Kuinka kauan tuota "harmainta haisua" ilmausta on käytetty Suomen kielessä?
Ennen sanottiin ei "hajuakaan" tai ei "harmainta aavistustakaan"
Mutta tuo "harmainta haisua" on jotenkin outo. Mistä se on tullut?
Mistä ylipäätään voi saada selville kuinka kauan kielessä on ollut jokin sana tai ilmaus?
Ennen sanottiin ei "hajuakaan" tai ei "harmainta aavistustakaan"
Mutta tuo "harmainta haisua" on jotenkin outo. Mistä se on tullut?
Mistä ylipäätään voi saada selville kuinka kauan kielessä on ollut jokin sana tai ilmaus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lukemalla vanhaa kirjallisuutta, ensimmäisistä suomeksi kirjoitetuista kirjoista alkaen.
Puhutusta kielestä ei mistään.
"Harmainta haisua" tulee mieleen hiiri joka haistaa tai jokin haiskahtaa. Yrittää päästä jäljille jossakin asiassa.
Sanonnassa on yhdistetty kaksi aikaisempaa. Ei se sen kummepaa ole. Kieli kehittyy jatkuvasti ja hyvät tokaisut saattavat jäädä elämään.
Haisuhan on lyhyt suomalainen luontoruno.
Harmain haisu, ikäänkuin haikein haiku.
Hokkaido, honsu ja dodoitsuhan ne ovat japanilaisia.
Haikuthan yleensä haikeita, niin siinäkin yhteys japanin ja suomen välillä mitä siinä yhdessäkin ketjussa pohdittiin.
Sanonnassa on tavoiteltu aivan selvästi alkusointua, ja risteytetty sen takia kaksi olemassa olevaa sanontaa. Alkusointu on saavutettu, ei juuri muuta.
Vaikkei kirkkainta kruunua ole saavutettu, on kuitenkin harmaata hajua asiasta.