Mietin että, mikähän on oikea keskustelu palsta avautua asiasta, joka koskee ilkeilevää isääni.
Isäni on sairas liki 80-vuotias ja minä olen hänen keski-ikäinen tyttärensä, jolla asiat ovat ihan mallillaan. Olen tyytyväinen elämääni eikä ole mitään ihmeellistä. Kaikki siis hyvin käyn töissä ja lapseni ovat aikuisia.
Hän on luonteeltaan sellainen riidanhaastaja ja saa olla kokoajan varuillaan, jottei sano väärällä tavalla jotain asiaa. Itse en pidä riitelystä, mutta tästä huolimatta isäni aikana tulee kokoajan tilanteita, joista hän löytää väännettävää. En lähde niihin mukaan, mutta se vasta ärsyttää häntä. Asumme eri paikkakunnalla eli jos tapaamme, niin yövyn hänen talonsa vierashuoneessa.
Nyt viimeksi hänen ilkeily meni niin pitkälle, että puheellaan hän paljasti useampia asioita joita hän halveksii minussa. Esimerkiksi että olen sinkku, olen vasenkätinen, olen hänen anoppinsa kaltainen jne. Hän oikein ivallisesti naureskeli kun ei ole miestä talossa. Tuolla vasenkätisyydellö hän vihjaisi, että olisi heikkolahjakkuutta. Niinhän joku taho ajatteli joskus 50 luvun koulumaailmassa. Ja anopin itsenäisestä elämästä ei ole pitänyt koskaan. Kaikki nämä asiat esitti kiusaajan roolista. Viha oikein sirisi silmissä. Minulle sinkkuus, vasenkätisyys ja itsenäisyys ovat positiivisia piirteitä.
Minua vaan häiritsee, että ydinperheessäni on kaikki nämä vuodet ollut henkilö, joka on ajatuksissaan vähätellyt ja yrittänyt painaa itsetuntoani alas. Nyt viitsii viimeisillä päivillään möläyttää kaiken minulle. Mitä vanha leskimies saa siitä, että päästää vihansa valloille?
Vihainen vähättelevä vanha isä
12
916
Vastaukset
- Anonyymi
Hyvänen aika! Miksi sinun täytyy yöpyä sen kodissa?
Tuntiessasi isäsi pahuuden, sinun EI tarvitse kuunnella sitä. Tietysti voit vierailla sen luona, mutta heti kun sen suusta alkaa pursuta saastaa, vain ilmoita että nyt on aika lähteaä takaisin.
Jos oma kotisi on liian kaukana , niin mene lähihotelliin yöksi (jos täytyy olla seudulla useampi päivä).
Tai sitten vain menet aamulla , vaihdatte uutiset (muutama tunta varmasti riittä), ja vain poistut "hyvän sään aikana" .
Tuo ihminen on saanut jo tarpeeksi pahuutta aikaan , eikä kuulosta että se edes haluaisi parantaa tapaansa. Joten sinä vihdoinkin olet saanut tarpeeksesi, eikä sinun tarvitse kuulla sitä enää! - Anonyymi
Dementia voi aiheuttaa myös tällaista käytöstä. Ihminen muuttuu epäluuloiseksi ja ärtyneeksi.
- Anonyymi
Minun mummoni oli myös sairas ja käytös ikävää vuosikausia,läheinen kun aina saa ensimmäisenä tuta.Loppuaikoina muuttui kummasti omaksi lempeäksi itsekseen minkä tunsin lapsuuden ajoilta.Raskaita oli silti vuodet.Tsemppiä ymmärrän sinua täysin,että ne osaakin iskeä vyön alle.Muuta en osaa neuvoa kuin käynnit minimiin jos voi ja antaa mennä toisesta korvasta.Ne on sairaan höpinöitä.Toivon vain etten itse muutu ilkeäksi taakaksi jälkipolville aikanaan.
- Anonyymi
Alkuperäinen kirjoittaa.
Kiitos teille! Tällä viestillä vastaan teille kaikille kolmelle.
Hän oli muutaman viikon sairaalassa toipumassa eräästä isosta leikkauksesta. Sairaalasta pääsi pois ja hyvää hyvyyttäni lupauduin olemaan ensimmäisen viikon kotitalossa. Sairaalassa 200 km päässä kävin katsomassa ja sielä oli erityisen lempeä ja ystävällinen. Ei tullut mieleenkään, että piru taas pääsee vallalleen kun mies toipuu kuntoon. Erittäin mielelläni lupauduin olemaan viikon isällä ja tehden sielä etätöitä.
Voisi ajatella dementiaa, mutta siihen diagnoosiin ei mielestäni sovi koska hänellä on edelleen oikein hyvä muisti ja ajattelukyky. Hänen ilkeät puolet roihahtivat esiin 8 vuotta sitten kun vaimo eli minun äitini kuoli. Ilkeilyt roihahtivat esiin surun vuoksi ja myös siksi ettei äitini ole enää vahtimassa mitä sammakoita suusta lähtee. Nämä minuun kohdistuvat tahalliset arvostelut on esitetty äidin kuoltua.
Olen jo laittanut käynnit minimiin, mutta tosiaan tuon toipumisen vuoksi olin sielä. Hänellä oli ajokielto, mikä onneksi päättyi.
Nyt voi itse käydä apteekissa, kaupassa ja terveyskeskuksessa.- Anonyymi
Aloituksestasi on jo jonkin verran aikaa, mutta kommentoin silti. Onko isäsi vähätellyt sinua aina jollakin tasolla? Mitenkään puolustelematta isäsi käytöstä, syy ilkeyden taustalla voi hyvästä muistista huolimatta olla alkavaa sairautta, tai yksinkertaisesti pahaa oloa, jonka purkaa tosi ikävästi sinuun.
Minulla on vähän samanlainen tilanne, tosin äitini on elossa ja hänen kanssaan ollaan aina oltu läheisiä. Olen koko ikäni yrittänyt miellyttää isääni, saada häneltä hyväksyntää. Isäni ei oma-alotteisesti koskaan kysy minulta mitään, eikä puhu minulle. Mutta, jos sanon mitä tahansa, pyydän vaikka mieheltäni apua lapsen kanssa, isäni puuttuu tähän. Ihan joka kerta. Hän kommentoi todella tylyyn sävyyn tai jollakin tavoin kääntää asian niin, että minä olen väärässä, minä sanon aina jotain tyhmää. Olen aikuinen perheellinen nainen, ja isäni antaa käytöksellään ymmärtää, että olen täysin arvoton ja teen ja sanon ihan kaiken väärin. Olen koko ajan varpaillani ja mietin mitä uskallan sanoa, mihin isä taas tarttuu. Mieheni kanssa sitten juttelee aivan kuin olisivat parhaat ystävykset. Oma äitini on tästä minuun kohdistuvasta nälvimisestä vihainen isälleni, ja heidänkin välit ovat jonkin verran tulehtuneet.
Ymmärrän siis jollain tasolla miltä sinusta tuntuu <3 vaikka kaikki olisi muuten elämässä hyvin, huono isäsuhde kyllä syö itsetuntoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloituksestasi on jo jonkin verran aikaa, mutta kommentoin silti. Onko isäsi vähätellyt sinua aina jollakin tasolla? Mitenkään puolustelematta isäsi käytöstä, syy ilkeyden taustalla voi hyvästä muistista huolimatta olla alkavaa sairautta, tai yksinkertaisesti pahaa oloa, jonka purkaa tosi ikävästi sinuun.
Minulla on vähän samanlainen tilanne, tosin äitini on elossa ja hänen kanssaan ollaan aina oltu läheisiä. Olen koko ikäni yrittänyt miellyttää isääni, saada häneltä hyväksyntää. Isäni ei oma-alotteisesti koskaan kysy minulta mitään, eikä puhu minulle. Mutta, jos sanon mitä tahansa, pyydän vaikka mieheltäni apua lapsen kanssa, isäni puuttuu tähän. Ihan joka kerta. Hän kommentoi todella tylyyn sävyyn tai jollakin tavoin kääntää asian niin, että minä olen väärässä, minä sanon aina jotain tyhmää. Olen aikuinen perheellinen nainen, ja isäni antaa käytöksellään ymmärtää, että olen täysin arvoton ja teen ja sanon ihan kaiken väärin. Olen koko ajan varpaillani ja mietin mitä uskallan sanoa, mihin isä taas tarttuu. Mieheni kanssa sitten juttelee aivan kuin olisivat parhaat ystävykset. Oma äitini on tästä minuun kohdistuvasta nälvimisestä vihainen isälleni, ja heidänkin välit ovat jonkin verran tulehtuneet.
Ymmärrän siis jollain tasolla miltä sinusta tuntuu <3 vaikka kaikki olisi muuten elämässä hyvin, huono isäsuhde kyllä syö itsetuntoa.Hei! Olen aloittaja.
Sinun isäsi vaikuttaa aivan minun isältäni.
Kovin tutun tuntuinen kuvio. Omalla kohdalla ajattelen, että tässä kohtaa kaksi eri tyyppistä ihmistä. Itse olen rauhallinen ja haluan välttää riitelevää ilmapiiriä.
En halua loukata ketään.
Hän taas hakee konfliktia. Jollain tavalla häntä häiritsee etten hermostu törkeästä käytöksestä. No eihän se pidä paikkansa, koska täälläkin kirjoittelen. Reaktioni on se että pidän häneen etäisyyttä. Ei kyläilyjä eikä muutakaan.
Vaikka ihminen on vanha, niin ei se oikeuta huonoon käytökseen. Enkä koskaan voi tietää, missä järjestyksessä täältä lähdetään.
- Anonyymi
Onko isälläsi ollut vittumainen luonne kymmenien vuosien ajan. Onko isäsi käytös estänyt tai haitannut parisuhteesi syntymistä tai jopa estänyt sen.
Tuo käytös vaan tuossa iässä tuo mieleen mahdollisuuden johonkin muistisairauteen.
Itselläni on nyt edesmennyt äiti jolla oli vittumainen luonne ja päämäärät jotka hän onnistui riittävän hyvin toteuttamaan. Myöhemmillä vuosilla verensokeri teki tepposia.
Mutta tuo kommentointi kertoo paljon. Muistisairaudessa ja perussairauden ongelmat ilmenee samalailla mutta eroavat toisistaan paljon.
Muistisairautta voidaan hoitaa paremmin kuin liian pitkälle edennyttä huonoa sokeria. Kun ihminen käy sairaudessa syvällä ja palaa takaisin normaaliin, niin aina joku asia menetetään. Ihminen ei koskaan palaudu aiempaan. Yksistään korkea ikä ja vuodet syö ihmistä.
Mutta omat aiemmat kokemukset voi kertoa paljon. Tarvitseeko antaa nyt tapahtunutta anteeksi on oma päätös. Jos juttujen taso ja seuraukset on ollut samat vuosikymmeniä sitten, niin asia voi olla eri. Jos 50v ihminen kommentoi kymmenen vuotiasta niin ehkä aikuisen ihmisen on hyvin vaikea niellä mielipiteitä ja antaa anteeksi. Mutta aikuisen ihmisen on annettava jotain anteeksi.
Alkavaa muistisairautta on ymmärrettävä eri tapaan. Siihen on varauduttava.
Tuo ikä vain on se juttu. Ei Alzheimeri ihan äkkiä puhkea.- Anonyymi
Heippa! Kiitos kirjoituksesta. Minä olen aloittaja kirjoittaja.
Kyllä hän on aina ollut sellainen joka mielellään riitelee kaupan kassalla ja muuallakin. Silloin kun äitini eli, niin hän puuttui tilanteisiin. Muistan monet ”nyt hiljaa siinä” kommentit äidiltäni.
Ei isä ole pystynyt vaikuttamaan minun parisuhteisiin, koska muutin toiselle paikkakunnalle heti kun tulin aikuiseksi. Varmasti olisi halunnut vaikuttaa ja tottakai häntä häiritsee ”itsenäisesti toimiva ja ajatteleva tytär”.
Asumme eri paikkakunnilla ja tapaamme silloin kun menen hänen kotiinsa syntymäpaikkakunnalleni.
Kyllä minä anteeksi annan, jos hän ottaisi asian esille.
Isänpäivänä kyllä onnittelin eli olkoot se sovinnon osoitus.
Isällä ei ole vielä ongelmia muistin kanssa, mutta sanoisin että hänellä on luuloharhaisuutta. Tämä erityisesti kohdistuu terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan.
Terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan hän onkin erityisen agressiivinen ja ilkeä. Isäni oli syksyllä kiireellisessä leikkauksessa, joka luultavasti pelasti hänen henkensä. Olisi kuollut tämän vuoden aikana ilman tätä leikkausta. Päästyään kotiin sairaalasta, niin hän alkoi väittää että leikkaus oli tehty väkisten ja että ennen leikkausta oli paremmassa kunnossa. Ei minkäänlaista kunnioitusta. En alkanut riitelemään, mutta sanoi ettei yhteiskunnalla ole varaa tehdä huvikseen sydämenohitysleikkauksia.
Sairauskertomuspaperit hän on lukenut ja tulostanut itselleen. Vaikka asiat ovat dokumentoitu, niin hän ei täysin ymmärrä että ne kaikki 10 kroonisen sairauden diagnoosia kuuluvat hänelle.
Oman hyvinvointini vuoksi olen päättänyt, etten tee kotiseutumatkoja enkä varsinkaan sellaisia joihin sisältyy yöpymistä hänen talossaan. Oma elämänasenteeni on olla kiva ja ystävällinen ihmisille, joita kohtaan päivittäin. Ajattelen, että tällä tavalla levitän hymyä ja hyvää mieltä.
Isänihän on täysin päinvastainen. Hän ei tuota hymyä tai ystävällisyyttä kenellekään vaan mielellään tartuttaa huonon tunnelman seuraavalle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heippa! Kiitos kirjoituksesta. Minä olen aloittaja kirjoittaja.
Kyllä hän on aina ollut sellainen joka mielellään riitelee kaupan kassalla ja muuallakin. Silloin kun äitini eli, niin hän puuttui tilanteisiin. Muistan monet ”nyt hiljaa siinä” kommentit äidiltäni.
Ei isä ole pystynyt vaikuttamaan minun parisuhteisiin, koska muutin toiselle paikkakunnalle heti kun tulin aikuiseksi. Varmasti olisi halunnut vaikuttaa ja tottakai häntä häiritsee ”itsenäisesti toimiva ja ajatteleva tytär”.
Asumme eri paikkakunnilla ja tapaamme silloin kun menen hänen kotiinsa syntymäpaikkakunnalleni.
Kyllä minä anteeksi annan, jos hän ottaisi asian esille.
Isänpäivänä kyllä onnittelin eli olkoot se sovinnon osoitus.
Isällä ei ole vielä ongelmia muistin kanssa, mutta sanoisin että hänellä on luuloharhaisuutta. Tämä erityisesti kohdistuu terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan.
Terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan hän onkin erityisen agressiivinen ja ilkeä. Isäni oli syksyllä kiireellisessä leikkauksessa, joka luultavasti pelasti hänen henkensä. Olisi kuollut tämän vuoden aikana ilman tätä leikkausta. Päästyään kotiin sairaalasta, niin hän alkoi väittää että leikkaus oli tehty väkisten ja että ennen leikkausta oli paremmassa kunnossa. Ei minkäänlaista kunnioitusta. En alkanut riitelemään, mutta sanoi ettei yhteiskunnalla ole varaa tehdä huvikseen sydämenohitysleikkauksia.
Sairauskertomuspaperit hän on lukenut ja tulostanut itselleen. Vaikka asiat ovat dokumentoitu, niin hän ei täysin ymmärrä että ne kaikki 10 kroonisen sairauden diagnoosia kuuluvat hänelle.
Oman hyvinvointini vuoksi olen päättänyt, etten tee kotiseutumatkoja enkä varsinkaan sellaisia joihin sisältyy yöpymistä hänen talossaan. Oma elämänasenteeni on olla kiva ja ystävällinen ihmisille, joita kohtaan päivittäin. Ajattelen, että tällä tavalla levitän hymyä ja hyvää mieltä.
Isänihän on täysin päinvastainen. Hän ei tuota hymyä tai ystävällisyyttä kenellekään vaan mielellään tartuttaa huonon tunnelman seuraavalle.Täällä oli aikaisemminkin samantyyppinen kirjoitus; tuon sukupolven vanhempi ja keski-ikäinen lapsi, samanlaista problematiikkaa. Moni samaistui siihen. Luulen, että kyseessä on nimenomaan tuo sodanjälkeinen sukupolvi, jolle on kollektiivisesti jäänyt kaikenlaisia traumoja sodan kokeneista omista vanhemmistaan.
- Anonyymi
Sota orpo isäni on hyvin samanlainen ihminen, kiukustuu helposti, kiihtyy helposti, tuntee pientä kateutta muita ihmisiä kohtaan. Hän ei koskaan saanut hyväksyntää , huomiota, empatiaa vaan ivaa, syyllistämistä, huomiotta jättämistä. Tällaisia ihmisiä tulee kun lapsuuden kehitys on traumaattista.
- Anonyymi
Olen keski-ikäinen ja minulla on kaksi noin 90-vuotiasta sukulaista, jotka olivat minulle tärkeitä lapsuudessani. Olen käynyt tapaamassa heitä silloin tällöin. Nyt heidän elämänsisältönsä tuntuu olevan sukulaisten ja muiden ihmisten haukkuminen, halveksunta, pilkkaaminen, vähättely, ivallinen naureskely jne. Ilmeisesti ilkeä puhe on heidät ainoa keinonsa nostaa omaa arvoaan.
Lasten - ja vanhusten - suusta kuulet totuuden. Viimeisinä vuosina on tullut ilmi, ketkä ovat suvun inhottuja ja ketkä pidettyjä ihmisiä. Minulle on selvinnyt epäsuorasti, että kuulun inhokkeihin.
Nyt ole tehnyt päätöksen, että harvennan vierailuita ja lopetan ne kokonaan. Vierailut heidän luonaan ovat käyneet hyvin raskaiksi, koska heidän juttunsa myrkyttävät oman mielen useammaksi päiväksi.
Ajattelen myötätuntoisesti kaikkia, jotka saavat tai ovat saaneet ikävää kohtelua vanhemmiltaan, läheisiltään tai muilta ihmisiltä. - Anonyymi
Ap, teet oikein vähentäessäsi isä luo vierailut.
Hänen hyvinvointiaan voi seurata etäisyydeltä, puhelimitse ja pitämällä yhteyttä hänen hoitajiinsa. Tuolloin sinä hoidat velvollisuutesi isääsi kohtaan näännytämättä aivan kokonaan itsesi.
Ts. seuraat tilannetta etvisyydeltä ja tiedät milloin sinun on konkreettisesti puututtava tilanteeseen jos se niin vaatii.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensitreffit Jenni laukoo viinilasin ääressä suorat sanat Jyrkin aikeista: "Mä sanoin, että älä"
Voi ei… Mitä luulet: kestääkö Jennin ja Jyrkin avioliitto vai päättyykö eroon? Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde192460- 1482214
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän292132Hullu liikenteessä?
Mikä hullu pyörii kylillä jos jahti päällä? Näitä tosin kyllä riittää tällä kylällä.522109Niina Lahtinen uudessa elämäntilanteessa - Kotiolot ovat muuttuneet merkittävästi: "Nyt on...!"
Niina, tanssejasi on riemukasta seurata, iso kiitos! Lue Niinan haastattelu: https://www.suomi24.fi/viihde/niina-lahti201674Kun Venäjä on tasannut tilit Ukrainan kanssa, onko Suomi seuraava?
Mitä mieltä olette, onko Suomi seuraava, jonka kanssa Venäjä tasaa tilit? Ja voisiko sitä mitenkään estää? Esimerkiks3871583Ano Turtiainen saa syytteet kansankiihoituksesta
Syytteitä on kolme ja niissä on kyse kirjoituksista, jotka hän on kansanedustaja-aikanaan julkaissut Twitter-tilillään961506- 2771388
Varokaa! Lunta voi sataa kohta!
Vakava säävaroitus Lumisadevaroitus Satakunta, Uusimaa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanm131369- 1301346