Tuosta lisääntymisen tai oikeastaan lisääntymättömyyden epäitsekkyysaloituksesta...
Moniko nainen täällä oikeasti pitää itseään "luonnon vankina". Että kun näkee vauvan, sellainen pitäisi saada myös itse?
Mulla on teoria. "Vauvakuume" on kulttuurin, yhtrisön tekemä paine, mikä ei välttämättä oikeasti ole totuus...
Mutta kuinks moni lapsen hankkineista, usksltaa nostaa käden pystyyn, että mun teoria olisi totta?
Saatteeksi vielä... Jo saadut lapset on ains ihania ja tärkeitä...nyt vaan pitäisi koettaa nähdä heidänkin ohi. Mullakin on lapsia, mistä en IKIKUUNAPÄIVÄNÄ luopuisi enää... mutta en heitä "tehdessä" miettinyt ihan kaikkea...spontaani hyppy tuntemattomaan se oli. Enkä kadu. Mutta olisinpa tiennyt enemmän. 😊
Tuli mieleen...
130
899
Vastaukset
- Anonyymi
En ole koskaan vauvakuumeillut. En voi sanoa edes pitäväni vauvoista. Muiden muksut on mukavia, jossain sanotaan siinä 3-9 vuotiaina.
Oma lapseni oli kokemuksena paljon helpompi kuin odotin. Mä olin henkisesti valmistautunut kolem vuoden helvettiin, mutta se olikin älyttömän helppoa. Toiste en lähtis, kun näin hyvää tuuria ei taatusti kävisi toistamiseen.No minäkin ehkä kohta voin jo ristiä kätrni kyynärpäiyä myöden, että tuuri on kohdellut hyvin...toisaalta minulllakin on oma osani siinä. 🤔
Mutta oon noin muuten tötmännyt ideaan "vauvakuume". Ja välillä se tuo mieleen epätoivon jopa...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No minäkin ehkä kohta voin jo ristiä kätrni kyynärpäiyä myöden, että tuuri on kohdellut hyvin...toisaalta minulllakin on oma osani siinä. 🤔
Mutta oon noin muuten tötmännyt ideaan "vauvakuume". Ja välillä se tuo mieleen epätoivon jopa...Mä olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka vauvakuumeili tai kaipaili lapsia. Itse en siis ole koskaan lapsia halunnut ja se suhde kaatui siihen, kun se miehen ajattelu alkoi kaartua sinne vauvakuumeilun puolelle.
Omanihan on siis pienoinen ihme, että hän ylipäänsä on olemassa. 🙂 Anonyymi kirjoitti:
Mä olen ollut parisuhteessa miehen kanssa, joka vauvakuumeili tai kaipaili lapsia. Itse en siis ole koskaan lapsia halunnut ja se suhde kaatui siihen, kun se miehen ajattelu alkoi kaartua sinne vauvakuumeilun puolelle.
Omanihan on siis pienoinen ihme, että hän ylipäänsä on olemassa. 🙂Niin, hyvä että kirjoitit... siis näin...
Ei tää vauvakuumeilu ole todellskaan sukupuolesta kiinni...en vaan hoksannut sitä kiinnittää aloitukseen...mut se meni jo. 😁
En kyllä tunnista koskaan kokeneeni vauvakuumetta. 🤔 Toiset naiset voivat olla äidillisempiä kuin mitä minä olen ollut. Tai sitten voi olla, että jos esikoisen saaminen olisi tapahtunut vasta kolmenkympin tällä puolen, niin itselläni toki olisi voinut olla enemmänkin painetta lapsien "hankkimiseen" (huono sana, ei niitä aina noin vain hankita). - Minulle raskaaksi tuleminenkin oli suhteellisen helppoa molemmilla kerroilla, kuten synnytyksetkin. Lapset tehtiin siinä kohdassa, kun se oli taloudellisesti järkevää. Kun kummallakin oli vakituinen työpaikka ja talo oli rakennettu, vajaa kolme vuotta häiden jälkeen. - Olin kyllä nuorena ajatellut, että kolme lasta olisi kiva, mutta kun kuopus oli syntynyt, niin aika pian totesin, että nyt lapsilukuni on täynnä. - Vauvan tuoksu on kyllä suloinen. Hoidankin ihan mielelläni vauvoja, mutta yhtä mielelläni palautan heidät vanhemmilleen. 😄 - Mummuaikaa odotellessa 👍
- Anonyymi
Tuossa yllä kirjotellut toteaa tästä sivusta, että tuo "vauvan tuoksu" on jännä juttu. Moni puhuu siitä ja just tolleen pitää siitä. Mä en saa mitään tuoksua päähäni, kun ihmiset tuosta puhuvat. Vauvan tuoksu on mulle täysin tuntematon tuoksu, vielä edelleen lapseni jälkeenkin. 🙂
No miyä olen sinuun tutustunut, niin pidän tuota rehellisenä vastauksena. 😊
Kaikki jutut mitä olen sun ksnssa turistelkut, pohjaa vankkaan konkreettisuuteen. Hieno juttu. Tykkään. Mutta tavoittelen muuta tänään tässä...
Mä kyllä luulen, että hiljsista tulee olemaan...
Tää osaa olla kivuliasta...Anonyymi kirjoitti:
Tuossa yllä kirjotellut toteaa tästä sivusta, että tuo "vauvan tuoksu" on jännä juttu. Moni puhuu siitä ja just tolleen pitää siitä. Mä en saa mitään tuoksua päähäni, kun ihmiset tuosta puhuvat. Vauvan tuoksu on mulle täysin tuntematon tuoksu, vielä edelleen lapseni jälkeenkin. 🙂
Sinappipierut? 😁
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Sinappipierut? 😁
Mä en saa mitään mieleeni, kun mietin "vauvan tuoksua". 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Mä en saa mitään mieleeni, kun mietin "vauvan tuoksua". 🙂
Mä ehkä jotain...
Mun työkdmulls on hiljakkoin syntynyt tytsi ja mä oon ihan huumaantunut neidistä...
Se ryöjäke hymyilee mulle vallattomasti. Rauhoittuu mun sylissä ja muutenkin on ovelsn ihana pirulainen...😄
Vauvatyypeillä on selkeesti jokin juoni takanaan. 🤔Anonyymi kirjoitti:
Tuossa yllä kirjotellut toteaa tästä sivusta, että tuo "vauvan tuoksu" on jännä juttu. Moni puhuu siitä ja just tolleen pitää siitä. Mä en saa mitään tuoksua päähäni, kun ihmiset tuosta puhuvat. Vauvan tuoksu on mulle täysin tuntematon tuoksu, vielä edelleen lapseni jälkeenkin. 🙂
Minä en oikeastaan tiedä, mistä se vauvan tuoksu tulee, mutta jotenkin voimakkaimmin haistan sen vauvan päästä. Vauvan hiuksista. - Eli vaipan hajua se ei ole 😅 Ja sitä tuoksua on kyllä vaikea kuvaillakaan. Se on tavallaan pehmeä, voimakaskin, mutta ei pistävä vaan sellainen.. vauvamainen. 😄
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mä ehkä jotain...
Mun työkdmulls on hiljakkoin syntynyt tytsi ja mä oon ihan huumaantunut neidistä...
Se ryöjäke hymyilee mulle vallattomasti. Rauhoittuu mun sylissä ja muutenkin on ovelsn ihana pirulainen...😄
Vauvatyypeillä on selkeesti jokin juoni takanaan. 🤔Mä en ole koskaan nähnyt yhtään vauvaa (paitsi omani) joka olisi kiinnostanut mua lainkaan. Kun joku tulee esittelemään lastaan, niin yritän vain kohteliaasti esittää kiinnotunutta. Mä en mahda sille mitään, että vauvoissa ei ole mun mielestäni mitään mielenkiintoista. 🙂
- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Minä en oikeastaan tiedä, mistä se vauvan tuoksu tulee, mutta jotenkin voimakkaimmin haistan sen vauvan päästä. Vauvan hiuksista. - Eli vaipan hajua se ei ole 😅 Ja sitä tuoksua on kyllä vaikea kuvaillakaan. Se on tavallaan pehmeä, voimakaskin, mutta ei pistävä vaan sellainen.. vauvamainen. 😄
Juu, kyllä se tuoksu varmasti on olemassa, kun niin moni siitä puhuu. En mä sitä epäile hetkeäkään, etteikö sitä olisi olemassa. Mä itse kuitenkin olen aika monetkin kerrat ehkä jopa vähän ihmetellen miettinyt, että miksi mulla ei ole mitään mielikuvaa koko tuoksusta. Siskollakin on neljä muksua, että on noita vauvoja ollu pikku pakko pidellä sylissä, mutta ei mitään mielikuvaa mistään tuoksusta. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Mä en ole koskaan nähnyt yhtään vauvaa (paitsi omani) joka olisi kiinnostanut mua lainkaan. Kun joku tulee esittelemään lastaan, niin yritän vain kohteliaasti esittää kiinnotunutta. Mä en mahda sille mitään, että vauvoissa ei ole mun mielestäni mitään mielenkiintoista. 🙂
Elikkä jotkut aistii jotain vaan enempi.,.
Sekin hyvä tieto. 🙂- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Elikkä jotkut aistii jotain vaan enempi.,.
Sekin hyvä tieto. 🙂Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten "enempi"? Mä luulen, että omani oli erityinen ihan puhtaasti niiden hormonien takia ja rakkauden takia. En mä mahda sille mitään, että muiden vauvat ovat totaalisen epämielenkiintoisia, eikä se ole mitenkään loukkaavaksi tarkoitettu. Juuri siksi esitänkin kiinnostunutta, sen pienen hetken, koska ei mulla ole mitään tarvetta loukata ketään ja se lapsi on sille vanhemmalleen ihmeellinen ja ainutlaatuinen, vaikka hän ei oikeasti kiinnostakaan mua lainkaan. Eikä se ole sen lapsenkaan vika, joten ei mun ole pakko olla sitä lasta kohtaankaan epämiellyttävä kokemus. Kyllä mä kestän pienen hetken interaktiota, vaikka en oikeasti kiinnostunut olekaan.
Disseisback kirjoitti:
No miyä olen sinuun tutustunut, niin pidän tuota rehellisenä vastauksena. 😊
Kaikki jutut mitä olen sun ksnssa turistelkut, pohjaa vankkaan konkreettisuuteen. Hieno juttu. Tykkään. Mutta tavoittelen muuta tänään tässä...
Mä kyllä luulen, että hiljsista tulee olemaan...
Tää osaa olla kivuliasta...On tuossa yhteisön paineessa jotakin tuttua. - Meillä tosiaan lapset saatiin alulle juuri silloin kun katsottiin olevan sille sopiva aika. Oli me lapsista puhuttu ja jotenkin se oli selvää, että jossakin vaiheessa halutaan lapsia. Taisi olla lasten isä, joka lopulta otti puheeksi, että josko nyt.
Mutta sitten, kun me kerrottiin, että lapsi on tulossa, niin tulihan siihen ikääntyneemmiltä tuttavilta kommenttia, kuten "me jo luultiin, että turhaanko niitä häitä tanssittiin.." tms. Eli vaikutti siltä, että joidenkin mielestä kolme vuotta häistä oli pitkä aika. - Kun minun hyvät ystäväni, joiden häät olivat itse asiassa olleet samana kesänä, olivat suurin piirtein hampaat irvessä yrittäneet saada lasta heti häistä lähtien, niin itse asiassa heidän esikoisensa on kolme kuukautta nuorempi kuin meidän, eli heillä oli oikeasti vaikeuksia saada lasta ja kovat odotukset. - Muistan kuinka ystävättäreni kertoi, kuinka seksikin oli vähän tylsää, kun sitä harrastettiin aina "vauvan kilto silmissä".
Mutta niin.. yhä enenevässä määrin Suomessa korostetaan kyllä sitä, että näin vähäväkisessä maassa lasten tekeminen olisi lähes kansalaisvelvollisuus. Ja sitten jos ei löydy sopivaa kumppania, niin sitten on kehittynyt uusia tapoja hankkia lapsia vaikka yksin tai vain kavereina. Miksi sitä nyt sanotaankaan, kumppanuusvanhempina tai jotain. 🤔Xena-183 kirjoitti:
On tuossa yhteisön paineessa jotakin tuttua. - Meillä tosiaan lapset saatiin alulle juuri silloin kun katsottiin olevan sille sopiva aika. Oli me lapsista puhuttu ja jotenkin se oli selvää, että jossakin vaiheessa halutaan lapsia. Taisi olla lasten isä, joka lopulta otti puheeksi, että josko nyt.
Mutta sitten, kun me kerrottiin, että lapsi on tulossa, niin tulihan siihen ikääntyneemmiltä tuttavilta kommenttia, kuten "me jo luultiin, että turhaanko niitä häitä tanssittiin.." tms. Eli vaikutti siltä, että joidenkin mielestä kolme vuotta häistä oli pitkä aika. - Kun minun hyvät ystäväni, joiden häät olivat itse asiassa olleet samana kesänä, olivat suurin piirtein hampaat irvessä yrittäneet saada lasta heti häistä lähtien, niin itse asiassa heidän esikoisensa on kolme kuukautta nuorempi kuin meidän, eli heillä oli oikeasti vaikeuksia saada lasta ja kovat odotukset. - Muistan kuinka ystävättäreni kertoi, kuinka seksikin oli vähän tylsää, kun sitä harrastettiin aina "vauvan kilto silmissä".
Mutta niin.. yhä enenevässä määrin Suomessa korostetaan kyllä sitä, että näin vähäväkisessä maassa lasten tekeminen olisi lähes kansalaisvelvollisuus. Ja sitten jos ei löydy sopivaa kumppania, niin sitten on kehittynyt uusia tapoja hankkia lapsia vaikka yksin tai vain kavereina. Miksi sitä nyt sanotaankaan, kumppanuusvanhempina tai jotain. 🤔No jossain aasiassa asuu joku alkuasukasheimo, missä isä ei kuulu lapsen perheeseen syntymän jälkeen. Lapsella on enoja ja ukki, mutta isä elää omassa perheessään ja äiti hoitaa lastaan omassa, missä on tukiverkko.
Tuntuu alkuun oudolta, mutta ehkä kuitenkin tehokas tapa ja luultavasti jää sellainen normaali perimiskeissi pois välistä.Disseisback kirjoitti:
No jossain aasiassa asuu joku alkuasukasheimo, missä isä ei kuulu lapsen perheeseen syntymän jälkeen. Lapsella on enoja ja ukki, mutta isä elää omassa perheessään ja äiti hoitaa lastaan omassa, missä on tukiverkko.
Tuntuu alkuun oudolta, mutta ehkä kuitenkin tehokas tapa ja luultavasti jää sellainen normaali perimiskeissi pois välistä.Monissa Aasian maissa lienee valitettavan tavallista vielä nykyäänkin, että isä käy muutaman kuukauden työkeikoilla, vaikka riksakuskina Kalkutassa ja tapaa perhettään vain muutaman kerran vuodessa. Ehkä juuri sen verran, että ehtii saada seuraavan lapsen alulle. 🙂 Aasiassa kun taitaa vieläkin paljolti olla luotto siihen, että vain runsas lapsiluku turvaa vanhuuden. Lähinnä tietysti pojista puhutaan.
Xena-183 kirjoitti:
Monissa Aasian maissa lienee valitettavan tavallista vielä nykyäänkin, että isä käy muutaman kuukauden työkeikoilla, vaikka riksakuskina Kalkutassa ja tapaa perhettään vain muutaman kerran vuodessa. Ehkä juuri sen verran, että ehtii saada seuraavan lapsen alulle. 🙂 Aasiassa kun taitaa vieläkin paljolti olla luotto siihen, että vain runsas lapsiluku turvaa vanhuuden. Lähinnä tietysti pojista puhutaan.
Se lienee ihan jostain uskonnosta kiinni ehkä?
Disseisback kirjoitti:
Se lienee ihan jostain uskonnosta kiinni ehkä?
Tai sitten talouden realismista, että miehet tekevät töitä ja elättävät perheensä sekä vanhempansakin. Naiset ovat kuluerä, mistä pahimmassa tapauksessa joudutaan maksamaan myötäjäisetkin, että saadaan naitettua pois.
Xena-183 kirjoitti:
Tai sitten talouden realismista, että miehet tekevät töitä ja elättävät perheensä sekä vanhempansakin. Naiset ovat kuluerä, mistä pahimmassa tapauksessa joudutaan maksamaan myötäjäisetkin, että saadaan naitettua pois.
Voi olla niinkin.
Yritin tässä miettiä aikoja ennen äidiksi tulemista, että miten oma vauvakuumeeni sai alkunsa, mutta en kyllä muista mitään erityisempää sysäystä vauvakuumeelle. Minulla on vain aina ollut vahva tunne äidiksi tulemisesta. Ja olen kyllä usein tuntenut jonkinlaisen läikähdyksen rinnassa, jos olen ollut vauvojen kanssa tekemisissä. Onko se sitten vauvakuumetta vai mitä, en osaa eritellä, mutta en muista koskaan tunteneeni mitään ulkopuolista painetta.
En mäkään isänä, edes näin jälkeenpäin...
Mutta nytten kun mietin hetken juttua, niin en minä tiedä myöskään sitä, että mihin ns. "Lupauduin".
Varmaan se oli "hyvä" mun lasten syntymisen kannalta. Mutta, mutta....jossittelua, mikä ei muuta mitään...silti...
Jos olisin tiennyt enemmän...?
Mä miettidin rnemmän krnen ksnssa tekisin lapsia.
Raaks totuus, joka toteutuneena mun kohdslla vei noi kaksi upeaa ihmistä pois...🙄
En sitä tietenkään halua. Rakkaita ja uniikkeja ovat...
Mä mietin vsin muita...ja niitä lspsia jotka syntyy...
Ai kun ksikilla olisi isä ja äiti, jotka tietäisi mitä se oikeasti on.Disseisback kirjoitti:
En mäkään isänä, edes näin jälkeenpäin...
Mutta nytten kun mietin hetken juttua, niin en minä tiedä myöskään sitä, että mihin ns. "Lupauduin".
Varmaan se oli "hyvä" mun lasten syntymisen kannalta. Mutta, mutta....jossittelua, mikä ei muuta mitään...silti...
Jos olisin tiennyt enemmän...?
Mä miettidin rnemmän krnen ksnssa tekisin lapsia.
Raaks totuus, joka toteutuneena mun kohdslla vei noi kaksi upeaa ihmistä pois...🙄
En sitä tietenkään halua. Rakkaita ja uniikkeja ovat...
Mä mietin vsin muita...ja niitä lspsia jotka syntyy...
Ai kun ksikilla olisi isä ja äiti, jotka tietäisi mitä se oikeasti on.Eihän sitä voi etukäteen tietää, mitä se on. Mistä sen voisi tietää? Aivan sama, miten paljon oppaita lukee tai keskustelee itseään kokeneempien kanssa, vanhemmuus on silti aina ihan omanlainen kokemuksensa jokaiselle vanhemmalle.
Minäkin esim. valmistauduin raskauteen ja synnytykseen huolella. Perehdyin raskauden etenemisen vaiheisiin, naisen kehon muutoksiin, luin muiden kokemuksia, osallistuin kaikkiin mahdollisiin valmennuksiin ja ajattelin, että kaikki sujuu paremmin, kun olen niin hyvin valmistautunut. Ja varmasti osaltaan sujuikin, mutta itse kokemus oli sellainen, jota en olisi voinut mistään oppia. Oli kuin kaikki lukemani ja kuulemani olisi pyyhkiytynyt pois ja oli vain minä, kehoni ja lapseni. Me teimme yhdessä töitä saattaaksemme lapseni turvallisesti tähän maailmaan. En muista kätilön sanoja, en muista edes paljonko ihmisiä huoneessa oli, sillä keskityin olennaiseen. Se oli melkein kuin jokin transsitila. Huikea kokemus. En osannut odottaa mitään sellaista enkä osaisi kuvata sitä kenellekään niin, että kaikki sen värit olisi kerrottu tavalla, jolla se ansaitsisi tulla kerrotuksi.Aletheias kirjoitti:
Eihän sitä voi etukäteen tietää, mitä se on. Mistä sen voisi tietää? Aivan sama, miten paljon oppaita lukee tai keskustelee itseään kokeneempien kanssa, vanhemmuus on silti aina ihan omanlainen kokemuksensa jokaiselle vanhemmalle.
Minäkin esim. valmistauduin raskauteen ja synnytykseen huolella. Perehdyin raskauden etenemisen vaiheisiin, naisen kehon muutoksiin, luin muiden kokemuksia, osallistuin kaikkiin mahdollisiin valmennuksiin ja ajattelin, että kaikki sujuu paremmin, kun olen niin hyvin valmistautunut. Ja varmasti osaltaan sujuikin, mutta itse kokemus oli sellainen, jota en olisi voinut mistään oppia. Oli kuin kaikki lukemani ja kuulemani olisi pyyhkiytynyt pois ja oli vain minä, kehoni ja lapseni. Me teimme yhdessä töitä saattaaksemme lapseni turvallisesti tähän maailmaan. En muista kätilön sanoja, en muista edes paljonko ihmisiä huoneessa oli, sillä keskityin olennaiseen. Se oli melkein kuin jokin transsitila. Huikea kokemus. En osannut odottaa mitään sellaista enkä osaisi kuvata sitä kenellekään niin, että kaikki sen värit olisi kerrottu tavalla, jolla se ansaitsisi tulla kerrotuksi.Joo, no mä ehkä tarkoitin koko vanhemmuutta.
Synnytyshommat ja vauva/leikki-ikä on vaan pieni hetki.
Mua ohuelti harmittaa ainoana asiana vanhemmuudessa se, että tein liikaa töitä ja olin sitä kautta liian vähän lasten kanssa. 🙄
Varsinkin se leikki-ikä meni paljon multa ohi. Tein päivät töitä ja illalla remppasin tätä taloa. 🙄
Jos minulta nuori pari kysyy neuvoa lastenkasvatukseen tms. Sanon, että asukaa rivarissa tai kerrostalossa se aika kun lapset on pieniä ja nauttikaa vaan siitä arjesta. Nakottakaa hiekkalaatikon reunalla ja työnnelkää vaunuja. Katsokaa kun ne muksut kasvaa ja kasvakaan itse mukana.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, no mä ehkä tarkoitin koko vanhemmuutta.
Synnytyshommat ja vauva/leikki-ikä on vaan pieni hetki.
Mua ohuelti harmittaa ainoana asiana vanhemmuudessa se, että tein liikaa töitä ja olin sitä kautta liian vähän lasten kanssa. 🙄
Varsinkin se leikki-ikä meni paljon multa ohi. Tein päivät töitä ja illalla remppasin tätä taloa. 🙄
Jos minulta nuori pari kysyy neuvoa lastenkasvatukseen tms. Sanon, että asukaa rivarissa tai kerrostalossa se aika kun lapset on pieniä ja nauttikaa vaan siitä arjesta. Nakottakaa hiekkalaatikon reunalla ja työnnelkää vaunuja. Katsokaa kun ne muksut kasvaa ja kasvakaan itse mukana."Jos minulta nuori pari kysyy neuvoa lastenkasvatukseen tms. Sanon, että asukaa rivarissa tai kerrostalossa se aika kun lapset on pieniä ja nauttikaa vaan siitä arjesta. Nakottakaa hiekkalaatikon reunalla ja työnnelkää vaunuja. Katsokaa kun ne muksut kasvaa ja kasvakaan itse mukana."
Ihan hyviä neuvoja, mutta ei kaikille. Mä voin omasta puolestani todeta, että se hiekkalaatikon reuna ja vaunujen työntely oli ehdottomasti tylsintä aikaa elämästäni ja mä kärsin siitä ihan tosissani. Se oli karseeta ja töihin paluu suht nopeasti oli varmasti yksi parhaimmista valinnoista, jonka mä olen tehnyt. Mä olin monin verroin parempi vanhempi, kun en tylsistynyt sen lapsen kanssa kaikki päivät ja kun olin aktivoinu aivojani töissä mä jaksoin aktiivisesti touhutakin lapsen kanssa. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, no mä ehkä tarkoitin koko vanhemmuutta.
Synnytyshommat ja vauva/leikki-ikä on vaan pieni hetki.
Mua ohuelti harmittaa ainoana asiana vanhemmuudessa se, että tein liikaa töitä ja olin sitä kautta liian vähän lasten kanssa. 🙄
Varsinkin se leikki-ikä meni paljon multa ohi. Tein päivät töitä ja illalla remppasin tätä taloa. 🙄
Jos minulta nuori pari kysyy neuvoa lastenkasvatukseen tms. Sanon, että asukaa rivarissa tai kerrostalossa se aika kun lapset on pieniä ja nauttikaa vaan siitä arjesta. Nakottakaa hiekkalaatikon reunalla ja työnnelkää vaunuja. Katsokaa kun ne muksut kasvaa ja kasvakaan itse mukana.Mä lisään vielä, että se ihan pikkuvauvavaihe oli helppoa ja se meni ku itestään niiden hormonien avulla. Onneksi ihminen on niin suunniteltu, että ne hormonit tekee hommansa ja siinä sumussa se oli tosiaan piece of nakki. Vaan sitten kun ne hormonit alko vähenemään siinä puolen vuoden jälkeen, niin se oli kyllä yhtä "helvetintuskaa" se vain vauvan kanssa napottaminen. Onneksi mies tajus ottaa siinä kohtaa kopin siitä puuhasta.
Disseisback kirjoitti:
Joo, no mä ehkä tarkoitin koko vanhemmuutta.
Synnytyshommat ja vauva/leikki-ikä on vaan pieni hetki.
Mua ohuelti harmittaa ainoana asiana vanhemmuudessa se, että tein liikaa töitä ja olin sitä kautta liian vähän lasten kanssa. 🙄
Varsinkin se leikki-ikä meni paljon multa ohi. Tein päivät töitä ja illalla remppasin tätä taloa. 🙄
Jos minulta nuori pari kysyy neuvoa lastenkasvatukseen tms. Sanon, että asukaa rivarissa tai kerrostalossa se aika kun lapset on pieniä ja nauttikaa vaan siitä arjesta. Nakottakaa hiekkalaatikon reunalla ja työnnelkää vaunuja. Katsokaa kun ne muksut kasvaa ja kasvakaan itse mukana.Ymmärsin kyllä, että tarkoitit koko vanhemmuutta, mutta kerroin tuon synnytyskokemukseni esimerkkinä siitä, ettei vanhemmuuteen liittyviä asioita voi kuitenkaan täysin ennalta tietää, vaikka kuinka joku kertoisi, millaista se on tai antaisi vinkkejä. Vanhemmuus on kuitenkin jokaisen oma, ainutlaatuinen kokemus, eikä ole mitään takeita, miten asiat tulee menemään tai miten vanhemmuuden lopulta kokee.
Tuo on toki hyvä vinkki, että on läsnä lapsille ja nauttii arjesta. Se on arvokasta aikaa, jota ei saa koskaan takaisin eli ehdottomasti lapsen kanssa yhteiseen aikaan kannattaa panostaa mahdollisuuksien mukaan. Itse olin yli 1,5 vuotta lapsen kanssa kotona ja työpaikkojen välillä olin kotona/opiskelin lähes vuoden, kun poika oli esikouluikäinen. Ihan parhaita aikoja elämässäni 😊Anonyymi kirjoitti:
Mä lisään vielä, että se ihan pikkuvauvavaihe oli helppoa ja se meni ku itestään niiden hormonien avulla. Onneksi ihminen on niin suunniteltu, että ne hormonit tekee hommansa ja siinä sumussa se oli tosiaan piece of nakki. Vaan sitten kun ne hormonit alko vähenemään siinä puolen vuoden jälkeen, niin se oli kyllä yhtä "helvetintuskaa" se vain vauvan kanssa napottaminen. Onneksi mies tajus ottaa siinä kohtaa kopin siitä puuhasta.
Joo, siis ei se kaikille sovi. Itsekin luulin, etten tykkää sellaisesta ja hoitelin kaikkea muuta. Mutta jälkeenpäin hyvä tietenkin jossitella...
Ehkä mä sit ukkina istun siellä hiekkalaatikon reunalla. 😁Aletheias kirjoitti:
Ymmärsin kyllä, että tarkoitit koko vanhemmuutta, mutta kerroin tuon synnytyskokemukseni esimerkkinä siitä, ettei vanhemmuuteen liittyviä asioita voi kuitenkaan täysin ennalta tietää, vaikka kuinka joku kertoisi, millaista se on tai antaisi vinkkejä. Vanhemmuus on kuitenkin jokaisen oma, ainutlaatuinen kokemus, eikä ole mitään takeita, miten asiat tulee menemään tai miten vanhemmuuden lopulta kokee.
Tuo on toki hyvä vinkki, että on läsnä lapsille ja nauttii arjesta. Se on arvokasta aikaa, jota ei saa koskaan takaisin eli ehdottomasti lapsen kanssa yhteiseen aikaan kannattaa panostaa mahdollisuuksien mukaan. Itse olin yli 1,5 vuotta lapsen kanssa kotona ja työpaikkojen välillä olin kotona/opiskelin lähes vuoden, kun poika oli esikouluikäinen. Ihan parhaita aikoja elämässäni 😊Juu. Siis ei kaikkea voi oppia kuin kokemalla, mutta tuohon kokemisen mahdollisuuteen ksnnattaa kyllä tarttua. 😊
Mahdollisimman helppo arki, vähän muita juttuja ja mahdollisimman paljon aikaa läsnäololle lapsen kanssa. Niillä on niin hyviä huomioita maailmasta ja jaksavat ihmetellä. 😁
Työkaverin luona pari poitsua säntää oitis mun luo. Jotenkin osaan kai olla sellainen, että ne diggaa...pikkuneitikin hymyilee ja saan pitäö sylissä ilman himmakointia, mitä perheen päähuoltahakin ihmettelee. 😄
Mut kyllä mä pärjään hyvin noilla pienillä hetkillä ja lainamuksuilla. 😁
Vauvanteon "kuivatreenitkin" on kivoja, mutta kokonaisprosessiin ei ole hinkua. 🤣- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, siis ei se kaikille sovi. Itsekin luulin, etten tykkää sellaisesta ja hoitelin kaikkea muuta. Mutta jälkeenpäin hyvä tietenkin jossitella...
Ehkä mä sit ukkina istun siellä hiekkalaatikon reunalla. 😁Mä olen taatusti isovanhempana samanlainen ku omakin mutsini on (jos siihen puuhaan koskaan päädyn), että pitkin hampain ja jos on aivan pakko.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Juu. Siis ei kaikkea voi oppia kuin kokemalla, mutta tuohon kokemisen mahdollisuuteen ksnnattaa kyllä tarttua. 😊
Mahdollisimman helppo arki, vähän muita juttuja ja mahdollisimman paljon aikaa läsnäololle lapsen kanssa. Niillä on niin hyviä huomioita maailmasta ja jaksavat ihmetellä. 😁
Työkaverin luona pari poitsua säntää oitis mun luo. Jotenkin osaan kai olla sellainen, että ne diggaa...pikkuneitikin hymyilee ja saan pitäö sylissä ilman himmakointia, mitä perheen päähuoltahakin ihmettelee. 😄
Mut kyllä mä pärjään hyvin noilla pienillä hetkillä ja lainamuksuilla. 😁
Vauvanteon "kuivatreenitkin" on kivoja, mutta kokonaisprosessiin ei ole hinkua. 🤣Ja siis mutsihan tulee kyllä auttamaan, ihan aina, jos on aito tarve. Koskaan ei tarvii anella ei rukoilla, ei neuvotella. Vaan se on tiedossa, että mielellään hän ei tule, joka tavallaan nostaa sen eleen arvoa vielä entisestään. 😂
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis mutsihan tulee kyllä auttamaan, ihan aina, jos on aito tarve. Koskaan ei tarvii anella ei rukoilla, ei neuvotella. Vaan se on tiedossa, että mielellään hän ei tule, joka tavallaan nostaa sen eleen arvoa vielä entisestään. 😂
Möksömummi. 😁
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Möksömummi. 😁
Ei lainkaan, kaukana siitä. Ei hänkään ole sellainen, että hänen tarvitsee mieltään esittää. Normaalia asiallista käytöstä ja tietenkin hän on mukava lapsenlapselleen ja muksu rakastaa sitä kun mummi tulee häntä hoitamaan. Se ei ole äidilleni mieluista puuhaa, mutta velvoite, jonka hän itse kokee velvollisuudekseen ja hoitaa hyvin. Hän tietää, että syyttä suotta ei tosiaan, pyydetä. Se kun tosiaan on tiedossa, että mieluista se puuha ei ole. Silti ei tosiaan tarvitse anella eikä rukoilla. Kun pyytää, hän kysyy miksi ja toteaa sitten, että ok eikä siitä tarvitse sen enempää puhua. Jos hän mököttäisi ja lapsella olisi paha mieli sen jälkeen tmv. niin en tietenkään edes pyytäisi.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Möksömummi. 😁
Ei mun lapseni vielä ainakaan millään tasolla näe ja tajua sitä, että mummonsa ajattelee noin. Ei se ole asia, jota lapsen niskaan kaadettaisiin.
Anonyymi kirjoitti:
Ei lainkaan, kaukana siitä. Ei hänkään ole sellainen, että hänen tarvitsee mieltään esittää. Normaalia asiallista käytöstä ja tietenkin hän on mukava lapsenlapselleen ja muksu rakastaa sitä kun mummi tulee häntä hoitamaan. Se ei ole äidilleni mieluista puuhaa, mutta velvoite, jonka hän itse kokee velvollisuudekseen ja hoitaa hyvin. Hän tietää, että syyttä suotta ei tosiaan, pyydetä. Se kun tosiaan on tiedossa, että mieluista se puuha ei ole. Silti ei tosiaan tarvitse anella eikä rukoilla. Kun pyytää, hän kysyy miksi ja toteaa sitten, että ok eikä siitä tarvitse sen enempää puhua. Jos hän mököttäisi ja lapsella olisi paha mieli sen jälkeen tmv. niin en tietenkään edes pyytäisi.
No se olikin sarkasmia. 😄
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No se olikin sarkasmia. 😄
Mistäpä näistä täällä tietää kuka minkäkin mitenkin millloinkin tarkoittaa, jos asiaa ei itse mitenkään ilmaise.
Anonyymi kirjoitti:
Mistäpä näistä täällä tietää kuka minkäkin mitenkin millloinkin tarkoittaa, jos asiaa ei itse mitenkään ilmaise.
Hymiö perässä. Silläkin on tarkoitus.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Hymiö perässä. Silläkin on tarkoitus.
Sekin voi tarkoittaa mitä tahansa, varsinkin nuo nauruhymiöt. Voi olla sarkasmia, voi olla vittuilua, naureskelua, you name it. Ihmiset käyttävät hymiöitäkin hyvin monin eri tavoin.
Anonyymi kirjoitti:
Sekin voi tarkoittaa mitä tahansa, varsinkin nuo nauruhymiöt. Voi olla sarkasmia, voi olla vittuilua, naureskelua, you name it. Ihmiset käyttävät hymiöitäkin hyvin monin eri tavoin.
No niinhän se on... mutta tuossa yhteydessä tuolla hymiöllä monet tajuaisi.
Mutta jokatapauksessa uskon, että äitisi on oikeasti vilpitön. Kerroitko sä joskus hänestä enemmänkin? 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No niinhän se on... mutta tuossa yhteydessä tuolla hymiöllä monet tajuaisi.
Mutta jokatapauksessa uskon, että äitisi on oikeasti vilpitön. Kerroitko sä joskus hänestä enemmänkin? 😊"No niinhän se on... mutta tuossa yhteydessä tuolla hymiöllä monet tajuaisi."
Voi hyvin olla sukupulvijuttukin, että miten noita lukee.
"Mutta jokatapauksessa uskon, että äitisi on oikeasti vilpitön. Kerroitko sä joskus hänestä enemmänkin? 😊"
Todellakin. Ei hänellä ole mitään tarvetta esittää. Ja tosiaan toi ainakin itselleni lisää sen eleen arvoa, omalla tavallaan, kun tietää toisen tekevän välittämistään, vaikka ei sitä niin hirveesti nappaisikaan. Enpä muista kauheammin äidistäni täällä kirjotelleeni. Anonyymi kirjoitti:
"No niinhän se on... mutta tuossa yhteydessä tuolla hymiöllä monet tajuaisi."
Voi hyvin olla sukupulvijuttukin, että miten noita lukee.
"Mutta jokatapauksessa uskon, että äitisi on oikeasti vilpitön. Kerroitko sä joskus hänestä enemmänkin? 😊"
Todellakin. Ei hänellä ole mitään tarvetta esittää. Ja tosiaan toi ainakin itselleni lisää sen eleen arvoa, omalla tavallaan, kun tietää toisen tekevän välittämistään, vaikka ei sitä niin hirveesti nappaisikaan. Enpä muista kauheammin äidistäni täällä kirjotelleeni.Se oli varmaan sitten toinen sun oloinen anonyymi.
Hänen äitinsä ei ollut kovin "äitimäinen" vaan isä lähinnä käytti puistoissa jne. Äiti oli omissa oloissaan paljon.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Se oli varmaan sitten toinen sun oloinen anonyymi.
Hänen äitinsä ei ollut kovin "äitimäinen" vaan isä lähinnä käytti puistoissa jne. Äiti oli omissa oloissaan paljon.Ok. Mun äitin on sellanen velvollisuus edellä menijä. "Lapsista pidetään aina huoli ja lapset hoidetaan." Se on sit täysin eri juttu kuin mukavaa se itsestä on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jos minulta nuori pari kysyy neuvoa lastenkasvatukseen tms. Sanon, että asukaa rivarissa tai kerrostalossa se aika kun lapset on pieniä ja nauttikaa vaan siitä arjesta. Nakottakaa hiekkalaatikon reunalla ja työnnelkää vaunuja. Katsokaa kun ne muksut kasvaa ja kasvakaan itse mukana."
Ihan hyviä neuvoja, mutta ei kaikille. Mä voin omasta puolestani todeta, että se hiekkalaatikon reuna ja vaunujen työntely oli ehdottomasti tylsintä aikaa elämästäni ja mä kärsin siitä ihan tosissani. Se oli karseeta ja töihin paluu suht nopeasti oli varmasti yksi parhaimmista valinnoista, jonka mä olen tehnyt. Mä olin monin verroin parempi vanhempi, kun en tylsistynyt sen lapsen kanssa kaikki päivät ja kun olin aktivoinu aivojani töissä mä jaksoin aktiivisesti touhutakin lapsen kanssa.Pakko kompata tätä. Se hiekkalaatikkotouhu oli ahterista. Täytyy tunnustaa, että lapseni ei juurikaan viettänyt aikaa hiekkalaatikoilla tai missään tollasissa, jos ei päivänkodin pihaa lasketa. Äiti ei sellasia paikkoja jaksanut ja koki siitä välillä huonoa omaatuntoa, kun ei lapsi tollasiin päässyt.
Nykyään ton jo ekaluokalle ehtineen kanssa on paljon kivempaa. Viikonloppuna etsittiin Andromedaa taivaalta, toissapäivänä pohdittiin evoluutiota ja tänään opeteltiin laskujärjestystä (ensin sisimmät sulkeet ja sitten kerto ja jako jne.). Mulle paljon mielekkäämpää touhua ku hiekkalaatikkoleikit aikanaan oli. 🤔 Disseisback kirjoitti:
Juu. Siis ei kaikkea voi oppia kuin kokemalla, mutta tuohon kokemisen mahdollisuuteen ksnnattaa kyllä tarttua. 😊
Mahdollisimman helppo arki, vähän muita juttuja ja mahdollisimman paljon aikaa läsnäololle lapsen kanssa. Niillä on niin hyviä huomioita maailmasta ja jaksavat ihmetellä. 😁
Työkaverin luona pari poitsua säntää oitis mun luo. Jotenkin osaan kai olla sellainen, että ne diggaa...pikkuneitikin hymyilee ja saan pitäö sylissä ilman himmakointia, mitä perheen päähuoltahakin ihmettelee. 😄
Mut kyllä mä pärjään hyvin noilla pienillä hetkillä ja lainamuksuilla. 😁
Vauvanteon "kuivatreenitkin" on kivoja, mutta kokonaisprosessiin ei ole hinkua. 🤣Kokemisen mahdollisuudelle kannattaa todella antaa mahdollisuus 😁 Koskaan ei voi tietää, miten kaikki menee tai miten itse lopulta mihinkin reagoi, mutta ehdottomasti lapsiin kannattaa panostaa, ajallisesti ja henkisesti. Vanhemman ja lapsen side kestää kyllä paljon ja aina siteen vahvuus ei ole kiinni esim siitä, liteb paljon aikaa viettää lapsen kanssa. Kotona oleva vanhempi voi olla henkisesti poissa, kun taas esim reissutyötä tekevä saattaa olla hyvinkin läsnä lapsen elämässä, vaikka fyysisesti olisikin paljon poissa. Noin yleisesti tietenkin on niin, että eritoten pienen lapsen kanssa se arki ja yhdessä tekeminen on sitä tärkeintä.
Sussa on ehkä sellaista rentoa lupsakkuutta, mikä tehoaa lapsiin 🤗 Lapsethan on vähän samanlaisia kuin eläimet, he vaistoaa sekä ne, ketkä aidosti tykkää, että ne, jotka ei todellakaan tykkää ja hakeutuu sellaisten ihmisten luo, joiden vaistoavay tykkäävän heistä. Kissat on siitä poikkeus, että ne tasan tarkkaan tietää, kuka niistä ei niin välitä ja sitten ne menee juuri sen ihmisen syliin kiehnäämään 😄
Lapsiperhearki on ihanaa monin tavoin. Itse olen ainakin nauttinut vanhemmuudesta huikean paöjon, vaikkakin käytännössä hyvin pitkälti yksinhuoltajana, mutta se arki lapsen kanssa on vain jotain niin hienoa. On vaikeitakin hetkiä ja epäonnistumisen tunteita, väsymystä tms. eikä se todellakaan ole koko ajan mitään ruusuilla tanssimista, mutta olen rakastanut jokaista hetkeä lapseni kanssa sieltä hiekkalaatikolta iltasatuhetkeen saakka. Mutta kyllä ne lapset itselläkin on tehty, en ole enää hetkeen edes miettinyt lapsen saamista. Näin on hyvä ja ehkä joskus saa sitten niitä lapsenlapsia hellitellä 🤗 Kuivatreeneistä en kieltäydy myöskään 😄Aletheias kirjoitti:
Kokemisen mahdollisuudelle kannattaa todella antaa mahdollisuus 😁 Koskaan ei voi tietää, miten kaikki menee tai miten itse lopulta mihinkin reagoi, mutta ehdottomasti lapsiin kannattaa panostaa, ajallisesti ja henkisesti. Vanhemman ja lapsen side kestää kyllä paljon ja aina siteen vahvuus ei ole kiinni esim siitä, liteb paljon aikaa viettää lapsen kanssa. Kotona oleva vanhempi voi olla henkisesti poissa, kun taas esim reissutyötä tekevä saattaa olla hyvinkin läsnä lapsen elämässä, vaikka fyysisesti olisikin paljon poissa. Noin yleisesti tietenkin on niin, että eritoten pienen lapsen kanssa se arki ja yhdessä tekeminen on sitä tärkeintä.
Sussa on ehkä sellaista rentoa lupsakkuutta, mikä tehoaa lapsiin 🤗 Lapsethan on vähän samanlaisia kuin eläimet, he vaistoaa sekä ne, ketkä aidosti tykkää, että ne, jotka ei todellakaan tykkää ja hakeutuu sellaisten ihmisten luo, joiden vaistoavay tykkäävän heistä. Kissat on siitä poikkeus, että ne tasan tarkkaan tietää, kuka niistä ei niin välitä ja sitten ne menee juuri sen ihmisen syliin kiehnäämään 😄
Lapsiperhearki on ihanaa monin tavoin. Itse olen ainakin nauttinut vanhemmuudesta huikean paöjon, vaikkakin käytännössä hyvin pitkälti yksinhuoltajana, mutta se arki lapsen kanssa on vain jotain niin hienoa. On vaikeitakin hetkiä ja epäonnistumisen tunteita, väsymystä tms. eikä se todellakaan ole koko ajan mitään ruusuilla tanssimista, mutta olen rakastanut jokaista hetkeä lapseni kanssa sieltä hiekkalaatikolta iltasatuhetkeen saakka. Mutta kyllä ne lapset itselläkin on tehty, en ole enää hetkeen edes miettinyt lapsen saamista. Näin on hyvä ja ehkä joskus saa sitten niitä lapsenlapsia hellitellä 🤗 Kuivatreeneistä en kieltäydy myöskään 😄Joo, siis ei itselläkään se, että en ole ollut paljoa lasten kanssa, kun ne oli pieniä, ole vaikuttanut siihen, miten ne muhun turvautuu jne. Tai miten he minuun suhtautuu. Mutta itseltä jäi paljon ihan sitä sellaista seuraamista ja leikkien katsomista sivusta vähän ohi. :o/
No kissat itseasiassa kyllä on sellaisia, että osan niistä luottamusta ei ihan vähällä saa... Eräällä naisystävällä oli sellainen kolli, joka räppäs jos ei tykännyt silittämisestä sillä hetkellä. Mä sit annoin sen olla. Meni joku viikko niin se tuli ottaa sit mun kanssa päikkärit ja nukkui mun selkää vasten hyristen. Sen jälkeen meilllä menikin jo paremmin. Tuli tervehtii, silitin pari kertaa ja sit hän meni pois. :oD
No rankkaahan se arki osaa olla lasten kanssa. Ja varsinkin noi "yhteiset" harrastukset välillä. :oD Yövuorosta suoraan toimitsijapenkille ja sieltä suoraan takas töihin. Noroviruksen aikaan siivoilua ja odottamista, milloin lapanen lentää itseltä. :oD Mutta siinäkin viidakossa kun pysähtyy kerrankin ja vaan katselee niiden touhuilua, se antaa helkutisti. :o)
- Anonyymi
Kyllä se minusta oli kulttuurin tekemä paine. Kaikilla oli ja mitä mies sitä mieltä että sellainen olisi meillekin hankittava. Toki olin nähnyt puutteen itsekin, mutten ollut kovin innostunut. Voin todeta, etten mitään ole rakastanut enemmän kuin häntä, eikä mies ollut siitä tyytyväinen. Hän oli menettänyt oman elämän. En voi syyttää häntä siitä, sillä olin saanut elämääni häntä jotain enemmän.
- Anonyymi
Hyvinvointiyhteiskunta on hyvin nuori, ei ole ikää edes 50-vuotta. Sen historia voi jäädäkin lyhyeksi. Ihmiset ajattelevat miten toiset ihmiset(yhteiskunta) pitää heistä huolta kun tulevat vanhaksi. Tuo ei ole itsestään selvää.
Maailmassa on nyt alkava lama. Valtiot karsivat menokuluja kilvan. Heikoimmassa asemassa olevien palvelut huononevat, jos eivät lakkaa kokonaan, ainakin omavastuu lisääntyy.
Lapsia syntyy eniten maissa joissa ei ole yhteisöllistä sosiaalista turvaverkkojärjestelmää. Turvaverkko on rakennettava ihan itse, pitkällä tähtäimellä.
Pysyykö Suomi hyvinvoivana vai tarvitaanko lapsia turvaamaan vanhusten vanhuus? Kun ei enää itse pysty kaikkea tekemään tai hallitsemaan, voi lapsia vaikka tarvita. - Anonyymi
Vauvakuume taitaa olla ihan biologinen, hormonaalinen vaiva. Kuuklasin, mutta aika vähän löytyi asiatietoa. Universaaliksi sitä kuitenkin kuvattiin, joka kaataisi sun teoriasi.
Vaikka hormonitoiminta ohjailisi kuinka, niin siltikin jokaisella on vastuu tekemisistään. Paitsi, kyllähän pahassa tilanteessa myös (osittain) syyntakeettomaksi julistetaan. Esim. lapsensurma.
Mä uskon myös siihen, että geenit määräävät meidät lisääntymään. Meillä ei itsenämme ole mitään merkitystä, vaan juurikin geeneillä jotka periytyvät, lisääntyvät, säilyvät... Me olemme vain geenien säilytys- ja lisääntymislaitoksia.
Tässä yksi päivä aloin funtsimaan vanhempien iän merkitystä. Kun tekee lapset nuorena, elimistöön ei ole kerääntynyt ehkä niin paljoa ympäristömyrkkyjä kuin vanhempana. Toisaalta taas mennyt elämä, kokemukset, säilyvät geeneissä, se tekee jälkipolvista sopeutuvaisia vallitseviin tai muuttuviin olosuhteisiin.
Raamattu on mikä on, mutta sielläkin mainitaan miten pahat teot kostetaan monen sukupolven päähän. Aika hyytävää, mutta niin se taitaa geenien suhteen mennä.
xLiner- Anonyymi
"Mä uskon myös siihen, että geenit määräävät meidät lisääntymään."
Luulin siihen tarvittavan vain syvän molemminpuolisen ihastumisen, halun olla yhtä. - Anonyymi
Kosto kolmannen ja neljännen sukupolven päähän.. tää ei kuulu aiheeseen, mutta ei välttämättä geeneihinkään. Se vaan, että meidän toimillamme on seurauksensa sosiaalisessa ja fyysisessä ympäristössä.
No prkl, heräsin jo aikaa sitten siivoamaan kisun oksennyksen. Viime yönä heräsin siivoamaan haisevaa kurakakkaa. Niin tässä pikkutunneilla valvoessa tulee kaikkea outoa mieleen...
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mä uskon myös siihen, että geenit määräävät meidät lisääntymään."
Luulin siihen tarvittavan vain syvän molemminpuolisen ihastumisen, halun olla yhtä.Niin? Geeneillä on nuo keinonsa.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mä uskon myös siihen, että geenit määräävät meidät lisääntymään."
Luulin siihen tarvittavan vain syvän molemminpuolisen ihastumisen, halun olla yhtä.Jos taas historiaan vilkaisee, niin tuo on hyvin uusi ilmiö, lisääntyä ihastuksen kanssa. Nainen on ollut kautta aikojen kauppatavaraa ja sopimuksien allekirjoitus. Vahvimmat ovat saaneet geenejään eteenpäin. Vain nykyaikana heikot lisääntyvät ja vielä selviävätkin. No, maailma on taas muuttumassa.. .
Mietippä, mekin ollaan kaikki superselviytyjien jälkeläisiä. Esi-isät ja -äidit ovat selvinneet rutoista ja influenssista, nälänhädistä ja sodista... Meillä pitäis olla hyvät eväät.
xLiner - Anonyymi
"Mä uskon myös siihen, että geenit määräävät meidät lisääntymään. Meillä ei itsenämme ole mitään merkitystä, vaan juurikin geeneillä jotka periytyvät, lisääntyvät, säilyvät... Me olemme vain geenien säilytys- ja lisääntymislaitoksia."
Tokihan geenit myös muuttuvat. Geenivirheistä on hyötyä ja haittaa.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos taas historiaan vilkaisee, niin tuo on hyvin uusi ilmiö, lisääntyä ihastuksen kanssa. Nainen on ollut kautta aikojen kauppatavaraa ja sopimuksien allekirjoitus. Vahvimmat ovat saaneet geenejään eteenpäin. Vain nykyaikana heikot lisääntyvät ja vielä selviävätkin. No, maailma on taas muuttumassa.. .
Mietippä, mekin ollaan kaikki superselviytyjien jälkeläisiä. Esi-isät ja -äidit ovat selvinneet rutoista ja influenssista, nälänhädistä ja sodista... Meillä pitäis olla hyvät eväät.
xLinerEhkä tuossa on myös monien nykyhetken ongelmien syy. Olemme "superselviytyjien jälkeläisiä" ja olemme kehittyneet selviytymään. Kun nykymaailma ei monilta meistä vaadikaan enää sen ihmeempää selviytymistä, elämä voi olla varsin helppoakin selviytymismielessä, niin mielemme alkavat prakata. Superselviytyjä kaipaisi hieman selviytymiskamppailuakin, voidakseen hyvin. Toisin kuin ehkä vaikkapa meduusa, joka voinee olla ihan tyytyväinen eloonsa, jos pääsee lilluskelemaan sopivan lämpöisessä vedessä, paljon ravintoa ympärillään ja kavereiden ympäröimänä. Tai en minä mitään meduusan sielunelämästä tajua, kunhan kuvittelen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä tuossa on myös monien nykyhetken ongelmien syy. Olemme "superselviytyjien jälkeläisiä" ja olemme kehittyneet selviytymään. Kun nykymaailma ei monilta meistä vaadikaan enää sen ihmeempää selviytymistä, elämä voi olla varsin helppoakin selviytymismielessä, niin mielemme alkavat prakata. Superselviytyjä kaipaisi hieman selviytymiskamppailuakin, voidakseen hyvin. Toisin kuin ehkä vaikkapa meduusa, joka voinee olla ihan tyytyväinen eloonsa, jos pääsee lilluskelemaan sopivan lämpöisessä vedessä, paljon ravintoa ympärillään ja kavereiden ympäröimänä. Tai en minä mitään meduusan sielunelämästä tajua, kunhan kuvittelen.
Kyllä, ihminen tarvitsee tekemistä jolla on merkitystä henkiinjäämisen kannalta.
Yksi suuri ongelma on myös some. Jos alkaa pää pipiytymään, kaikki instat, facet ja muut vastaavat sivustot, joissa ihmiset esittelevät itseään poistoon ja kokonaan sulki.
Eiköhän tässä vielä kierrä lähitulevaisuudessa uusi koronaa tappavampi virus karsimassa uusavuttomat, heikot ja sairaat.
Oikeistohallituksen nykyiset toimet helpottavat tätä karsintaa...
*Horror ☠️
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, ihminen tarvitsee tekemistä jolla on merkitystä henkiinjäämisen kannalta.
Yksi suuri ongelma on myös some. Jos alkaa pää pipiytymään, kaikki instat, facet ja muut vastaavat sivustot, joissa ihmiset esittelevät itseään poistoon ja kokonaan sulki.
Eiköhän tässä vielä kierrä lähitulevaisuudessa uusi koronaa tappavampi virus karsimassa uusavuttomat, heikot ja sairaat.
Oikeistohallituksen nykyiset toimet helpottavat tätä karsintaa...
*Horror ☠️
xLinerJuu ja jos ei muuten ole selviytymiskamppailua, niin sitä voi aina keksi. Voi alottaa sotia ja pienenmipiäkin kahakoita ja tapella vaikka naapurin kanssa tai palstalla. 😛
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, ihminen tarvitsee tekemistä jolla on merkitystä henkiinjäämisen kannalta.
Yksi suuri ongelma on myös some. Jos alkaa pää pipiytymään, kaikki instat, facet ja muut vastaavat sivustot, joissa ihmiset esittelevät itseään poistoon ja kokonaan sulki.
Eiköhän tässä vielä kierrä lähitulevaisuudessa uusi koronaa tappavampi virus karsimassa uusavuttomat, heikot ja sairaat.
Oikeistohallituksen nykyiset toimet helpottavat tätä karsintaa...
*Horror ☠️
xLinerNo tuossa jossain lipsahti tuo välittämisen aspekti...
Siitä tulee jatkossa varmaankin lisääntymiselle pohja. Ihmisillä on paremmat edellytykset olka canhempia ja välittää. Vaikka määrät vähenee, niin ihmisistä tulee parempia toisilleen. Väkivalta vähenee, mt-ongelmat vähenee...
Mulla on paljon kukkaisemmat tulevsisuusnäkymät...😄
Pitääköhän ostaa kukkahattu? 😁- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu ja jos ei muuten ole selviytymiskamppailua, niin sitä voi aina keksi. Voi alottaa sotia ja pienenmipiäkin kahakoita ja tapella vaikka naapurin kanssa tai palstalla. 😛
Aii 😂 Tuo oli niin hyvä! ❤️
xLiner - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tuossa jossain lipsahti tuo välittämisen aspekti...
Siitä tulee jatkossa varmaankin lisääntymiselle pohja. Ihmisillä on paremmat edellytykset olka canhempia ja välittää. Vaikka määrät vähenee, niin ihmisistä tulee parempia toisilleen. Väkivalta vähenee, mt-ongelmat vähenee...
Mulla on paljon kukkaisemmat tulevsisuusnäkymät...😄
Pitääköhän ostaa kukkahattu? 😁Sulla on tosiaan aika ruusuinen kuvitelma tulevaisuudesta 😜
Osta ennemmin kypärä... Kohta alkaa nuijat
ja talikot heilumaan 😂
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Sulla on tosiaan aika ruusuinen kuvitelma tulevaisuudesta 😜
Osta ennemmin kypärä... Kohta alkaa nuijat
ja talikot heilumaan 😂
xLinerOn mulla kypäriä jo...😁
No tää outo aika menee ohi...näitä on ollut ennenkin. 🙂
Mutta mä uskon oikeasti, että vielä joskus 2050-70 Suomalaiset asuu lähinnä rannikolla, isoissa kaupungeissa ja ekologisesti sekä rauhallisesti. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
On mulla kypäriä jo...😁
No tää outo aika menee ohi...näitä on ollut ennenkin. 🙂
Mutta mä uskon oikeasti, että vielä joskus 2050-70 Suomalaiset asuu lähinnä rannikolla, isoissa kaupungeissa ja ekologisesti sekä rauhallisesti. 😊"Mutta mä uskon oikeasti, että vielä joskus 2050-70 Suomalaiset asuu lähinnä rannikolla, isoissa kaupungeissa ja ekologisesti sekä rauhallisesti. 😊"
Aha...
Sitä ennen on poksuteltu muutama ydinkärki sinne tänne ristiin rastiin. Pohjoissuomi Pohjanmaata myöten on Moskovan vallan alla.
Ainoat asuin- ja viljelykelpoiset alueet sijaitsevat rannikolla, sillä Golf-virta on mennyttä ja sisämaa jäässä kesät talvet. Osa rannikosta on vielä pahasti saastunut. 😊🌞
xLiner Anonyymi kirjoitti:
"Mutta mä uskon oikeasti, että vielä joskus 2050-70 Suomalaiset asuu lähinnä rannikolla, isoissa kaupungeissa ja ekologisesti sekä rauhallisesti. 😊"
Aha...
Sitä ennen on poksuteltu muutama ydinkärki sinne tänne ristiin rastiin. Pohjoissuomi Pohjanmaata myöten on Moskovan vallan alla.
Ainoat asuin- ja viljelykelpoiset alueet sijaitsevat rannikolla, sillä Golf-virta on mennyttä ja sisämaa jäässä kesät talvet. Osa rannikosta on vielä pahasti saastunut. 😊🌞
xLiner-tukkapölly-
Nyt lähdet siitä, pahsn ilman lintu. 😆- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
-tukkapölly-
Nyt lähdet siitä, pahsn ilman lintu. 😆Pöh. Susisuokin saattaa kuulua silloin Moskovaan 😁
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Pöh. Susisuokin saattaa kuulua silloin Moskovaan 😁
xLinerEikä kuulu... se kasvaa kuusta niin pirusti ja poika saattaa samoilla vanhana ukkona katsomassa näitä kivijalkoja sit. 😁
- Anonyymi
Ei ole itsekästä, valitsipa kumman tahansa. Yhteiskunnan itsekkyyttä on painostaa hankkimaan lapsia.
On paljon tahattomasti lapsettomia, joiden lapsettomuushoidot ovat hurjan kalliita. Kuuluvatkohan ne perusterveydenhuollon piiriin..? Pitäisi kuulua.
Adoptointiprosessit myös pikaisempaan käsittelyyn, eikä turhia vuosikausien odottamisia. Adoptointioikeus ja -mahdollisuus jokaiselle sitä haluavalle , varallisuudesta ja asemasta riippumatta. Toki perheen kokonaistilanne selvitettävä, mm. päihde- väkivalta- ja muut ongelmat.- Anonyymi
Noissa adoptioissa on vain sellainen juttu, että olematonta on vaikea adoptoida. Ei meillä Suomessa juurikaan nykypäivänä ole kotimaisia lapsia, joita adoptoida. Kansainvälisissä adoptioissakin lasten määrä on vähentynyt. Syinä se, että monet maat haluavat lapset adptoitavan ensisijaisesti maan sisäisesti ja ei toivottuja lapsia syntyy kaikkialla vähemmän. Se lienee kuitenkin positiivinen kehityssuunta?
- Anonyymi
Lapsia pitäisi tehdä vain niiden joilla on kyky ja tahto elättää ja kasvattaa niistä aikuisia . Nykyinen laatu on kuvottavaa kun pa tyttö poikii ja kipuilee elämän kanssa .
En tykänny aikoinaan lapsista saati vauvoista, vasta kun mulle tuli diagnoosia vaikea lapsettomuus ja sairaudet siihen syynä ja kiire yrittää ajatukseni alkoi panikoimaan asiasta. Niin itsestäänselvyytenä pidettävä asia ei olekkaan itsestäänselvyys, tosta vaan tehdäänpä lapsia.
Ja mun naiseuteni, sen vaikean sukupuolikokemukseni olin saanut jotenkin perystettua ajatukselle, nainen ja äitiys. Sitten kun äitiys olikin vaarassa olla kohdallani mahdottomuus kärsi naiseutenikin taas, se jonka juuri olin oppinut jotenkin kestömään ja handlaamaan. Uusi kriisi parin vuiden jälkeen edellisestä kriisistä sukupuolirooli nainen.
Mutta lapset on ne maailman paras asia ihmisyydessä. Omat ja toisten, ne on se ihmisryhmä joita rakastan, joita kohtaan olen välitön ja avoin, tunteileva. Aikuiset on pääosin pettymys lähes aina, lapset aniharvoin.
Lapsissa on koko maailman olemassaolon pointti. Tähän kommasin, muihin en nyt kommentoi. 🙂
Mukavaa päivää.Lisään ettei mulla enää ole tarvetta saada lapsia, lapsia nähdessäni. Mutta sisälläni herää aina halu suojella heitä, levittää "siipeni" heidän suojakseen, puolustaa heitä kaikelta pahalta, omia ja toisten lapsia. Se on vahva tunne ja hereillä aina ja kaikkialla.
Huitale kirjoitti:
Lisään ettei mulla enää ole tarvetta saada lapsia, lapsia nähdessäni. Mutta sisälläni herää aina halu suojella heitä, levittää "siipeni" heidän suojakseen, puolustaa heitä kaikelta pahalta, omia ja toisten lapsia. Se on vahva tunne ja hereillä aina ja kaikkialla.
Lapsettomuus, olipa se mistä syystä tahaansa totta, on kyllä harmillinen. Mä tiedän muutaman naisen, joille se oli kipeää...🙄
Sitä lapset hankkineena ei oikein pääse edes tunnustelemaan, mitä se voisi olla..Disseisback kirjoitti:
Lapsettomuus, olipa se mistä syystä tahaansa totta, on kyllä harmillinen. Mä tiedän muutaman naisen, joille se oli kipeää...🙄
Sitä lapset hankkineena ei oikein pääse edes tunnustelemaan, mitä se voisi olla..On se kipeää, mutta moni kuitenkin sitten lopulta oivaltaa kääntää sen niinkin päin, ettei ole mitään menetettävää kun ei lapsia ole, jotka voi menettää. Ja sen myötäkin oppii elämään lapsettomuudesta jotain hyvääkin löytäen.
Ettei pelkästään vello siinä surussa, ettei saa kokea vanhemmuutta.
Ja monesti mitä olen lapsettomuuskeskusteluissa aikoinani mukana lapsettomana ollut, vertaisryhmissä niin monelle naiselle etenkin se naiseus kokee kolauksen, kun siihen liittyy joillain meistä se äitiys käsite niin vahvasti liitännäisenä. Eli on kaksi kriisiä, ehkä parisuhdekriisikin kolmantena kuten mullakin ja lopulta avioero/ero.
On ne kipeitä ja tuskallisia kokemuksia, muusta yhä ne fiilikset ja kateuden muiden lasten saamisista. Katkeruuden kun nekin saa lapsia, jotka ei niitä edes kohtele hyvin.Huitale kirjoitti:
On se kipeää, mutta moni kuitenkin sitten lopulta oivaltaa kääntää sen niinkin päin, ettei ole mitään menetettävää kun ei lapsia ole, jotka voi menettää. Ja sen myötäkin oppii elämään lapsettomuudesta jotain hyvääkin löytäen.
Ettei pelkästään vello siinä surussa, ettei saa kokea vanhemmuutta.
Ja monesti mitä olen lapsettomuuskeskusteluissa aikoinani mukana lapsettomana ollut, vertaisryhmissä niin monelle naiselle etenkin se naiseus kokee kolauksen, kun siihen liittyy joillain meistä se äitiys käsite niin vahvasti liitännäisenä. Eli on kaksi kriisiä, ehkä parisuhdekriisikin kolmantena kuten mullakin ja lopulta avioero/ero.
On ne kipeitä ja tuskallisia kokemuksia, muusta yhä ne fiilikset ja kateuden muiden lasten saamisista. Katkeruuden kun nekin saa lapsia, jotka ei niitä edes kohtele hyvin.Muistan siis yhä..
Huitale kirjoitti:
Muistan siis yhä..
Itku oli herkässä päivähoitajana, kun joku äiti tai työkaveri tuli onnea hehkuen kertomaan, että saavat vauvan ja minä en yrityksistä huolimatta. Sitten vielä petollinen exä pilasi loputkin sairastuttamalla minutkin. Siinä on monta kamalan kipeää asiaa päällekkäin, oma sairaus, lapsettomuus, kumppanin uskottomuus, uskottomuudesta sairastuminen klamydiaan, keskenmeno ja ulkoinen raskaus klamydian tuhoaman munatorven takia jne. Ja omakin henki meinasi vielä mennä kahdesti siksi, komplikaatioiden takia.
Että ei ihme jos on vähän asenne jäykkäkin jotain juttuja kohtaan.Huitale kirjoitti:
Itku oli herkässä päivähoitajana, kun joku äiti tai työkaveri tuli onnea hehkuen kertomaan, että saavat vauvan ja minä en yrityksistä huolimatta. Sitten vielä petollinen exä pilasi loputkin sairastuttamalla minutkin. Siinä on monta kamalan kipeää asiaa päällekkäin, oma sairaus, lapsettomuus, kumppanin uskottomuus, uskottomuudesta sairastuminen klamydiaan, keskenmeno ja ulkoinen raskaus klamydian tuhoaman munatorven takia jne. Ja omakin henki meinasi vielä mennä kahdesti siksi, komplikaatioiden takia.
Että ei ihme jos on vähän asenne jäykkäkin jotain juttuja kohtaan.Ja samaan syssyyn tuli vielä työpaikkakiusaaminen. Että kaikkea voi yhdelle ihmiselle tulla kestettävää. Ei ihme jos palaa pinna välillä lyhytsilmäisiin inisijöihin.
Huitale kirjoitti:
Ja samaan syssyyn tuli vielä työpaikkakiusaaminen. Että kaikkea voi yhdelle ihmiselle tulla kestettävää. Ei ihme jos palaa pinna välillä lyhytsilmäisiin inisijöihin.
Monta taakkaa ja kuormitusta päällekkäin samaan aikaan.
Vaan hyvä muistaa, että kun jollain on murheita, ne on aina suuria kokijansa mukaan.Huitale kirjoitti:
Monta taakkaa ja kuormitusta päällekkäin samaan aikaan.
Vaan hyvä muistaa, että kun jollain on murheita, ne on aina suuria kokijansa mukaan.Siinä määrin omat odotukseni olivat riskiraskauksia ikäni ja sairauksieni vuoksi, oli odotusaika stressaavaa ja pahoinvointi reilua, laihduin odotusaikana, kun moni yleensä lihoo yli 10 kiloa.
Sitten tokan ennuste oli kehitysvammainen ja ehdotettiin keskeyttstä niskaturvotuksen takia. No en keskeyttänyt, muuten terve vain lonkat kehittymättömöt, lonkkaluksaatio molemmin puolin ja von rosenlastaan n. 3kk.
Käytännössä olin aika caput 2 v ja vastasyntynyt lonkkaluksaatiolastoitettu, mies aina töissä tai talolla, itse jatkuvasti migreenissä, plantaarifaskiitussa ja fibrokivuissa. Lonkka lähti paikoiltaan kun käveli ja särki, lähtee yhä joskus. Kävelin muksujen kanssa kauppaan silti. Hammasta purren. Että lapset pääsee ulkoilemaan.
Ja tisseistä ei tuu maitoa, tuttipullolla pelattava yötäpäivää. Yksin hoidin 3 vuotta lapset, kodin, laskut ja itseni.. Että näin jälkeenpäin mietin miten monessa liemessä oon kestetty ja selvinnyt suht täysipäisenä.
Joskus tuntuu jonkun mielipaha niin pieneltä kirjoitysvirheen takia, ettei tiiä nauraakko vai itkeäkkö. 😄Huitale kirjoitti:
Siinä määrin omat odotukseni olivat riskiraskauksia ikäni ja sairauksieni vuoksi, oli odotusaika stressaavaa ja pahoinvointi reilua, laihduin odotusaikana, kun moni yleensä lihoo yli 10 kiloa.
Sitten tokan ennuste oli kehitysvammainen ja ehdotettiin keskeyttstä niskaturvotuksen takia. No en keskeyttänyt, muuten terve vain lonkat kehittymättömöt, lonkkaluksaatio molemmin puolin ja von rosenlastaan n. 3kk.
Käytännössä olin aika caput 2 v ja vastasyntynyt lonkkaluksaatiolastoitettu, mies aina töissä tai talolla, itse jatkuvasti migreenissä, plantaarifaskiitussa ja fibrokivuissa. Lonkka lähti paikoiltaan kun käveli ja särki, lähtee yhä joskus. Kävelin muksujen kanssa kauppaan silti. Hammasta purren. Että lapset pääsee ulkoilemaan.
Ja tisseistä ei tuu maitoa, tuttipullolla pelattava yötäpäivää. Yksin hoidin 3 vuotta lapset, kodin, laskut ja itseni.. Että näin jälkeenpäin mietin miten monessa liemessä oon kestetty ja selvinnyt suht täysipäisenä.
Joskus tuntuu jonkun mielipaha niin pieneltä kirjoitysvirheen takia, ettei tiiä nauraakko vai itkeäkkö. 😄No kyllähän sitä kaikenlaisesta sinäkin läpi olet tullut. 😊
Mutta vaikke kuinka tarkasti selostaisit, ei se kokemus toisiin tartu...
Meillä meni kaikki oikeastaan hyvin. Ei mahdottomia muksuja hoitaa ja exäkin selvis vähällä. Laskimotukos hälle tuli joku vuosi viimeisen synnyttämisen jälkeen, mutta sekin oikeastaan hoitui hyvin. Mutta kyllä mäkin muistan ahdistuksia kun lapset oli pieniä, mutta ei ollut ihan tuollaista...mutta itselle pahoja rasteja siinä...Disseisback kirjoitti:
No kyllähän sitä kaikenlaisesta sinäkin läpi olet tullut. 😊
Mutta vaikke kuinka tarkasti selostaisit, ei se kokemus toisiin tartu...
Meillä meni kaikki oikeastaan hyvin. Ei mahdottomia muksuja hoitaa ja exäkin selvis vähällä. Laskimotukos hälle tuli joku vuosi viimeisen synnyttämisen jälkeen, mutta sekin oikeastaan hoitui hyvin. Mutta kyllä mäkin muistan ahdistuksia kun lapset oli pieniä, mutta ei ollut ihan tuollaista...mutta itselle pahoja rasteja siinä...Juu, lähinnä ne on joskus hyvä sanoa ääneen, että mitä on läpi elänyt. Huomaan, että ihmiset kuvittelee päässeen väjällä, jos hymyilee, vaikka kukaan ei näe kun sisällä itkee.
Varmasti. Se on elämänmullistus, kun tulee lapset ja vastuu.Huitale kirjoitti:
Juu, lähinnä ne on joskus hyvä sanoa ääneen, että mitä on läpi elänyt. Huomaan, että ihmiset kuvittelee päässeen väjällä, jos hymyilee, vaikka kukaan ei näe kun sisällä itkee.
Varmasti. Se on elämänmullistus, kun tulee lapset ja vastuu.Mä en kauheesti halua itse kaivella niitä epämukavia juttuja esiin. Ei niistä mitään traumaa ole jäänyt, mutta p.skoja rasteja...oli, selvis ja nyt mennyttä. 😊
Pahinta on lapsen pahoinvointi...olipa se sitten mitä tahaansa. Mutta jotenkin mä oon hyvilläni, että mulle ainakin ne voi sellaiset näyttää. 😊
Kun en stressaa niistä päällepäin, vaan otan iisisti ja rauhoittelen, niin niistäkin tilanteista tulee normaaleja. Paha olokin on ok. 😊Disseisback kirjoitti:
Mä en kauheesti halua itse kaivella niitä epämukavia juttuja esiin. Ei niistä mitään traumaa ole jäänyt, mutta p.skoja rasteja...oli, selvis ja nyt mennyttä. 😊
Pahinta on lapsen pahoinvointi...olipa se sitten mitä tahaansa. Mutta jotenkin mä oon hyvilläni, että mulle ainakin ne voi sellaiset näyttää. 😊
Kun en stressaa niistä päällepäin, vaan otan iisisti ja rauhoittelen, niin niistäkin tilanteista tulee normaaleja. Paha olokin on ok. 😊Ymmärrän, mulle taas ne on terapiaa kaikki minkä sanon ääneen ja kaivan kipeimmästä kohdasta, sitten se on kohdattu. Mitä enemmän puhuu, sitä enemmän sinut oon menneisyyteni kanssa. 😄
Kaikilla tyylinsä.
Nojuu, lapset saa meidät yrittämään olla parasta itseämme. Monin tavoin.Huitale kirjoitti:
Ymmärrän, mulle taas ne on terapiaa kaikki minkä sanon ääneen ja kaivan kipeimmästä kohdasta, sitten se on kohdattu. Mitä enemmän puhuu, sitä enemmän sinut oon menneisyyteni kanssa. 😄
Kaikilla tyylinsä.
Nojuu, lapset saa meidät yrittämään olla parasta itseämme. Monin tavoin.Mä olen sellanen, että laitan avohaavani ja luodinreikäni suoraan tiskiin ja vuodan nähden.. ja kun se on näytetty ja nähty, se on sen jälkeen ok. Toiset taas piilottaa mielummin ne nakertelee.
Nyt ulkoilemaan. 🤗Huitale kirjoitti:
Mä olen sellanen, että laitan avohaavani ja luodinreikäni suoraan tiskiin ja vuodan nähden.. ja kun se on näytetty ja nähty, se on sen jälkeen ok. Toiset taas piilottaa mielummin ne nakertelee.
Nyt ulkoilemaan. 🤗Mulla pyykkipäivä. Vielä yks lakanakoneellinen ja lisää mankelointia. 😄
No höh.. tuli sellainen fiilis, että onko mun pakko vastata kun en toisaalta halua.
Mielestäni vauvat ovat öklöjä, rumia ja haisevia. En saa mitään kiksejä heistä. Ne on alkioita jotka ovat tarvitsevia loisia, jotka ovat vanhempiensa energiasyöppöjä.
En näe mitään ihanaa ja herttaista niissä. Ja tämä mielipide minulla on ollut aina. Omani oli vahinkolaukaus ja tilanne oli sellainen raskauden alkuvaiheessa, että minulle ei jäänyt aikaa ajatella tai päättää asioista kunnolla. Sain tietää raskaudestani vasta kymppiviikolla.
Mutta tiesin heti, että oli oikein pitää se. Ja hitto mikä elämä tuli. Jos saisin valita nyt tällä tiedolla uudestaan, valitsisin toisin. Ehkä.
Mutta silloin en olisi itse tämä henkilö joka nyt olen. Ja minun on hyvä olla minä. Joten vaikeasta elämästä huolimatta tein varmaankin oikean valinnan silloin ammoin.
Seuraavan raskauden keskeytin. Ja se oli oikea päätös. Ehdottomasti. En kadu sitä pätkääkään. Se tekee minut surulliseksi, mutta en kadu.
Rakastan poikaani ehdoitta ja hän on elämäni ilo ja onni. Silti..
En ole vauvaihminen. Esitän kiinnostunutta kun joku esittelee jälkikasvuaan. Näyttelen. Koska niin kuuluu tehdä.- Anonyymi
Toi sun tekstisi olis melkein voinut olla mun kirjottamani. Mäkin olen koko ikäni kokenut oikeastaan vain ällötystä vauvojen suhteen. Minäkään en ole koskaan nähnyt niissä mitään herttaista tmv. Kun joku esittelee vauvaansa, niin kohteliaisuudesta esitän, koska niin kuuluu tehdä.
Voin sanoa myös sen, että mulla samoin on tosiaan ollut tää tunne aina, eikä se muuttunut edes omani vauva-aikana. En mä omaani ällönnyt, vaan rakastin, mutta samalla se vauvavaihe oli mulle koko ajan sellanen, että tää on ohimenevää ja tästä selvitään ja sit päästään taas oikeeseen elämään. Enkä mä ole hetkeäkään kaivannut takasin sinne vauva-aikaan, vaikka se oli mulle tosi helppoa aikaa, enkä kokenu lapseni olevan siinä kohtaa energiasyöppö. Se vaihe jossain noin vuoden ja viiden vuoden välissä oli mulle se pahin energiasyöppövaihe, joka hetkittäin tuntu, että eikö tää ikinä lopu.
Minunkin lapseni oli vahinko, jonka ei olis monesta syystä pitänyt olla edes mahdollinen. Jossain kohtaa mietin, että jos mun eksäni olisi halunnut toisen, niin lapsen takia mä olisin voinut tälle sisaruksen tehdä. Samaa ajattelen edelleen, että jos se kyseinen mies olisi halunnut lapselleni täyssisaruksen tehdä, niin sitten joo. Sen aika kuitenkin oli ja meni ja nyt ikäero olisi jo niin suuri, että moisessa ei olisi mitään järkeä. Eli sekin oli nimenomaan sellanen järjellä ajateltu, että tähän samaan "pa.kaan" voisi toisenkin vielä jaksaa, jotta lapsellani olisi sisarus. Nyt kun se pa.kavaihe on toisella jo täysin ohitse, niin nou thänks, vaikka kuka haluaisi. 🤣 Anonyymi kirjoitti:
Toi sun tekstisi olis melkein voinut olla mun kirjottamani. Mäkin olen koko ikäni kokenut oikeastaan vain ällötystä vauvojen suhteen. Minäkään en ole koskaan nähnyt niissä mitään herttaista tmv. Kun joku esittelee vauvaansa, niin kohteliaisuudesta esitän, koska niin kuuluu tehdä.
Voin sanoa myös sen, että mulla samoin on tosiaan ollut tää tunne aina, eikä se muuttunut edes omani vauva-aikana. En mä omaani ällönnyt, vaan rakastin, mutta samalla se vauvavaihe oli mulle koko ajan sellanen, että tää on ohimenevää ja tästä selvitään ja sit päästään taas oikeeseen elämään. Enkä mä ole hetkeäkään kaivannut takasin sinne vauva-aikaan, vaikka se oli mulle tosi helppoa aikaa, enkä kokenu lapseni olevan siinä kohtaa energiasyöppö. Se vaihe jossain noin vuoden ja viiden vuoden välissä oli mulle se pahin energiasyöppövaihe, joka hetkittäin tuntu, että eikö tää ikinä lopu.
Minunkin lapseni oli vahinko, jonka ei olis monesta syystä pitänyt olla edes mahdollinen. Jossain kohtaa mietin, että jos mun eksäni olisi halunnut toisen, niin lapsen takia mä olisin voinut tälle sisaruksen tehdä. Samaa ajattelen edelleen, että jos se kyseinen mies olisi halunnut lapselleni täyssisaruksen tehdä, niin sitten joo. Sen aika kuitenkin oli ja meni ja nyt ikäero olisi jo niin suuri, että moisessa ei olisi mitään järkeä. Eli sekin oli nimenomaan sellanen järjellä ajateltu, että tähän samaan "pa.kaan" voisi toisenkin vielä jaksaa, jotta lapsellani olisi sisarus. Nyt kun se pa.kavaihe on toisella jo täysin ohitse, niin nou thänks, vaikka kuka haluaisi. 🤣No juu. Meillä taas jo vauvavaihe oli hyvin vaikea. Poitsua ei voinut laskea silmistään hetkeksikään. Hän ei kyennyt olemaan kuin minun kanssani. En voinut mennä vessaan tai suihkuunkaan ilman poitsua. Oli hajota pää.
Rakastan häntä enemmän kuin mitään, mutta edes miljoonasta en tekisi lapsia lisää. Nyt onneksi on jo etten saa tehdäkään terveyteni takia. Plus alan olemaan liian vanha. Tai olenkin.
Kun tulin toistamiseen exälle raskaaksi. Oli poitsu neljän vanha ja jo tiedettiin ettei hän ole normilapsi. Oli selvää että olemassaoleva menee tuloillaan olevan edelle. Tiesin, ettei resurssimme riittäisi toiseen lapseen, vaikka hän olisi normi. Joten ei kahta sanaa, keskeytin sen raskauden. Olen siitä pahoillani vieläkin, mutta se oli oikea ratkaisu.
Sisarukset ovat kivoja. Ymmärrän sen. Mutta eivät välttämättömiä. Ne on vain bonareita.- Anonyymi
Onko tuo joku naisten keskenään sopima sosiaalinen normi, että toisten vauvoista täytyy leikkiä olevansa kiinnostunut, vaikkei olisikaan? Tällaista olen eräälläkin työpaikalla havainnut.
Itsehän olen enimmäkseen örähtänyt, että: Hmh, vai niin. Siis näihin vauva- ja raskausuutisiin.
Paremmin tuntemalleni miesväelle olen saattanut lisätä, että joka pano maksaa :))
Ei ole kauheasti viime vuosina mulle tultu näitä hehkuttamaan :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko tuo joku naisten keskenään sopima sosiaalinen normi, että toisten vauvoista täytyy leikkiä olevansa kiinnostunut, vaikkei olisikaan? Tällaista olen eräälläkin työpaikalla havainnut.
Itsehän olen enimmäkseen örähtänyt, että: Hmh, vai niin. Siis näihin vauva- ja raskausuutisiin.
Paremmin tuntemalleni miesväelle olen saattanut lisätä, että joka pano maksaa :))
Ei ole kauheasti viime vuosina mulle tultu näitä hehkuttamaan :)
-keinovaginamies-Enpä ole näin miesvaltaisella työpaikalla huomannut sen olevan mitenkään naisten oma normi. Kyllä meillä on isyyslomalaiset miehetkin käyneet likipitäen aina sitä jälkikasvuaan esittelemässä ja muut miehet sitten pyörineet vauvalle läsyttämässä. Huomattavasti enemmän miehet niihen ympärillä pyörivät, mikä sinällään on hyvä, kun mun ei tarvii niin kovasti esittää. 👍
- Anonyymi
Olipas sukupuolitettu avaus.
Olen loukkaantunut miessukupuolen vuoksi.
Kyllä yhteiskunta ja suku luo painetta miehillekin lisääntyä ja täyttää maa, ja nimen omaan silloin kun omaa halua ei ole ja ulkopuoliset katsoo, että tuossapa lisääntymiskelpoinen yksilö.
Olen kylmästi näille kommentaattoreille sanonut, että minulla ja meillä on jo riittävästi hoidettavia ja viitannut sekä konekantaan että kiinteistöihin.
Viime vuosikymmenenä muorin ikä on jo muodostunut pelastavaksi tekijäksi. Sitäkin olen heitellyt, että kyllähän minä kynnän siementä vakoon minkä ennätän, mutta maaperä taitaa olla jo hapantunutta :) Eivät kysele toiste :)))
-keinovaginamies-No se vaan spontaanisti lipsahti sellaiseksi, mutta tuumin jo jossain kohti, että olis pitänyt ottaa miehet myös mukaan...
- Anonyymi
Mulla oli varmaan ensimmäisen kerran vauvakuume parikymppisenä kun sain siskontytön ensimmäisen kerran syliini. Vuosien saatossa tuntui vaan että elämästä puuttuu jotain. Syli tyhjältä. Kaverit sai lapsia. Mies halusi vaan odottaa. Välillä mietin että lopetan koko suhteen. Aina vaan sanoin että myöhemmin. Kunnes lopulta päälle kolmekymmisenä sain esikoiseni. En ole päiväkään katunut ja kun sain toisen lapsen tunsin että kaikki on niinkuin pitääkin. Olin nähnyt untakin mikä hänen nimeksi tulee. Hän ikään kuin kuului jo elämääni ennen kuin olin edes raskaana.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tuo kuullostaa jo sellaiselle, mitä ajoin takaa...
Jokin vimma oikein...😁Se on nyt ollut asia mitä olen aina toivonut elämältäni. Nyt ei ole enää ollut vauvakuumetta eikä tule. Enemmänkin kissanpentu kuume 😂
Anonyymi kirjoitti:
Se on nyt ollut asia mitä olen aina toivonut elämältäni. Nyt ei ole enää ollut vauvakuumetta eikä tule. Enemmänkin kissanpentu kuume 😂
No toi vimma on mulle vähän outo ajatus, vaikka aina oon muksuista ja eläimistäkin pitänyt. 😁
- Anonyymi
ei pitäisi tehdä lapsia jos ei ole niitä rahaa elättää eli ensin säästää miljoona euroa ennen jokaisen lapsen tekemistä. niin.
- Anonyymi
Mulleko vastasit. Meillä on kyllä varaa lapset elättää. Eli turha huoli. Niillä on kaikkea mitä tarvitaan.
Ensimmäistä lapsen lupaa tulma mietin ainakin 5-6v, lapsen isä olisi halunnut tehdä lapsen melkein heti tapaaminen jälkeen. Vaikka kaikki oli ollut hyvin 2-3v (ekan 2-3v jälkeen ex puoliso sairastui keskivaikeaan masennukseen hyvin vaikean aiemman elämän takia), silti intuitio varoitteli ettei kaikki ole kunnossa. Kuitenkin ikää alkoi olla yli 30v ja koska ei tiennyt miten helposti lapsia tulee, oli tehtävä järkipäätös. Olin nuoresta lähtien halunnut 3-4 lasta. Toinen lapsi tuli seuraavalla kierrolla kun imetys loppui. Siinä kohtaa parisuhde oli jo haastavaa ex suurten ongelmien takia, mutta puhuimme avoimesti ja kumpikin oli sitä mieltä, että yritetään tosissaan ja lapsi saa tulla.
Eron jälkeen ajattelin, että lapset oli tässä. Kuitenkin aloin seurustella lapsettoman miehen kanssa ja sanoin, etten voi luvata että tulen enää raskaaksi (hoitoihin en lähde), mutta jos biovanhemmuus on hänelle erityisen tärkeä asia, en voi häneltä sitä riistää, vaikken itse koe tarvetta lisääntyä enää. Tein selväksi, että oma aika-ikkunani menee kiinni kun täytän 41v. Kuukausi ennen määräaikaa hän ilmoitti, että haluaa lapsen, kierukka poistettiin ja olin seuraavalla kierrolla raskaana (vaikka seksiä ei edes ollut kuin 6pv ennen ovulaatiota). Olin jo marmattanut, että jos haluat lapsen, ei se onnistu taatusti ilman hieman isompaa kiinnostusta lisääntymistapahtumaan. Ihana, helppo ja hyvin nukkuva lapsi. ❤️
Kummankaan noista ex kanssa ei tullut vauvakuumetta. Kumpikin oli rakkaus, muttei suuri rakkaus. Vaivakuumeen tapaisen olen kokenut suurien rakkauksien kanssa. Heille yhteistä on, että he ovat kaikki paenneet minua ja tunteitaan tavalla tai toisella. 😂 Siis mistään pitkistä suhteista ei voi puhua. Vauvakuume on aiheuttanut lähinnä pakokauhun ja positiivisen kuumeen ristiriitaa. Silmät alkaa nähdä raskausvatsoja ja pikkuisia, silmät eksyy söpöihin vauvan vaatteisiin ja tiedän vaan itse, että minut olisi helppo saada ”unohtamaan” ehkäisyn tositilanteessa, jos hieman kiusoittelisi silleen… Nyt onneksi jo ikä tekee sen, että kiusoittelu tuskin johtaisi ihmisen syntymiseen ainakaan tilastojen valossa.
Selvisin hyvin kahden 1.5v ikäerolla olevan vilkkaan lapsen kanssa (käytännössä) yksin. Viimeisin on ollut hyvin helppoa siihen verrattuna (kaksi vastuuta kantavaa vanhempaa). En siis pelkää pärjäämistä, mutta en myöskään suhtaudu vanhemmuuteen kevyesti. Elämään mahtuisi kuitenkin hyvin bonuslapsi tai -teini. Olen aina pitänyt lapsista ja lapset on aina pitäneet minusta.No ei mullakaan ollut rakkaus lasten äitiin se juttu... en vaan tiennyt mitä se on...
Ehkä jotain yritystä oli luoda rakkautta välillemme, mutta se taisi tulla vain lasten ja mun välille. Luultavasti exä oli osin mustasukkainen.
Mutta nyt kun tiedän, mitä rakkaus kahden ihmisen välillä on, onhan se kiva leikkimielinen ajatus, mitä lapsen saaminen rakkauteen olisi.
Mut se meni jo. 😁Disseisback kirjoitti:
No ei mullakaan ollut rakkaus lasten äitiin se juttu... en vaan tiennyt mitä se on...
Ehkä jotain yritystä oli luoda rakkautta välillemme, mutta se taisi tulla vain lasten ja mun välille. Luultavasti exä oli osin mustasukkainen.
Mutta nyt kun tiedän, mitä rakkaus kahden ihmisen välillä on, onhan se kiva leikkimielinen ajatus, mitä lapsen saaminen rakkauteen olisi.
Mut se meni jo. 😁Pikakommentti, pitäs tehdä etätöitä… S-kelin excel-sulkeiset ja luova kaaos, josta pitäs saada kirkastettu selkeäjärkinen totuus- vaihe menossa…
Itsellä ensirakkaus, vasta 19v, oli suuri rakkaus. Olisin muuttanut Jyväskylään ilman mitään kyseenalaistuksia, jos suhde olisi jatkunut. Siis tiesin, miltä suuri rakkaus tuntuu, mutta… Mutta tosissaan luulin, että se tuntui erilaiselta kuin seuraavat, koska olin ensikertalainen enkä pelännyt tunteita enkä rikki menemistä. Rqkastun toki kaikkia pitkien suhteiden kumppaneita, mutta eri lailla. Vasta yli 40v se kolahti uudestaan niin kovaa, vahingossa, varoittamatta, liian paljon nuorempaan, varattuna tyytyneenä suhteeseen, josta en saanut riittävästi… Enää en mene siihen lankaan, että tyydyn muuhun kuin suureen rakkauteen. Sekin jälkeen olen tavannut ihmisen, johon minulla syntyi tunteita ja jonka olisi voinut hyvin kypsyä suureksi rakkaudeksi, jos mahdollisuus olisi ollut. Aina ei ole.
En laita tietenkään rajaa tutustumiseen ja tapailuun, mutta jos alan seurustella, siinä pitää tapailun aikana syntyä molemminpuoliset vahvat tunteet. Tunteiden syveneminen ja tutustuminen vaatii aina hieman aikaa, on epärealistista että se kolahtaisi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikutuksen voi tehdä heti, mutta muu tulee tutustumisen myötä.
En tiedä miksi elämänpituinen liitto ja yhteinen perhe on meidän kulttuurissa edelleen se suuri ihanne? Itsekin pidän sitä arvona, vaikka en näe sitä enään ainoana oikeana vaihtoehtona. Miksi vaikka 10v hyvää aikaa ja suurta rakkautta ei olisi ihan yhtä arvokasta? Ketään ei voi omistaa, läheinen ihminen on aina lainassa. Hänestä joutuu aina luopumaan tavalla tai toisella. Vielä enemmän itsellä lapsien hankkisen edes ajattelu on aina liittynyt rakkauteen, vaikkei se olisi edes suurinta mahdollista rakkautta.Citrinella kirjoitti:
Pikakommentti, pitäs tehdä etätöitä… S-kelin excel-sulkeiset ja luova kaaos, josta pitäs saada kirkastettu selkeäjärkinen totuus- vaihe menossa…
Itsellä ensirakkaus, vasta 19v, oli suuri rakkaus. Olisin muuttanut Jyväskylään ilman mitään kyseenalaistuksia, jos suhde olisi jatkunut. Siis tiesin, miltä suuri rakkaus tuntuu, mutta… Mutta tosissaan luulin, että se tuntui erilaiselta kuin seuraavat, koska olin ensikertalainen enkä pelännyt tunteita enkä rikki menemistä. Rqkastun toki kaikkia pitkien suhteiden kumppaneita, mutta eri lailla. Vasta yli 40v se kolahti uudestaan niin kovaa, vahingossa, varoittamatta, liian paljon nuorempaan, varattuna tyytyneenä suhteeseen, josta en saanut riittävästi… Enää en mene siihen lankaan, että tyydyn muuhun kuin suureen rakkauteen. Sekin jälkeen olen tavannut ihmisen, johon minulla syntyi tunteita ja jonka olisi voinut hyvin kypsyä suureksi rakkaudeksi, jos mahdollisuus olisi ollut. Aina ei ole.
En laita tietenkään rajaa tutustumiseen ja tapailuun, mutta jos alan seurustella, siinä pitää tapailun aikana syntyä molemminpuoliset vahvat tunteet. Tunteiden syveneminen ja tutustuminen vaatii aina hieman aikaa, on epärealistista että se kolahtaisi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaikutuksen voi tehdä heti, mutta muu tulee tutustumisen myötä.
En tiedä miksi elämänpituinen liitto ja yhteinen perhe on meidän kulttuurissa edelleen se suuri ihanne? Itsekin pidän sitä arvona, vaikka en näe sitä enään ainoana oikeana vaihtoehtona. Miksi vaikka 10v hyvää aikaa ja suurta rakkautta ei olisi ihan yhtä arvokasta? Ketään ei voi omistaa, läheinen ihminen on aina lainassa. Hänestä joutuu aina luopumaan tavalla tai toisella. Vielä enemmän itsellä lapsien hankkisen edes ajattelu on aina liittynyt rakkauteen, vaikkei se olisi edes suurinta mahdollista rakkautta.Minusta rakkaus onkin muutakin kuin romanttusta tunnetta, se on ymmärtämistä, hyväksymistä ja monta ihan arkipäiväistä asiaa.
Mutta ennenkaikkea usko hyvään.
Olisi tietysti kiva ollut elää tuollaisessa suhteessa ja rehdä lapset siihen. Mutta enpähän ollut siihen itsekään valmis ja ae meni jo.
Toki voihan se suhde yhä tulla ja elää siinä lasten ja ties joskus lastenlasten kanssa. 😊Disseisback kirjoitti:
Minusta rakkaus onkin muutakin kuin romanttusta tunnetta, se on ymmärtämistä, hyväksymistä ja monta ihan arkipäiväistä asiaa.
Mutta ennenkaikkea usko hyvään.
Olisi tietysti kiva ollut elää tuollaisessa suhteessa ja rehdä lapset siihen. Mutta enpähän ollut siihen itsekään valmis ja ae meni jo.
Toki voihan se suhde yhä tulla ja elää siinä lasten ja ties joskus lastenlasten kanssa. 😊Koen kyllä olleeni hyvöksytty ja itse uskonliikaakin hyvään. Takkaus on yknne, mutta näkyy teoisssa selvästi.
- Anonyymi
On täysin vastuutonta tehdä lapsia ellei ole miljardööri.
oi olla minun näkemykseni.
Mutta niin palstalla on hauskojakin juttuja, itseni pitäisi taas laittaa tietokoneet tekemään töitä, sinänsä kun mitä tahansa pystyn laittamaan koneet laskemaan, veikkauksen Keno-pelin numeroita ja automaattisesti tulostuvat kupongitkin oli kerran sovellus.
Ja sitten tietokoneet analysoivaqt ja laskevat juttuja...
Maksim Minime. - Anonyymi
uolloin puhuraan jo tuhansista euroistajos joku Heqwlett6-Packadin joku bvusiness-luokan tikone
- Anonyymi
Kyllä vauvat ovat ihania, tuoksuvat tuoreilta suojaa kaipaavilta.
Ei kaikista tule isiä tai äitejä, se kai on nyt itsestään selvyys.
Itse voisin kyllä olla mukana touhuamassa lisääkin, aikaa lapsen kasvattamiseen ja mukana olemiseen ei taida vaan olla riittävästi. Muuten tuo tekopuuhakin kiinnostaa, kämmentä kankuille ja jiiiihaaa...taas mennään.
Vakavasti otettuna vastuu toisesta ihmisestä on suuri, se on elämäntapa jota moni ei tunne haluavansa. Ei siinä mitään väärää ole, jotkut eivät pysty ottamaan vastuuta edes itsestään.
AVNiin, sä olet niitä miehiä, jotka kyllä tykkäis pursuta muksuja. Se on käynyt selkeäati aina ilmi.
- Anonyymi
tuollaiset tietokonejututkin maksavat helposti enemmän kuin autosi tqi omaqkotitqwlosqsi h4h
- Anonyymi
Mun tuskin tarvitsee kertoa; kumpaan leiriin mä kuulun! Siitä lapsen isän oikeudesta; sinäkin otit kantaa, kuten Harmis ja moni muukin! Huomen illalla Mimmi lähtee yökylään isänsä luokse ja viipyy ilmeisesti koko viikonlopun. Puhelin yhteydessä ollaan päivittäin, yhden ainoan kysymyksen varassa; Onko sulla hauskaa?
Kysymys mihin Mimmikin osaa varmasti vastata, jos ei viihdy siellä! "EI oo!"
Kaikki hyvin jos vastaus on; "Joo!"
Mulla on asunto-osoite, josta menen hakemaan Mimmin, ellei hän viihdy siellä.
Ainakin odottaa kovasti perjantai iltaa ja isin luo menoa; monta yötä ja päivää!
Mä vain olen vielä hiukan skeptinen, tähän muutokseen! Pystytäänkö olemaan asiallisia toisillemme; Mimmin etua ajatellen! Jos kaikki jatkuu kuten nyt, mä kyllä teen asian eteen voitavani, jos tämä on joku yritys uida takaisin; stoppi tuli!
trollikkaNo kunhan tytsy voi hyvin. Ja eiköhän toi isukkikin hoksaa, että hänen kohdaltaan ovi on sulkeutunut.
Lapset kuitenkin tykkää vanhemmistaan. Siihen on vaikeaa puuttua, eikä kannata puuttuakaan, kunhan lapsi vaan voi hyvin.
Höllää jo vähän...ei sun tartte olla aina niskavillat pystyssä. Ei kukaan sun luo tuosta vaan ui. Ota rennommin vaan. 😄- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No kunhan tytsy voi hyvin. Ja eiköhän toi isukkikin hoksaa, että hänen kohdaltaan ovi on sulkeutunut.
Lapset kuitenkin tykkää vanhemmistaan. Siihen on vaikeaa puuttua, eikä kannata puuttuakaan, kunhan lapsi vaan voi hyvin.
Höllää jo vähän...ei sun tartte olla aina niskavillat pystyssä. Ei kukaan sun luo tuosta vaan ui. Ota rennommin vaan. 😄"Höllää vähän... jne." Mä epäilen ett sullakin olis niskavillat pystyssä, jos umpiluun kanssa olis oltava edes jonkinlaisissa väleissä!
Mä soitin exälle tänään, ja pyysin saada jutella Mimmin kanssa. Moikkasin Mimmiä ja kysyin ett hänellä ollut kivaa? Vastaus oli myöntävä, joten kysyin vielä; tuletko yöksi kotiin? Siihen sain vastauksen; "isii kivaa" Ilmeisesti Mimmillä on ollut mukavaa!
Ja sitt ollaankin siinä osiossa. joka nostatti mun niskavillat taas pystyyn!
Exä kehtas kysyä ett; "kun hän tuo Mimmin huomen iltapäivällä joskus klo 16 - 17 takaisin kotiin päivälliselle, niin saako hänkin tulla syömään? -> Syötäisiin ja juteltaisiin samalla; Koska pakko meidän on jonkunlaisissa väleissä olla, ihan Mimminkin tähden!"
Mä lopetin keskustelun siihen, kuten puhelunkin! Textasin hänelle viestin ett odotan Mimmiä päivälliselle sunnuntaina heti klo 16. 00 jälkeen, broidi noutaa Mimmin portilta, kun soitatte! Portti ja eteenkin ovi; ON ja PYSYY suljettuna sulle!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
"Höllää vähän... jne." Mä epäilen ett sullakin olis niskavillat pystyssä, jos umpiluun kanssa olis oltava edes jonkinlaisissa väleissä!
Mä soitin exälle tänään, ja pyysin saada jutella Mimmin kanssa. Moikkasin Mimmiä ja kysyin ett hänellä ollut kivaa? Vastaus oli myöntävä, joten kysyin vielä; tuletko yöksi kotiin? Siihen sain vastauksen; "isii kivaa" Ilmeisesti Mimmillä on ollut mukavaa!
Ja sitt ollaankin siinä osiossa. joka nostatti mun niskavillat taas pystyyn!
Exä kehtas kysyä ett; "kun hän tuo Mimmin huomen iltapäivällä joskus klo 16 - 17 takaisin kotiin päivälliselle, niin saako hänkin tulla syömään? -> Syötäisiin ja juteltaisiin samalla; Koska pakko meidän on jonkunlaisissa väleissä olla, ihan Mimminkin tähden!"
Mä lopetin keskustelun siihen, kuten puhelunkin! Textasin hänelle viestin ett odotan Mimmiä päivälliselle sunnuntaina heti klo 16. 00 jälkeen, broidi noutaa Mimmin portilta, kun soitatte! Portti ja eteenkin ovi; ON ja PYSYY suljettuna sulle!
trollikkaNo voithan ilmoitella, että sinusta välit hyvät ja asiat hoituu tekstaten. Silloin saat myös jotain kättä pidempää. 😊
Joo, ei sun tartte hänen kanssa olla tekemisissä sen kummemmin. Ja sen voit ilmoittaa, vaikka ei luupäät tajua...tiedän. Mutta joidenkin kanssa se on sellaista. Mutta hermoja ei toinna siis menettää...siinä mielessä ota rennosti. 🙂
Kyllä mäkin joskus hermoilin enempi exän takia... nyt ilmoitan vaan juttuja ja annan säksättää. Turha niitten vuoksi on pulssia nostattaa. Kaikki mielellään mustaa valkoiselle ja yhteydessä vain lapsiin liittyvissä asioissa.😊- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Höllää vähän... jne." Mä epäilen ett sullakin olis niskavillat pystyssä, jos umpiluun kanssa olis oltava edes jonkinlaisissa väleissä!
Mä soitin exälle tänään, ja pyysin saada jutella Mimmin kanssa. Moikkasin Mimmiä ja kysyin ett hänellä ollut kivaa? Vastaus oli myöntävä, joten kysyin vielä; tuletko yöksi kotiin? Siihen sain vastauksen; "isii kivaa" Ilmeisesti Mimmillä on ollut mukavaa!
Ja sitt ollaankin siinä osiossa. joka nostatti mun niskavillat taas pystyyn!
Exä kehtas kysyä ett; "kun hän tuo Mimmin huomen iltapäivällä joskus klo 16 - 17 takaisin kotiin päivälliselle, niin saako hänkin tulla syömään? -> Syötäisiin ja juteltaisiin samalla; Koska pakko meidän on jonkunlaisissa väleissä olla, ihan Mimminkin tähden!"
Mä lopetin keskustelun siihen, kuten puhelunkin! Textasin hänelle viestin ett odotan Mimmiä päivälliselle sunnuntaina heti klo 16. 00 jälkeen, broidi noutaa Mimmin portilta, kun soitatte! Portti ja eteenkin ovi; ON ja PYSYY suljettuna sulle!
trollikkaAika kovapäinen tapaus tuo Mimmin isä. Ihan oikein teit ja vastasit, että tekstaillen mennään.
Eipä oo vauvakuumetta kuulunu eikä näkyny🤔
Vaikka vauvoja olen aikuisiällä(kin) nähnyt ja monta,
Ja onhan ne ihan saakelin söpöjä, ainaki sillon ku ne ei karju pää punaisena, tai haise.. jolloin ne onkin ollut kätevää ojentaa takaisin vanhemmilleen😁
On sitä toisaalta välillä pyöritellyt mielessään että mitä jos🤔 mut vielä ei oo se tarve saada oma juniori kasvanut niin suureksi et vaatis toimenpiteitä.. ja ikääkin alkaa olla, niin🤷Mä olen ihan vapaaehtoisesti lapseton ja tulen todennäköisesti tulevaisuudessakin olemaan. Ekan eksän kanssa oli hankalaa, kun hän olisi halunnut 5 lasta. Tokan kanssa onneksi tavattiin netissä niin sitä kautta oli helpompi ilmoittaa jo alkuun että on vela ja etsii toista velaa. Siinä mielessä tämä toka suhde oli huomattavasti ekaa onnistuneempi (kuten myös uskonnon kannalta, molemmat ateisteja).
Näin sinkkuna mietin, mikä olisi paras kanava löytää nimenomaan sellaisia miehiä, jotka eivät halua hankkia lapsia. Tuon aiemman kokemukseni perusteellahan se olisi netti, jossa voi jo profiilissa ilmoittaa asenteensa lapsiin, mutta jotenkin ei nappaa alkaa taas pelailla nettiprofiileilla.Nettisysteemit on kieltämättä näppäriä, kun voi rajailla kaikenlaista. Mutta ne taitaa ollakin pelailua varten lähinnä.
- Anonyymi
Minulla on paljon lapsia. Aikoinaan oli ihan kamala sisäsyntyinen vauvakuume, se ei kertakaikkiaan mennyt pois ennenkuin lapsiluku oli täynnä. Huomattavaa sekin, etten lähipiirissäni tavannut vauvoja. Omat lapset olivat ensimmäisiä vauvoja, joita hoidin ja pidin sylissä.
- Sheena En ole ikinä kokenut vauva kuumetta. Lähinnä silloin nuorempana, kun muut rupesivat sikiämään, niin minulle tuli koirakuume😅 koirat olivatkin minulle tosi rakkaita (lapsia).
Tosiaan lasteni isän tavattuani, tulin niin nopeasti raskaaksi. Olin jo siis vähän jo sitä ennen ajatellut ettei minusta biologista äitiä koskaan edes tule. Noh toisin kävi.
Näin kun miettii jälkikäteen, niin olihan se suhteen alku sellaista kamppailua. Minä hormooni hirviönä meinasin lopettaa jo suhteen silloin. Mutta varmasti se kaikki uusi pelotti, siinä sitten vaan jatkettiin. Tiedostan, etten lapsia lähtisi ”tekemään ”enää niin aikaisessa vaiheessa vaan pitäisi oikeasti kyetä tuntemaan toinen paremmin. Varmistaa, että siinä suhteessa oikeasti viihtyy. Luulen, että minun lapseni on jo tehty. Mutta en silti voi pois sulkea sitä ajatusta jos kohtaisin elämäni kumppanin, niin jos sittenkin..No ehkä mä en miettinyt tätä(kään) aloitusta ihan loppuun asti...
Tarkoitin tuolla vauvakuumeella oikeastaan kaikkea sosiaalista painetta jne.
Ei mekään tehty lapsia tosiaankaan tasapainoiseen suhteeseen. Se jo tiedettiin. Mutta tavallaan olisi hyvä, jos lapset syntyis tasapainoiseen suhteeseen tai vaikka sitten jonkin harkitun järjestelyn tuloksena.
Tieto vois tässäkin kohti pelastaa paljolta harmilta...etenkin lasten kohdalla.
Ihan mietin vain yleensä tulevien lasten kannalta...Disseisback kirjoitti:
No ehkä mä en miettinyt tätä(kään) aloitusta ihan loppuun asti...
Tarkoitin tuolla vauvakuumeella oikeastaan kaikkea sosiaalista painetta jne.
Ei mekään tehty lapsia tosiaankaan tasapainoiseen suhteeseen. Se jo tiedettiin. Mutta tavallaan olisi hyvä, jos lapset syntyis tasapainoiseen suhteeseen tai vaikka sitten jonkin harkitun järjestelyn tuloksena.
Tieto vois tässäkin kohti pelastaa paljolta harmilta...etenkin lasten kohdalla.
Ihan mietin vain yleensä tulevien lasten kannalta...Niin no joo..🤔
On kyllä hyvä, kun on kaikenmaailman kumppanuus vanhemmuutta.. on niin paljon ”yksinäisiä” jotka ei halua tai eivät löydä sopivaa kumppania. Kunhan tuossa on molemmilla samat oikeudet. Eikä niin että äiti vie lapsen sillä verukkeella, kun ei vaan nyt tämä kumppanuus vanhemmuus toimi. Siinäkin joutuu taas lapsi kärsimään vaikka olisi kuinka rakastavat vanhemmat.Haaveilija39 kirjoitti:
Niin no joo..🤔
On kyllä hyvä, kun on kaikenmaailman kumppanuus vanhemmuutta.. on niin paljon ”yksinäisiä” jotka ei halua tai eivät löydä sopivaa kumppania. Kunhan tuossa on molemmilla samat oikeudet. Eikä niin että äiti vie lapsen sillä verukkeella, kun ei vaan nyt tämä kumppanuus vanhemmuus toimi. Siinäkin joutuu taas lapsi kärsimään vaikka olisi kuinka rakastavat vanhemmat.No ehkä tuollaiseenkin tehdään tulevaisuudessa jokin mahdollisuus paremmin?
Voit vaikka hakea lastensuojelusta valmiit paperit, missä vanhemmat sitoudutetaan sovittuihin ja kolmas osapuoli pitää paperit ja sopimukset tallessa. 😊
Ois kiva, kun lapsen elämää ei sotkettaisi hänen vanhempien elämiin liikaa...ei tarvitse kun jommankumman olla vähän "himmee" niin kaikkien muiden elämä osaa tulla helvetilliseksi...
Paljon ihmisten pahoinvoinnista johtuu ihan yhden ihmisen jostain hetkellisestäkin aivopierusta...minusta se voitais eliminoida likipitäen, kun lapsenteko sovittaisiin etukäteen...paperille, eikä vasta sitten kun ongelmia sen ihmisen kasvattamisessa aikuiseksi tulee...
Lapsenoikeuspykälä uusiksi! Lapsia suunnittrleva ainakin hoitaisi sen...
Minä voisin ainakin tällä järjellä laatia jonkun sopimuksen jo ennen lasta hänen äitinsä kanssa. Varmaan harvs sitä nykyään tekisi...kun ei sellaista missään tarjotakaan. Jotkut ehkä miettivät itse sen ja tekevät, jos kyse ei ole parisuhteesta, vaan jostsin kaveruushommasta...esim. lesbot js homot...tms. 🤔Disseisback kirjoitti:
No ehkä tuollaiseenkin tehdään tulevaisuudessa jokin mahdollisuus paremmin?
Voit vaikka hakea lastensuojelusta valmiit paperit, missä vanhemmat sitoudutetaan sovittuihin ja kolmas osapuoli pitää paperit ja sopimukset tallessa. 😊
Ois kiva, kun lapsen elämää ei sotkettaisi hänen vanhempien elämiin liikaa...ei tarvitse kun jommankumman olla vähän "himmee" niin kaikkien muiden elämä osaa tulla helvetilliseksi...
Paljon ihmisten pahoinvoinnista johtuu ihan yhden ihmisen jostain hetkellisestäkin aivopierusta...minusta se voitais eliminoida likipitäen, kun lapsenteko sovittaisiin etukäteen...paperille, eikä vasta sitten kun ongelmia sen ihmisen kasvattamisessa aikuiseksi tulee...
Lapsenoikeuspykälä uusiksi! Lapsia suunnittrleva ainakin hoitaisi sen...
Minä voisin ainakin tällä järjellä laatia jonkun sopimuksen jo ennen lasta hänen äitinsä kanssa. Varmaan harvs sitä nykyään tekisi...kun ei sellaista missään tarjotakaan. Jotkut ehkä miettivät itse sen ja tekevät, jos kyse ei ole parisuhteesta, vaan jostsin kaveruushommasta...esim. lesbot js homot...tms. 🤔”Minä voisin ainakin tällä järjellä laatia jonkun sopimuksen jo ennen lasta hänen äitinsä kanssa.”👍🏼
Tämä olisi varmasti järkevä järjestely. Mutta niin tosiaan se toteutus.. olisi kumminkin hyvä että jokainen jolla on mahdollisuus voisivat saada lapsia. Vaikka sitten seksuaali vähemmistöön kuuluvat tai muut henkilöt. Kaikki jotka haluavat pystyvät rakastamaan lapsia.
Bonus lapsi on minulle rakas, huomaan vaan ajan ja tilanteen tekevän sen ettei soitella, niin usein. 😓Haaveilija39 kirjoitti:
”Minä voisin ainakin tällä järjellä laatia jonkun sopimuksen jo ennen lasta hänen äitinsä kanssa.”👍🏼
Tämä olisi varmasti järkevä järjestely. Mutta niin tosiaan se toteutus.. olisi kumminkin hyvä että jokainen jolla on mahdollisuus voisivat saada lapsia. Vaikka sitten seksuaali vähemmistöön kuuluvat tai muut henkilöt. Kaikki jotka haluavat pystyvät rakastamaan lapsia.
Bonus lapsi on minulle rakas, huomaan vaan ajan ja tilanteen tekevän sen ettei soitella, niin usein. 😓Mä en välillä pidä tyttööni samalla tavalla yhteyttä kun poikaan...johtunee siitä, että poika pitää yhteyttä enempi minuun.
Mut ei lapsista välitetä millään "määrällä".
Joissain asioissa haluan olls tasapuolinen. Kumpikin saa 2 tonttua ajokorttirahaan 18 v. Ikäsenä...Kummallekin ostin perjantainamut, limut ja hetkessä saman verran, mut muut menee tarpeiden mukaan...ja äänen mukaan...vaikka huomio.
Tyttö on epäsosiaalisempi. Mutta tietää, että vastaan likipitäen heti, kun ynähtääkään. 😁Disseisback kirjoitti:
Mä en välillä pidä tyttööni samalla tavalla yhteyttä kun poikaan...johtunee siitä, että poika pitää yhteyttä enempi minuun.
Mut ei lapsista välitetä millään "määrällä".
Joissain asioissa haluan olls tasapuolinen. Kumpikin saa 2 tonttua ajokorttirahaan 18 v. Ikäsenä...Kummallekin ostin perjantainamut, limut ja hetkessä saman verran, mut muut menee tarpeiden mukaan...ja äänen mukaan...vaikka huomio.
Tyttö on epäsosiaalisempi. Mutta tietää, että vastaan likipitäen heti, kun ynähtääkään. 😁Bonus lapsi on jollakin tapaa, niin isänsä kopio. Olihan hän isänsä tyttö. Soittelivat toisillensa päivittäin. En ihan kykene tähän samaan itse. Pitäis vaan lopettaa asioiden miettiminen.. siis sellainen turhasta murehtiminen . Vaikka ei soitella usein..
Ehkä sitten joskus myöhemmin olen reippaampi soittelija. Kiva kumminkin vaihtaa aina välillä kuulumisia.
Tulevat syyslomalla tänne lähistölle sukuloimaan, niin näkee veljiensä sitten siinä samalla❤️Haaveilija39 kirjoitti:
Bonus lapsi on jollakin tapaa, niin isänsä kopio. Olihan hän isänsä tyttö. Soittelivat toisillensa päivittäin. En ihan kykene tähän samaan itse. Pitäis vaan lopettaa asioiden miettiminen.. siis sellainen turhasta murehtiminen . Vaikka ei soitella usein..
Ehkä sitten joskus myöhemmin olen reippaampi soittelija. Kiva kumminkin vaihtaa aina välillä kuulumisia.
Tulevat syyslomalla tänne lähistölle sukuloimaan, niin näkee veljiensä sitten siinä samalla❤️No kyllä hän ottaa tatsia, kun sille tuntuu. Ja voitpahsn hälle ilmoittaa, jos et ole tehnyt, että ottaa yhteyttä ains kun hsluaa, että sä oot kiireinen, etkä aina sitä puolta hoksaa miettiä. 😊
Eikös se ole totuus?
Lapset tykkää totuuksista, rehellisyydestä ja vielä kun lisää sen, että aina saa tulla lähelle, kysyä/puhua, niin kyllä ne sen hyvin hoksaa. 😊Disseisback kirjoitti:
No kyllä hän ottaa tatsia, kun sille tuntuu. Ja voitpahsn hälle ilmoittaa, jos et ole tehnyt, että ottaa yhteyttä ains kun hsluaa, että sä oot kiireinen, etkä aina sitä puolta hoksaa miettiä. 😊
Eikös se ole totuus?
Lapset tykkää totuuksista, rehellisyydestä ja vielä kun lisää sen, että aina saa tulla lähelle, kysyä/puhua, niin kyllä ne sen hyvin hoksaa. 😊Sen kun vielä sanoo silloin kun voi katsoa silmiin, pitää kädestä kiinni ja halata perään. Se tarkoittaa "oikeasti". 😊
Disseisback kirjoitti:
Sen kun vielä sanoo silloin kun voi katsoa silmiin, pitää kädestä kiinni ja halata perään. Se tarkoittaa "oikeasti". 😊
Täytyykin tuossa lomalla keskustella aiheesta🤗 kiitti vinkistä🙏
- Anonyymi
Nykyään yhteiskunnan paine on marssia sateenkaariliput liehuen pitkin Helsingin katuja ja huudella törkeyksiä heteropariskunnille jotka pian ovat vähemmistönä tässä maassa. Se on se mitä normalisoidaan ihmisoikeuksien nimissä tietysti.
Yllätyn tästä kysyt. Eipä minulla ole aiheeseen muuta sanottavaa jokainen toteuttaa oman elämän näköistä elämää vaikeuksista huolimatta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Terveystalo paljasti yksityisen sairaanhoidon empatia puutteet
Yksityisellä puolella raha ratkaisee, jos ei ole rahaa potilas ei saa empatiaa eikä siten apuakaan: Poliisi teki rikosi1821981Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?
Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-2741499Ehdin aamulla
ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintuje1391305Mä todella toivon että
Sulla on nyt kaikki hyvin sun elämässä, olet sisukas nainen sen näki jo ensimmäisestä hetkestä.361097Laita viestiä?
Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘721082- 771017
Olen ollut pois täältä neljä kuukautta
Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-1801010Salakamera! Kirsikka Simberg julkaisi Farmilla otetut salakuvat: "Paha tapa" paljastuu! Katso kuvat!
Oho, no nyt on kyllä rikottu sääntöjä… Farmi Suomi -kuvauksista paljastuu yllättävää materiaalia. Lue lisää: https://w3848- 40838
Sun pitää mies unohtaa
Minut jo. Tiedän että se on sulle tosi hankalaa. Mut sun pitää unohtaa mut jo. Älä kirjoita mulle tänne viestejä enää.63825