Mulle tuli tuosta parinvalinta ja kompromissit ketjusta mieleen seuraava asia. Kuinka tärkeitä toiveet, haaveet ja tavoitteet ovat sinun elämässäsi? Aina välillä törmää ajatuksiin, että elä tässä ja nyt ja sitten tuo ikiklassikko tartu hetkeen. Aina välillä törmää sellaisiinkin ihmisiin, jotka kokevat kaiken haaveilun ja tavoitteet negatiivisiksi jutuiksi, jotka estävät elämästä. Miten palstalaiset nuo kokevat?
Itselleni elämä ilman haaveita ja tavotteita olis painajaista, puolielämää. Mä voisin lähestulkoon kuolla samantien pois, jos mulla ei olisi haaveita ja tavoitteita tuolla edessäpäin, joita kohti kulkea. Mä olen joskus miettinyt, että onko tuossa enemmän kyse erosta siinä miten asian määrittää, kuin niinkään ajattelussa? Itselleni esimerkiksi se, että minulla on haaveita ja toiveita, ei tarkoita, ettenkö mä eläisi myös tässä ja nyt ja nauttisi elämästäni ja pysähtyisi usein vain olemaan siinä hetkessä. En mä kuitenkaan tee sitä jatkuvasti ja jatkuva pysähtyminen "tähän hetkeen" tuntuisi minusta kamalalta.
Mä kaipaan elämääni päämääriä, joita kohti kulkea ja se mulle matka siihen "hetkeen" on yhtä tärkeä juttu kuin se itse "hetki" itsessään on. Matka ja tavoittelu luo siitä hetkestä täydellisen. Tietenkin täydellisiä hetkiä syntyy myös spontaanisti, mutta minulle ne ovat paljon harvinaisempia. Tämä ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus. Se on minun subjektiivinen kokemukseni, näin minä sen koen. Mä tunnen myös ihmisiä, jotka kokevat tuon ihan päinvastoin ja joille matka ja odottaminen luovat kuulemma todennäköisemmin antikliimaksin. Heille siis mitä kauemmin odottaa ja luo itselleen toiveita, niin sitä todennäköisemmin se lopputulos ei enää vastaakaan niitä haaveita ja toiveita. Mutta siis miten te muut tämän koette?
Toiveet, haaveet ja tavoitteet
45
566
Vastaukset
Makaan etätöissä paikaisen lounaan jälkeen hierontamatolla ja päätin vastata. Selkä on eilisestä kivien kantelusta kipeä.
Hyvä aihe!
Meitä ihmisiä on erilaisia. Joillekin elämä vaikka kaupan kassana tai tehtaan liukuhihnalla rutiinissa on turvallista ja hyvää elämää. Mitä staattisenpi elämä on, sitä parempi, Se heille suotakoon!
Myös meille toisenlaisille pitää suoda elämä, joka on mielekäs. Taidat olla intuitiivinen ja määrätietoinen? Voisin itse kirjoittaa ihan samoin. Tarvitsen tavoitteita, tarvitsen haaveita, tarvitsen suunnan mihin menen ollakseni onnellinen. Se saako tavoitteen onnistumaan ei ole pääasia, vaan matka tavoitetta kohti. Jos joku asia ei onnistu, kokoan itseni ja mietin mitä sitten.
Hetkellisesti vaikka vaikeassa elämäntilanteessa elän hyvinkin siinä hetkessä, mutta silloin painan autotunella lähinnä selvitäkseni kunnialla. Ja ihmissuhteissa pyrin olemaan läsnä siinä hetkessä. Silti, vaikka parisuhteessa tai sen alussa tarvitsen toivon tulevaisuudesta eli en jaksa vaikka vuotta treffailla pinta-suhteessa eläen vain siinä hetkessä, vaikka se olisikin ihan kivaa.
Olen ollut huomaavani, että minun ja sinunlaisesi ihminen tarvitsee yleensä suhteessakin kumppanin, joka haluaa syvenpää yhteyttä ja yhteistä tunneyhteyttä keskuteluilla ja läheisyydellä. Jos pari on joku, jolle riittää se että asutaan yhdessä ja lähinnä moikkaillaan aamuin ja illoin, tulos ei voi olla toimiva.
Olen samaa mieltä, ettei intuitiivisyys, määrätietoisuus, haaveilu ja tavoitteellisuus estä hetkessä elämistä. Se voi jopa lisätä sitä sen takia, että tajuaa läsnäolon ja syvyyden merkityksen ihmissuhteissa. Nuo kaksi asiaa voi elää hyvin rinnakkain.- Anonyymi
Kuulostaa tutulta 🙂. Intuitiivisuus ja määräätietoisuus kuuluvat persoonaani. Päämäärän tavoittelu on mullekin usein ehkä jopa tärkeämpää kuin sen päämäärän saavuttaminen. Jos ei johonkin pääse, niin aina aukeaa jotakin uutta. Joskus monen mutkan kautta sitä saattaakin sitten ihan yhtäkkiä olla sielläkin, mihin alunperin halusi. Ehkä ei sitten lopulta alitajuisesti ihan täysi luopunutkaan päämäärätä, vaikka tietoisesti sen muka hylkäsi. Noin ainakin mulle on elämässäni pari kertaa käynyt. Ja jos ei se koskaan onnistu, niin ei sekään ole maailmanloppu. Putsaa haavat ja laastarit päälle ja miettimään uutta päämäärää.
Mulla on myös sama juttu, että vaikeassa tilanteessa keskityn tähän tässä ja nyt. Selviydyn siitä tilanteesta aina hetki kerrallaan. Oikeastaan niissä tilanteissa varsinkin on ollut helppo huomata koska alkaa helpottaa. Sitten kun alkaa näkemään huomisen ja ens viikon ja alkaa miettimään, että mihin suuntaa seuraavaksi lähtisi, niin alan olla voiton puolella siitä pahasta tilanteesta.
"Olen ollut huomaavani, että minun ja sinunlaisesi ihminen tarvitsee yleensä suhteessakin kumppanin, joka haluaa syvenpää yhteyttä ja yhteistä tunneyhteyttä keskuteluilla ja läheisyydellä. Jos pari on joku, jolle riittää se että asutaan yhdessä ja lähinnä moikkaillaan aamuin ja illoin, tulos ei voi olla toimiva."
Tuo syvempi yhteys ja tunneyhteys ovat tietysti vähän tulkintakysymyksiä, että miten kukakin ne näkee. Kyllä mä silti voin tuonkin allekirjottaa. Ehkä mä en parisuhteessa kauhean syvällinen keskustelija ole, mutta ehdottomasti kaipaan enemmän ku pelkää moi aamuin illoin ja tavataan sängyssä.
- Anonyymi
minä pidän aika paljon joistain joixsta pelijutuistakin, joisttain.
- Anonyymi
Saako tähän nyt vastata kuka ja millä nimimerkillä?
- Anonyymi
Citrinella?
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Ei ole minun aloitus, vain vastasin tähän.
Tiedän. On mun alotus. Tarkotin tolla, että mihin hän nyt sut sitten määrittääkään, niin ainakin sellaiset saavat kirjoitella. En tarkottanut mitenkään loukkaukseksi sua kohtaan. Ei sattunut tekemään mieli vastailla tuohon mitään järkevää. Anteeksi, jos se oli susta ikävä.
Anonyymi kirjoitti:
Tiedän. On mun alotus. Tarkotin tolla, että mihin hän nyt sut sitten määrittääkään, niin ainakin sellaiset saavat kirjoitella. En tarkottanut mitenkään loukkaukseksi sua kohtaan. Ei sattunut tekemään mieli vastailla tuohon mitään järkevää. Anteeksi, jos se oli susta ikävä.
En ole noin herkkä, että noin pienestä saisin mitään tunnekuohuja.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
En ole noin herkkä, että noin pienestä saisin mitään tunnekuohuja.
Toivottavasti ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että pyysin anteeksi. Sitäkään kun ei todellakaan ollut tarkoitettu loukkaukseksi.
Anonyymi kirjoitti:
Toivottavasti ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että pyysin anteeksi. Sitäkään kun ei todellakaan ollut tarkoitettu loukkaukseksi.
Anteeksipyyntö oli kyllä hyväksytty, en vain kokenut, että mitään kuohua aiheuttavaa olisi sanottu.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Anteeksipyyntö oli kyllä hyväksytty, en vain kokenut, että mitään kuohua aiheuttavaa olisi sanottu.
No hyvä. 🙂
Haaveet eivät ole enää mitenkään tärkeitä ja olen huomannut että mitä vähemmän niitä on niin sen parempi. Mikäli minule tulee haave niin sillä on kaksi mahdollisuutta. Liiskaan sen epärealistisena tai sitten siitä tulee toive.
Itsellä tuo toive ja tavoite kulkevat yhdessä. Jos minulla on toive niin silloin edellytän tavoitteellista toimntaa asian eteen.
Ihan tällainen nopea esimerkki olisi vaikka lottovoitto. Voisin lottovoitosta haaveilla mutta ei se tuosta vaan tule. Niinpä siitä on tullut toive ja sen saavuttamiseksi olen määritellyt tavoitteeksi että joka viikko pitää laittaa kolme riviä lottoa .- Anonyymi
Mielenkiintoinen määritelmä. Mä en olekaan koskaan ajatellut tuota haaveen ja toiveen suhdetta noin. 👍
Ja toi on ihan totta, että lottovoitosta on turha haaveilla, jos ei koskaan lottoa. Mäkin olen miettinyt, että pitäiskö alkaa lotota. En tosin oo koskaan varsinaisesti lottovoitosta haaveillut, mutta jos alkais lotota, niin sithän sitä kai vähän toivoskin voittavansa. - Anonyymi
Minä laitan kaksi riviä. On pakko laittaa ne koska ne liittyvät elämääni konkreettisesti syntymäpäivien ja eri asuntojen numeroihin. Jos voittaisin muutaman kymppitonnin jäisin pois töistä.
- Anonyymi
Kyllä nämä tärkeitä ovat mitättömässä maailmankaikkeudessamme.
Seuraavaksi tärkeintä olisi löytää sopivia voimansiirron komponentteja ja riittävän paksua rautaa.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Minä olen hetkessä eläjä, liittyy kaiketi erityispiirteisyyteeni ja siksi minussa on lapsenomaisuutta ja lapsethan elävät hetkessä, ainakin pienemmät lapset. Siksi kai haaveilen aika vähän. Pitää tapahtua jotain konkreettista, jotta alkaisin haaveilla. Esim. kun jokin aika sitten ihastuin ikäiseeni niin vasta sen jälkeen aloin haaveilla yhteisestä ajasta hänen kanssaan.
- Anonyymi
Minä (eli siis aloittaja) ymmärrän kyllä ihan hyvin konkretian tarpeen. Noin se minullakin likipitäen aina on. Mun haaveeni ja toiveeni eivät juuri koskaan synny mitenkään tyhjästä, vaan on joku konkreettisen syy tai tapahtuma tai tarve, josta ne lähtevät syntymään. Ennyt ainakaan tähän hätään saa päähäni yhtään sellaista tavoitetta, joka olisi vain jostain itsestään päähäni putkahtanut ilman mitään selkeää syytä. Voi hyvin olla, että mä nyt en muista jotain, mutta ainakaan mitään isompaa sellasta ei taida olla.
Olen liian vanha haaveilemaan. Kaiken pitäisi olla jo nyt ja yritän vain pitää kiinni siitä ja ehkä priorisoiden mistä pitää kiinni. Miksi helvetissä aina pitäisi olla kohti jotakin uutta?
- Anonyymi
Ei todellakaan tartte olla aina menossa kohti uutta, siksi olisin halunnut aikonaan jatkaa itselle mieluisassa työpaikassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei todellakaan tartte olla aina menossa kohti uutta, siksi olisin halunnut aikonaan jatkaa itselle mieluisassa työpaikassa.
On nimittäin aika rankkaa jos työpaikka vaihtuu jatkuvasti.
- Anonyymi
Olet siis selvästi aloittajan kanssa hyvin erilainen persoona. Tosin se mistä tuossa aloituksessa kirjoitin, ei läheskään aina tarkoita, että pitäisi olla menossa aina kohti jotakin uutta. Uutuus ei ole mulle mitenkään välttämätöntä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei todellakaan tartte olla aina menossa kohti uutta, siksi olisin halunnut aikonaan jatkaa itselle mieluisassa työpaikassa.
Minäkin kokisin jatkuvat suunnanvaihdokset rasittaviksi. Tämä siis aloittajalta. Moni tietysti kaipaa usein uutta ja toiset ivat hyvin vaihtelunhaluisia. Sekin on ihan ok, mutta minä en tarkoittanut aloituksessa kortomallani, että aina pitäisi tavoitella jotain uutta. Tavoite voi toisinaan olla myös joku vanha, tuttu ja turvallinen, mutta jonka saavuttamiseksi joutuu kuitenkin näkemään vaivaa. Tai sitten tavoite voi olla uusi askel polulla, jota on kulkenut jo aiemmin.
- Anonyymi
Toiveita ja tavoitteita on, ei haaveita.
Toivon että energiani pysyisi kohtalaisella tasolla, se on edellytys monipuoliseen toimintaan. Toivon että pysyisin kiinnostuneena elokuviin, lukemiseen, liikuntaan ja osallistumisiin. Toivon että rahat riittäisivät kohtuulliseen matkustamiseen. Toivon että saisin pitää tuttavani eli ihmissuhteita olisi enkä jäisi yksin.
Tavoitteita, no mitä nyt olisi, ihan pieniä arkisia. Hankin välttämättömät, suunnittelen matkoja, siivoan kämpän, tapaamisia....
Haaveita, en edes muista milloin olen viimeksi haaveillut, ja mitä olisin haaveillut, olenkohan juntti tosikko. - Anonyymi
Vuosi ollut sellaista menoa ja meininkiä, että oksat pois.. haaveilen tasapaksusta, tylsästä elämästä edes hetken, pliis, tämä on myös toive ja tavoite.
- Sheena- Anonyymi
Kuulostaa melkoisen rasittavalta. Minäkin pidän tylsästä elämästä. Mä olen pohjimmiltani hyvin tylsä ihminen ja pidän arkisesta tylsyydestä, joten minusta tuon on ihan hyvä toive ja tavoite. 🙂
- Anonyymi
Nuorempana minäkin ajattelin samaan tyyliin mutta nykyään ei oikein mikään enää innosta niin paljoa että jaksaisi alkaa haaveilemaan. Hyvät yöunet taitaa olla se suurin haave.
- Anonyymi
Eipä tuohon muuta voi todeta, kuin kiitos, että pidät minua nuorena. 🙂
"Kuinka tärkeitä toiveet, haaveet ja tavoitteet ovat sinun elämässäsi?"
Toiveeni ja haaveeni ovat muuttuneet elämäntilanteen mukaan. - Haaveet ovat tärkeitä ja niiden olisi hyvä olla suurelta osin realistisia, jotta ne ei ala syödä voimavarojani ennemmin kuin lisäävät niitä. Toki joskus ihan utopistiseltakin tuntunut haave saattaa yhtäkkiä muuttua realistiseksi ja jopa toteutua.
Haaveita voi olla vaikka kunnon keskeytymätön yöuni, terveys, hyvä parisuhde, velattomuus jne.
Kerroit törmänneesi ihmisiin, jotka kokevat kaiken haaveilun ja tavoitteet negatiivisiksi jutuiksi, jotka estävät elämästä. - Se kuulostaa erikoiselta. - Toki itsekin tuen sitä ajatusta, että elämä täytyy elää nyt ja tässä, eikä mitään "sitten kun" -elämää. - Joskus vaikka pikkulapsiarjessa ajattelin, että sitten kun lapset tulevat tietyn ikäisiksi, elämä helpottaa. Hoidin elämää vain kuin projektia sitä aikaa odotellessa. - Samoin saatoin ajatella, että sitten kun olen eläkkeellä, mieheni ja minä ostamme pienen talviasunnon Kanariansaarilta, missä viihdyimme yhdessä. - En tullut ajatelleeksi, että menettäisin mieheni ennen tuota kaikkea. - Onneksi kuitenkin me menimme, teimme ja koimme kaikkea yhdessä, eikä vaan odoteltu sitä "sitten kun" -aikaa elämässä.
Yes, kyllä toiveet, haaveet ja tavoitteet ovat minulle tärkeitä. Yksi tavoite minulla on päästä huomeniltana kotiin. 🙂- Anonyymi
"Kerroit törmänneesi ihmisiin, jotka kokevat kaiken haaveilun ja tavoitteet negatiivisiksi jutuiksi, jotka estävät elämästä. - Se kuulostaa erikoiselta."
Se on minustakin hieman erikoista. Enkä mä ole oikein vielä päässyt perille mikä se perimmäinen syy on. Tai luultavasti niitäkin syitä on yhtä monta kuin tuon sanojia. Mä olen siis välillä miettinyt, että onko tuossa enemmän kyse määrittelyerosta tai mielikuvaerosta. Vaikka toisaalta kyllä mä uskon, että osa ihmisistä ihan aidosti ei kaipaa elämäänsä tavotteita. Kyllä mä tunnen ihmisiä, jotka on tyytyväisiä toistaessaan päivä toisensa jälkeen samoja rutiineja ja joille poikkeama niihin on ärsytyksen aihe.
Ja siis kyllähän tässä ketjussakin näkee muutamassa kohtaa sen, että mielikuva avauksesta oli esim. "Miksi helvetissä aina pitäisi olla kohti jotakin uutta?" tai "On nimittäin aika rankkaa jos työpaikka vaihtuu jatkuvasti" ym. (tarkoitukseni ei ole mitenkään loukata heitä, joita tässä lainaan, haluan vain selventää näillä lainauksilla). Itsehän en siis näe omia haaveitani ja toiveitani ja tavotteitani niin, että ne olisivat jatkuvasti kohti jotakin uutta tai sellasta tuuliviirin elämää. Pikemmin suorastaan päinvastoin. Mä olen ihminen joka pääosin tykkään tylsästä arjestani ja mun tavotteeni ja niiden saavuttaminen vaativat usein (ei aina) hyvinkin tylsää, toisteista ja pitkäjänteistä käytöstä ja toimintaa. Ja tavotteethan voivat olla isoja tai ne voivat olla pieniä. Se voi olla uusi työpaikka, kuten tossa yllä sanottiin, tai sitten se voi olla uuden taidon oppiminen tai vanhan taidon parantaminen tai voi se olla vaikka jonkun tietynlainen lomakin tai ihan mitä tahansa, mikä tahansa mikä itseä innostaa. - Anonyymi
Tai sitten tavoite voi välillä olla ihan vain se, että pääsee huomenna kotiin, ottaa lämpimän suihkun ja nukahtaa väsyneenä omien lakanoiden väliin. Ei sen aina tarvitse olla maailmoja mullistavaa. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
"Kerroit törmänneesi ihmisiin, jotka kokevat kaiken haaveilun ja tavoitteet negatiivisiksi jutuiksi, jotka estävät elämästä. - Se kuulostaa erikoiselta."
Se on minustakin hieman erikoista. Enkä mä ole oikein vielä päässyt perille mikä se perimmäinen syy on. Tai luultavasti niitäkin syitä on yhtä monta kuin tuon sanojia. Mä olen siis välillä miettinyt, että onko tuossa enemmän kyse määrittelyerosta tai mielikuvaerosta. Vaikka toisaalta kyllä mä uskon, että osa ihmisistä ihan aidosti ei kaipaa elämäänsä tavotteita. Kyllä mä tunnen ihmisiä, jotka on tyytyväisiä toistaessaan päivä toisensa jälkeen samoja rutiineja ja joille poikkeama niihin on ärsytyksen aihe.
Ja siis kyllähän tässä ketjussakin näkee muutamassa kohtaa sen, että mielikuva avauksesta oli esim. "Miksi helvetissä aina pitäisi olla kohti jotakin uutta?" tai "On nimittäin aika rankkaa jos työpaikka vaihtuu jatkuvasti" ym. (tarkoitukseni ei ole mitenkään loukata heitä, joita tässä lainaan, haluan vain selventää näillä lainauksilla). Itsehän en siis näe omia haaveitani ja toiveitani ja tavotteitani niin, että ne olisivat jatkuvasti kohti jotakin uutta tai sellasta tuuliviirin elämää. Pikemmin suorastaan päinvastoin. Mä olen ihminen joka pääosin tykkään tylsästä arjestani ja mun tavotteeni ja niiden saavuttaminen vaativat usein (ei aina) hyvinkin tylsää, toisteista ja pitkäjänteistä käytöstä ja toimintaa. Ja tavotteethan voivat olla isoja tai ne voivat olla pieniä. Se voi olla uusi työpaikka, kuten tossa yllä sanottiin, tai sitten se voi olla uuden taidon oppiminen tai vanhan taidon parantaminen tai voi se olla vaikka jonkun tietynlainen lomakin tai ihan mitä tahansa, mikä tahansa mikä itseä innostaa.Nimenomaan, mikä itseä innostaa 👍
Minäkin tykkään työstäni ja siitä, ettei koskaan ole kahta samanlaista työpäivää. Mutta kyllä minä olen aina sanonut esimiehilleni, että olen halukas oppimaan uutta ja tarvittaessa siirtymään uusiin tehtäviinkin. - Minä en ole sellainen persoona, joka haluaa hoitaa 20 vuotta samaa työtehtävää.
Niitäkin ihmisiä on, enkä tarkoita, että se olisi jotenkin huonompi. - Se vain ei ole sitä mistä minä haaveilen.Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten tavoite voi välillä olla ihan vain se, että pääsee huomenna kotiin, ottaa lämpimän suihkun ja nukahtaa väsyneenä omien lakanoiden väliin. Ei sen aina tarvitse olla maailmoja mullistavaa. 🙂
Luit ajatukseni siis 😄👍
- Anonyymi
tuollainenkin hassua vähän, kyllähän pystyy kellumaan patjoillakin itse jotta ei uppoa.
- Anonyymi
tuollaineen on hauskaakin: pysyuy kellumaan vedessä jollain vaikka patjalla.
- Anonyymi
Pystyy siellä kellumaan ilman patjojakin. Kannattaa kokeilla. Kelluminen on ihan hyödyllinen taito.
- Anonyymi
Toivon että naiset lopettais viinamiesten kanssa panemisen ja alkais kiinnostuu meistä raittiimmista kunnollisista miehistä.
Askel askeleelta, pykälä pykälältä, tavoitteita saa olla ja oikeastaan pitääkin olla kunhan muistaa olla muuttamatta tavoitteita pakkomielteiksi. Mitä haaveisiin tulee niin nekin voidaan jakaa vielä realistisiin ja utopistisiin, aika useimmiten näyttää mikä on lopputulos. Hopeareunaiset pilvet on kyllä loppuunmyyty mun kohdallani 🙂, ei taida löytyä enää edes henkilökohtaisesta outletista.
- Anonyymi
hauska peli tuollainen että luukkujen alta paljastuu ... mutta niin jooh
mg No mä tykkään haaveilla ja suunnitella yhtä jos toista. Mutta toteutus on hidasta, siis minun itse kokeman perusteella, siinä vähän realismi ja kuvittelu hieman täpästää keskenään, mutta senkin voi hoitaa pienellä pysähtymisellä hetkeksi.
Mä tiedän, että pusken niitä haaveita, unelmia kohti ja jatkan haaveilua ja unelmointia, vaikka kaikki ei läsähdä valmiiksi ikinä.
Välillä on duunattava pienempiä hommia ja haaveet isommista jää odottamaan. Tänään on vaave saada siistiks ja hyväntuoksuiseksi kämppä. 😁
Illasta on kiva pötkähtää unille freshiin kämppään. Isommat haaveet jää nyt taaemmas ja niitä tehdään kun taas kerkee. 😊
Ja kokoajan kuitenkin mennään kohti sina parempaa...steppi kerrallaan. 🙃- Anonyymi
Iki-runkkari eli Teemu heh.... virveitä sanontoja jooh.
mutta eräs peli todedllakin kiinnosti paljon kun pelasin, missä siis psaljastuu laattojen alta kuvaa, pidin paljon tuostza Noh.. en tiedä mikä sekasikiö minä olen. Minulla oli joskus ammoisessa historiassa haaveita ja toiveita. Ei ole enää.
Joka aamu herätessäni tsekkaan mikä toimii ja sillä sitten lähdetään uuteen päivään.
Tavoite on elää jokainen päivä sellaisenaan kuin se tulee. Hyvin realistinen tavoite, jonka saavutan joka päivä paremmalla tai huonommalla menestyksellä.
Unelmia minulla ei ole, ja yritän estää niiden syntymistä parhaani mukaan. Sama haaveilun ja toiveiden kanssa.
Tämä, tässä ja nyt. Siinä on elämäni.
Minun ei ole mitään järkeä elää tavoitteellisesti, sillä huomista ei ole. Ei minulle. Jokainen päivä on lahja. Myös ne huonommat, yritän muistuttaa itseäni.
Olen siis hetkessä eläjä. Mutta päin vastoin, en voi sietää rutiineja tai turvallista tasaista arkea. Haluan että asiat muuttuvat koko ajan ja tulisi uutta. Muutoksia. Yllättäviä juonenkäänteitä ja entuudestaan tuntemattomia asioita. Erilaisia ihmisiä, uusia työpaikkoja, elämän vuodenaikoja.
Siihen nähden kuinka hektisesti elän.. tai siis haluaisin elää, minä taaperran ihan tasaista ja arkista, tylsää elämää. Yhtä kidutusta.
Minulla on esimerkiksi taustallani 21 työpaikkaa ja olen ikionnellinen ja helpottunut kun sain irtisanomisen eilen työpaikaltani. Työstä, jota olen vihannut 12 vuotta. Kohtalon hyppy. Ja olen niin tyytyväinen. Aivan kuin olisin saanut vastauksen rukouksiini. Pääsin vapaaksi.
En laita itselleni tavotteita tai päämääriä. Ne tuntuvat minulle ajan haaskuulta. Jonkinlaiselta pakkopaidalta. Turhalta, sillä huomista ei ole.
On vaikeaa olla olematta onnellinen näistä parista suuresta kohtalon oikusta, jotka ovat ohjanneet elämääni tänä vuonna. Karma todellakin maksaa velkansa. Ja vaikka olenkin ollut elämässäni hyvin onnekas kohtalon suhteen, on kohtalo opettanut minulle sen verran suuresti nöyryyttä tässä männä vuosina, että en tee itselleni päämääriä.
Syntyä, elää ja kuolla. Päivä kerrallaan. Kuin kaarnalaiva virran vietävänä, välillä kivillä ja kareilla, toisinaan huimaa vauhtia keskivirrassa.- Anonyymi
Kaipa jokaisella aina joskus jotain toiveita on. Mä en kuitenkaan juuri haaveile mistään, eikä mulla ole mitään varsinaisia tavotteita. Toiveeni on lähinnä sellasia pieniä, ehkä voin enemmän puhua mieliteoista, ku edes varsinaisista toiveista. Sellasia, että tekee tänään mieli syödä jotain ja menenkin siis kaupan tai raflan kautta kotiin, enkä suoraan. Töissä on päivän tavote, joka pitää saada täyteen, että saa täydet bonarit. Mulla ei oo koskaan ollu mitään sellasta sitku tavotetta, sitku oon aikuinen, sitku valmistun koulusta, sitku saan töitä, sitku on loma, sitku oon eläkkeellä, tmv. Mä en oo koskaan sitkuttelijoita. Mä elän aikalailla hetkessä. Jos saan tarpeekseni duunistani, niin otan loparit ja etin uuden.
Tai no joo, kyllä mulla säästöjä on. Nekään ei kuitenkaan oo oikeen mitään varten säästetty. Ehkä ne on sit se mun sitku. Sitku niille tulee käyttöä. - Anonyymi
Evoluutiohan on opettanut että sinisilmäinen ei toimi toisen sinisilmäisen kanssa ihmissuhteissa.
...itseäni kyllä huvittaakin että kun tietokoneet ja robotit valtaavat kaiken, kun tuli todella pienestä pitäen opeteltua ohjelmointia, on hyötyä koska voi määrätä tietokoneita tekemään mitä itseä huvittaa.
Antti Antimies.- Anonyymi
Mielesnkiinnosta ... mitä sinisilmäisyydellä on aloituksen aiheen kanssa tekemistä? Mun nähdäkseni sinisilmäisiä (molemmissa merkityksissä) voi olla kaikenlaisissa ihmisissä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1231732
NO NIIN !!!
Totuus Ukrainan sodan todellisista ja oikeista juurisyistä alkaa nyt näköjään paljastua lopultakin. https://www.youtube6811644Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881467Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1651343Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1231298Trumpin hallinto hiljentää mediaa USA:ssa
Tuo paskahallinto on sananvapauden vihollinen, vaikka Vancen idiootilla oli otsaa syyttää eurooppalaisia sananvapauden p3221294- 431258
- 251195
- 671155
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.611142