Milloin viimeksi olit iloinen ?

Oln tänään erityisen iloinen, kun sain videopuhelussa jutella ja hassutella 2- vuotiaan kanssa, Meitä molempia nauratti kovasti. Joskus tulee kyyneleet silmiin kun katsoo liikuttavia elokuvia, mutta varsinaisesta itkusta on kauan, se liittyi läheisen vakavaan sairastumiseen.

Vaimo äsken herjan heitti :) Tippa tulee silimään kun kattelee tätä mualiman mennoo :´-(

Gubbe 75

Tänään nauratti nuo niksit toisessa ketjussa. Hauskoja, mutta ihan hyviä.
Toisinaan kun velipojan kanssa ollaan, niin kaikkee höpsötystä harrastetaan ja välillä nauretaan ihan vedet silmissä.

Liikutuksen kyyneliä usein silmiin tulee, mutta muuten ei juuri itkun aihetta ole.

Noin 2-3vuotta sitten, kun olin asioilla käynyt ja ajoin takaisin mökille päin, olin kääntymässä kylätielle vasemmalle.
Varmistin, ettei takaa tule ketään, (jotkut kun eivät ymmärrä vilkkua).
Niin kävi nytkin, aloin kääntää rattia, kuului viuh, näin jotain valkoista. Kun katsoin eteeni, siellä kaukana edessä meni valkoinen auto,
Vauhti oli hurja.
Jos olisin ollut liikkeellä henkilöautolla, olisin luultavasti kerinnyt kääntää, niin että tuo ´´viuh´´ olisi tullut suoraan etuoveen
Onneksi olin vanhalla kankealla avolavalla.
Olin miltei shokissa, ajoin 1,5 mökille, josta ajosta en jälkeenpäin muista mitään.
Ryntäsin sisälle ja aloin itkeä hysteerisesti. Itkin ja itkin, en meinannut saada sitä loppumaan
Kun vihdoin sain, niin voimat oli loppu sille päivää.

Minä katselin eilen Eija Vilppaan pikku videoita netistä ja kyllä hänen esityksillään sai nauraa, ihana ihminen ja osaa roolin kun roolin hauskoja sketsejä ovat ne Kepa ja Jorte videot .Eija puhuu sillä karjalan murteella niin mukavasti että siitä tulee vaan iloiseksi vaikka en itse edes ole karvainen enkä hallitse itse murretta mutta ymmärrän silti sanat


Itkusta sitten , ihan vaan yksi päivä viikolla suretti kyyneliin asti kun ajattelin parasta ystävääni joka haudattiin kolme kuukautta sitten Juuri se ettei enää koskaan saa soittaa ja ketårtoa kuulumisia ja kysyä hänen kuulumisiaan tuntuu pahalta . Olimme ystäviä vuodesta 1966 asti ja soittelimme ja tapailimme koko ajan tiiviisti nämä vuodet. Voi miten häntä kaipaan , mutta elämä loppuu meiltä kaikilta aikanaan se pitöisi osata hyväksyä jotenkin .

Itken usein ja paljon. Nauru sen sijaan vähenee vähenemistään, mutta se ei tarkoita, etten ymmärtäisi vitsiä tai huvittavia tilanteita. Niille riittää hymy ja / tai hymähdys. Hyvä mielikin on monesta asiasta ja aiheesta, jotta ei kaikki niiin toivotonta ole kuin miltä ensimmäinen virke kuulostaa.

Otan osaa suruusi. Surua tulee lisää mitä vanhemmaksi tulee.
Ystävän tai lähiomaisen menetys on lohdutonta.
En enää edes muista milloin olisin nauranut sydämeni pohjasta.
Joku pieni asia voi ohimenevästi aiheuttaa hiukan hymyilyä.

Olen useimmiten hyvällä tuulella.
Tämä talvi on tuntunut pidemmältä kuin yksikään aikaisempi.
Jo nyt harmittaa kuinka lyhyt kesämme on.
Mutta ei tee mieli lähteä minnekään aurinkorannalle talveksi.
Olen niillä reissunnut ihan tarpeeksi, viimeinen kolmen viikon reissu meni odotellessa kotiin pääsyä.

Minulla on ollut ilon- ja nauruntäyteinen viikko hoitokoiran kanssa. Se on tyttären perheenjäsen, ja täällä se on mummolassa, jossa saa tavallista enemmän huomiota. Kovin taitava se on viisautensa lisäksi, osaa ryömiä, poimia paperitolloja roskikseen, viedä sukkia pyykkikoneeseen , ja paljon muuta perustottelevaisuuden lisäksi. Sillä on myös halu miellyttää. On ollut loskaisia ja sateisia kelejä, lyhytkarvaisena se tarvitsee pakkas- ja sadeasut. Neonvihreä sadetakki sopii sen mahonginruskeaan kiiltävään karvaan täydellisesti ja huppu myötäilee luppakorvaisen jalon pään muotoja tyylikkäästi.

Olen herkkä liikuttumaan, kyyneleet nousevat silmiin niin onnesta kuin surullistenkin asioiden näkemisestä ja kohtaamisesta. Varsinaisesti itkin viimeksi, kun ystäväni sai syöpädiagnoosin vuoden alussa.

Onneksi poikia ei enää kasvateta peittelemään tunteitaan, mieskin saa itkeä.

Katselin juuri netistä 100-v veteraanin juhlia ja todentotta, kyyneleet valui valtoimenaan, kun samalla ajattelin nykytilannetta Suomessa.

Tuli mieleeni ne kirjat, jotka olen lukenut niistä vuosista ennen talvisotaa ja sen jälkeen,. kuinka silloinkin jo varauduttiin.

Nyt ei naurata.

Nauroin niin maan ... kun yletörky mainosti myönteisesti lapsenriaskaajaa
Nainen raiskasi lapsen – Seiska: Yle ei kertonut tuomiosta ohjelmassaan Ylen Linna-sarjassa ei kerrottu, että yksi ohjelmassa esiintyvistä vangeista on tuomittu lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, kertoo Seiska. Sarjan vastaava toimittaja painottaa Iltalehdelle, että ohjelmassa ei käsitellä rikoksia, vaan vankilaelämää.

https://www.seiska.fi/rikos/yle-toi-lapsen-raiskauksesta-tuomitun-henkilon-tv-ruutuun-nain-tekijat-perustelevat-paatostaan/1271348

Mikähän vuosi se olikaan (kun nauroin viimeksi) ? ..))

Ei vaineskaan. Nauran minä - tai oikeastaan naureskelen, paljonkin, itseksenikin ja itselleni.
Mutta ihan sydämen pohjasta nauramisesta taitaa olla kolmekymmentä vuotta !,,))
Omat viisikymmenvuotispäiväni olivat ratkihauskat - jäivät kyllä kaikkien mieleen.

"Itkijänainen" olin minäkin pitkään, mutta vanhana tunteet eivät ole yhtä herkässä vai onko sitä mieltänyt itsensä jonkinlaiseksi matriarkaksi, jonka tulee jättää tila muille surijoille ?
Liikutun kyllä edelleen helposti, enkä voi kuvitellakaan esim. pitäväni puhetta hautajaisissa kuten joskus nuorempana.

Muutenkin taidan olla niitä, jotka tuntevat paljon, mutta ilmaisevat vähän. Ehkä se on jonkinlaista korostunutta reviiritietoisuutta.

Nauran joka päivä, monta kertaa, spontaanisti jollekin tapahtumalle tai hassulle sanonnalle, mutta monetkaan huumoriohjelmat eivät naurata juuri lainkaan.
Liikutun herkästi myös, jopa jotain fiktiivistä ohjelmaa katsoen tai kertoen toiselle jostain surullisesta, epäoikeudenmukaisesta tapahtumasta

Olin iloinen vuonna 1942

Olen aito syntyperäinen karjalainen. Itku ja nauru herkässä.

Nykyisin olen tullut erityisen herkäksi lapsiin ja eläimiin kohdistuvista julmuuksista.
En pysty lukemaan esim. tästä pienen 4 vuotiaan pojan murhasta yksityiskohtia.
Pelkkä tieto vanhempien tekemästä taposta, saa minut voimaan pahoin.

Myös eläinten kiduttamiset ja heitteille jätöt ovat sellaisia uutisia, etten voi katsoa enkä kuunnella niistä.
Huumoria näen monessa sellaisessa asiassa joka ei ehkä ole edes tarkoitettu huumoriksi.
Nämä tv huumori ohjelmat eivät tosin ole sellaista huumoria jolle hervottomasti nauraisin, pikemminkin päinvastoin.

Tänään, hammaslääkäri otti vastaan ilman ajantilausta :-*

Gubbe 75