luin itsekin mielenkiinnolla, kuten niitä joitain muita esille nostettuja ei-mitään-korrelaatiota -yksityiskohtia.
Luulisin, että ekstron ja intron parisuhteessa varmaan räiskyy aika ajoin reippaastikin erilaisuudesta johtuen, mutta ehkä se ei sitten ole niin erottava tekijä, vaan mahdollisesti jopa liimaava tekijä, mikä tosin mahdollistuu vain jos kommunikaatio ja kunnioitus toista kohtaan toimivat.Kyllä suht. joustava introvertti pärjää ekstrovertin kanssa hyvinkin pitkälle
Anonyymi kirjoitti:
Olen introvertti ja molempi käy minulle kumppaniksi. Nille ekstroverteille vain pitää sanoa, että jatkuva pölinä kuormittaa liikaa. Jollei ymmärrä sitä, niin sitten vaihtoon.
Olen kanssasi samaa mieltä, periaatteessa kumpi tahansa ääripää tai kaikki siltä väliltä käy. Jos homma toimii ja myös kommunikaatio toimii, voi toinen ihan rauhassa olla ekstro ja silti antaa introlle paljon rauhaa kun tilanne sitä edellyttää.
E-Lukka kirjoitti:
Kyllä suht. joustava introvertti pärjää ekstrovertin kanssa hyvinkin pitkälle
Pärjää hyvinkin, etenkin jos ekstrolla on riittävät tunnetaidot, kykyä huomioida toisen tarpeet ja halua kommunikoida rakentavasti. No hitto, oikeastaan noilla kriteerein sitä voisi mennä avioon vaikka psykopaatin kanssa 😂
- Anonyymi
Vanhentunutta tietoa koko introverttius/ekstroverttius ja suhde älykkyyteen.
Lisäksi:
Oikeasti älykkäät osaavat sopeutua ja pitää kulloinkin tarvittavaa "maskia" yllä.
Itse olen aina alitajuisesti ja ilman ylemmyydentuntoa tiedostanut, että olen "erilainen". En ole pahantahtoinen tai ylimielinen, joten jonkin aikaa kesti todella sisäistää tämä ihmisten kummallinen ja turha sosiaalinen sirkus.
Minä en ole ekstrovertti enkä introvertti.
Oma älykkyysosamääräni Mensan testin mukaan on yli 150 mutta alle 200.
Oletan olevani ns. älykäs.
- Anonyymi
Mikä lasketaan vielä samanikäiseksi? :D Mun on niin vaikea kuvitella et voisin ihastua ihan samanikäiseen kuin minä. Mieluummin jonkin verran vanhempi, näin oon aina ajatellut.
N31Perinteisesti noissa eri tutkimuksissa se keskimääräinen ikäero on muistaakseni noin 4 vuotta, yleensä siten, että mies on sen noin 4 vuotta vanhempi. Tuo siis tilastollisesti ja olettaisin että tuossa Hesarin jutun taustalla olevassa metatutkimuksessa on käytetty tuota samaa mittaria, ikäero 0-4 vuotta on yhtä kuin samanikäinen. Näin arvaisin.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Perinteisesti noissa eri tutkimuksissa se keskimääräinen ikäero on muistaakseni noin 4 vuotta, yleensä siten, että mies on sen noin 4 vuotta vanhempi. Tuo siis tilastollisesti ja olettaisin että tuossa Hesarin jutun taustalla olevassa metatutkimuksessa on käytetty tuota samaa mittaria, ikäero 0-4 vuotta on yhtä kuin samanikäinen. Näin arvaisin.
Minä olin parisuhteessa itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, samoin sisareni ja isäni oli äitiäni kuusi vuotta vanhempi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olin parisuhteessa itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, samoin sisareni ja isäni oli äitiäni kuusi vuotta vanhempi.
Nyt ajattelen että voisin olla parisuhteessa muutaman vuoden nuoremman miehen kanssa.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Perinteisesti noissa eri tutkimuksissa se keskimääräinen ikäero on muistaakseni noin 4 vuotta, yleensä siten, että mies on sen noin 4 vuotta vanhempi. Tuo siis tilastollisesti ja olettaisin että tuossa Hesarin jutun taustalla olevassa metatutkimuksessa on käytetty tuota samaa mittaria, ikäero 0-4 vuotta on yhtä kuin samanikäinen. Näin arvaisin.
Okei, kuulostaa järkevältä. Kiitos selvennyksestä.
N31 Anonyymi kirjoitti:
Minä olin parisuhteessa itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, samoin sisareni ja isäni oli äitiäni kuusi vuotta vanhempi.
Ehkä se ei tutkimuksellisesti täytä samanikäisen kriteeriä, mistäpä tuota tietäisi, mutta ei se mielestäni ainakaan iso ikäero ole. Ja jos noin yleisesti ottaen ajatellaan ajatus- ja arvomaailmoja, niin ei ainakaan ikäerosta johtuen voi olla merkittäviä eroja. Arvelisin, että jos ikäero on enemmän kuin kymmenen vuotta, niin sitten eroavaisuuksia löytyy selvemmin.
Itselläni on ollut parikin pitkää suhdetta noin kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa eikä niissä ole ikäerosta johtuen ollut mitään haasteita, niin en pidä vielä sitä ikäeroa mitenkään erityisenä, mutta toki ihmiset on erilaisia sen osalta.Anonyymi kirjoitti:
Okei, kuulostaa järkevältä. Kiitos selvennyksestä.
N31Olkaatten hyvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt ajattelen että voisin olla parisuhteessa muutaman vuoden nuoremman miehen kanssa.
Olisin mielellään itseäni muutaman vuoden vanhemman naisen kanssa.
Ei tarvis kuunnella nuorten ”ufo” juttuja ja älyttömiä haaveita ihanasta elämästä. - Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ehkä se ei tutkimuksellisesti täytä samanikäisen kriteeriä, mistäpä tuota tietäisi, mutta ei se mielestäni ainakaan iso ikäero ole. Ja jos noin yleisesti ottaen ajatellaan ajatus- ja arvomaailmoja, niin ei ainakaan ikäerosta johtuen voi olla merkittäviä eroja. Arvelisin, että jos ikäero on enemmän kuin kymmenen vuotta, niin sitten eroavaisuuksia löytyy selvemmin.
Itselläni on ollut parikin pitkää suhdetta noin kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa eikä niissä ole ikäerosta johtuen ollut mitään haasteita, niin en pidä vielä sitä ikäeroa mitenkään erityisenä, mutta toki ihmiset on erilaisia sen osalta.Kuusi vuotta ei ole mikään ikäERO. Ehkä sitten kun mennään selvästi yli 10 v niin voidaan puhua ikäerosta. Mutta mikään ongelma se ei ole silloinkaan.
Anonyymi kirjoitti:
Kuusi vuotta ei ole mikään ikäERO. Ehkä sitten kun mennään selvästi yli 10 v niin voidaan puhua ikäerosta. Mutta mikään ongelma se ei ole silloinkaan.
Matemaattisesti ottaen yksi minuuttikin on ikäERO. Ja kun tutkimusta tehdään, niin puhutaan paljonkin matematiikasta ja tilastotieteestä, niin sitten on ikäERO, yhden minuutinkin mittakaavassa. Tilastollisesti kun haetaan tuloksia, niin normaalijakauma on aina käytössä ja sen vuoksi havaittu tulos on 0-4 vuotta ikäEROa.
Filosofisesti olen kanssasi samaa mieltä, muutama vuosi sinne tänne on yksi hailee, mutta esim. kymmenen vuotta on ikäERO.”Tyypillisessä parisuhteessa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Vuonna 2012 tällaisten avioliittojen osuus oli 67,1 prosenttia.
Parien samanikäisyys on hieman yleistynyt Suomessa, ja 2012 reilu 12 prosenttia oli naimisissa ikätoverinsa kanssa. Pientä ikäeroa pidetään merkkinä tasa-arvoisuudesta. Myös myöhäinen avioitumisikä voi pienentää ikäeroa. Kun naimisiin mennään vasta yli 30-vuotiaana, ovat miesten ja naisten mahdolliset nuoruuden kehityserot jo tasoittuneet.
Isot ikäerot avioliitossa ovat melko harvinaisia. Neljällä viidestä avioparista on ikäeroa maksimissaan viisi vuotta. Tilastokeskuksen mukaan hyvin suuri ikäero, eli 20 vuotta tai isompi, oli vuonna 2012 vain alle puolella prosentilla avioituneista. Vain 406 suomalaisparilla oli yli 30 vuotta ikäeroa.” Lähde citylehti, joka ilmeisesti lainaa finsex tai tilastokeskuksen dataa (?).Citrinella kirjoitti:
”Tyypillisessä parisuhteessa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Vuonna 2012 tällaisten avioliittojen osuus oli 67,1 prosenttia.
Parien samanikäisyys on hieman yleistynyt Suomessa, ja 2012 reilu 12 prosenttia oli naimisissa ikätoverinsa kanssa. Pientä ikäeroa pidetään merkkinä tasa-arvoisuudesta. Myös myöhäinen avioitumisikä voi pienentää ikäeroa. Kun naimisiin mennään vasta yli 30-vuotiaana, ovat miesten ja naisten mahdolliset nuoruuden kehityserot jo tasoittuneet.
Isot ikäerot avioliitossa ovat melko harvinaisia. Neljällä viidestä avioparista on ikäeroa maksimissaan viisi vuotta. Tilastokeskuksen mukaan hyvin suuri ikäero, eli 20 vuotta tai isompi, oli vuonna 2012 vain alle puolella prosentilla avioituneista. Vain 406 suomalaisparilla oli yli 30 vuotta ikäeroa.” Lähde citylehti, joka ilmeisesti lainaa finsex tai tilastokeskuksen dataa (?).On melko varmaa, että Danny on vastuussa vähintään puoleen noista 406 kpl yli 30 vuotta ikäeroa -tapauksista 😂
randombypasser kirjoitti:
On melko varmaa, että Danny on vastuussa vähintään puoleen noista 406 kpl yli 30 vuotta ikäeroa -tapauksista 😂
Kaipa sillä D:llä on jotain joka vetoaa nuoriin naisiin….😆
Citrinella kirjoitti:
Kaipa sillä D:llä on jotain joka vetoaa nuoriin naisiin….😆
Luultavasti on, mutta säädyllisyyden vuoksi en halua tietää tarkemmin 😂
randombypasser kirjoitti:
Luultavasti on, mutta säädyllisyyden vuoksi en halua tietää tarkemmin 😂
Ei se voi olla se mihin säädyllisyyden pelolla viittaat… Ehkä ennen, mutta vanha sydänongelmainen mies harvoin enää pystyy loistamaan tekniikalla…. Veikkaan kyllä enemmän karismaa (en ole häntä irl tavannut, joten vaikea arvioida) ja kykyä olla läsnä ja tukea henkisesti. Turvallisuus ja kyky rakastaa aidosti yhdistettynä helppoon arkeen, veikkaisin.
P.S. S24 ei enää näytä vastattua viestiä, vaan lähes aina avaa ketjun ekan viestin. Ärsyttävää… tätäkin viestiä etsiessä meni tovi kelatessa. Onkohan muillakin sama ilmiö? Ei lisää kyllä palstailun mielyttävyyttä.Citrinella kirjoitti:
Ei se voi olla se mihin säädyllisyyden pelolla viittaat… Ehkä ennen, mutta vanha sydänongelmainen mies harvoin enää pystyy loistamaan tekniikalla…. Veikkaan kyllä enemmän karismaa (en ole häntä irl tavannut, joten vaikea arvioida) ja kykyä olla läsnä ja tukea henkisesti. Turvallisuus ja kyky rakastaa aidosti yhdistettynä helppoon arkeen, veikkaisin.
P.S. S24 ei enää näytä vastattua viestiä, vaan lähes aina avaa ketjun ekan viestin. Ärsyttävää… tätäkin viestiä etsiessä meni tovi kelatessa. Onkohan muillakin sama ilmiö? Ei lisää kyllä palstailun mielyttävyyttä.No joo, se on totta. Tietämättä totuutta ja parempi niin, pidän aika todennäköisenä että Ilkka on (myös?) pohjimmiltaan hyväsydäminen ikääntynyt artisti, joka ihan mielellään auttelee nuoria naisartisteja. Ja saa vaihtokaupassa katsella nuorta naiskauneutta lähietäisydeltä, kuten joskus omassa nuoruudessaan ja samalla kokea sitä nuoren ihmisen intoa ja elinvoimaisuutta, jotain mikä omalla kohdalla on jo hiukan ehkä hiipunut, kukaties. Voi toki olla muitakin juttuja, mutta hittojako ne muille kuuluvat jos lakeja ei rikota.
No ei mulla ole tuollaista ongelmaa ollut S24:n kanssa, niin liekö omissa laitteissasi tilapäisesti? Napakka bootti voi auttaa 👍randombypasser kirjoitti:
No joo, se on totta. Tietämättä totuutta ja parempi niin, pidän aika todennäköisenä että Ilkka on (myös?) pohjimmiltaan hyväsydäminen ikääntynyt artisti, joka ihan mielellään auttelee nuoria naisartisteja. Ja saa vaihtokaupassa katsella nuorta naiskauneutta lähietäisydeltä, kuten joskus omassa nuoruudessaan ja samalla kokea sitä nuoren ihmisen intoa ja elinvoimaisuutta, jotain mikä omalla kohdalla on jo hiukan ehkä hiipunut, kukaties. Voi toki olla muitakin juttuja, mutta hittojako ne muille kuuluvat jos lakeja ei rikota.
No ei mulla ole tuollaista ongelmaa ollut S24:n kanssa, niin liekö omissa laitteissasi tilapäisesti? Napakka bootti voi auttaa 👍iPhone on kyseessä…
Analyysi iso-D kuulostaa järkevältä. Olen samaa mieltä, jos kaksi yli 20v valitsee toisensa, mitä se muille kuuluu.Citrinella kirjoitti:
iPhone on kyseessä…
Analyysi iso-D kuulostaa järkevältä. Olen samaa mieltä, jos kaksi yli 20v valitsee toisensa, mitä se muille kuuluu.No kyllä se satunnainen virrat pois, virrat takas tekee iLuurillekin ihan hyvää, mutta lienee palstan kohdalla kysymys muusta. Vaan kokeileminen ei ainakaan haittaa.
Ilkka on ihan lupsakka ukkeli, aina kohtelias ja hymyilevä, mitä tuota on tullut kohdattua sikäläisessä Prismassa ja kirjastossa, torillakin aikanaan. En jutuille ole mennyt, olkoon rauhassa minulta, kun eiköhän tuo ole riittämiin huomiota saanut elämänsä varrella.randombypasser kirjoitti:
No kyllä se satunnainen virrat pois, virrat takas tekee iLuurillekin ihan hyvää, mutta lienee palstan kohdalla kysymys muusta. Vaan kokeileminen ei ainakaan haittaa.
Ilkka on ihan lupsakka ukkeli, aina kohtelias ja hymyilevä, mitä tuota on tullut kohdattua sikäläisessä Prismassa ja kirjastossa, torillakin aikanaan. En jutuille ole mennyt, olkoon rauhassa minulta, kun eiköhän tuo ole riittämiin huomiota saanut elämänsä varrella.Laitoin eilen illalla IOS päivityksen menemään ja samalla buuttasi iphone. Nyt työmatkalla testasin, ei toimi. Ei edelleenkään avaa vellikellosta kuin ketjun alun tai jonkun sattumanvaraisen kohdan.
Voisin ihan mielenkiinnosta kokeilla miten sujuu koneella, vaikka en palstaa ala koneella käyttämään (avaan palstan luppoaikana kuten juna, bussi tai sohvalla illlalla).
Ei ole tosiaan mitään yllättävää tuossa. Ajattelen itsekin niin, että samat arvot ja riittävän samanlainen elämäntyyli ovat asioita, jotka muodostavat vahvan pohjan suhteelle. Toki yllätyksiä voi tulla, eihän sitä lopulta koskaan tiedä keneen sitä rakastuu, mutta onhan elämä todennäköisemmin leppoisampaa sellaisen kanssa, joka on kohtuullisen samoilla aaltopituuksilla. Jännitettä toki täytyy löytyä, mutta en usko, että jännite syntyy erilaisuudesta vaan joistain ihan muista asioista.
No kelle oli, kelle ei. Kyllä siellä artikkelissa oli muutamia yksityiskohtia jotka saivat kulmat nousemaan.
Onhan se toki itsestäänselvää, että riittävillä samankaltaisuuksilla homma lutviutuu jouhevammin, mutta samaan aikaan en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että miten hitossa kukaan lähtee täysin erilaisen ja/tai epäsopivan henkilön kanssa kimppaan. Itseltäni se ei vain onnistu kuin sen lyhyen hetken, ekat viikot, siinä alun huumassa. Sen pidemmälle ei ole mahdollista, mulla lyö mieli jarrut täysin lukkoon vaikken välttämättä ymmärrä vielä miksi. Niin siksi en kykene ymmärtämään.
Muutenkin olen tuossa mielessä varsin joustava, niin saa olla monilta osin hyvinkin erilainen otus kunhan ne tietyt ydinarvot osuvat jokseenkin yksiin. Se muu vain sitten edellyttää (paljon) joustavuutta, hyväksyntää ja etenkin keskustelua, välillä varmasti aika kiivastakin keskustelua. Mutta harvemmin mikään oikeasti hyvä helpolla tuleekaan.randombypasser kirjoitti:
No kelle oli, kelle ei. Kyllä siellä artikkelissa oli muutamia yksityiskohtia jotka saivat kulmat nousemaan.
Onhan se toki itsestäänselvää, että riittävillä samankaltaisuuksilla homma lutviutuu jouhevammin, mutta samaan aikaan en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että miten hitossa kukaan lähtee täysin erilaisen ja/tai epäsopivan henkilön kanssa kimppaan. Itseltäni se ei vain onnistu kuin sen lyhyen hetken, ekat viikot, siinä alun huumassa. Sen pidemmälle ei ole mahdollista, mulla lyö mieli jarrut täysin lukkoon vaikken välttämättä ymmärrä vielä miksi. Niin siksi en kykene ymmärtämään.
Muutenkin olen tuossa mielessä varsin joustava, niin saa olla monilta osin hyvinkin erilainen otus kunhan ne tietyt ydinarvot osuvat jokseenkin yksiin. Se muu vain sitten edellyttää (paljon) joustavuutta, hyväksyntää ja etenkin keskustelua, välillä varmasti aika kiivastakin keskustelua. Mutta harvemmin mikään oikeasti hyvä helpolla tuleekaan.No ehkä tuo, että amu- ja iltaunisuudella ei ollut isompaa merkitystä oli hieman yllättävä, joskaan tuntuu, että se ärsyttää ihmisiä kumppanissa usein.
Tuo on hyvä kysymys, miten täysin erilaiset ihmiset edes päätyvät yhteen. Itselleni olisi liian iso ongelma esim toisistaan valovuosien päässä olevat poliittiset näkemykset. Minulle ei tuota ongelmia hyväksyä omistani poliittista näkemyksistäni eroavia näkemyksiä, mutta jos kumppanin näkemykset sotivat liikaa arvojani vastaan, niin en näe suhteelle minkäänlaista tulevaisuutta.
Muutoin erilaisuudellw täytty olla suhteessa tilaa, muutta näen sen niin, että kun tärkeät asiat loksahtaa kohdalleen, se luo kuin jonkinlaisen suojapanssarin suhteen ympärille, jonka sisällä molemmilla on turvallista olla oma ainutlaatuinen itsensä. Tuo panssari kuulosti vähän huonolta, en tarkoita sitä niin, että suhde olisi minkäänlainen vankila 😄Aletheias kirjoitti:
No ehkä tuo, että amu- ja iltaunisuudella ei ollut isompaa merkitystä oli hieman yllättävä, joskaan tuntuu, että se ärsyttää ihmisiä kumppanissa usein.
Tuo on hyvä kysymys, miten täysin erilaiset ihmiset edes päätyvät yhteen. Itselleni olisi liian iso ongelma esim toisistaan valovuosien päässä olevat poliittiset näkemykset. Minulle ei tuota ongelmia hyväksyä omistani poliittista näkemyksistäni eroavia näkemyksiä, mutta jos kumppanin näkemykset sotivat liikaa arvojani vastaan, niin en näe suhteelle minkäänlaista tulevaisuutta.
Muutoin erilaisuudellw täytty olla suhteessa tilaa, muutta näen sen niin, että kun tärkeät asiat loksahtaa kohdalleen, se luo kuin jonkinlaisen suojapanssarin suhteen ympärille, jonka sisällä molemmilla on turvallista olla oma ainutlaatuinen itsensä. Tuo panssari kuulosti vähän huonolta, en tarkoita sitä niin, että suhde olisi minkäänlainen vankila 😄Ai? No mulle se ei ollut varsinainen yllätys, olen kuitenkin itse elänyt suhdetta jossa nuo arkirytmit oli aika erilaiset vaikkei kumpikaan mitään vuorotöitä tehnyt. Ja olihan se silloin kumppani muutenkin lahjakkaampi nukkumaan, helposti veteli puolille päivin viikonloppuna, itse taas nousin varhain ja touhuilin hiljaa omiani.
Ydinarvot ja -uskomukset on se minkä tulee natsata, muuten voi olla isojakin eroja mm. arvoissa. Sinällään politiinen katsanto on tuossa mielessä täysin väärä termi, kun poliittinen katsanto perustuu vain ja ainoastaan arvoille sekä uskomuksille.
Suojapanssari = ei ole vankila, ei ei ei, sitä en tarkoittanut... Agendasi tulikin sitten kerralla selväksi 🤣randombypasser kirjoitti:
Ai? No mulle se ei ollut varsinainen yllätys, olen kuitenkin itse elänyt suhdetta jossa nuo arkirytmit oli aika erilaiset vaikkei kumpikaan mitään vuorotöitä tehnyt. Ja olihan se silloin kumppani muutenkin lahjakkaampi nukkumaan, helposti veteli puolille päivin viikonloppuna, itse taas nousin varhain ja touhuilin hiljaa omiani.
Ydinarvot ja -uskomukset on se minkä tulee natsata, muuten voi olla isojakin eroja mm. arvoissa. Sinällään politiinen katsanto on tuossa mielessä täysin väärä termi, kun poliittinen katsanto perustuu vain ja ainoastaan arvoille sekä uskomuksille.
Suojapanssari = ei ole vankila, ei ei ei, sitä en tarkoittanut... Agendasi tulikin sitten kerralla selväksi 🤣No itse olen ollut suhteissa vain hyvin samanlaista vuorokausirytmiä elävien kanssa, jollei jotain opiskeluvuosia huomioida, joten unirytmi ei ole ollut itselle ongelma, mutta muutoin siitä tuntuu ihmiset ärsyyntyvän, kun toinen kolistelee kun toinen yrittää nukkua jne. Toki tämä perustuu vain omaan kapeaan henkilökohtaiseen näkemykseen.
Ydinarvojen ttulee kohdata, muutoin suhteeseen tulee liikaa kitkaa. Ei minua haittaisi miehen eriävät näkemykset jostain tai esim se, jos mies olisi uskovaisempi kuin minä, kunhan hän kunnioittaa myös minun näkemyksiäni ja kokisin olevani hyväksytty omana itsenäni.
En minä miestä vankilaan halua laittaa, pelkän vankan suojapanssarin alle, pysykööt siellä 🤣Aletheias kirjoitti:
No itse olen ollut suhteissa vain hyvin samanlaista vuorokausirytmiä elävien kanssa, jollei jotain opiskeluvuosia huomioida, joten unirytmi ei ole ollut itselle ongelma, mutta muutoin siitä tuntuu ihmiset ärsyyntyvän, kun toinen kolistelee kun toinen yrittää nukkua jne. Toki tämä perustuu vain omaan kapeaan henkilökohtaiseen näkemykseen.
Ydinarvojen ttulee kohdata, muutoin suhteeseen tulee liikaa kitkaa. Ei minua haittaisi miehen eriävät näkemykset jostain tai esim se, jos mies olisi uskovaisempi kuin minä, kunhan hän kunnioittaa myös minun näkemyksiäni ja kokisin olevani hyväksytty omana itsenäni.
En minä miestä vankilaan halua laittaa, pelkän vankan suojapanssarin alle, pysykööt siellä 🤣Kyllähän se kolina ja hälinä rassaa, jos itse on sängyssä joko yrittämässä nukahtaa tai vielä aamun unessa. Aikanaan eriparirytmeissä jokusen kiihtymisen myötä opettelin tuukkaamaan korvatulpat paikoilleen niin jopas helpotti, molempien elämää. Kumppanukset ovat toistuvasti ihmetelleet miten eivät herää aamuaskareihini, mutta olen aina osannut hiipiä toimenpiteet läpi, pois lukien vahingot. Jopa suihkussa voi käydä todella hiljaisesti, vessan vetäminen äänettömästi sen sijaan on jo haastavampaa 😂
Kummallisesti käsitteenä rakkaus sisältää automaattisen oletuksen siitä, että toinen saa olla mitä on, häneen on rakastuttu juuri sellaisena ja häntä rakastetaan sellaisena. Vaan eipä se käsite ihan aina konkretisoidu elävään elämään arjessa...
Niin niin. Ei vankilaan, vain suojapanssariin, ettei pikuiselle satu pipejä. Ja panssarihan ei tietenkään ole pultattu kiinni seinään, ehei, ei suinkaan 🤣
Itsellä pitkät parisuhteissa ikäero on ollut 3vko-1v. Sinänsä kuitenkin paljon tärkeämpiäkin kriteereitä kuin ikä. Mitään 20v nuorempaa tai vanhempaa en voisi ajatella, mutta jos ihmisen kanssa kolahtaa täysillä yhteen, niin ikä on asia joka joustaa.
”Poliittisilla ja uskonnollisilla näkemyksillä oli myös vahva korrelaatio, samoin älykkyysosamäärällä, koulutustasolla ja juomatottumuksilla.”
Voisin hyvin seurustella sekä ateistin että hartaan uskovaisen kanssa, kunhan saan itse olla mitä haluan, toinen kunnioittaa ja suvaitsee minunkin näkemystä ja ihminen ei hihhuloi kummassakaan ääripäässä. Myöskään iso osa puolueista ei ole este, mutta junttius, rasismi, sivistymättömyys, huono käytös, empatian puute, laajakatseisuuden puute, mitkä kulkee usein tiettyjen puolueiden kanssa käsikynkkää on suuri este. Älykkyystoive on elinehto, ero ei saa olla liian suuri. En jaksaisi katsoa mitään kauheaa ääliökännäystä. En edes kerran viikossa tai kaksi kertaa kuussa. Vahinkohumala vaikka pikkujouluissa tai joskus pari enemmän kaverien kanssa ei ole kauhea synti, mutta muuten humalahakuista juomista en jaksaisi läheltä säännöllisesti katsoa.
Olen ollut suhteessa ääri-eksovertin ja ääri-introvertin kanssa. Kumpikaan ei ole yksistään este, mutta parhaiten kuitenkin taitaisi toimia keskialue.Tai ainakin keksi-alueella on helpompi yhdistää kaksi puolivuosisataa elämää.
Listasta muuten puuttuu kosketuksen ja läheisyyden tarve ja seksi. Näidenkin suhteen pari ei saa olla liian kaukana toisistaan. Toki ihmisillä on usein kohtuullisesti liikkumavaraa kumpaankin suuntaan, mutta aivan eri tarpeilla olevat ihmiset ei pitkään pelitä yhteen.
Juuri näin: ”Ihminen siis todennäköisesti valitsee suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus.”En jaksanut lukea juttua mutta noin omakohtaisesti voisin olla itsestäni ehkä normaalia enemmänkin erovan kumppanin kanssa onnellinen koska tuun helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa (en tietenkään kaikkien) mutta voisiko se toinen olla sitten onnellinen mun kanssani sitä en osaa sanoo ja kyllä tuo taitaa noin niin kuin yleisesti ottaen paikkansa ainakin suurinpiirtein pitää.🙂.
Kaamea ajatus että pariutuisin jonkin itseni kaltaisen kanssa.
Ajatellaanpa elämää tai sitä parisuhdetta matkana. Minä näen jotenkin, että meillä on parempi mahdollisuus olla parempia ihmisiä/ihmmisenä kun emme ole niin samanlaisia. Uskon että erot luovat ristiriitoja, mutta toisaalta että arvostaako kumppani todeella itsenään ja hyväksyykö hänet?
Mutta tämä on vain eräänlainen hajatelma. En tiedä mitä edes hakisin mahdollisessa kumppanissa jos hakisin.No olen tuosta kyllä samoilla linjoilla sinällään, että isolti samanlainen olio kuin minä, parisuhteeseen kanssani, on aivan hirveä ajatus. En todellakaan haluaisi tällaista k-päätä kumppanikseni, ei ei ei. Ja vielä kerran ei.
Mutta sitten on ne erot, ne kuuluisat pienet erot, ei se sen kummempia tarvitsekaan. Pienissä määrin ne eroavaisuudet ovat se rikkaus ja liima, mistä aina toitotetaan lehtijutuissa jne. Ne erot vaan on usein aika pieniä, loppujen lopuksi, ja oikeastaan ne kaksi kestävän suhteen osapuolta ovatkin pohjimmiltaan yllättävän samanlaisia. Usein, ei aina, eikä kaikkina aikoina.
Mitä tuohon hajatelmaan mitä kumppanista edes hakisin tulee, niin olen samoilla linjoilla, en minä tiedä. Tai no tiedän sen verran, että sen tulee olla nainen, sellainen jonka tunnistaa ulkoisesti naissukupuoliseksi ja joka itse identifioi itsensä naiseksi. Se kaikki... No en minä tiedä, se selviää jos tutustuu toiseen.randombypasser kirjoitti:
No olen tuosta kyllä samoilla linjoilla sinällään, että isolti samanlainen olio kuin minä, parisuhteeseen kanssani, on aivan hirveä ajatus. En todellakaan haluaisi tällaista k-päätä kumppanikseni, ei ei ei. Ja vielä kerran ei.
Mutta sitten on ne erot, ne kuuluisat pienet erot, ei se sen kummempia tarvitsekaan. Pienissä määrin ne eroavaisuudet ovat se rikkaus ja liima, mistä aina toitotetaan lehtijutuissa jne. Ne erot vaan on usein aika pieniä, loppujen lopuksi, ja oikeastaan ne kaksi kestävän suhteen osapuolta ovatkin pohjimmiltaan yllättävän samanlaisia. Usein, ei aina, eikä kaikkina aikoina.
Mitä tuohon hajatelmaan mitä kumppanista edes hakisin tulee, niin olen samoilla linjoilla, en minä tiedä. Tai no tiedän sen verran, että sen tulee olla nainen, sellainen jonka tunnistaa ulkoisesti naissukupuoliseksi ja joka itse identifioi itsensä naiseksi. Se kaikki... No en minä tiedä, se selviää jos tutustuu toiseen.Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.elisakettu kirjoitti:
Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.Kiitosta. Meillä kahdella on jossain määrin saman suuntainen tapa jäsennellä elämän asioita, olen ollut huomaavinani. Ja paljon on hyviä hahmoja ja keskustelijoita, vaikka toki välillä päiviä toisenlaisiakin palstalla 😁
Android yleensä luovuttaa aineistoaan helpoiten kun tökkäsee latausreikään latauskaapelin ja sen toisen pään tietokoneelle. Uudemmat ohjelmistoversiot kysyvät mitä haluat tehdä, eli valitset siirtää tiedostoja tai kuvia ja sitten avaat tietokoneella puhelimen sisällön. Mikäli näin ei tapahdu, pitää puhelimesta laittaa Kehittäjäasetukset (Developer settings) päälle. Suuntaa-antavat ohjeet tuossa:
https://fi.moyens.net/android/kuinka-ottaa-kehittajaasetukset-kayttoon-android-laitteissa/
Tietty niitä voi siirrellä myös mm. Google-tilin välityksellä napsimalla päälle valokuvien varmuuskopioinnin pilveen ja lataamalla ne sitten pilvestä koneelle, mutta tuo usb-johto -siirtäminen/kopioiminen on aika pahuksen suoraviivaista.elisakettu kirjoitti:
Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.Riippuu siitä mitä käyttöjärjestelmää käytät, mutta vaihtoehtoja on useita:
-esim. dropbox, tai joku muu pilvipalvelu, johon laatat tiedostot Androidista, ja sitten pystyt myös tietokoneella sitä palvelua käyttämään (tarvitset myös sovelluksen Androidiin)
-voit myös hankkia jonkun adapterin, johon liität USB-tikun, ja se kiinni adapterin kautta älypuhelimeen tai tablettiin, kopioit sinne tiedostot ja irrotat sitten USB-tikun ja liität sen tietokoneeseen
-joillakin käyttöjärjestelmillä voi puhelimen/tabletin lautauskaapelin liittää suoraan tietokoneeseen (toinen pää on USB) ja ladata tiedostoja sitä kautta, en saanut sitä toimimaan ainakaan Linuxilla- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.Tiedä mitä piuhoja nuo pojat käyttää, mutta ihan sillä latauskaapelilla et kyllä tietoa saa siirrettyä, käytä datakaapelia.
Anonyymi kirjoitti:
Tiedä mitä piuhoja nuo pojat käyttää, mutta ihan sillä latauskaapelilla et kyllä tietoa saa siirrettyä, käytä datakaapelia.
Kyllä sen pitäisi sujua, nykyaikaiset latauskaapelit sisältävät myös mahdollisuuden siirtää tietoja, ei siinä mitään erillistä datakaapelia tarvitse. Tietysti jos laitteesi on hyvin vanha, niin sitten ei toimi.
- Anonyymi
m36-intj kirjoitti:
Kyllä sen pitäisi sujua, nykyaikaiset latauskaapelit sisältävät myös mahdollisuuden siirtää tietoja, ei siinä mitään erillistä datakaapelia tarvitse. Tietysti jos laitteesi on hyvin vanha, niin sitten ei toimi.
Niin, mutta saatoit vastata yksilölle, joka ei ehkä ihan kamalasti hifistele noiden laitteiden kanssa, niin voisi ajatella että käytetyt laitteet saattavat olla hieman vanhempiakin. Näiden mukana mahdollisesti tulleen sähköpiuhan tökkääminen tietokoneeseen ei oikein johda toivottuun lopputulokseen. Se tiedonsiirto-ominaisuus siinä latauskaapelissa tulisi olla, lataava datakaapeli.
elisakettu kirjoitti:
Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään." androidilta tietokoneelle "
Mä annan androidin varmuuskopioida kaiken google-tilille pilveen, josta voi halutessaan downloadata halutun aikavälin (tai vaikka kaikki) zip-filenä tietokoneen levylle tms. Aikavälin valinta vaan niin että "check"aa viimeisimmän ja ctrl+shift-pohjassa varhaisimman ja sitten valikon kautta valitsee lataa. Filelle kannattaa lopuksi antaa kuvaava nimi kuten "pelfiet elokuussa 2023".elisakettu kirjoitti:
Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.Jos on gmail posti jo olemassa, niin lataa kuvat google kuvat (google photos) palveluun, samalla kuvat varmuuskopioituvat ja voit ladata ne koneelle koska huvittaa. Jos iso määrä kuvia niin suora tiedonsiirto usb kautta on nopein tai sitten voit hankkia bluetooth donglen ja siirtää sitä kautta langattomasti.
elisakettu kirjoitti:
Joo, myötäilen tässä vieressä.
Mä muuten tykkään sun ajatusmaailmasta ja tarkkailla asioita. Sekä kirjoitustyylistä. Mennään taas ihan aiheen ohi, mutta salli se minulle.
Mulla on muuten ihan älyttömän idioottimainen kysymys. Miten helkkarissa siirrän kuvat androidilta tietokoneelle? Mulla on unohtunut ihan täysin eikä guuglelta saanut apua, ei vaan onnistunut. Musta on tullut ihan talitintti kaikessa. En muista mitään.Toivottavasti kiitokseni tavoittaa teidät kaikki. On pirullista kun on kiire, ei ole keskittymiskykyä ja hermot paukkuu kattoon epäonnistumisista. No silloin on vissiin parempi kysyä apua, eikö? :)
Mun on aina ollut helppoa siirtää USB:lla koneelle tavaraa, mutta jostain pirun syystä ei nyt onnistunut millään. En tiedä johtuuko se vaihdetusta puhelimesta, onko mulla joku ohjelma estämässä vai mitä lie.... En aina itsekään ymmärrä mitä säätöjä olen tehnyt ja miksi.
Ponnistelujen jälkeen sain kuvat sinne googlen arkistoon ja siirsin zip-tiedostoihin ja pienensin samalla. Kun materiaali on menossa sähköisesti liitteinä muualle jo tosiaan se kiire...
En taatusti ole mikään tekninen nero ja nykyisin mulla ei pysy edes neuvot päässä. Eli kiitos teille murusille kun neuvoitte :)
- Anonyymi
Tarvii varmaan ruveta juomaan, jos löytyis joku paha ämmä.
Juomatta tai juoden, niin kyllä sitä voi pahan emännän löytää. Ehkä se juoden löytyisi helpommin sellainen 🤔
- Anonyymi
Niinhän se onkin. Siksi en viehtäykään heistä joita minulle yritetään tarjota sopivina kumppaniehdokkaina. Alkohilin käyttötottumukset vaikuttavat paljon. Itse en juurikaan juo ja siksi riiteleminen olisi ennemminkin ajan kysymys, kuin yllätys, jos puolison elämässä alkoholilla olisi suuri vaikutus.
Minulle tuo on ihan itsestään selvää.🥰 ihminen joka suojelee muita ja itsään muiden takia on just minun kaltainen pitää olla älykäs eikä kovin itsekäs. Pitää ajatella heikompia.
- Anonyymi
Turhautunut apinalauman kaitsija...tar?
Parin jutun tutkimisen aineisto ehkä olisi mahdollistanut ja molemmat liittyvät aikaan.
Ensinnäkin onko jokin muuttunut tai muuttumassa siinä vaiheessa kun digiapuvälineet ovat huomattavasti laajentaneet poolia, josta kumppani löytyy.
Ja toiseksi onko eroa siinä miten nuoret pariutuvat ja miten jo kaiken nähneet ja kokeneet tekevät sen n:llä kierroksella.- Anonyymi
Ihminen haluaa ~ikäisensä kumppanin ---ensimmäiseksi--- kumppanikseen. Eivät >40v miehet mummeleita tietenkään ota hoitaakseen.
🦄mustasusi kirjoitti:
Niin eikä kukaan huoli yli 40v miestä, saati vanhempaa. Parempi tottua olemaan yksin.
Tottakai huolii ja haluaa.🙂.
- Anonyymi
Tämä ei muuten ole yksisarvisen kommentti. Koipireisimies?
"Ulkoisilla ominaisuuksilla kuten painolla tai pituudella ei lisäksi ollut kovin vahvaa yhteyttä. "
Tämä on myös hieman kummallista, luulin että ulkonäöllä olisi enemmän merkitystä. En itse ainakaan hyväksyisi mitään ylipainoa, tai esim. harmaantumista kumppanissani, koska en itsekään ole harmaantunut tai ylipainoinen. Älykkyys on minulle tärkeintä ja tietynlainen koulutus, uskon että kaikki muu hyvä tulee sitten samassa pakkauksessa, jos nuo em. ovat kunnossa.
Naisille tuntuisi myös miehen pituus olevan tärkeä, en oikein täysin ole ymmärtänyt tätäkään, mutta siinäkään ei ole ongelmia ainakaan omalla kohdallani.Niin ulkoisilla ominaisuuksilla on aika monelle hyvin vähän merkitystä kuten esimerkiksi itselle.🙂.
"Tämä on myös hieman kummallista, luulin että ulkonäöllä olisi enemmän merkitystä. "
Tutkimus voi mitata vain korrelaatioita. Ulkonäköä harvoin helposti pystyy muuntamaan numeeriseen muotoon paitsi juuri tuon pituuden. Ja millaista korrelaatiota sitten taas odottaisimme kumppaneiden pituuden välille? Joten ei mielestäni ihme, että tutkimus ei tuollaista löydä.Itse taas suhtaudun ikääntymiseen ja kehon muutoksiin mielenkiinnolla. Minusta on mielenkiintoista nöhdä oman ja kumppanin, lastenikin muutokset ulkonäössä. Suhtaudun ulkoisiin muutoksiin lempeydellä ja hyväksyen, henkisiin muutoksiin suhtaudun huonommin. Ja reagoin herkemmin negatiivisesti.
Ulkonäkö on kuin palapeli, jokainen vuosi rakentaa kokonaisuutta mielenkiinnolla kokoillen millainen lopulta on. Mulla on tarve rakastaa kumppanissani jokaista juonnetta, ryppyä ja karvaa. Ihminen on ihanimmillaan ihan luomuna itsenään, sellaisena kun on.Huitale kirjoitti:
Itse taas suhtaudun ikääntymiseen ja kehon muutoksiin mielenkiinnolla. Minusta on mielenkiintoista nöhdä oman ja kumppanin, lastenikin muutokset ulkonäössä. Suhtaudun ulkoisiin muutoksiin lempeydellä ja hyväksyen, henkisiin muutoksiin suhtaudun huonommin. Ja reagoin herkemmin negatiivisesti.
Ulkonäkö on kuin palapeli, jokainen vuosi rakentaa kokonaisuutta mielenkiinnolla kokoillen millainen lopulta on. Mulla on tarve rakastaa kumppanissani jokaista juonnetta, ryppyä ja karvaa. Ihminen on ihanimmillaan ihan luomuna itsenään, sellaisena kun on.Naisena sanon myös, ettei mulla ole ikinä noussut vastaan myöskään miehen pituus. Mulle on vilpittömästi se ja sama miten pitkä mies on, ollut aina. Se on minusta täysin epäoleellista viehättävyydessäkin.
Olemus, luonne, miten meidän ajatukset, huumorit ja arki synkkaa yhteen on ollu ne minkä perusteella oon lähtenyt messiin suhdetta virittämään. Ei mikään ulkoinen tietty seikka missään kohtaa kehoa.Huitale kirjoitti:
Naisena sanon myös, ettei mulla ole ikinä noussut vastaan myöskään miehen pituus. Mulle on vilpittömästi se ja sama miten pitkä mies on, ollut aina. Se on minusta täysin epäoleellista viehättävyydessäkin.
Olemus, luonne, miten meidän ajatukset, huumorit ja arki synkkaa yhteen on ollu ne minkä perusteella oon lähtenyt messiin suhdetta virittämään. Ei mikään ulkoinen tietty seikka missään kohtaa kehoa.Ei myöskään statukset, tittelit eikä varallisuus. Ihminen kiinnostaa, ei ne oheiset.
Siitäkin on tehty tutkimus. Siis siitä, että kun kysytään tärkeimpiä kriteereitä kumppaniehdokkaille, niin pääosin ulkonäkö on kyselyissä jossain sijalla 8.-12- tms. Ja kun katsotaan arkitodellisuutta, se onkin huomattavasti korkeammalla, yleensä TOP 5:ssä.
Se mistä tuo johtuu, on sitten aivan oma lukunsa, mahdollisia syitä on useita. Mutta vaikka kuinka ulkonäkö olisi se mikä saisi kiinnostumaan, ihastumaankin, vaaditaan se ihanuuden taustalle sopivaa persoonallisuutta jotta jotain voisi rakentuakin.scrg kirjoitti:
"Tämä on myös hieman kummallista, luulin että ulkonäöllä olisi enemmän merkitystä. "
Tutkimus voi mitata vain korrelaatioita. Ulkonäköä harvoin helposti pystyy muuntamaan numeeriseen muotoon paitsi juuri tuon pituuden. Ja millaista korrelaatiota sitten taas odottaisimme kumppaneiden pituuden välille? Joten ei mielestäni ihme, että tutkimus ei tuollaista löydä.En tiedä miten tuo tutkimus on tehty, ei sitä pääse lukemaan. Kyllähän siinä voisi tietysti vain kysyä, että miten tärkeäksi kokee ulkonäön, painon, pituuden tms.
Halusin vain sanoa että monet ihmiset haluavat antaa itsestään suvaitsevamman kuvan kuin tosielämässä ovat. Siinähän sen asian vasta näkee treffeillä, että miellyttääkö toisen naama vai ei. Kyllä tällä asialla on yleensä suuri merkitys.m36-intj kirjoitti:
En tiedä miten tuo tutkimus on tehty, ei sitä pääse lukemaan. Kyllähän siinä voisi tietysti vain kysyä, että miten tärkeäksi kokee ulkonäön, painon, pituuden tms.
Halusin vain sanoa että monet ihmiset haluavat antaa itsestään suvaitsevamman kuvan kuin tosielämässä ovat. Siinähän sen asian vasta näkee treffeillä, että miellyttääkö toisen naama vai ei. Kyllä tällä asialla on yleensä suuri merkitys.Heh, ei pitäisi kirjoittaa noin myöhään, en vastannut kysymykseesi lainkaan, kirjoitin ihan omia juttujani, en jaksanut perehtyä tuohon tutkimukseen.
Siis asia on kyllä niin että toteutuneissa pareissa, korrelaatio on heikko pituuden välillä, eli läheskään kaikki naiset eivät kuitenkaan saa haluamiaan pidempiä kumppaneita, vaan pituuserot ovat vähän mitä sattuu. Sama on sitten varmaan painon kanssa.
Tässä asiaa on tutkittu erikseen:
https://www.researchgate.net/publication/235364457_Are_Human_Mating_Preferences_with_Respect_to_Height_Reflected_in_Actual_Pairingsm36-intj kirjoitti:
Heh, ei pitäisi kirjoittaa noin myöhään, en vastannut kysymykseesi lainkaan, kirjoitin ihan omia juttujani, en jaksanut perehtyä tuohon tutkimukseen.
Siis asia on kyllä niin että toteutuneissa pareissa, korrelaatio on heikko pituuden välillä, eli läheskään kaikki naiset eivät kuitenkaan saa haluamiaan pidempiä kumppaneita, vaan pituuserot ovat vähän mitä sattuu. Sama on sitten varmaan painon kanssa.
Tässä asiaa on tutkittu erikseen:
https://www.researchgate.net/publication/235364457_Are_Human_Mating_Preferences_with_Respect_to_Height_Reflected_in_Actual_PairingsTai siis yleensä mies on kuitenkin pidempi, mutta miten paljon, vaihtelee paljon.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Itse taas suhtaudun ikääntymiseen ja kehon muutoksiin mielenkiinnolla. Minusta on mielenkiintoista nöhdä oman ja kumppanin, lastenikin muutokset ulkonäössä. Suhtaudun ulkoisiin muutoksiin lempeydellä ja hyväksyen, henkisiin muutoksiin suhtaudun huonommin. Ja reagoin herkemmin negatiivisesti.
Ulkonäkö on kuin palapeli, jokainen vuosi rakentaa kokonaisuutta mielenkiinnolla kokoillen millainen lopulta on. Mulla on tarve rakastaa kumppanissani jokaista juonnetta, ryppyä ja karvaa. Ihminen on ihanimmillaan ihan luomuna itsenään, sellaisena kun on.Aika ihanasti kirjoitettu, ja noinhan se menee...Tavallaan saa nekin todistaa vuosien varrella ja nähdä.
- Anonyymi
M36 on tuo: Samsung Galaxy M36 5G.
- Anonyymi
Mä olisin mieluusti itseni kaltaisen kanssa kumppani, koska olen aivan huikean ainutlaatuinen persoona. Ongelma vain, että minunkaltaisia on korkeintaan yksi miljoonasta. Niin, ettei Suomesta nyt ainakaan löydy.
Niin, se on vaikeaa löytää itsensä kaltaista... Tosin ainutlaatuisia persoonia löytyy enemmän kuin riittävästi, nyt jo yli 8 miljardia.
No mä luulen, että puhtaasti ihminen haluaa vain sellaisen kumppanin, joka ymmärtää häntä sellaisena kun hän on. Uniikkina yksilönä.
Mutta ihmiset on vähän hassuja ehkä siinä mielessä, että hakevat sitä samankaltaisuutta perusteeksi sille, että joku ymmärtää hänet sellaisenaan paremmin.
Minusta esimerkiksi sellainen "siulunkumppanuus" on jotakuinkin pohjimmiltaan sitä... Tai oletetaan, että se sielukumppanuus on suurinpiirtein sitä, että syödään, juodaan ja maistetaan "samoin".
Mutta oikeasti kyse ei ole siitä, vaan yksinkertaisesti siitä, että toinen vaan ymmärtää sen totuuden, että jokainen tuntee, maistaaa, haistaa ja aistii kaiken toisin, mutta silti ymmärtää toista.
Silti tarvitaan myös samanlaiset käyttäytymismallit. Reagointimallit. Arvot jne.
Mutta en mä haluis itsestäni naispuolista kopiota. Päinvastoin.Itelleni sielunkumppanuus on pitkälti sanatonta ymmärrystä mitä toinen on ja tarkoittaa, kun puhuu, elää ja on. Ilman rautalankaa käsitys mitä olet, mitä mietit. Siinä määrin samankaltaisuutta, että ymmärtäminen on helpompaa, monesti myös hyväksyminen, kun kumpikin pitää tärkeenä samoja juttuja. Olematta identtiset.
Huitale kirjoitti:
Itelleni sielunkumppanuus on pitkälti sanatonta ymmärrystä mitä toinen on ja tarkoittaa, kun puhuu, elää ja on. Ilman rautalankaa käsitys mitä olet, mitä mietit. Siinä määrin samankaltaisuutta, että ymmärtäminen on helpompaa, monesti myös hyväksyminen, kun kumpikin pitää tärkeenä samoja juttuja. Olematta identtiset.
Esimerkkinä samankaltaisuudesta joka helpottaa ymmärtämään toista, vaikka sinä ja minä.
Minä ymmärrän sinussa tarvetta tehdä ja touhuta, mulla on itselläni samanlainen tarve vieriä eikä sammaloitua arkisten hommieni parissa. Nautin kun syntyy ja valmistuu. Se on meissä yhteistä ja se on helppo ymmärtää ja hyväksyä.
Joku muu taas saa näppylöitä meidänlaisista jatkuvasti jotain projektia tekevistä.Huitale kirjoitti:
Esimerkkinä samankaltaisuudesta joka helpottaa ymmärtämään toista, vaikka sinä ja minä.
Minä ymmärrän sinussa tarvetta tehdä ja touhuta, mulla on itselläni samanlainen tarve vieriä eikä sammaloitua arkisten hommieni parissa. Nautin kun syntyy ja valmistuu. Se on meissä yhteistä ja se on helppo ymmärtää ja hyväksyä.
Joku muu taas saa näppylöitä meidänlaisista jatkuvasti jotain projektia tekevistä.Ja ero taas samassa asiassa, siinä kohtaa missä sinä ekstrovertimpänä puhut tekemisistäsi ihmisille, käyt läpi niitä keskustellen. Mä introverttinä suunnittelen ittekseni ja teen hiljaa puhumatta kelleen sen enempää mitään, ehkä mainitsen jos en muutakaan puhuttavaa keksi. Se vaan ilmesty siihen.
Huitale kirjoitti:
Esimerkkinä samankaltaisuudesta joka helpottaa ymmärtämään toista, vaikka sinä ja minä.
Minä ymmärrän sinussa tarvetta tehdä ja touhuta, mulla on itselläni samanlainen tarve vieriä eikä sammaloitua arkisten hommieni parissa. Nautin kun syntyy ja valmistuu. Se on meissä yhteistä ja se on helppo ymmärtää ja hyväksyä.
Joku muu taas saa näppylöitä meidänlaisista jatkuvasti jotain projektia tekevistä.No mäkin joskus mietin noin... Mutta en oikein pitemmän päälle enää usko sellaiseen.
Tuossa ajattelussa on se ongelma, että ihmisissä on niin monia piirteitä ja erilaista elämää, ettei mitenkään kaikki voisi mennä yksiin... Siis sellaista "sielunkumppania" ei voisi edes olla...
Mä oon kääntynyt vähän sellaiseen, että tarvitaan avointa mieltä, ajatusta, ymmärtämistä ja usko hyvään. Niin ja sellainen vahva usko ja luotto itseensä, niin siinä on "tilaa" toiselle. Ainakin toisen pitää olla tämäntyyppinen. Eikä toinenkaan voi kovin kaukana olla, että voi hyvin siinä vierellä. :o)- Anonyymi
Haluaisitko siis tyyliin naispuolisen harmiksen?
Huitale kirjoitti:
Esimerkkinä samankaltaisuudesta joka helpottaa ymmärtämään toista, vaikka sinä ja minä.
Minä ymmärrän sinussa tarvetta tehdä ja touhuta, mulla on itselläni samanlainen tarve vieriä eikä sammaloitua arkisten hommieni parissa. Nautin kun syntyy ja valmistuu. Se on meissä yhteistä ja se on helppo ymmärtää ja hyväksyä.
Joku muu taas saa näppylöitä meidänlaisista jatkuvasti jotain projektia tekevistä.No siis meillä on paljon yhteistä joo ja olen pitänyt sinusta paljon. Joskus jopa mietin aikoinani, että meissä olisi se mahdollisuus olla "sielunkumppaneita" jos tilanne olis toinen...
Mutta niin oli muutaman muunkin ihmisen kanssa. Ja kyllä moni asia kolisi kivasti yhteen....vaan minusta jälkeenpäin juurikin sellainen todellinen hyväksyntä siitä, että toinen saa olla mikä on, puuttui niistä..ehkä puolin ja toisin. Ja oman itsensäkin hyväksyminen. Ja lopulta se tärkeinkin puuttui, vaikka keskusteluyhteys oli hyvä....se usko hyvään.
Niinpä mä en enää usko sellaiseen "siulunkumppanuuteen" enää.... Minusta se on jotain "utopiaa" mitä romantisoitunut mieli haluaisi, mutta mikä on oikeasti vain haaveunta. :o)
Mä oon lopulta aikas rationaalinen, vaikka makustelen kaikkea. :o)Anonyymi kirjoitti:
Haluaisitko siis tyyliin naispuolisen harmiksen?
"Silti tarvitaan myös samanlaiset käyttäytymismallit. Reagointimallit. Arvot jne."
Miten tämä naispuolisen Harmiksen kohdalla täyttyis?Disseisback kirjoitti:
No siis meillä on paljon yhteistä joo ja olen pitänyt sinusta paljon. Joskus jopa mietin aikoinani, että meissä olisi se mahdollisuus olla "sielunkumppaneita" jos tilanne olis toinen...
Mutta niin oli muutaman muunkin ihmisen kanssa. Ja kyllä moni asia kolisi kivasti yhteen....vaan minusta jälkeenpäin juurikin sellainen todellinen hyväksyntä siitä, että toinen saa olla mikä on, puuttui niistä..ehkä puolin ja toisin. Ja oman itsensäkin hyväksyminen. Ja lopulta se tärkeinkin puuttui, vaikka keskusteluyhteys oli hyvä....se usko hyvään.
Niinpä mä en enää usko sellaiseen "siulunkumppanuuteen" enää.... Minusta se on jotain "utopiaa" mitä romantisoitunut mieli haluaisi, mutta mikä on oikeasti vain haaveunta. :o)
Mä oon lopulta aikas rationaalinen, vaikka makustelen kaikkea. :o)Juu, meissä on monia samankaltaisuuksia ja jossain määrin sinussa on minun isäni kaltaisuutta sun touhuissa, mikä tuntuu helpon tutulta. Persoonana oot erilainen, joskin samaa herkkyyttä nään sussakin myös loukkaantumisherkkyyttä. Mutta inhimillistä.
Ystävänä koen sut helpoksi ymmärtää, mutta ihan aina en pääse sisimpääsi vaikka yritän ja en näin aina ymmärrä sinua oikein. Menen hiljaiseksi ja hämilleen.
Silti luotin vaistooni, kun klikkasin ekan viestini sulle privana, että oot aidon oloinen tyyppi jollaisen kanssa on mutkatonta enimmäkseen kaveerata. 😄
Kumppanina taas olisin sulle liian tiukkapipo ja liian sairasteleva, sulla menis muhun hermot. Ja mulla sitten suhun kun tykkäät rairai.🤣
Juu, en minäkään enää haaveile sielunkumppaneista, ne haaveet loppu viimeiseen ihastukseen kun kansnlento. En tiiä miksi, mutta romanttisuuteni alkoi kuivua kasaan. 😂
Ihan hyvä näin, realistinakin. 😜👍- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
"Silti tarvitaan myös samanlaiset käyttäytymismallit. Reagointimallit. Arvot jne."
Miten tämä naispuolisen Harmiksen kohdalla täyttyis?Olet ristiriitainen. Haluat itsesi vastakohdan, muttet haluakaan.
Huitale kirjoitti:
Juu, meissä on monia samankaltaisuuksia ja jossain määrin sinussa on minun isäni kaltaisuutta sun touhuissa, mikä tuntuu helpon tutulta. Persoonana oot erilainen, joskin samaa herkkyyttä nään sussakin myös loukkaantumisherkkyyttä. Mutta inhimillistä.
Ystävänä koen sut helpoksi ymmärtää, mutta ihan aina en pääse sisimpääsi vaikka yritän ja en näin aina ymmärrä sinua oikein. Menen hiljaiseksi ja hämilleen.
Silti luotin vaistooni, kun klikkasin ekan viestini sulle privana, että oot aidon oloinen tyyppi jollaisen kanssa on mutkatonta enimmäkseen kaveerata. 😄
Kumppanina taas olisin sulle liian tiukkapipo ja liian sairasteleva, sulla menis muhun hermot. Ja mulla sitten suhun kun tykkäät rairai.🤣
Juu, en minäkään enää haaveile sielunkumppaneista, ne haaveet loppu viimeiseen ihastukseen kun kansnlento. En tiiä miksi, mutta romanttisuuteni alkoi kuivua kasaan. 😂
Ihan hyvä näin, realistinakin. 😜👍Joo, no hyvä vaisto sulla. :o)
Anonyymi kirjoitti:
Olet ristiriitainen. Haluat itsesi vastakohdan, muttet haluakaan.
No ei ole täysin vastakohtaa, eikä samanlaistakaan. :o)
Harmiskin on jossainmäärin samanlainen, jossain taas erilainen, mutta niin on moni muukin.
Mutta varmaan olen ristiriitainen....ihmiset ovat, kun kaikkea ei voi sanoin kuvailla ja kertoa. Oikeasti pitäisi elää vierellä, että voisi kokea sen elämäa itse omilla aisteillaan. :o)
Voin kuvailla vaikka ruuan makua, mutta mitä se toiselle kertois? Minun aistimuksia... Parempi on maistaa itse sitä samaa ruokaa, jos sen haluaa maistaa ja kokea. :oD- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
"Silti tarvitaan myös samanlaiset käyttäytymismallit. Reagointimallit. Arvot jne."
Miten tämä naispuolisen Harmiksen kohdalla täyttyis?Kannustaa Putinia henkeen ja vereen, sekä haluaa hävittää Ukrainan kartalta? Aika moni venäläinen varmaan sopisi tähän.
Anonyymi kirjoitti:
Kannustaa Putinia henkeen ja vereen, sekä haluaa hävittää Ukrainan kartalta? Aika moni venäläinen varmaan sopisi tähän.
Tykkös koronarokotteista, tykkää lapsista, heikommista, vanhuksista jne...kuten mä...
Muutenkin aika suoraselkäinen monessa mielessä.
Löydän monta samismaisuutta Harmiksesta...Disseisback kirjoitti:
Tykkös koronarokotteista, tykkää lapsista, heikommista, vanhuksista jne...kuten mä...
Muutenkin aika suoraselkäinen monessa mielessä.
Löydän monta samismaisuutta Harmiksesta...Moni perskärpänen täällä on luihumpi selkärangaton.
- Anonyymi
tuollaisen voisi ehkä ajatella että jos haluaa kaltaisensaq niin silloin mies haluaa miehen ja nainen haluaa naisen.
Laitan nykyään jo jonkun verran painoa sille että luonnetyyppi on samanhenkinen, aiemmin en siitä välittänyt. Ulospäin suuntautuneisuus on ihan hauskaa useimmiten introvertinkin mielestä mutta saattaa muuntua rasitteeksi ajan mittaan. Tärkeintä olisi että tuo yläkerta toimisi osapuilleen samoilla asetuksilla. Ikä?, tunnustan tapailleeni kymmenenkin vuotta nuorempia viime aikoina, ei vain ole ns. kolahtanut. Mua ei nyt vain kiinnosta puolittaisuudet ups eikun puolinaisuudet 🙂. Jne höpöhöpöä
- Anonyymi
tuli mieleen kun dissellähän jotain pyöriä ollut, kaksipyöriä, niin naapurilla on juurikin tuollainen: https://en.wikipedia.org/wiki/Honda_CBR1100XX
dominator-putket sivuilla heh, kehuinkin kerran että komea epeli. - Anonyymi
Saamisen suhteen vapaaehtoisuutta voi ajatella jos pää kestää, ei juuri muuten.
https://www.is.fi/digitoday/art-2000009871409.html - Anonyymi
Joo, ja suurin osa on keskimääräisiä, keskinkertaisesti menestyviä ja sitten on pieni osa niitä menestyviä ja toisaalta heikommin menestyviä.
Enin osa ihmisistä on noin karkeasti ottaen keskimääräisiä, vaikkakin täysin ainulaatuisia persoonina, niin kaipa se on luontevaa, että kumppaniksi keskimäärin haetaan toista keskimääräistä, joskin täysin ainutlaatuista persoonaa.
Kysymys: mitä on menestys? Se mikä toisen mielestä on menestystä ei välttämättä toiselle sitä ole. Omat standardit nousee helposti sitä mukaan kun pääsee eteenpäin. Sama koskee palkkaa.
Se mikä toiselle on hyvä palkka, on toiselle huono. Vaikka se mitä sain vastavalmistuneena oli mielestäni silloin hyvä palkka, vaikka se oli 30-40% siitä mitä myöhemmin olen parhaimmillani saanut. Samalla käsitys hyvästä palkasta on noussut aina tavalla…. Tosin palkasta löytyy populaatiosta mediaani ja kvartaalit, jolla voi normalisoida ihmisen omaa käsitystä silti vaikka ekonomin tai lääkärin hyvä palkka on aika erilainen kuin kaupan kassan.Citrinella kirjoitti:
Kysymys: mitä on menestys? Se mikä toisen mielestä on menestystä ei välttämättä toiselle sitä ole. Omat standardit nousee helposti sitä mukaan kun pääsee eteenpäin. Sama koskee palkkaa.
Se mikä toiselle on hyvä palkka, on toiselle huono. Vaikka se mitä sain vastavalmistuneena oli mielestäni silloin hyvä palkka, vaikka se oli 30-40% siitä mitä myöhemmin olen parhaimmillani saanut. Samalla käsitys hyvästä palkasta on noussut aina tavalla…. Tosin palkasta löytyy populaatiosta mediaani ja kvartaalit, jolla voi normalisoida ihmisen omaa käsitystä silti vaikka ekonomin tai lääkärin hyvä palkka on aika erilainen kuin kaupan kassan.Ja määritteleekö menestyksen edes aseman kautta vai enemmänkin ihmissuhteiden kautta? Melkein olisi oman aloituksen arvoinen asia, jos en olisi juuri jonottamassa laivaan, voisi aloituksen tehdäkin. Olisi aika mielenkiintoista nähdä miten paljon eri ihmisten käsityksestä vaihtuu.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Ja määritteleekö menestyksen edes aseman kautta vai enemmänkin ihmissuhteiden kautta? Melkein olisi oman aloituksen arvoinen asia, jos en olisi juuri jonottamassa laivaan, voisi aloituksen tehdäkin. Olisi aika mielenkiintoista nähdä miten paljon eri ihmisten käsityksestä vaihtuu.
Menestyneellä tarkoitin jotakin omalla alallaan pitkälle edennyttä ja hyvin pärjäävää ja tällä tarkoitan ihan yleistä menestymistä, en ihmisen omakohtaista kokemusta. Otin tuon esimerkin vain sen vuoksi, että ihmisten ei pidä ajatella niin rajoittuneesti rakkaudesta ja parisuhteesta ja asettaa itselleen vain keskimääräisen normin mukaisia, monesti jo ennakkovaatimuksia. Sillä kuten jo esimerkkini osoitti kaikki ei suinkaan kaikissa asioissa mene siinä keskimääräisyyden kategoriassa, onneksi.
- Anonyymi
Melko melko se oli.
No, aina täytynee olla meitä poikkeuksia sääntöihin 😁
Minun mieheni ovat olleet minua 2-11 vuotta vanhempia, erilaisella koulutustaustalla ja meillä on ollut myös jopa vahvasti erilaiset näkemykset politiikasta. 😅 Niin ja toinen mieheni ei myöskään kuulunut kirkkoon, vaikka minä kuulun. - Jopa juomatottumuksemme ovat olleet erilaiset.
Minä arvostan miehessä maanläheisyyttä, aikaansaavuutta ja sosiaalisuutta. - Joissakin asioissa arvojemme samankaltaisuus on minulle tärkeää, mutta minusta on myös virkistävää se, että parisuhteessa riittää paljon keskusteltavaa 🙂Ne on ne ydinarvot ja -uskomukset, ne kun kohtaa riittävästi, on kaikki muu järjesteltävissä tai kinattavissa.
randombypasser kirjoitti:
Ne on ne ydinarvot ja -uskomukset, ne kun kohtaa riittävästi, on kaikki muu järjesteltävissä tai kinattavissa.
Kyllä se näin menee 😄
- Anonyymi
Paitsi, jos kuorsaa...Minä teen niin, ja aina tulee öisin tilaa ympärille...Pakko vähän keventää...
- Anonyymi
"Ihminen haluaa itsensä kaltaisen kumppanin..."
Otsikosta tulee mieleen, että niinhän se kaikilla eläimillä on. Tosin monilla yksineläjillä on kumppanina kissa tai koira. Apina olisi kyllä enemmän ihmisen kaltainen.- Anonyymi
Niin se voi olla...No, kummallista ihmis apinointiahan tämä hyvinkin sivistyneestikin on...Kaikki hyvin..eli, ei hätää...Ai , että sentään....
- Anonyymi
jaksaa edes höppttää tyttöjen kanssa hah juttuja...
- Anonyymi
Olisikohan minulla nainen jos olisin hampaat irvessä vääntänyt itselleni jonkun akateemisen tutkinnon tai edes liittynyt johonkin kristilliseen kulttiin?
Löytyy yllättävän paljon asioita molemmista suunnista muttei tarpeeksi että kokisin tarvetta heittäytyä. - Anonyymi
Ja si kun otat löydät kohtaat ittes kaltasen täsmälleen ni on se elämäsi lyhyin suhde siitä hetkestä kun olette sopineet seurustelevanne joko sinä alat muuttamaan häntä tai hän sinua niiden piirteiden takia mitä toisissanne vihaatte ja lopulta onkin niin että ne on piirteitä joita vihaat itsessäsi mu kun se on niin saatanan vaikeaa muuttaa itseä kun olet niin kauan elänyt tapojesi orjana jos et osaa itse itseäsi muuksi muuttaa et voi vaatia toiselta yhtään mitään joko rämmit kaulaas myöden omassa paskassasi
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174336
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842489Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731627Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella251260Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641187Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42922- 113918
- 171904
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74885Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72830