Tietääkseni ainakin osa neuroneista eli aivosoluista on sähkötekniseltä luonteeltaan vahvistimia(amplifier). Transistori on kiinteäolomuotoinen vahvistin, elektroniputki eli radioputki on kaasupohjainen vahvistin ja ilmeisesti sitten neuroni on nestepohjainen vahvistin. (Voiko osa neuroneista olla kondensaattoreita?)
Vahvistimia voi kytkeä yhteen sillä tavalla, että mielettömän pienet virrat tulevat vahvistetuiksi. Mitä useampi vahvistin, sitä pienempiä virtoja on mahdollista vahvistaa. Vahvistetaanko tarpeeksi monen vahvistimen yhdistelmässä lopulta siis lämpökohinaa vaiko mitä? Jos lämpökohinaa, niin sitten kvantti-ilmiöt vaikuttavat siihen jotenkin. Voiko siis mitä tahansa vahvistimia sopivasti yhteen kytkemällä tehdä kvanttisatunnaisen ja siten aidosti satunnaisen satunnaislukugeneraattorin?
Koska on epäilty kvanttimekaniikan(quantum mechanics) kykyä vaikuttaa aivotoimintoihin, niin esitinpähän yhden mahdollisen tavan. On tietysti oma kysymyksensä mitä tekemistä aidolla satunnaisuudella on tietoisuuden kanssa. Mutta tietoisuus on niin omituista, että Penrosella ym. on ainakin hyvä yritys ehdottaa toista ultra-omituisuutta eli kvanttimekaniikkaa selitykseksi. Jos haluaisi _epätodennäköisesti todellisille_ paranormaaleille ilmiöille jotain teoreettista pohjaa, niin tietoisuuden selityksestä lähteminen olisi ainut heikko ja hatara toivo, jonka minä voin keksiä.
Toinen kysymys on, miksei mikropiireihin, kuten pentium-prosessoriin, ole mihinkään kohtaan kytketty niitä mikroskooppisia etsattuja transistoreita sillä tavalla, että siinä olisi aidosti satunnainen satunnaislukugeneraattori, joka tuottaisi tiettyyn rekisteriin satunnaisluvun joka kellojaksolla, niin ettei tarvitsisi käyttää kellojaksoja pseudosatunnaislukujen laskemiseen?
Kolmas kysymys on, voisiko nestepohjaisen vahvistimen tehdä muuhunkin kuin mikroskooppiseen kokoon, tavallaan neuronin makromalliksi? Ehkä koeputkista yms. voisi väsätä neuronin makromallin tiettyjen kemikaalien avulla? Jos siinä on mahdollista käyttää tarpeeksi halpoja kemikaaleja, niin nestepohjaiset vahvistimet voisivat olla hyvä vaihtoehto hitaassa tehoelektroniikassa esim. voimalaitosten kytkimissä tai sähköjunissa.
Vahvistimia voi kytkeä yhteen sillä tavalla, että mielettömän pienet virrat tulevat vahvistetuiksi. Mitä useampi vahvistin, sitä pienempiä virtoja on mahdollista vahvistaa. Vahvistetaanko tarpeeksi monen vahvistimen yhdistelmässä lopulta siis lämpökohinaa vaiko mitä? Jos lämpökohinaa, niin sitten kvantti-ilmiöt vaikuttavat siihen jotenkin. Voiko siis mitä tahansa vahvistimia sopivasti yhteen kytkemällä tehdä kvanttisatunnaisen ja siten aidosti satunnaisen satunnaislukugeneraattorin?
Koska on epäilty kvanttimekaniikan(quantum mechanics) kykyä vaikuttaa aivotoimintoihin, niin esitinpähän yhden mahdollisen tavan. On tietysti oma kysymyksensä mitä tekemistä aidolla satunnaisuudella on tietoisuuden kanssa. Mutta tietoisuus on niin omituista, että Penrosella ym. on ainakin hyvä yritys ehdottaa toista ultra-omituisuutta eli kvanttimekaniikkaa selitykseksi. Jos haluaisi _epätodennäköisesti todellisille_ paranormaaleille ilmiöille jotain teoreettista pohjaa, niin tietoisuuden selityksestä lähteminen olisi ainut heikko ja hatara toivo, jonka minä voin keksiä.
Toinen kysymys on, miksei mikropiireihin, kuten pentium-prosessoriin, ole mihinkään kohtaan kytketty niitä mikroskooppisia etsattuja transistoreita sillä tavalla, että siinä olisi aidosti satunnainen satunnaislukugeneraattori, joka tuottaisi tiettyyn rekisteriin satunnaisluvun joka kellojaksolla, niin ettei tarvitsisi käyttää kellojaksoja pseudosatunnaislukujen laskemiseen?
Kolmas kysymys on, voisiko nestepohjaisen vahvistimen tehdä muuhunkin kuin mikroskooppiseen kokoon, tavallaan neuronin makromalliksi? Ehkä koeputkista yms. voisi väsätä neuronin makromallin tiettyjen kemikaalien avulla? Jos siinä on mahdollista käyttää tarpeeksi halpoja kemikaaleja, niin nestepohjaiset vahvistimet voisivat olla hyvä vaihtoehto hitaassa tehoelektroniikassa esim. voimalaitosten kytkimissä tai sähköjunissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Tietääkseni ainakin osa neuroneista eli aivosoluista on sähkötekniseltä luonteeltaan vahvistimia(amplifier). Transistori on kiinteäolomuotoinen vahvistin, elektroniputki eli radioputki on kaasupohjainen vahvistin ja ilmeisesti sitten neuroni on nestepohjainen vahvistin."
-Elektroniputki EI OLE kaasupohjainen, vaan
ihan reilusti tyhjiöpohjainen.
Ja tuon neuronin nestepohjaisuus..??
"
Vahvistimia voi kytkeä yhteen sillä tavalla, että mielettömän pienet virrat tulevat vahvistetuiksi. Mitä useampi vahvistin, sitä pienempiä virtoja on mahdollista vahvistaa. Vahvistetaanko tarpeeksi monen vahvistimen yhdistelmässä lopulta siis lämpökohinaa vaiko mitä?"
-Kyllä näin on
"Toinen kysymys on, miksei mikropiireihin, kuten pentium-prosessoriin, ole mihinkään kohtaan kytketty niitä mikroskooppisia etsattuja transistoreita sillä tavalla, että siinä olisi aidosti satunnainen satunnaislukugeneraattori, joka tuottaisi tiettyyn rekisteriin satunnaisluvun joka kellojaksolla, niin ettei tarvitsisi käyttää kellojaksoja pseudosatunnaislukujen laskemiseen?"
-Tällaisia piirejä on. Mutta taitaa olla
tarpeeton/liian kallis tavalliseen Pentiumiin
"Kolmas kysymys on, voisiko nestepohjaisen vahvistimen tehdä muuhunkin kuin mikroskooppiseen kokoon, tavallaan neuronin makromalliksi?"
-laboratorioissa kiihkeästi tutkitaan, tosin
tarkoituksella saada pienikokoinen ja nopea
prosessori aikaiseksi
"Koska on epäilty kvanttimekaniikan(quantum mechanics) kykyä vaikuttaa aivotoimintoihin, niin esitinpähän yhden mahdollisen tavan. On tietysti oma kysymyksensä mitä tekemistä aidolla satunnaisuudella on tietoisuuden kanssa."
-Satunnaisuuden ja kvanttiluonteen yhteys
neuronien käytökseen ja sitä kautta
ajattelutoimintaan on mielenkiintoinen ja
jatkuvan tutkinnan alla oleva tapahtuma
eri puolilla maailmaa
perusteisiin
"-Tällaisia piirejä on. Mutta taitaa olla
tarpeeton/liian kallis tavalliseen Pentiumiin
"
Eihän se olisi yhtään sen kalliimpi kuin muutkaan kuviot mikropiirillä. Hinta tavallisessa sadan miljoonan transistorin prosessorissa olisi kai jotain muutama euro tai sentti.
Se olisi tarpeen.
"
-laboratorioissa kiihkeästi tutkitaan, tosin
tarkoituksella saada pienikokoinen ja nopea
prosessori aikaiseksi
"
Mutta eihän aivomainen neste-elektroniikka voi olla nopeaa. Äänennopeus ja 200-50hz vallitsee.
Pienikokoinen on eri asia mitä tässä kysyttiin. Kysyin nimenomaan suuren koon systeemeistä.
"-Elektroniputki EI OLE kaasupohjainen, vaan
ihan reilusti tyhjiöpohjainen. "
Sopiva alipaine siellä on. Atomeja ei saa olla liikaa eikä myöskään liian vähän. Alipaine oli muistaakseni Marsin mittaluokkaa eli 1/100 ...1/200, eli ihmiselle se olisi tyhjiö.
"
-Satunnaisuuden ja kvanttiluonteen yhteys
neuronien käytökseen ja sitä kautta
ajattelutoimintaan on mielenkiintoinen ja
jatkuvan tutkinnan alla"
Sanoisin, että jatkuvan pohdiskelun ja filosofoinnin alainen. Onko joku keksinyt jotain kokeitakin siihen liittyen?
Neuronin toiminta on yksityiskohdiltaan hyvin monimutkaista, mutta tavallisin yksikertaistus (jolla päästään melko pitkälle, mutta ei esim. oppimisen simulointia) on "integrate and fire": summaa jännitettä ja kun se riittävä, niin lähetä pulssi. Siellä siis on kondensaattori, joka vielä vuotaa. Toiminnassa kohinalla on oleellinen merkitys siten, että normaali neurooni lähettelee silloin tällöin aktiopotentiaaleja pelkän lämpökohinan herättämänä ilman tulopulssejakin.
Satunnaisuuden (aito analoginen) ja laadukaan pseudosatunnaisuuden (digitaalisesti tuotettu) ero toiminnallisesti on filosofinen kysymys. Toisaalta en näe isompia esteitä tuottaa tarvittaessa aitoa satunnaisuutta digitaalilaitteeseenkin.
Kvanttisatunnaisuus ja lämpökohina, johon se suoraan vaikuttaa, sekä monimutkaisten järjestelmien kaaoottinen indeterminismi (myös puhtaasti digitaalisissa laitteissa!) muodostavat mielenkiintoisen filosofisen viitekehyksen esim sellaisten epäselvien käsitteiden kuin "vapaa tahto" pohdiskeluun. Monet triviaalit väitteet jäisivät esittämättä, jos väittäjä ymmärtäisi edes hieman näitä asioita.