Mistä tiedät, että muut on olemassa?

"Tätä olen miettinyt hyvän tovin. Itse uskon hyvin vahvasti, että muut on olemassa, mutta voiko sitä loppuen lopuksi tietää? Kysehän on loppuen lopuksi uskosta. Meillähän on vaan oma mielemme."

Tiedoksi määritellään yleensä kaikki sellainen johon voidaan uskoa ja joka on käytännön ja arjen tasolla toimivaa ja hyödyllistä. Absoluuttista täydellistä totuutta ja tietoa ei ole kenelläkään ja vaikka jos olisi niin ei sitä voisi mitenkään kommunikoida muille.

Koskaan ei löydy täydellistä varmuutta ja tietoa vaan kaikki tieto on aina jossain määrin epävarmaa ja voi osoittautua vain pelkäksi erikoistapaukseksi tai virheelliseksi ainakin joiltain osin.

Olemassaoloon liittyy aina riskejä ja epävarmuuksia ja jos kaikki olisi varmaa niin elämään kyllästyisi varmaan aika nopeasti koska se olisi niin tylsää.

On hyödyllistä ja toimivaa olettaa muiden itsensä kaltaisten olevan olemassa. Muussa tapauksessa voi joutua ongelmiin ympäristönsä kanssa. :D

Ulkomaailman olemassaolon todistus sisältyy jo Descartesin cogitoon.

Jos jokin ajattelee, täytyy olla jokin aivo, joka ajattelee, ja

Jos jokin aivo ajattelee, se on jo ulkomaailmaa sille ajattelulle, ja

Sen ajattelun täytyy olla jossain ympäristössä missä ajatellaan. Ja aivojen.

Jos väittää, etteivät nämä ole varmoja, tullaan varman tiedon maalipylväisiin. Selkeästi skeptikkojen maalipylväät tässä ovat liian ahtaat. Nämä todistelut mahtuvat varman tiedon sisään.

Perinteisesti ajatellaan, että ulkomaailma ei todistu, mutta se johtuu subjektiivisesta idealismista, vain havainnot ovat olemassa, ei niiden kohde. Realismin mukaan se kohdekin on olemassa, oli sitä kukaan havaitsemassa tai ei. Ja vaikkei olisi, on olemassa asioita, joita kukaan ei ole havaitsemassa.

Pääni on avaruudessa jossa on - 270 C astetta pakkasta. Kuitenkin tunnen oloni lämpimäksi. Jotkut asiat ovat ikään kuin taka-alalla ja jotkut toiset etualalla.
Näkymätön maailma on taka-alalla hahmoineen ja sen tähden en voi havaita niitä.

Sydän on piilossa rintakehän sisällä. En tiedä onko kenelläkään sydäntä.

Mutta näkyvät hahmot on helppo mitata. Massa, tiheys ja tilavuus. Kyllä ne on olemassa.

Itselläni on ainakin tunteet ja ajatukset. Koen, että pystyn näkemään itseni ja muut ihmiset näyttävät samalta kuin minä ja luultavasti myös heillä on ajatukset ja tunteet.

Ymmärrän "olla "olemassa"niin, että esim. ihmisellä on ruumis ja se on yksi tapa olla olemassa. Muutkin näkevät ja voivat tunnistaa häntä. Sitten on sielullinen, eli psyykeen taso. Mielentiloja, ajatuiksia ja tunteita esim.Näiden todellisuudesta myöhemmin. Ja lopuksi henkinen tai hengen taso, joka kuvaa omaatuntoa ja kykyä introspektioon, eli kykyyn tutkia itseään. Ihminen on siis sielu, henki ja ruumis. Jos jokin kolmesta esim.sielullinen(tunne-elämässä vaikka) sakkaa. ihminen saattaa kokea olevansa "hukassa" tai jotenkin eksynyt. Henkilö tiedostaa olevansa kyllä olemassa(ainakin jotenkin), mutta hän epäilee onko hän todella olemassa. Täydellisenä omana itsenä oleminen edellyttäisi persoonan täydellistymistä. Ihmisellä saattaa kuitenkin olla harhainen kuva itsestään(ja muista). Jos halottaisiin filosofisesti hiuksia, voisi siis väittää seuraavaa: koska ihmiset ovat epätäydellisiä, kukaan ei ole olemassa (täysin) todellisesti. Jonkun uskomuksen mukaan jumala on ainoastaan olemassa, koska hän on todellinen persoona sen aidossa merkityksessä. Samalla hän määrittelee muiden (luotujen) olentojen olemassaolon todellisuutta suhteessa itseensä.

On sanottu, että rakkaus tekee todelliseksi. Ja ilman rakkautta ihminen on eksynyt todellisuudesta. Tässä ei tarkoitettu välttämättä romanttista rakkautta, vaan syvempää(ikiaikaista) rakkautta.

Perin pohjin mietittynä et voi olla varma, että olet itsekään olemassa. Mistään ei voi olla varma.

Uskoa voi toki, mutta uskosta puhuminen on kysymysken väistämistä. Ei oikeasti tarvitse uskoa mihinkään. Riittävää on, että olettaa itse olevan ja muita myös.

Käytännössä voi jokainen todeta itsen ja ympäristön olevan. P*anin vaimoani ja hyvältä tuntui. ;)