Tarvitseeko?

Lehessä ym aina varoitellaan niistä jännämiehistä, joten ei

Määrittele "seurustella" tässä yhteydessä.

Minä kun ymmärrän monen kokemuksen perusteella mitä on seurustelu ja jännittävyys vastaan että ei tarvitse se olla jännittävää. Turhaa stressiä vaan. Sellaista rauhallista yhdessä viihtymistä. Sen sijaan en tiedä mikä on jännämies, ei kai sitten ole hänestä kokemusta.

Ei. Ihastuminen ja rakastuminen itsessään on jo ihan tarpeeksi jännittävää. Lisäjännitys olisi negatiivista.

Kyllä naiset haluaa jännämiehen joten tarvii naiset jännitystä. Kiltin miehen kanssa naisella ei ole kemiaa. miehen pitää juoda viinaa ja olla pahis ja vaarallinen jotta nainen saisi parisuhteesta jotain irti.

Kun leijailee ihastumisen onnellisilla laineilla, ei siihen muuta jännää kaipaa. Yhteinen onnellisuuden hurmos riittää.

Ainahan se on, koskaan ei tiedä milloin toinen osapuoli kyllästyy sinuun.

On se jännittävää ei tiedä koskaan tuleeko mies takaisin kun lähtee ovesta

Seurustelun ei tarvitse olla jännittävää.
Kiltti ja turvallinen mies on paras.

Ihastumisesta rakastumiseen, sekä siitä alusta noin vuosi se on väkisinkin jännittävää.
Siitä edespäin se tarttis olla kummallekin elämän sivussa mielenkiintoinen ja antoisa, että siitä voisi syntyä rakkaudellinen parisuhde.

Mielenkiinto siksi, että sitten sitä vasta aletaan muotoilemaan minkälainen suhteesta tulee ja siihen tarvitsee molemmat.

Kaikenkaikkiaan ihan parisuhde on aika iso projekti, mitä ei voi pakottamalla tehdä. Ei ainakaan nykyään. Joskus aikoinaan kun mentiin naimisiin ja pysyttiin väkipakollakin, niin oli pakko luoda jonkinlainen parisuhde...nykyään se ei vaan mene samoin ja hyvä niin.

Ei ainakaan huonolla tavalla jännittävää sen pidäkään olla missään nimessä. Eli toisen läsnäolo jotenkin jännittää tai vaivaa sillein ahdistavasti.
Seurustelun pitää olla sellaista, että molemmilla on hyvä olla siinä suhteessa. En osaa sanoa mitä jännittävyyttä tässä haetaan?

Jokainen nainen haluaa jännämiehen ja jokainen mies haluaa jännä-Jennan.

Siinä mielessä, että ihastuminen ja rakastuminen nostavat energiatasoa ja saavat malttamattomana odottamaan seuraavaa tapaamista. Samoin seksuaalinen jännite. Eli parisuhteessa on jännitettä, muttei tarvitse olla jännittävää. Ei kai nyt kukaan tahdo apaattista parisuhdetta, jossa kumppanin kanssa ajan viettäminen ei nosta minkäänlaisia tuntemuksia.

Riippuu siitä, mitä jännityksellätässä yhteydessä tarkoitetaan. Minä en kaipaa mitään jatkuvia yllätyksiä, muutoksia, epävarmuutta, huikeita seikkailuja jne, mutta tietenkin seurustelun täytyy tuntua vatsan pohjaa kutkuttavalta. Kahden ihmisen välinen kemia luo ihan riittävästi jännitettä suhteeseen.

Kaikkea sitä kysytäänkin... No kai sen täytyy jollain hyvällä tapaa vähän jännittää. Muutenhan saattaisi ajatella, että toinen on ihan yhdentekevä.
Ajan myötä toiseen tottuu, ja se jännitys katoaa. Sekin on hyvä asia sitten, kun on oppinut tuntemaan toisen hyvin. Useampi vuosi siinä menee kuitenkin.

Suhteen pitää olla tasapaksu ja yllätyksetön kuten meetvurstipötkö.

Seurustelussa ja parisuhteessa pitää olla seksuaalinen jännite. Silloin 'se' on jännitteellistä. Jännitys on eri asia, se liittyy aivan eri asioihin kuin hetekajumppaan.

Itselleni on pääasia että mies johon olen ihastunut on turvallinen kaikinpuolin. Muulla ei ole enää elämässä väliä ja olen ennemmin yksin jos näin ei ole.

Kaikenlainen jännitys ja draama ovat mulle syitä lopettaa suhde. Eli kannattaa siis jännäillä ja draamailla, jos haluaa musta eroon nopeammin kun ehtii sanoa "mä halua erota". Toimii takuuvarmasti. Ja kun jännäilee ja draamailee heti alkuun, niin ei koskaan kanssani seurustelemaan päädykkään.

Ei kukaan nainen halua tylsää köyhää tavismiestä jonka kanssa kotona ja mökillä köhnötetään ja tavallista köyhien arkea vaan naiset ja korkeastikoulutetut tytöt haluu äksönii johon kuuluu seksi raha huumeet ja alkoholi ja bileitä ja pervoa ulkomaanmatkoja joissa tehdään jänniä asioita eli jännäelämää

Miksi pitäisi olla. Mahdollisimman aito kuva itsestään ja elämästään. Niin ei tule pettymystä.