Rauhaisasti Noja-tuolissa ?

Sel-la

Sunnuntaiaamu jälleen valjennut, loskaista ja vesi tippuu räystäistä. ei mikään helppo päivä kulkemiseen jalan, ei autollakaan sohjo räiskyy.
Kevään tuoksu kuitenkin kertoo paremmasta, vielä pari kuukautta ja lumet alkavat olla vähissä, toivottavasti., vihreyden vuoro ja sitä odotellen jaksamme sohjot ja sateet.
Tänään vävyni juhlii 70-vuotispäiväänsä, niin se ikä kertyy toisillekin, vaikka kiinni ei minua hänkään elämän aikana saa.
Poikani ensi vuonna 60 vuotta ja tytär 65 ensi kesänä, vanhuus heilläkin alkamassa.
Siitä sitten tuleva polvi kiirehtii perässä, ehkä suvun kasvaminen ehtii vielä minun eläessä tapahtumaan.
Näin sitä jälkeläisiään esittelee toisetkin, ei vaan korppis, hyväksytään se.

Ajattelin, kun katson paljon noita idän suunnasta tulevia sarjoja, miten onkaan kulttuuri heillä toisen moista, japanilaiset ovat kohteliaita, myös kunnioitus vanhuutta kohtaan on näissä maissa paljon huomattavampaa mitä meillä.
Sekin poikkeus on , nukkuvat lattioilla, päiväksi vuodevaatteet kerätään kasaan ja illalla ne levitetään lattialle.
Kauniisti kalustettuja koteja, mutta on toistakin laitaa paljon, raha sielläkin ratkaisee.
Voihan nämä sarjat väärää kuvaa antaa, mutta kiintoisasti kuitenkin esitetty.

Onneksi aurat liikenteessä, isommat sohjot pois kadulta työntävät, pääsen kukkakauppaan.
Jätänkin nyt tähän, mielipiteeni ei muutenkaan aina kanna hedelmää, silti toivon tuon sanakisailun jäävän vähäiseksi, ketju nopsaan taas näin tehden täyttyy.
Jokaisella on tietenkin oikeus kirjoittaa tavoilleen uskollisesti, mutta pieni toive, jospa ajattelisimme ensin.

Tervetuloa kirjoittajaystävät, kuin lukijatkin Nojatuolin suojiin, vietetään rauhaisia hetkiä ketjun seurannassa.

220

3040

2Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mitähän tuokin toive tarkoittaa, kun toivotaan ennen kirjoittamista ajattelemaan - varmaan savolaista huumoria.

      • Anonyymi

        Kyllä savolainen huumori voittaa kainuulaisen kateuden.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä savolainen huumori voittaa kainuulaisen kateuden.

        Joko taas on vedetty kainuu tikunnokkaan - muodossa tai toisessa.

    • Anonyymi

      Minulla jatkuu huonekasvien huolto . Kuolleitten lehtien poistoa ja mullan lisäystä ruukkuihin. En ole moneen vuoteen enää vaihtanut kokonaan uusiin ruukkuihin ja multiin, Reunus traakkipuu on kasvanut jo niin korkeaksi että tavoittelee kattoa, katkaisin siitä kolmekymmentä senttiä latvasta ja annoin ystävälle jospa hän onnistuu kasvattamaan siitä itselleen näyttävän kasvin.
      Vuosi sitten leikkasin tuoksutraakkipuun latvan ja laitoin itselleni kasvamaan ja hyvin onnistui, on nyt kasvanut jo n. 40 cm.
      Tänään aion ottaa pelargoniat käsittelyyn, ovat alkaneet jo kasvaa ja tarvitsevat lannoitetta ja uutta multaa ruukun pinnalle.
      Pelargoniat ovat vanhaa maatiais kantaa ja olleet minulla monta vuotta.
      Otan niistä pistokkaita jotka istutan uusiin ruukkuihin niin aina muutama yksilö pysyy hengissä talvenkin ajan.
      Pelargonioille laitan pintamultaan kahvin poroja lannoitteeksi.
      Minulla on tämä kasvihulluus vaivannut vuosikymmeniä, eikä parantumista ole näköpiirissä.
      t tepa

      • Anonyymi

        Minä luovuin kaikista kasveistani. Ikkunanlaudalla on nättiä Bitossin keramiikkaa,jota olen keräillyt vuosia. Niiden sininen väri miellyttää silmää.
        Pihapenkit ovat turvassa lumen alla, mutta seinustalla alkavat lumikellot kukkia usein ihan lumenkin keskeltä. Miten mahtaa tänä vuonna.
        Mkr.

      • Anonyymi

        Minäpä hävitin kaikki huonekasvini. Taisin jo aikaisemminkin kertoa.
        Minulle on kertynyt erilaisia koriste-esineitä elämäni varrella. Nyt olen alkanut nostella niitä esiin kaappien kätköistä.
        Mkr.

    • korpikirjailija

      Päivää Korvesta@

      Sinulla Skillaan ikäero vävyysi on sama kuin anoppillani minuun. 🫠

      No, mistäpä me muusta kirjoittaisimme kuin omasta elämästämme.

      Kovin on märkä ja sohjoinen keli täällä. Huoltofirma kävi juuri auraamassa pihamme. Raskaan näköistä on lumi. Olen tilannut aura-auton mökille, odotan, sillä aurauksen jälkeen lumet sulaa etelä-länsi tontillani nopsaan.

      Aurinko yrittää juuri nyt heittää säteitään.

      Sunnuntaipäivän rauhaa.

      • Sel-la

        Hyvää viikon alkua ja maanantai päivää, kuukausi taas loppua vailla, alkaa eka kevät kuukausi.
        Juhlat juhlittu ja tarjonta oli hyvää, kyllä tytär osaa.
        Mukavia nuokin tapaamiset arki unohtuu ja kaikki juhlamielin kokoontuu.
        Pienen harmin toi ruusukimppu, jonka lähikaupasta ostin, paketin avattua, tippui lehdet kaikista varsista, oli todella lehdetön puu, pitäisikö antaa palautetta, jo toinen tapaus minulle.
        Ano 8,39, täällä Savossa pyrimme miettimään mitä kirjoittaen esiin tuodaan ja toivominen ei ole vitsi, totisinta totta, saitko mielihyvän virkkeestäsi ?

        Kovasti jaksat touhuta korpikirjailija, jatkoja vaan jaksamiseen;)

        Ei minullakaan monta kasvia ikkunoilla, tyttäreltä kyllä tilailin oksia, josta aion uusia kasvattaa.
        Kesällä sitten kukkivia parvekkeelle.
        Olen muutenkin karsinut koristeesineitä pois, jotenkin avaruutta sain ja siitä nautin, tunsin jopa ahdistusta, kun joka paikka jotain täynnä, voihan olla, että takaisin palautan, mutta nyt näin.
        Muutto silloin tällöin olisi hyväksi, turhasta luopuminen mieltä rauhoittaa ja jopa komeroihin ja kaappeihin tilaa tulee.

        Minulla myös takavuosina oli pelargoniat niitä joita talven säilyttelin, mutta nyt ei sekään onnistu, kun on lämmin kellari.
        Ennenaikainen pelargonia oli ahkera kukkija, keväällä vaan leikkaus ja kohta oksaa ja kukkaa teki.
        Traakkipuun sain naapurilta isona ja nyt kaipaisi jo leikkausta, joku harmi siinäkin on, kun lehtien päät kuivaa, liian kuivaa lienee ilma kotonani.
        Mullanvaihto aikaa alkaa olla, minä usein isompaan ruukkuun kukat vaihdan, kai vähän liikaa niitä hoidan, mutta tuntuu, että peikonlehdenkin hyvä kasvu tarvitsee ruukun vaihdon.

        Eipä tässä nyt sitten mitään lisättävää, aloitetaan viikko rauhallisesti, kiireettömästi, nautiskellen, odottaen vain hyviä uutisia, maailman kertomaan, mikä kyllä uskon tästä kaikesta on vienyt.
        Se toivo on kuitenkin olemassa ja hyvä toivoa tässäkin parempaa.

    • Ramoona

      Kiitos Sel-la kannustuksesta uuteen viikkoon ja pian alkavaan keväiseen kuukauteen. Nuoret hakivat koiransa kotiin, toivat tuulahduksen ihanista matkaelämyksistä ja auringosta, pahoittelivat kun eivät aurinkoa mukaansa saaneet tuliaisiksi . Pitkään on ollut sumuista, tihkuista, loskaista ja hämärää päivälläkin, samanmoisena taitaa jatkuakin, mieli kaipaa piristystä. Nelijalkaisen energistä, ystävällistä olemusta jäi kyllä kaipaamaan. Ostettiin vaihteeksi kylpylän sarjaliput, pääsee rauhallisempaan ympäristöön polskimaan ja samalla voi ottaa hierontoja ja syödä runsaasta noutopöydästä. Matka ei ole järin pitkä, käydään päiväseltään, aika edullistakin eläkeläisille, ei ole vielä tätä etua leikattu. Me seniorit voimme ajoittaa käyntimme hiljaisiin aikoihin.

      Me eläkeläiset olemme myös varteenotettava kuluttajaryhmä, ostetaan palveluita ja käytetään myös rahaa kulttuuririentoihin, bussilasteittain saapuu esimerkiksi pääkaupungin teattereihin eläkeläisporukkaa kaukaakin maaseudulta varsinkin päivänäytöksiin. Eihän tämä kaikille ole mahdollista, jos tulot menevät välttämättömiin menoihin, hyvin erilaisessa asemassa olemme sekä keskenämme että suhteessa muuhun väestöön. Aikaahan meillä on, korvaahan sekin jotain. Kulttuuriin, hyvinvointiin ja elämyksiin satsaaminen pitää talouden rattaita vauhdissa, tietysti tulee sekin aika, että on vaikeaa päästä liikkeelle omasta kodistaan. Eikä kaikkia enää kiinnosta lähteä, tuntuu että kaikki mielenkiintoinen on jo nähty ja kyllähän reissuissa aina vähän rähjääntyykin. ;)

      Oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta päättäjille, oli maan taloudellinen tilanne mikä tahansa. Liikuttavaa oli katsella telkkarista Ukrainan sodan 2-vuotispäivän kynttilämerta Suurkirkon rappusilla, juhlavalaistuksia ja sodanvastaisia kulkueita, kyllä Suomessa asiat ovat vielä hyvin.

      Minäkin olen viherkasvejani huoltanut , multaa lisäillyt ja suihkuttanut raikkaiksi. Peikonlehti kasvoi ylisuureksi ja muutti ison kiinanruusun seuraksi yläkerran aulaan, siellä on korkea ikkunaerkkeri, jossa on tilaa ja valoa, ja pidämme sen vähän viileämpänä, koska se ei ole varsinainen oleiluhuone. Olen saanut siellä viihtymään myös siemenestä kasvattamani sitruunapuun ja vanhanaikaisen asparaguksen. Minullakin on tapana hiukan ylihoitaa viherkasvejani, eikä olkkarissa niitä monia olekaan, ryhmänä kuitenkin ihan mukavan näköinen. Keittiön etelänpuoleisella ikkunalla minullakin on jo yrttejä. Yleensä en istuta multaan, useimpien juuristo on kehittynyt ravintoliuoskasvatuksessa, vesipurkissa säilyvät kyllä niin kauan kuin vihreää riittää. Jos saan turpeessa kasvatettuja yrttejä, ne kyllä kasvavat multaruukkuun istutettuina kauan ja vain tuuhettuvat leikkaamisesta.

      Piristipäs tämä kirjoittaminen ankeahkoa maanantaifiilistäni. Taidankin alustaa pullataikinan nousemaan. Mukavaista viikkoa kirjoittajaystäväisilleni !

    • korppis

      Nostalgisia muisteloita.

      Tein keramiikkakukkapurkin keväällä 2019. Ruuvasin sen mökin porrasterassin seinään.

      Kesät 2019 - 2021 se oli orvokkien valtaama.

      Keväällä 2022 sairastuin, en päässyt kesäkukkien istutuspuuhiin.

      Oli kesäkuun 8 päivä, pääsin kotiin sairaalasta, siirryin hyvin pian mökille asumaan. Tapanani oli iltaisin istua porrasterassilla korituolissa ja ihastella auringonlaskua.

      Eka iltana kuulin omituista sihinaa ja raksutusta varaston takaa rannasta, ikään kuin joku olisi yrittänyt peloitella minua.

      No, pian syy selvisi. Kaksi pientä linnunpoikaa lenteli ison koivun, kukkapotin ja sähkölankojen väliä, minua tuijottaen.

      Ymmärsin, että olin tullut heidän kotipesäreviirilleen. Tein varovasti tuttavuutta, jutellen rauhallisesti. Linnut alkoivat luottamaan minuun ja meistä tuli pian kavereita, linnut uskalsivat asettua iltaisin nukkumaan pesäpottiin. Aurinko laski lahden puiden taakse, minäkin siirryin pirttiin nukkumaan.

      Kaipasin kesällä 2023 noita ihania seuralaisiani, mutta eivät ne palanneet. Istutin
      orvokkeja kukkapottiin.

      Kuva kukkapotin tarinasta löytyy profiilistani.

    • Anonyymi

      Hyvää keskipäivää! Lauhaa ja liukasta on edelleen, hyvä vain, ettei lunta sada
      Päivät menee yllättävän nopeasti, olen jo tottunut tähän yksin asumiseen,
      vaikka aluksi kun mieheni kuoli luulin, ettei siitä tule mitään.
      Aina on jotain tekemistä ja joskus saan ystäviltä soittoja ja kutsuja.

      Kukat olen minäkin laittanut minimiin, orkideoita sain paljon ja niistä on vielä kaksi pysynyt hengissä ja kukkinut koko ajan.
      Oletteko kirjoittaneet käsin kirjettä? Minä tein sen nostalgisen teon, ihmeekseni
      huomasin, että käsialani oli tullut kömpelömmäksi, kun en pitkään aikaan ollut sitä harrastanut.
      Koneella sujuu nopsaan, mutta on se paljon tunteellisempaa joku onnittelukirje käsin kirjoitettuna.
      Nyt pyykkiä kuivamaan, laitan verannalle, koska sää selkenee.

      Hyvää vointia,
      Neeasa

      • Anonyymi

        KIrjoittelin nuorempana paljonkin kirjeitä ja oli mukava niitä saada. Tietokoneaikaan siirtyessäni käsinkirjoitetut hävisivät vähitellen ja kun joskus harvoin kirjoitan olen huomannut käsialan huononemisen ja pienenemisen. Koulussa oli kaunarini 10.

        Minulla on vielä yksi ystävä joka kirjoittaa kirjeensä minulle käsin. Hänellä ei ole tietokonetta. Vastaan hänelle kirjoittamalla tietokoneella mutta tulostan ja postitan. Muille lähetän sähköpostia. Sekin on vähentynyt koska tekstarit kännykällä lisääntyneet.

        Eläviä kukkia ja viherkasveja minulla ei ole ollenkaan enää, pari vihreää tekokukkaa on nurkassa ja ikkunalla silkkiorkideoja maljakossa. Mieheni nauroikin, että saan myös tekokukat kuolemaan nopeasti. Kun ostan tai saan kukkivan ruukkukukan, se elää aikansa ja sitten heitän pois. Samoin jouluisin amaryllikselleni käy. Sisareni on saanut omansa kukkimaan uudelleen kun vie sen kesällä pihapenkkiin. Minulla ei kerrostaloasujana ole sellaista mahdollisuutta. Yhteen aikaan minulla oli sellainen kukkatorni, johon ostin kerralla kaikki erilaiset kukat ja sain ne pysymään hengissä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Nyt kun ei ole miestäni, en ala kasveja kaupasta kantamaan. Se torni oli kyllä kaunis silloin kun oli kukat hyvinvoivia.

        Mira

    • Anonyymi

      Eipä tule enää kirjeitä kirjoitettua. Siinä ja siinä, että kirjoittaa onnittelukortit ja joulukortit pikku värssyineen.

      Puhelin, tekstiviestit ja sähköposti ovat nykyisin yhteyden pito välineeni ystäviini ja sisaruuksiini ja Ruotsissa asuvaan tyttäreeni.

      Ymmärrän hyvin, ettei kerrostalo asunnossa halua mitään kasvitarhaa pitää.
      Ikkunoiden sijainti ilmansuuntiin nähden on ratkaisevaa valaistukselle ja onko kaikissa huoneissa edes leveitä ikkunalautoja joihin ruukut mahtuisivatkaan.

      Tekokukissa on hyvin kauniita ja luonnon mukaisia ja todella helppohoitoisia, vain pölyt pyyhkii.

      Kävin läpi näitä kukka aarteitani ja totesin kaikki värinokkos variaationi kituvan ruukuissaan niin raaskun näköisenä, että kylmästi vain, ei jatkoon.
      Koristebataatti myös sai poisto tuomion.
      Huomenna taas jatkan tätä viherkasvi showta, mitähän paljastuukaan kun vuorossa ovat tyttäreni ja poikani huoneet jotka ovat olleet tyhjinä jo 40vvuotta ja vain ylläpito lämmöllä talvisin. Niissä huoneissa talvehtivat begoniat ja muut mukula kasvit.
      Minun tämä kukka hössötykseni johtuu osaksi siitä kun olen huono liikkumaan aivohalvauksen ja lonkkamurtuman jälkeen jääneen vamman takia.
      t.tepa

      On mukava lukea teidän muiden touhuista ja kulkemisista.

      • Anonyymi

        Minäkin olen nykyään erittäin huono liikkumaan reumani, valtimo- ja sepelvaltimotautini takia, joka paikkani on niin kipeä ja kolottava, etten ulos uskalla mennä liukastumisen pelossa. Ylös en kyllä pääsisi ja joku paikka taatusti murtuisi. Verenpainetautini takia minulla on myös verenohennuslääke joka aiheuttaa jo liiallisia verenvuotoja ja annosta pienennettiin. Eteisvärinäni on onneksi pysynyt poissa, mutta yläpaine tuppaa olemaan liian korkea lääkkeistä huolimatta.

        Minun tekemiseni ovat siis hyvin vähäisiä, kun ei ole noita kukkiakaan. Siivoaminenkaan ei ole intohimoni, sen verran imuroin, etteivät pölypallerot ihan silmille hypi. Kun mieheni eli, hän aina pesi kylppärin höyrypesurilla, mutta minä en siihen uskalla koskea. Hän osti myös sellaisen moottoroidun pesurin, mutta siitä meni se moottoriosa jumiin, eikä ladannut enää akkuaan. Täytynee harkita siivoojaa kotiin silloin tällöin, mainoksia ja tarjouksia olen jo saanut.
        Ruuat tilaan verkosta omasta K-kaupasta kotiin tuotuina kerran viikossa ja apteekkiinkin tein jo ensimmäisen nettiostostpahtuman. Tuovat kahdesti viikossa lääkkeitä koteihin.

        Rollaattorin hankinta on kyllä edessä, että pääsisi edes sen verran ulos liikkumaan vaikka taloa kiertäen ympäri. Jaksan kävellä vain noin 50 m kun olisi päästävä istumaan. Rollaattorissanhan on istuinosa. Selkäruotoni ei kauaa anna seisoakaan. Jotenkin tuo rollaattori tuntuu olevan sellainen koetinkivi monille ettei siihen haluta turvautua, niin on minullekin.

        Minäkin luen joka päivä täältä tarinat ja pidän näitä jopa vertaistukena, iloitsen, että esim Demeter on saanut diagnoosin ja siihen hoidon ja voi jo paljon paremmin.

        Mira

    • Anonyymi

      Hyvä Sel-la. Löysinpäs palstasi. Sinun alustalle on helppo ja vaaraton ruikuttaa kuulumisiaan.

      Naurettavan vähän sain aikaan tänään. Joku riivatin unitautiko lie joka pyytää pötköttämään.
      Kun melkein kahvilla käyntikin käyp jo työstä.

      Omasta pannusta tietysti. Tuskinpa se kelpaiskaan kahvihienouksiaan kaipaaville.
      Pitäkööt vaan pannunsa - ehkä jopa tunkkinsakin.

      Eipä tässä muuta Hurskaisen puolesta. Katellaan viikko edes loppupuolelle.

      • Anonyymi

        Minä olen jo havainnut, että kun 200 kirjoitusta on täyttynyt, eikä Sel-lan kirjoitusta ole aamupäivän aikaan ilmestynyt palstalle, on hän avannut jo uuden.

        Minäkin olen oppinut nukkumaan päikkäreitä, eikä vaan päivällä, vaan jopa illalla. Sitten olen taas pirteä muutaman tunnin ja katson youtube-videota aamukahteen. Nykyään on kiinnostavia matkailuauto- ja matkailutelttavideoita, joissa kokeillaan asumista milloin rankoissa talviolosuhteissa, milloin kuumuudessa, mutta hyvin varustelluissa teltoissa ja -autoissa.
        Snooker on yksi lempiohjelmani eurosport 1 -ohjelmista. Eilenkin peli jatkui ainakin kahteen.

        Mira

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen jo havainnut, että kun 200 kirjoitusta on täyttynyt, eikä Sel-lan kirjoitusta ole aamupäivän aikaan ilmestynyt palstalle, on hän avannut jo uuden.

        Minäkin olen oppinut nukkumaan päikkäreitä, eikä vaan päivällä, vaan jopa illalla. Sitten olen taas pirteä muutaman tunnin ja katson youtube-videota aamukahteen. Nykyään on kiinnostavia matkailuauto- ja matkailutelttavideoita, joissa kokeillaan asumista milloin rankoissa talviolosuhteissa, milloin kuumuudessa, mutta hyvin varustelluissa teltoissa ja -autoissa.
        Snooker on yksi lempiohjelmani eurosport 1 -ohjelmista. Eilenkin peli jatkui ainakin kahteen.

        Mira

        Mukavaa, että löytyy muitakin snookerin katselijoita minun lisäkseni. Se sunnuntain peli olikin jännittävä viime metreille saakka.
        Uusien nimien vuoro tulle parhaimpien pelaajien joukkoon.
        Hyvää yötä.
        Mkr.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Mukavaa, että löytyy muitakin snookerin katselijoita minun lisäkseni. Se sunnuntain peli olikin jännittävä viime metreille saakka.
        Uusien nimien vuoro tulle parhaimpien pelaajien joukkoon.
        Hyvää yötä.
        Mkr.

        Huomenet, nyt ei sitten mitään romaania synnykään, olen lähdössä toiselle puolen kaupunkia lääkärin juttusille.
        Inhoan bussipysäkillä seisomista, mutta aina ei viitsi vävyäkään vaivata, kun auto taloni ohi joka puolen tunnin välein kulkee.

        Tulkaa viestejä laittamaan, näissä merkein tavataan huomen aamulla.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenet, nyt ei sitten mitään romaania synnykään, olen lähdössä toiselle puolen kaupunkia lääkärin juttusille.
        Inhoan bussipysäkillä seisomista, mutta aina ei viitsi vävyäkään vaivata, kun auto taloni ohi joka puolen tunnin välein kulkee.

        Tulkaa viestejä laittamaan, näissä merkein tavataan huomen aamulla.

        Eilinen ano 8,39 vastaa, kun kysytään. En virkkeestäni mitään erityisempiä tutemuksia saanut.
        Tuli vain mieleeni, kun korostetaan, että ennen kirjoittamista olisi hyvä ensin ajatella, että jos haluaa vilpittömän vapaaehtoisesti kertoilla sukunsa ikä yms. sellaisista asioista, oliko hyvä ajatella ja kirjoittaa Korppiksen kaltoinkohteluun viitaten näissä asioissa.
        Havaintojeni mukaan täällä kyllä on muitakin, jotka ovat avoimia asiassa kuin asiassa.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Eilinen ano 8,39 vastaa, kun kysytään. En virkkeestäni mitään erityisempiä tutemuksia saanut.
        Tuli vain mieleeni, kun korostetaan, että ennen kirjoittamista olisi hyvä ensin ajatella, että jos haluaa vilpittömän vapaaehtoisesti kertoilla sukunsa ikä yms. sellaisista asioista, oliko hyvä ajatella ja kirjoittaa Korppiksen kaltoinkohteluun viitaten näissä asioissa.
        Havaintojeni mukaan täällä kyllä on muitakin, jotka ovat avoimia asiassa kuin asiassa.

        Kiitos vastauksesta ja tuota ajattelun taitoa itsekin tarvitsen, aina joku voi loukkaantua. ei muista varoa sanojaan.
        En mielestäni korpikirjailijaa tarkoittanut kohteena, joskin taisin mainita.

        Olen yleensäkin harmistunut, kun vanhoja asioita aina vaan puidaan, miksi ne siitä muuttuvat?
        Jos joku haluaa kertoa lähimmäisistään, se on luvallista (minäkin) eihän se keltään pois ole.

        Kävin lääkkeitä lisimässä, tällä kertaa ihonhoitoon, kalliita ovat nekin, 58,00 putkilo., onnekseni hyvin vähillä lääkkeillä olen selvinnyt.
        Jatketaan.

      • korppis
        Sel-la kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta ja tuota ajattelun taitoa itsekin tarvitsen, aina joku voi loukkaantua. ei muista varoa sanojaan.
        En mielestäni korpikirjailijaa tarkoittanut kohteena, joskin taisin mainita.

        Olen yleensäkin harmistunut, kun vanhoja asioita aina vaan puidaan, miksi ne siitä muuttuvat?
        Jos joku haluaa kertoa lähimmäisistään, se on luvallista (minäkin) eihän se keltään pois ole.

        Kävin lääkkeitä lisimässä, tällä kertaa ihonhoitoon, kalliita ovat nekin, 58,00 putkilo., onnekseni hyvin vähillä lääkkeillä olen selvinnyt.
        Jatketaan.

        Tiistaipäivää Korvesta@

        Lauha keväinen tuulahdus tuli ulkoa kun avasin ikkunan.

        Vanhoja kivoja asioita on mielenkiintoista lukea. Arkistoja kirjoituksista ei onneksi tarvitse pitää jos on aktiivinen somemaailmassa.

        Facessa on muistoja osio, jossa pääsee vanhoja postauksiaan lukemaan. Sellaisia joita ei enää muista kuten esim. eilen kun sain muistutuksen, että mökkini pihapiiri 26.2
        10-vuotta sitten oli täysin lumeton. No, jos nämä kelit jatkuu lumet sulaa parin kolmen viikon aikana. Mökki kausi voi alkaa.

        Ano 8.39 Skillaan ei kirjoittanut kaltoinkohtelustani. En tunne olevani kaltoinkohdeltu. Olen erilainen, olen omanlaiseni.

        Aurinkoisina päivinä olen ottanut D-vitamiinia parvekkeella. Odotan, että myös tänään.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Tiistaipäivää Korvesta@

        Lauha keväinen tuulahdus tuli ulkoa kun avasin ikkunan.

        Vanhoja kivoja asioita on mielenkiintoista lukea. Arkistoja kirjoituksista ei onneksi tarvitse pitää jos on aktiivinen somemaailmassa.

        Facessa on muistoja osio, jossa pääsee vanhoja postauksiaan lukemaan. Sellaisia joita ei enää muista kuten esim. eilen kun sain muistutuksen, että mökkini pihapiiri 26.2
        10-vuotta sitten oli täysin lumeton. No, jos nämä kelit jatkuu lumet sulaa parin kolmen viikon aikana. Mökki kausi voi alkaa.

        Ano 8.39 Skillaan ei kirjoittanut kaltoinkohtelustani. En tunne olevani kaltoinkohdeltu. Olen erilainen, olen omanlaiseni.

        Aurinkoisina päivinä olen ottanut D-vitamiinia parvekkeella. Odotan, että myös tänään.

        Kauhean vaikea seurata jotain keskustelua, joka on kellonaikojen perusteella etsittävä ketjusta.
        Toivottavasti asianosaiset itse saivat ajatuksensa perille.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Tiistaipäivää Korvesta@

        Lauha keväinen tuulahdus tuli ulkoa kun avasin ikkunan.

        Vanhoja kivoja asioita on mielenkiintoista lukea. Arkistoja kirjoituksista ei onneksi tarvitse pitää jos on aktiivinen somemaailmassa.

        Facessa on muistoja osio, jossa pääsee vanhoja postauksiaan lukemaan. Sellaisia joita ei enää muista kuten esim. eilen kun sain muistutuksen, että mökkini pihapiiri 26.2
        10-vuotta sitten oli täysin lumeton. No, jos nämä kelit jatkuu lumet sulaa parin kolmen viikon aikana. Mökki kausi voi alkaa.

        Ano 8.39 Skillaan ei kirjoittanut kaltoinkohtelustani. En tunne olevani kaltoinkohdeltu. Olen erilainen, olen omanlaiseni.

        Aurinkoisina päivinä olen ottanut D-vitamiinia parvekkeella. Odotan, että myös tänään.

        Jokainen on erilainen ja omanlaisensa. Kuka milläkin tavalla.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Tiistaipäivää Korvesta@

        Lauha keväinen tuulahdus tuli ulkoa kun avasin ikkunan.

        Vanhoja kivoja asioita on mielenkiintoista lukea. Arkistoja kirjoituksista ei onneksi tarvitse pitää jos on aktiivinen somemaailmassa.

        Facessa on muistoja osio, jossa pääsee vanhoja postauksiaan lukemaan. Sellaisia joita ei enää muista kuten esim. eilen kun sain muistutuksen, että mökkini pihapiiri 26.2
        10-vuotta sitten oli täysin lumeton. No, jos nämä kelit jatkuu lumet sulaa parin kolmen viikon aikana. Mökki kausi voi alkaa.

        Ano 8.39 Skillaan ei kirjoittanut kaltoinkohtelustani. En tunne olevani kaltoinkohdeltu. Olen erilainen, olen omanlaiseni.

        Aurinkoisina päivinä olen ottanut D-vitamiinia parvekkeella. Odotan, että myös tänään.

        "En tunne olevani kaltoinkohdeltu."

        Tunnetko olevasi kaltoinkohtelija?

    • Paloma.se01

      Puolipilvinen aamu Dalajoen alavirralla, pientä pakkasta ja pääkallokelit jatkuvat. Mies kävi tosin hakkaamassa rautakangella jäätikköä irti ajotieltä ja portaiden edustalta, että pääsen autoon pelkäämättä henkeni edestä, samoin sauna/pyykkitupapolku on jäästä vapaa.
      Olemme viettäneet ruotsinsuomalaisten päivää käymällä elokuvissa katsomassa "olen suomalainen"-elokuvaa ja sitten siihen päälle pari suomalaista leffaa Netflixistä, suomalaista "noiria", Paha maa ja sitten perään Pahat pojat. Nyt on minun suomileffojen kiintiö täynnä vähäksi aikaa. :)

      Tälle viikolle olen kirjoittanut allakkaan huonekasvien multienvaihdon; inspiroiduin tepan eilisestä jutusta. Minulla on eteisen ikkuna täynnä pelargonioita, jotka talvehtivat hyvin ruokahuoneen ikkunalla alennetussa lämpötilassa ja olen nyt nostanut ne heräämään ja piristymään eteisen aurinkoisemmalle ja lämpimämmälle ikkunalle. Olohuoneessa orkideat viihtyvät pohjoisikkunalla ja erkkeri-ikkunalla, johon paistaa aurinko aamupäivästä, minulla on mini-viidakko, saniaisia, huonekuusi. banaani jne pienempiä viherkasveja.

      Suunnittelen samalla kevään istutuksia kasvihuoneeseen ja kasvimaalle, esikasvatuksia ja laitoin kiinostusilmoituksen paikallisen puutarhakeskuksen kevätmarkkinoille.

      Kirjoittaminenkin on lähtenyt taas käyntiin, lukupiirejä tulossa ja syntymäpäiviä ennen Pääsiäistä. Buukkasin juuri hotellin Tukholmasta, Östermalmilta, meillä on asioita hoidettavana siellä ja mies ei halua lähteä "keskellä yötä" junalla täältä, vaan herätä kaupungille asioimiseen läheltä hotellista. Minä laitoin hanttiin, koska mielestäni pari tuntia junalla aamulla varhain ei ole niin paha asia, mutta annoin periksi.

      Kevät on tulossa, päivät pitenevät ja joella on ohut jää veden päällä, alla sitten vielä paksu jää, mutta ilman saappaita ei ole asiaa sinne.

      • Anonyymi

        Isoukki sanoi muistaneensa kun Dalajoen laaksossa kasvoi vielä yli kilometrinen jääkerros.

        Miniänsä vielä lisäsi siehen, että oi ne oli aikoja ne.
        Sai ottaa napakelkkaan viikon eväät kun liukumäkee saattoi jatkua aina Keski-Eurooppaan asti.

    • Anonyymi

      Melko uutena palstalaisena olen hämmästynyt näitä vanhojen asioiden vatvomisia..
      Miten vuosikausia sitten kirjoitettuja juttuja muistellaan vielä ilkeilevään tyyliin.
      Vaikuttaa siltä etteivät nämä henkilöt pysty itse kirjoittamaan mistään uudesta positiivisesta asiasta, tai edes omista harrastuksistaan.
      Mira harkitsi rollaattorin hankintaa .

      Minulla on nyt ollut rollaattori kuukauden päivät. Olen nyt tottunut siihen niin että en enää osaa kyynärsauvaani käyttääkään.

      Harmittelen vaan, miksen jo aiemmin hankkinut rollaattoria, keikuin vain kyynärsauvojen varassa selkä väärässä.
      Totuus nimittäin on, etten enää koskaan tule pärjäämään ilman apuvälineitä kävellessäni.

      Naapurini sanoi minulle pysäyttävät sanat " oletko niin ylpeä, ettet halua käyttää rollaattoria ?" pisti minut miettimään, siitäkö tosiaan on kyse. en vieläkään tiedä, ehkäpä olin.
      Tänä talvena en ole kertaakaan ollut ulkona kävelemässä, enkä käynyt edes kauppa asioilla. Poikani on pitänyt huolta ruoka-ym. ostoksistani ja apteekista resepti lääkkeet.
      Kun lumet sulavat, aion kyllä ruveta hurjastelemaan uudella rollaattorillani kotikadullani ja tietysti oma piha ja puutarhan hoito on mukavaa puuhastelua.
      t,tepa

      • Anonyymi

        Hyvin sujuu vanhojen kirjoittajien arvostelu uudelta pari kuukautta kirjoittaneelta. Mikset itse noudattanut ohjettasi kirjoittaa uutta positiivista, vaan itse tartut negatiivisesti vanhoihin kirjoittajiin? Kenen asialla olet?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin sujuu vanhojen kirjoittajien arvostelu uudelta pari kuukautta kirjoittaneelta. Mikset itse noudattanut ohjettasi kirjoittaa uutta positiivista, vaan itse tartut negatiivisesti vanhoihin kirjoittajiin? Kenen asialla olet?

        Kuten huomaat, tepa, täällä olla äkkinäisiä. Kun aihetta on, heti terävä huomautus ja ohje talon tavoille.
        Älä ota turhia huilia, vaan osallistu omalla tavallasi, siitä monet ovat iloisia.
        Mkr.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin sujuu vanhojen kirjoittajien arvostelu uudelta pari kuukautta kirjoittaneelta. Mikset itse noudattanut ohjettasi kirjoittaa uutta positiivista, vaan itse tartut negatiivisesti vanhoihin kirjoittajiin? Kenen asialla olet?

        Rehellisesti, ne minulle suunnatut piikit ovat asiayhteyksistä ulos revittyjä. Niillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisten tekstieni kanssa.

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Rehellisesti, ne minulle suunnatut piikit ovat asiayhteyksistä ulos revittyjä. Niillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisten tekstieni kanssa.

        No onhan niillä yhteys, koska olet ne kirjoittanut!

      • Anonyymi

        Olemme samassa tilanteessa näköjään, minä en ole ollut ulkona sitten marraskuun lopun. Kauppa-asiat olen hoitanut netin kautta jo heti mieheni kuoleman aikoihin. Kävimme aina kaupassa kaksin tai sitten hän yksin. Ja autolla hän minut joka paikkaan kuskasi jos vaikka terkkarissa piti käydä. Poikaani en voi kauppa-asioihin käyttää, hänellä ei ole autoa ja asuu 25 km:n päässä Vantaalla. Hän pääsee luokseni kyllä yhdellä poikittaisliikennebussilla, kun istuu siinä tunnin, välillä on 41 pysäkkiä. Lopuksi kilometri kävelyä taikka minun paikallisbussini, joka kulkee kaksi kertaa tunnissa taloni ohitse metroasemalle, jonka vastapäätä on kauppakeskus. Tämä mummolinjaksi ( erään taksimiehen sanoin) nimetty bussi ei aja enää iltaisin, eikä viikonloppuisin.

        Kun appeni aikoinaan kahdeksankymppisenä sai rollaattorin, hän nimitti sitä Harley Parkinsoniksi. Hän oli nuorena erittäin liikunnallinen, saattoi laittaa vaimon ja lapset bussiin kun menivät vaimon siskolle kylään viikonlopulla 200 km:n päähän ja ajoi itse polkupyörällä perässä. Patikoi Lapissakin lähes seitsemänkymppiseksi rinkka selässä. Hän eli 96-vuotiaaksi. Hänelle oli kova pala tulla liikuntarajoitteiseksi.

        Elämä opettaa, jos ei muuta, niin hiljaa kävelemään.

        Mira

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olemme samassa tilanteessa näköjään, minä en ole ollut ulkona sitten marraskuun lopun. Kauppa-asiat olen hoitanut netin kautta jo heti mieheni kuoleman aikoihin. Kävimme aina kaupassa kaksin tai sitten hän yksin. Ja autolla hän minut joka paikkaan kuskasi jos vaikka terkkarissa piti käydä. Poikaani en voi kauppa-asioihin käyttää, hänellä ei ole autoa ja asuu 25 km:n päässä Vantaalla. Hän pääsee luokseni kyllä yhdellä poikittaisliikennebussilla, kun istuu siinä tunnin, välillä on 41 pysäkkiä. Lopuksi kilometri kävelyä taikka minun paikallisbussini, joka kulkee kaksi kertaa tunnissa taloni ohitse metroasemalle, jonka vastapäätä on kauppakeskus. Tämä mummolinjaksi ( erään taksimiehen sanoin) nimetty bussi ei aja enää iltaisin, eikä viikonloppuisin.

        Kun appeni aikoinaan kahdeksankymppisenä sai rollaattorin, hän nimitti sitä Harley Parkinsoniksi. Hän oli nuorena erittäin liikunnallinen, saattoi laittaa vaimon ja lapset bussiin kun menivät vaimon siskolle kylään viikonlopulla 200 km:n päähän ja ajoi itse polkupyörällä perässä. Patikoi Lapissakin lähes seitsemänkymppiseksi rinkka selässä. Hän eli 96-vuotiaaksi. Hänelle oli kova pala tulla liikuntarajoitteiseksi.

        Elämä opettaa, jos ei muuta, niin hiljaa kävelemään.

        Mira

        Tämä oli vastaukseni tepalle jos jäi epäselväksi. Taisin unohtaa käyttää kommentointi-nappia.

        Mira

      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Rehellisesti, ne minulle suunnatut piikit ovat asiayhteyksistä ulos revittyjä. Niillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisten tekstieni kanssa.

        No voi, "hellanduudilu", että sinua on taas väärin ymmärretty ja revitty kirjoituksesi asia yhteyksistä?

        Joillekin on jäänyt ilmeisesti epäselväksi se sinun "asiasi", kun kirjoitat muusta, kuin ihan "itestäsi" ja katselet kuvistasikin sinne "ylälaipioon russakoita lukemaan", että ei vain leukasi paljastuisi, nenästä puhumattakaan.

        Estääkö tämä sinun "lukihäiriö" muotoilemasta sanottavasi, että ei käsitetä väärin kirjoitustasi, koska niin moni on kuitenkin huomautellut näistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No voi, "hellanduudilu", että sinua on taas väärin ymmärretty ja revitty kirjoituksesi asia yhteyksistä?

        Joillekin on jäänyt ilmeisesti epäselväksi se sinun "asiasi", kun kirjoitat muusta, kuin ihan "itestäsi" ja katselet kuvistasikin sinne "ylälaipioon russakoita lukemaan", että ei vain leukasi paljastuisi, nenästä puhumattakaan.

        Estääkö tämä sinun "lukihäiriö" muotoilemasta sanottavasi, että ei käsitetä väärin kirjoitustasi, koska niin moni on kuitenkin huomautellut näistä.

        Kuinka moni muu, vai sinäkö vain?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No voi, "hellanduudilu", että sinua on taas väärin ymmärretty ja revitty kirjoituksesi asia yhteyksistä?

        Joillekin on jäänyt ilmeisesti epäselväksi se sinun "asiasi", kun kirjoitat muusta, kuin ihan "itestäsi" ja katselet kuvistasikin sinne "ylälaipioon russakoita lukemaan", että ei vain leukasi paljastuisi, nenästä puhumattakaan.

        Estääkö tämä sinun "lukihäiriö" muotoilemasta sanottavasi, että ei käsitetä väärin kirjoitustasi, koska niin moni on kuitenkin huomautellut näistä.

        Mitäs jos menisit muualle änkyröimään!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs jos menisit muualle änkyröimään!

        No mene itse sinne boifrendin kierreportaan alle änkyröimään!

    • Sel-la

      Hyvää Kalevalanpäivää ja onnittelu Onni nimisille, minulla ei yhtään tuttua Onni nimisenä.
      Toivon onnen kulkevan rinnallani, näin ei eilen käynyt, kävelysauvani piikki ei pitänyt rapulla ja sieltäpä rapun syleilystä itseni löysin.
      Ylös pääsin yllättävän hyvin, tämän sauvani petoksen jälkeen, sen avulla, kai sekin nolona oli, luottokaverini kun on;)
      Tulihan siinä rytäkässä polveen haava ja kipeäksi heittäytyi, mutta onni matkassa, ettei luita poikki mennyt.

      Tytär soitteli eilen kysyen lääkäri aikaani, totesin istuvani bussi katoksessa, lääkärissä jo käyneenä, tulivat hakemaan ja apteekissa samalla käytiin, olikin hyvä, kun niin loskainen tuo keli on.
      Torui, että en soittanut he olisivat käyttäneet, niin taas tämä itsepäinen luonteeni todettiin.

      Tuo rollaattori mistä Mira ja tepakin kertoili minullekin pakoksi tulee lähitulevaisuudessa.
      Yritän vaan sauvoilla vielä selvitä, hankalaa olisi rappuja rollaattori sisään kiikutta, jos sisälläkin sitä tarvitsisi.
      Rappuja vaan seitsemän, mutta hankaluus sekin.

      Odottelen taimi tilausta, taas sorruin tilauksen tekemään, kun niin kauniina lehdessä loistivat.
      Taimimultaa jo kotona onkin, pitää vielä kukkamultaa pyytä vävy tuomaan, saa vaihdettua noille muutamille viherkasveille mullat.
      Isompi homma onkin näin keväällä, kun oikein puutarhaa suunnittelee, kuten Paloma kertoi.

      Hurskainen tuolla ylempänä kertoili väsymyksestä, kyllä se taitaa tähän ikäämmekin kuulua väsyminen, minäkin torkahtelen melkoisesti tuoliini päivän mittaan.

      Sanoisiko, että korppis on hyvin huomioitu ketjussa, ota se suosion kasvuna;)
      Sanonta kuuluu, kestä paljon puhutaan, siitä paljon tykätään.

      Nyt keskiviikkopäivän kulutukseen ja illalla sitten päätökseksi lenkkisauna ja sauna parlamentti;)

      • Anonyymi

        Korppis on viemässä paikkasi 😡
        Pääsemässä tavoitteeseensa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korppis on viemässä paikkasi 😡
        Pääsemässä tavoitteeseensa.

        Täytyy vain ihailla sitä tehokkuutta millä joku aikansa käyttää somen palveluksessa. Kun on fasessa, instrassa, blogeissaan ja vilkkaissa ksnsainvälisissä taidepiireissä aktiivisesti mukana, on aikaa jopa suomi 24 skillanin ketjua hallinnoida, Mihin ehtii kun 80 tulee täyteen, vai tuleeko vallan vaihto ennemmin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy vain ihailla sitä tehokkuutta millä joku aikansa käyttää somen palveluksessa. Kun on fasessa, instrassa, blogeissaan ja vilkkaissa ksnsainvälisissä taidepiireissä aktiivisesti mukana, on aikaa jopa suomi 24 skillanin ketjua hallinnoida, Mihin ehtii kun 80 tulee täyteen, vai tuleeko vallan vaihto ennemmin?

        Tämän ketjun dynamiikka on muuttunut jo paljon. On Korppiksen päiväkirjamerkinnät jotka päivittyvät usein päivän aikana ja hän provosoiden kutsuu riitelemään tai leikkimään laahuksensa. Nyt pari 'uutta' on liehakoimassa häntä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korppis on viemässä paikkasi 😡
        Pääsemässä tavoitteeseensa.

        Toivottavasti Korppis voittaa kilpailun.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täytyy vain ihailla sitä tehokkuutta millä joku aikansa käyttää somen palveluksessa. Kun on fasessa, instrassa, blogeissaan ja vilkkaissa ksnsainvälisissä taidepiireissä aktiivisesti mukana, on aikaa jopa suomi 24 skillanin ketjua hallinnoida, Mihin ehtii kun 80 tulee täyteen, vai tuleeko vallan vaihto ennemmin?

        En usko pätkääkään noihin juttuihin satuja ovat.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti Korppis voittaa kilpailun.

        Ihan vaan kysyn, mikä vihasi on minua kohtaan? en tunne sinua !

        Kilpailemassa en ole kenenkään kanssa, omasta halusta lopetan sitten kun ajan koen tulleen.
        Taitoni, ei tietoni yllä kenenkään tasolle, en siihen pyrikään, voisin laulaa "mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla"

        Elän elämääni juuri niin kuin haluan, siihen ei tämä viestittely paljonkaan muutosta tee, käväisen kirjoittamassa mieleni virkeyden vuoksi, muu elämä on palstan ulkopuolella, mitä nyt sitten onkaan.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti Korppis voittaa kilpailun.

        Ai nyt pistettiin jo liikkelle huutoäänestys, Ano 12.41. Minusta tuo on loukkaavaa, osoittaa sekä toisen kunnioituksen että tilannetajun puutetta.
        Onko mahdotonta ymmärtää, että kaikki eivät täällä kilpaile - niin mistä? - vaan motiivi kirjoitamiselle on toinen, vaikka tuo minkä Sel-la mainitsi: mielen virkeyden ylläpito, tietynlainen seurallisuus ja kiinnostus toisia ihmisiä kohtaan ?

        Minusta nykyisentapaisessa "spontaanissa" keskustelussa on vain yksi tavoite: tappaa aikaa, ottaa tilaa, laittaa pakka sekaisin, hauskuuttaa itseään, mahdollisesti huutosakkiakin.
        Ja se on sitten "vilkasta keskustelua", vai ? Sitäkö 80+ väki tahtoo ?

    • Paloma.se01

      Onnin ohi kävelin kun maasta lähdin ja vaikka yksi isäni etunimistä oli Onni (ei kutsumanimi) niin olen tuntenut aina jonkinlaista antipatiaa nimeä kohtaan. Nyt kun taas on ollut muotia antaa vaarien ja ukkien nimiä poikalapsille ole saanut tutustua kirjassilmäisiin, reippaisiin pieniin Onni-poikiin ja voinut vain ajatella että ihana poika, mutta olisipa sen vanhemmat valinneet sen nimeksi jotain vähemmän kansallisromanttista. Onneksi ei ole minun ongelmani.

      Minä en jaksa oikein uskoa että Skilan/Sel-la olisi mustasukkainen tai pahoillaan tai edes ärsyyntynyt korppiksen blogikommenteista, kaikkihan täällä kertovat päiväkirjanomaisesti omasta arkipäivästään. Miksi yleensäkin puututaan kaikkeen sanottuun etsien jotain mihin voisi tarrautua ja päästä moittimaan? Ei kai se voi olla ihmisen elämän sisältö?
      (pieni sivuhuomautus: joku ihmetteli miten ihmisellä voi olla aikaa ns. oikealle elämälle, esim harrastuksille jos käväisee päivittäin instassa, Facebookissa, X:ssä, blogeissa jne sosiaalisessa elämässä. No jaa, toiset ovat aktiivisempia ja aikaa riittää kaikkeen, jopa ettosinkiin. (Kiva uusi sana minulle))

      Dalajoen alavirrassa on kevään tuntua.

      • Anonyymi

        Minun pojantyttärenpoika on isoukkinsa mukaan kastettu Onniksi ja sen parempaa nimeä ei voisi ollakkaan. Väinö , Aino ja Marjatta ovat sen ajan nimiä myös ja niitä on suvussa myös,, tosi hyviä nimiä ksikki ja aina muodissa. Mitä sinulla on kansallisromantiikkaa vastaa?

      • Anonyymi

        Kreikkalaisen mytologian mukaan onni on edestä kalju, mutta takana

        sillä on pieni hiustupsu

        Sen takia onneen ei pääse tarttumaan etukäteen kun se tulee vastaan, mutta

        kun se on kohdalla pääsee, jos toimii hyvin nopeasti niskatupsun kanssa ja tarttuu

        Käytän tätä menetelmää. Yritän

        Myös sijoittamisessa

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun pojantyttärenpoika on isoukkinsa mukaan kastettu Onniksi ja sen parempaa nimeä ei voisi ollakkaan. Väinö , Aino ja Marjatta ovat sen ajan nimiä myös ja niitä on suvussa myös,, tosi hyviä nimiä ksikki ja aina muodissa. Mitä sinulla on kansallisromantiikkaa vastaa?

        Ihan makuasia vaan.
        Kansallisromanttiset tai siis paremmingin jotain ominaisuutta tai luonteenpiirrettä kuvaavat nimet velvoittavat. (Väinö, Aino ja Marjatta on ok.)
        Ajattelin lähinnä nimiä kuten Sulo. Lempi, Impi, Vieno, Urho, Kaino, Hilja jne.
        Mutta kansallisromanttiset, kalevalaiset nimet ovat usein kauniita.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ihan makuasia vaan.
        Kansallisromanttiset tai siis paremmingin jotain ominaisuutta tai luonteenpiirrettä kuvaavat nimet velvoittavat. (Väinö, Aino ja Marjatta on ok.)
        Ajattelin lähinnä nimiä kuten Sulo. Lempi, Impi, Vieno, Urho, Kaino, Hilja jne.
        Mutta kansallisromanttiset, kalevalaiset nimet ovat usein kauniita.

        Mikä helvatan nimituomari luulet olevasi? Ehkä tuo Impi on vähän hankala, muut ihan hyviä. Urho ja Hilja suosittuja Suomen lapsilla nykyisin. Onneksi nykyisin ei lapsia nimetä enää hannuiksi ja pirjoiksi

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä helvatan nimituomari luulet olevasi? Ehkä tuo Impi on vähän hankala, muut ihan hyviä. Urho ja Hilja suosittuja Suomen lapsilla nykyisin. Onneksi nykyisin ei lapsia nimetä enää hannuiksi ja pirjoiksi

        Mikäs "helvatin" riidanhaastaja sinä olet?
        Kai minulla on oikeus sanoa mielipiteeni nimistäkin?
        Nim. Aina Kaino Impi

        (Pirjot ja Hannut ovat seuraavan sukupolven juttuja. Mutta sitähän me emme ole enää näkemässä :)

      • korppis
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mikäs "helvatin" riidanhaastaja sinä olet?
        Kai minulla on oikeus sanoa mielipiteeni nimistäkin?
        Nim. Aina Kaino Impi

        (Pirjot ja Hannut ovat seuraavan sukupolven juttuja. Mutta sitähän me emme ole enää näkemässä :)

        Pitäisi sinun hänet tuntea.

      • Paloma.se01
        korppis kirjoitti:

        Pitäisi sinun hänet tuntea.

        Pitäisikö?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun pojantyttärenpoika on isoukkinsa mukaan kastettu Onniksi ja sen parempaa nimeä ei voisi ollakkaan. Väinö , Aino ja Marjatta ovat sen ajan nimiä myös ja niitä on suvussa myös,, tosi hyviä nimiä ksikki ja aina muodissa. Mitä sinulla on kansallisromantiikkaa vastaa?

        Kun omien lasten nimiä harkittiin, ei Onni olisi ollut listan kärjessä. Nykyisin on taas Väinöjä ja Eemeleitä, ja tyttöjen joukossa Ainot ja Sofiat ihan käyttönimiä. 60 v. sitten oudoksuin jopa Minnaa, sekin tuntui vanhanaikaiselta, ja Amandat ja Idat ihan käsittämättömiltä. Ja nyt ovat muodissa!
        Sen sijaan ei ole muodissa Jarmot ja Martit, eivätkä Pirkot ja Annelit.
        Rytmissä kulkevat muotinimetkin.
        Mkr.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun pojantyttärenpoika on isoukkinsa mukaan kastettu Onniksi ja sen parempaa nimeä ei voisi ollakkaan. Väinö , Aino ja Marjatta ovat sen ajan nimiä myös ja niitä on suvussa myös,, tosi hyviä nimiä ksikki ja aina muodissa. Mitä sinulla on kansallisromantiikkaa vastaa?

        Muistatko, kun J. Karjalainen teki laulun Väinö, kun hänen poikansa syntyi ja sai nimekseen väinä.
        ´´Väinö, väinö, missä on väinö, alla omenapuun, ei voi olla kukaan muu, siellä, siellä se Väinö on jne...´´
        Sitten luin, jostain yleisönosastosta, kun joku haukkui, kun tämmöisistä puli-ukoista laulaa.
        Näin sitä monta kertaa haukutaan, vaikkei asiasta tiedettäisi mitään.
        No kyseinen Väinö näyttää olevan tässä levyraadissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä helvatan nimituomari luulet olevasi? Ehkä tuo Impi on vähän hankala, muut ihan hyviä. Urho ja Hilja suosittuja Suomen lapsilla nykyisin. Onneksi nykyisin ei lapsia nimetä enää hannuiksi ja pirjoiksi

        Impi, Impin, vai Impi, Immen?
        Aarre on myös vaikea taivutettava kuin Impiki zanotko arre, Aarteen, vai Aarre, Aarren?
        Nimeä mietittäessä on otettava tsivutusmulodotkin huomioon. Hyvä esimerkki on Satu. Satu, Sadun, vai Satu, Satun?
        Mkr.

    • korppis

      Päivänkorvaa Korvesta@

      Aamukahvilla luin artikkelin kevätmasennuksesta. Onneksi olen kesän lapsi ja kevät on ihanaa kesän odotuksen aikaa.

      Ennen lähdimme ulkomaille syksyn pimeillä tai talven pakkasilla. Nyt matkailumme on vähentynyt ja varmaan vähentyy iän mukana.

      Unelmat eivät ole haihtuneet ja voi olla, että unelmia vielä tavoittelemme.

      Nyt kevät ja mökkielämä on edessä. Ajan saatossa mökkeilykin voi jäädä vähemmälle. Onhan se vähentynyt paljonkin kuluneiden kymmenen vuoden aikana.

      Jos vielä jokusen vuoden jaksaisi.




      Täytyy vain ihailla sitä tehokkuutta millä joku aikansa käyttää Suomi24 ssä, ihmetteli ano.

      Itse piipahtelen fasessa ja instrassa, blogia en ole pitkään aikaan päivittänyt. Vilkkaissa kansainvälisissä taidepiireissä olen päivittäin nukkekotieni kanssa. Pistin profiiliin kuvan taiteilija Hermanni Siveltimen ateljeesta.

      Suomi 24 skillanin ketjuassa piipahdan päivittäin.

      Ano funtsaili myös mihin ehdin kun 80 tulee täyteen. Selvitessäni keväällä 2022 tuntemattomasta takaisin elämään, ymmärsin, että elämä voi olla hetkessä ohi ja tulevaa ei ole.

    • Anonyymi

      Iltapäivää ! "Niin ne vuodet vierii", sanoi viisivuotias kun vuosia täytti..)) Taitaa olla jo parikymppinen tämäkin sankari.

      Oma "juhlani" alkaa jo olla voiton puolella. Suvun helmikuun sankareista on jäljellä enää veljentyttö, 29.2. Täyttää 56 vuotta.
      Serkun poismenon lisäksi tuli toinenkin suruviesti "maakunnista". Liian nuori kuolemaan oli tämä tuttu. Vähän harmitti kun muistan hänen hakeneen minuun kontaktia pari vuotta sitten. Tässä iässä ei oikein jaksaisi näitä ripustautuvia ihmissuhteita ja niinpä en tarttunut tarjoukseen kun tiesin että hänellä ei ole akuuttia hätää ja jonkinlainen turvaverkko ympärillään. Surullista vain on, että jotkut meistä eivät löydä elämästä riittävää tarkoitusta ja mielenrauhaa jaksaakseen elää.

      Ikävä sattumus, Sel-la , tuo horjahtaminen. Onneksi ei tullut isompaa vauriota. Ja hienoa, että pääsit ylös omin avuin ! Siitähän täytyy jo onnitella näillä vuosin..)) Tiedä miten minulle olisi käynyt.
      Ja kai nuo meidän oivat apuvälineet välillä pettävät siinä kuin muukin tuki - tekniikkaan en itse luota pätkääkään tai oikeammin: en luota itseeni sen käyttäjänä.

      Rollaattorista olikin täällä puhetta. Itse tutustuin siihen lonkkaleikkauksen jälkeen.
      En tosin sitä paljon käyttänyt, yhden kauppareissun sillä tein ja auttoihan se siinä, mutta sisätiloissa kuljin mieluummin "seiniä pitkin", kun jalalle sai jo varata. Kyynersauvat olivat tarvittaessa apuna myös ennen leikkausta.
      Tuttuni maalla koki rollaattorin liian mummomaisena ja hankki itselleen potkupyörän, sillä pääsi asioimaan ja sisätiloissa käytti siroa kävelykeppiä.
      Mira ja Tepa viestittelivät omasta tilanteestaan, antoivat kannustavan esimerkin siitä, että ihminen mukautuu, oppii pelaamaan niillä korteilla, mitkä kulloinkin ovat käytettettävissä, kiva lukea tasapainoista tekstiä.

      Käsin kirjoittamisesta oli myös puhetta. Sekin taito olisi välillä tarpeen, mutta itse en siihen pysty käsien nivelrikon ja tietysti myös käyttämättömyyden vuoksi. Oikein hävetti kun piti tikkukirjaimilla kirjoittaa nimet surunvalitteluadresseihin ja silti jälki oli hapuilevaa.
      Merkittävää kohennusta on silti tapahtunut käsienkin kohdalla kun vapina on poissa.
      Kun se oli päällä en pystynyt edes ruokaa itselleni laittamaan.

      Minulla oli endokrinologin (tulikohan oikein kirjoitettua, en jaksa tarkistaa?) vastaanotto perjantaina. Erikoissairaanhoidossa on aina lähes viihtyisä tunnelma: kiireetön ja paneutuva . Sain lisätietoa kilpirauhasvaivastani, siis liikatoiminta-.
      Ihmeellistä, että niin pieni elin voi vaikuttaa niin moneen toimintaan ihmiskehossa ja yhtä ihmeellistä on se, että tasapaino voidaan palauttaa kolmella pienellä pillerillä päivässä.

      Lääkehoidon haittavaikutuksiksi luettiin ylikierrokset (kokemusta on!) ja kognitiivisten
      taitojen heikkeneminen, kokemusta alkaa olla siitäkin: moni arjen asia on uudella tavalla hakusessa, täytyy skarpata ihan tavallisten arkisten asioitten kohdalla: mitenkäs tuo nyt menikään ? Ihmettelee jotakin tavallista vempainta, sen toimintaa. Viikonpäivät eivät pysy päässä, muistilappuja on pakko kirjoittaa, multitaskaaminen, monen asian samanaikainen tekeminen, on vaikeaa, ellei mahdotonta...
      Tietysti moni noista liittyy normaaliin vanhenemiseen , mutta nyt voikin sitten pistää kaikki kilpirauhasen piikkiin..)) Endokrinologi antoi ymmärtää, että voin päästä vaivasta eroon kokonaan - ajan kanssa - tai se voi muuttua vajaatoiminnaksi. Muun muassa.

      Onneksi lukeminen kuitenkin sujuu, keskittyminen riittää siihen. Menin lukupiiriinkin pitkästä aikaa ja nyt on yksi entisistä harrastuksista voimassa. Katsotaan riittääkö paukkuja jatkossakin.
      Niitä hiihtolomalla jo testattiinkin, lastenlasten kanssa, kun kävivät koko porukka samaan aikaan. Meteliä ja menoa ! Enpä yhtään ihmettele, että jotkut isovanhemmat asettavat vierailuille lapsirajoituksen: (korkeintaan) kaksi lasta yhdellä kertaa !
      Kyllähän lapset ja lapsenlapset pieniä ilopillereitä ovat meille, pelastusrenkaita, silloinkin kun arki ahdistaa. Ei tarvitse kysellä elämän merkityksen perään.

      Kunpa vain selviäisivät näistä isoista haasteista joita heille jätämme ja säilyttäisivät tulevaisuuden uskon - ja toivon. Se lienee tärkeintä mitä meidän ikäpolvi voi heille välittää. Säilyttämällä sen itse, vaikka hoitamalla niitä huonekasveja ja jatkamalla sitä linjaa, mikä meidätkin on näinkin pitkälle kantanut.
      Jatketaan samaan malliin..))
      demeter1

      • demeter1

        Voi kaunistus ! En yhtään tajunnut, että viestistä tuli noin pitkä ! Sitä se viallinen kilpirauhanen teettää..))
        Ellei lukeminen täällä olisi vapaaehtoista minut voisi nähdä aikavarkaana. Puolustuksena voisi tietysti nähdä, että kirjoitan nykyisin harvemmin kuin ennen.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Voi kaunistus ! En yhtään tajunnut, että viestistä tuli noin pitkä ! Sitä se viallinen kilpirauhanen teettää..))
        Ellei lukeminen täällä olisi vapaaehtoista minut voisi nähdä aikavarkaana. Puolustuksena voisi tietysti nähdä, että kirjoitan nykyisin harvemmin kuin ennen.

        Voi kaunistus, Deme! :) kiva vaan, että kirjoitat pitkästi, sanoja säästämättä . Minulla on taipu us samaan, olen viime aikoina yrittänyt sanoa,lyhyesti kommenttini. Muutenkin olen koettanut hillitä intoani palstalle.
        Kilpirauhanen tuntuu aiheuttavan monille ongelmia täällä. Minullekin lääkäri määräsi pillerin päivässä.
        Olo on hyvä.
        Se minua harmittaa, että en jaksa lukea. Menetän paljon :(
        Mkr.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kaunistus, Deme! :) kiva vaan, että kirjoitat pitkästi, sanoja säästämättä . Minulla on taipu us samaan, olen viime aikoina yrittänyt sanoa,lyhyesti kommenttini. Muutenkin olen koettanut hillitä intoani palstalle.
        Kilpirauhanen tuntuu aiheuttavan monille ongelmia täällä. Minullekin lääkäri määräsi pillerin päivässä.
        Olo on hyvä.
        Se minua harmittaa, että en jaksa lukea. Menetän paljon :(
        Mkr.

        Aika aikaa kutakin, Makriina. Oli minullakin pitkä paussi kun tauti oli pahimmillaan, en jaksanut lukea, keskittyminen ei riittänyt eikä intokaan.

        Älä sinäkään säästele sanojasi..)) Aina kirjoituksissasi sisältöä on , ei koskaan tyhjää höttöä, ja kun aktiivisesti seuraat aikaasi niin osaat myös keskustella - et vain reagoida satunnaisesti ajan ilmiöihin kuten minulla ja monella muulla pakkaa olla...

      • Anonyymi

        Jatka vain samaan malliin Demeter! Muistilappuja kirjoittelen minäkin, viikonpäivät sekoittuvat, välillä unohdan, mitä olin hakemassa, kun vessaan menin, tulin takaisin keittiöön ja näin tyhjän talouspaperitelineen, no talouspaperirullahan sieltä piti tuoda. Siellä on kaappi, jossa paperipakkauksia säilytän. Olen siis tullut hajamieliseksi, koska kilpirauhasvaivaa minulla ei ole (vielä ainakaan) todettu. Se tutkittiin -22 kesällä sydänoperaationi yhteydessä.

        Mira

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatka vain samaan malliin Demeter! Muistilappuja kirjoittelen minäkin, viikonpäivät sekoittuvat, välillä unohdan, mitä olin hakemassa, kun vessaan menin, tulin takaisin keittiöön ja näin tyhjän talouspaperitelineen, no talouspaperirullahan sieltä piti tuoda. Siellä on kaappi, jossa paperipakkauksia säilytän. Olen siis tullut hajamieliseksi, koska kilpirauhasvaivaa minulla ei ole (vielä ainakaan) todettu. Se tutkittiin -22 kesällä sydänoperaationi yhteydessä.

        Mira

        Kiitos kannustuksesta Mira. Myös sinun tasapainoiset kirjoituksesi ovat mieluista luettavaa. Jatketaan samaan malliin..))

    • Anonyymi

      Keskiviikko kin ajallaan. Posti toi Ursa ky:n toimittaman Tähdet ja avaruus.
      Upeet värivalokuvat siinä lehdessä, eikä vuosimaksukaan ole iso.

      • Anonyymi

        Kiva Demeter, että vaivasi alkaa pikkuhilja tulemaan paremmaksi, itse sen huomaa ja siitä
        osaa nauttia myös!
        Sinä olet kaikille tasapuolisesti ystävällinen ja mukava. On kiva lukea kirjoituksiasi.
        Minulla on rollaattort varavoimana, tosin, se on jäänyt käyttämättä, kun tuntuu, ettei se sovi pihakäyttöön, jossa on lunta . Kesän tullen se voisikin olla apuna.
        Näin kauppareissulla selaisen rollan tapaisen, jossa oli isot pyörät, voi käyttää kuin potkulautaa.
        Onko sellainen seuraavien vuosien ostos!
        Nyt on taas jalkojen huoltopäivä, kynnet leikkaan ja hion ja lakkaan känsät hion ja viimeksi pesut vielä, kuivaus ja rasvaus.
        Sitten hyvät puuvillaiset sukat, taas kova homma tulee tehdyksi! Hyvä minä!

        Jaksamista kaikille,
        Neeasa

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiva Demeter, että vaivasi alkaa pikkuhilja tulemaan paremmaksi, itse sen huomaa ja siitä
        osaa nauttia myös!
        Sinä olet kaikille tasapuolisesti ystävällinen ja mukava. On kiva lukea kirjoituksiasi.
        Minulla on rollaattort varavoimana, tosin, se on jäänyt käyttämättä, kun tuntuu, ettei se sovi pihakäyttöön, jossa on lunta . Kesän tullen se voisikin olla apuna.
        Näin kauppareissulla selaisen rollan tapaisen, jossa oli isot pyörät, voi käyttää kuin potkulautaa.
        Onko sellainen seuraavien vuosien ostos!
        Nyt on taas jalkojen huoltopäivä, kynnet leikkaan ja hion ja lakkaan känsät hion ja viimeksi pesut vielä, kuivaus ja rasvaus.
        Sitten hyvät puuvillaiset sukat, taas kova homma tulee tehdyksi! Hyvä minä!

        Jaksamista kaikille,
        Neeasa

        Kiitos Neeasa ! Nyt kyllä menivät kehut väärään osoitteeseen ! Tuolla ylempänä kirjoitin tulikivenkatkuisen kirjoituksen palautteena tällä nykyiselle "keskustelulle".
        Sinä ja moni muu ystävällinen osaa asetella sanansa sopuisammin.
        Pistetään kilpirauhasen piikkiin. Aiheuttaa kuulemma ärtyneisyyttäkin..))

        Juuri tuollainen kuvaamasi "potkupyörä" tutullani on maalla. Kulkee kevyesti, liikkuu lumessakin. Eikä keikahda kumoon kuten rollaattori voi tehdä.

        Kun joskus kerroit tuosta jalkahoidostasi minäkin vähän ryhdistäydyin. Onneksi minulla ei ole ollut paljon vaivaa jaloista. Pari kertaa jalkasieni, mutta ei känsiä eikä vaivaisenluuta, kuten niin monella jotka tuppasivat jalkansa muodinmukaisiin jalkineisiin - milloin niitä kapeita kenkiä nyt viimeksi olikin?
        Niin hyvä me ! Sinnitellään..))

    • Anonyymi

      Patrikit, Sebastianit, Kevinit, Noelit jne ovat olleet vuosia poikien nimilistoissa kärjessä. Mukavaa, että vanhat suomalaiset tyttöjen ja poikien nimet tulevat aika ajoin. Onni, Väinö, Ilta, Aamu, Helmi jne. Ehkä jossain vaiheessa Marjatat, Hilkat, Pirjot jne tulevat.

      Anot ovat onnistuneet provosoinnissa. Pysyy tasapainossa.
      Älä huoli Sel-la ei kaadu sun tuoli :)

      Kävin katsomassa Iiu Susirajan näyttelyä WAMissa. Oli omanlaisensa nykytaidetta. Jäin miettimään pystyykö uudistumaan niin, että mielenkiinto jatkossa säilyy.
      Reidar Särestöniemen juhlavuosi ensi vuonna. Systeri houkutteli matkaamaan pohjoiseen katsomaan. Samalla haluaisi käydä katsomassa äidin opettajan työn jalanjälkiä Posion ja Ranuan suunnalla.
      En oikein innostunut noin pitkälle suunnitelmia. Olenko edes elossa.

      La Promesassa on nyt melkein ahdistavia juonenkäänteitä venytettävänä. Onko Jimena edes oikeasti raskaana. Marinaa ahdistetaan niin, että pahalta tuntuu kun ei etene kerronta. Miten löysivätkään kapteenin rooliin noin "sliipatun" näköisen näyttelijän. Sopii rooliinsa.

      Sain kuvia Teneriffalla lomailevilta ja tuli niin ikävä kesää ja uintikelejä luonnonvesiin.

      Pitkäksi venähti tämäkin. Ajankulua ruuan kypsyessä.

      Voikaa hyvästi!
      brinkkala

      • demeter1

        Hävitin jo yhden viestin brinkkala, mutta piti sanomani että La promesa on minustakin ollut aika puuduttava viime aikoina ja Manuel on melkoinen tuuliviiri, täysin tossun alla. Ja samoin epäilen Jimenan raskautta. Mitähän siitäkin vielä tulee..))

        Liu Susirajaan täytyy varmasti tottua. Luulen, että minulle riittävät ne kuvat mitä on tuotu näytille telkkarista. Shokeeraavathan ne kun lihavuutta vastaan käydään taistelua vähän joka rintamalla. Ja harva meistä osaa katsoa pintaa syvemmälle.

        Sama haave minulla, Ollut jo pari vuotta: päästä uimaan luonnonvesiin.
        Jospa se vielä onnistuisi - ensi kesänä...

      • Eliaana

        Nuo minun lapsenlapset ovat antaneet lapsilleen sellaisia nimiä, ettei niitä veilä kaikkia löydy edes allakasta.
        Kivoja nimiä kylläkin.

        Minäkin seuraan tuota Promesaa. Itsekin epäillyt tuota raskautta, kaipa sitten täytyy esittää jossain vaiheessa keskenmenoakin.
        Pian myrkytysjutusta epäilen sitä aviomiestä.

        Kyllä se järvikaipuu täälläkin kutkuttelee.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Hävitin jo yhden viestin brinkkala, mutta piti sanomani että La promesa on minustakin ollut aika puuduttava viime aikoina ja Manuel on melkoinen tuuliviiri, täysin tossun alla. Ja samoin epäilen Jimenan raskautta. Mitähän siitäkin vielä tulee..))

        Liu Susirajaan täytyy varmasti tottua. Luulen, että minulle riittävät ne kuvat mitä on tuotu näytille telkkarista. Shokeeraavathan ne kun lihavuutta vastaan käydään taistelua vähän joka rintamalla. Ja harva meistä osaa katsoa pintaa syvemmälle.

        Sama haave minulla, Ollut jo pari vuotta: päästä uimaan luonnonvesiin.
        Jospa se vielä onnistuisi - ensi kesänä...

        En oikein kestä katsoa La Promesan Manuelin alistumista. Vähän liikaa on nyt juonitteluja ympäri kartanon väkeä ja hitaasti etenee. Minä tuskastun hitauteen, kun junnataan paikallaan. Se koskee ihan kaikkea osa-alueita mun elämässäkin eikä vain tv-sarjoissa :) Olen tullut hätäisemmäksi. Loppukiri vaikka pitäisi ottaa löysin rantein.

        Niin, tuosta Iiu Susirajan näyttelystä. Kyllähän se shokeerasi välillä. Hänen videoissaan välillä hänen suoraan katsojaan kohdistava katseensa tuntui sanovan, että "mitäs siinä tölläät". Tunsin itseni julkeaksi, vaikka oli näyttely ja nimenomaan katsottava :))

        Aivan ihanaa oli lukea tuota sinun "pitkää" tekstiäsi, demeter. Kiva, kun olet täällä. On kotoisampaa :)
        Olet toipumassa hyvin. Kevät ja kesä tulossa ja se antaa "buustia" lisää. Pian jo istut pihallasi kirja kädessä :)
        Minulla ei omaa pihaa, mutta merenrantaa löytyy ja picniklaukku, huopa ja uimapuku :) Silmät millä katsella aaltojen liplatusta ja lokkeja.
        Palataan.
        brinkkala

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Nuo minun lapsenlapset ovat antaneet lapsilleen sellaisia nimiä, ettei niitä veilä kaikkia löydy edes allakasta.
        Kivoja nimiä kylläkin.

        Minäkin seuraan tuota Promesaa. Itsekin epäillyt tuota raskautta, kaipa sitten täytyy esittää jossain vaiheessa keskenmenoakin.
        Pian myrkytysjutusta epäilen sitä aviomiestä.

        Kyllä se järvikaipuu täälläkin kutkuttelee.

        Tuosta Promesasta olen ajatellut, että siinä on monta käsikirjoittajaa. Henkilöt toimivat niin epäjohdonmukaisesti, että on selvää, että kirjoittajilla ei ole käsitystä henkilöiden luonteista.
        MInua huvittaa taloudenhoitajan raskaus. Se on nyt taas ihan unohtunut, eikä valmista tule. Käsikirjoittajat eivät myöskään pääse yhteisymmärrykseen, kuka tal.hoitajaa myrkyttää.
        Mkr.

      • demeter1
        Eliaana kirjoitti:

        Nuo minun lapsenlapset ovat antaneet lapsilleen sellaisia nimiä, ettei niitä veilä kaikkia löydy edes allakasta.
        Kivoja nimiä kylläkin.

        Minäkin seuraan tuota Promesaa. Itsekin epäillyt tuota raskautta, kaipa sitten täytyy esittää jossain vaiheessa keskenmenoakin.
        Pian myrkytysjutusta epäilen sitä aviomiestä.

        Kyllä se järvikaipuu täälläkin kutkuttelee.

        Onnekas olet. Eliaana, että vesi, järvi on sinulla kohta "silmäin eessä". Jokapäiväinen nautinto. Mites Niilo ? Miten suhtautuu veteen ?
        Minullakin kävi mielessä tuo Pian aviomies. Ainoa mahdollinen myrkyttäjä ? Olisiko niin patologinen tapaus hänkin, vaikka nyt on muuttunut mies. Jotain rajaa sentään..))

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Nuo minun lapsenlapset ovat antaneet lapsilleen sellaisia nimiä, ettei niitä veilä kaikkia löydy edes allakasta.
        Kivoja nimiä kylläkin.

        Minäkin seuraan tuota Promesaa. Itsekin epäillyt tuota raskautta, kaipa sitten täytyy esittää jossain vaiheessa keskenmenoakin.
        Pian myrkytysjutusta epäilen sitä aviomiestä.

        Kyllä se järvikaipuu täälläkin kutkuttelee.

        Luin jokin aika sitten noista uusista nimistä. Oikeastaan siinä oli mitä ei oltu hyväksytty.
        Nykynuoret ovat niin rohkeita, että uskaltautuvat uusimaan kalenteriakin :))
        Muistan aikoinaan hämmästelleeni Aavaa ja Kastehelmeä. Sitten näin Kaarnen, oletin, että on miehen nimi, mutta on sekä että. En tiedä onko uusi vai vanha nimi.
        brinkkala

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        En oikein kestä katsoa La Promesan Manuelin alistumista. Vähän liikaa on nyt juonitteluja ympäri kartanon väkeä ja hitaasti etenee. Minä tuskastun hitauteen, kun junnataan paikallaan. Se koskee ihan kaikkea osa-alueita mun elämässäkin eikä vain tv-sarjoissa :) Olen tullut hätäisemmäksi. Loppukiri vaikka pitäisi ottaa löysin rantein.

        Niin, tuosta Iiu Susirajan näyttelystä. Kyllähän se shokeerasi välillä. Hänen videoissaan välillä hänen suoraan katsojaan kohdistava katseensa tuntui sanovan, että "mitäs siinä tölläät". Tunsin itseni julkeaksi, vaikka oli näyttely ja nimenomaan katsottava :))

        Aivan ihanaa oli lukea tuota sinun "pitkää" tekstiäsi, demeter. Kiva, kun olet täällä. On kotoisampaa :)
        Olet toipumassa hyvin. Kevät ja kesä tulossa ja se antaa "buustia" lisää. Pian jo istut pihallasi kirja kädessä :)
        Minulla ei omaa pihaa, mutta merenrantaa löytyy ja picniklaukku, huopa ja uimapuku :) Silmät millä katsella aaltojen liplatusta ja lokkeja.
        Palataan.
        brinkkala

        Heh, brinkkala. Onhan sekin kokemus, että taidenäyttelyssä tuntee itsensä julkeaksi ja vaivautuu kun katsoo tauluja..)) Ja vielä maksaakin siitä..))

        Paljon on ollut puhetta tuttujen kesken, mutta sanon kuin Sean Ricks Perjantai-ohjelmassa: "ihanaa että olitte täällä tänään..))

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta Promesasta olen ajatellut, että siinä on monta käsikirjoittajaa. Henkilöt toimivat niin epäjohdonmukaisesti, että on selvää, että kirjoittajilla ei ole käsitystä henkilöiden luonteista.
        MInua huvittaa taloudenhoitajan raskaus. Se on nyt taas ihan unohtunut, eikä valmista tule. Käsikirjoittajat eivät myöskään pääse yhteisymmärrykseen, kuka tal.hoitajaa myrkyttää.
        Mkr.

        Saatat olla oikeassa, Makriina. Pitkä sarja ja nuo muut puutteet voivat tietysti johtua ihan siitä, useista käsikirjoittajista. Ehkä ne epäuskottavat juonen käänteet kuitenkin koukuttavat riittävästi pitämään mielenkiintoa yllä.

      • Eliaana
        demeter1 kirjoitti:

        Onnekas olet. Eliaana, että vesi, järvi on sinulla kohta "silmäin eessä". Jokapäiväinen nautinto. Mites Niilo ? Miten suhtautuu veteen ?
        Minullakin kävi mielessä tuo Pian aviomies. Ainoa mahdollinen myrkyttäjä ? Olisiko niin patologinen tapaus hänkin, vaikka nyt on muuttunut mies. Jotain rajaa sentään..))

        Niilo on ihan kevätvillissä.
        Nukkuu vähemmän, kun tavallisesti. Kulkee ja naukuu ympäriinsä.
        Väliin hyppää TV:n eteen ja kiertää sitä ympäri tuossa hyllyllä.
        Aamulla olin unessa 8 aikaan, kun tuli sängyn viereen naukuun suureen ääneen, ravasi ja naukui, pakko nousta ylös.
        Kun tulen ulkoa ja vaikka se istuu varpaat kynnyksellä oottamassa, ei ole ikinä tunkenut rappuun, vaan tänään, kun oven avasin tullessani, ryntäsi rappuun.
        Meni hissille, sanoin, nyt heti sisälle. Loikkasi sitten ovesta takaisin.
        Haistaa vissiin kevään.

      • demeter1
        Eliaana kirjoitti:

        Niilo on ihan kevätvillissä.
        Nukkuu vähemmän, kun tavallisesti. Kulkee ja naukuu ympäriinsä.
        Väliin hyppää TV:n eteen ja kiertää sitä ympäri tuossa hyllyllä.
        Aamulla olin unessa 8 aikaan, kun tuli sängyn viereen naukuun suureen ääneen, ravasi ja naukui, pakko nousta ylös.
        Kun tulen ulkoa ja vaikka se istuu varpaat kynnyksellä oottamassa, ei ole ikinä tunkenut rappuun, vaan tänään, kun oven avasin tullessani, ryntäsi rappuun.
        Meni hissille, sanoin, nyt heti sisälle. Loikkasi sitten ovesta takaisin.
        Haistaa vissiin kevään.

        No voi raukkaa: niin paljon tunnetta Niilolla..)) Ehkä se tasaantuu kun kevät etenee..))

      • Eliaana
        demeter1 kirjoitti:

        No voi raukkaa: niin paljon tunnetta Niilolla..)) Ehkä se tasaantuu kun kevät etenee..))

        Kunhan pääsee ulos maalle, niin sitten on kivaa.
        Äsken kun kävin suihkussa, pistin oven ´´huulille´´ kiinni.
        Tuli ja kynsi sen auki, istui ovenraossa kyttäämässä.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Saatat olla oikeassa, Makriina. Pitkä sarja ja nuo muut puutteet voivat tietysti johtua ihan siitä, useista käsikirjoittajista. Ehkä ne epäuskottavat juonen käänteet kuitenkin koukuttavat riittävästi pitämään mielenkiintoa yllä.

        Katson tätä sarjaa, en mitään muuta, emmerdaalit ja muut jäivät aikoja sitten. Saa nähdä, kauanko Promesa kiinnostaa. Onhan siinä niin monta keskeneräistä salaisuutta!
        Mkr.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Katson tätä sarjaa, en mitään muuta, emmerdaalit ja muut jäivät aikoja sitten. Saa nähdä, kauanko Promesa kiinnostaa. Onhan siinä niin monta keskeneräistä salaisuutta!
        Mkr.

        Torstai on toivoa täynnä, nyt siis Toivo asustaa luonani, huomenna Alpo, näin niitä miesvieraitakin saa luokseen;)
        Eilen tavoistani poiketen soitin ja kerroin, että jätän Skipon väliin, tuntui niska niin kipeältä, kai se rytkähti siinä rappukolarissa.
        Nyt panta kaulassa kuljen, vähän tuntuu paremmalta.
        Nuo kilpirauhasen vaivat aika monella kiusana, minä en muuta huomaa, kuin painon pudotuksen vaikeuden, en kyllä oikein tosissani sitäkään ota.
        Väsymisen ja muut pienet vaivat koen vanhuuden vaivoiksi.

        Mietin lääkärissä käyntiäni, ennen aina oli lääkäri kutsumassa sisään ja vaivoja kyseli, nyt hoitaja kyseli vaivani ja sanoi lääkärin hakevansa.
        Lääkäri vilkaisi ja lääkkeen etsi tietokoneelta ja sanoi jos ei auta, neljän kuukauden päästä uudelleen.
        Kaksi minuuttia se tutkimus kesti hoitaja sanoi, nyt apteekkiin.
        Tuota ajattelin, että pitääkö kaksi henkilöä olla hommassa, kun olisi riittänyt lääkärin osuus, voihan olla kun hoitaja koneen aukaisi ja juoksi lääkäriä jostakin,, lääkärin juostessa joka hoitajan kutsun saaneena, ehtiihän sillä vauhdilla lukaista monelle lääkkeet koneelta.
        Tuntuu vaan kuin olisi tehty monimutkaisemmaksi kaikki asiat.
        Samoin lähetteen kirjoitus tarvitsee tiimin kokouksen, pohtivat mitä kokeita otetaan, kun ennen aina peruskokeet tehtiin vuosittain.
        Ymmärtämättömän ihmisen mietteitä.

        Tuo Promessa juonineen melko hitaasti etenee, monta ratkaisua on tekemättä ja katsojat jo omia päätöksiä tekee, niin minäkin.
        Tällä taloudenhoitajan miehellä ei pussissa puhtaat eväät ole, kuin myös Jimenan raskaus on tekosyy pitää Manuel luonaan.
        Vähää vaille on myös Jinan veljensä totuuden kertominen ja Marttina ja Durgo toisensa löytää.
        Iljettävä on tämä kapteeni kuin paronitarkin ja entäs markiisin vaimo, vielä sekin totuus on selvitettävä, menee aikaa ja istumista telkkarin ääressä, mutta juonen käänteet on nähtävä.

        Minä en juurikaan taiteesta mitään tiedä, mutta Facebookissa ihailen taiteili Valveen maalaamistaitoa.
        Puhdas paperi ja yhdestä viivasta jatkaen tulee mitä upeampia kuvia, ihmisistä ja luonnosta, tuon kun osaisi.
        Taidetta katsotaan jokainen omista lähtökohdista ja näkymä on sen mukainen. kaikki ei aina niin hyvin osaa katsoa ,ei tulkita, mutta jotakin se kuitenkin antaa.
        Kaikille ei kykyjä riitä, mutta on ihana, että on heitäkin jotka iloa tuo meille tavantallaajille.

        Odotin vastausta anolta, mutta kai se oli se mikä oli poistettu, ehkä liian rajuna.

        Niilolla hormonit hyrrää, muistan meidän poikakissaan (leikatun) mouruamisen keväisin.
        Kissanpentujen toimet Facessa saavat haluni pennun hankintaan, mutta ainakin vielä olen onnistunut unohtamaan.
        Eläinlääkärissä kissan raivoisat kohtaukset lääkäriä kohtaan saa myötäelämisen tunteen lääkäriä kohtaan, kyllä ne kissan kynnet kirpaisee.

        Paljon olisi kirjoitettavaa, olette niin uutterasti viestitelleet, mutta niska alkaa juimia, viisainta jättää tällä kertaa tähän.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Torstai on toivoa täynnä, nyt siis Toivo asustaa luonani, huomenna Alpo, näin niitä miesvieraitakin saa luokseen;)
        Eilen tavoistani poiketen soitin ja kerroin, että jätän Skipon väliin, tuntui niska niin kipeältä, kai se rytkähti siinä rappukolarissa.
        Nyt panta kaulassa kuljen, vähän tuntuu paremmalta.
        Nuo kilpirauhasen vaivat aika monella kiusana, minä en muuta huomaa, kuin painon pudotuksen vaikeuden, en kyllä oikein tosissani sitäkään ota.
        Väsymisen ja muut pienet vaivat koen vanhuuden vaivoiksi.

        Mietin lääkärissä käyntiäni, ennen aina oli lääkäri kutsumassa sisään ja vaivoja kyseli, nyt hoitaja kyseli vaivani ja sanoi lääkärin hakevansa.
        Lääkäri vilkaisi ja lääkkeen etsi tietokoneelta ja sanoi jos ei auta, neljän kuukauden päästä uudelleen.
        Kaksi minuuttia se tutkimus kesti hoitaja sanoi, nyt apteekkiin.
        Tuota ajattelin, että pitääkö kaksi henkilöä olla hommassa, kun olisi riittänyt lääkärin osuus, voihan olla kun hoitaja koneen aukaisi ja juoksi lääkäriä jostakin,, lääkärin juostessa joka hoitajan kutsun saaneena, ehtiihän sillä vauhdilla lukaista monelle lääkkeet koneelta.
        Tuntuu vaan kuin olisi tehty monimutkaisemmaksi kaikki asiat.
        Samoin lähetteen kirjoitus tarvitsee tiimin kokouksen, pohtivat mitä kokeita otetaan, kun ennen aina peruskokeet tehtiin vuosittain.
        Ymmärtämättömän ihmisen mietteitä.

        Tuo Promessa juonineen melko hitaasti etenee, monta ratkaisua on tekemättä ja katsojat jo omia päätöksiä tekee, niin minäkin.
        Tällä taloudenhoitajan miehellä ei pussissa puhtaat eväät ole, kuin myös Jimenan raskaus on tekosyy pitää Manuel luonaan.
        Vähää vaille on myös Jinan veljensä totuuden kertominen ja Marttina ja Durgo toisensa löytää.
        Iljettävä on tämä kapteeni kuin paronitarkin ja entäs markiisin vaimo, vielä sekin totuus on selvitettävä, menee aikaa ja istumista telkkarin ääressä, mutta juonen käänteet on nähtävä.

        Minä en juurikaan taiteesta mitään tiedä, mutta Facebookissa ihailen taiteili Valveen maalaamistaitoa.
        Puhdas paperi ja yhdestä viivasta jatkaen tulee mitä upeampia kuvia, ihmisistä ja luonnosta, tuon kun osaisi.
        Taidetta katsotaan jokainen omista lähtökohdista ja näkymä on sen mukainen. kaikki ei aina niin hyvin osaa katsoa ,ei tulkita, mutta jotakin se kuitenkin antaa.
        Kaikille ei kykyjä riitä, mutta on ihana, että on heitäkin jotka iloa tuo meille tavantallaajille.

        Odotin vastausta anolta, mutta kai se oli se mikä oli poistettu, ehkä liian rajuna.

        Niilolla hormonit hyrrää, muistan meidän poikakissaan (leikatun) mouruamisen keväisin.
        Kissanpentujen toimet Facessa saavat haluni pennun hankintaan, mutta ainakin vielä olen onnistunut unohtamaan.
        Eläinlääkärissä kissan raivoisat kohtaukset lääkäriä kohtaan saa myötäelämisen tunteen lääkäriä kohtaan, kyllä ne kissan kynnet kirpaisee.

        Paljon olisi kirjoitettavaa, olette niin uutterasti viestitelleet, mutta niska alkaa juimia, viisainta jättää tällä kertaa tähän.

        Luulempa että skillanilla oli vain lääkityksen tarkistus vanhaan vaivaan eikä uuden taudin diagnoosi, silloin riittää tuo menettely. Hoitajian palkat on monta kertaa pienemmät kuin lääkärien, siksi he hoitavat asiat joihin ei lääkäri ole välttämätön. Näin minulle on selitetty ja hyvin olen kokenut tulleeni hoidetuksi. Sain lähetteen ortopedille pahan nivelrikon takia ja pääsin leikkaus jonoon. Se on kallista yhteiskunnalle, tekonivel polveen 11000 - 20000 e. Siksi pitää olla kunnon harkinta pääsystä erikoislääkärille ja kalliisiin hoitoihin.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulempa että skillanilla oli vain lääkityksen tarkistus vanhaan vaivaan eikä uuden taudin diagnoosi, silloin riittää tuo menettely. Hoitajian palkat on monta kertaa pienemmät kuin lääkärien, siksi he hoitavat asiat joihin ei lääkäri ole välttämätön. Näin minulle on selitetty ja hyvin olen kokenut tulleeni hoidetuksi. Sain lähetteen ortopedille pahan nivelrikon takia ja pääsin leikkaus jonoon. Se on kallista yhteiskunnalle, tekonivel polveen 11000 - 20000 e. Siksi pitää olla kunnon harkinta pääsystä erikoislääkärille ja kalliisiin hoitoihin.

        Uusi tauti oli kyllä kysymyksessä, mutta helppo huomata, kysymyksessä oli ruusufinnin leviäminen.
        Varmaan olet oikeassa, kai siinä tilanteessa pieni pettymys minulle, tuntui kai vähän väheksyvältä, minulle se oli iso asia, rupesihan kasvoni "ruusuilemaan".
        No hyvän lääkkeen sain, nyt jo rauhoittumassa, vuosia oli näkymätön vaiva, nyt kasvohoidon jälkeen räjähti.
        On vaikeasti hoidettava vaiva, mutta nyt olen toiveikas, alku ainakin lupaava.
        Vähän huonosti asian kuvailin ja varmaan noin on, kuten sanoit.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Torstai on toivoa täynnä, nyt siis Toivo asustaa luonani, huomenna Alpo, näin niitä miesvieraitakin saa luokseen;)
        Eilen tavoistani poiketen soitin ja kerroin, että jätän Skipon väliin, tuntui niska niin kipeältä, kai se rytkähti siinä rappukolarissa.
        Nyt panta kaulassa kuljen, vähän tuntuu paremmalta.
        Nuo kilpirauhasen vaivat aika monella kiusana, minä en muuta huomaa, kuin painon pudotuksen vaikeuden, en kyllä oikein tosissani sitäkään ota.
        Väsymisen ja muut pienet vaivat koen vanhuuden vaivoiksi.

        Mietin lääkärissä käyntiäni, ennen aina oli lääkäri kutsumassa sisään ja vaivoja kyseli, nyt hoitaja kyseli vaivani ja sanoi lääkärin hakevansa.
        Lääkäri vilkaisi ja lääkkeen etsi tietokoneelta ja sanoi jos ei auta, neljän kuukauden päästä uudelleen.
        Kaksi minuuttia se tutkimus kesti hoitaja sanoi, nyt apteekkiin.
        Tuota ajattelin, että pitääkö kaksi henkilöä olla hommassa, kun olisi riittänyt lääkärin osuus, voihan olla kun hoitaja koneen aukaisi ja juoksi lääkäriä jostakin,, lääkärin juostessa joka hoitajan kutsun saaneena, ehtiihän sillä vauhdilla lukaista monelle lääkkeet koneelta.
        Tuntuu vaan kuin olisi tehty monimutkaisemmaksi kaikki asiat.
        Samoin lähetteen kirjoitus tarvitsee tiimin kokouksen, pohtivat mitä kokeita otetaan, kun ennen aina peruskokeet tehtiin vuosittain.
        Ymmärtämättömän ihmisen mietteitä.

        Tuo Promessa juonineen melko hitaasti etenee, monta ratkaisua on tekemättä ja katsojat jo omia päätöksiä tekee, niin minäkin.
        Tällä taloudenhoitajan miehellä ei pussissa puhtaat eväät ole, kuin myös Jimenan raskaus on tekosyy pitää Manuel luonaan.
        Vähää vaille on myös Jinan veljensä totuuden kertominen ja Marttina ja Durgo toisensa löytää.
        Iljettävä on tämä kapteeni kuin paronitarkin ja entäs markiisin vaimo, vielä sekin totuus on selvitettävä, menee aikaa ja istumista telkkarin ääressä, mutta juonen käänteet on nähtävä.

        Minä en juurikaan taiteesta mitään tiedä, mutta Facebookissa ihailen taiteili Valveen maalaamistaitoa.
        Puhdas paperi ja yhdestä viivasta jatkaen tulee mitä upeampia kuvia, ihmisistä ja luonnosta, tuon kun osaisi.
        Taidetta katsotaan jokainen omista lähtökohdista ja näkymä on sen mukainen. kaikki ei aina niin hyvin osaa katsoa ,ei tulkita, mutta jotakin se kuitenkin antaa.
        Kaikille ei kykyjä riitä, mutta on ihana, että on heitäkin jotka iloa tuo meille tavantallaajille.

        Odotin vastausta anolta, mutta kai se oli se mikä oli poistettu, ehkä liian rajuna.

        Niilolla hormonit hyrrää, muistan meidän poikakissaan (leikatun) mouruamisen keväisin.
        Kissanpentujen toimet Facessa saavat haluni pennun hankintaan, mutta ainakin vielä olen onnistunut unohtamaan.
        Eläinlääkärissä kissan raivoisat kohtaukset lääkäriä kohtaan saa myötäelämisen tunteen lääkäriä kohtaan, kyllä ne kissan kynnet kirpaisee.

        Paljon olisi kirjoitettavaa, olette niin uutterasti viestitelleet, mutta niska alkaa juimia, viisainta jättää tällä kertaa tähän.

        Onkos Niilo kastroitu kolli?

        Minun molemmat kissani tyttökissa Missi, ikä ehkä 13 v ovat steriloituja.

        Missi tuli kodittomana laihana ja sairaana , korvalehdet paleltuneina Loppiais aattona 2012 jolloin oli pakkasta yli 20 astetta, oveni taakse naukumaan. Naapurini näki kissan ja tuli kertomaan minulle, samalla oven avauksella kissa livahti sisään, juoksi keittiöön, hyppäsi pöydälle ja söi leipä palan hetkessä suuhunsa.
        Soitin löytöeläin tarhalle ja kerroin tuntomerkit kissasta ja kysyin hakevatko he kissan pois,
        Sieltä ehdotettiin että minä pitäisin kissan pyhien yli ja jos sitä kysytään niin he hakevat kissan. Kukaan ei kahteen viikkoon kysellyt kissaa ja niin sitten kissa jäi minulle virallisesti. Annoin nimeksi Missi koska on niin kaunis, puna-valkoinen ja puolipitkä karvainen tyttö.
        Missi painoi tullessaan 1.9 kg ja kahden viikon kuluttua paino oli jo 2.5kg
        Vein Missin eläinlääkärin tarkistukseen ja lääkitys hoidot aloitettiin ja kun terveys oli kohentunut Missi steriloitiin.
        Eläinlääkäri ei osannut sanoa Missin ikää, arvioi ainakin yli vuoden vanhaksi silloin.

        Missi tuli elämääni todella tärkeällä hetkellä. Olin kaksi viikkoa aiemmin joutunut luopumaan koirastani Blackista haimasyövän takia ja se oli minulle raskasta aikaa, olihan minulla ollut koiria lemmikkinä koko ikäni.

        Missi oli heti alussa kiintynyt minuun, ei olisi ollut hetkeäkään pois sylistäni. Sai nukkua vieressäni yötkin. Olin toki pessyt Missin jo ensimmäisenä päivänä lääkeshampoolla.
        Missi painaa nyt 3kg.

        Pessi kissa on 12 vuotias vaalean ruskea kolli. Pari kuukautta vanhana pentuna otettu Missin kaveriksi.
        Pessi syntyi maatiais kissalle ulkorakennukseen, josta pennut löydettiin noin 6 viikkoisina. Pessi on arka kissa, vieraitten se ei anna silittää itseään, eikä tule edes minun syliini, makaa vain jalkojen juuressa.
        Pessi on ollut koko ikänsä terve eikä ole tarvinnut kuin rokotukset ja matolääkityksen säännöllisesti. Pessi on tosi iso painaa noin 9kg
        Molemmilla huomaa hormonien hyrräämistä nyt keväällä, vaikka steriloituja ovatkin.

        Tästä tuli nyt pitkä sepustus kissoista. Johtunee niiden tärkeydestä elämääni.
        T.tepa

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Uusi tauti oli kyllä kysymyksessä, mutta helppo huomata, kysymyksessä oli ruusufinnin leviäminen.
        Varmaan olet oikeassa, kai siinä tilanteessa pieni pettymys minulle, tuntui kai vähän väheksyvältä, minulle se oli iso asia, rupesihan kasvoni "ruusuilemaan".
        No hyvän lääkkeen sain, nyt jo rauhoittumassa, vuosia oli näkymätön vaiva, nyt kasvohoidon jälkeen räjähti.
        On vaikeasti hoidettava vaiva, mutta nyt olen toiveikas, alku ainakin lupaava.
        Vähän huonosti asian kuvailin ja varmaan noin on, kuten sanoit.

        Harmitus tuo ruusufinnisi. Se saattaa olla hyvinkin kivulias. Olisiko lähtenyt liikkeelle kasvohoidostasi. Ymmärtääkseni se on veressä ja aktivoituu silloin tällöin. Äidilläni oli ja muistan hänen joskus kävelleen tuskissaan öisin. En tiedä saiko mitään erityislääkitystä siihen aikaan. Linimentti, kamferitipat ja Hota-pulveri. Siinä ne ja lasten kiusaksi kalanmaksaöljy, lapsuuden lääkehyllyn sisältö.

        Kesäiset taidegalleriat, automuseot ja muut näyttelyt tulivat pitkien automatkojen myötä tutuiksi. Ansaittuja lepopaikkoja. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Punkaharjun Retretti, kaunis ajoreitti bonuksena. Kuhmoisten Riihigalleria josta myös reitti kauniille Vääksyn kanavalle.
        Enää ei ole pitkiä mummolamatkoja eikä kyllä terveyttäkään pitkille automatkoille. Hyvä, että jaksaa hilata itsensä paikallisia nähtävyyksiä katsomaan. Sekin on välillä pakotettua oman mielen hoitamiseksi introverttina.

        Et saanut anolta vastausta Sel-la. Minulle tuli mieleen, että olisiko tarkoituksellista epäsovun aiheuttamista sinun ja Korppiksen välille. Aiemmin epäsopua kylvettiin demeterin ja Korppiksen välille.
        En millään jaksa uskoa, että jollain olisi sinua kohtaan henkilökohtaista kaunaa.
        Eipä näitä kannattaisi spekuloida, tuskin koskaan selvyyttä tulee.

        Eilisten kävelyjen jäljiltä lonkka äityi taas yöllä kipuilemaan ja taitaa tulla kotipäivä. Onneksi on lankoja vielä kopassa, että puikot saa liikuntaa.

        Hyvää viikonloppua ja maaliskuun alkua!
        brinkkala

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkos Niilo kastroitu kolli?

        Minun molemmat kissani tyttökissa Missi, ikä ehkä 13 v ovat steriloituja.

        Missi tuli kodittomana laihana ja sairaana , korvalehdet paleltuneina Loppiais aattona 2012 jolloin oli pakkasta yli 20 astetta, oveni taakse naukumaan. Naapurini näki kissan ja tuli kertomaan minulle, samalla oven avauksella kissa livahti sisään, juoksi keittiöön, hyppäsi pöydälle ja söi leipä palan hetkessä suuhunsa.
        Soitin löytöeläin tarhalle ja kerroin tuntomerkit kissasta ja kysyin hakevatko he kissan pois,
        Sieltä ehdotettiin että minä pitäisin kissan pyhien yli ja jos sitä kysytään niin he hakevat kissan. Kukaan ei kahteen viikkoon kysellyt kissaa ja niin sitten kissa jäi minulle virallisesti. Annoin nimeksi Missi koska on niin kaunis, puna-valkoinen ja puolipitkä karvainen tyttö.
        Missi painoi tullessaan 1.9 kg ja kahden viikon kuluttua paino oli jo 2.5kg
        Vein Missin eläinlääkärin tarkistukseen ja lääkitys hoidot aloitettiin ja kun terveys oli kohentunut Missi steriloitiin.
        Eläinlääkäri ei osannut sanoa Missin ikää, arvioi ainakin yli vuoden vanhaksi silloin.

        Missi tuli elämääni todella tärkeällä hetkellä. Olin kaksi viikkoa aiemmin joutunut luopumaan koirastani Blackista haimasyövän takia ja se oli minulle raskasta aikaa, olihan minulla ollut koiria lemmikkinä koko ikäni.

        Missi oli heti alussa kiintynyt minuun, ei olisi ollut hetkeäkään pois sylistäni. Sai nukkua vieressäni yötkin. Olin toki pessyt Missin jo ensimmäisenä päivänä lääkeshampoolla.
        Missi painaa nyt 3kg.

        Pessi kissa on 12 vuotias vaalean ruskea kolli. Pari kuukautta vanhana pentuna otettu Missin kaveriksi.
        Pessi syntyi maatiais kissalle ulkorakennukseen, josta pennut löydettiin noin 6 viikkoisina. Pessi on arka kissa, vieraitten se ei anna silittää itseään, eikä tule edes minun syliini, makaa vain jalkojen juuressa.
        Pessi on ollut koko ikänsä terve eikä ole tarvinnut kuin rokotukset ja matolääkityksen säännöllisesti. Pessi on tosi iso painaa noin 9kg
        Molemmilla huomaa hormonien hyrräämistä nyt keväällä, vaikka steriloituja ovatkin.

        Tästä tuli nyt pitkä sepustus kissoista. Johtunee niiden tärkeydestä elämääni.
        T.tepa

        Kiitos tarinastasi tepa. Täällä on kissaihmisiä enemmänkin. Sel-lan tapaan minäkin haaveilen kissakaverista, mutta monet asiat tulevat päätöksen esteeksi.
        Toivottavasti kuulemme Missistä ja Pessistä myös jatkossa, kuten Niilostakin kuullaan..))
        Terveisiä heille...
        demeter1

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkos Niilo kastroitu kolli?

        Minun molemmat kissani tyttökissa Missi, ikä ehkä 13 v ovat steriloituja.

        Missi tuli kodittomana laihana ja sairaana , korvalehdet paleltuneina Loppiais aattona 2012 jolloin oli pakkasta yli 20 astetta, oveni taakse naukumaan. Naapurini näki kissan ja tuli kertomaan minulle, samalla oven avauksella kissa livahti sisään, juoksi keittiöön, hyppäsi pöydälle ja söi leipä palan hetkessä suuhunsa.
        Soitin löytöeläin tarhalle ja kerroin tuntomerkit kissasta ja kysyin hakevatko he kissan pois,
        Sieltä ehdotettiin että minä pitäisin kissan pyhien yli ja jos sitä kysytään niin he hakevat kissan. Kukaan ei kahteen viikkoon kysellyt kissaa ja niin sitten kissa jäi minulle virallisesti. Annoin nimeksi Missi koska on niin kaunis, puna-valkoinen ja puolipitkä karvainen tyttö.
        Missi painoi tullessaan 1.9 kg ja kahden viikon kuluttua paino oli jo 2.5kg
        Vein Missin eläinlääkärin tarkistukseen ja lääkitys hoidot aloitettiin ja kun terveys oli kohentunut Missi steriloitiin.
        Eläinlääkäri ei osannut sanoa Missin ikää, arvioi ainakin yli vuoden vanhaksi silloin.

        Missi tuli elämääni todella tärkeällä hetkellä. Olin kaksi viikkoa aiemmin joutunut luopumaan koirastani Blackista haimasyövän takia ja se oli minulle raskasta aikaa, olihan minulla ollut koiria lemmikkinä koko ikäni.

        Missi oli heti alussa kiintynyt minuun, ei olisi ollut hetkeäkään pois sylistäni. Sai nukkua vieressäni yötkin. Olin toki pessyt Missin jo ensimmäisenä päivänä lääkeshampoolla.
        Missi painaa nyt 3kg.

        Pessi kissa on 12 vuotias vaalean ruskea kolli. Pari kuukautta vanhana pentuna otettu Missin kaveriksi.
        Pessi syntyi maatiais kissalle ulkorakennukseen, josta pennut löydettiin noin 6 viikkoisina. Pessi on arka kissa, vieraitten se ei anna silittää itseään, eikä tule edes minun syliini, makaa vain jalkojen juuressa.
        Pessi on ollut koko ikänsä terve eikä ole tarvinnut kuin rokotukset ja matolääkityksen säännöllisesti. Pessi on tosi iso painaa noin 9kg
        Molemmilla huomaa hormonien hyrräämistä nyt keväällä, vaikka steriloituja ovatkin.

        Tästä tuli nyt pitkä sepustus kissoista. Johtunee niiden tärkeydestä elämääni.
        T.tepa

        Tottakai Niilo on leikattu. Kun ollaan puolet vuodesta maalla ja kissa saa olla vapaana, niin näin, kun käy kevättä nuuhkimassa ja linnunlaulua kuuntelemassa tuolla parvekkeella, tulee ulos mieliteko.
        Sitä se haluaa.
        Niilo oli tuotu löytökotiin,metsästä löydetty kurjassa kunnossa. Lääkäri arvioinut noin 5 vuotiaaksi. Eli nyt on 12-13v. Oli siellä 9kk, ei ollut kukaan ottanut.
        Kiva, kiltti kisu.
        Sinulla onkin iso se toinen kissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harmitus tuo ruusufinnisi. Se saattaa olla hyvinkin kivulias. Olisiko lähtenyt liikkeelle kasvohoidostasi. Ymmärtääkseni se on veressä ja aktivoituu silloin tällöin. Äidilläni oli ja muistan hänen joskus kävelleen tuskissaan öisin. En tiedä saiko mitään erityislääkitystä siihen aikaan. Linimentti, kamferitipat ja Hota-pulveri. Siinä ne ja lasten kiusaksi kalanmaksaöljy, lapsuuden lääkehyllyn sisältö.

        Kesäiset taidegalleriat, automuseot ja muut näyttelyt tulivat pitkien automatkojen myötä tutuiksi. Ansaittuja lepopaikkoja. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Punkaharjun Retretti, kaunis ajoreitti bonuksena. Kuhmoisten Riihigalleria josta myös reitti kauniille Vääksyn kanavalle.
        Enää ei ole pitkiä mummolamatkoja eikä kyllä terveyttäkään pitkille automatkoille. Hyvä, että jaksaa hilata itsensä paikallisia nähtävyyksiä katsomaan. Sekin on välillä pakotettua oman mielen hoitamiseksi introverttina.

        Et saanut anolta vastausta Sel-la. Minulle tuli mieleen, että olisiko tarkoituksellista epäsovun aiheuttamista sinun ja Korppiksen välille. Aiemmin epäsopua kylvettiin demeterin ja Korppiksen välille.
        En millään jaksa uskoa, että jollain olisi sinua kohtaan henkilökohtaista kaunaa.
        Eipä näitä kannattaisi spekuloida, tuskin koskaan selvyyttä tulee.

        Eilisten kävelyjen jäljiltä lonkka äityi taas yöllä kipuilemaan ja taitaa tulla kotipäivä. Onneksi on lankoja vielä kopassa, että puikot saa liikuntaa.

        Hyvää viikonloppua ja maaliskuun alkua!
        brinkkala

        Äidilläni oli siis vyöruusu eikä ruusufinni.
        brinkkala

    • Anonyymi

      Tänään on pilvistä, mutta ei sumua kuten eilen iltapäivällä.
      Ei ihan hernerokan vahvuisena, mutta joudutti kuiten hämärän tuloo, sano.

      Lauhassa pilvisyydessä on etunsa; lumi suli kaupungin katuverkoston pikitien sivussa.

      Sulatti sii jäätiköitäkin vähäsen. Melko sulia kohtia voi kävellä kauppah ostamaan vähäsuolaist silliä ja sauhulihhaa leivän päälle, sano.

    • Anonyymi

      Terrrveiset kaikille ihanille kisumisuille❣️
      toivottaa Keravan kovin Kolli. Mijauuhhh!

      • Sel-la

        Huomenta ja kiitos Keravan kovin Kolli terveisistä, näin se kevät laittaa kollitkin liikkeelle, onnea matkaan.
        Hurskainen vaan sauhulihaa ja silliä jatkuvasti, eikö se jo terveyden päälle käy ?
        Toisaalta, kun näinkin pitkälle on päästy, sama kai tuo mitä suuhunsa pistää.
        Kohta tulee tytär kyytiä antamaan, kun on vähän useammassa kaupassa käytävä ja apteekkiinkin taas euroja vietävä, pari kuukautta sitten taas selviän näillä lääkkeillä.
        Kukkamullat ja muutama iso ruukku on myös ostoslistalla.

        Brinkkala jo korjasitkin tuon ruusufinnin ja vyöruusun sanaeron ja se ero on ainakin se, ettei ruusufinni pakota, on vaan pahan näköinen.
        Hyvin on lääke purrut, nyt melkein entisen ryppyinen kuva peilistä katsoo;)
        Voi olla noinkin, että kiista kumppania toivoi tuo virkkeen laittanut, minusta vaan ei jatkuvaan kiistaan kaveria saa kukaan.

        Kissoista ja muusta kevään tuloon liittyvää mieleen nousee minullakin, on kumma miten vahva vaikutus tuolla valoisuudellakin on.
        Kukkaruukkuja pyörittelen ikkunalaudalla, kun valoon nekin vaan kääntyvät.
        Pitää voimia kerätä, että mullanvaihdon kerralla jaksaa tehdä, ettei sotkua monta päivää, no ei minulla montaa ruukkua olekaan.
        Tuon kissa asian perään vaan mietteet menee ja jos tyttärelle mainitsen, hän kohta sen minulle toimittaa.
        Se suru mikä syntyy, jos joutuu luopumaan, jostakin syystä on niin mittava, muistan koirani kuolemasta miten ikävä pitkään oli.
        Vieläkin, kun herään ja seinällä koirani kuvan huomaan ikävä tavoittaa, yritin ikuistaa valokuvasta, jotenkin kyllä tunnistaa rodun.

        Herätessäni huomasin liputuksen, ehdin miettiä, että mikä nyt onkaan aihe, kunnes tajusin, uuden presidentin virkaan astuminen.
        Onnea vaan uudelle pressalle, toivotaan viisautta johtamisessa.
        Vaikea on maailman tila ja myös suomessa asiat ei meinaa hoitua, no nämä hallituksen touhut ei presidentille kuulu, mutta varmaan oman harmin nämäkin lykkää.
        Rauhaa suurin osaa maapallolle kaipaa, miten se aikaan saadaan, onkin päämiesten mietinnän kohde.

        Nyt toivotan mukavaa viikonloppua, kulkekaa varoen, minä taisin myös olkapäähän kaatuessani saada tärskyn, kun kovasti aristaa.

    • Anonyymi

      Valtion päämies vaihtuu tänään. Kiitoksia Sauli Niinistölle näistä 12 vuodesta.!

      Alexander Stubbille vaikeat ajat edessä, mutta luottamus on suuri, kyllä hän tulee hyvin Suomen asioita hoitamaan!

      Eliaanelle anteeksipyyntö kun kyselin Niilon palli asioista. Olithan sinä jo maininnutkin siitä, mutta olin unohtanut.
      Kesäisin vapaana oleva leikkaamaton kolli saattaisi kadota pitkäksikin aikaa riijuureissuille.

      Minunkin kissani saavat olla kesällä vapaasti omassa pihassa kun teen puutarha hommia ne seuraavat kiinnostuneina mukana.
      Missi kiipeilee omenapuissa, mutta Pessin suuri paino on esteenä ettei se alaoksia ylemmäs juuri nouse.

      Näistä kissoista on suuri hyöty myyrien ja hiirien torjunnassa. Ennen kissojen tuloa nurmikko oli myyrän kasoja täynnä ja ruohon leikkuri sammui monta kertaa isoon multakasaan.
      Sitä ongelmaa ei ole ollut enää moneen vuoteen, Missi on hoitanut myyrä ongelman,
      Pessi ei ole tuonut yhtään hiiri tai myyrä paistia, se kyllä syö Missin tuoman hiiren mutta myyriä ei kumpikaan kissa syö.
      Nyt kissat käyvät jo pienen reissun takapihalla hämärän tullen. Ne mieluimmin kakkaavat ulos , kohta kissojen vessan saa jättää odottamaan seuraavaa talvea.
      Nämä kollit taitavat olla laiskempia saalistamaan, naispuolisten tulee niitten mielestä kattaa herralle makoisa hiiri ateria.

      Sel.la mainitsi kiinnostuksensa mahdolliseen kissan hankkimiseen.
      Asialla on monta puolta, toisaalta kissat ovat kivoja , mutta yksin asuvalle voi muodostua ongelmaksi ellei ole hoitopaikkaa tai hoitajaa jos itselle tulee vaikkapa sairaala reissu tai joku muu matka mihin kissaa ei voi ottaa mukaan.
      Onhan kissa hoitoloita joihin voi viedä kissan, mutta sekin voi tuntua hankalalta.
      Jos ottaisi aikuisen kodittoman kissan esim. eläinsuojelu yhdistykseltä niin sieltä voisi valita sellaisen aikuisen kissan joka on jo ollut jonkun lemmikkinä ja joutunut kodittomaksi. Nämä kissat ovat elääkärin tarkistamia ja rokotukset kunnossa olevia terveitä kissoja.
      Nyt taas innostuin liikaa hehkuttelemaan tätä kissa asiaa.
      t.tepa

      • Anonyymi

        Kyllä elävä kissa savitontun voittaa.👍

    • Kristiina23

      Kukaan ei nyt jouda keskustelemaan tänne, koska Jenni Haukion kuva täytyy arvostella, samoin kuin uusi presidentti puolisoineen.

      Tuli mieleeni, kun innostuin tuosta kasvohoidoistasi, että pitäisi minunkin, mutta jos siitä tuleekin "jotain" näiden uusien aineiden myötä vanhalle iholle, niin olkoon.

      Minä taas olen näissä arkisissa asioissa ja ennen kaikkea mitä taas olen "töpeksinyt".

      Pahin, tai hyväkin, koska en pääse siirtämään uusia maksuja, sillä se vahvistus koodi ei tule. Oli aikaisemminkin, mutta silloin löysin sen ???, josta poistin, mutta nyt ei "mummo" muista.

      Onneksi kaikki maksut on e-laskuina, mutta siirrot lapselleni ei nyt onnistu ja lapsi on Espoossa. Kyllä hän pian tulee hoitamaan tämän ongelman.

      Taapersin kaupassakin rollaattorini kanssa ja muistin ostokset, paitsi mämmi tuli ja on jo kerm,akin, mikäli haluan siihen lisukkeen juhlavasti.

    • Eliaana

      Minäkin, niinkuin Sel-lakin , ihmettelin aamulla, mitäs nyt liputetaan, kunnes hetken päästä lamppu syttyi, että miksi.
      Uskon, että Stupp tekee parhaansa, mielestäni isot ovat Saulin jättämät saappaat.

      Päivä meni nopeasti. Pojantytär perheineen oli koko päivän.
      Minun ´´vanhalla autollani´´ tulivat, jonka annoin niille, kun tarvitsivat toisen auton, kun pojantytär meni töihin, tekee 60% vielä. Molemmat vuorotöissä ja lapsia pitää viedä tarhaan. Toinen auto oli korjaamolla, kun joku töytäisi päälle.
      Kyllä nykyajan lapset ovat ´´valveutuneita´´ poika 2,5 vuotia meni keittiöön otti jotain syötävää pöydästä, me muut olimme olohuoneessa.
      Sitten kuuluu ´´isi´´. No kun isi meni poika kuului sanovan, että aina pitää olla katsomassa, kun lapsi syö, ei saa jättää yksin.
      (kuullut varmaan puhuttavan eräästä tapauksesta, missä lapsi oli tukehtunut ruokapalaan).
      Pienillä on korvat joka paikassa.

      Tepa, eipä mitään anteeksipyytämistä, kyllä sitä on ennenkin kysytty, kun kerron kissan kevätvillissä.
      Niilo on perusarka, vähän se tuli näkyville, mutta kun lapset vähän juoksenteli, niin säikähti, juoksi parvekkeelle, kun ovi ovi auki.
      Kökötti tuolin takana, piti kantaa kamariin, kun oli vielä viileää ulkona.
      Kesästä jo haaveiltiin, kun päästään taas porukalla mökille.

      • demeter1

        Minä rakastan näitä kissatarinoita. Pieni lapsi ja lemmikkieläin, molemmat saavat aina hyvälle mielelle.
        Jos niille tehdään pahaa, menen tolaltani. Arvostan todella niitä, jotka ottavat hoiviinsa hylätyn tai kaltoinkohdellun lemminkin. Hyvä te, tepa ja Eliaana.

      • Eliaana
        demeter1 kirjoitti:

        Minä rakastan näitä kissatarinoita. Pieni lapsi ja lemmikkieläin, molemmat saavat aina hyvälle mielelle.
        Jos niille tehdään pahaa, menen tolaltani. Arvostan todella niitä, jotka ottavat hoiviinsa hylätyn tai kaltoinkohdellun lemminkin. Hyvä te, tepa ja Eliaana.

        Eläin ja lapset eivät pysty puolustautumaan, siksi kai on riipaisevaa, jos niille pahaa tehdään.
        Kun luin, että nämä jotka kaikki tietää , toinen sai 3v, ja toinen7v, pöyristyin.
        Jos oltaisiin USA:ssa, tällaiset ihmiset eivät enää vapaana kulkisi, kun korkeintaan 25 vuoden päästä ja silloinkin valvottuna.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Eläin ja lapset eivät pysty puolustautumaan, siksi kai on riipaisevaa, jos niille pahaa tehdään.
        Kun luin, että nämä jotka kaikki tietää , toinen sai 3v, ja toinen7v, pöyristyin.
        Jos oltaisiin USA:ssa, tällaiset ihmiset eivät enää vapaana kulkisi, kun korkeintaan 25 vuoden päästä ja silloinkin valvottuna.

        Minä olen aina sanonut, että lapset ovat toisen luokan kansalaisia.
        Vuodesta toiseen näitä raakuuksia tulee julki, mutta mikään ei muutu. Päivitellään, ja viranomaiset " tutkivat" ja " ottavat opikseen", " tähän on puututtava".
        Ja sitten ei tapahdu mitään, kunnes taas joudutaan samaan tilanteeseen.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen aina sanonut, että lapset ovat toisen luokan kansalaisia.
        Vuodesta toiseen näitä raakuuksia tulee julki, mutta mikään ei muutu. Päivitellään, ja viranomaiset " tutkivat" ja " ottavat opikseen", " tähän on puututtava".
        Ja sitten ei tapahdu mitään, kunnes taas joudutaan samaan tilanteeseen.
        Mkr.

        Perheiden kuuluu pitää huolta lapsistaan!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perheiden kuuluu pitää huolta lapsistaan!

        Usein on sanotaan, että vanhemmuutta on tuettava, ja huostaanotettu lapsi palautetaan kotiin.
        Lasta ei tue kukaan. Vanhemmuus on vahva.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein on sanotaan, että vanhemmuutta on tuettava, ja huostaanotettu lapsi palautetaan kotiin.
        Lasta ei tue kukaan. Vanhemmuus on vahva.
        Mkr.

        Pitääkö vanhemmuus kieltää huonoilta ihmisiltä lain voimalla? Vai miten ratkaiset ongelman?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö vanhemmuus kieltää huonoilta ihmisiltä lain voimalla? Vai miten ratkaiset ongelman?

        Lapsellako heidät opetetaan vanhemmiksi? Pitääkö kaikilla olla lapsia?
        Kyllä minusta ongelma tulisi ratkaista lapsen parhaaksi.
        Mkr.

    • Eliaana

      Korjaan 3,5 vuotis.

    • Eliaana

      Juuri puhuttiin tuon 30 vuotiaan lapsenlapseni kanssa asiasta, hän kertoi miten vanhmmilta tarvitaan lupa moneen asiaan, ennenkuin lastensuojelu voi puuttua huostaanotolla + tämä järkyttävä resurssien puute.
      Minusta tuntuu siltä, että niin lastensuojelussa, kuin nykykouluissa, on vialla se, että ei puututa ja nykyvanhemmiltakin on puuttuminen puuttunut aukoinaan.
      Lainsäädäntöäkin on kiristetty niin, että opettajistakin on tehty ´kädettömiä.´´
      Mutta ennen se lähti kotoa, miten käyttäydytään, nyt on monesti toisin.
      Omana lapsuusaikana käytäydyttiin koulussa hyvin, ei opettajan tarvinnut mitään erityisiä toimenpiteitä edes tehdä ja ne oli aika pieniä ja htkellisiä.

      • Sel-la

        Lauantaipäivän alkua ja mukavaa päivää kaikille puuhissanne.
        Minulla tekstiilit jo raitista ilmaa monta tuntia haistelleet, nyt vaan pitäisi siihen ikävään imurointi hommaan ryhtyä.
        Eilen olin tarmokas kukat vaihdoin multiin kauppareissun jälkeen ja voimat se vei, melkoisen raskaita ruukkuja kantelin.
        Ehdin jo monta kertaa huokaista, että onko tämäkin pakko tehdä, mutta toivo siitä, että kasvavat viihtyisyyttä antaen voitti vaivan.

        Tuli mieleen, että nukuttiko presidenttiä ja puolisoa uudessa kodissaan.
        Varmaan muualla syntyneellä on paljon oppimista maan tavoille, vaikkakin jo olisi kauemmin ollutkin, se oma kulttuuri mielessä elää.
        Tyylikäs ja rauhallinen oli Niinistön pariskunta, heille täydet pisteet, ei liikaa esille pyrkineet.

        Lapsien ja eläinten asioista olette käyneet keskustelua, molemmat kaiken turvan ja huolenpidon tarvitsevat meidän aikuisten puolelta.
        Lastensuojelussa olevat henkilöt ovat henkisesti raskaassa työssä, ei varmaan ole helppoa huomata puutteet voimatta tehdä mitään, laki vanhempia suojaa ja se laki ei anna aina oikeutta puuttua, vaikka aihetta olisi.
        Työnsä täysillä ottavalla on sydän revitty, kun huomaa voimattomuutensa.
        Vanhemmat on heitä joihin lain voimin pitäisi pystyä puuttumaan, sillä kotoa kaikki lähtee, Vastuuta ei voi siirtää virkavallan puoleen, ei opettajien ei lastenhoitajien, varmaan voimavarojen rajoilla toimivat.
        Koti on se turvapaikka oltava ja siihen olisi lain kouran puututtava, kun lapset hoitamatta jäävät.
        Vanhemmuutta ei testata ja siinä sitten vaikeus onkin, kun kaikilla ei vastuuta elämisen tavoista ole.

        Eläin on myös ihmisen armoilla, kuinka paljon siinäkin epäkohtia on ja kontrolli puuttuu siitäkin kenelle eläimen voi antaa, kennelit ja muut tarkkaan syyniin, sopivan omistajan löytymiseksi.
        Rakkautta ja huolenpitoa myös eläimet tarvitsevat.
        Ihmisen raakuus näkyy monella taholla ja sen korjaamiseksi on ajattelun muututtava raakuudesta empatiaan, inhimillisyyttä perään kuulutan maailmaan ja elämiseen.

        No nyt on tartuttava itseään niskasta, ja nuo ikävätkin hommat aloitettava, ketään ei ole kelle homman siirtäisi, itse se on selvittävä, lupsakkaa päivää teille ystävät.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Lauantaipäivän alkua ja mukavaa päivää kaikille puuhissanne.
        Minulla tekstiilit jo raitista ilmaa monta tuntia haistelleet, nyt vaan pitäisi siihen ikävään imurointi hommaan ryhtyä.
        Eilen olin tarmokas kukat vaihdoin multiin kauppareissun jälkeen ja voimat se vei, melkoisen raskaita ruukkuja kantelin.
        Ehdin jo monta kertaa huokaista, että onko tämäkin pakko tehdä, mutta toivo siitä, että kasvavat viihtyisyyttä antaen voitti vaivan.

        Tuli mieleen, että nukuttiko presidenttiä ja puolisoa uudessa kodissaan.
        Varmaan muualla syntyneellä on paljon oppimista maan tavoille, vaikkakin jo olisi kauemmin ollutkin, se oma kulttuuri mielessä elää.
        Tyylikäs ja rauhallinen oli Niinistön pariskunta, heille täydet pisteet, ei liikaa esille pyrkineet.

        Lapsien ja eläinten asioista olette käyneet keskustelua, molemmat kaiken turvan ja huolenpidon tarvitsevat meidän aikuisten puolelta.
        Lastensuojelussa olevat henkilöt ovat henkisesti raskaassa työssä, ei varmaan ole helppoa huomata puutteet voimatta tehdä mitään, laki vanhempia suojaa ja se laki ei anna aina oikeutta puuttua, vaikka aihetta olisi.
        Työnsä täysillä ottavalla on sydän revitty, kun huomaa voimattomuutensa.
        Vanhemmat on heitä joihin lain voimin pitäisi pystyä puuttumaan, sillä kotoa kaikki lähtee, Vastuuta ei voi siirtää virkavallan puoleen, ei opettajien ei lastenhoitajien, varmaan voimavarojen rajoilla toimivat.
        Koti on se turvapaikka oltava ja siihen olisi lain kouran puututtava, kun lapset hoitamatta jäävät.
        Vanhemmuutta ei testata ja siinä sitten vaikeus onkin, kun kaikilla ei vastuuta elämisen tavoista ole.

        Eläin on myös ihmisen armoilla, kuinka paljon siinäkin epäkohtia on ja kontrolli puuttuu siitäkin kenelle eläimen voi antaa, kennelit ja muut tarkkaan syyniin, sopivan omistajan löytymiseksi.
        Rakkautta ja huolenpitoa myös eläimet tarvitsevat.
        Ihmisen raakuus näkyy monella taholla ja sen korjaamiseksi on ajattelun muututtava raakuudesta empatiaan, inhimillisyyttä perään kuulutan maailmaan ja elämiseen.

        No nyt on tartuttava itseään niskasta, ja nuo ikävätkin hommat aloitettava, ketään ei ole kelle homman siirtäisi, itse se on selvittävä, lupsakkaa päivää teille ystävät.

        Voihan siivoojan palkata, ssaat verovähennyksiä. ja vähempikin tekstiilien tuuletus riittää.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan siivoojan palkata, ssaat verovähennyksiä. ja vähempikin tekstiilien tuuletus riittää.

        Olet ihan oikeassa tuon siivoojan palkkaamisesta, mutta olen monta kertaa kertonut vain itse tehty tyydyttää, istahdin nytkin pölyjen pyyhkimisen välillä lepäämään ja ei muu siivoaminen niin voimille ota kuin tuo imurointi.
        Pölypunkit vaatii tuuletusta, sekin melko helposti hoituu, kunhan nyt vaan narisen tätäkin hommaani.

        Voiton puolella jälleen ja hyvä mieli ja raikas vuode saunan jälkeen odottaa;)

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Lauantaipäivän alkua ja mukavaa päivää kaikille puuhissanne.
        Minulla tekstiilit jo raitista ilmaa monta tuntia haistelleet, nyt vaan pitäisi siihen ikävään imurointi hommaan ryhtyä.
        Eilen olin tarmokas kukat vaihdoin multiin kauppareissun jälkeen ja voimat se vei, melkoisen raskaita ruukkuja kantelin.
        Ehdin jo monta kertaa huokaista, että onko tämäkin pakko tehdä, mutta toivo siitä, että kasvavat viihtyisyyttä antaen voitti vaivan.

        Tuli mieleen, että nukuttiko presidenttiä ja puolisoa uudessa kodissaan.
        Varmaan muualla syntyneellä on paljon oppimista maan tavoille, vaikkakin jo olisi kauemmin ollutkin, se oma kulttuuri mielessä elää.
        Tyylikäs ja rauhallinen oli Niinistön pariskunta, heille täydet pisteet, ei liikaa esille pyrkineet.

        Lapsien ja eläinten asioista olette käyneet keskustelua, molemmat kaiken turvan ja huolenpidon tarvitsevat meidän aikuisten puolelta.
        Lastensuojelussa olevat henkilöt ovat henkisesti raskaassa työssä, ei varmaan ole helppoa huomata puutteet voimatta tehdä mitään, laki vanhempia suojaa ja se laki ei anna aina oikeutta puuttua, vaikka aihetta olisi.
        Työnsä täysillä ottavalla on sydän revitty, kun huomaa voimattomuutensa.
        Vanhemmat on heitä joihin lain voimin pitäisi pystyä puuttumaan, sillä kotoa kaikki lähtee, Vastuuta ei voi siirtää virkavallan puoleen, ei opettajien ei lastenhoitajien, varmaan voimavarojen rajoilla toimivat.
        Koti on se turvapaikka oltava ja siihen olisi lain kouran puututtava, kun lapset hoitamatta jäävät.
        Vanhemmuutta ei testata ja siinä sitten vaikeus onkin, kun kaikilla ei vastuuta elämisen tavoista ole.

        Eläin on myös ihmisen armoilla, kuinka paljon siinäkin epäkohtia on ja kontrolli puuttuu siitäkin kenelle eläimen voi antaa, kennelit ja muut tarkkaan syyniin, sopivan omistajan löytymiseksi.
        Rakkautta ja huolenpitoa myös eläimet tarvitsevat.
        Ihmisen raakuus näkyy monella taholla ja sen korjaamiseksi on ajattelun muututtava raakuudesta empatiaan, inhimillisyyttä perään kuulutan maailmaan ja elämiseen.

        No nyt on tartuttava itseään niskasta, ja nuo ikävätkin hommat aloitettava, ketään ei ole kelle homman siirtäisi, itse se on selvittävä, lupsakkaa päivää teille ystävät.

        Kirjoitit aivan kuin minun ajatuksiani lasten ja eläinten kohtelusta.

        Minun sisaren tyttäreni on ollut lähes koko työuransa lastensuojelussa..
        Koulutukseltaan hän on sosionomi.
        Hänellä on tosi rankkoja kokemuksia työstään huostaan otettujen lasten vanhempien takia.
        Eräskin isä tuli hänen kotiinsa pahoinpitelemään hänet pesäpallomailalla sairaala kuntoon.
        Syynä kiireellinen lasten huostaan otto, jota isä vastusti.

        Sisaren tyttären osoite laitettiin salaiseksi ja hänen tavaransa muutettiin uuteen asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Sairaalasta päästyään hän sai mennä turvalliseen kotiin.
        Puolen vuoden sairausloman jälkeen hänen asiakkaikseen tulivat huumenuoret, ei helppoja heidänkään asioittensa hoitaminen.

        Viranomaisia usein syytetään laiminlyönneistä kun julmuuksia tapahtuu, mutta näitten ongelma tapausten takana ovat väkivaltaiset ja mieleltään häiriintyneet ihmiset joille ei pitäisi uskoa hoidettavaksi lapsia eikä eläimiä.

        T.tepa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan siivoojan palkata, ssaat verovähennyksiä. ja vähempikin tekstiilien tuuletus riittää.

        Minä en ulos vie petivaatteita. Entinen naapuri kerrostalossa asuessaan laittoi joka aamu vuodevaatteet roikkumaan parvekkeen kaiteelle ulkopuolelle. Mietin monasti, miten likaiset nuo bartsin ulkosivut mahtaakaan olla, eihän niitä taloyhtiö koskaan pesettänyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitit aivan kuin minun ajatuksiani lasten ja eläinten kohtelusta.

        Minun sisaren tyttäreni on ollut lähes koko työuransa lastensuojelussa..
        Koulutukseltaan hän on sosionomi.
        Hänellä on tosi rankkoja kokemuksia työstään huostaan otettujen lasten vanhempien takia.
        Eräskin isä tuli hänen kotiinsa pahoinpitelemään hänet pesäpallomailalla sairaala kuntoon.
        Syynä kiireellinen lasten huostaan otto, jota isä vastusti.

        Sisaren tyttären osoite laitettiin salaiseksi ja hänen tavaransa muutettiin uuteen asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Sairaalasta päästyään hän sai mennä turvalliseen kotiin.
        Puolen vuoden sairausloman jälkeen hänen asiakkaikseen tulivat huumenuoret, ei helppoja heidänkään asioittensa hoitaminen.

        Viranomaisia usein syytetään laiminlyönneistä kun julmuuksia tapahtuu, mutta näitten ongelma tapausten takana ovat väkivaltaiset ja mieleltään häiriintyneet ihmiset joille ei pitäisi uskoa hoidettavaksi lapsia eikä eläimiä.

        T.tepa

        Ei pidä ” uskoa hoidettavaksi”, sanot. Mutta kuka tahansa saa lisääntyä, se on ihmisoikeus.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Olet ihan oikeassa tuon siivoojan palkkaamisesta, mutta olen monta kertaa kertonut vain itse tehty tyydyttää, istahdin nytkin pölyjen pyyhkimisen välillä lepäämään ja ei muu siivoaminen niin voimille ota kuin tuo imurointi.
        Pölypunkit vaatii tuuletusta, sekin melko helposti hoituu, kunhan nyt vaan narisen tätäkin hommaani.

        Voiton puolella jälleen ja hyvä mieli ja raikas vuode saunan jälkeen odottaa;)

        Ei nykyisissä vuodevaatteissa eikä säännöllisesti siivotuissa kodeissa ole pölypunkkeja. Tyynyjä, täkkejä ja petauspatjoja voi pestä ja vaihtaa uusiin muutaman vuoden välein.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en ulos vie petivaatteita. Entinen naapuri kerrostalossa asuessaan laittoi joka aamu vuodevaatteet roikkumaan parvekkeen kaiteelle ulkopuolelle. Mietin monasti, miten likaiset nuo bartsin ulkosivut mahtaakaan olla, eihän niitä taloyhtiö koskaan pesettänyt.

        Totta tuo. Kaupunki ilmassskin leijuu nokea, pakokaasuja, katupölyä jossa on koirien ulostebakteereja ym. En kuivata edes pyykkejä ulkona koska asun kaupungissa.

    • korpikirjailija

      Lauantaiterveiset korvesta.

      Olen ollut touhua täynnä, jopa niin, että aloin huolestuttamaan aivojeni jatkuvasta projektien tuotosta.

      No, nyt olen levännyt ja ainut mitä tälle aamulle sain aikaan oli skillanin inspiroima lakanoiden vaihto.Ikkunat auki ja vuodevaatteet tuultumaan.

      Helmikuussa en tilannut siivoojaa koska siivosin itse. Nyt ajattelin tilata tälle kuulle sehän on pääsiäinenkin loppukuusta ja vieraitakin odotettavissa.

      Kesämökkini pihan sain hoidettua lumesta paikallisen yläasteen poikien kehittämällä yritysidealla. Nyt vain aurinkoa odottamaan ja terassille kahvittelemaan. Jospa lumisateet olisivat ohi.

      Kiitos tepa, ystävämme ketjun kiusantekoon on lähempänä kuin osasin aavistaakaan; ))

      • Anonyymi

        Olisiko sitten syytä pyytää anteeksi heiltä joita olen ennen epäillyt.

      • Anonyymi

        Kerrohan kuka on tuo sinun ja tepan tietämä kiusaaja. Osataan varoa ja boikotoida.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrohan kuka on tuo sinun ja tepan tietämä kiusaaja. Osataan varoa ja boikotoida.

        Uutena tulokkaana palstalle tepan tieto ylettyy pitkälle.

        "Eliaanelle anteeksipyyntö kun kyselin Niilon palli asioista. Olithan sinä jo maininnutkin siitä, mutta olin unohtanut."

    • Ramoona

      Minulla on perjantai yleensä viikkosiivouspäivä, ja kyllä minäkin makuuvaatteet lennätän ulos kuistin kaiteelle raikastumaan. Saunotaan perjantaina itsemmekin pölyttömiksi, ja lauantaina tietysti myös, sehän on varsinainen suomalaisten saunapäivä, ja löylyt maistuu tiistai-iltanakin. Siivouspäivän perinne on tuore kukkakimppu keittiön pöydälle, tulppaanit hehkuvat kilpaa väreissä. Karsin suurimman osan lehdistä pois ja leikkaan parin päivän välein uudet imupinnat . niin säilyvät viikon hyvänä. En laita kovin paljon vettä, varret eivät kasva rennoiksi roikaleiksi , vaan pysyvät ryhdissään. Alkaakin olla aika ottaa oksia sisälle veteen hyötymään, parissa viikossa saa silmuja, varsinkin sireenin ja koivun oksat ovat kivannäköisiä, myös lepät pikkukäpyineen. Lehtikuusen kivan muhkuraisiin pyöreäkäpyisiin oksiin ilmestyy hauskoja pieniä vihreitä tupsuja.

      Katselin presidentin virkaanastujaisjuhlallisuuksia, haikea mieli tuli Saulin ja Jennin hyvästellessä, tunnemyrskyt heillä varmasti tyynen ja arvokkaan olemuksen sisällä, kyllä liikutus näkyikin. Puhemieheltä kaunis ele huomioida myös rouvan osuus vaativan työn tukijana ja siihen osallistujana ja myös oman työnsä hoitaminen. Stubbin pariskunnalla on omat vahvuutensa, ja he tarvitsevat kaiken tuen suomalaisilta tänä vaikeana aikana.

      Kävin katsomassa uuden Myrskyluodon Maija -elokuvan, joka on Tiina Lymin ohjaama. Mielessä on vielä upea Åke Lindmanin tv-sarja Lasse Mårtensonin unohtumattoman musiikin kera, amatöörinäyttelijät tavallaan lisäsivät aitoa tunnelmaa. Tässä uudessa filmissä on erittäin hyvät ruotsalaiset ammattinäyttelijät, kuvaus idyllisen kaunista ja herkkää , ja vaikka elämä oli kovaa karulla saarella ankaran meren armoilla, mukana on myös elämäniloa enemmän kuin vanhassa sarjassa. Musiikki on onnistunut ja kyllähän Mårtenssonin teemasävelmäkin kuullaan. Harvoin tulee enää käytyä elokuvissa, mutta onhan se aina kokonaiselämys.

      Mukavaa alkanutta maaliskuuta, kevään odotustunnelmia!

      • Anonyymi

        Kevät varmaan odotuttaakin, vielä on ennusteissa pakkasia ja lumisateita. Valoisampaa kohti kylläkin koko ajan. Tuntuu että aurinko vähän jo lämmittää jos kohdalle sattuu.

    • Anonyymi

      On sentään lauhaa, vaikka yöpakkasia onkin luvassa ens viikolla.
      Päivällä mittari näyttää niukasti + astetta, paria.
      Pian se tästä kevääksi kääntyy kun ollaan jo maaliskuun puolella.

      • Anonyymi

        Jokohan pian on terminen kevät, eli vuorokauden keskimääräinen lämpötila yli nolla astetta . Eteläsuomessa saattaa olla piankin.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokohan pian on terminen kevät, eli vuorokauden keskimääräinen lämpötila yli nolla astetta . Eteläsuomessa saattaa olla piankin.

        Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio soittaa hyvää meikäläisen mieleen sattuvaa musiikkia.
        Kevään tulosta juttelitte, niin teen minäkin, katselin eilen puistikon harakoiden lentelyä ja tuli mieleen rakkaus ja suvun jatkuminen niidenkin elämässä.
        Siispä annoin mielikuvituksen lentää, satua aikuisille, miksi ei lapsillekin.

        Harakkaherra istui katuvalon päällä ja seuraili liikenteen lisäksi sievää harakkaneitoa, Kovin oli söpö ja pyörähtelyt sujui notkeasti, niinpä se voitti aran mielensä ja hyppäsi neitokaisen viereen.
        Neito vilkaisi ja siirtyi kauemmaksi, mittaillen samalla harakkaherran ulkoista olemusta, itsekseen ajatteli, että ihan kivan näköinen, mutta kovin rohkeasti viereen pyrähti, pitää varoen seurata.
        Harakkaherra ei neidon siirtymistä ollut huomaavinaan, siirtyi uudelleen aivan viereen ja aloitti kyselemällä, voitaisiinko katsoa puuta mihin pesän ajattelin tehdä, no suostuihan harakkaneiti tähän, ajatelle, että ei ota, ei anna ja niin pyrähdettiin puun luokse minkä harakkaherra oli pesäpaikaksi valinnut
        Siinä puuta kierrellen ja tuumaillen, lämpeni jo sydän harakkaneidollakin ja huomasi komeaksi ja kyvykkään oloiseksi harakkaherran.
        Suostui kihlojen ostopuheisiin ja niin alkoi yhteinen taival oman kodin rakentamisella., koti valmistui ja naimisiinkin mentiin, onni oli jotakin aivan ihanaa molemmin puolin.
        Nyt rouvaharakka asettautui pesään ja eipä kauan mennytkään, kun kolme munaa maailmaan ilmestyi
        Munia hautoen harakkarouva otti vastaan kaiken sen ihailun mitä harakkaherra hänelle jakoi, ruokaa tuoden ja joskus jonkun pehmikkeen pesän sivuun lämmitteeksi laittoi.
        Kovin kauaa ei mennyt, kun pesästä kolme harakkavauvaa kurkkusuorana huusi krääk ja taas krääk, ruokaa kantoi isä ja äiti.
        Vauvat vahvistuivat ja ylpeänä äiti, kuin isäkin vauvojaan ihasteli.
        Niin kuin kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kävi myös tämän perheonnen, herraharakka jätti mielitiettynsä ja uutta kevättä odottamaan jäänyt rouvaharakka mietti, näinköhän ensi keväänä näämme uudelleen.
        Tuskin sillä tietojeni mukaan ei harakat ole uskollista tyyppiä, uusi morsian varmaan ensi keväänä harakkaherrallakin.

        Nyt jään katsomaan miten palstalaiset tähän viestiini suhtautuvat, kun ei mikään meinaa olla sopiva aihe.

        Näin sai puiston ja niiden lintujen touhut minut satuilemaan, tehkää samoin tai jatkakaa entiseen tapaan, toivoo Sel-la.

      • demeter1
        Sel-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio soittaa hyvää meikäläisen mieleen sattuvaa musiikkia.
        Kevään tulosta juttelitte, niin teen minäkin, katselin eilen puistikon harakoiden lentelyä ja tuli mieleen rakkaus ja suvun jatkuminen niidenkin elämässä.
        Siispä annoin mielikuvituksen lentää, satua aikuisille, miksi ei lapsillekin.

        Harakkaherra istui katuvalon päällä ja seuraili liikenteen lisäksi sievää harakkaneitoa, Kovin oli söpö ja pyörähtelyt sujui notkeasti, niinpä se voitti aran mielensä ja hyppäsi neitokaisen viereen.
        Neito vilkaisi ja siirtyi kauemmaksi, mittaillen samalla harakkaherran ulkoista olemusta, itsekseen ajatteli, että ihan kivan näköinen, mutta kovin rohkeasti viereen pyrähti, pitää varoen seurata.
        Harakkaherra ei neidon siirtymistä ollut huomaavinaan, siirtyi uudelleen aivan viereen ja aloitti kyselemällä, voitaisiinko katsoa puuta mihin pesän ajattelin tehdä, no suostuihan harakkaneiti tähän, ajatelle, että ei ota, ei anna ja niin pyrähdettiin puun luokse minkä harakkaherra oli pesäpaikaksi valinnut
        Siinä puuta kierrellen ja tuumaillen, lämpeni jo sydän harakkaneidollakin ja huomasi komeaksi ja kyvykkään oloiseksi harakkaherran.
        Suostui kihlojen ostopuheisiin ja niin alkoi yhteinen taival oman kodin rakentamisella., koti valmistui ja naimisiinkin mentiin, onni oli jotakin aivan ihanaa molemmin puolin.
        Nyt rouvaharakka asettautui pesään ja eipä kauan mennytkään, kun kolme munaa maailmaan ilmestyi
        Munia hautoen harakkarouva otti vastaan kaiken sen ihailun mitä harakkaherra hänelle jakoi, ruokaa tuoden ja joskus jonkun pehmikkeen pesän sivuun lämmitteeksi laittoi.
        Kovin kauaa ei mennyt, kun pesästä kolme harakkavauvaa kurkkusuorana huusi krääk ja taas krääk, ruokaa kantoi isä ja äiti.
        Vauvat vahvistuivat ja ylpeänä äiti, kuin isäkin vauvojaan ihasteli.
        Niin kuin kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kävi myös tämän perheonnen, herraharakka jätti mielitiettynsä ja uutta kevättä odottamaan jäänyt rouvaharakka mietti, näinköhän ensi keväänä näämme uudelleen.
        Tuskin sillä tietojeni mukaan ei harakat ole uskollista tyyppiä, uusi morsian varmaan ensi keväänä harakkaherrallakin.

        Nyt jään katsomaan miten palstalaiset tähän viestiini suhtautuvat, kun ei mikään meinaa olla sopiva aihe.

        Näin sai puiston ja niiden lintujen touhut minut satuilemaan, tehkää samoin tai jatkakaa entiseen tapaan, toivoo Sel-la.

        Huomenta ! Hauska, hellyttävä, mutta silti tosi tarina harakkapariskunnan elämästä. Noinhan se menee usein meilläkin..)) Turha tuntea ylemmyyttä. Onnea ja menetyksiä, mutta elämä jatkui/jatkuu.
        Tarinankerrontaa suositellaan laajemmaltikin - vai puhutaanko nykyisin narratiivistä ?
        Vai sekoitanko käsitteet?

        Tepa tuolla toisessa aloituksessa kertoilikin hänelle sattuneesta tuttavuudesta, villisiasta ja kissatarinoita kuulemme tämän tästä.

        Minulla on kohta edessä pikku matka, päivän reissu vain. Poikien isän mökkimaisemiin. Kuivan maan mökki ei ole nykyisin mitään: mökin pitää olla veden äärellä kaikilla mukavuuksilla !
        Myöntää täytyy, että mukavuudenhalu on asettunut minuunkin, niin metsäläinen ja vähään tyytyväinen kuin olenkin ollut. Ikä alkaa tuntua.

        Mukavaa päivää kaikille, katsellaan ympärillemme..))
        demeter1

    • Anonyymi

      Hauska tarina harakoista. Aivan kuin kertoisi minun pihapiirissäni viihtyvistä harakoista, joita on vakituisina ruoka vieraina päivittäin lintujen ruokinta paikalla.
      Pesää ovat jo rakentaneet hyvää vauhtia ja luulen jo haudonnankin alkaneen.

      Pihallani on vielä paljon lunta, eikä edes talon seinän vierustan lumikellot ole vielä
      näkyvissä.
      Krookuksia ja helmililjoja ja kevät esikkoja on villiintynyt kasvamaan ympäri nurmikkoa, mutta lumien täytyy ensin sulaa tietenkin jotta pääsevät esiin.

      Muutaman vuoden olen laimin lyönyt pihan hoitoa ja harventanut ruohon leikkuu kertoja ,
      siitä on ollutkin seurauksena lemmikkien, päivänkakkaroiden, kissankellojen ym. luonnon kukkien leviäminen pihalle.

      Rajanaapurini ovat erittäin säntillisiä pihansa hoitajia ja ruohokin ajetaan kaksi kertaa viikossa, joten kontrasti minun rehottavaan pihaani on suuri.

      Onnekseni he ovat erittäin mukavia eivätkä koskaan ole mistään valittaneet vaikka Missi on heidän pihallaankin käynyt myyriä jahtaamassa.

      Meidän välisemme pensas aidan leikkaamme porukalla.
      Minä taidan olla vanhin tämän kadun asukkaista ja naapurit kunnioittavat harmaita hapsiani.
      t tepa

      • Anonyymi

        Olet varmaan oikea teräsmuori kun jaksat omakotitaloa pihoineen ylläpitää. Varmasti on ihanan näköinen tuo kukkiva pihapiirisi . Hyvät naapurisuhteet on kullan arvoiset, kaikkien pitää ottaa huomioon toisensa, vastuu hyvistä väleistä on kaikilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet varmaan oikea teräsmuori kun jaksat omakotitaloa pihoineen ylläpitää. Varmasti on ihanan näköinen tuo kukkiva pihapiirisi . Hyvät naapurisuhteet on kullan arvoiset, kaikkien pitää ottaa huomioon toisensa, vastuu hyvistä väleistä on kaikilla.

        Minun pihani on ryöpsähtänyt villiksi sen jälkeen, kun vakituinen kumppani siirtyi tuonilmaisiin. Turvakseni muutti jälkikasvu, poikamies, jolle puutarhan yleisilme on samantekevä. Kaikki vaan eivät ole puutarhureita!
        Lintujen ruokinnasta on luovuttu ja tosiaan, ainoat selviytyjät ovat harakat, joita pihassa pyörii jokunen ihan päivittäin.
        Kaunis lintu.
        Lastenlaulu:
        Harakka huttua keittää,
        hännällänsä hämmentää,
        käyttää suurta kämmentään,
        suolat joukkoon heittää.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun pihani on ryöpsähtänyt villiksi sen jälkeen, kun vakituinen kumppani siirtyi tuonilmaisiin. Turvakseni muutti jälkikasvu, poikamies, jolle puutarhan yleisilme on samantekevä. Kaikki vaan eivät ole puutarhureita!
        Lintujen ruokinnasta on luovuttu ja tosiaan, ainoat selviytyjät ovat harakat, joita pihassa pyörii jokunen ihan päivittäin.
        Kaunis lintu.
        Lastenlaulu:
        Harakka huttua keittää,
        hännällänsä hämmentää,
        käyttää suurta kämmentään,
        suolat joukkoon heittää.
        Mkr.

        Mkr sanoit hyvin "turvakseni muutti jälkikasvu, poikamies.jolle puutarhan yleisilme on samantekevä"
        Minä voisin käyttää juuri noita samoja sanoja omasta tilanteestani. Mieheni kuoltua poikani muutti talon toiseen kerrokseen ja tekee pihahommia hyvin vaihtelevasti.

        Ei miehenikään mikään puutarhuri ollut, mutta ruohon piti aina lyhyenä, hyvä ettei multa kerrosta raapinut näkyviin.
        t.tepa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mkr sanoit hyvin "turvakseni muutti jälkikasvu, poikamies.jolle puutarhan yleisilme on samantekevä"
        Minä voisin käyttää juuri noita samoja sanoja omasta tilanteestani. Mieheni kuoltua poikani muutti talon toiseen kerrokseen ja tekee pihahommia hyvin vaihtelevasti.

        Ei miehenikään mikään puutarhuri ollut, mutta ruohon piti aina lyhyenä, hyvä ettei multa kerrosta raapinut näkyviin.
        t.tepa

        Kuuntelin radiosta Salon seurakunnan Jumalanpalvelusta Halikon kirkosta.
        Oli hyvä palvelus, saarna, mutta myös virsien veisuu oli niin kaunista ja voimallista.
        Tuli aivan mieleen lapsuuden hartaushetket, kun kokoonnuttiin koteihin.
        Siellä istui sekä mieheä, että naisia ja lauloivat juuri näitä kauniita virsiä.
        Lapset istui ja uloskin välissä mentiin leikkimään.
        Pöydän antimetkin kuului asiaan.
        Nykyään kotihartaudet on jäänyt vähemmälle, kinkerit on vielä yleensä kodeissa.

        Kevättä on ilmassa, pikklintujakin näkyy lentelevän, pitäisi olla kiikari, että voisi nähdä
        lähempää .
        Hauskan sadun Sel-la sepitti harakoista. Laitoin keinun päälle heilurin, joka tuulessa
        heiluu, siten olen säästynyt lintujen kakkojen pesusta.
        Sain vinkin tuosta, olen siitä kiitollinen.
        Toivotaan, ettei enää tule pakkasia.
        Hyvää terveyttä kaikille,
        Neeasa

    • Paloma.se01

      "Tarinankerrontaa suositellaan laajemmaltikin - vai puhutaanko nykyisin narratiivistä ?
      Vai sekoitanko käsitteet?"
      kyselee demeter1 tuossa ylempänä.

      Minä takerruin nyt tuohon narratiiviin; sana jota olen itsekin alkanut käyttämään.
      Minusta se ehkä eroaa vähän tarinasta, koska tarina voi olla fiktiivinen tai totuudenmukainen kertomus.

      Narratiivilla yleensä kai pyritään antamaan totuuteen pitäytyvä/totuutta tarkoitushakuisesti manipuloiva kertomos tapahtumien kulusta.
      Sanotaanesimerkiksi narratiivi Aleksei Navaljnyn kuolemasta voi olla versio jonka venäläiset mediat esittävät että länsimaiset agentit olisivat käyneet hänet murhaamassa tai että ukrainalaiset olisivat itse provosoineet Venäjän hyökkäyksen ovat manipuloituja narratiiveja.

      Narratiivi voi olla aivan vain muodissa oleva sana kertomukselle tai selostukselle.

      • Anonyymi

        Ennen sitä sanottiin narraamiseksi, kun lapset sepittivät lennokkaita syitä, miksi olivat myöhästyneet ruokapöydästä. :)))
        Mkr.

      • korpikirjailija

        Miksi uusia sanoja, suomenkieleen?

        Mitä on Narratiivi?

        "Narratiivi on suullinen tai kirjallinen esitys: kerrotaan, mitä on tapahtunut. Narratiivi on keskeinen muoto ihmisten välisessä kommunikaatiossa: narratiivin muoto vaihtelee muinaisilla nuotiotulilla kerrotuista kauhutarinoista nykyajan globaalien suuryritysten tapaan kertoa toiminnastaan."

        wiki

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen sitä sanottiin narraamiseksi, kun lapset sepittivät lennokkaita syitä, miksi olivat myöhästyneet ruokapöydästä. :)))
        Mkr.

        Meillä sai puhua totta, ei rangaistu noin pienestä asiasta.

    • korpikirjailija

      On vaikea löytää keskusteluaiheita, jotka kiinnostaisivat kaikkia. Tarinoiden kertominen on yksi tapa keskustella.

      Olen kirjoittanut paljon tarinoita yhteiselosta lasteni kanssa kesäpaikassamme.Tarinoissani on todenperä, mutta myös sopivasti mielikuvitusta mukana.

      Viikolla keskustelitte TV.sarjasta, joka oli täysin hepreaa minulle. Samoin kissoista, joita ei minulla ole, enkä edes kuvittele hankkivanikaan. Ymmärrän, että niistä on seuraa.

      Matkailu olisi minun lemppariaihe. Tänään saimme yhteyden mieheni vanhimpaan tyttäreen, joka seikkailee Nepalissa. Latasimme kännyköihin polarsteps-ohjelman. Saamme ajankohtaista tietoa ja kuvia hänen matkakastaan.

      TV.stä seuraan matkaohjelmia kuten Huippuvuoret yläilmoista.

      Hierojani odotushuoneessa on iso tv-ruutu josta tulee trooppisten alueiden kiehtovia rantakuvauksia, kauniin musiikin soidessa taustalla.

      Olen pyrkinyt löytämään instan tarinoille myös sopivaa taustamusiikia. Löytänytkin, aivan upeita ennen kuulemattomia sävellyksiä.

      Olen viettänyt siis aikaani kuva-arkistojeni parissa. Ihania muistoja ja kun löytää nostalgista musiikia kuvia korostamaan se on rentouttavaa, mutta herättää myös kaihoisaa ikävää.

      Jospa vielä kerran pääsisi upottamaan varpaansa Atlatin valtameren aaltoihin, no, ehkäpä.

      Haaveita pitää olla.

      • Anonyymi

        Täällä suomi24:llä on matkailuosio, sieltä varmaan löytyy mieleistä seuraa. Sielläkin luultavasti ollaan kiinnostuneita NYKYmatkailusta, ei niinkään muisteloista. Kuvat tuo mieleen ihania muistoja, munäkin katselin äskettäin hääkuviani. Käytiin kuvaamossa ja kotona räpsittiin muutama kuva. Lasten häissä oli jo ammattikuvaaja kirkossa ja juhlaravintolassa. Lastenlasten häitä ei vielä ole ollut.
        Mekin matkustettiin paljon lasten kanssa ja sitten kahdestaan miehen kanssa, mutta hän on jo tuonpuoleisessa, joskus osallistun ryhmämatkoille.

      • Anonyymi

        Ehdotan että aloitat oman matkailuketjun täällä 80plussalla, jos haluat pysyä tutuissa ympyröissä etkä tuntisi itseäsi jotenkin karkotetuksi.

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehdotan että aloitat oman matkailuketjun täällä 80plussalla, jos haluat pysyä tutuissa ympyröissä etkä tuntisi itseäsi jotenkin karkotetuksi.

        Mikä nimeksi aloituksille jos tekisimme jokainen oman näköisen narratiivin 🫠

        Olisiko esim.

        Tuonpuoleiset matkat.
        Karkoitettu matkustaja.
        Tuttut matkaympyrät.
        Nurmeksesta Kolille.
        Singaporesta Hong Kongiin.

        Ihan hyviä, vai?

      • Anonyymi

        Maapallon luonnossa on vielä paljon ihmisillä oppimista.
        Tulee mieleen se engelsmanni-tiedemiehen luontoa laajasti käsittelevä sarja.

        Hän oli legenda alallaan. Sai myöhemmin arvonimekseen sir.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maapallon luonnossa on vielä paljon ihmisillä oppimista.
        Tulee mieleen se engelsmanni-tiedemiehen luontoa laajasti käsittelevä sarja.

        Hän oli legenda alallaan. Sai myöhemmin arvonimekseen sir.

        Mieluummin minäkin katselen telkkarin hienoja matkaohjelmia kuin näitä eräitten palstalaisten narratiiveja.

    • Anonyymi

      Minä olen katsonut nykyään youtubesta matkailuvideoita, joissa pariskunnat matkaavat luxus-asuntovaunuilla taikka luxus-teltoilla vaikeissakin olosuhteissa kuten valtavissa lumisateissa tai kuumuudessa. Asuntovaunuissa on kaikki mukavuudet, samoin teltoissa. Mukana heillä on kaminat, jonka lämmössä istuvat ja tekevät ruokaa. On kaasuhellat ja -uunit, grillit ja kahvin sekä teekeittimet. Telttailijoilla on mukana jopa oma toinen teltta, jossa wc ja suihku. Eivät siis tarvitse olla leirintäalueella.

      Muistuu mieleen omat askeettiset telttaretket nuoruudesta miehen ja pojan kanssa. Nautimme niistä, mikäli ei satanut. Ja Norjassahan aina satoi.

      Mira

      • korpikirjailija

        Teimme yhden telttaretken poikien kanssa. Se jäikin viimeiseksi. Olimme Lahden leirialueella, pystytimme teltan. Alkoi satamaan ja koko yön satoi. En juurikaan nukkunut koska yritin pitää poikien puolen teltasta kuivana. Itse makasin vesilammikossa.

        Aamulla ajoimme siskon luokse Kotkaan. Levitin teltan pyykkinarulle kuivumaan. Sen jälkeen sitä ei käytetty🫠

      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Teimme yhden telttaretken poikien kanssa. Se jäikin viimeiseksi. Olimme Lahden leirialueella, pystytimme teltan. Alkoi satamaan ja koko yön satoi. En juurikaan nukkunut koska yritin pitää poikien puolen teltasta kuivana. Itse makasin vesilammikossa.

        Aamulla ajoimme siskon luokse Kotkaan. Levitin teltan pyykkinarulle kuivumaan. Sen jälkeen sitä ei käytetty🫠

        Me teimme kyllä useita telttaretkiä. Mutta sitä virhettä emme tehneet toista kertaa, että nukuimme ilmapatjoilla. Olimme Kilpisjärvellä heinäkuussa ja siellä laski yölämpötila -3 asteeseen. Patja hehkasi kylmää alhaalta päin selkään niin, että piti nousta hyppimään aamuyöllä. Kaikki mahdolliset lämmikkeet mitä oli mukana, laitoimme poikamme alle ja päälle, että hän nukkui hyvin. Sen reissun jälkeen ostimme teltan pohjalle ohuen vaahtomuovipatjan, joka piti kylmän loitolla maapohjasta. Teltan päällä meillä oli sateen varalta erillinen muovi peittona.

        Mira

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Me teimme kyllä useita telttaretkiä. Mutta sitä virhettä emme tehneet toista kertaa, että nukuimme ilmapatjoilla. Olimme Kilpisjärvellä heinäkuussa ja siellä laski yölämpötila -3 asteeseen. Patja hehkasi kylmää alhaalta päin selkään niin, että piti nousta hyppimään aamuyöllä. Kaikki mahdolliset lämmikkeet mitä oli mukana, laitoimme poikamme alle ja päälle, että hän nukkui hyvin. Sen reissun jälkeen ostimme teltan pohjalle ohuen vaahtomuovipatjan, joka piti kylmän loitolla maapohjasta. Teltan päällä meillä oli sateen varalta erillinen muovi peittona.

        Mira

        Lasten hyvinvointi oli aina ennen omaa. Olimme koko perhe siis minä aviopuolisoni ja esikoinen juhannusta viettämässä Hossassa.

        Olimme vuokranneet mökin. Illalla pidimme takassa tulta. Heräsimme mieheni kanssa yöllä itikkaparven ympäröimana. Laitoimme pojan petin päälle suojaverkon. Alkoi itikka jahti. Etsimme paikkaa mistä itikat tulivat.

        Lopulta tajusimme sulkea pellit.

        Se juhannusyö meni vähällä nukkumisella, väsymyksestä kertoi se, kun kuopus kysyi kahviaamiaisella, mikä te nauratte koko ajan.

      • Anonyymi

        "Norjassahan aina satoi", sanoo Mira.
        Meidän sakki kävi Norjassa kahtena kesänä telttaillen. Ihanat aurinkoiset päivät! Kuulimme sitten jälkikäteen, että oli ollut onni myötä. Sateiden välissä käytiin. Telttamme oli iso 20 neliön asunto, jossa oli sisällä 5 hengen makuuteltta, jossa nukuimme kuin sillit suolassa. Niin hyvä onni meillä matkoillamme oli, että telttamme ei koskaan kastunut sateessa. Mukavia aikoja!
        Mkr.

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        "Norjassahan aina satoi", sanoo Mira.
        Meidän sakki kävi Norjassa kahtena kesänä telttaillen. Ihanat aurinkoiset päivät! Kuulimme sitten jälkikäteen, että oli ollut onni myötä. Sateiden välissä käytiin. Telttamme oli iso 20 neliön asunto, jossa oli sisällä 5 hengen makuuteltta, jossa nukuimme kuin sillit suolassa. Niin hyvä onni meillä matkoillamme oli, että telttamme ei koskaan kastunut sateessa. Mukavia aikoja!
        Mkr.

        Huomenta, viikko hyvällä alulla ja tänään saan katsoa monta jaksoa salaisuuksien kartanoa, mikä hyvin hitaasti väliin jatkuu.
        No eipä tässä kiireitä mihinkään, aikaa riittää, olen vain niin hermostunut tyyppi, että kaikki pitäisi tapahtua nopsaan.

        Matkoista nyt puhetta ollut, aika pientä on matkailu kohdallani ollut, sitä kotia vaan aina maksettiin ja matkoihin ei raha riittänyt.
        Olen kuitenkin sen verran saanut kiertää, että haluja ei ole enää mihinkään, Norjaan matkatessa pelkäsin koko ajan niitä vuorien rinteillä olevia teitä ja rotkoja, nauttiminen jäi vähäksi.
        Kilpisjärvellä uin purossa, Saanalle en jaksanut kävellä, mieheni meni yksin.
        Telttailu aloitettiin kihloissa ollessa ja pieni harjakattoinen telttamme oli, mutta hyvin sai unenpäästä kiinni, sitten myöhemmin perheen kasvaessa isomman teltan hankimme.
        Saarissa yövyimme useinkin, onhan asuinpaikkani järvien ympäröimä, kissakin oli aina mukana ja lähdön hetkellä saimme etsiä, aavisti lähtömme ja piiloutui.
        Kerran emme kissaa löytäneet ja kotiin oli jouduttava, sitten seuraavana päivänä menimme etsimään ja kissa jo huutelumme kuullessaan luokse tuli, kai ei kokemus mieleinen sille ollut

        Mieheni kuoleman jälkeen eka kerran lentokoneeseen astuin, ihme kyllä sitä en pelännyt ja useita kertoja tuli Etelän suunnassa käytyä, mutta ei mitään kaipuuta sinne sinne syntynyt.
        Nyt kaikki liikkumisen vaivani kokien, en kenenkään kiusaksi halua lähteä, kotona iin hyvä.

        Eikö olekin aivan suurenmoista, että saat katsoa telkkaria lupaa kysymättä ano 15,08, niin minäkin teen ja tuo "narratiivini" ei niin vakavassa mielessä kirjoitettu olutkaan, että siitä mieliin jäänyt muisto syntyisi, matkojen katseluista kylläkin.

        Narraaminen ei minkäänlaisia muistoja herätä, kai aina totta se elämä oli lapsenakin, elettiin sitä elämää ja hyväksyttiin.
        Mieleen ei tule yhtään narraus tapausta, no eihän tapahtumia paljon ollutkaan, sitä arkea mistä nyt toivon kerrottavan.
        Arkeen ja elämään yleensä sopii matkoja ja elämyksiä, niistä on kiva kuulla. vaikka itse ei osallisena paljon ollutkaan,, kokemuksia puuttuu.

        Tuli vielä' mieleen tuo turhaksi luokiteltu siivoamistouhu, minulla on lasitettu parveke, sinne ei ihan kaikki ulkopuolella olevat saasteet pääse, taitaa muuten olla aika vähäistä tuo siivoamiskulttuuri kaikilla, minä vaan itsepäisesti toimimisestani tykkään.

        Nyt pitää kohennella asuntoa ja sitten iltapäivän istun telkkarin ääreen, katsomaan La Promessan juonien etenemistä, iloa päiväänne.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, viikko hyvällä alulla ja tänään saan katsoa monta jaksoa salaisuuksien kartanoa, mikä hyvin hitaasti väliin jatkuu.
        No eipä tässä kiireitä mihinkään, aikaa riittää, olen vain niin hermostunut tyyppi, että kaikki pitäisi tapahtua nopsaan.

        Matkoista nyt puhetta ollut, aika pientä on matkailu kohdallani ollut, sitä kotia vaan aina maksettiin ja matkoihin ei raha riittänyt.
        Olen kuitenkin sen verran saanut kiertää, että haluja ei ole enää mihinkään, Norjaan matkatessa pelkäsin koko ajan niitä vuorien rinteillä olevia teitä ja rotkoja, nauttiminen jäi vähäksi.
        Kilpisjärvellä uin purossa, Saanalle en jaksanut kävellä, mieheni meni yksin.
        Telttailu aloitettiin kihloissa ollessa ja pieni harjakattoinen telttamme oli, mutta hyvin sai unenpäästä kiinni, sitten myöhemmin perheen kasvaessa isomman teltan hankimme.
        Saarissa yövyimme useinkin, onhan asuinpaikkani järvien ympäröimä, kissakin oli aina mukana ja lähdön hetkellä saimme etsiä, aavisti lähtömme ja piiloutui.
        Kerran emme kissaa löytäneet ja kotiin oli jouduttava, sitten seuraavana päivänä menimme etsimään ja kissa jo huutelumme kuullessaan luokse tuli, kai ei kokemus mieleinen sille ollut

        Mieheni kuoleman jälkeen eka kerran lentokoneeseen astuin, ihme kyllä sitä en pelännyt ja useita kertoja tuli Etelän suunnassa käytyä, mutta ei mitään kaipuuta sinne sinne syntynyt.
        Nyt kaikki liikkumisen vaivani kokien, en kenenkään kiusaksi halua lähteä, kotona iin hyvä.

        Eikö olekin aivan suurenmoista, että saat katsoa telkkaria lupaa kysymättä ano 15,08, niin minäkin teen ja tuo "narratiivini" ei niin vakavassa mielessä kirjoitettu olutkaan, että siitä mieliin jäänyt muisto syntyisi, matkojen katseluista kylläkin.

        Narraaminen ei minkäänlaisia muistoja herätä, kai aina totta se elämä oli lapsenakin, elettiin sitä elämää ja hyväksyttiin.
        Mieleen ei tule yhtään narraus tapausta, no eihän tapahtumia paljon ollutkaan, sitä arkea mistä nyt toivon kerrottavan.
        Arkeen ja elämään yleensä sopii matkoja ja elämyksiä, niistä on kiva kuulla. vaikka itse ei osallisena paljon ollutkaan,, kokemuksia puuttuu.

        Tuli vielä' mieleen tuo turhaksi luokiteltu siivoamistouhu, minulla on lasitettu parveke, sinne ei ihan kaikki ulkopuolella olevat saasteet pääse, taitaa muuten olla aika vähäistä tuo siivoamiskulttuuri kaikilla, minä vaan itsepäisesti toimimisestani tykkään.

        Nyt pitää kohennella asuntoa ja sitten iltapäivän istun telkkarin ääreen, katsomaan La Promessan juonien etenemistä, iloa päiväänne.

        Älä huoli sella, niin monet muutkin on matkailua tärkeämmäksi katsoneet oman kodin säästämisen. Kyllä omaa rakasta kotia on mukava rakkaudella hoitaa ja siivota, jos vaan voimat riittää. Ja onhan se ihan hyvää arkiliikuntaakin.

    • Anonyymi

      Äskettäin oli vielä joulunaika.

      Odotamme jo kevään ensimmäisiä kasveja ilmestyväksi rakennusten kivijalkojen juureen.

      Valoisuus lisääntyy maapallon kiertyessä pois pimeästä ja kylmästä.
      Kaupoissa myydään jo pääsiäisrihkamaa.
      Kalottialueella on vielä ladutonta suksimistilaa.

    • Anonyymi

      Natiivina nyt vähän narratiivia narraamatta.
      Narraaminen on minun mielestä pilke silmäkulmassa kertomista totuutta muunnellen. Eriasia on jos lähdetään kaloja narraamaan vai narutetaanko niitä, jos siiman päässä roikkuvat ;)
      Valehteleminen on sitten tietoista ja tuomittavaa totuuden piilottelua ja rangaistavaa. Vaan onko kalavale vakavaa.

      Sain pienen flunssan hammaslääkäri tai taidemuseokäynnillä. Vai olisiko katupölyn seassa olevat koirien jättämät hiukkaset, hyh hyh. Pitäisikö hengityssuojia käyttää alvariinsa.
      Talviaikaan pakkasilla minäkin lasitetulla parvekkeella tuulettelen. Ihanan raikkaan tuntuiseksi se kylmyys saa. Kesäaikana en tuulette vuodevaatteita. Jos lasit ovat kiinni, niin parveke on kuin pätsi. Viime kesänä paksu kynttilä suli muodottomaksi, kun unohtui parvekkeelle.

      Matkustushalut minullakin ovat kaikonneet. Jos teleporttaamalla, ilmestyisin vaan jonnekin, niin se olisi toinen juttu. Ei se matkanteko yhtään huvita, eikä jaksa.

      Salaisuuksien kartanoon tästä minäkin matkaan tuota pikaa nojatuolissa.
      brinkkala

      • demeter1

        Kiva kuulla brinkkala, että sinäkin kuulut matkustushaluttomien joukkoon..)) Tuntuu kuin olisi selityksen velkaa, kun ei matkusta, lähde "etelään"..))
        Hauska tuo sinun sanailoittelusi. Kalavaleesta en tiedä, mutta kyllä "valkoinen valhe" voisi joskus palvella jos toinen vaihtoehto on se lähimmäisen mielen pahoittaminen..))
        Joku kirjailija, taisi olla Hannu Salama, totesi, että kertoakseen totuuden täytyy valehdella hiukan"....Voi kai se niinkin joskus olla - täytyy huutaa kun ei muuten kuulla...

    • Ramoona

      Onpa hymyä nostattavaa verbaali-ilottelua brinkkalalla jälleen kerran! Miksihän etätoden puhumisella on niin monta synonyymiä, valtavan monta sävyeroa tarkoituksellisesta vahingoittavasta valehtelelusta ja väärän todistuksen lausumisesta valkeaan valheeseen ja leikillisiin uunottamisiin. Joittenkin sanontojen alkuperää ihmettelen, esimerkiksi miksi pitkätukkaista jymäytetään ja miksi kivulloisesti silmään sahataan, pajunköyden syöttäminenkin tuntuu aika oudolta ja vähän väkivaltaiseltakin. Kyllä sekin kipeää tekee kun vedetään nenästä tai höplästä, joka taitaa tarkoittaa huulta. Itse kukin on varmaan tullut joskus höynäytetyksi, juksatuksi tai linssiin viilatuksi, turskaa sai hyvinkin juksatuksi pohjapilkillä vielä 80-luvulla Suomenlahdella.

      Matkoistani olen kertoillut tuoreeltaan, vaikka ne monen mielestä EVVK-osastoon kuuluvatkin. Atlantin valtameren vesi on uimalämmintä Kanarialla läpi vuoden , sinne on vielä syystalvisin jaksettu yli 6 tuntia lentokoneessa kyhjöttää. Emme ui siellä altaissa, vaan meressä rauhallisissa mainingeissa ja rantaviivalla kävely tuntikausia on ihan parasta ajanvietettä. Purjehtiminen on ollut aina enemmän kuin matkustus, ollaan "perillä" kun vene irtautuu laiturista ja tuulet viriävät. Retkiautoilussa on sama viehätys, kompakti pikkukoti kulkee mukana, on vapaus valita reitit ja kohteet mielen ja säätilan mukaan. Lapset olivat mukana vauvasta asti veneellä, koira tietysti myös, mutta nämä retkiautot ovat olleet kahdelle aikuiselle ja yhdelle koiralle mitoitettuja, käteviä myös autolautoilla ja parkkeerauksessa. Keski- ja Etelä-Eurooppa ovat tulleet kolutuiksi aika tarkkaan, moneen vanhaan muistorikkaaseen paikkaan palataan, mutta uuttakin löydämme. Norjassa on nykyisin aika helppoa matkustaa, kun on rakennettu niin paljon siltoja, tunneleita ja tiet turvallisempia. Lapin ruska jaksaa aina vaan vanhanakin vetää, mikähän hönttiys sekin lienee. Kalifornian jättimäisten punapuiden koskettaminen oli aikanaan järisyttävä elämys , mammuttipetäjät samoin, mutta Amerikan reissu tuskin enää toteutuu. Inkojen muinainen valtakunta Andien vuoristossa jää näkemättä, olisi pitänyt haave toteuttaa nuorempana, mutta löytyyhän kuvamateriaaleja ja kuuntelen panhuilumusiikkia samalla. :)

      Korppiksen sanoin, haaveita pitää olla, haaveillaan vaikka pikkukaloja tai perhosia pikkuhaaveilla . Täällä on ollut pari aurinkoista päivää. lumet humahtaneet , pälvipaikat metsässä tuoksuvat keväiselle, samoin männynrungot auringossa . Odotan vain, milloin kevään ensimmäinen kyy näyttäytyy kerällä päivää paistattamassa pälvessä. Se ei monen mielestä mikään kiva kevään merkki ole, mutta olen oppinut niidenkin kanssa toimeen tulemaan, ja nehän pelkäävät ihmisiä. Punkeista on enemmän vaaraa.

      Maaliskuunterveisin!

      • korpikirjailija

        Juuri näin Ramoona, elämä jatkuu ja muistot kantavat arjen harmaudessa.

        Matkailu avartaa..niin
        Tutustuminen kehitysmaan ihmisten arkeen voisi avata jokaisen silmät todellisuuteen.

        Katsellaanko maailmaa verhojen takaa, omistusasunnossa, jonka olet kovalla työllä maksanut vai humputellaanko välillä maailmalla.

        Kouhotetaan ympäristön suojelusta, kierrätyksen tärkeydestä ja syyttellään lentämisen saastuttavasta paheesta. Mutta, mutta...

        Sihanoukvillessä ei kierrätetä jätteitä, jätteet kipataan katuojiin. Kambotzassa ei ole jätteiden kierrätysohjelmaa. Kaikki muovi, bio, ja muu jäte kipataan samaan kasaan. Yli 15-miljoonan asukkaan Kambotzassa on kierrätys täysin kehitysvaiheessa.

        Ajoimme Sihanoukvillen keskustasta Tumnuk Rolok nimiseen kalastajakylään. Valokuvat sieltä ovat silmiä hivelevän kauniita, ovat ne... mutta...todellisuus on läheltä toinen.
        Kalastajat asuvat perheineen laiturien kylkeen paalujen päälle rakennetuissa talohökkelöissä. Kalan etova haju leijailee kaikkialla. Talojen oven edessä kasvatetaan minttua ja sitruunaheinää. Ne pitävät käärmeet loitolla. Lapset ovat hyvin hoidetun näköisiä ja talot sisältä siistin oloisia.

        Tässä ote Peppi Pitkätossu Kiinan merellä blogitekstistäni.

        Koostan kaukoidän matkaamme instan storeihin.

      • Anonyymi

        Aivan kyllähän epätoden puhumisella on samamerkityksellisiä sanoja vaikka kuinka paljon, kuten:
        propaganda, vääristely, panettelu, kieroileminen, humpuuki, sepittää, petkuttaa, sumuttaa, kusta silmään, puhua paskaa, heittää leukaa, jne.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan kyllähän epätoden puhumisella on samamerkityksellisiä sanoja vaikka kuinka paljon, kuten:
        propaganda, vääristely, panettelu, kieroileminen, humpuuki, sepittää, petkuttaa, sumuttaa, kusta silmään, puhua paskaa, heittää leukaa, jne.

        Laskea luikuria, puhua potaskaa, puhua palturia, satuilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laskea luikuria, puhua potaskaa, puhua palturia, satuilla.

        no ei hän välttämättä huomaa toistavansa faktaa 'kolmansista maista'... Hän on 'itse nähnyt ja itse kokenut' nuo asiat. Ihminen osallistuu mielessään jopa 'tuon maan lentolentällä olen ollut' kokemukseen ja uutiset tulevat läheisiksi!
        halu kertoa asiasta eteenpäin antaa ns. 'persoonatestille' jokamiehelle oikeuden arvioida kirjoituksia...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no ei hän välttämättä huomaa toistavansa faktaa 'kolmansista maista'... Hän on 'itse nähnyt ja itse kokenut' nuo asiat. Ihminen osallistuu mielessään jopa 'tuon maan lentolentällä olen ollut' kokemukseen ja uutiset tulevat läheisiksi!
        halu kertoa asiasta eteenpäin antaa ns. 'persoonatestille' jokamiehelle oikeuden arvioida kirjoituksia...

        Eikö kaikki/useat, tänne kirjoittavat ole jo huomanneet/ohittaneet n.s. kokemustiedot!? Ei ole tarvetta enää alentaa kirjoittajan omaa itsetuntoa, kaiken voi antaa olla!!!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö kaikki/useat, tänne kirjoittavat ole jo huomanneet/ohittaneet n.s. kokemustiedot!? Ei ole tarvetta enää alentaa kirjoittajan omaa itsetuntoa, kaiken voi antaa olla!!!

        Toisaalta se olee niinkin, notta upea satuhetki voi olla raakaa nilvitystautia parempaa luettavaa.

    • Anonyymi

      Kävin minäkin nuorena Saimaan rannalla mato-ongella.

    • korpikirjailija

      Ehtoota korvesta@

      Päivä oli kaunis ja kasvomme saivat hieman väriä.

      Liekö sana narratiivi kilvoittanut kirjoittajia tutkimaan syvällisesti kirjoituksia.

      Kokemustiestiedojen oikeellisuus kyseenalaistettiin tässä ketjussa, joka pohjautuu kirjoittajien arjen kokemuksiin.

      Kun meille lanseerataan uusi sana kuten esim. eskaloitua sitä toistetaan kaikessa.

      Usein uusien sanojen käyttö yhdistetään negatiivisiin tulkintoihin vaikka niillä on positiivinenkin puolensa.

    • liekko

      En lukenut ketjua kun vähän.
      Väsyttää!
      Minulla on helppo elämä, rahat riitää ainakin toistaiseksi. Viime kuussa meni toista tuhatta ylimääräistä. Nyt hajosi auto. Valmistauduin isoon remonttiin, siitä tulikin aika pieni lasku, toivottavati.
      Mitä noista, jos riittää rahat, niin hyvä, jos ei, niin minkäs mahdan??
      Turha murehtiminen ei ainakaan auta!!

      • Sel-la

        Huomenta, aurinko paistaa ja elämä hymyilee, ehkä kuitenkin joillekin ihan tavanomainen arkinen päivä alkamassa.
        Meillä on markkinat tänään ja huomenna, mutta enpä aio mennä, ei vaan jaksa innostua moisesta, tuttujakaan ei yleensä montakaan kohtaa, kai sama haluttomuus toisillakin.
        Tavallaan aurinkoinen maaliskuu on iloa tuonut, olen parvekkeelle pesäni tehnyt ja aurinko on kasvojani hellinyt, nyt sekin ilo on kiellossa, tämän ihoni vaivan vuoksi.
        No pienet on murheet, nyt pitää keksiä jotain korvaavaa.
        Vanhana eläminen olisi ihan ok, jos ei näitä pieniä harmeja ilmaantuisi.
        Eilen piipahdin ensiavussa, kun vasenposkeni turposi ja sain yllättävän hyvän vastaanoton, lääkäri oli perusteellinen ja sain lääkekuurin, kertoi tulehdusarvojen nousseen ja sanoi sen olevan kilpirauhastulehduksen ansiota.
        Näytti koneelta miten kilpirauhanen on korvan alapuolella ja se hänen mukaansa oli syy turpoamiseen.
        Hyvin tutki ja lopuksi oli yhteydessä korvalääkäriin ja yhdessä totesivat vaivani diagnoosin.
        Nyt kymmenen päivää lääkettä ja kolme kuukautta kasvorasvaamista, tuntuu kuin koko maailma sekoittui.
        Mitähän seuraavaksi, tuntuu maailman lopulta vaikka tiedän, että pientä on oikeiden sairauksien rinnalla.
        Tuon kilpirauhasen kanssa olen jo vuosia elänyt, oireita ei mitään, nytkö alkaa kaikki konstinsa näyttämään.

        Tulipas valitusta yltäkyllin, mutta näin käy, kun on päässyt melko helpolla, sitten alkaa joka paikka reistaamaan ja kokeissa juoksu lisää harmia.
        Hyvä kuitenkin, että hoitoa saa, kaikille ei sekään aina onnistu.

        Noista matkoista ja niiden muistoistakin minulla ei juuri mitään kerrottavaa, niin vähäistä on ollut reissuaminen, mutta jokaiselle joka niistä nauttii on varmaan elämisen ilon lisääntymistä.
        Noista maailman epäkohdista tietoja kyllä näkee telkkarista ja surullista on useinkin kertomat, useinkin vaihdan kanavaa ja jotain kauniimpia asioita pyrin katsomaan.
        Maailmassa on paljon kaunista ja hyvää, mutta kääntöpuolikin on olemassa.
        Minun kokemukset matkailusta niin pienet ja muistikaan ei niiden kertomista puolla, joten se siitä.

        Kiitos Hurskainen taas kivoista sanoistasi;)

        Jospa nyt kuitenkin antaisin entisen luvan tuolle auringolle ja ottaisin säteensä ilolla vastaan, onhan kivampi ikkunoistakin katsella aurinkoista säätä, kuin harmaata taivasta.
        Pienet vastoinkäymiset on syytä tyynesti vastaanottaa, voihan huominen muuttaa kaiken .
        Nauttikaa kevään tulosta ja kohti kesää hyvällä vauhdilla mennään.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, aurinko paistaa ja elämä hymyilee, ehkä kuitenkin joillekin ihan tavanomainen arkinen päivä alkamassa.
        Meillä on markkinat tänään ja huomenna, mutta enpä aio mennä, ei vaan jaksa innostua moisesta, tuttujakaan ei yleensä montakaan kohtaa, kai sama haluttomuus toisillakin.
        Tavallaan aurinkoinen maaliskuu on iloa tuonut, olen parvekkeelle pesäni tehnyt ja aurinko on kasvojani hellinyt, nyt sekin ilo on kiellossa, tämän ihoni vaivan vuoksi.
        No pienet on murheet, nyt pitää keksiä jotain korvaavaa.
        Vanhana eläminen olisi ihan ok, jos ei näitä pieniä harmeja ilmaantuisi.
        Eilen piipahdin ensiavussa, kun vasenposkeni turposi ja sain yllättävän hyvän vastaanoton, lääkäri oli perusteellinen ja sain lääkekuurin, kertoi tulehdusarvojen nousseen ja sanoi sen olevan kilpirauhastulehduksen ansiota.
        Näytti koneelta miten kilpirauhanen on korvan alapuolella ja se hänen mukaansa oli syy turpoamiseen.
        Hyvin tutki ja lopuksi oli yhteydessä korvalääkäriin ja yhdessä totesivat vaivani diagnoosin.
        Nyt kymmenen päivää lääkettä ja kolme kuukautta kasvorasvaamista, tuntuu kuin koko maailma sekoittui.
        Mitähän seuraavaksi, tuntuu maailman lopulta vaikka tiedän, että pientä on oikeiden sairauksien rinnalla.
        Tuon kilpirauhasen kanssa olen jo vuosia elänyt, oireita ei mitään, nytkö alkaa kaikki konstinsa näyttämään.

        Tulipas valitusta yltäkyllin, mutta näin käy, kun on päässyt melko helpolla, sitten alkaa joka paikka reistaamaan ja kokeissa juoksu lisää harmia.
        Hyvä kuitenkin, että hoitoa saa, kaikille ei sekään aina onnistu.

        Noista matkoista ja niiden muistoistakin minulla ei juuri mitään kerrottavaa, niin vähäistä on ollut reissuaminen, mutta jokaiselle joka niistä nauttii on varmaan elämisen ilon lisääntymistä.
        Noista maailman epäkohdista tietoja kyllä näkee telkkarista ja surullista on useinkin kertomat, useinkin vaihdan kanavaa ja jotain kauniimpia asioita pyrin katsomaan.
        Maailmassa on paljon kaunista ja hyvää, mutta kääntöpuolikin on olemassa.
        Minun kokemukset matkailusta niin pienet ja muistikaan ei niiden kertomista puolla, joten se siitä.

        Kiitos Hurskainen taas kivoista sanoistasi;)

        Jospa nyt kuitenkin antaisin entisen luvan tuolle auringolle ja ottaisin säteensä ilolla vastaan, onhan kivampi ikkunoistakin katsella aurinkoista säätä, kuin harmaata taivasta.
        Pienet vastoinkäymiset on syytä tyynesti vastaanottaa, voihan huominen muuttaa kaiken .
        Nauttikaa kevään tulosta ja kohti kesää hyvällä vauhdilla mennään.

        Kilpirauhanen on ihan yhtäkkiä alkanut vaivata lähimmäisiäni. Onko se uusi ilmiö, vai enkö ole vaan kuullut siitä? Minullekin on määrätty kilpirauhanen.lääke, jonka kiltisti nielaisen joka aamu. En ole mitään harmeja todennut, joten vaiva on havaittu alkuvaiheessa.
        Aurinko paistaa. Häikäisee niin että silmät vettä vuotavat. Liukasta. Tänään en lähde asioimaan minnekään. Viisainta olla aloillaan.
        Varasin ajan silmälääkärille. "Kaikki" ikäiseni ovat käyneet kaihileikkauksessa, ajattelin, että minunkin täytyy tarkistuttaa näköni, koska huomasin, että kaupassa tuotteiden pienet tuoteselosrustekstit ovat ylivoimaisia. (Onneksi saan syödä kaikkea ruuaksi kelpaavaa, ja kyllä syönkin.)
        Kyllä näkökykyni mielestäni muuten on kunnossa, mutta tuommoinen hienosäätö on heikentynyt.
        Hyvää jatkoa maaliskuulle. Pikkulinnut jo tirskuttelevat pihapuissa. 😀
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kilpirauhanen on ihan yhtäkkiä alkanut vaivata lähimmäisiäni. Onko se uusi ilmiö, vai enkö ole vaan kuullut siitä? Minullekin on määrätty kilpirauhanen.lääke, jonka kiltisti nielaisen joka aamu. En ole mitään harmeja todennut, joten vaiva on havaittu alkuvaiheessa.
        Aurinko paistaa. Häikäisee niin että silmät vettä vuotavat. Liukasta. Tänään en lähde asioimaan minnekään. Viisainta olla aloillaan.
        Varasin ajan silmälääkärille. "Kaikki" ikäiseni ovat käyneet kaihileikkauksessa, ajattelin, että minunkin täytyy tarkistuttaa näköni, koska huomasin, että kaupassa tuotteiden pienet tuoteselosrustekstit ovat ylivoimaisia. (Onneksi saan syödä kaikkea ruuaksi kelpaavaa, ja kyllä syönkin.)
        Kyllä näkökykyni mielestäni muuten on kunnossa, mutta tuommoinen hienosäätö on heikentynyt.
        Hyvää jatkoa maaliskuulle. Pikkulinnut jo tirskuttelevat pihapuissa. 😀
        Mkr.

        Missä kilpirauhanen sijaitsee, onko se ruokatorven kohdalla? Taitaa minullakin kippari ongelmaa olla, ehkä vajaatoimintaa, ainakin oireideni perusteella mitä luin. Monilla tuttavillani kilppari-vajis ja syövät tyroksiinia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kilpirauhanen on ihan yhtäkkiä alkanut vaivata lähimmäisiäni. Onko se uusi ilmiö, vai enkö ole vaan kuullut siitä? Minullekin on määrätty kilpirauhanen.lääke, jonka kiltisti nielaisen joka aamu. En ole mitään harmeja todennut, joten vaiva on havaittu alkuvaiheessa.
        Aurinko paistaa. Häikäisee niin että silmät vettä vuotavat. Liukasta. Tänään en lähde asioimaan minnekään. Viisainta olla aloillaan.
        Varasin ajan silmälääkärille. "Kaikki" ikäiseni ovat käyneet kaihileikkauksessa, ajattelin, että minunkin täytyy tarkistuttaa näköni, koska huomasin, että kaupassa tuotteiden pienet tuoteselosrustekstit ovat ylivoimaisia. (Onneksi saan syödä kaikkea ruuaksi kelpaavaa, ja kyllä syönkin.)
        Kyllä näkökykyni mielestäni muuten on kunnossa, mutta tuommoinen hienosäätö on heikentynyt.
        Hyvää jatkoa maaliskuulle. Pikkulinnut jo tirskuttelevat pihapuissa. 😀
        Mkr.

        Onko se niin että kilpirauhasen liikatoiminta laihduttaa, vajaatoiminta lihottaa? Olen pahasti ylipainoinen ja väsyttää, ehkä pitäis mennä tutkimuksiin?

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, aurinko paistaa ja elämä hymyilee, ehkä kuitenkin joillekin ihan tavanomainen arkinen päivä alkamassa.
        Meillä on markkinat tänään ja huomenna, mutta enpä aio mennä, ei vaan jaksa innostua moisesta, tuttujakaan ei yleensä montakaan kohtaa, kai sama haluttomuus toisillakin.
        Tavallaan aurinkoinen maaliskuu on iloa tuonut, olen parvekkeelle pesäni tehnyt ja aurinko on kasvojani hellinyt, nyt sekin ilo on kiellossa, tämän ihoni vaivan vuoksi.
        No pienet on murheet, nyt pitää keksiä jotain korvaavaa.
        Vanhana eläminen olisi ihan ok, jos ei näitä pieniä harmeja ilmaantuisi.
        Eilen piipahdin ensiavussa, kun vasenposkeni turposi ja sain yllättävän hyvän vastaanoton, lääkäri oli perusteellinen ja sain lääkekuurin, kertoi tulehdusarvojen nousseen ja sanoi sen olevan kilpirauhastulehduksen ansiota.
        Näytti koneelta miten kilpirauhanen on korvan alapuolella ja se hänen mukaansa oli syy turpoamiseen.
        Hyvin tutki ja lopuksi oli yhteydessä korvalääkäriin ja yhdessä totesivat vaivani diagnoosin.
        Nyt kymmenen päivää lääkettä ja kolme kuukautta kasvorasvaamista, tuntuu kuin koko maailma sekoittui.
        Mitähän seuraavaksi, tuntuu maailman lopulta vaikka tiedän, että pientä on oikeiden sairauksien rinnalla.
        Tuon kilpirauhasen kanssa olen jo vuosia elänyt, oireita ei mitään, nytkö alkaa kaikki konstinsa näyttämään.

        Tulipas valitusta yltäkyllin, mutta näin käy, kun on päässyt melko helpolla, sitten alkaa joka paikka reistaamaan ja kokeissa juoksu lisää harmia.
        Hyvä kuitenkin, että hoitoa saa, kaikille ei sekään aina onnistu.

        Noista matkoista ja niiden muistoistakin minulla ei juuri mitään kerrottavaa, niin vähäistä on ollut reissuaminen, mutta jokaiselle joka niistä nauttii on varmaan elämisen ilon lisääntymistä.
        Noista maailman epäkohdista tietoja kyllä näkee telkkarista ja surullista on useinkin kertomat, useinkin vaihdan kanavaa ja jotain kauniimpia asioita pyrin katsomaan.
        Maailmassa on paljon kaunista ja hyvää, mutta kääntöpuolikin on olemassa.
        Minun kokemukset matkailusta niin pienet ja muistikaan ei niiden kertomista puolla, joten se siitä.

        Kiitos Hurskainen taas kivoista sanoistasi;)

        Jospa nyt kuitenkin antaisin entisen luvan tuolle auringolle ja ottaisin säteensä ilolla vastaan, onhan kivampi ikkunoistakin katsella aurinkoista säätä, kuin harmaata taivasta.
        Pienet vastoinkäymiset on syytä tyynesti vastaanottaa, voihan huominen muuttaa kaiken .
        Nauttikaa kevään tulosta ja kohti kesää hyvällä vauhdilla mennään.

        Sinulla on niin paljon muutakin kivaa kerrottavaa ja harrastuksia, ei kaikkien tarvitse matkailua harrastaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä kilpirauhanen sijaitsee, onko se ruokatorven kohdalla? Taitaa minullakin kippari ongelmaa olla, ehkä vajaatoimintaa, ainakin oireideni perusteella mitä luin. Monilla tuttavillani kilppari-vajis ja syövät tyroksiinia.

        Kippari sijaitsee kaulan alaosassa, molemmin puolin ruokatorvea.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin että kilpirauhasen liikatoiminta laihduttaa, vajaatoiminta lihottaa? Olen pahasti ylipainoinen ja väsyttää, ehkä pitäis mennä tutkimuksiin?

        Joo, niin se taitaa olla. Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja liiketoiminta nopeuttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, niin se taitaa olla. Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja liiketoiminta nopeuttaa.

        Tarkoitan siis liiketoiminta :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan siis liiketoiminta :)

        Liikatoiminta. Liian pienet näppäimet minulle nakkisormelle 😁

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Kilpirauhanen on ihan yhtäkkiä alkanut vaivata lähimmäisiäni. Onko se uusi ilmiö, vai enkö ole vaan kuullut siitä? Minullekin on määrätty kilpirauhanen.lääke, jonka kiltisti nielaisen joka aamu. En ole mitään harmeja todennut, joten vaiva on havaittu alkuvaiheessa.
        Aurinko paistaa. Häikäisee niin että silmät vettä vuotavat. Liukasta. Tänään en lähde asioimaan minnekään. Viisainta olla aloillaan.
        Varasin ajan silmälääkärille. "Kaikki" ikäiseni ovat käyneet kaihileikkauksessa, ajattelin, että minunkin täytyy tarkistuttaa näköni, koska huomasin, että kaupassa tuotteiden pienet tuoteselosrustekstit ovat ylivoimaisia. (Onneksi saan syödä kaikkea ruuaksi kelpaavaa, ja kyllä syönkin.)
        Kyllä näkökykyni mielestäni muuten on kunnossa, mutta tuommoinen hienosäätö on heikentynyt.
        Hyvää jatkoa maaliskuulle. Pikkulinnut jo tirskuttelevat pihapuissa. 😀
        Mkr.

        Minäkin olin yllättynyt, Makriina, kun olen kertonut omasta vaivastani (liikatoiminta) tutuille ja täälläkin, on käynyt ilmi että tosi monella on kilpirauhaslääkitys, yleensä kuitenkin vajaatoiminta, mihin tosiaan liittyy tuo lihominen.
        Itse laihduin kuuden kuukauden aikana kuusi kiloa, eikä paino ole vieläkään lähtenyt nousuun. Ikionnellinen olen, että muut ikävät oireet ovat nyt poissa.
        Tai no. Lääkäri mainitsi kognitiivisten taitojen heikkenemisestä ja se vaiva minulla ikävä kyllä on. Juuri äsken pudotin postilaatikkoon kortin ilman postimerkkiä: syntymäpäivätervehdys ystävälle. Mitähän tykkää jos/kun joutuu lunastamaan kortin ?
        Vai lähettääkö posti sen takaisin minulle, kun osoite oli kirjeen takana ?
        Muutakin (uutta?) unohtelua on sattunut: ulko-ovi jäänyt auki, hellan levy päälle jne.

        Kyllä olet Makriina tosiaan rautarouva - vai teräsleidiko se arvonimi nykyään kuuluu ?
        Että olet selvinnyt ilman kaihileikkausta ? Sehän tuntuu nykyisin olevan peruskauraa ikääntyneille. Mutta sen kohdalla on varmasti odotettavissa pelkkää hyvää. Minulla meni leikkaukseen 10 minuuttia per silmä eikä tuntunut missään..)) En muista miten pitkään tippoja piti laittaa ja suoja silmälle yöksi, mutta sen jälkeen en ole tarvinnut edes silmälaseja, paitsi tarkkaan katsomiseen.
        Onnea leikkaukseen. Itse en jaksanut pysyä jonossa ja menin yksityispuolelle. Alle parin tonnin taisin selvitä sielläkin.
        demeter1

      • demeter1
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, aurinko paistaa ja elämä hymyilee, ehkä kuitenkin joillekin ihan tavanomainen arkinen päivä alkamassa.
        Meillä on markkinat tänään ja huomenna, mutta enpä aio mennä, ei vaan jaksa innostua moisesta, tuttujakaan ei yleensä montakaan kohtaa, kai sama haluttomuus toisillakin.
        Tavallaan aurinkoinen maaliskuu on iloa tuonut, olen parvekkeelle pesäni tehnyt ja aurinko on kasvojani hellinyt, nyt sekin ilo on kiellossa, tämän ihoni vaivan vuoksi.
        No pienet on murheet, nyt pitää keksiä jotain korvaavaa.
        Vanhana eläminen olisi ihan ok, jos ei näitä pieniä harmeja ilmaantuisi.
        Eilen piipahdin ensiavussa, kun vasenposkeni turposi ja sain yllättävän hyvän vastaanoton, lääkäri oli perusteellinen ja sain lääkekuurin, kertoi tulehdusarvojen nousseen ja sanoi sen olevan kilpirauhastulehduksen ansiota.
        Näytti koneelta miten kilpirauhanen on korvan alapuolella ja se hänen mukaansa oli syy turpoamiseen.
        Hyvin tutki ja lopuksi oli yhteydessä korvalääkäriin ja yhdessä totesivat vaivani diagnoosin.
        Nyt kymmenen päivää lääkettä ja kolme kuukautta kasvorasvaamista, tuntuu kuin koko maailma sekoittui.
        Mitähän seuraavaksi, tuntuu maailman lopulta vaikka tiedän, että pientä on oikeiden sairauksien rinnalla.
        Tuon kilpirauhasen kanssa olen jo vuosia elänyt, oireita ei mitään, nytkö alkaa kaikki konstinsa näyttämään.

        Tulipas valitusta yltäkyllin, mutta näin käy, kun on päässyt melko helpolla, sitten alkaa joka paikka reistaamaan ja kokeissa juoksu lisää harmia.
        Hyvä kuitenkin, että hoitoa saa, kaikille ei sekään aina onnistu.

        Noista matkoista ja niiden muistoistakin minulla ei juuri mitään kerrottavaa, niin vähäistä on ollut reissuaminen, mutta jokaiselle joka niistä nauttii on varmaan elämisen ilon lisääntymistä.
        Noista maailman epäkohdista tietoja kyllä näkee telkkarista ja surullista on useinkin kertomat, useinkin vaihdan kanavaa ja jotain kauniimpia asioita pyrin katsomaan.
        Maailmassa on paljon kaunista ja hyvää, mutta kääntöpuolikin on olemassa.
        Minun kokemukset matkailusta niin pienet ja muistikaan ei niiden kertomista puolla, joten se siitä.

        Kiitos Hurskainen taas kivoista sanoistasi;)

        Jospa nyt kuitenkin antaisin entisen luvan tuolle auringolle ja ottaisin säteensä ilolla vastaan, onhan kivampi ikkunoistakin katsella aurinkoista säätä, kuin harmaata taivasta.
        Pienet vastoinkäymiset on syytä tyynesti vastaanottaa, voihan huominen muuttaa kaiken .
        Nauttikaa kevään tulosta ja kohti kesää hyvällä vauhdilla mennään.

        Ikävä kuulla; Sel-la noista uusista (?) vaivoistasi. Jokaiselle jotakin ?
        Tuntuu, että silti pääsit "helpolla" tuon kilpirauhastulehduksen osalta. Tuttuni sairasti sen ja joutui olemaan sairauslomalla kolme kuukautta ! Ja kyllä varmasti tuntuu hyvältä kun saa kokea, että lääkäri ottaa vakavasti.

        Minullakaan ei juuri ole muistoja (eikä suunnitemia) kaukomatkoista, vaikka niitä yksin,
        kaksin ja perheenä ehdimme jonkin verran tehdä. Sitten kun tuli tämä viherherätys ei ollut edes vaikeata luopua lentomatkoista ja kuten toinen kirjoittaja totesi, elämässä on silti riittävästi tyydyttävää sisältöä, minullakin, vaikka minulla ei ole mitään erityislahjoja - ellei uteliaisuutta (!) katsota sellaiseksi...))

        Kaunis kevätpäivä tuli tännekin. Ehkä menen vielä metsään kauppareissun lisäksi. Pälviä näkyy jo siellä täällä. Ramoonan tapaan koen, että kyyn ilmestyminen aurinkoa ja lämpöä hakemaan on kevään tunnusmerkkejä. Saa nähdä koska se ilmestyy. En ole huonoissa väleissä sen kanssa vaikka sen päälle on taidettu langettaa kirous aikojen alusta...
        Hyvää päivänjatkoa !
        demeter1

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Ikävä kuulla; Sel-la noista uusista (?) vaivoistasi. Jokaiselle jotakin ?
        Tuntuu, että silti pääsit "helpolla" tuon kilpirauhastulehduksen osalta. Tuttuni sairasti sen ja joutui olemaan sairauslomalla kolme kuukautta ! Ja kyllä varmasti tuntuu hyvältä kun saa kokea, että lääkäri ottaa vakavasti.

        Minullakaan ei juuri ole muistoja (eikä suunnitemia) kaukomatkoista, vaikka niitä yksin,
        kaksin ja perheenä ehdimme jonkin verran tehdä. Sitten kun tuli tämä viherherätys ei ollut edes vaikeata luopua lentomatkoista ja kuten toinen kirjoittaja totesi, elämässä on silti riittävästi tyydyttävää sisältöä, minullakin, vaikka minulla ei ole mitään erityislahjoja - ellei uteliaisuutta (!) katsota sellaiseksi...))

        Kaunis kevätpäivä tuli tännekin. Ehkä menen vielä metsään kauppareissun lisäksi. Pälviä näkyy jo siellä täällä. Ramoonan tapaan koen, että kyyn ilmestyminen aurinkoa ja lämpöä hakemaan on kevään tunnusmerkkejä. Saa nähdä koska se ilmestyy. En ole huonoissa väleissä sen kanssa vaikka sen päälle on taidettu langettaa kirous aikojen alusta...
        Hyvää päivänjatkoa !
        demeter1

        Sinä Demeter olet aina niin ihanan huolehtvainen🌷

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä Demeter olet aina niin ihanan huolehtvainen🌷

        Eikös me kaikki jo olla (huolehtivaisia) ? Samassa veneessä kun ollaan..))

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Minäkin olin yllättynyt, Makriina, kun olen kertonut omasta vaivastani (liikatoiminta) tutuille ja täälläkin, on käynyt ilmi että tosi monella on kilpirauhaslääkitys, yleensä kuitenkin vajaatoiminta, mihin tosiaan liittyy tuo lihominen.
        Itse laihduin kuuden kuukauden aikana kuusi kiloa, eikä paino ole vieläkään lähtenyt nousuun. Ikionnellinen olen, että muut ikävät oireet ovat nyt poissa.
        Tai no. Lääkäri mainitsi kognitiivisten taitojen heikkenemisestä ja se vaiva minulla ikävä kyllä on. Juuri äsken pudotin postilaatikkoon kortin ilman postimerkkiä: syntymäpäivätervehdys ystävälle. Mitähän tykkää jos/kun joutuu lunastamaan kortin ?
        Vai lähettääkö posti sen takaisin minulle, kun osoite oli kirjeen takana ?
        Muutakin (uutta?) unohtelua on sattunut: ulko-ovi jäänyt auki, hellan levy päälle jne.

        Kyllä olet Makriina tosiaan rautarouva - vai teräsleidiko se arvonimi nykyään kuuluu ?
        Että olet selvinnyt ilman kaihileikkausta ? Sehän tuntuu nykyisin olevan peruskauraa ikääntyneille. Mutta sen kohdalla on varmasti odotettavissa pelkkää hyvää. Minulla meni leikkaukseen 10 minuuttia per silmä eikä tuntunut missään..)) En muista miten pitkään tippoja piti laittaa ja suoja silmälle yöksi, mutta sen jälkeen en ole tarvinnut edes silmälaseja, paitsi tarkkaan katsomiseen.
        Onnea leikkaukseen. Itse en jaksanut pysyä jonossa ja menin yksityispuolelle. Alle parin tonnin taisin selvitä sielläkin.
        demeter1

        En minä vielä minnekään muualle ole menossa kuin silmälääkäriin.
        Ans kattoo sitten.
        Mkr.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä vielä minnekään muualle ole menossa kuin silmälääkäriin.
        Ans kattoo sitten.
        Mkr.

        Heh, Makriina, anteeksi että menin asioiden edelle..)) Sitä se teettää - tämä kilpirauhasvaiva: käy yli-kierroksilla. Mitähän tässä vielä ehtiikään sählätä ?

    • Anonyymi

      Naapuritalon katolla oli kaks varista.

    • Anonyymi

      Minä ihmettelin, että kilpirauhanen on korvasta alaspäin, joten katsoin Wikisä ja se on kurkun molemmin puolin.

      "Kilpirauhanen on kaulan alaosassa molemmin puolin henkitorvea sijaitseva, 20 g painava rauhanen (ks. kuva ), joka tuottaa tyroksiinihormonia. Aineenvaihduntaa monipuolisesti säätelevä hormoni on ihmiselle välttämätön.18.10.2022

      Kilpirauhasen sairaudet - Terveyskirjasto"

      • Anonyymi

        Ennen vanhaan joillakin oli "struuma", jonka poistaminen jätti kamalan arven kaulaan. Onko se sama kuin tämä kilpirauhanen?

    • Anonyymi

      On hyvä että tulee vielä aurinkoisiakin päiviä kuten tänään.
      Maailman säätieteilijät ovat katsoneet, että pilvisyys on lisääntymään päin.

    • liekko

      Istuin parvekkeella virkkaamassa. Siirsin lasit sivuun, mukava tuntea auringon lämpö kasvoillaan pitkästä aikaa.

    • Anonyymi

      Kyllä se edelleen kirjoitetaan nojatuoli.

    • korppis

      No, jopas, kilpirauhanenkin löytyi. Monen etsijän toimesta.

      Tapahtumien päivä, välillä kiristi hermoja. Nousin ihmisten aikoihin ja lähdin asioille. Pankkini piti olla auki tiistaina kello 10.00 - 12.00.
      Pahus palaveri oli sulkenut ovet. Miksi juuri nyt kun viikossa on viisi työpäivää ja ovet on auki tiistaina ja torstaina vain kaksi tuntia.

      Ole siinä rauhallinen. No, jatkoin toiseen toimistoon. Info ei ymmärtänyt asiastani mitään. Haki puhelinnumeron Kuopion konttoriin. Menin autoon ja soitin. Numero tuntematon. Palasin takaisin sain uuden numeron, virkailjalle oli tullut kirjoitusvirhe.

      Ole siinä rauhallinen.

      Sain Kuopion virkailijan kiinni ja sain häneltä tarvittavat ohjeet toimia.

      Ajoin poliisilaitokselle, kysyin maistraattia, joka oli ollut niissä tiloissa kun viimeksi asioin.

      -On tosi monimutkaista tavata joku henkilö kasvotusten, sanoin nuorelle poliisille. Miksi et käytä nettiä se on helppoa, hän naurahti.

      No joo...miksi en.

      Maistraatti oli viereisessä talossa ja sen nimikin muuttunut Digi ja väestörekisterikeskukseksi.

      Ovi oli lukossa, huono soomi siivoja kehoitti koputtamaan oveen. Kopsautin ja ovi aukesi, kiireinen virkailija kysyi enkö lukenut aukioloaikoja. En kerennyt vastasin. Pyysin paria paperia asiani eteenpäin viemiseksi. Netistä löytyy sanoi nainen. Kysyin voisinko saada nuo lomakkeet täältä, ärsyyntynyt nainen lähti ja haki nuo tarvitsemani lomakkeet.

      Okey, pysyin rauhallisena.

      Lähdin ostoksille, aurinko paistoi. Ostin juustokierrepatongin. Ajoin kotiin ja istuin parvekkeelle, aurinko lämmitti ihanasti, kuppi kahvia ja juustokierrepatonki maistuivat taivaalliselta.

      Huokasin, ei ole enää henkilöitä, kaikki ovat menneet nettiin.

      • Anonyymi

        Asiakas on tarpeeton olio. Taakka. Pääasia on netin sujuvuus, aikatauluissa pysyminen ja toimivat salasanat.
        Virkailijoiden tehtävä ei ole henk.koht.palvelu. Netissä sanailu sujuu.
        Mkr.

      • korppis
        Anonyymi kirjoitti:

        Asiakas on tarpeeton olio. Taakka. Pääasia on netin sujuvuus, aikatauluissa pysyminen ja toimivat salasanat.
        Virkailijoiden tehtävä ei ole henk.koht.palvelu. Netissä sanailu sujuu.
        Mkr.

        Sinun olisi pitänyt olla mukani eilen kun annoin tärkeitä asiapapereita raotetun toimiston oven välistä virkanaiselle, sisään ei minulla ollut asiaa.

        No, hoituu se asiat näinkin, ilman nettiä 🫠

    • Eliaana

      Hyvä, että Sel-la sait hyvää hoitoa ja lääkkeet, usein kuulee noita negatiivisia kertomuksia vaan. Paranemista.

      Korppiksen kommenttia lukiessani en tiennyt, itkisikö vai naurausiko. Vissiin molempia.
      Tulee terveyskeskuksiinkin upeita tilastoja, kun ei ole yhtään jonoja, kun kaikille vaan netissä sanotaan, ettet tarvitse lääkärin aikaa. (Karrikoitu)

      No aurinko paistoi niin komeasti, kun naapurikuntaan ajelin. 35min kestää eläinklinikalle meno.
      Vein Niilon hammastarkastukseen. Hyvin oli asiat siltä osin.
      Kysyi, onko muuta mitään ollut.
      Sanoin, että virkistynyt vanhemmiten, kun kulkee ja naukuu paljon enemmän, kuin ennen.
      Ehdotti verikokeita, kun kissalla on jo ikääkin.
      Niin vain sitten, kilpirauhasen liikatoimintahan se kissaa juoksuttaa ja nau´uttaa.
      Lääkäri sitä epäilikin.
      Onneksi on paketissa pieni ruisku, millä saa lääkkeen annettua.
      Niilo tietenkään ei tykännyt koko reisusta. Kun kotio päästiin, pakoili mua hyvän aikaa, ennenkuin suostui syliin ja antoi irrottaa jalasta verikokeen ottopaikan suojan.

      • demeter1

        Ei voi olla, Eliaana, että Niilollakin on kilpirauhasvaiva..)) Toivottavasti tottuu lääkkeen ottoon.

      • Eliaana
        demeter1 kirjoitti:

        Ei voi olla, Eliaana, että Niilollakin on kilpirauhasvaiva..)) Toivottavasti tottuu lääkkeen ottoon.

        Miniä sanoi, että on aika yleinenkin vanhoilla kissoilla.
        Sen takia sen painokin on vähän pudonnut, vaikka syö hyvin.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Ei voi olla, Eliaana, että Niilollakin on kilpirauhasvaiva..)) Toivottavasti tottuu lääkkeen ottoon.

        Paranemista myös Niilolle 🥰 Tämä päivä onkin ollut kilpirauhasen päivä, ollaan tutkailtu sen sijaintia ja monenlaisia oireita :)

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Paranemista myös Niilolle 🥰 Tämä päivä onkin ollut kilpirauhasen päivä, ollaan tutkailtu sen sijaintia ja monenlaisia oireita :)

        Kiitos vaan, neljän viikon kuluttua on kontrolli, että onko annostus kohdallaan, vai tarviiko entrata.
        Kyllä se oireistokin on aika samanlaista, kun ihmisilläkin. Kissa vaan ei osaa kertoa.

    • Anonyymi

      Sain tänään vaihdetuksi lakanat, oikeasti olisi ollut lauantai, mutta kun aurinko niin ihanasti paistoi, sain siivousinnon.

      Kyllä tämä netti on valtava, saa asiat hoidetuksi alta aikayksikön.
      Muutenkin elämä on helpottunut, ainakin jos vertaa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin.
      Ei kai nykyään enää mennä naimisiin niin, ettei olisi omaa tupaa ja omaa lupaa,
      kuin silloin kauan sitten, mentiin miniäksi.
      Eteenpäin on menty siinäkin asiassa ja hyvä niin.

      Lumet sulaa ja katoilta myös lumet ja jäät, kun ei kenenkään niskaan tipu,
      se olisi kova jysäys. Täytyy vilkuilla väkän yläilmoihin!

      Hyvä liekko, että sait autosi kuntoon. Ne on niitä odottamattomia menoja,
      joista ei niin olisi väliä.

      Nautitaan keväästä,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Kun menimme naimisiin mieheni kanssa, olimme sen verran alaikäisiä, että vanhemmilta piti kirjallinen lupa saada (täysi-ikäisyys oli silloin 21v) omaa tupaakaan ei ollut, vaan mieheni muutti minun vuokra-asuntooni, joka oli erään omakotitalon yläkerrassa oleva yksi huone, johon muutin 18-vuotiaana. Kaupunkilaisperheissä ei kai koskaan miniäksi menty miehen perheen asuntoon.

        Mira

    • korpikirjailija

      Maria Branyas, 117 vuotta.

      Maria ajatuksia hyvään elämään.

      "Mielenkiintoisten menneiden muistojen läpikäynti tekee minut onnelliseksi. Ja olen varma, että jos me kaikki vanhat ihmiset muistamme hyvät asiat ja pysymme optimistisina, voimme nauttia tasapainoisemmasta ja täyttävästä elämästä.

      Minut tekee onnelliseksi ihanat matkamuistot.

      Yötä💕

      • Anonyymi

        Minut taas tekee onnelliseksi ihanat kotimuistot oman perheen kanssa omassa kodissa.

    • Anonyymi

      Joillakin on matkustusgeeni, Eliaana on kertonut. Joillakin pesänrakennusvietti.
      Joillakin on hyvät unenlahjat.
      Minulla lie uni-valvehormonihäiriö , mikä lie mutaatio.

      Makeita unia!
      brinkkala

      • Paloma.se01

        "Joillakin on matkustusgeeni, Eliaana on kertonut. Joillakin pesänrakennusvietti.
        Joillakin on hyvät unenlahjat."

        Minulla kaikki kolme :)
        Hyvää yötä!

      • Sel-la
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Joillakin on matkustusgeeni, Eliaana on kertonut. Joillakin pesänrakennusvietti.
        Joillakin on hyvät unenlahjat."

        Minulla kaikki kolme :)
        Hyvää yötä!

        Huomenta ja hyvää keskiviikkopäivän alkua.
        Tytär tulee kohta hakemaan ja taas kokeisiin on mentävä, jotenkin kiusalliselta tuntuu, kun on aina vaan testaamassa oloaan.
        Ikäni olen pienet kivut siirtänyt niitä sen paremmin huomioimatta, nyt sitten koko ajan jotakin seurataan.
        Kilpirauhasen vajaatoimintakin tuli aivan puskista, mitään oireita en tuntenut, en edelleenkään, tämä nykyinen vaivani on lääkärin arvelu ja melkeimpä voin sanoa, että vikaan meni, muuta mitäpä minä viisaampia neuvomaan.
        No katsellaan ja kuunnellaan, ruoka ja uni maistuu, eiköhän se siitä selkene.
        Sen verran tuosta kilpirauhasen paikasta, että lääkäri näytti kuvaa ja se oli juuri leukaluun alapuolella ja siitä hän sitten kohteen löysi.
        Voisin vielä lisätä elostani sen verran, että koskaan ei vaivani ole minulle niin isoiksi tulleet, ettenkö niiden kanssa ole pystynyt elämään.
        Ei ole ollut aikaa ei rahaa itseään helliä, nyt ehkä voisinkin vähän hemmotella oloani, mutta ei sekään tunnu mielekkäältä.
        Jääköön nyt tämä aihe minun puoleltani, hoitelen miten käsketään.

        Eikö se olisikin parasta, että jokainen puhuu siitä mikä on mielekkäintä, olipa matkustaminen, tai joku muu elämän ilon antaja, onhan tilaa kirjoittaa matkoistakin vaikka novelleja.
        Itselläni ei kokemuksia, ei liioin pyrkimyksiäkään mihinkään mittavaan asiaan, teen sitä mihin pystyn ja haluja riittää, siltä osin olen oma itseni.
        Ymmärrän kyllä myös ärtymyksen kirjoittajien lukiessa aina vaan samaa yksipuolista viesteistä, arkea todenperäisesti.
        Pieniä vihjaisuja tästä viestittelystä voi aina lukea, mutta en ole tietääksenikään, tyhmää osaan hyvin esittää, koska sekin on rehellistä alkuperää, en pysty millään keksityllä ratsastamaan.
        Eliaana on oikein oivaltanut sanoessaan noista geeneistä, minulla varmaan vanhan ihmisen geenit, jotka ei ajan mukaisina pysy.

        Demeter mainitsit tuon lääkärin hyvän paneutumisen, se oli todella mukava kokea, ja vielä sekin, että lupasi itse soittaa kotiin tämän päivän tulehdusarvoista, kun kokeissa käyn.
        Tunnen itseni melkoisen hölmöksi, kun kaikki etsitte ja huomioitte tästä kertomastani vaivasta ja minä en sen vertaa viitsi, että itse kävisin läpi vaivaani liittyviä oireita.
        Kipuja tunnen paljonkin, mutta kestän ne niin kuin" Mies" aikoinaan, mieshän ei puhu ei pussaa oli ennen sanonta.
        Minä kaikkea ajatellen ja vain sitä viimeiseen kotiin menoa odotan, elän niin täysillä kuin on sallittua.

        Jos kissasi näillä vaivoin tuon taudin kuvan selvittää kuten minä, onnellinen Niilo on.

        Lueskelin Eeva lehteä joka on paksu kuin mikä ja paljon mainoksiakin mukaan mahtuu, sieltä elämän kulkeutumis ja ihmiskohtaloista sain luettua, aika myönteisiä oli kertomat, mitä itsekukin kertoili.
        Näitä kuvalehtiä jaksan keskittyneesti lukea ja jotain jää mieleenkin, harmittaa kun kirjojen luku ei onnistu, mutta jospa vielä joskus sekin onnistuu.

        Nyt tätä tänä aamuna ja unohdetaan minun vaivani, tai saatte kuulla niitä paljonkin, jos pahaksi pääsen;)

      • korpikirjailija
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta ja hyvää keskiviikkopäivän alkua.
        Tytär tulee kohta hakemaan ja taas kokeisiin on mentävä, jotenkin kiusalliselta tuntuu, kun on aina vaan testaamassa oloaan.
        Ikäni olen pienet kivut siirtänyt niitä sen paremmin huomioimatta, nyt sitten koko ajan jotakin seurataan.
        Kilpirauhasen vajaatoimintakin tuli aivan puskista, mitään oireita en tuntenut, en edelleenkään, tämä nykyinen vaivani on lääkärin arvelu ja melkeimpä voin sanoa, että vikaan meni, muuta mitäpä minä viisaampia neuvomaan.
        No katsellaan ja kuunnellaan, ruoka ja uni maistuu, eiköhän se siitä selkene.
        Sen verran tuosta kilpirauhasen paikasta, että lääkäri näytti kuvaa ja se oli juuri leukaluun alapuolella ja siitä hän sitten kohteen löysi.
        Voisin vielä lisätä elostani sen verran, että koskaan ei vaivani ole minulle niin isoiksi tulleet, ettenkö niiden kanssa ole pystynyt elämään.
        Ei ole ollut aikaa ei rahaa itseään helliä, nyt ehkä voisinkin vähän hemmotella oloani, mutta ei sekään tunnu mielekkäältä.
        Jääköön nyt tämä aihe minun puoleltani, hoitelen miten käsketään.

        Eikö se olisikin parasta, että jokainen puhuu siitä mikä on mielekkäintä, olipa matkustaminen, tai joku muu elämän ilon antaja, onhan tilaa kirjoittaa matkoistakin vaikka novelleja.
        Itselläni ei kokemuksia, ei liioin pyrkimyksiäkään mihinkään mittavaan asiaan, teen sitä mihin pystyn ja haluja riittää, siltä osin olen oma itseni.
        Ymmärrän kyllä myös ärtymyksen kirjoittajien lukiessa aina vaan samaa yksipuolista viesteistä, arkea todenperäisesti.
        Pieniä vihjaisuja tästä viestittelystä voi aina lukea, mutta en ole tietääksenikään, tyhmää osaan hyvin esittää, koska sekin on rehellistä alkuperää, en pysty millään keksityllä ratsastamaan.
        Eliaana on oikein oivaltanut sanoessaan noista geeneistä, minulla varmaan vanhan ihmisen geenit, jotka ei ajan mukaisina pysy.

        Demeter mainitsit tuon lääkärin hyvän paneutumisen, se oli todella mukava kokea, ja vielä sekin, että lupasi itse soittaa kotiin tämän päivän tulehdusarvoista, kun kokeissa käyn.
        Tunnen itseni melkoisen hölmöksi, kun kaikki etsitte ja huomioitte tästä kertomastani vaivasta ja minä en sen vertaa viitsi, että itse kävisin läpi vaivaani liittyviä oireita.
        Kipuja tunnen paljonkin, mutta kestän ne niin kuin" Mies" aikoinaan, mieshän ei puhu ei pussaa oli ennen sanonta.
        Minä kaikkea ajatellen ja vain sitä viimeiseen kotiin menoa odotan, elän niin täysillä kuin on sallittua.

        Jos kissasi näillä vaivoin tuon taudin kuvan selvittää kuten minä, onnellinen Niilo on.

        Lueskelin Eeva lehteä joka on paksu kuin mikä ja paljon mainoksiakin mukaan mahtuu, sieltä elämän kulkeutumis ja ihmiskohtaloista sain luettua, aika myönteisiä oli kertomat, mitä itsekukin kertoili.
        Näitä kuvalehtiä jaksan keskittyneesti lukea ja jotain jää mieleenkin, harmittaa kun kirjojen luku ei onnistu, mutta jospa vielä joskus sekin onnistuu.

        Nyt tätä tänä aamuna ja unohdetaan minun vaivani, tai saatte kuulla niitä paljonkin, jos pahaksi pääsen;)

        Älä huoli skillaan jokainen joka sairauksistaan eka kertaa kuulee muistaa mitä tutkimushuoneessa tapahtui. Wikistä saa täsmätietoa.

        Muistan hyvin miten lääkäri alkoi ounastelemaan kilpirauhassairauttani. Hän laittoi kätensä korvieni taskse ja eteni kaulalla. Ilmoitti, että otetaan kilpirauhaskokeet. Kuulin sanan kilpirauhanen eka kertaa, eikä mulla ollut aavistustakaan mistä on kyse. Oireet olivat voimakkaat ja kokeiden jälkeen määrättiin thyroksin määkitys. Liikunta ja lääkitys alkoivat vaikuttaa siten, että laihduin sen talven ja kevään aikana noin 30kg. Oireet hävisivät, olivat pois 25 vuotta. Kun sairastuin autoimmuuni, sairauteen keväällä 2022 lääkitys eka kertaa muuttui.

        Avioliitosta kerrottin, että jouduttiin anopin nurkkiin tai vuokrahuoneeseen. Ilmeisesti pesänrakennusgeeni ei nuoruudessa ollut voimakas koska menin naimisiin vasta 35-vuotiaana. Asetuimme asumaan mieheni ostamaamme osakehuoneistoon. Miehelläni oli siis alkupääoma ja minulla huonekalut, liinavaatteet jne. sekä auto.

        Lapsi syntyi vajaan vuoden päästä. Pesänrakennusgeeni voimistui.🫠

        Heräsin tänä aamuna varhain joten ajattelin naputella täältä peittojen alta.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Joillakin on matkustusgeeni, Eliaana on kertonut. Joillakin pesänrakennusvietti.
        Joillakin on hyvät unenlahjat."

        Minulla kaikki kolme :)
        Hyvää yötä!

        Pesänrakennus kuuluu nuoruuteen kun perhe perustetaan. Toki turvallinen koti on tarpeen vanhuksille, myöhäistä vaan nyt alkaa vasta pesän rakennuspuuhiin. Remonttia joutuu kyllä tekemään,, myös muutoksia esteettömäksi. Itse muutiin kaksikerroksisesta ok talosta yhden tason rivitaloon kun portaat kävi suorastaan vaarallisiksi.

      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta ja hyvää keskiviikkopäivän alkua.
        Tytär tulee kohta hakemaan ja taas kokeisiin on mentävä, jotenkin kiusalliselta tuntuu, kun on aina vaan testaamassa oloaan.
        Ikäni olen pienet kivut siirtänyt niitä sen paremmin huomioimatta, nyt sitten koko ajan jotakin seurataan.
        Kilpirauhasen vajaatoimintakin tuli aivan puskista, mitään oireita en tuntenut, en edelleenkään, tämä nykyinen vaivani on lääkärin arvelu ja melkeimpä voin sanoa, että vikaan meni, muuta mitäpä minä viisaampia neuvomaan.
        No katsellaan ja kuunnellaan, ruoka ja uni maistuu, eiköhän se siitä selkene.
        Sen verran tuosta kilpirauhasen paikasta, että lääkäri näytti kuvaa ja se oli juuri leukaluun alapuolella ja siitä hän sitten kohteen löysi.
        Voisin vielä lisätä elostani sen verran, että koskaan ei vaivani ole minulle niin isoiksi tulleet, ettenkö niiden kanssa ole pystynyt elämään.
        Ei ole ollut aikaa ei rahaa itseään helliä, nyt ehkä voisinkin vähän hemmotella oloani, mutta ei sekään tunnu mielekkäältä.
        Jääköön nyt tämä aihe minun puoleltani, hoitelen miten käsketään.

        Eikö se olisikin parasta, että jokainen puhuu siitä mikä on mielekkäintä, olipa matkustaminen, tai joku muu elämän ilon antaja, onhan tilaa kirjoittaa matkoistakin vaikka novelleja.
        Itselläni ei kokemuksia, ei liioin pyrkimyksiäkään mihinkään mittavaan asiaan, teen sitä mihin pystyn ja haluja riittää, siltä osin olen oma itseni.
        Ymmärrän kyllä myös ärtymyksen kirjoittajien lukiessa aina vaan samaa yksipuolista viesteistä, arkea todenperäisesti.
        Pieniä vihjaisuja tästä viestittelystä voi aina lukea, mutta en ole tietääksenikään, tyhmää osaan hyvin esittää, koska sekin on rehellistä alkuperää, en pysty millään keksityllä ratsastamaan.
        Eliaana on oikein oivaltanut sanoessaan noista geeneistä, minulla varmaan vanhan ihmisen geenit, jotka ei ajan mukaisina pysy.

        Demeter mainitsit tuon lääkärin hyvän paneutumisen, se oli todella mukava kokea, ja vielä sekin, että lupasi itse soittaa kotiin tämän päivän tulehdusarvoista, kun kokeissa käyn.
        Tunnen itseni melkoisen hölmöksi, kun kaikki etsitte ja huomioitte tästä kertomastani vaivasta ja minä en sen vertaa viitsi, että itse kävisin läpi vaivaani liittyviä oireita.
        Kipuja tunnen paljonkin, mutta kestän ne niin kuin" Mies" aikoinaan, mieshän ei puhu ei pussaa oli ennen sanonta.
        Minä kaikkea ajatellen ja vain sitä viimeiseen kotiin menoa odotan, elän niin täysillä kuin on sallittua.

        Jos kissasi näillä vaivoin tuon taudin kuvan selvittää kuten minä, onnellinen Niilo on.

        Lueskelin Eeva lehteä joka on paksu kuin mikä ja paljon mainoksiakin mukaan mahtuu, sieltä elämän kulkeutumis ja ihmiskohtaloista sain luettua, aika myönteisiä oli kertomat, mitä itsekukin kertoili.
        Näitä kuvalehtiä jaksan keskittyneesti lukea ja jotain jää mieleenkin, harmittaa kun kirjojen luku ei onnistu, mutta jospa vielä joskus sekin onnistuu.

        Nyt tätä tänä aamuna ja unohdetaan minun vaivani, tai saatte kuulla niitä paljonkin, jos pahaksi pääsen;)

        "Nyt tätä tänä aamuna ja unohdetaan minun vaivani, tai saatte kuulla niitä paljonkin, jos pahaksi pääsen;)"

        Ei kyllä unohdeta :) Saat luvan kertoa mitä tutkimustuloksista selvisi. Sen jälkeen sitten :)
        Ymmärrän kyllä kiusaantumisesi. Olla huomionkohteena ja sellaisesta asiasta mille et itse mitään voi.

        Kyllä sinulla on hyvät vanhat geenit, ei paremmasta väliä.
        Olet tietämättäsi kertomuksillasi ajanut minua eteenpäin. Huonoina hetkinäni, kun en millään olisi jaksanut.
        Oma matkustusgeeni on surkastunut sen myötä etten pystyisi istumaan pitkiä aikoja. Tiedostamattani se on tukahduttanut menohalut.
        Pesänrakennuspuuhani on myös tullut päätepisteeseen.
        Unenlahjoja ei ole koskaan ollut, kuten ei monia muitakaan lahjoja.
        Silti, aurinko paistaa siniseltä taivaalta minullekin. Risukasako? :)

        Pikkulauantai, ennen se oli viikon toinen saunapäivä.

        Hyvää, parempaa päivää itsekullekin!

        brinkkala

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Joillakin on matkustusgeeni, Eliaana on kertonut. Joillakin pesänrakennusvietti.
        Joillakin on hyvät unenlahjat."

        Minulla kaikki kolme :)
        Hyvää yötä!

        Onnekas olet Paloma :)
        brinkkala

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnekas olet Paloma :)
        brinkkala

        Joo kyllä nuo unenlahjat minäkin ottaisin . On viihtyisä pedä ja matkustelua yllinkyllin takana, nyt sen koen rasituksena.

    • Anonyymi

      Luin illalla Olga Temosen matkustavan Saksaan saamaan hoitoa 4 asteen aivosyöpään.

      Suomessa 4 asteen aivosyöpää ei voi leikata, ainoastaan sädetystä kasvaimen pienentämiseksi ja kipujen vähentämiseen-

      Minua tämä uutinen Olga Temosesta liikutti syvästi.

      Ystäväni Riitta kuoli 67 vuotiaana 4 asteen aivosyöpään, jota hoidettiin ainoastaan sädettämällä. se hoitomuoto ainoastaan pidensi muutamalla kuukaudella elin aikaa.

      Kun Riitan aivosyöpä todettiin, niin meni 16 kk hänen kuolemaansa.
      Riitta olisi halunnut eutanasian, mutta sitä hänelle ei suotu. Hän olisi halunnut matkustaa Hollantiin eutanasiaan, mutta hän oli liian sairas matkustamaan.

      Viimeiset päivät ennen kuolemaa hänet pidettiin nukutettuna.
      Hänen miehensä kertoi kuitenkin kipujen olleen silti tuntoaistissa.
      Riitan kuolemasta on nyt 18 kk

      Riitta oli ystävä jonka kanssa juttelimme puhelimessa joka päivä ja hän huomasi minun aivohäiriö oireeni aamun puheessani ja käski heti soittamaan ambulanssin.
      Tein niin ja pääsin heti hoitoon ja kolme olin vuorokautta teholla ja sen jälkeen osastolla 4 päivää.
      Ellei Riitta olisi huomannut minun puheessani häiriötä, olisin tuskin itse hakeutunut hoitoon ja kun poikani olisi tullut illalla ei olisi enää liuotus hoitoa voitu antaa.
      Elämä saattaa olla hyvin pienestä sattumasta kiinni.
      t tepa

      • Anonyymi

        Tunteisiin käyvä kertomuksesi, Tepa.
        Elämä on niin monimutkaista ja yllätyksellistä. Joillekin osuu kovatkin kolahdukset ja elämä katkeaa odottamatta. Viime päivinä on näistä uutisissa saatu kuulla.

        Eutanasialakeja kovasti on Suomeenkin toivottu, mutta ymmärrän kyllä kansanedustajien vastahakoisuuden. Vaikeaa olisi olla laatimassa lakia, joka sallii kanssakulkijan elämän päättämisen. Monelle se varmaankin on omantunnonkysymys.
        Lakiin liittyy varmasti paljon sellaisia sivujuonteita, joita lain laatijoillekin tulevat yllätyksenä.

        Oman päiväni taisteluun kuuluu pussilakanan vaihtaminen. Se on ponnistus, joka vie voimat ja aiheuttaa raivotilan pienikokoiselle ihmiselle. Kamppailu paksun peitteen ja parimetrisen lakanan kanssa vie voimat.
        Omassa sängyssäni käytän vanhoja kapiolakanoitani, joita yhä on jäljellä innokkaan äitini ansiosta. Hän rakasti liinavaatteiden ompelua, teki pyyheliinoja, ja tyynynpäällisiä ja pakkakaupalla lakanoita, Ja kun ne kuluivat puhki, ompeli niistä uusia, paikkasi ja päärmäsi, joten kesämökkimme liinavaatteet ovat kaikki näitä hänen työnsä tuloksia. Ihania mökkikäytössä, helposti pestäviä ja auringossa kuivuvia.

        Taivas on sininen ja valkoinen, ja varmaan yöaikaan tähtösiä täynnä.
        Hyvää päivänjatkoa,
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunteisiin käyvä kertomuksesi, Tepa.
        Elämä on niin monimutkaista ja yllätyksellistä. Joillekin osuu kovatkin kolahdukset ja elämä katkeaa odottamatta. Viime päivinä on näistä uutisissa saatu kuulla.

        Eutanasialakeja kovasti on Suomeenkin toivottu, mutta ymmärrän kyllä kansanedustajien vastahakoisuuden. Vaikeaa olisi olla laatimassa lakia, joka sallii kanssakulkijan elämän päättämisen. Monelle se varmaankin on omantunnonkysymys.
        Lakiin liittyy varmasti paljon sellaisia sivujuonteita, joita lain laatijoillekin tulevat yllätyksenä.

        Oman päiväni taisteluun kuuluu pussilakanan vaihtaminen. Se on ponnistus, joka vie voimat ja aiheuttaa raivotilan pienikokoiselle ihmiselle. Kamppailu paksun peitteen ja parimetrisen lakanan kanssa vie voimat.
        Omassa sängyssäni käytän vanhoja kapiolakanoitani, joita yhä on jäljellä innokkaan äitini ansiosta. Hän rakasti liinavaatteiden ompelua, teki pyyheliinoja, ja tyynynpäällisiä ja pakkakaupalla lakanoita, Ja kun ne kuluivat puhki, ompeli niistä uusia, paikkasi ja päärmäsi, joten kesämökkimme liinavaatteet ovat kaikki näitä hänen työnsä tuloksia. Ihania mökkikäytössä, helposti pestäviä ja auringossa kuivuvia.

        Taivas on sininen ja valkoinen, ja varmaan yöaikaan tähtösiä täynnä.
        Hyvää päivänjatkoa,
        Mkr.

        Toivottomasti sairaita ei enää nesteytetä , letkuruokita eikä elvytetä, kyllä se tavallaan on eutanasiaa.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottomasti sairaita ei enää nesteytetä , letkuruokita eikä elvytetä, kyllä se tavallaan on eutanasiaa.

        Hoitotestamentissa voi halutessaan kieltää kaiken tuon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunteisiin käyvä kertomuksesi, Tepa.
        Elämä on niin monimutkaista ja yllätyksellistä. Joillekin osuu kovatkin kolahdukset ja elämä katkeaa odottamatta. Viime päivinä on näistä uutisissa saatu kuulla.

        Eutanasialakeja kovasti on Suomeenkin toivottu, mutta ymmärrän kyllä kansanedustajien vastahakoisuuden. Vaikeaa olisi olla laatimassa lakia, joka sallii kanssakulkijan elämän päättämisen. Monelle se varmaankin on omantunnonkysymys.
        Lakiin liittyy varmasti paljon sellaisia sivujuonteita, joita lain laatijoillekin tulevat yllätyksenä.

        Oman päiväni taisteluun kuuluu pussilakanan vaihtaminen. Se on ponnistus, joka vie voimat ja aiheuttaa raivotilan pienikokoiselle ihmiselle. Kamppailu paksun peitteen ja parimetrisen lakanan kanssa vie voimat.
        Omassa sängyssäni käytän vanhoja kapiolakanoitani, joita yhä on jäljellä innokkaan äitini ansiosta. Hän rakasti liinavaatteiden ompelua, teki pyyheliinoja, ja tyynynpäällisiä ja pakkakaupalla lakanoita, Ja kun ne kuluivat puhki, ompeli niistä uusia, paikkasi ja päärmäsi, joten kesämökkimme liinavaatteet ovat kaikki näitä hänen työnsä tuloksia. Ihania mökkikäytössä, helposti pestäviä ja auringossa kuivuvia.

        Taivas on sininen ja valkoinen, ja varmaan yöaikaan tähtösiä täynnä.
        Hyvää päivänjatkoa,
        Mkr.

        Mkr
        Minäkin olen ottanut käyttöön vanhat lakanani ihan vain niiden helppouden takia.
        Pussilakanan kanssa tapellessa menee aikaa ja voimat.
        Minun lakanani ovat valkoisia, joten pesen ne kuumemmassa lämmössä kuin värilliset lakanat.
        Hyvää illan jatkoa
        t tepa

      • Anonyymi

        Kuka on Olga Temonen?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mkr
        Minäkin olen ottanut käyttöön vanhat lakanani ihan vain niiden helppouden takia.
        Pussilakanan kanssa tapellessa menee aikaa ja voimat.
        Minun lakanani ovat valkoisia, joten pesen ne kuumemmassa lämmössä kuin värilliset lakanat.
        Hyvää illan jatkoa
        t tepa

        Minä tykkän pussilakanoista, ne ei mene solmuun kaulan ympärille vaan pysyy peiton päällä. Helposti saa täkin sujautettua pussilakanaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunteisiin käyvä kertomuksesi, Tepa.
        Elämä on niin monimutkaista ja yllätyksellistä. Joillekin osuu kovatkin kolahdukset ja elämä katkeaa odottamatta. Viime päivinä on näistä uutisissa saatu kuulla.

        Eutanasialakeja kovasti on Suomeenkin toivottu, mutta ymmärrän kyllä kansanedustajien vastahakoisuuden. Vaikeaa olisi olla laatimassa lakia, joka sallii kanssakulkijan elämän päättämisen. Monelle se varmaankin on omantunnonkysymys.
        Lakiin liittyy varmasti paljon sellaisia sivujuonteita, joita lain laatijoillekin tulevat yllätyksenä.

        Oman päiväni taisteluun kuuluu pussilakanan vaihtaminen. Se on ponnistus, joka vie voimat ja aiheuttaa raivotilan pienikokoiselle ihmiselle. Kamppailu paksun peitteen ja parimetrisen lakanan kanssa vie voimat.
        Omassa sängyssäni käytän vanhoja kapiolakanoitani, joita yhä on jäljellä innokkaan äitini ansiosta. Hän rakasti liinavaatteiden ompelua, teki pyyheliinoja, ja tyynynpäällisiä ja pakkakaupalla lakanoita, Ja kun ne kuluivat puhki, ompeli niistä uusia, paikkasi ja päärmäsi, joten kesämökkimme liinavaatteet ovat kaikki näitä hänen työnsä tuloksia. Ihania mökkikäytössä, helposti pestäviä ja auringossa kuivuvia.

        Taivas on sininen ja valkoinen, ja varmaan yöaikaan tähtösiä täynnä.
        Hyvää päivänjatkoa,
        Mkr.

        Minullakin on niin suuri työ saada täkki pussilakanan sisään kipeiden olkapäiden takia, että onneksi minullakin on tavallisia entisaikojen lakanoita vielä jäljellä. Mieheni eläessä laitoimme yhdessä pussilakanat täkkien päälle. Nukun niin suorana yöni, että mieheni sanoi, minun nukkuvan asennossa kuin sotilas. Lakanani pysyy paikallaan hyvin kun kipeiden olkapäiden takia en voi nukkua kummallakaan kyljellä.

        Mira

    • Anonyymi

      Haa haa. Talvi sai taas korvilleen tänäpä kun aurinko loisteli puiston ihkumattomille hangille.

      Naakalla oli niin kova nälkä, että se nokki evääkseen jäkälää koivunrunkosta.
      Tiesin mitä se tarkoittaa; että se veisi sille liotetun kauraleivän kannikan.

      Hus siitä mäkeen variksen nuoremmat serkut, minä sille lasin läpi menosin

      Eikä siinä lasissa ollu etes kippurahäntää keskiviikon kunniatteks.

      • Anonyymi

        Epäilen sen naakan repinen sitä jäkälää koivun rungosta pesätarpeikseen. Tietysti voi nälkäänsäkin nokkia.

        Harakat ovat vaahterasta käyneet ottamassa tukevia oksia pesän pohjarakenteisiin.

        Tiaiset hakevat kissan karvoja ja nokkivat tuolin pehmuste muovia ja vievät pesä pönttöön.
        Parvekkeen matosta oli myös nyhdetty pesän pehmustetta.

        Minulla on paljon puita ja pensaita tässä omalla pihallani ja takapihalta alkaa vuoripuisto niminen metsä alue. Luonnon eläimiä ja vuoden aikoja on kiva seurata, varsinkin nyt kun liikunta kykyni on heikentynyt.
        .
        T tepa

      • Sel-la
        Anonyymi kirjoitti:

        Epäilen sen naakan repinen sitä jäkälää koivun rungosta pesätarpeikseen. Tietysti voi nälkäänsäkin nokkia.

        Harakat ovat vaahterasta käyneet ottamassa tukevia oksia pesän pohjarakenteisiin.

        Tiaiset hakevat kissan karvoja ja nokkivat tuolin pehmuste muovia ja vievät pesä pönttöön.
        Parvekkeen matosta oli myös nyhdetty pesän pehmustetta.

        Minulla on paljon puita ja pensaita tässä omalla pihallani ja takapihalta alkaa vuoripuisto niminen metsä alue. Luonnon eläimiä ja vuoden aikoja on kiva seurata, varsinkin nyt kun liikunta kykyni on heikentynyt.
        .
        T tepa

        Jälleen uuteen aamuun tavanomaisen viruttelutuokion tehneenä tätä parinkymmenen vuoden kestänyttä voimistelua olen sitkeästi pitänyt yllä, taas yksi todiste jääräpäisyydestäni.
        Mitä hyväksi koen sitä teen, onko suurtakaan apua, en tiedä, mutta miten olisikaan jos en tekisi?
        Ehkä rasitan itseäni liikaakin, kun kaiken niin tunnollisesti teen, tytär kertoi myös unen saantinsa korjaantunut, rentoutuksen avulla.
        Kävin joskus joogassa ja siellä opin sen rentoutuksen ja sitä noudattaen uni tulee nopsaan, hyvä asento vuoteessa ja ajatukset minimiin ja niinpä uni tulee, neuvoin tämän tytöllenikin.

        Olipa hienoa tuo kertomasi brinkkala, että voimia olen voinut jakaa tietämättäni, se todiste siitä, että avoin kannattaa olla myös kirjoittamisissa.
        Tuntematta kenenkään elämää, voi joskus pienillä asioilla luoda voimia myös kanssaihmisille, siihen pitäisi pyrkiä.
        Tuntien itseni, en varmasti mitään ihmettä ole osannut tehdä, mutta jospa joku asia on sattunut kohdalleen, siitä olen iloinen.
        Pitänee palautetta antaa, kyllä saman kokee jokaisesta myönteisestä viestistä jossa ymmärrys kohtaa.
        Olen saanut itse monia kivoja asioita teidän kaikkien viesteistä, siksi kai mielekkäältä tuntuu tämä viestittely.
        Ehkä myös se pätee näissä kirjoittamisissakin, joidenkin kanssa on helppo samaistua, aivan kuin livessäkin.

        Nuo luonteiden periytymiset on myös melko helppo huomata, seurailen lapsiani, heidän luonteensa esiin tuloa, tytär on isäänsä, poika taas minuun.
        Tytär on ylpeä ja äkkipikainen, hänen nenälleen ei hypitä saamatta vastausta, yritän hieman hänen luonnettaan koulata, tuottaako tuloksia jää arvailuksi.
        Poikani ei äänellään ketään säikäytä, hyvin rauhallisen kuvan hänestä saa, mutta samaa itsepäisyyttä löytyy mitä minustakin.
        Tietenkin persoonina ovat omia itsejään, mutta näitä viitteitä on kivakin seurata.
        Molemmat hyvin rakkaita sellaisinaan.

        Olin vajaa 19, kun avioidun ja siitä se kodin rakentaminen ja tiukkuus alkoi, lähelle eläkeikää vasta oli tasapaino saavutettu ja hankinnat hankittu, kaikki omin voimin, siitä rintaani röyhistän.
        Perintöjä ei liioin kummallakaan, mutta siitä se elämä vaan alkoi ja kaikki korkojen kanssa kuitattu.
        Olen onnellinen, että mieheni monia vuosia ehti nauttia eläkkeestä ja mökillä olosta, sillä se oli kummallekin unelmien tavoite.
        Neljä viimeistä vuotta hänen eläessään oli elämämme helpointa aikaa ja nyt sitten yksin joudun lopun elämään, tosin tyytyväinen olen olemiseeni.

        Minä nukun pelkällä pussilakana peittona, on niin lämmin asunto, että peittoa en tarvitse.
        Tuskailin minäkin pussilakanan peiton päälle aikoinaan, nyt ei tarvitse.

        Joku kysyi kuka on Olga Temonen, hän on toimittaja radiossa ja taitava kokki, kirjoittanut keittokirjankin, näyttelijä miehensä ohjaamassa elokuvassa ja telkkaristakin on hänen ruokaohjelmiaan joskus esitetty, tarmokas nainen, monen lapsen äiti, surullista kuulla tuo hänen tilansa, onnea vaan hoidon suhteen.

        Tuo eutanasia herättää kysymyksiä, mutta itse ajattelen potilaan tilasta johtuen se olisi tehtävä pyynnön perästä.
        Ihmiselämä on monen osalla niin suuresti rasittava, että kidutusta jo tavoittaa, kyllä silloin oma tahto pitäisi helpotuksen antaa.

        No nyt olisi taas tämän päivän elämistä yritettävä selvittää, onko jotakin hyvin tärkeää, vai voiko löysillä mennä?
        Illalla näkee, miksi kääntyi, oliko yllätyksiä vai menikö käsikirjoituksen mukaan, heippa teille kaikille:)

    • Ramoona

      Monta aurinkoista päivää on saatu, aurinkolasit tarpeen häikäisyn takia, luntakin vielä paikoin kunnolla. Ollaan käyty eväsretkillä kiikarien kanssa, koska lintujen kevätmuutto on alkanut saaristoon, allejakin jo näkyi, pellolla töyhtöhyyppiä. Avomeren tuntumassa joutsenet pärjäävät läpi vuoden. Palokärki nakuttelee ja pärisyttelee katulamppuihin, se on varma kevään merkki.

      Lasten luonteet ja muutkin perimät ovat mielenkiintoisia. Omat lapsemme ovat enemmän miehen suvun näköisiä, lastenlapsissa näkyy myös minun ja isänikin piirteitä. Jotkut lahjakkuudetkin kulkevat suvussa, meillä ilokseni musiikki on samalla monia sukupolvia yhdistävä juttu. Soittoharratukset lisäävät myös kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä Luonteet ovat sellaiset, että tuntuvat hyvin itsensä ja läheistensä kanssa toimeen tulevan, ovat varmaan meitä vanhempiaan sosiaalisempia, ainakin on paljon ystäviä ja kansainvälisiä kontakteja. Ja ollaan me vanhemmatkin normaalin ulospäinsuuntautuvia, ei vain omaan lähipiiriin ja toisiimme käperrytä. Äitini oli sosiaalisten suhteiden ja sovittelun mestari, monelle heikommalle osalle jääneen ymmärtäjä ja tukija. Samat perusarvot yhdistävät enemmän kuin luonteet. Erilaiset luonteet rikastuttavat ja täydentävät toisiaan perhepiirissäkin, kaikissa on omat rakastettavat piirteensä. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ollakseen rakas. Hyvin ovat lapset leiviskänsä hoitaneet, opiskelunsa, työnsä ja perheensä, iloinen ja kiitollinen siitä voi olla. Luontorakkaus ja siellä liikkuminen yhdistävät meitä, perinnöksi voi sanoa esimerkiksi vesillä liikkumisen taitoja. On ollut olosuhteetkin paljolti myötä, tullut paljon hyviä ihmisiä kohdalle ja samaa tietenkin toivoo sydämestään seuraavillekin sukupolville.

      Torstain iltapäivät kuluvat diakoniapiirissä . Perinteinen kahvittelu ja lämmittävien vaatekappaleiden neulominen tarvitseville on vakio-ohjelma, mutta myös meitä vapaaehtoisia kehittävää ohjelmaa on usein, moni meistä on toiminut asiantuntija-ammateissa, ja voi siltä pohjalta ammentaa muillekin. Kukkien sidontakurssit, teemabrunssit , vierailijat ja musiikkituokiot ovat virkistäviä. Monia ystävyyssuhteitakin olen sieltä saanut.

      Touhukasta tai toimetonta torstain jatkoa, mikä hyvältä tuntuu!

      • korppis

        Ramoona@

        Kirjoitin kerran novellin pojistani kutsumalla toista itätuuleksi ja toista länsituuleksi.

        Kovin he ovat erilaisia sekä ulkoisesti, että luonteeltaan. Vai ovatko sittenkään.

        Yliopilaskuvissa he muistuttavat toisiaan jopa niin, että joskus erehdyn kumman kuvaa katselen. Toista sanotaan isänsä toista minun näköisenä.

        Luonteitakin voisi kuvailla vastakohdiksi.

        Kuopus on herkkä, tempperamenttinen, jakaa huolensa, ei tressaannu helposti. Esikoinen huolehtiva, kunnianhimoinen, ottaa usein liikaa muiden huolia kannettavakseen, tressaantuu. Molemmat ovat taiteeĺlisia.

        Luonteenpiirteitä niin minulta kuin isältään. Sopivasti sikin sokin sekoitettuna.

        Kirjoitit luontorakkaudesta. Sen ovat molemmat lapseni omaksi kokeneet. Viihtyvät luontoreiteillä ja vaeltelevat vaaroilla ja laaksoissa.

        Esikoinen on tulossa Korpeen, hiihtoladut ja laskettelurinteet kutsuvat. Voipi olla, että ottaa kuopuksen matkalla mukaansa.🫠

    • Anonyymi

      Näin pitkän ketjun viestejä jaks aina lukee. Mutta päivä oli sään puolesta hyvä.
      Näin jäitä sulaneen ainakin asvalttiosuuksilla.
      Kuulemma kevätmuuttajiakin jo palannut.
      Ehkä vesintuja enimmältä.

    • Anonyymi

      Hyvää illansuuta! Päivä on ollut kiireinen, useammassa paikassa kävin ja hain
      bensaa autooni, alkoi jo vilkuttaa tyhjyyttään.
      Paljon olikin tankkaajia, koska kaikki pelkää bensan loppumista tuon lakon vuoksi.

      Kyllä tuo ministeri Arto Satonen on fiksu ja rauhallinen mies. Ei hermostu, vaikka monelta jo pinna palaisi noiden samojen asioiden kysymyksiä kuunnellessa, mutta hän vai koettaa selittää asiaa aina uudelleen.

      Onneksi laitoin eilen niin pal`ruokaa, että nyt vain kalaa paista lisukkeeksi.
      Nälkä jo kurisee kin masussa!

      Voidaan hyvin,
      Neeasa

    • korppis

      Viikoloppua@

      Minulla on menneillään voimakas luovakausi. Ajatukseni tuottavat uusia toteuttamista vailla olevia ideoita siihen malliin, että en pysy perässä.

      Heräsin aikaisin ja aloin lukemaan vanhoja blogikirjoituksia. On upeaa, että olen kirjoittanut menneistä vuosista. Enhän muistaisi milloin ja missä olin silloin ja silloin, mutta kun avaan blogin, luen ja muistan tarkkaan kaikki kyseisten vuosien tapahtumat.

      Nyt pitäisi päivittää viimevuosi, se kun on jäänyt samoin kuin 2022 vuoden loppu. Liekö sairaudellani ollut vaikutus innostuksen puutteeseen.

      Oikoluin aamulla pojilleni kirjoittamia tarinoita meidän mökkielämästä. Olisiko nyt aika tehdä niistä kirjat heille muistoksi.

      Itseasiassa se ei olisi vaikeaa, tekstit on valmiina, valokuvia tapahtumista talletettuina.

      Mietin onnistuisiko Ifolorkirjan muotoon. Olen tehnyt miehelleni lahjaksi valokuvakirjoja. Onko kenelläkään kokemusta kirjoitusten ja valokuvien yhdistämistä ifoloria käyttäen?

      No, viikonloppu edessä, olisikohan kuitenkin ihan aluksi imuroitava ja hieman ripsuttava paikkoja. Siivooja tulee vasta 19. päivä.

      • Anonyymi

        Ei ole kokemusta Ifolor-kirjan teosta, mutta olen saanut niitä.

        Aivan ihania, kuvathan kertoo enemmän, kuin sanat.
        Saamissani kirjoissa on joka sivulla 2-3 riviä tekstiä.

        Suosittelen tekemään.

      • Anonyymi

        Käyppä katsomassa Ifolorin sivuja, siellä on paljon informaatiota. Kyllä ne onnistuu tumpeloltakin, on sellaista kuvien siirtelyä ja vähän tekstiä väliin.

      • Ramoona

        Olen tehnyt pari kirjaa Rajalan ohjelmilla, joihin sain mahtumaan enemmän tekstiä mukaan, mutta sittemmin olen käyttänyt Ifolorin formaatteja, joissa on valtavasti valinnanvaraa, .jos ei pidä tekstin isompaa osuutta tärkeänä. Saattaa joihinkin malleihin enemmän tekstiäkin lisätä. Halutessaan voi satsata kovakantisiin laadukkaalle paperille painettuihin kirjoihin, joihin sivuja voi mahduttaa jopa pari sataa.Myös sivujen taustoja voi valita teeman mukaan, vaikka pilviä tai vettä. Panoraamakuvat onnistuvat jossain mallissa jopa koko aukeamalle ja käytän myös valmiita kuvakollaaseja, joissa säästää kuvien välistä ” hukkatilaa. ” Suuret koko sivun kuvat antavat perspektiiviä. Työhön uppoaa, ajantaju katoaa kirjaa kootessa, tulos on uniikki ja saajaansa varmasti ilahduttava. Henkilökohtaisiin kirjoihin sisältyy hyvin paljon tunnetta, kyllä niitä tehdessä herkistyy.

        Matkojen lokikirjoista olen koonnut paljon tavallisia albumeja, joihin tallennan taskuihin myös esimerkiksi pääsylippuja, karttoja, piirroksia, jopa kuivattuja kukkia ym. muistorikasta. Lasten ja lastenlasten leluja, piirroksia ja askarteluja olen valokuvannut muistoksi, kaikkein tärkeimmät säilytän aarteina.

        Kaiken sähköisen materiaalin lisäksi paperikuvat ja kirjamuoto säilyttävät arvonsa, niillä on aina oma lumonsa.

    • korppis

      Olen kuten kirjoitin tehnyt miehelleni valokuvakirjoja, mutta tekstin siirtämiseen mietin vaihtoehtoja. Ottaako kuvat teksteistä ja sovittaa kirjan sivuille. Minkähänlainen lopputulos olisi. Tällä uudella kännyllä voi valokuvia parantaa, teksiäkin voisi korstaa lihavoimalla, mutta se tila niillä sivustoilla on rajallinen.mmm. katsotaan. Kokeilen jahka käyn kaupassa. Imuroin ja ripsusin hieman paikkoja, joten tulppaanikimpun aijon keittiön pöydälle ostaa. 🫠

      • Anonyymi

        Mitä tuo ripsuaminen on siellä Kainuussa. Kun äitini ripsui siivouspäivänä niin hänellä oli koivunoksista tehty vasta, joka oli pitkässä varressa ja hän ripsui sillä seiniä ja katonrajaa saaden mahdolliset pöly- ja hämähäkinseitit katoamaan.

        Mira

    • korppis

      Ehtoota@

      Käytän ripsunta sanaa yleisesti siivoamisesta. Äitini ripsusi kevätsiivouksessa pitkävartisella koivuvihtalla katonrajat, mutta nykyisin pölyhuiska ajannee samaa virkaa.

      Täytyy antaa periksi, selkä ja lonkka alkoi vihottelemaan. Ostosreissun jälkeen otin buranan ja iltapäiväköllöt. Yritän pärjätä ilman kipulääkkeitä, mutta , mutta.
      No, olen tilannut siivoojan pääsiäistä ripsuamaan.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      350
      8948

    2. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      1
      2581

    3. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      69
      2368

    4. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      179
      1955

    5. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      16
      1552

    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1401

    7. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1347

    8. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      184
      1328

    9. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      60
      1320

    10. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      42
      1227
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt