Miten teillä muilla ruokailut hoidetaan kotona?
Eli montako kertaa päivässä syötte lämpimän aterian? Meillä on nyt kyseessä 7 ja 5 vuotiaat lapset, jotka ennen olivat päiväkodilla hoidossa. Siellä tietenkin aina söivät päiväruuan ja tapana oli tietenkin tehdä kotona lämmin ruoka työpäivän jälkeen lasten ja vanhempien iltaruuaksi ja tietenkin vielä ihan se iltapala. Nyt kun taas olen kotiäidiksi jäänyt, stressaan sillä jatkuvalla ruuan laittamisella. Toiset sanovat että on turhaa laittaa kaksi kertaa päivässä ruokaa! Itse olen kotoa perinyt sen, että aina syötiin kaksi kertaa, vaikkakin se usein oli pelkkää perunaa ja kastiketta.
Syödäänkö teidän perheessä aamupala, päiväruoka, välipala, iltaruoka ja iltapala? Itse koen heti huonoa omaatuntoa näistä kotiruokailuista, kun tuntuu että lapset söivät päiväkodilla paljon monipuolisemmin ja terveellisemmin. Esim. jos puuron tekee, niin kyllä se jää itseni syötäväksi, ei kelpaa lapsille vaikka päiväkodilla kyllä söivät. Sama koskee esim. ruokailun säännöllisyyttä. Välillä kotona sanotaan, että ei ole nälkä eikä halua syödä! Tämä toisaalta ärsyttää koska haluaisin että lapsillani olisi edelleen säännölliset ja terveelliset ruokailutavat ja tottumukset.
Onko muilla samaa, että päiväkodilla syödään hyvin ja kaikki mitä annetaan, kotona taas valikoidaan ja harkitaan mitä syödään!
Eli montako kertaa päivässä syötte lämpimän aterian? Meillä on nyt kyseessä 7 ja 5 vuotiaat lapset, jotka ennen olivat päiväkodilla hoidossa. Siellä tietenkin aina söivät päiväruuan ja tapana oli tietenkin tehdä kotona lämmin ruoka työpäivän jälkeen lasten ja vanhempien iltaruuaksi ja tietenkin vielä ihan se iltapala. Nyt kun taas olen kotiäidiksi jäänyt, stressaan sillä jatkuvalla ruuan laittamisella. Toiset sanovat että on turhaa laittaa kaksi kertaa päivässä ruokaa! Itse olen kotoa perinyt sen, että aina syötiin kaksi kertaa, vaikkakin se usein oli pelkkää perunaa ja kastiketta.
Syödäänkö teidän perheessä aamupala, päiväruoka, välipala, iltaruoka ja iltapala? Itse koen heti huonoa omaatuntoa näistä kotiruokailuista, kun tuntuu että lapset söivät päiväkodilla paljon monipuolisemmin ja terveellisemmin. Esim. jos puuron tekee, niin kyllä se jää itseni syötäväksi, ei kelpaa lapsille vaikka päiväkodilla kyllä söivät. Sama koskee esim. ruokailun säännöllisyyttä. Välillä kotona sanotaan, että ei ole nälkä eikä halua syödä! Tämä toisaalta ärsyttää koska haluaisin että lapsillani olisi edelleen säännölliset ja terveelliset ruokailutavat ja tottumukset.
Onko muilla samaa, että päiväkodilla syödään hyvin ja kaikki mitä annetaan, kotona taas valikoidaan ja harkitaan mitä syödään!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jaa,a. Kun toimin koti-isänä tehdessäni yötöitä tarjosin kaksi lämmintä, päivällä yleensä keittoa ja illemmalla jotain tukevampaa. Aamupuuro tai välillä jotain muroja tai jugurttia oli myös. hedelmiä välipaloina.
Meillä syötiin silloin kun ruoka oli pöydässä eikä siitä neuvoteltu lasten kanssa.
Ei siitä ruokailusta meilläkään neuvotella, muttei ketään voi pakottaa syömään!
Etenkin toinen lapsista on todella ronkeli ruoan suhteen ja valikoi syömiset.
Monesti menee sitten ne kahteen - kolmeen kertaan lämmitetyt annokset lopulta roskiin kun ei kelpaa. Ja lujatahtoisten lasten vanhemmat tietää, että siinä on turha yrittää mitään vippaskonsteja, jos ei syö niin ei syö. Eikä meillä aleta mihinkään leikkeihin ruokapöydässä jonka varjolla saisi ehkä lapsen syömään.
yksi lämmin ateria päivässä ja se syödään silloin kun isä tulee töistä kotiin. Joskus tarjoilen lounaaksi eilisen päivän ruuan tähteitä, jos sattui silloin olemaan hyvää ruokaa lasten mielestä. Ei niin mieluista ruokaa en viitsi kahtna päivänä peräkkäin tuputtaa. Saatan myös pakastaa ylijäämäruokaa ja antaa sitä sitten joskus lounaaksi, mutta pääasiassa siis yksi lämmin ruoka päivässä.
Niin on syöty meillä kotonakin, kyllä se mielestäni riittää.
Enpä paljoa kysele, haluaako lapset syödä vai ei. Jos ei halua, ei sitten syö, eikä saa muutakaan. Eiköhän se päiväkodeissa ole sama taktiikka, eli ylimääräisiä välipaloja ei tarjoilla, joten lapset syövät silloin kun ruokaa on ja sitä mitä on. Kotona sitten helposti lipsutaan tästä.
Meillä ei anneta ylimääräisiä herkkuja eikä mitään välipaloja joilla korvattaisi syömättä jäänyt ruoka.
Toinen lapsi on parempi ruokainen, toinen taas hyvin nirso kaiken suhteen. Eli jos ei ruoka kelpaa, sitten syö edes ruisleipää, joskus käy niin ettei suostu sitäkään syömään eikä voi väkisin pakottaa. Ei sitä meilläkään kysytä haluaako syödä vai ei, muttei ketään kyllä voi pakottaa syömään jos lapsi sanoo että "en syö"!
ole nälkä, niin sitten ei syö. Mitä sillä on väliä? Suomalaiset on niin lihavaa kansaa muutenkin, ettei ole mitään syytä yrittää tuputtaa ruokaa turhaan. Mutta meillä ei kyllä saa edes ruisleipää, jos ruoka ei maistu.
Ei niin tyhmää lasta ole olemassakaan, että nälkään kuolisi, jos ruokaa kerran on mahdollista saada. Eikä kaikesta välttämättä tartte tykätä, eikä ihan kaikkea tartte syödä.
Eli meillä jos lapsi sanoo, ettei syö, hänet heitetään ruokapöydästä pois. Ei leipää, ei maitoa, ei mitään muutakaan. Ja seuraavalla ateriallakaan ei mitään hyvää tipu. Yleensä puuroa.
Tuota noin... Viiden lapsen äitinä sanon asiaan näin: Pääsäntö ja ihanne johon pyrkiä olisi tietenkin ruokailu n.3 tunnin välein (eli aamupala,lounas,välipala,päivällinen,iltapala)eli 2 lämmintä ateriaa joista lounas olisi tukevampi kuin päivällinen. Eli päivällisellä esim. keittoa, kun taas lounaalla perunaa tai muuta tukevampaa ruokaa. Mutta suoraan sanoen meillä toimi siihen asti kunnes alkoi tulla omia kavereita ja opittiin sanomaan :YÖK EN SYÖ! Sen jälkeen on nirsoiltu siihen asti kun ollaan oltu 8-9 ja sitten on jo elimistö ILMEISESTI alkanu vaatia lisää ruokaa! Eli kyllä nälkä pistää lapsen syömään. Aivan turha pakottaa tai tehdä mieliruokia, sillä opettaa vain lapsen lisää nirsoilevaksi.Sitten muuten ruoan lämmittelystä...Siinä hommassa tuhotuu vain ruoan vitamiinit sun muut, eli tee ruokaa vain sen verran mitä menee(ellet varta vasten pakasteeseen)ja ota huomioon eri kasvisten kypsymisajat jne. JAKSAMISTA!
Olen tuskaillut saman asian kanssa. Luulen,että ongelma koskee juuri kotihoidossa olevia lapsia. Ruokakomero ja jääkaappi on niin äidin kuin lastenkin ulottuvilla koko ajan... ja en minä ainakaan jaksa olla vahtimassa ja kieltämässä jos sieltä ollaan ottamassa leipäpalasta ruokailujen välissä. Eihän se sitten ole niin nälkä ruoka-aikaan jos äsken oli käynyt hakemassa hiukopalan. Päiväkodissa lapset saavat syömistä vain ruoka-aikana, joten on ymmärretävää,että lapsi syö sitten,ja kun vielä vieras ihminen kontrolloi syömistä niin lapsi ei rohkene pistää hanttiin syömisten suhteen. Eli yhteenvetäen: meidän kotiäitien pitäisi johdomukaisesti pitää kiinni ruokailuajoista eikä siinä välissä napsia(koskee niin äitejä kuin lapsiakin). MUTTA kuka jaksaa? en ainakaan minä.
säästää ruuassa? meillä on ensimäisestä pottuateriasta lähtien pidetty kiinni että ruuat tulee säännöllisesti (2-3h välein). sillä kolmen pienen lapsen äitinä jos siitä ei pidä kiinni. ovat lapset kärttysiä. purtavaa ollaan muuten sitten jatkuvasti vaille. siihen kun lapset oppii. osavat luonnostaa säädellä syömistä. pakko tuputtaminen lapsille minusta se on julmaa.
toisen lapsen kohdalla oli käynyt että annoin maistaa uutta ruokaa vauvana. huosasin ettei pikkunen tykännyt ruuasta. kahden lusikan jälkeen oksensi ruuan ulos. myöhemmin selvisi että on kyseiselle ruualle allerginen.
meillä kyllä pyritään syömään monipuolisesti. siitä saakin kiitosta tarhasta. koska nykyään lapset nirsoilee ruuan suhteen. eivät lähde edes maistelemaan..
on asioita jota en ymmärrä. isoissa perheissä jossa saattaa olla lähes kymmenen lasta. niin äiti sanoo perhepäivähoitajille että 400g jauhelihasta pitää loihtia päivän ruuat. monesti lisukkeita on niukasti.
on taas sellaisa perheitä jossa ei laiteta arkena yhtään lämmintä ateriaa. sanovat että kyllä yks lämmin ateria tarhassa tai koulussa riittää.
minusta se aika raskasta laittaa ruokaa jatkuvasti ja menot järjestettävä siten että ruokaa on silloin tarjolla kun on ruoka aika. (itse kyllä pärjäisin ilman lämmintä ateriaa montakin päivää.) mutta jos aikoo pyörittää isoa perhettä niin silloin ruoka ajoista on pidettävä kiinni.