Eli minua ahdistaa syödä ravintoloissa ja muutenkin julkisilla paikoilla, koska pelkään että muut ihmiset tuijottavat syömistäni. Se, mikä tekee tästä omituisen on, että minua ei kuitenkaan ahdista kahvinjuonti julkisesti, vaan se rajoittuu ainoastaan syömiseen. Jos sanon suoraan, niin en edes ymmärrä, minkä takia joku ihminen voi ahdistua kahvinjuonnista, koska siinähän kahvikuppi menee suun eteen... Voin kertoa esimerkin, miten vakava tilanne on; esimerkiksi jos olen lomalla hotellissa, ja hotellin ravintola avaa ovensa päivälliselle kello 18, niin haluan mennä jo kello 17.50 ravintolan oven eteen odottamaan, jotta pääsen ensimmäisenä sisään, ja valitsen mahdollisimman syrjäisen pöydän, että kukaan vieras ihminen ei näe minua edestäpäin, eli toisin sanoen ei voi tuijottaa syömistäni. Minulla on joskus ollut tunne, että joku vieras ihminen on ymmärtänyt mikä ongelma minulla on, ja hän on ilkeyttään tuijottanut minua kun syön.
Onko tällä ahdistuksella jotain omaa nimeä, vai onko se vain "kahvikuppineuroosi"?
Onko tämä kahvikuppineuroosi vai joku muu
9
235
Vastaukset
- Anonyymi
Veikkaisin, että tuo johtuu jännittämisestä, sosiaalisten tilanteiden aiheuttamasta paineesta.
Itselläni oli nuorempana paniikkihäiriötä, ja joka paikassa käteni vapisivat, jos yritin kantaa kahvikuppia, tarjotinta, mitä tahansa. Oli valtava jännitys päällä koko ajan.
Kohdallani se johtui juuri siitä, kun mietin, että muut ihmiset varmasti tajuaa, millainen nolla olen, olen huono, kaikki katsovat ja tuijottavat, ajattelevat minusta arvostelevasti, jne.
Ja kun käteni vapisivat, kohdistui ajatukseni siihen käsien vapinaan, joka vain voimisti vapinaa.
Olin epävarma itsestäni, itsetunto oli kadoksissa, myös välttelin sosiaalisia tilanteita.
Kun sain itsetuntoni paremmaksi, katosi ne jännitykset ja pelotkin.
Eihän muut ihmiset edes tuijota, saati edes ajattele jotain muuta ihmistä, vaikkapa jossain ruokapaikassa, tai missään muuallakaan.
Ajatus lähtee vain omasta päästä, kun luulee muiden kiinnittävän huomion juuri minuun/sinuun.
Siinä vaiheessa, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, niin ymmärtää, että muutkin hyväksyvät. On vain ajateltava olevansa ihan hyvä tyyppi, ja kelpaavansa myös muille samanarvoisena ihmisenä.- Anonyymi
varmasti johtuu jännittämisestä, mutta kuitenkaan harhaisuudesta ei ole kyse, jos olen joskus kuvitellut jonkun tuijottavan syömistäni. Mitä se nainen sitten tuijotti jos ei minua? tuijottiko hän valkoista tyhjää seinää selkäni takana? Kaiken lisäksi se tunne, että joku tuijottaa minua, niin liittyy ainoastaan ruokailuun, eli missään muualla minulle ei tule tunnetta tuijottamisesta. Muutenkin kun ollaan ravintolassa, niin muiden ihmisten tuijottaminen on yhtä hyvä tapa kuin hattu päässä syöminen. Tuo tarina hotellista oli tosi, olimme viikon reissulla ulkomailla, ja aina tilausuuden tullen menin etuajassa oven eteen odottamaan ravintolan avautumista. Kerran tulimme reissulta vasta myöhemmin hotellille, ja silloin jouduin istumaan pöydässä keskellä ravintolaa, ja silloin tuli tunne tuijottavasta naisesta.
Vielä eräs asia mitä joudun välillä ihmettelemään, niin on ahdistava hiljaisuus ravintolassa. Onko se normaalia, jos istut kaverisi kanssa ravintolan pöydässä 10 minuuttia, ettekä puhu sanaakaan? Tuijottamisen lisäksi minua ahdistaa se hiljaisuus, että jos viereisissä pöydissä on 15 ihmistä, niin ettekö voi hitto vieköön nyt sanoa jotain - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
varmasti johtuu jännittämisestä, mutta kuitenkaan harhaisuudesta ei ole kyse, jos olen joskus kuvitellut jonkun tuijottavan syömistäni. Mitä se nainen sitten tuijotti jos ei minua? tuijottiko hän valkoista tyhjää seinää selkäni takana? Kaiken lisäksi se tunne, että joku tuijottaa minua, niin liittyy ainoastaan ruokailuun, eli missään muualla minulle ei tule tunnetta tuijottamisesta. Muutenkin kun ollaan ravintolassa, niin muiden ihmisten tuijottaminen on yhtä hyvä tapa kuin hattu päässä syöminen. Tuo tarina hotellista oli tosi, olimme viikon reissulla ulkomailla, ja aina tilausuuden tullen menin etuajassa oven eteen odottamaan ravintolan avautumista. Kerran tulimme reissulta vasta myöhemmin hotellille, ja silloin jouduin istumaan pöydässä keskellä ravintolaa, ja silloin tuli tunne tuijottavasta naisesta.
Vielä eräs asia mitä joudun välillä ihmettelemään, niin on ahdistava hiljaisuus ravintolassa. Onko se normaalia, jos istut kaverisi kanssa ravintolan pöydässä 10 minuuttia, ettekä puhu sanaakaan? Tuijottamisen lisäksi minua ahdistaa se hiljaisuus, että jos viereisissä pöydissä on 15 ihmistä, niin ettekö voi hitto vieköön nyt sanoa jotainItsekin kirjoitat, että " se tunne tuijottamisesta ", eli et voi olla varma, onko kukaan tuijottanut.
Eikä sen tarvitse olla mitään harhaa, oma mieli ja ajatukset voi tehdä tepposia oman pään sisällä kohdistuen vain itseen. Eli sinusta tuntuu, että joku tuijottaa, vaikka ei tuijottaisikaan.
Johtuneeko jostain epävarmuudesta itseä kohtaan, kenties.
Jos kaverin kanssa istuu hiljaa ravintolassa, niin kaveruksistahan se on kiinni, jutellaanko siinä vai ei. Aina joskus on myös hiljaisuutta.
Mutta miten se viereinen pöytäseurue siihen vaikuttaisi, ettette te kaverin kanssa voisi puhua ? Vai tuleeko siinäkin joku ajatus, jos vaikka kuulevat ja sitten tuijottaisivat ?
Parempi keskittyä omaan tekemiseen ja olemiseen, eikä miettiä, mitä ympärillä tapahtuu. Ei kannata miettiä sitä, tuijottaako mahdollisesti joku vai ei. Kun sitä ei edes mieti, niin silloin se ei siltä tunnukaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsekin kirjoitat, että " se tunne tuijottamisesta ", eli et voi olla varma, onko kukaan tuijottanut.
Eikä sen tarvitse olla mitään harhaa, oma mieli ja ajatukset voi tehdä tepposia oman pään sisällä kohdistuen vain itseen. Eli sinusta tuntuu, että joku tuijottaa, vaikka ei tuijottaisikaan.
Johtuneeko jostain epävarmuudesta itseä kohtaan, kenties.
Jos kaverin kanssa istuu hiljaa ravintolassa, niin kaveruksistahan se on kiinni, jutellaanko siinä vai ei. Aina joskus on myös hiljaisuutta.
Mutta miten se viereinen pöytäseurue siihen vaikuttaisi, ettette te kaverin kanssa voisi puhua ? Vai tuleeko siinäkin joku ajatus, jos vaikka kuulevat ja sitten tuijottaisivat ?
Parempi keskittyä omaan tekemiseen ja olemiseen, eikä miettiä, mitä ympärillä tapahtuu. Ei kannata miettiä sitä, tuijottaako mahdollisesti joku vai ei. Kun sitä ei edes mieti, niin silloin se ei siltä tunnukaan.Tarkoitin tuolla hiljaisuudella sitä, että pidän omituisena, että ympärillä olevat ihmiset pystyvät olemaan 10-15 minuuttia sanomatta sanaakaan. Eli sen ajan kun syön. Kun minulla on tämä neuroosi, niin ahdistuksesta johtuen aistini ovat terävänä, ja olen aivan varma, että jopa 10 ihmistä/ 3-4 seuruetta ovat täysin äänettömiä.
Kuvittele tämä itsesi kohdalle; jos istut kaverisi kanssa ravintolassa, niin pystytkö olemaan 15 minuuttia, ettet sano sanaakaan kaverillesi?
En tiedä, mistä se johtuu, että kaikki ovat täysin hiljaa ravintolassa, mutta ehkä parempi vain, jos en ajattele asiaa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin tuolla hiljaisuudella sitä, että pidän omituisena, että ympärillä olevat ihmiset pystyvät olemaan 10-15 minuuttia sanomatta sanaakaan. Eli sen ajan kun syön. Kun minulla on tämä neuroosi, niin ahdistuksesta johtuen aistini ovat terävänä, ja olen aivan varma, että jopa 10 ihmistä/ 3-4 seuruetta ovat täysin äänettömiä.
Kuvittele tämä itsesi kohdalle; jos istut kaverisi kanssa ravintolassa, niin pystytkö olemaan 15 minuuttia, ettet sano sanaakaan kaverillesi?
En tiedä, mistä se johtuu, että kaikki ovat täysin hiljaa ravintolassa, mutta ehkä parempi vain, jos en ajattele asiaaNiin, en ole tullut ajatelleeksi tuollaisia, kun en itse kovin kiinnitä huomiota, mitä naapuripöydissä tapahtuu, jos olen ollut ravintolassa syömässä.
Monet kyllä tykkäävät syödä hiljaisuudessa, siinä ei sinänsä mitään outoa ole.
Ja joo, ei ole tullut oltua pitkään hiljaa, jos on kaveri mukana syömässä. Vaikka sekin kyllä onnistuisi, jos niin tapahtuisi.
Tavallaan kun mietin, niin olisiko mahdollista, että ahdistuksesi takia et niin kiinnitä huomiota, jos vaikka joku jossain pöydässä jotain puhuukin ? Koska hehän eivät puhu sinulle, vaan kavereilleen niissä omissa pöydissään.
Itse en usko, että kaikissa pöydissä ihmiset ruokailisivat hiljaisuudessa jonkun ventovieraan ihmisen takia, joka sattuu istumaan jossain toisessa pöydässä. Eli ei ne ainakaan sinun takiasi ole puhumatta. Se taitaa olla omaa kuvitelmaasi ( anteeksi kun sanon näin suoraan ).
Tosiaankin parempi, ettet ajattele niissä tilanteissa koko asiaa, kuten itsekin tuumasit kommenttisi lopussa.
Kivaa joulua sinulle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, en ole tullut ajatelleeksi tuollaisia, kun en itse kovin kiinnitä huomiota, mitä naapuripöydissä tapahtuu, jos olen ollut ravintolassa syömässä.
Monet kyllä tykkäävät syödä hiljaisuudessa, siinä ei sinänsä mitään outoa ole.
Ja joo, ei ole tullut oltua pitkään hiljaa, jos on kaveri mukana syömässä. Vaikka sekin kyllä onnistuisi, jos niin tapahtuisi.
Tavallaan kun mietin, niin olisiko mahdollista, että ahdistuksesi takia et niin kiinnitä huomiota, jos vaikka joku jossain pöydässä jotain puhuukin ? Koska hehän eivät puhu sinulle, vaan kavereilleen niissä omissa pöydissään.
Itse en usko, että kaikissa pöydissä ihmiset ruokailisivat hiljaisuudessa jonkun ventovieraan ihmisen takia, joka sattuu istumaan jossain toisessa pöydässä. Eli ei ne ainakaan sinun takiasi ole puhumatta. Se taitaa olla omaa kuvitelmaasi ( anteeksi kun sanon näin suoraan ).
Tosiaankin parempi, ettet ajattele niissä tilanteissa koko asiaa, kuten itsekin tuumasit kommenttisi lopussa.
Kivaa joulua sinulle!Hyvää joulua myös sinulle.
Sanon vielä tuosta ihmisten puhumattomuudesta, niin se itse hiljaisuus ei häiritse, vaan jopa toivoisin ihmisten keskustelevan viereisissä pöydissä. Siitä tulee mielikuva, että jos ihmiset eivät keskustele toistensa kanssa, niin he tuijottavat minua. Kun olen syömässä, niin en katso ympärilleni, vaan ruokaani, ja toivon hiljaa mielessäni ; "puhukaa nyt älkääkä tuijottako minua". Nämä eivät siis ole jokakertaisia ilmiöitä, että minua tuijotetaan tai ihmiset ovat hiljaa. Sanoisin, että 30% todennäköisyydellä joku tuijottaa minun syömistäni. Tuo että ihmiset eivät puhu mitään, niin se riippuu siitä paljonko ravintolassa on asiakkaita. Jossain pizzeriassa arki-iltaisin, jossa on 2-3 seuruetta, eli 4-6 ihmistä, niin sanoisin että todennäköisyys sille, että kukaan ihminen ei puhu mitään, niin on 10%, eli melko harvinainen
- Anonyymi
Olin raksalla duunissa talvipakkasilla. En uskaltanut pakkasviikoilla mennä työmaaruokalaan syömään kun iho-ongelmani takia poskeni alkoivat punoittaan kylmän vaikutuksesta.
Tiesin tämän jo aamulla työhön lähössä, että nyt pitää ottaa eväät mukaan, termariin kaffetta ja voileivät mukaan.
Jotkut työkaverit sanoivat, että punoitan kuin hillonuija syödessäni. Eräällä pian eläköityvälläkin kamulla oli sama onkelma, mutta hän ei siitä välittäny.- Anonyymi
Se eläköityvä kamu teki ihan oikein, ei välittänyt siitä miltä posket näyttivät.
Minulla oli lapsena ja nuorena ongelmaa punastumisen kanssa. Vähänkin nolo tai häpeää aiheuttava tilanne, tai jos jouduin ns. valokiilaan, niin punastuin kasvoistani.
Pelastuin kai itsekin sillä, etten sen kummemmin välittänyt, valehtelisin jos väittäisin, etten siitä lainkaan välittänyt. Eihän se kivalta tuntunut, ja vielä kun siitä huomauteltiinkin.
Sen kanssa opin kuitenkin elämään, jos punastun niin punastun, kun en sille mitään voi.
Oikeastaan mitä enemmän erilaisissa tilanteissa alkaa itseään ja tuntemuksiaan tarkkailla, sen enemmän tulee huomattua jotain, mitä ei välttämättä edes ole.
Jotkut ominaisuudet on vain hyväksyttävä osaksi omaa itseään, vaikka olisikin jotain, mitä kaikilla muilla ei ole. Ei se ole maailmanloppu, jos tapahtuu tai näkyy jotain " poikkeavaa " ulospäin.
Enemmän kaikkeen itse kiinnittää huomiota, kuin ne muut ihmiset. Se on meissä ihmisissä joku omituinen mekanismi, että ollaan sellaisia.
Ja jos ihmiset jostain huomauttelee, niistä ei kannata niin välittää, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
- Anonyymi
En koskaan mene enää työmaaruokalaan.Hälyä,kilinää,naurun remakkaa,katseita,ahdistusta,tykytystä,hikikarpaloita.Taukohuone,ihanan rauhallista,kiireetöntä,maistuvaa ja rentoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest6976429Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul5273749Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1893629Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1722824Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d102529- 2902278
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm241613Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa1101502No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001449Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891230