On ainakin kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka luulevat olevansa surkeasta elämästään huolimatta maailman suurimpia voittajia ja niitä, jotka uskovat olevansa aina sorrettuja ja surkeita, vaikka elämä onkin ihan kelvollista. Jälkimmäiset eivät ymmärrä, että aina voisi mennä huonommin ja ensimmäiset ovat sokeita idiootteja. Loppujen lopuksi ihmiset ovat melko samanlaisia, pohjimmiltaan heikkoja ja lankeavat kiusausten edessä näpistämään karkkipurkista, mikäli se on erikseen kiellettyä. Moraalisesti vahvimmatkin sortuvat ennemmin tai myöhemmin, repäiseten heidän yltään viattomuuden kaavun, jonka varaan ovat elämänsä rakentaneet. Ihmisluonto on petollinen, niin petollinen, että useimmat eivät edes ymmärrä olevansa väärässä hokiessaan jälkiviisaasti itselleen ja muille, kuinka oikeassa kulloinkin ovat olleet. Sitten ovat ne toiset, jotka ehkä oikeasti olivat oikeassa, mutta eivät saaneet suutaan auki, tai jos saivat, ei kukaan kuullut tai uskonut heidän olevan oikeassa. Pahimpia ovat ne, jotka eivät edes tiedä olevansa oikeassa ja valehtelevat ummet ja lammet ja tietämättä, että valheensa ovatkin totta. Venäjällä vallitsee tällainen todellisuus! Siellä valhe on totta ja totuus valhetta, sitä synkintä mahdollista. Siellä kansalaiset puhuvat valhetta, mutta eivät koskaan tiedä, puhuvatko oikeasti valhetta vai onko kyseessä sittenkin totuus! Missä menee raja totuuden ja valheen välillä, jos ei ole rajaa, josta ei voi erottaa näitä kahta toisistaan? Ikään kuin jokin luku, joka voi olla yhtä aikaa sekä positiivinen että negatiivinen, tai jopa molempia yhtä aikaa. Mistä tällöin voi tietää, onko valhe vain jonkinlainen peilikuva totuudesta, tai sellaiseksi uskotusta, joka ei kuitenkaan ole kumpaakaan? Miksi ihmiset pienuudessaan, olemattomalla taivaankappaleellaan kuvittelevat olevansa jotakin suurta ja ihmeellistä? Ajallisesti elämä on lyhyt, mutta lyhessäkin ajassa voi tapahtua paljon? Silti elämä on joka ikinen päivä hiuskarvan varassa, ja jos sen sokeana valheessa kulkiessaan tuhlaa turhuuteen, on heittänyt sen pienenkin ajan hukkaan. Koettakaa olla rehellisiä ja ystävällisiä toisillenne, käyttäkää aikanne positiivisten asioiden eteen, nähkää hyvää siellä, missä muut eivät sitä näe, älkää tavotelko kuuta taivaalta, tyytykää joskus vähään, löytäkää onni pienistä asioista, rohoittukaa sielunne tähden, älkääkä pienistä murhetta kantako. Huomenna kaikki voi olla huonommin!
Suurin osa ihmisitä vaeltaa laput silmill
Anonyymi-ap
12294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tekstiseinä! Ei kykene.
-keinovaginamies-
Juu sama. Liian pitkä ei kiinnosta🤔
Putkeen kirjoitettu.. ei ei noin kirjoiteta jos on edes hieman älykkyyttä.
Alkua luin hieman ja ihan ok näkökulma. Tosin täysin väärä. Mutta tosiaan tuota putkeen kirjoitettua jargonia en lukenut kuin alusta hieman.
Voin siis muuttaa mielipidettäni jos aloittaja joskus osaa kirjoittaa tiivistetyn pointin kappalejaottelulla.
>simiti<
Mitä siinä sanottiin edes 😄
Oli taas niin sekavaa tekstiä ettei jaksanut lukea muuta kuin että AP on nähnyt 2 erilaista ihmistä hienoa👍
Pääsin puoliväliin asti. Tein palstan ennätyksen :D
Aloitus oli pitkä. Tekstistä saisi lyhyemmän, jos jättäisi välilyönnit pois.
Jep, ääripäät löytyvät ja sitten tietenkin valtaosa eri kohtiin noiden välille.
P.S. Luin ensimmäisen lauseen.
Suurin osa ihmisistä on mulle niin ventovieraita, etten osaa sanoa millaisia ovat, mutta monilla ihmisillä on kyllä paha tapa katsella maailmaan omien ihanteiden mukaan ja unohtaa, että kaikilla on omansa.
Jasu
Ehkä jo otsikko olisi riittänyt...
Joo, jotkut kulkevat elämäänsä laput silmillä. Nähdään vaan edessä oleva ja ajatellaan, että muut näkee sen saman, mitä se kellekin on.
Mä koen sen ennemmin sellaiseksi "kärpänen ikkunalasia vasten"-tilanteeksi. Jokainen varmaan on nähnyt kärpäsen lentelemässä vasten ikkunalasia äkäisesti. Se kärpänen ei osaa mitään muuta kuin lentää äkäisenä sitä ikkunalasia vasten ja kun väsyy, kulkee ihmeissään lasipintaa pitkin etsien läpipääsypaikkaa, kunnes kohta taas alkaa vimmaisen lentämisen lasia vasten. Vaikka vieressä olisi avoin ikkuna, mistä voisi lentää rauhassa ulos...
Osalla ihmistä on aivan sama homma. Paukutetaan vasten ikkunaa päätä ja mesitaan ja kiukutaan, kun ei homma toimi. Jos joku sanoo, että katseleppas tarkemmin asiaa, niin kiukystutaan vaan enemmän ja sama lasiapäin pään paukutus jatkuu..
Jos ihminen ei suostu oikeasti pysähtymään ja ottamaan jotain muunlaista tapaa toimia, hän vaan paukuttaa sitä päätänsä siihen lasiin ja sitten se on vaan niin... mitäpä sille mahtaa...🤷♂️
Otsikko on virheellinen. Oikein on: Suurin osa ihmisitä vaeltaa silmät ruudulla ja napit korvissa.