Yhtäkkiä presidenttiehdokkaiden ruotsintaidosta ja suomenruotsalaistaustaisuudesta (Stubb ja Andersson) puhuttaessa tuli mieleen kysyä että ketkä täällä ovat suomenruotsalaisia?
Synnyinkunnassani ei ollut tietääkseni yhtään suomenruotsalaista (kyse 2000 asukkaan pikkukunnasta jossa "kaikki tuntevat kaikki"). Välillä asuin kaksikielisessä kunnassa vähän yli vuoden, siellä siis kunnalla oli myös ruotsinkielinen nimi mutta oli kuitenkin enemmän suomenkielinen. Kyseisestä kunnasta en oikeastaan oppinut tuntemaan ketään, joten en myöskään suomenruotsalaisia. Nyt asun kunnassa jolla on myös olemassa ruotsinkielinen nimi, mutta ruotsinkielisten vähemmistö on niin häviävän pieni, että kunnan rajalla ei lue kuin suomenkielinen nimikyltti.
Tähän saakka elämästäni en ole kunnolla tutustunut yhteenkään suomenruotsalaiseen, eikä ystävissäni tai edes kavereissani ole heitä ollut. Yläasteelta muistan yhden ikäiseni suomenruotsalaisen tytön, mutta hänen kanssaan en kaveerannut. Lisäksi suomenruotsalainen nainen on kerran jutellut mulle ruotsiksi hiihtohississä vieressäni istuessaan ollessani ala- tai yläasteella luokan kanssa hiihtokeskuksessa, en siis ymmärtänyt oikeasti hölkäsen pöläystä sen selityksistä, joten nyökkäilin vain... :D
Kuitenkin mulla on yhdessä vaiheessa elämää ollut aika kansainvälinen ystävä-/ tuttavapiiri, niin siksi pistää miettimään miksen ole täällä Suomessa koskaan tutustunut yhteenkään suomenruotsalaiseen.
Synnyinkunnassani ei ollut tietääkseni yhtään suomenruotsalaista (kyse 2000 asukkaan pikkukunnasta jossa "kaikki tuntevat kaikki"). Välillä asuin kaksikielisessä kunnassa vähän yli vuoden, siellä siis kunnalla oli myös ruotsinkielinen nimi mutta oli kuitenkin enemmän suomenkielinen. Kyseisestä kunnasta en oikeastaan oppinut tuntemaan ketään, joten en myöskään suomenruotsalaisia. Nyt asun kunnassa jolla on myös olemassa ruotsinkielinen nimi, mutta ruotsinkielisten vähemmistö on niin häviävän pieni, että kunnan rajalla ei lue kuin suomenkielinen nimikyltti.
Tähän saakka elämästäni en ole kunnolla tutustunut yhteenkään suomenruotsalaiseen, eikä ystävissäni tai edes kavereissani ole heitä ollut. Yläasteelta muistan yhden ikäiseni suomenruotsalaisen tytön, mutta hänen kanssaan en kaveerannut. Lisäksi suomenruotsalainen nainen on kerran jutellut mulle ruotsiksi hiihtohississä vieressäni istuessaan ollessani ala- tai yläasteella luokan kanssa hiihtokeskuksessa, en siis ymmärtänyt oikeasti hölkäsen pöläystä sen selityksistä, joten nyökkäilin vain... :D
Kuitenkin mulla on yhdessä vaiheessa elämää ollut aika kansainvälinen ystävä-/ tuttavapiiri, niin siksi pistää miettimään miksen ole täällä Suomessa koskaan tutustunut yhteenkään suomenruotsalaiseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen puoliverinen, isä suomenruotsalainen, äiti suomalainen.
Suomenruotsalaiset viihtyvät keskenään ja ovat rennompia kuin suomalaiset.
Suomenruotsalaiset tosiaan viettävät rapujuhlia, joissa lauletaan vanhoja juomalauluja sekä juodaan snapseja. Itse vierastan sitä.
Se on luultavasti häviävän pieni prosenttiosuus suomalaisista nuo suomenruotsalaisesti ja jos ruotsinkielen taito halutaan ylläpitää pitää poistaa ns pakkoruotsi että kyseistä kieltä opiskelee sellaiset jotka sitä haluaa oppia ni mahtas opiskelu luokassa luokissakin olla sujuvampaa
Kasvoin suomenruotsalaisessa kunnassa tai oikeastaan lapsuuteni aikaan olisi ehkä ollut oikeampaa sanoa sitä kuntaa ruotsalaieksi. Opin kuulemaan ruotsia, mutta puhuminen jäi puolitiehen. Nyttemmin en enää ymmärrä ruotsia kuultuna, äkkiä ne taidot katoavat jos niitä ei ylläpidä.
Tulin vain ilmoittautumaan, että en ole. Suvussani joskus esiintyneet ruotsinkieliseen vivahtaneet nimetkin on aikojen saatossa suomennettu. - Tyttönimeni on kotoisin kunnasta, joka virallisesti on kaksikielinen.
Eipä hajua,mut tuli yks biisi mieleen...
https://youtu.be/sR8eZN0-C6k?si=y1Qh0YI54wEVauPI
Pitäiskö nyt miettii Elisabeth Rehnistä nyt jotain? 😁
On täällä välillä heitäkin käymässä. Omassa isäni puolen suvussa on suomenruotsalaisia vanhemmissa sukupolvissa ja kaukaisemmissa sukulaisissa yhä. Jotka puhuvat äidinkielenään ruottia. Meillä tuo on lähisuvussa katkennut isäni isovanhempiin ja omat isivanhempani ja isäni sisaruksineen ja lapsineen oomme jo perinpohjin suomisuomalaisia, äidinkieltä myöden.
Jasu
Loviisassa ja Porvoossa ovat vaikuttaneet aikoinaan. Osa jotka yhä ovat ruotsinkielisiä on rannikolla enemmän lounaan linjastossa. Ja sitten ihan muissa maissakin asumassa ja elämässä. Meitä on myös Amerikassa paljon.
Jasu
Sukunimi mielletään monesti ruotsalaiseksi, vaikka se saksalainen lähtöjään onkin. 😊
Johtunee tuosta edellä kerrotusta varmaankin.
Jasu
Olen suomenruotsalainen, taidan olla vähän väärässä seurassa tällä palstalla 😄. Puheeni on kuitenkin niin sujuvaa, että kukaan ei huomaa sitä.
Isän isän äiti oli suomenruotsalainen ja vaarini oli sotalapsena ruotsissa. Isäni kasvatettiin kaksikielisessä kodissa, mutta se jäi siihen polveen. Minä olen täysin ruotsinkieltä ymmärtämätön. Minulla on ollut joskus nuoruudessani suomenruotsalainen työkaveri, mutta siihen heidän tietämisensä jääkin.
Ovat nykyään mikrovähemmistö ja mielestäni pakkoruotsin ja kaksikielisyyden voisi jo lopettaa. Ei mitään lisäarvoa.
Olen melkein rajatapaus. Suomi on ainoa äidinkieleni ja olen asunut enimmäkseen suomenkielisillä paikkakunnilla, mutta isovanhemmista ja esivanhemmista noin puolet ovat olleet vahvasti kaksikielisiä Suomenlahden rannikolta. En mitenkään häkelly kuullessani kieltä, jossa ruotsi vaihtuu suomeksi ja takaisin vaikka kesken lauseen.
Luulisin että Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla suomenruotsalaiset ovat olleet enemmän yksikielisiä ja se on itselleni melko vieras maailma.
En ole suomenruotsalainen, mutta puolet suvusta on saamenkielistä. Sen kielen osaamisesta ei ketään ehdokkaista kehuta. 😀