Oma kiinnostavuus

Hiljaa hiiviskelle seinän vierustoja pitkin, ettei vain kukaan huomaisi.

Riippuu mielentilasta ja tottakai seurasta :D Itsensä kanssa on helpompi tulla toimeen kun pitää itseään edes jokseenkin kiinnostavana ja hyvänä tyyppinä. 🙈
N31

Pidän itseäni ihan tavallisena ihmisenä. Joitakin ihmisiä saattaa juttuni kiinnostaa, toisia ei. Sama se mulle ketä kiinnostaa tai ketä ei kiinnosta. En jakele kiinnostuskiikareita ihmisille.

Tottakai oon kiinnostava, koska tiedän paljon vanhoista tehtaista. Ja vanhat tehtaat on kiinnostavia.

No en kyllä ajattele, että en ole kiinnostava. Toisaalta en ajattele myöskään, että olisin jotenkin todella kiinnostava. Ehkä sellainen neutraali "jaa" olisi osuva. Tiedostan, että en ole enää nuori. Pyrin suhtautumaan maanläheisesti ja ystävällisesti kanssakulkijoihin.

En mä tiedä olenko mitenkään kiinnostava; mutt tykkään jutella ihmisten kanssa;
ja ilmeisesti se huomataan nopeaan! Juttu alkaa milloin mistäkin, ei se sen kummempaa ole. Mä juttelen kaiken ikäisten ihmisten kanssa, enkä missään iskumielessä aloita yhtään keskustelua. Esim. kaupassa on usein tullut uusia tuttavuuksia, pidempien ihmisten kanssa... ylähyllyltä en aina yletä ottamaan haluamaani tuotetta. Hölösuuna mä kyllä saan asiani esitettyä muillekin kuin myyjille; ja useinmiten mä olen apua myös saanut.

Yhden ainoan kerran ukko tokaisi ett; "Näytänkö minä myyjälle?" kiukkuisesti!
En mä silloinkaan sanattomaksi jäänyt;"No ette, vaan kiukkuiselta heinäseipäältä!" Mä kyllä mielestäni kysyin kauniisti; Anteeksi mutt voisitteko antaa tuolta ylähyllyltä, murokeksipaketin mulle? Mä kun en oikein ylety!
Nykyään teen tilapäisesti myynti työtä ja siinä kyllä saa usein jutella, monenlaisista asioista. Aina terveydestä säähän ja maailman menoihin ja nyt pressan vaaleista.
En kuitenkaan ole myyjänä valmis kertomaan ketä aion äänestää; "Sanon ainoastaan ett mulla on vielä harkinnassa!"
En politkoi työssäni sillä; siitä ei työnantajani taatusti tykkäisi!
illanjatkoja kaikille!
trollikka

Ihmisten ilmoilla liikkuessani, olen yleensä menossa tapaamiseen, asioille, kauppaan, tai kuntoilemaan. Missään vaiheessa ei tule mieleen, näytänkö muka kiinnostavalta? Mitä se edes tarkoittaa ja ketä varten näin edes pitäisi ajatella?
Omat ajatukset juoksevat aivan muissa asioissa. Kuten aikatauluissa, ostoslistassa ja asioiden hoitoon liittyvissä yksityiskohdissa. Keskityn vain omaan "raviin".

Ehkä ulos mennessä pitäisi pysähtyä miettimään, mitäköhän nuo naapurin Musti ja mirri minusta tänään ajattelevat? Olenko tänään tarpeeksi kiinnostava? Kehtaanko tänään edes mennä ihmisten ilmoille? 😂

En ole miettinyt tuota kysymystä, kun en ole kiinnostunut parisuhteesta. Voin siis vapaasti olla oma itseni.

Millä tavalla kiinnostava? Eli, että joku kelaisi, että mitä tuo miettii, minne on menossa ja mistä tulossa? Tuskin sentään.

Mutta sikäli ehkä joo, että muutaman vuoden on ollut niin, että tietyissä paikoissa, joissa liikun kaupungilla, muutamat ei-tutut ihmiset jotenkin " tietää" mut, nimeltä ja tekemisistä, ehkä. Tämä on tullut ilmi muutamankin kerran. Joku on kuiskinut liian kovaan ääneen: : "y.b.": kin tuli. Tai kato, tuolla on "y.b". Se on tuntunut hassulta, jopa pelottavalta. Mutta keskimäärin ihmiset ehkä ajattelee muissa (ei-tutuissa) paikoissa: hassu tyyppi, mikähän tuokin on naisiaan 🤔

Eihän Fazerin sininenkään ole kiinnostava, mutta siitä silti tykkää moni.

Itse ihastuin tulisesti klassikkoon, vaikka oli muutakin tarjolla ja on vieläkin. Itse olen eksentrinen persoonallisuus.

Eihän siitä mitään tullut, mut se on asia erikseen.

Oma kiinnostavuus ei kiinnosta.

Kaupan kassa kiinnosti minua. Aistin hänet kaikilla aisteilla (paitsi tuntoaistilla).
En tiedä huomasiko hän herkistyneen tilani. Ei sillä oikeastaan ole väliä.

Ilmeisesti olen, vaikka en ole koskaan itse tajunnutkaan, että miksi hitossa. Muilla ihmisillä, varsinkin miehillä, on kai vain aivan h.vetin huono maku.

En ole kiinnostava koska ei minulla ole rahaa olen vain köyhä ätmi

"Liikun ihmisten ilmoilla?"
- Jos olen äänessä, niin todennäköisesti kyllä ja jos vain liikun, niin ehkä. Mutta kiinnostusta on eri tasoista. - Veikkaan, että minuun kohdistuva kiinnostus on enemmänkin uteliaisuutta kuin esimerkiksi seksuaalista vetovoimaa, jos kysymyksesi koskee sellaista.

Pelkkä jonkun näkeminen ei herätä kiinnostusta. Jos sitten alkaa juttelemaan - olipa sitten tavallinen tai erilainen, erityinen - niin siitä voi päätellä onko hänessä jotain kiinnostavaa.
En edes tiedä miltä näyttää kiinnostava ihminen.
Näin varmaan on omalla kohdallakin. Päällepäin ei minussa mitään kiinnostavaa, joku sitten voi löytää jos tutustuu, ehkä.

Kiinnostava? Tjaa, joku huomaa, toinen taas ei. Jos sama henkilö noteeraa sut aina nähdessään niin sitten ehkä voidaan puhua kiinnostumisesta tai ainakin kiinnostuksen heräämisestä...

No en todellakaan ole kiinnostava. Enkä itsekään ole yleensä kovin kiinnostunut ihmisistä yksilöinä.

Kyllä, koska liikun samalla tapaa kuin vaaleanpunainen pantteri. Se tuntuu viehättävän monia.

Minä pidän tavallisista 50+ miehistä, ei saa olla pitkä mies!

En koskaan. Täysin turha ajatus mulle.

Jasu

Ajattelen kauppalistaani.

En ajattele olevani kiinnostava ihmisten ilmoilla liikkuessani. En edes mieti tuollaisia, kun on aina jotain omaa menemistä ja tekemistä. Eihän siinä tohinassa ehdi mitään sellaisia miettiä, että millaisena muut minut kokevat.

Helposti lähestyttävä lienen, koska minua lähestytään usein julkisilla paikoilla. Viime aikoina minua on esim pyydetty lukemaan pienellä präntätty parasta ennen-päivämäärä jugurttipurkin kannesta ja tietä kauppakeskukseen. Tuo on aika hassuakin, miten usein minulle tullaan juttelemaan tai kysytään jotain apuja. Minulle on kerran käynyt niin, että kahden tunnin junamatkan aikana viereeni istui kolme ihmistä juttelemaan kanssani. Ei kenelläkään mitään asiaa ollut, kunhan vain tulivat juttelemaan 😄

En ajattele olevani. Olen tyytyväinen itsekseni esim baarissa.jos joku minua lähestyy juttelen toki en itse lähesty. Minusta tavalliset on parhaita! 🤔

Olen aika näkymätön ja epäkiinnostava. Sitä se vanhuus teettää. Fade to gray.

Se riippuu, millaisten ihmisten keskuudessa liikun; sukupuoli, ikä, etninen tausta vaikuttavat. Lähtökohtaisesti en koe olevani erityisen kiinnostava. Sukupuoli vaikuttaa siten, että kyllä koen olevani miesten keskuudessa huomattavasti kiinnostavampi. Ikä vaikuttaa siten, että aikuisia miehiä lähinnä kiinnostaa, teinipoikia ei onneksi tunnu kiinnostavan. Etninen tausta vaikuttaa niin, että ulkomaalaisia/tummia miehiä näyttää useinkin kiinnostavan vaalea nuori nainen ja he ovat rohkeampia osoittamaankin sitä kiinnostusta.

Taitaa olla olematon. Mutta kenen olen itse ajattelut olevan kiinnostava viimeksi 🤔 Ainakin yksi katumuusikko, mutta tuo onkin selviö ja moni täällä lirjoittava. Mutta vielä jossakin muualla joku, niin vähän Halla-Aho.

En ole tainnut sitten teinivuosien moisia ajatellakaan.

Aikuisiällä parasta on ollut, jos olen saanut olla rauhassa varjoissa tarkkailemassa muita, mikä tosin ei yleensä onnistu. Se on sama kuin sanoisi toiselle, että älä vaan ajattele norsua ja kysyy minuutin kuluttua mitä toinen on ajatellut. Niin. Feidaa siinä sitten takavasemmalle.

Tosin. Kysehän ei yksioikoisesti ole siitä feidaako vai haluaisiko feidata, vaan enemmänkin henkilön karismasta ja toki joissain tapauksissa puhtaasti ulkonäöstä. Joku törkeän kaunis nainen tai törkeän komea mies, niin aika turha yrittää feidata varjoihin. Muiden kohdalla kyse on sitten karismasta, jota joko on tai sitten ei.

Itsevarmuus, aito nöyryys ja avoin rehellisyys ovat aina vahvoja syöttejä, halusi yksilö sitä tai ei. Myös välinpitämättömyys muiden huomiota kohtaan (itsen tavallisuus) on aika toimiva ominaisuus.

Viiskytkahdeksan vuotta.

Kiinostavuus on aika laaja käsite. Kiinnostusta voi olla, vaikka se ei olisi seksuaalista.
Veikkaan, että tarkoitat kuitenkin tuota seksuaalista kiinnostavuutta, eli pariutumiseen viittaavaa.

Minulle oma kiinnostavuus kaikellatapaa on yhdentekevää. Joskus varmaan mietin sitä, mutta se on turhaa. Toiset kiinostuu, tai ei...ei siihen oikein voi vaikuttaa. Se on jokaisen henkilökohtainen juttu. Ja minä olen jo oppinut, että ihmisiä kiinnostaa niiiiiiin erilaiset asiat, että mitään keskitietäkään ei voi vetää asiasta.

Keskittyy vaan omaan elämiseen hyvin ja antaa muitten kiinnostua tai olla kiinnostumatta. Suotta sitä murehtii. Korkeintaan sitten tulee päähän omituisia ajatelmia ja satuja. 😊

Vihaan töllistelijöitä.

Yleensä en omaa olemustani mieti, vaan veden niin sanotusti luomuna. Luomisesta tuli muuten mieleen, että tänään taas lingotaan :)

Mieluummin katselen mielenkiintoista kuin mietin omaa habitustani.

-keinovaginamies-