Opiskelin 1970 luvulla insinööriksi. Silloin opistoon haettiin. Pääsykokeisiin kelpuutettiin vain parhaimmilla todistuksilla. Pääsykokeissa läpi pääsi vain joka 10.
Mitä on nyt? En edes kehtaa sanoa olevani insinööri. Kaikki jotka vain sisään mahtuvat pääsevät opiskelemaan.
Opiskelutoverini olivat kaikki huippuälykkäitä. Kunnioitin heitä ja he kunnioittivat minua. Keskustelumme olivat erittäin älyllisiä.
Opiskelu oli erittäin vaativaa. Pärjätäksemme piti päivittäin lukea useita tunteja kotona. Lisäksi oli vielä laboratoriotöiden laskeminen ja puhtaaksi kirjoittaminen.
Nyt minusta tuntuu että tekuista on tullut apukoulutasoisia päiväkerhoja. Tätä menoa Suomen insinööritaidot katoavat hevon kuuseen.
Mitä on nyt? En edes kehtaa sanoa olevani insinööri. Kaikki jotka vain sisään mahtuvat pääsevät opiskelemaan.
Opiskelutoverini olivat kaikki huippuälykkäitä. Kunnioitin heitä ja he kunnioittivat minua. Keskustelumme olivat erittäin älyllisiä.
Opiskelu oli erittäin vaativaa. Pärjätäksemme piti päivittäin lukea useita tunteja kotona. Lisäksi oli vielä laboratoriotöiden laskeminen ja puhtaaksi kirjoittaminen.
Nyt minusta tuntuu että tekuista on tullut apukoulutasoisia päiväkerhoja. Tätä menoa Suomen insinööritaidot katoavat hevon kuuseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En sanoisi ihan noin. On varmaan totta, että keskimääräiset inssien teoreettiset tiedot eivät ole niin hyviä kuin 70-luvulla. Väittäisin kuitenkin, että nykyään hyviä insinöörejä on ihan yhtä paljon kuin 70-luvulla.
Ei insinöörin mikään huippu älykäs tarvitse olla eivät he todellisuudessa olekaan.
Kyllä opiskelijat nykyäänkin tekevät paljon töitä opintojensa eteen.
Vaikka AMK-insinöörin ei tarvitsekaan olla huippuälykäs, niin kannattaa silti opetella kirjoittamaan yhdyssanat oikein.
"Opiskelutoverini olivat kaikki huippuälykkäitä."
Tätä on aika vaikea uskoa, olen kuitenkin tekemisissä myös 70-luvulla koulutuksensa saaneiden opistoinsinöörien kanssa.....
Opetus on pysynyt suunnilleen samana niistä ajoista, tietyissä asioissa ollaan menty reilustikin eteenpäin osittain yleisen tiedon parantuessa ja osittain opintosuunnitelmien muuttuessa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että nykyinen hyvä amk-insinööri omaa vähintään sen saman tiedon ja viisauden kuin Eskon aikana koulutuksensa saanut opistoinsinööri.
Läpipääsyvaatimukset sen sijaan ovat laskeneet, joten nykyään löytyy myös ei-niin-älykkäitä-insinöörejä.
Nykyään huomattavasti suurempi osa - siis todella huomattavasti suurempi - potentiaalisesta ja älykkäästä insinööriaineksesta hakeutuu korkea-asteelle; osa yliopistoihin osa ammattikorkeakouluihin. Teknillisiin yliopistoihin menevät syövät tietenkin osan pätevästä amk-insinööriaineksesta, mutta koska kaikkien hakijoiden absoluuttiset määrät ovat kasvaneet niin reilusti, ja erityisesti ammattikoulutettujen parhaimmisto hakeutuu hanakasti ammattikorkeakouluihin, veikkaisin niiden hyvien insinöörien määrän pysyneen suunnilleen samalla tasolla kuin entivanhaan. Näin taisi edellinenkin (ensimmäinen) vastaaja todeta.
" Pärjätäksemme piti päivittäin lukea useita tunteja kotona. Lisäksi oli vielä laboratoriotöiden laskeminen ja puhtaaksi kirjoittaminen."
Näinhän se on nykyäänkin. Mikäli pärjäämisellä nimittäin tarkoitetaan arvosanoja 4...5.
" "Opiskelutoverini olivat kaikki huippuälykkäitä."
Tätä on aika vaikea uskoa, olen kuitenkin tekemisissä myös 70-luvulla koulutuksensa saaneiden opistoinsinöörien kanssa..... "
Valmistuin 77. On totta, että kilpailu opiskelupaikoista oli rajua ja paikan saaneet olivat varmasti selkeästi kovempaa tasoa silloin (esim keskeyttämisiä oli hyvin vähän), mutta vain harvat "huippuälykkäitä". Heitäkin oli. Tunnen useita tämän päivän AKK-insinöörejä. Kyllä ainakin he ovat erittäin kovatasoisia, ihan meidän veroisiamme. Jossakin siis tapahtuu jälkikarsintaa.
Mukana myös insinöörejä.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=7260.0