Erillään asuminen

Nehän oli yleistynyt 1960-luvun jälkeen paljon , enkä ihmettele.

Erohan siitä tulee ja mitä seurustelua semmone o itse olen sitä mieltä et joko ollaan yhdessä tai sit ei olla se o jompi kumpi

Jos olisin perustamassa perhettä, se ei olisi ideaali tilanne. Nykyisessä elämäntilanteessani taas se olisi jopa melko hyväkin vaihtoehto. - Joskus eläkeiässä yhdessä asuminen voisi olla paremmin järjestettävissä.

Kyllä minulla tilaa on asujille, mutta yhteen muuttaessa kummallakin lienee jo kertynyt huonekaluja ym. tavaraa ja niiden yhteen sovittaminen tänne omieni kanssa voisi olla haastavaa.

Omalla kohdallani ainoa vaihtoehto. En koskaan enää asu saman katon alla kumppanin kanssa.

Eihän se mitään, jos ei asumistukee nosta. Mullakin asu lapsuudessa vanhemmat eri osoitteessa. Mutta perheen perustamisvaiheessa tietenkin ongelma. Eikä vauvaikäistä oikein voi asuttaa kahdessa paikassa.

Minusta melko mukavakin järjestely. Seurustelukumppanin kanssa haluaisinkin ehkä asua erillään, tapaillaan ja vietetään aikaa yhdessä, välillä toistemme luona yökyläillään jne. Perustelen tätä sillä, että minä viihdyn ja suorastaan nautin siitä, kun saan olla yksin. Haluan ja tarvitsen omaa tilaa.
Tottakai siinä täytyy pystyä luottamaan toiseen, ettei esim. kutsu muita (pettämismielessä) luokseen.

Mitä siitä nyt pitäisi miettiä. Jokainen tekee miten tahtoo. Itselleni se tuskin toimisi, jollei sitten niin, että kyse olisi ylipäänsä etä suhteesta ja vuoroin vietettäisiin aina pitkä pätkä jommankumman luona.

Jaa, enpä tiedä. Kyllä itse ajattelen niin, että sitä asutaan yhdessä tai erikseen. Eri asia sitten, kun on erottu, mutta viralliset asiat ovat vielä kesken.

Toki riippuu myös parisuhteen tilasta. Jos ollaan vielä seurusteluasteella, niin jonkin aikaa varmaankin toimii, mikäli välimatkaa ei ole satoja kilometrejä ja on mahdollista tavata toista usein.

Kaksi ihmistä tietää parhaiten mikä asumismuoto sopii heille.
On lukemattomia, hyviä syitä miksi erillään asuminen on paras vaihtoehto.

Noiden olisi alunperin pitänyt asua yksin. Eivät tule pitemmän päälle toimeen kenenkään kanssa.

Erillään on voitu asua koko liitto, yli 20 vuotta ja on toiminut hyvin. Ainakin siinä kumppanin arvo säilyy.

No eipähän pääse syntymään alisteista asemaa kummallekaan. Ei pitäisi tulla riitaa kotitöistä, kun kumpikin hoitanee omansa.

Henkilökohtaisesti en voisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa enää. Oma rauha ja oma tila - niistä en luovu.

Varmasti ihan hyvä muoto tuokin. Nykyään moni menee muutenkin yhteen vasta siinä kohtaa kun molemmilla on jo asunnot ostettuna jne. Aiemmin monesti taas ei ollut mahdollisuutta siihen omaan, jollei ollut toista kaverina siinä maksamisessa.

Haluan naisen joka asuu kanssani ja jaamme päivien askareet yhdessä...
Erillään asuminen voi altistaa vapaudentunnetta joka ei välttämättä ole hyväksi todelliseen parisuhteeseen

Ihan sama. Mitä se teille kuuluu.

Jokainen kulkekoon polkujaan... Onnellisuus löytyy kylläkin saman katon alta

Saa tuplatuet kelasta, on jopa "erottu". Vanha juttu, mutta kela tutkii, tutkii ja pistää seuraajat perään, samoin kun vakuutuspetosten kanssa. Sittenpä makselevat kunnon korkojen kera takaisin, tietenkin käräjäsalin kautta.

Kun parisuhteessa elävät käyvät molemmat työssä... Ei mitään tukia tarvita.
Yhteiskunta elättää laiskat ja työtä vieroksuvat

Ei siinä mitään. Mulle tossa vain on ongelma se, että mua ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa pennin vertaa joku "laatuaika" kaupungilla tmv. tapailu. Mulla menis hyvin nopeasti hermo sellaseen elämään. Lisäksi mä en ihminen, joka menis toisen kämpille viettämään aikaa tyyliin illaksi. Sellaseenkin typerään ravaamiseen mulla menis hermo. Että jos toinen haluais asua erillään, niin ei siinä mitään, mutta saa sitten luvan tulla aina mun luokseni, koska mua ei kiinnosta sellanen ravaaminen.

Eri juttu olis, jos kyse on etäsuhteesta, jossa on reilusti välimatkaa. Sitten se vuoroin molempien luona oleminen onnistuis. Molemmat tulis vuorollaan vaikka kuukaudeksi tai jotain, asuttais vähän kuin yhdessä, mutta vuoroin kummankin luona ja tietysti siinä sitten olis niitäkin hetkiä, kun ollaan erillään. Viikkoa lyhyemmäksi ajaksi mä en ikävä kyllä kotoani liikahda.

Just muutin tyttöystävän luokse kaksi viikkoa sitten. Se itse pyysi että muutan hänen luokse ettei tarvii etsii uutta asuntoakaan sitten.