Vihainen vähättelevä vanha isä

Aloituksestasi on jo jonkin verran aikaa, mutta kommentoin silti. Onko isäsi vähätellyt sinua aina jollakin tasolla? Mitenkään puolustelematta isäsi käytöstä, syy ilkeyden taustalla voi hyvästä muistista huolimatta olla alkavaa sairautta, tai yksinkertaisesti pahaa oloa, jonka purkaa tosi ikävästi sinuun.

Minulla on vähän samanlainen tilanne, tosin äitini on elossa ja hänen kanssaan ollaan aina oltu läheisiä. Olen koko ikäni yrittänyt miellyttää isääni, saada häneltä hyväksyntää. Isäni ei oma-alotteisesti koskaan kysy minulta mitään, eikä puhu minulle. Mutta, jos sanon mitä tahansa, pyydän vaikka mieheltäni apua lapsen kanssa, isäni puuttuu tähän. Ihan joka kerta. Hän kommentoi todella tylyyn sävyyn tai jollakin tavoin kääntää asian niin, että minä olen väärässä, minä sanon aina jotain tyhmää. Olen aikuinen perheellinen nainen, ja isäni antaa käytöksellään ymmärtää, että olen täysin arvoton ja teen ja sanon ihan kaiken väärin. Olen koko ajan varpaillani ja mietin mitä uskallan sanoa, mihin isä taas tarttuu. Mieheni kanssa sitten juttelee aivan kuin olisivat parhaat ystävykset. Oma äitini on tästä minuun kohdistuvasta nälvimisestä vihainen isälleni, ja heidänkin välit ovat jonkin verran tulehtuneet.

Ymmärrän siis jollain tasolla miltä sinusta tuntuu <3 vaikka kaikki olisi muuten elämässä hyvin, huono isäsuhde kyllä syö itsetuntoa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksestasi on jo jonkin verran aikaa, mutta kommentoin silti. Onko isäsi vähätellyt sinua aina jollakin tasolla? Mitenkään puolustelematta isäsi käytöstä, syy ilkeyden taustalla voi hyvästä muistista huolimatta olla alkavaa sairautta, tai yksinkertaisesti pahaa oloa, jonka purkaa tosi ikävästi sinuun.

Minulla on vähän samanlainen tilanne, tosin äitini on elossa ja hänen kanssaan ollaan aina oltu läheisiä. Olen koko ikäni yrittänyt miellyttää isääni, saada häneltä hyväksyntää. Isäni ei oma-alotteisesti koskaan kysy minulta mitään, eikä puhu minulle. Mutta, jos sanon mitä tahansa, pyydän vaikka mieheltäni apua lapsen kanssa, isäni puuttuu tähän. Ihan joka kerta. Hän kommentoi todella tylyyn sävyyn tai jollakin tavoin kääntää asian niin, että minä olen väärässä, minä sanon aina jotain tyhmää. Olen aikuinen perheellinen nainen, ja isäni antaa käytöksellään ymmärtää, että olen täysin arvoton ja teen ja sanon ihan kaiken väärin. Olen koko ajan varpaillani ja mietin mitä uskallan sanoa, mihin isä taas tarttuu. Mieheni kanssa sitten juttelee aivan kuin olisivat parhaat ystävykset. Oma äitini on tästä minuun kohdistuvasta nälvimisestä vihainen isälleni, ja heidänkin välit ovat jonkin verran tulehtuneet.

Ymmärrän siis jollain tasolla miltä sinusta tuntuu <3 vaikka kaikki olisi muuten elämässä hyvin, huono isäsuhde kyllä syö itsetuntoa.

Lue lisää

Hei! Olen aloittaja.

Sinun isäsi vaikuttaa aivan minun isältäni.
Kovin tutun tuntuinen kuvio. Omalla kohdalla ajattelen, että tässä kohtaa kaksi eri tyyppistä ihmistä. Itse olen rauhallinen ja haluan välttää riitelevää ilmapiiriä.
En halua loukata ketään.

Hän taas hakee konfliktia. Jollain tavalla häntä häiritsee etten hermostu törkeästä käytöksestä. No eihän se pidä paikkansa, koska täälläkin kirjoittelen. Reaktioni on se että pidän häneen etäisyyttä. Ei kyläilyjä eikä muutakaan.

Vaikka ihminen on vanha, niin ei se oikeuta huonoon käytökseen. Enkä koskaan voi tietää, missä järjestyksessä täältä lähdetään.

Heippa! Kiitos kirjoituksesta. Minä olen aloittaja kirjoittaja.

Kyllä hän on aina ollut sellainen joka mielellään riitelee kaupan kassalla ja muuallakin. Silloin kun äitini eli, niin hän puuttui tilanteisiin. Muistan monet ”nyt hiljaa siinä” kommentit äidiltäni.

Ei isä ole pystynyt vaikuttamaan minun parisuhteisiin, koska muutin toiselle paikkakunnalle heti kun tulin aikuiseksi. Varmasti olisi halunnut vaikuttaa ja tottakai häntä häiritsee ”itsenäisesti toimiva ja ajatteleva tytär”.
Asumme eri paikkakunnilla ja tapaamme silloin kun menen hänen kotiinsa syntymäpaikkakunnalleni.
Kyllä minä anteeksi annan, jos hän ottaisi asian esille.
Isänpäivänä kyllä onnittelin eli olkoot se sovinnon osoitus.

Isällä ei ole vielä ongelmia muistin kanssa, mutta sanoisin että hänellä on luuloharhaisuutta. Tämä erityisesti kohdistuu terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan.
Terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan hän onkin erityisen agressiivinen ja ilkeä. Isäni oli syksyllä kiireellisessä leikkauksessa, joka luultavasti pelasti hänen henkensä. Olisi kuollut tämän vuoden aikana ilman tätä leikkausta. Päästyään kotiin sairaalasta, niin hän alkoi väittää että leikkaus oli tehty väkisten ja että ennen leikkausta oli paremmassa kunnossa. Ei minkäänlaista kunnioitusta. En alkanut riitelemään, mutta sanoi ettei yhteiskunnalla ole varaa tehdä huvikseen sydämenohitysleikkauksia.
Sairauskertomuspaperit hän on lukenut ja tulostanut itselleen. Vaikka asiat ovat dokumentoitu, niin hän ei täysin ymmärrä että ne kaikki 10 kroonisen sairauden diagnoosia kuuluvat hänelle.

Oman hyvinvointini vuoksi olen päättänyt, etten tee kotiseutumatkoja enkä varsinkaan sellaisia joihin sisältyy yöpymistä hänen talossaan. Oma elämänasenteeni on olla kiva ja ystävällinen ihmisille, joita kohtaan päivittäin. Ajattelen, että tällä tavalla levitän hymyä ja hyvää mieltä.

Isänihän on täysin päinvastainen. Hän ei tuota hymyä tai ystävällisyyttä kenellekään vaan mielellään tartuttaa huonon tunnelman seuraavalle.

Anonyymi kirjoitti:

Heippa! Kiitos kirjoituksesta. Minä olen aloittaja kirjoittaja.

Kyllä hän on aina ollut sellainen joka mielellään riitelee kaupan kassalla ja muuallakin. Silloin kun äitini eli, niin hän puuttui tilanteisiin. Muistan monet ”nyt hiljaa siinä” kommentit äidiltäni.

Ei isä ole pystynyt vaikuttamaan minun parisuhteisiin, koska muutin toiselle paikkakunnalle heti kun tulin aikuiseksi. Varmasti olisi halunnut vaikuttaa ja tottakai häntä häiritsee ”itsenäisesti toimiva ja ajatteleva tytär”.
Asumme eri paikkakunnilla ja tapaamme silloin kun menen hänen kotiinsa syntymäpaikkakunnalleni.
Kyllä minä anteeksi annan, jos hän ottaisi asian esille.
Isänpäivänä kyllä onnittelin eli olkoot se sovinnon osoitus.

Isällä ei ole vielä ongelmia muistin kanssa, mutta sanoisin että hänellä on luuloharhaisuutta. Tämä erityisesti kohdistuu terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan.
Terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan hän onkin erityisen agressiivinen ja ilkeä. Isäni oli syksyllä kiireellisessä leikkauksessa, joka luultavasti pelasti hänen henkensä. Olisi kuollut tämän vuoden aikana ilman tätä leikkausta. Päästyään kotiin sairaalasta, niin hän alkoi väittää että leikkaus oli tehty väkisten ja että ennen leikkausta oli paremmassa kunnossa. Ei minkäänlaista kunnioitusta. En alkanut riitelemään, mutta sanoi ettei yhteiskunnalla ole varaa tehdä huvikseen sydämenohitysleikkauksia.
Sairauskertomuspaperit hän on lukenut ja tulostanut itselleen. Vaikka asiat ovat dokumentoitu, niin hän ei täysin ymmärrä että ne kaikki 10 kroonisen sairauden diagnoosia kuuluvat hänelle.

Oman hyvinvointini vuoksi olen päättänyt, etten tee kotiseutumatkoja enkä varsinkaan sellaisia joihin sisältyy yöpymistä hänen talossaan. Oma elämänasenteeni on olla kiva ja ystävällinen ihmisille, joita kohtaan päivittäin. Ajattelen, että tällä tavalla levitän hymyä ja hyvää mieltä.

Isänihän on täysin päinvastainen. Hän ei tuota hymyä tai ystävällisyyttä kenellekään vaan mielellään tartuttaa huonon tunnelman seuraavalle.

Lue lisää

Täällä oli aikaisemminkin samantyyppinen kirjoitus; tuon sukupolven vanhempi ja keski-ikäinen lapsi, samanlaista problematiikkaa. Moni samaistui siihen. Luulen, että kyseessä on nimenomaan tuo sodanjälkeinen sukupolvi, jolle on kollektiivisesti jäänyt kaikenlaisia traumoja sodan kokeneista omista vanhemmistaan.