Niin, kumpaa rakastat/rakastaisit enemmän, puolisoa vai ystävää, ystäviä, kavereita..?
Kummalle annat enemmän ja helpommin anteeksi inhimillisyydet, virheet joita kuitenkin jokainen tekee?
Ja ennen kuin vastaat että tottakai puolisoa, nii mietippä vielä hetki uudelleen tuota toista kysymystä☝️
Ystävä vai puoliso
46
641
Vastaukset
Rakkautta on monenlaista laatua, eikä sitä voi oikein vertailla keskenään. Mutta se kertoo sitten jo paljon, että kehenkä sen aikansa käyttää. Ja inhimilliset virheet annan helpommin anteeksi kaverille, sillä loppupeleissä tämän täytyy kantaa ristinsä itse. Parisuhteessa taas on yhteiset huolet, ja kummankin mokailu sitten kostautuu toiselle.
Kostautuu millä tavalla?
Enkä nyt siis noilla virheillä tarkoita ihan mitä tahansa perseilyä, eihän sitä kavereiltakaan siedä kaikkea,m.wurst kirjoitti:
Kostautuu millä tavalla?
Enkä nyt siis noilla virheillä tarkoita ihan mitä tahansa perseilyä, eihän sitä kavereiltakaan siedä kaikkea,Parisuhde on paljon tiiviimpi suhde kuin ystävyyssuhde. Kaverisuhteessa on vara olla itsekkäämpi ja ehkä sietää enemmän virheitä. Mutta sitten kun eletään yhdessä, on otettava enemmän toista huomioon.
Mitä tarkoitat puhuessasi virheistä?Palstakamu kirjoitti:
Parisuhde on paljon tiiviimpi suhde kuin ystävyyssuhde. Kaverisuhteessa on vara olla itsekkäämpi ja ehkä sietää enemmän virheitä. Mutta sitten kun eletään yhdessä, on otettava enemmän toista huomioon.
Mitä tarkoitat puhuessasi virheistä?No lähtien sieltä parisuhteissa yleisesti pahimmaksi koetusta, eli seksi jonkun toisen kanssa,
Useimpien mielestä se tuntuu olevat et "kerrasta poikki"
Sit pussailu toisen kans, ihastuminen...
...
Lievemmistä sit taas lähes mikä tahansa voi olla virhe kumppanin tekemänä, näin olen muualta kuullut/lukenut ja myös itse elämässä kokenut🤔
Esim. Et halua/jaksaisi lähteä kumppanisi äidin järjestämille kolmansille kissanristiäisille tänä kesänä, siis omg!!!1😱 ja hirvee märmätys niin kauan et lähet sinne..
Siis melkein suunnilleen mikä tahansa voi olla virhe☝️m.wurst kirjoitti:
No lähtien sieltä parisuhteissa yleisesti pahimmaksi koetusta, eli seksi jonkun toisen kanssa,
Useimpien mielestä se tuntuu olevat et "kerrasta poikki"
Sit pussailu toisen kans, ihastuminen...
...
Lievemmistä sit taas lähes mikä tahansa voi olla virhe kumppanin tekemänä, näin olen muualta kuullut/lukenut ja myös itse elämässä kokenut🤔
Esim. Et halua/jaksaisi lähteä kumppanisi äidin järjestämille kolmansille kissanristiäisille tänä kesänä, siis omg!!!1😱 ja hirvee märmätys niin kauan et lähet sinne..
Siis melkein suunnilleen mikä tahansa voi olla virhe☝️Ihastuminen jos asialle ei tee mitään on täysin ok. Ei tunteilleen voi mitään. Mutta jos kuitenkin valitsee oman kumppanin, ei siinä ole mitään väärää. Sen sijaan jos viettää aktiivisesti aikaa ihastuksensa kanssa, on kyse jo pettämisestä. Ja varsinkin jos toista pettää pussailemalla jonkun kanssa, on se kerrasta poikki. Se ei ole mikään inhimillinen virhe, vaan puhdasta sikailua. Jos nämä ovat jonkun mielestä inhimillisiä virheitä, ollaan aika heikoilla jäillä 💀
Sen sijaan joku tuollainen kissanristiäinen on täysin yhdentekevä homma. Ja jos nyt puhutaan esimerkistäsi, jokainen voi sukuloida niin paljon kuin miltä tuntuu, mutta se ei voi olla toisen risti. Jos ihminen ei voi kohdata äitiään ilman puolison tukea, on äitisuhteessa jotain todella pahasti pielessä.Palstakamu kirjoitti:
Ihastuminen jos asialle ei tee mitään on täysin ok. Ei tunteilleen voi mitään. Mutta jos kuitenkin valitsee oman kumppanin, ei siinä ole mitään väärää. Sen sijaan jos viettää aktiivisesti aikaa ihastuksensa kanssa, on kyse jo pettämisestä. Ja varsinkin jos toista pettää pussailemalla jonkun kanssa, on se kerrasta poikki. Se ei ole mikään inhimillinen virhe, vaan puhdasta sikailua. Jos nämä ovat jonkun mielestä inhimillisiä virheitä, ollaan aika heikoilla jäillä 💀
Sen sijaan joku tuollainen kissanristiäinen on täysin yhdentekevä homma. Ja jos nyt puhutaan esimerkistäsi, jokainen voi sukuloida niin paljon kuin miltä tuntuu, mutta se ei voi olla toisen risti. Jos ihminen ei voi kohdata äitiään ilman puolison tukea, on äitisuhteessa jotain todella pahasti pielessä.Niin no, mää en lähtökohtaisesti enää usko ihmisen yksiavioisuuteen,
Jos näin olisi, niin eikai kukaan koskaan olisi "hairahtunut" parisuhteensa ulkopuoliseen seksiin,
Koska ei sellaiselle olisi mitään tarvetta🤷
Mut toki jokainen saa määritellä ja sopia nämä asiat suhteissaan, niinkuin itselleen ja kumppanilleen sopii,
Ja nyt kun tarkemmin muistelen niin tuo "kissanristiäis-keissi" oli samana päivänä kun minun mummu täytti pyöreitä, niin tottakai menin niihin juhliin, enkä ex-anoppini joihinkin kesänavajaiskekkereihin,
Vaikkakin loppuviimein tää anoppi oli parempi ja ymmärrettävämpi tyyppi kui poikansa,m.wurst kirjoitti:
Niin no, mää en lähtökohtaisesti enää usko ihmisen yksiavioisuuteen,
Jos näin olisi, niin eikai kukaan koskaan olisi "hairahtunut" parisuhteensa ulkopuoliseen seksiin,
Koska ei sellaiselle olisi mitään tarvetta🤷
Mut toki jokainen saa määritellä ja sopia nämä asiat suhteissaan, niinkuin itselleen ja kumppanilleen sopii,
Ja nyt kun tarkemmin muistelen niin tuo "kissanristiäis-keissi" oli samana päivänä kun minun mummu täytti pyöreitä, niin tottakai menin niihin juhliin, enkä ex-anoppini joihinkin kesänavajaiskekkereihin,
Vaikkakin loppuviimein tää anoppi oli parempi ja ymmärrettävämpi tyyppi kui poikansa,Jokainen tyylillään. Kannattaa vaan olla asiasta avoin, nimittäin se voi tulla sitten myöhemmin jollekin järkytyksenä.
- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Niin no, mää en lähtökohtaisesti enää usko ihmisen yksiavioisuuteen,
Jos näin olisi, niin eikai kukaan koskaan olisi "hairahtunut" parisuhteensa ulkopuoliseen seksiin,
Koska ei sellaiselle olisi mitään tarvetta🤷
Mut toki jokainen saa määritellä ja sopia nämä asiat suhteissaan, niinkuin itselleen ja kumppanilleen sopii,
Ja nyt kun tarkemmin muistelen niin tuo "kissanristiäis-keissi" oli samana päivänä kun minun mummu täytti pyöreitä, niin tottakai menin niihin juhliin, enkä ex-anoppini joihinkin kesänavajaiskekkereihin,
Vaikkakin loppuviimein tää anoppi oli parempi ja ymmärrettävämpi tyyppi kui poikansa,Vastaan nyt tästä keskustelunne ulkopuolelta, kun tuo herätti ajatuksia.
Minä en usko oikein mihinkään kaikkia ihmisiä ja koko ihmiskuntaa koskevana, mutta sitten kun yksilöistä puhutaan, niin likipitäen mikä tahansa on mahdollista.
Mä itse esimerkiksi olen yksiavioinen. Tai ainakaan ei ole koskaan elämässäni, edes pitkässä parisuhteessa ja miehen pihdatessa, tullut eteen suhteen ulkopuolelta, että olisi tehnyt edes mieli. Ne tunteet heräsivät vasta siinä kohtaa, kun tunteen eksääni kohtaan kuolivat. Mulle se, jos tekee edes mieli suhtene ulkopuolelle, on merkki siitä, että asiat ovat erittäin pahasti päin helvettiä ja todennäköisesti mahdottomat korjata.
"No lähtien sieltä parisuhteissa yleisesti pahimmaksi koetusta, eli seksi jonkun toisen kanssa,
Useimpien mielestä se tuntuu olevat et "kerrasta poikki"
Sit pussailu toisen kans, ihastuminen..."
Vaikka olen itse yksiavioinen, niin mä en oikein silti osaa olla mustasukkainen. Ei mun maailmani kaadu siihen, jos toinen menisi panemaan jotain toista. Jos sellaisia tarpeita on, niin siihen pystyisi saamaan luvankin, kun asiasta vain keskusteltaisiin. Valehteleminen olisi mulle paljon suurempi paha. Jos pettämistää salailisi ja jäisi kiinni, niin sitä en todennäköisesti antaisi anteeksi ikinä. Sen sijaan, jos tunnustaa heti, niin se on sovittavissa.
Mä en tajua ollenkaan sitä kummallista jakoa, joka monilla on, että vain yhdyntä olisi pettämistä. Mä varmaan tavallaan määritän ihan kaiken intiimin kanssakäymisen pettämiseksi. Mä koen pettämisenä myös sen, jos tapailisi toista selkäni takana, vaikka siihen ei kuuluisi mitään fyysistä kanssakäymistä. Jos sitä asiaa tarvitsee salata, niin silloin siinä on jotain väärää. Näin mä sen näen. Jos jokin on oikeasti täysin viatonta, niin ei sitä ole tarve salata. Ihastuminen ja rakastuminen, ne ovat oikeastaan pahimpia mahdollisia ja niitä luultavasti ei ikinä voi kanssani enää korjata. Jos menee ihastumaan toiseen, niin se suhde on sitten mun osaltani ohitse. Palstakamu kirjoitti:
Jokainen tyylillään. Kannattaa vaan olla asiasta avoin, nimittäin se voi tulla sitten myöhemmin jollekin järkytyksenä.
Näinpä. Enkä kyllä markkinoisi tätä eettistä monisuhteisuutta kenellekkään niinku helppona vaihtoehtona, omat sääntönsä ne on tarpeen niissäkin (monisuhteisuuden eri muodoissa) ja sitä puhekykyä vaaditaan vielä enemmän kui ns. "perinteisessä" parisuhteessa.. mikä toki ei olis pahitteeksi siinäkään osata keskustella vaikeammistakin asioista sen yhden kumppanin kanssa,
- Anonyymi
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
🍒 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞 - Anonyymi
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18048132N
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
No rakkaus koostu samoin ystäviä ja puolisoa kohtaan.
Sulla ei oo muksuja, mutta jos vertais sitä rakkautta ystävään ja esittäis samat kysymykset, niin taas risteäisi vastaukset.
Jos miettii, että kenen tekemänä/sanomana jokin asia tuntuu pahimmalta, niin vähiten lapsen, sitten ystävän ja pahiten puolison tekemänä/sanomana.
Jokin siinä vaan on...m.wurst kirjoitti:
Miksi sille yhdelle ihmiselle ja ihmissuhteelle lataa niin paljon toiveita, odotuksia jne..🤔
En kyllä osaa tuohon vastata...
Mutta on mullakin ollut lapsuusajan ystävä, mistä tuli kertaheitolla vain kaveri, jonka kanssa juttelen arkipäiväisiä juttuja enää. Ehkä ulkopuolisten kanssa arvot on osuttava yhteen, että suhteesta saa jotain, muuten se menee yksipuoliseksi...lapset nyt ehkä on saaneet aikasiksi toisenlaisen tunnesiteen, joka voikin olla aika yksipuolinen.
Arvokysymyksissä ei ehkä rakkaudella ole samanlainen vaikutus...voin ymmärtää, mut en hyväksyä jotain ystävältä tai puolisoltakaan...
- Anonyymi
Totta kai puolisoa kohtaan silloin kun hän ei ole enää virallinen puoliso.
Kun ei omaa mitään lupausta, se on vapauttavaa. On olemassa vain ihmisten hyvä tahto, silloin se oikea ihminen vasta tulee esille.
AVTässä mää olen kyl vähän samaa mieltä, mää olen yhden exäni kanssa onnistunut luomaan ystävyyssuhteen eron jälkeen, ja sanoisin et ollaan parempia ystäviä nyt kui sillon ku oltiin vielä parisuhteessa
- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Tässä mää olen kyl vähän samaa mieltä, mää olen yhden exäni kanssa onnistunut luomaan ystävyyssuhteen eron jälkeen, ja sanoisin et ollaan parempia ystäviä nyt kui sillon ku oltiin vielä parisuhteessa
Näin se joskus menee, itse olen kyllä ystävä jokaisen exän kanssa, en pidä yhteyttä, mutta iloisesti moikataan kun nähdään. Tietysti yksi on sellainen, joka vaatii enemmän mitä silloin kun oltiin yhdessä:)
AV
Virheet on helppo antaa henkilölle joka ei ole elämässäni mutta virheitä on vaikeampi antaa periksi kumppanille koska jokainen teko vaikuttaa elämässä kuin kuinka suuret tohvelit se minun sankarini omistaa.
Eli puolisoani rakastan enemmän tuollainen ystävä, kaveri voit lätkiä koska tahansa menee. Silloin sillä ei ole merkittävää elämässäni koska ei vaikuta elämääni.Niin joo kaveri, ystävä voi sulkea elämästä ulos vain sen ilkeyden takia tai mikä nyt sitten tuottaa liika ongelmaa elämääni.
valtakunta kirjoitti:
Niin joo kaveri, ystävä voi sulkea elämästä ulos vain sen ilkeyden takia tai mikä nyt sitten tuottaa liika ongelmaa elämääni.
Myös sukulaiset voi poistaa elämästäni vain mieheni takia.
valtakunta kirjoitti:
Myös sukulaiset voi poistaa elämästäni vain mieheni takia.
Tietäen kenen kanssa haluan olla. Kyllä se on minun ehdoton turva vaikka omien traumojen kautta kun ylistän häntä pelkään myös menettäväni mutta silloin jos menetän hänet, menetän pohjan elämältäni ja silloin yritän myös olla ilman häntä koska en voi tietää mitä tapahtuu.
valtakunta kirjoitti:
Tietäen kenen kanssa haluan olla. Kyllä se on minun ehdoton turva vaikka omien traumojen kautta kun ylistän häntä pelkään myös menettäväni mutta silloin jos menetän hänet, menetän pohjan elämältäni ja silloin yritän myös olla ilman häntä koska en voi tietää mitä tapahtuu.
Mitä enemmän pohdin en näe mitään hyötyä mihinkään eroamiselle koskaa ollaa riidelty 7vuotta suhteen alusta nyt ei riidellä. Enemmän se mitä mies harrastaa alistuu kaikkeen on piikki enemmän sielussani kun se tekee myös lapsien edessä. Alistuu heidän tahtoonsa. Silloin se taiteilu vaikeaa. Kaikki annetaan läpi kun vingutaan läpi. Lapsetkin sen jossain välissä tajusi kun vinkumisen saa isälleen läpi.
- Anonyymi
Olen joissain asioissa anteeksiantamaton.
Kyllä mun ystäväni saavat paljon enemmän anteeksi kuin kumppani. Ehdottomasti.
Tiettyjä asioita tai ristiriitoja ei tule ystävien kanssa edes vastaan, kun vähemmän kuitenkin ollaan tekemisissä. Mulla ei ole ainuttakaan mulle kiukuttelevaa ystävää, mutta jokainen kumppani on kyllä kiukutellut ala-arvoisesti joskus.
xLinerOisko tää vähä niinku fifty-sixty,
Et ystäviltä hyväksyy eri asioita ku kumppanilta ja toisinpäin🤔
Ehkä,- Anonyymi
m.wurst kirjoitti:
Oisko tää vähä niinku fifty-sixty,
Et ystäviltä hyväksyy eri asioita ku kumppanilta ja toisinpäin🤔
Ehkä,Mä luulen että ystävänkin kanssa alkais tulemaan sähinkäisiä, jos pitäis asua samassa taloudessa ja jakaa menoja.
Ystävät on kivoja siellä jossain..
Enkä mä enää koskaan huoli ketään kumppania nurkkiini. Kummallakin täytyy olla oma koti.
xLiner
- Anonyymi
No ... ensinnäkin teen selkeän eron "vain" kavereiden ja "oikeiden" ystävien välille. Sellaisilta ihmisiltä, jotka lasken vain kavereiksi, eivät kovin helposti saa asiatonta käytöstä anteeksi. Ei niin, että kantaisin aktiivisesti kaunaa, vaan niin että jos jonkun kanssa ei ole mukavaa ja ärsyttäää, niin sitten en heidän seurassaan aikaani vietä.
Ystävät taas saavat enemmän anteeksi. He tosin saavat kuulla kunnolla kunniansa, jos jotain syytä on. Vain kaverille mä taas en välttämättä kovinkaan painokkaasti mielipidettäni sano, vaikka kovasti ärsyttäisikin. Ystävien kanssa sen sijaan se suhde on niin vakaalla pohjalla, että kestää sanomisen ja riidankin.
Mitä taas puolisoon tulee, niin ei mulla ole ollut yhtäkään puolisoa, jota en olisi laskenut ystäväkseni. Eli sinällään en tee tuossa asiassa eroa ystävieni ja puolisoni välille. Erona on, jos toisen kanssa asuu saman katon alla. En mä haluaisi asua saman katon alla oikeastaan kenenkään ystäväni kanssa. Siinä mielessä voi ehkä ajatella, että he ehkä pääsevät puolisoa helpommalla, kun ei heiltä vaadita sellaisia ominaisuuksia, että heitä jaksaisi katsella jatkuvasti. - Anonyymi
Kaverin virheille voi naureskella, kumppanin virheet ei paljoa naurata :D mut kyllä kummassakin esim. Valehtelu ja luottamuksen pettäminen laittaa välit viilenemään välittömästi.
-harmiseikirj-Minua jo pistää välit viilenee ihan vain kun arvot kohtaa ei se nyt luottamukseen enää ole sidoksissa jos pohditaan tarkemmin.
En edes pystyisi olemaan kaikkien kaveri kun asiat ääripäissä ei kohtaa. En voisi vaan ilossa kuin hymyillä ja nyökytellä katsoa että esim väkivaltaista suhdetta esim puolisoon tai esim en pystyisi edes katsoa jos tuo yksikin innostunut jostain ihmislihan syömisestä leikillään siinä kohtaan ei minkäälaista edes hyväksymisen. Edes halua tutustua. Olisinhan kuintenkin se eka ihmisliha jota syötäisiin kun liika fantasijoitu, kun tuota yhtä aloitusta pohdin.
Täytyy nyt kyllä itse tunnustaa etten ole ollut puolisona mitenkään hyvä, enkä ystävällinen edes,
- Anonyymi
Ei ole kumpiakaan.
- Anonyymi
Laitoit pahan... Ehkä ystävän puolelle keikahtaa suurempi suodatus virheistä!
Mutta jos totuuden sanon... Tarvitsen vain toisen suodatettavaksi... Kumman? - Anonyymi
Haluan tehdä nyt 10 kuperkeikkaa...
Kyllä mä harkittuani silti vastaisin että puoliso/kumppani mutta ei se tarkoita kuitenkaan etten ystävilleni niin tekisi ja heistä välittäisi mutta enemmän ehkä vielä kumppanille koska hän mulle se tärkein ja rakkain ihminen olisi. Riippuu tietysti vähän asiastakin eikä se ole ihan mustavalkoinen juttu.🙂.
Kavereitten juttuja katsoo herkemmin läpi sormien, kun ei oo tunteet ja oma elämä pelissä vaakalaudalla. Mulla näin. Mutta annan puolisollekin enemmän anteeksi, kun moni muu mitä olen havainnut jutuista. Just siks, kun minä rakastan, vaikkei hän niinkään rakkautta osoittaisikaan.
Kavereilta kestää häröilyä, mitä puolisolta ei kestäsi. Kuten kaverit voi ryypätä vaik maksansa loppuun, naida vaik joka päivä eri ihmistä, olla huithapeli jne. Mutta kumppanilta en samaa sietäs. Yhtään.
- Anonyymi
Kavereille tai ystäville annetaan helpommin anteeksi, tai ainakin unohdetaan, koska heidän kanssa ei tarvitse asioida joka päivä, pelkästään silloin kun halutaan.
Mutta ei se sitä tarkoita että heistä pitäisi enemmän kuin kumppanistaan.
-keinovaginamies- Olen edellisen kerran ollut edes ärtynyt ystävään noin 18v sitten. Ja silloinkin tiesin, että kiukuttelu johtui vain hyvin vaikeasta elämäntilanteesta (ero ja jääminen yksin totaali-yh:ksi taaperon kanssa kun ex-puoliso veti kaksin käsin kaikkea muuta kuin hero**niä). Silloinkin ärtyminen oli aika pientä ja hyvin lyhyt aikaista, enkä provosoitunut itse, koska ymmärsin mistä kiukuttelu johtuu.
Hyvin harvoin omissa ystävyyssuhteissani kumpikaan osapuoli kohtelee toista huonosti, päinvastoin. Ystävyyteen kuuluu toisen kuuntelu ja tukeminen vuorotellen ja vastavuoroisesti.
Jos asuisin jonkun ystävän kanssa yhdessä, olisimme romanttisessa mielessä pari, olisi ihmissuhde ihan erilainen kuin kahden heteron ystävyydessä. Varsinkin parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä ja joissa vietetään aikaa oikeasti yhdessä. En parisuhteissakaan ole ollut mikään super-ärsyyntyjä. Silti läheisessä suhteessa ärsyyntyy helpommin ja odottaa ihmissuhteelta enemmän myös.
Odotukset on minusta aika luonnollisia, jos suhde on syvempi ja kyseessä on suuret tunteet. Jos haluaa FWB- tai tapailusuhteen ei odotuksetkaan ole isoja, koska ihminen ei ole niin tärkeä eikä myöskään menettäminen tunnu niin pahalta. Jos itse sitoutuu ja rakastuu, ja kohtelee toista hyvin ja toinen ei tee valitse ja tunne samaa, se ei tunnu yleensä kovin hyvältä. Jos puoliso tuntuu lähinnä kaverilta, ei menettäminenkään ole mainittava uhka.
Osalle uskollisuus ja yksiavioisuus on arvo. Samoille ihmisille pettäminen on suurin mahdollinen loukkaus. Se satuttaa syvältä ja voi jättää pysyvät arvet. Osa taas suhtautuu moniin seksikumppaneihin luontevasti, eikä silloin kumppanin useat suhteen ulkopuoliset seksikumppanit haittaa yhtään. Kumpikaan vaihtoehto ei ole sinänsä oikea eikä väärä, vaan oleellista on, että kumpikin tietää mitkä on yhteiset säännöt ja kunnioittaa niitä. Näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan jo heti suhteen alussa avoimesti. Sinänsä kumpikaan ei voi yksin määritellä suhteen sääntöä, ainakaan reilusti.- Anonyymi
Eli yrität sanoa että mies jolla rahaa niin rakastat sitä ja mies jolla vielä enemmän rakastut siihen ja sen matkaan lähdet eli raha on rakkaus ystävä kumppani rahaa tottelet
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli yrität sanoa että mies jolla rahaa niin rakastat sitä ja mies jolla vielä enemmän rakastut siihen ja sen matkaan lähdet eli raha on rakkaus ystävä kumppani rahaa tottelet
Rahalle olet uskollinen
Anonyymi kirjoitti:
Eli yrität sanoa että mies jolla rahaa niin rakastat sitä ja mies jolla vielä enemmän rakastut siihen ja sen matkaan lähdet eli raha on rakkaus ystävä kumppani rahaa tottelet
Voi Völis, kummassa on suuri haaste luetun ymmärtämisessä vai muistissa? Taitaa olla molemmat, kun ei mene jakeluun.
En ala sinulle enää selittämään, menee ihan hukkaan.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Voi Völis, kummassa on suuri haaste luetun ymmärtämisessä vai muistissa? Taitaa olla molemmat, kun ei mene jakeluun.
En ala sinulle enää selittämään, menee ihan hukkaan.Olet sanonut monasti ja selvästi että rahamiehiä etsit ja sen kainalossa kuljet kenellä eniten rahaa mut nyt hyvää yötä
Olen yhden henkilön henkilö ja leimaudun siihen yhteen täysin.
Kaiken se kestää jne.- Anonyymi
Puolisolle käytännössä, se todettu. Ystävät ja kaverit eivät ole niin liki ja lähellä joka hetki, eivätkä mitään niin pahaa pystyisi tekemään sinulle kuin puoliso. Ystävän pahaa petosta ei tarvitse hyväksyä, ja hänet voi olla jopa pakko hylätä "ei ystävänä".
Kiitos vastauksista, mää nyt vastaan tällai kollektiivisesti tähän vielä, tai ainaki nyt yritän jotain raapia kokoon omista ajatuksista🤔
Oon ite viime aikoina lukenu paljo ihmissuhdeanarkiasta ja oiskai se periaatteessa kaunis ajatus ettei sillai arvottais ihmissuhteitaan, niinku tärkeysjärjestykseen..
Mut enmää tiiä miten se sit käytännössä toimis.
Ja eettinen monisuhteisuus; mää oon ollu avoimessa suhteessa. Mut se ei pitemmän päälle ainakaan mulla ja tällä kumppanilla toiminut, koska hän asuu pikkukylällä missä on huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia löytää muita ihmisiä (suhteen ulkopuolisia seksipartnereita siis) kuin mulla täällä kaupungissa. Eikä hän tuntunut olevan oikein halukas edes etsimään, vaan kautta rantain ilmaistuna olisi halunnut yksiavioisen suhteen. Mihin minä en ollut valmis sitoutumaan, enkä halunnut myöskään avointa suhdetta kanssaan jatkaa koska tilanne välillämme oli epäreilu.
Ja tuohon mun omaan kysymykseen; kyllähän kaikissa kumppaneissani on ollut sellaista mikä on ärsyttänyt jopa vituttanut, mitä tod.näk. ystävän tai kaverin kohdalla olis tuskin noteerannut.. ihan pikkuasioissa jopa😃
Mut paljon myös semmosia yhessä pöhköilyjä ja niin tajutonta tajunnanvirtaa, mitä tuskin juuri kenenkään muun kanssa olis voinu olla
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894190
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032353Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?322282Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell962084Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281887- 311860
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91567- 281531
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881350- 751194