Löytyykö tältä palstalta henkilöitä, jotka ovat kärsineet tai kärsivät parhaillaan depersonalisaatiöhäiriöstä?
Depersonalisaatio
Leevi77
69
25123
Vastaukset
- heips
Täällä olisi yksi.
Vaikka maailma ja oma asema siinä ei ihan samalta aina tunnukaan, niin se on asenteesta kiinni. Opi nauttimaan depersonalisaatiosta, vitut kaikesta muusta ja tavallisuudesta. Se on vaan elämää eikä mikään paniikin arvoinen asia. Vei liian kauan ennen kuin tajusin tämän!
Meitä on PALJON muitakin.- Leevi77
Ei siitä voi nauttia, hyvä kun sinnittelee jotenkin kasassa. Se on vain tosi tuskallista. On tästä ennenkin selvitty mutta sitä on vaikea uskoa tässä hetkessä.
Englanniksi löytyy aika paljon hyviä juttua aiheesta, myös "nettiyhteisöjä" mutta suomeksi on tosi niukasti mitään. Siksi tässä vähän tutkailin, josko tältä keskustelupalstalta olisi löytynyt muita samassa jamassa olevia. - fkfk
Itselläni myös nuo oireet olivat pitkään tosi pahoja, ja nyt olen "löytänyt" tuon sinun relaa -asenteen. tottahan se on - sama maailma ja elämähän se on kuin aina eikä mikään paniikin asia. tämän sisäistäminen on kuitenkin ensin hyvin vaikeaa ja varsinkin oireiden alussa olo on mahdoton. kannattaa kuitenkin tutkia omaa oloaan ja tuntemuksiaan sekä ihan faktoja näistä oireista ja siten yrittää ymmärtää oireiden "turvallisuus" ja siedettävyys. vaikka se ensin onkin vaikeaa.
- jhhj
On menneisyydessä koettu depersoonallisuuden elämyksiä, kivojahan ne näin jälkeenpäin muisteltuna ovat. Kokemisen hetkellä tosin uudenlaiset mielenliikkeet oudoksuttivat kaltaistani ahdistusneurootikkoa. Mielestäni Markku Siivola on löytänyt oikean suhtautumisen depersonalisaatioon, todellinen olemuksemme siinä pyrkii tietoisuuteen:
http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/depersonalisaatio.html- Leevi77
Löysin Markku Siivolan nettisivut ja ne näyttivät hmmm. miten sen nyt sanoisi - hieman epämääräisiltä.
- hopefull
Leevi77 kirjoitti:
Löysin Markku Siivolan nettisivut ja ne näyttivät hmmm. miten sen nyt sanoisi - hieman epämääräisiltä.
Siivolan artikkeli oli mielenkiintoinen. En ole asiaa ennen nimeltä tiennyt, mutta esim. robottina eläminen on tuttua. Ja ajoittainen ulkopuolisuuden tunne. Myös monet muut jutut artikkelissa. Luulisin, että useimmilla ihmisillä on tämänkaltaisia kokemuksia. Niistä ei vain puhuta tai puhutaan niin huumorimielessä, ettei kunnon keskustelua synny.
- Equuleus
Vasta tänään sain tietää nimen olotilalle josta olen kärsinyt varmaan vuoden verran (en muista tarkkaa alkamisikää).
Nytkin kun katson ikkunasta ulos tuntuu siltä etten ole oikeasti täällä. Aivoni rekisteröivät kuvan, mutta tuntuu että tarkkailen kuvaa jostain eristyskopista pääni sisällä.
Ei ollenkaan hauskaa. - Sita
tukiasema.netin sivuilta. Katso keskustelu -> masennus -> epätodellinen olo. Se keskustelu on tosi kiinnostava ja informatiivinen, ollu käynnissä ihan sika pitkään. Suosittelen käymään kattomassa, et tosiaankaan ole yksin :)
- loca31
Kyllä löytyy. Itse olen kärsinyt asiasta yhdeksän vuotta, puolisoni kuoleman jälkeen alkaneena. Ja jos joku idiootti sanoo, että se on nautittava kokemus niin se ei ole todellista, sairaalloista dissosioimista kokenutkaan. Nythän on muistettava että myös terveet dissosioivat joskus mutta heille se ei ole sellainen kokemus kuin sairaille.
- khio
Niinpä!! Hyvä että joku täällä ymmärtää eron siinä, tuntuuko depersonalisaatio-oireet hyvältä vai pahalta... Itse olen kärsinyt tuosta pahasta tunteesta, ja se tuntui lähes kestämättömältä. Vasta nyt olen saanut nimen tuntemuksilleni, ja haluaisin kuulla, onko teillä millaisia kokemuksia näiden neuroottiseen ahdistukseen liittyvistä oireista parantumisesta? Pääseekö näiden tuntemusten ahdistavuudesta eroon? ...vaikka onneksi jo onkin vaikea vaihe takana päin...
- Päälaelleen
khio kirjoitti:
Niinpä!! Hyvä että joku täällä ymmärtää eron siinä, tuntuuko depersonalisaatio-oireet hyvältä vai pahalta... Itse olen kärsinyt tuosta pahasta tunteesta, ja se tuntui lähes kestämättömältä. Vasta nyt olen saanut nimen tuntemuksilleni, ja haluaisin kuulla, onko teillä millaisia kokemuksia näiden neuroottiseen ahdistukseen liittyvistä oireista parantumisesta? Pääseekö näiden tuntemusten ahdistavuudesta eroon? ...vaikka onneksi jo onkin vaikea vaihe takana päin...
Tämä lähinnä niille kenellä oireet ovat vakavia ja pitkäkestoisia:
Jossain vaiheessa kun kivinen tie oli ollut tarpeeksi pitkä, aloin nauttimaan depersonalisaatio-elämästä. Kun kauneus löytyy kaikista paradokseista ja intuitiivisista ajatuksista tunteista, harhan ymmärtäminen todeksi/toden ymmärtäminen harhaksi synnyttää euforian. Kun oppii nauttimaan tajuamattomuudesta, mystiikasta mitä ei voi selvittää. Vastauksen voi vain tuntea. Missään ei ole mitään järkeä.
Eli tarkoitus onkin vain valita, kun on harhoissaan, että haluaako palata takaisin vanhaan todellisuuteen vai kääntyykö ylösalaisin ja nauttia kaikesta mitä ennen pelkäsi. Kunhan ei jää keskelle pyörimään ympyrää ja pähkäilemään lopun elämäänsä, sitä kutsutaan psykoosiksi.
Näin olen selvinnyt itse tästä sairaudesta. Nykyään olen vapaa monista asioista, paljon vapaampi kuin ennen sairastumista. Toki voin edelleen sairastua, mutta ei pelota sitten yhtään, nyt kun olen ylösalaisin, tippumassa Taivaaseen enkä Helvettiin :)
Olen selvinnyt tähän asti lähinnä henkisyydellä, mystiikalla ja uskonnollisuudella. Toki muitakin polkuja on.. - khio
Päälaelleen kirjoitti:
Tämä lähinnä niille kenellä oireet ovat vakavia ja pitkäkestoisia:
Jossain vaiheessa kun kivinen tie oli ollut tarpeeksi pitkä, aloin nauttimaan depersonalisaatio-elämästä. Kun kauneus löytyy kaikista paradokseista ja intuitiivisista ajatuksista tunteista, harhan ymmärtäminen todeksi/toden ymmärtäminen harhaksi synnyttää euforian. Kun oppii nauttimaan tajuamattomuudesta, mystiikasta mitä ei voi selvittää. Vastauksen voi vain tuntea. Missään ei ole mitään järkeä.
Eli tarkoitus onkin vain valita, kun on harhoissaan, että haluaako palata takaisin vanhaan todellisuuteen vai kääntyykö ylösalaisin ja nauttia kaikesta mitä ennen pelkäsi. Kunhan ei jää keskelle pyörimään ympyrää ja pähkäilemään lopun elämäänsä, sitä kutsutaan psykoosiksi.
Näin olen selvinnyt itse tästä sairaudesta. Nykyään olen vapaa monista asioista, paljon vapaampi kuin ennen sairastumista. Toki voin edelleen sairastua, mutta ei pelota sitten yhtään, nyt kun olen ylösalaisin, tippumassa Taivaaseen enkä Helvettiin :)
Olen selvinnyt tähän asti lähinnä henkisyydellä, mystiikalla ja uskonnollisuudella. Toki muitakin polkuja on..itselläni taitaa olla tapahtumassa jotain samaa. olen alkanut huomata ettei tällaisissa oireissa ole pelättävää, niitä ei kannata paeta. kun oireita tutkii ja punnitsee, huomaa lopulta että ei se maailma sen pelottavampi olekaan, vaan kyse on jollain tavalla vain näkökulmasta, josta sitä tarkastelee. on tärkeintä ymmärtää, mikä MERKITYS elämällä on itselle, sillä vain siinä on järkeä. oman elämän arvojen ja merkityksen, kuten kristinuskonkin, avulla olen voittamassa depersonalisaation oireiden pelon.
te, jotka tunnette vakavasti kärsivänne oireista: ei kannata pelätä itse pelkoa, vaan tutkia sitä. ja kannattaa miettiä mitä oikeastaan pelkää noissa tilanteissa; itse huomasin pelkääväni oireissani lähinnä yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteita, ja näihin asioihin keskittymällä kohdallani tapahtui suuri muutos parempaan.
toivon että tästä hölynpölystä saa edes jotain selvää.
niille jotka kärsivät oireista pelottavalla tavalla olisi surta hyötyä keskustella pitkään ja hartaasti nämä pelot jo voittaneen kanssa, koska asiasta paljon ymmäetävä ihminen voi ohjata ja auttaa pelko-oireista depersonalisaatikkoa ymmärtämään tuntemuksia uusista näkökulmista.
itse en nyt edelleenkään oireista varsinaisesti nauti, mutta on niissä toki tiettyä positiivistakin mielenkiintoisuutta. en enää koe juuri ongelmaksi oireitani, ja uskon jopa ettei minua haittaa vaikka ne jäisivät lopuksi elämääni. vaikka tuohonkaan en usko, sillä voitettuani pelot en enää ole läheskään yhtä sidottu sellaisiin ajatuksiin.
älkää immeiset vaipuko epätoivoon. :) - lemland
Minä en ole kokenut tätä olotilaa ollenkaan ahdistavaksi. Eräänä aamuna vain nukuin pommiin muutaman tunnin ja ajattelin, että onpas sekava olo, joka johtunee vain sekaisin menneestä päivärytmistä. Mutta olo ei vaan lakannut. Muutaman päivän ihmettelin tätä ns. "silmiä sulkevaa" ja oman peilikuvansa tuntemattomaksi tehnyttä olotilaa.
Paljon kun koneella istun, rupesin hakemaan depersonalisaatiosta tietoa (silloin nimeä tietämättä) netistä, ja löysin juuri tämän viestiketjun. Luin Siivolan artikkelin joka ei sillon tuntunut mitenkään järkevältä. Olin tutustunut paljon erilaisiin mielenterveyshäiriöihin ja tiesin psykoosin, dissosiatiivisen persoonallisuushäiriön ym. oireet ja olin varma, että mistään niin "vakavasta" ei ollut kysymys. Equuleuksen kuvaus olotilastaan täsmäsi niin hyvin omaani, että olin jo varma mistä "kärsin".
Elin kuitenkin elämääni välittämättä siitä sen enempää; Kävin kesätöissä, suoritin moottoripyöräkortin, tein päiväaskareitani ja näin kavereitani aivan kuten ennenkin, eikä tuntunut, että mielenterveys ei järkkynyt vaan vahvistui. En säikähdä mitään uusia tilanteita, jotka ennen, kun olin vielä "normaali", toivat tämän olon päälle, ja migreenikin, joka stressin kautta on näyttänyt usein tulevan, on lakannut iskemästä päälle tämän olon jälkeen.
Esimerkkejä piisaisi vaikka millä mitalla, miten tunnen itseni henkisesti ja sosiaalisesti vahvemmaksi henkilöksi. Yksi hyvä esimerkki on se, kun insinööriajossa ei OIKEASTI jännittänyt tippaakaan, yleensä kun kokelaat ovat ns. kusi sukassa tai puntissa.
Ne, jotka voin luetella hyviksi puoliksi tästä olotilasta entiseen verrattuna ovat turhan stressin kokemisen puuttuminen, "normaaleja" ihmisiä hätäännyttävät tilanteet (esim. onnettomuudet) eivät hätkäytä minua, vaan osaan toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja tietty oikea todellisuudentaju. Alussa kun tämä olotila puski päälle, mikään ei tuntunut aidolta. Mutta kun olen hyväksynyt sen ja oppinut elämään sen kanssa, mikään ei oikeastaan voisi tuntua todellisemmalta kuin tässä olotilassa koetut asiat.
Mikään muu minua tässä ei häiritse kuin kova hajamielisyys (unohdan helposti mitä olin sanomassa jos joku keskeyttää puheeni ja muiden yksinkertaisten asioiden unohtaminen) ja kaiken näkeminen niin kuin olisin kiikarit päässä. En siis tunne näkeväni kokonaista kuvaa näkökentästäni, joka tuntui alussa todella ahdistavalta, mutta en ole sitä sen enempää ajatellut.
En edes tiedä, haluanko palata takaisin entiseen. Tuntuu kuin palaisin takaisin nukkumaan todelliselta tuntunutta untani.
Tulipas pitkä viesti :D - kaikki on tyhjää
lemland kirjoitti:
Minä en ole kokenut tätä olotilaa ollenkaan ahdistavaksi. Eräänä aamuna vain nukuin pommiin muutaman tunnin ja ajattelin, että onpas sekava olo, joka johtunee vain sekaisin menneestä päivärytmistä. Mutta olo ei vaan lakannut. Muutaman päivän ihmettelin tätä ns. "silmiä sulkevaa" ja oman peilikuvansa tuntemattomaksi tehnyttä olotilaa.
Paljon kun koneella istun, rupesin hakemaan depersonalisaatiosta tietoa (silloin nimeä tietämättä) netistä, ja löysin juuri tämän viestiketjun. Luin Siivolan artikkelin joka ei sillon tuntunut mitenkään järkevältä. Olin tutustunut paljon erilaisiin mielenterveyshäiriöihin ja tiesin psykoosin, dissosiatiivisen persoonallisuushäiriön ym. oireet ja olin varma, että mistään niin "vakavasta" ei ollut kysymys. Equuleuksen kuvaus olotilastaan täsmäsi niin hyvin omaani, että olin jo varma mistä "kärsin".
Elin kuitenkin elämääni välittämättä siitä sen enempää; Kävin kesätöissä, suoritin moottoripyöräkortin, tein päiväaskareitani ja näin kavereitani aivan kuten ennenkin, eikä tuntunut, että mielenterveys ei järkkynyt vaan vahvistui. En säikähdä mitään uusia tilanteita, jotka ennen, kun olin vielä "normaali", toivat tämän olon päälle, ja migreenikin, joka stressin kautta on näyttänyt usein tulevan, on lakannut iskemästä päälle tämän olon jälkeen.
Esimerkkejä piisaisi vaikka millä mitalla, miten tunnen itseni henkisesti ja sosiaalisesti vahvemmaksi henkilöksi. Yksi hyvä esimerkki on se, kun insinööriajossa ei OIKEASTI jännittänyt tippaakaan, yleensä kun kokelaat ovat ns. kusi sukassa tai puntissa.
Ne, jotka voin luetella hyviksi puoliksi tästä olotilasta entiseen verrattuna ovat turhan stressin kokemisen puuttuminen, "normaaleja" ihmisiä hätäännyttävät tilanteet (esim. onnettomuudet) eivät hätkäytä minua, vaan osaan toimia rauhallisesti ja järkevästi, ja tietty oikea todellisuudentaju. Alussa kun tämä olotila puski päälle, mikään ei tuntunut aidolta. Mutta kun olen hyväksynyt sen ja oppinut elämään sen kanssa, mikään ei oikeastaan voisi tuntua todellisemmalta kuin tässä olotilassa koetut asiat.
Mikään muu minua tässä ei häiritse kuin kova hajamielisyys (unohdan helposti mitä olin sanomassa jos joku keskeyttää puheeni ja muiden yksinkertaisten asioiden unohtaminen) ja kaiken näkeminen niin kuin olisin kiikarit päässä. En siis tunne näkeväni kokonaista kuvaa näkökentästäni, joka tuntui alussa todella ahdistavalta, mutta en ole sitä sen enempää ajatellut.
En edes tiedä, haluanko palata takaisin entiseen. Tuntuu kuin palaisin takaisin nukkumaan todelliselta tuntunutta untani.
Tulipas pitkä viesti :DOlen itsekin tutustunut eri mielenterveyden häiriöihin kun olen yrittänyt etsiä että mikähän minussa on vikana. Olen kärsinyt masennuksesta vähän aikaa sitten mutta nyt sen jälkeen kun alkoi kesäloma olen siitä asti tuntenut vain hirveää oloa jossa kaikki tuntuu vain tyhjältä, millään ei ole mitään väliä, tuntuu kuin olisin ns. henkisesti kuollut ja tuntuu kuin ajatukseni olisivat ihan sekaisin.
Onko kenestäkään apua? - tunteilla on syynsä
kaikki on tyhjää kirjoitti:
Olen itsekin tutustunut eri mielenterveyden häiriöihin kun olen yrittänyt etsiä että mikähän minussa on vikana. Olen kärsinyt masennuksesta vähän aikaa sitten mutta nyt sen jälkeen kun alkoi kesäloma olen siitä asti tuntenut vain hirveää oloa jossa kaikki tuntuu vain tyhjältä, millään ei ole mitään väliä, tuntuu kuin olisin ns. henkisesti kuollut ja tuntuu kuin ajatukseni olisivat ihan sekaisin.
Onko kenestäkään apua?Vaikea sanoa vielä viesti perusteella. Koska olosi pahentui kesäloman aloittamisen jälkeen, niin voisi veikata, että sinulla on ollut aikaa pysähtyä kaikesta tekemisestä ja siksi pinnan alla olevat tukahdetut tunteet/tarpeet aiheuttavat tuon olosi.
Hyvä jos voit puhua asiasta jollekulle. Tukiasema.net -sivuistolta aattaa löytyä keskusteluja, joista on apua.
Tsemppiä - "lemland"
kaikki on tyhjää kirjoitti:
Olen itsekin tutustunut eri mielenterveyden häiriöihin kun olen yrittänyt etsiä että mikähän minussa on vikana. Olen kärsinyt masennuksesta vähän aikaa sitten mutta nyt sen jälkeen kun alkoi kesäloma olen siitä asti tuntenut vain hirveää oloa jossa kaikki tuntuu vain tyhjältä, millään ei ole mitään väliä, tuntuu kuin olisin ns. henkisesti kuollut ja tuntuu kuin ajatukseni olisivat ihan sekaisin.
Onko kenestäkään apua?Depersonalisaation myötä on maailman, todellisuus ja sen tosiasiat tullut koettua todella hyvin. Asioita pitemmälle ajattelemalla tuntuu helposti siltä, että missään ei ole mitään järkeä. Mutta eipä siitä kitiseminen auta, ja elämä kun on "tyhjää" ja "merkityksetöntä", olisi tyhmää heittää hukkaan tämä suurella sattumalla syntynyt tapahtuma, mysteeri, jota kutsumme elämäksi.
Tuntemukset pitää vain hyväksyä ja elää elämäänsä sitä ajattelematta. Kokemuksesta tiedän, että paikallaan polkemisesta tulee vain hulluksi. Ellet sitten satu oikeasti sairastamaan jotakin, jonka kululle et voi mitään, ovat neuvoni turhia. Mutta jos vika on vain halussasi hyväksyä elämä "turhana pelinä", opettele pääsemään sen ajatuksen yli. Viisautta ei ikävä kyllä voi parantaa..
En tiedä ymmärsinkö asiasi oikein, mutta kovin tutulta se kuulostaa.. - APU SINÄ SENKI VIKKELÄ APINA
"lemland" kirjoitti:
Depersonalisaation myötä on maailman, todellisuus ja sen tosiasiat tullut koettua todella hyvin. Asioita pitemmälle ajattelemalla tuntuu helposti siltä, että missään ei ole mitään järkeä. Mutta eipä siitä kitiseminen auta, ja elämä kun on "tyhjää" ja "merkityksetöntä", olisi tyhmää heittää hukkaan tämä suurella sattumalla syntynyt tapahtuma, mysteeri, jota kutsumme elämäksi.
Tuntemukset pitää vain hyväksyä ja elää elämäänsä sitä ajattelematta. Kokemuksesta tiedän, että paikallaan polkemisesta tulee vain hulluksi. Ellet sitten satu oikeasti sairastamaan jotakin, jonka kululle et voi mitään, ovat neuvoni turhia. Mutta jos vika on vain halussasi hyväksyä elämä "turhana pelinä", opettele pääsemään sen ajatuksen yli. Viisautta ei ikävä kyllä voi parantaa..
En tiedä ymmärsinkö asiasi oikein, mutta kovin tutulta se kuulostaa..TOI ON HELVETTIÄ TOI OLO SE EI MEE OHI PUHUMALLA TARVII KUNNON HOIDON JA MITÄ TE KITISETTE MUUTAMAN PÄIVÄN OLOSTA MULLA KESTÄNY JO 4 VUOTTA PUTKEEN JOKA PÄIVÄ JOKA TUNTI JOKA MINUUTTI JOKA SEKUNTTI.
- TK
APU SINÄ SENKI VIKKELÄ APINA kirjoitti:
TOI ON HELVETTIÄ TOI OLO SE EI MEE OHI PUHUMALLA TARVII KUNNON HOIDON JA MITÄ TE KITISETTE MUUTAMAN PÄIVÄN OLOSTA MULLA KESTÄNY JO 4 VUOTTA PUTKEEN JOKA PÄIVÄ JOKA TUNTI JOKA MINUUTTI JOKA SEKUNTTI.
Uskon, että elävä ja rakastava Jumala voi auttaa ihmistä kaikessa hädässä. Olen ollut uskossa n. 25 vuotta ja Jumalan armosta raittiina. Ahdistuskokemuksia minulla on ollut. Olen saanut paljon apua keskustelemalla asioistani pitkään ja hartaasti. Uskon vakaasti edelleen, että Jumala kyllä auttaa, kun todella käännymme Hänen puoleensa. "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 51:15. Raamatusta ja uskovien yhteydestä olen saanut paljon apua.
- TyrNimaNteli
APU SINÄ SENKI VIKKELÄ APINA kirjoitti:
TOI ON HELVETTIÄ TOI OLO SE EI MEE OHI PUHUMALLA TARVII KUNNON HOIDON JA MITÄ TE KITISETTE MUUTAMAN PÄIVÄN OLOSTA MULLA KESTÄNY JO 4 VUOTTA PUTKEEN JOKA PÄIVÄ JOKA TUNTI JOKA MINUUTTI JOKA SEKUNTTI.
Entä kun 40 vuotta ja enemmän.Välillä vuosia,jolloin ei jokapäiväistä.
???Voit kirjoittaa mulle,osoite löytyy......galleriasta. - TyrNimaNteli
TK kirjoitti:
Uskon, että elävä ja rakastava Jumala voi auttaa ihmistä kaikessa hädässä. Olen ollut uskossa n. 25 vuotta ja Jumalan armosta raittiina. Ahdistuskokemuksia minulla on ollut. Olen saanut paljon apua keskustelemalla asioistani pitkään ja hartaasti. Uskon vakaasti edelleen, että Jumala kyllä auttaa, kun todella käännymme Hänen puoleensa. "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 51:15. Raamatusta ja uskovien yhteydestä olen saanut paljon apua.
turva ja apu voi löytyä.
Mutta usein tarvitaan Luojan apumiehiä,jotka ovat koulutettuja lääkäreitä ja tutustuneet syvällisesti ihmisolemuksen syövereihin. - -Janne.
APU SINÄ SENKI VIKKELÄ APINA kirjoitti:
TOI ON HELVETTIÄ TOI OLO SE EI MEE OHI PUHUMALLA TARVII KUNNON HOIDON JA MITÄ TE KITISETTE MUUTAMAN PÄIVÄN OLOSTA MULLA KESTÄNY JO 4 VUOTTA PUTKEEN JOKA PÄIVÄ JOKA TUNTI JOKA MINUUTTI JOKA SEKUNTTI.
En usko, piste. Yleensä menee ohi muutamassa tunnissa.
- joku
Ehkä jotain kiinnostaa...kyseessä on ihmisiä kyseenalaistamassa arkikokemusta itsestään.http://www.youtube.com/watch?v=8MxMIg1rkYM&feature=related
- onnellinen.
,mutta se hävisi kun aloin syömään pientä määrää neurolepteja.
- auttaako lääke?
Ja montako milligrammaa? Ja kauanko kesti, että olo normalisoitui? Itse aloitin Abilifyn noin kuukausi sitten eikä vielä ainakaan näytä auttavan... Varmaan sama neorolepti auttaisi sitten minuakin. Kertokaa muutkin jos kokemuksia.
- lääkkeitä?
hei, kiinnostavaa. mitä neurolepteja otat? Mulla epätodellinen ja tyhjä olo jatkunut reilun vuoden. ihan mikä tahansa apu ois tervetullut!
- Illuusio
Olenkohan tollanen ihminen? Tuntuu kuin näkökenttä ja kolmiulotteinen avaruus olisi vain yksi osa maailmaa ja elän osittain ajatusmaailmassani joka on lähes yhtä vahva kuin maapallolla elämäni elämä. #Jos ei kiinnosta elää maailmassa niin vaihdetaan sitten ajatusmaailmaan". Nään maailman vain paikkana jossa värit, tuntoaisti, syvyys, korkeus, leveys, äänet, hajut kohtaavat toisensa kaavamaisesti, ajattelen maailman tavallaan hienona tietokonepelinä tai matemaattisena kaavana, yritän miettiä miltä maailma näyttäisi neliulotteisena tai kaksiulotteisena. Yritän liikutella shampaapulloa hermoston välityksellä vähän niinkuin jalkaani. Näkökenttä usein vääristyyy jos katson johonkin. Asiat näyttää aivan kuin hienoissa valokuvissa kolmiulotteisilta. Ajattelen maailman olevan olemassa mutta tahtoisin löytää kuudennen aistin jonka avulla näkisin sen todellisena enkä vain aistiharhana. En usko omiin aisteihini, ne ovat vain asia joka värittää elämääni. En tiedä missä olen kun en oikein löydä itseäni. Ajattelen eläväni kaikkien maailman inhmisten elämää samaan aikaan mutta en vain pysty sitä käsittämään tämän pään sisältä josta nyt kirjoitan. Asiat eivät oikein enää merkitse mitään muuta kuin värit ym. En tiedä onko minulla epätodellinen olo, jotenkin hieman nautinnollinen olo kokoajan mutta muita tunteita ei juurikaan ole, tai sitten on mutta ne on vaan niin tylsiä että en jaksa kiinnostua niistä. Ajatukset ei ole minun koska tavallaan minä vain kuuntelen ajatuksia joita aivoni minulle puhuvat. On vain hauskaa kun pystyy pakoilla kolmiulotteista avaruutta omaan ajtusmaailmaan ja vaihtaa takaisin jos jaksaa. Esimerkkejä on vaikka kuinka monta, mutta en jaksa kirjoittaa. En tiedä onko nämä oireta jostain sairaudesta eikä paljon kiinnostakkaan:D Elämä ei ole hyvää tai huonoa, se on elämää, joka on muuten harvinaisen mielenkiintoinen asia.
- TyrNimaNteli
siitä mistä edellä on kerrottu.
Derealisaatio ja deprsonalisaatio ei ole mitenkään nautinollinen juttu. - tiinammari
TyrNimaNteli kirjoitti:
siitä mistä edellä on kerrottu.
Derealisaatio ja deprsonalisaatio ei ole mitenkään nautinollinen juttu.Voi että ompas mielenkiintoista!Luin siis ihan juuri nyt tästä olotilasta.Nyt sain tietää,että myös muutkin kun minä ja eräs kaverini kärsivät tästä.En ole osannut luokitella tätä joksikin psyykkiseksi olotilaksi?Siis hä?Tunnetila se vaan on ollut minulle.En tiedä varmasti puhutaanko samasta olotilasta.En tiedä mitä tunnette silloin,mutta minulla yleensä jossain tilassa(sanotaanko esimerkiksi tunnilla) kun joudun kauan tekemään tai olemaan tietyssä tilassa niin hetken päästä ikäänkuin mieleni sukeltaisi johonkin syvempään olotilaan.Tuntuu etten ole olemassa.Ruumiini on kadonnut.Tunnen sen,mutta toisaalta osaan "erottaa" mielen ja ruumiin mielessäni.Kaikki tuntuu naurettavan hassulta.Mutta eipä juuri silloin naurata.Mieli meinaa rikkoa skriptejä ja tajuan kuinka helposti se olisi tehtävissä,silti ruumiini ja viimeiset käytössä oleva järki pitää minua paikalla ja siinä saan sitten sinnitellä!Siis tosi hassua,mutta hyvin mielenkiintoista.
- ......
Elämä on pelkkä aistiharha, peli ja leikki, jonka ihminen on itse valinnut. Jotkut ihmiset sotkeutuvat tähän harhaan ja kuvittelevat sen olevan todellisuutta. Elä täysillä ja nauti joka hetki. Jos tuntuu, että et ymmärrä, niin lue esimerkiksi kirja Taosta Maahan.
Nauti elämästä :) - se jeessus
Maailma on 3D-tietokonepeli randombug-seedillä. Nimeltään: Real Life MMO with ultra high realism projected through from your hardware Brain1003 Z-buffer 2-dimensionally to your Eye2001PRO-graphics card.
- :p
Toki, kärsinyt jo pitkän aikaa mutta muistan kuinka nautin asioista enemmän kun tajusin paremmin. Kuitenkin koen nykyään itseni paljon viisaammaksi sillä koen ja näen asiat erilailla kuin muut ihmiset, valitettavasti elämän liiallinen mietiskely saa kyllä pään niin sekaisin.. se saa ajattelemään että näkeekö itse maailman paremmin kuin muut ihmiset vai onko vain niin tärähtänyt.. ehkä haluasin entiseen mutta pelkään "massaan sekoittumista " :p
- Sikermän Idiopää
A. Kirkon pihalla seisoo mies
B. En tunne häntä
C. Hän ryhtyy psykopatioissa vainoamaan mua. Olen koko hänen elämänsä ja perheensä
D. Sekoitan hänet jatkuvasti muihin ihmisiin.
E. Hän pakenee ja pitää yllä ilmeisesti omaa casinoa, jolla rahoittaa toimensa, jotka kohdistuvat minuun.
Totean tarvitsevani omaa aikaa ja uskontoa, siksi minutkin on konfirmoitu. Hänestä nousi tuolloin mieleen käsitteitä ruusuristiläisyys, florismi, lenkkeily, siis paljon hyvää lahjoja yms. Yleisimmät lahjat ovat kirjallisuus ja astiat. Sitten tulee matkustelu... Tarkoitatko tätä? - Minervä
Sikermän Idiopää kirjoitti:
A. Kirkon pihalla seisoo mies
B. En tunne häntä
C. Hän ryhtyy psykopatioissa vainoamaan mua. Olen koko hänen elämänsä ja perheensä
D. Sekoitan hänet jatkuvasti muihin ihmisiin.
E. Hän pakenee ja pitää yllä ilmeisesti omaa casinoa, jolla rahoittaa toimensa, jotka kohdistuvat minuun.
Totean tarvitsevani omaa aikaa ja uskontoa, siksi minutkin on konfirmoitu. Hänestä nousi tuolloin mieleen käsitteitä ruusuristiläisyys, florismi, lenkkeily, siis paljon hyvää lahjoja yms. Yleisimmät lahjat ovat kirjallisuus ja astiat. Sitten tulee matkustelu... Tarkoitatko tätä?Vai oletko itse, siitä on kysymys depersonalisaatiossa? Epäsiistiä... Siistiä taas on kaikki cool, kuten minä itse. Siistiä on myös tutustuminen ja rauhallisuus ja aitous. Konfirmaatio tukee kaikkia näitä aatteita.
- 424
Dissosiaatio - yksi avainsana depersonalisaatioon.
- Chakra..
Nämä ns. depersonalisaatiohäiriöt johtuvat ihmisen tunnekehosta, joka kummallista kyllä on unohdettu pohjoismaisessa lääketieteessä. Esimerkiksi Intiassa ihmisen tunnekeho, eli aura on tuttu kaikille. Aura muodostuu sakroista, energiakeskuksista, joita esimerkiksi joogassa stimuloidaan. Tämä leijumisen kokemus johtuu siitä, että ihminen aistii tunnekehonsa kautta ympäristöään, ja sen takia voi kokea tällaisia despersonalistisia kokemuksia. Niissä ei ole mitään väärää tai pahaa. Jotkut ihmiset näkevät nämä aurat, jotkut eivät. Itse näitä näen, joten aihe on tuttu. Nykytiede ei pysty tätä toistaiseksi todistamaan, mikä on todella kummallista. Tunnekehossamme näkyy mm. tulevat sairaudet ja ahdistukset. Tiesittekö, että fyysiset sairaudet tulevat omista ajatuksistamme ja tunteistamme? Tästä on olemassa paljon tietoa ja kirjallisuutta jos aihe kiinnostaa.
- entinen deper...
kyllä kärsin vuosia tästä ahdistavasta olosta.siihen auttoi vasta oikea terapia kävin iri terapioissa mutta oikeaa terapiaa piti hakea.siiihen auttoi kontaktin harjoittelua .tunteiden tunnistamista kokemista.mutta kontakti olo avain sana tervehtymiseeni ja tunne muuttui pikkuhiljaa .
- Annukka Tytti
Minulla ei ole deperonalisaatiota, mutta olen kyllä terveenä ihmisenä kokenut sen kaltaisia tunteita, eivätkä ne ole olleet mitenkään miellyttäviä. Eniten hämmästytti kun niin moni tällä palstalla kirjoitti kokevan ympärillänsä olevan maailman epätodelliseksi. Itse olen kokenut lähinnä niin että aivan kuin olisin jossain irralla itsestäni ja katselisin omia touhujani ja omaa elämääni kuin robottia, joka vain elelee täällä. Koin oman persoonani epätodelliseksi, samoin omat sanani ja ajatukseni, mutta maailma ympärilläni pysyi minulle silti todellisena.
- HelskeP
OSA 1
Hei!
Monia vuosia sitten,kun aloin tehdä sydämenavausharjoituksia/ läsnäoloharjoituksia (olin myös taidekoulussa polttelin pilveä silloin tällöin,nämä kaikki stressi saavat depersonaatiota tapahtumaan) sain silloin tällöin depersonalisaatiokohtauksia.
Joidenkin vuosien päästä valaistuin, ja siitä meni taas joitain vuosia,kun rupesin ymmärtämään,mistä kaikki vaikeuteni ovat johtuneet. (Valaistuneessa tilassa näet selvemmin oman sisäisen tilan ja tunteet (tässä tapauksessa puuttuvat tunteet. Te ette melko varmasti halua/pysty näkemaan tätä asiaa näin,mutta jos sinulla on depersonaatio-oireita (lanka itseen katkeaa),sinulla on kalkkeutunut käpyrauhanen. (Oikeat tunteet puuttuvat. Sitä on vaikea tajuta,kun (mahdollisesti) koko elämän olet ollut tuossa tilassa, et silloin voi alkaa tajuta millaista on tuntea oikeasti. Mutta jos esim. ihailet ihmisiä,jotka puhuvat rohkeasti ja joilla mahtava itseilmaisu, kertoo, että kaipaat tunteita (TUNTEITA).
Tässä lista muista tunnusmerkeistä: (Tätä tilaa on eriasteisina, joten voi olla yksi tai useampi oire)
-Hiljaisuus
-Tyhjyyden tunne
-Vakavuus,tietynlainen huumorintajuttomuus
-Tunne,että on erilainen kuin muut
-Tunne,että olet ”aito” ja muut ei
-Valokuvaushetket vaikeita
-Pakkomielteitä
-Saatat muuttua aina kulloinkin eri ihmisen kaltaiseksi, kenen seurassa olet /Yli-empaattinen(henkilökohtaiset rajat puuttuu, oikeat tunteet tekisi ne)
-Et saa nautintoa seksistä
-Rypyttömät kasvot
-Joku saattaa ”haukkua” kylmyydestä
-Ei muista esim. lapsuudesta ¨mitään.(Riippuu,milloin rauhanen kalkkeutui) Muutenkin saataa olla huono muisti).
-Musiikki ( aistit) tärkeitä (täyttävät tyhjiöö)
-Riippuvuuksia (haet muualta elämää koska tunteet puuttuvat) (helpompi lopettaa sen jälkeen kun kuorit käpyrauhasen c-vit. kuurilla)
-Silmien karsastus (Et pysty katsomaan itseäsi peilistä(silmiin),muiden vaikea katsoa kumpaankin silmään)(voi tulla vuosien mittaan).
Depersonaatiota tulee,koska sinulla ei ole tunteita et ole paikalla.(Siis yleensäkin ei vain depersonaatio-hetkellä). Joten kun teet jotain,mitä alussa mainitsin (henk.harjoitukset,päihteet,stressi,taide), irtoaa sun yhteys sisäiseen ohueen linkkiin,ohueen yhteyteen maailmaan. Ihmisellä on muutakin kuin tuo linkki,et ole ikinä siitä tiennyt (riippuu milloin käpyrauhasesi kalkkeutui,minulla se tapahtui jo ihan pienenä).
Käpyrauhasen kalkkeutumista (kuva en.wikipedia.org/wiki/Pineal_gland) aiheuttaa FLUORI. (Kalkkeutumattomassa rauhasessa pieniä aukkoja pinnassa,kalkkeutuneessa ei.)
Fluori on lyijyäkin myrkyllisempää. Se on raskasmetalliteollisuuden jäte. Netissä luin juttua, että vuosikymmeniä sitten tuo teollisuus mietti miten sen jätteen sais hävitettyä huokein kustannuksin.Sitten se päätyi kaikkien suihin,eikä vieläkään sieltä sitä ole saatu pois.
Luin myös miten esim. Hitler ( USA:ssa johto 1950-luvulla??) oli halunnut kehitellä ainetta/tapaa massojen kontrolloimiseksi. Nimittäin fluori (kalkkeuttaessaan käpyrauhasen) kaventaa ihmisen olemista ja tunteita niin olemattomiin,tekee susta tyhmän,että TOIMII tosiaan. Toivottavasti kärähtävät PIAN tästä. Niin monia elämiä on mennyt hukkaan tämän takia.
ELI FLUORI AIHEUTTAA TÄMÄN. Fluoria siis:
-Hammastahnassa(osta fluoriton ekokaupasta)
-Oluessa
-Tupakassa(on olemassa lisäaineetonta tupakkaa, =pelkkää tupakkaa))
-Torjunta-aineissa(varsinkin viinirypäleissä)
-Tamarindissa
-Hammaslääkärillä laittavat joskus
-Joissain lääkkeissä,esim. hiivasienilääkkeissä
-Joissain maissa, esim USAssa juomavedessä- HelskeP
OSA 2
MITEN PÄÄSET EROON KALKKIKERROSTUMASTA?
Syöt happoneutralisoitua C-vitamiinia 4-6(-?) kuukautta alkaen 3000mg päivässä (1000mg aamulla,1000 mg päivällä ja 1000mg ennen nukk.menoa). Mitä enemmän syöt, sitä parempi ja sitä nopeammin saat puhdistuksen käytyä loppuun.
C-vitamiinin on oltava happoneutralisoitua,koska käpyrauhanen (kuten ei muukaan elimistö) ei tykkää happamuudesta. (Se aih. syöpää.Tämän mokan lääkärit tekivät, kun testasivat suuria C-vitamiinimääriä. C-vitamiini ei ole vaarallista suurina määrinä,elimistö tekee hormoneja siitä,hapan versio vaurioittaa.)
Lisäksi nämä voi auttaa kuorimaan:
-Spirulina
-Suolavesi (Ei saa olla ”tavallista” suolaa, koska sekin on muutettu kropalle aggressiiviseen (ja ravinneköyhään) muotoon,käytä kuningassuolaa tms. (saa luontaistuotekaupoista).
PS.Jos syöt lääkärin määräämiä lääkkeitä, (varsinki psyyke-) et voi tehdä tätä kuuria. (Koska tässä hermosto alkaa muuttua, ja lääkkeet sekoittaa tän prosessin). Sun pitää lopettaa ne ja sitten vasta voit aloittaa tän kuurin.
Kannattaa tehdä tämä puhdistus. Sen jälkeen kun olin tämän tehnyt, tuntui,että en ollut edes ollut elossa aikaisemmin.
Tässä merkkejä,joista tiedät,että kalkkikerrostuma alkaa poistua rauhasen päältä (siis en muuten muistanut mainita aikaisemmin,että Fluori muuttaa kalsiumin sellaiseen muotoon,joka tekee kerroksen käpyrauhasen päälle.)
-Ps. Nämä oireet voi olla rankkoja, mutta jäin itsekin henkiin
-Levottomat jalat
-Lihaksissa nykii
-Painetta silmissä/päässä
-Energiavirtoja päässä
-Tietoisuuden muutoksia (uusi hermosto ja OIKEAT TUNTEET alkaa muodostua)
-Et tiedä,miten kävellä,vetelyys
Vältä kuurin aikana stimulantteja (alkoholi,kahvi,tupakka,huumeet,tee (musta,vihreä,valkoinen=kofeiinia),matte(=kofeiinia),inkivääri,chili etc., valkosipuli,raaka sipuli, jotku mausteet,kokis(kofeiinia),suklaa(kofeiinia),energiajuomat) koska ne ärsyttää herkkää hermostoa.
VAROITUS. Siten kun sulla on näitä puhdistumisen merkkejä, et voi enää lopettaa kuuria kesken,tai et pääse tasapainoon. Tee se loppuun.
PS.Puhdistusoireita tulee NOIN 2-4 (-?) kuukauden päästä kun aloitit.
JAKSAMISTA!!! :) :) Heli - HelskeP
HelskeP kirjoitti:
OSA 2
MITEN PÄÄSET EROON KALKKIKERROSTUMASTA?
Syöt happoneutralisoitua C-vitamiinia 4-6(-?) kuukautta alkaen 3000mg päivässä (1000mg aamulla,1000 mg päivällä ja 1000mg ennen nukk.menoa). Mitä enemmän syöt, sitä parempi ja sitä nopeammin saat puhdistuksen käytyä loppuun.
C-vitamiinin on oltava happoneutralisoitua,koska käpyrauhanen (kuten ei muukaan elimistö) ei tykkää happamuudesta. (Se aih. syöpää.Tämän mokan lääkärit tekivät, kun testasivat suuria C-vitamiinimääriä. C-vitamiini ei ole vaarallista suurina määrinä,elimistö tekee hormoneja siitä,hapan versio vaurioittaa.)
Lisäksi nämä voi auttaa kuorimaan:
-Spirulina
-Suolavesi (Ei saa olla ”tavallista” suolaa, koska sekin on muutettu kropalle aggressiiviseen (ja ravinneköyhään) muotoon,käytä kuningassuolaa tms. (saa luontaistuotekaupoista).
PS.Jos syöt lääkärin määräämiä lääkkeitä, (varsinki psyyke-) et voi tehdä tätä kuuria. (Koska tässä hermosto alkaa muuttua, ja lääkkeet sekoittaa tän prosessin). Sun pitää lopettaa ne ja sitten vasta voit aloittaa tän kuurin.
Kannattaa tehdä tämä puhdistus. Sen jälkeen kun olin tämän tehnyt, tuntui,että en ollut edes ollut elossa aikaisemmin.
Tässä merkkejä,joista tiedät,että kalkkikerrostuma alkaa poistua rauhasen päältä (siis en muuten muistanut mainita aikaisemmin,että Fluori muuttaa kalsiumin sellaiseen muotoon,joka tekee kerroksen käpyrauhasen päälle.)
-Ps. Nämä oireet voi olla rankkoja, mutta jäin itsekin henkiin
-Levottomat jalat
-Lihaksissa nykii
-Painetta silmissä/päässä
-Energiavirtoja päässä
-Tietoisuuden muutoksia (uusi hermosto ja OIKEAT TUNTEET alkaa muodostua)
-Et tiedä,miten kävellä,vetelyys
Vältä kuurin aikana stimulantteja (alkoholi,kahvi,tupakka,huumeet,tee (musta,vihreä,valkoinen=kofeiinia),matte(=kofeiinia),inkivääri,chili etc., valkosipuli,raaka sipuli, jotku mausteet,kokis(kofeiinia),suklaa(kofeiinia),energiajuomat) koska ne ärsyttää herkkää hermostoa.
VAROITUS. Siten kun sulla on näitä puhdistumisen merkkejä, et voi enää lopettaa kuuria kesken,tai et pääse tasapainoon. Tee se loppuun.
PS.Puhdistusoireita tulee NOIN 2-4 (-?) kuukauden päästä kun aloitit.
JAKSAMISTA!!! :) :) HeliLife-kaupan oma merkki halvin (90 tablettia n. 17 euroa), muistakin luontaistuotekaupoista saa (kalliimpia??).. (Happoneutralisoitu C-vitamiini)
- Anonyymi
HelskeP kirjoitti:
OSA 2
MITEN PÄÄSET EROON KALKKIKERROSTUMASTA?
Syöt happoneutralisoitua C-vitamiinia 4-6(-?) kuukautta alkaen 3000mg päivässä (1000mg aamulla,1000 mg päivällä ja 1000mg ennen nukk.menoa). Mitä enemmän syöt, sitä parempi ja sitä nopeammin saat puhdistuksen käytyä loppuun.
C-vitamiinin on oltava happoneutralisoitua,koska käpyrauhanen (kuten ei muukaan elimistö) ei tykkää happamuudesta. (Se aih. syöpää.Tämän mokan lääkärit tekivät, kun testasivat suuria C-vitamiinimääriä. C-vitamiini ei ole vaarallista suurina määrinä,elimistö tekee hormoneja siitä,hapan versio vaurioittaa.)
Lisäksi nämä voi auttaa kuorimaan:
-Spirulina
-Suolavesi (Ei saa olla ”tavallista” suolaa, koska sekin on muutettu kropalle aggressiiviseen (ja ravinneköyhään) muotoon,käytä kuningassuolaa tms. (saa luontaistuotekaupoista).
PS.Jos syöt lääkärin määräämiä lääkkeitä, (varsinki psyyke-) et voi tehdä tätä kuuria. (Koska tässä hermosto alkaa muuttua, ja lääkkeet sekoittaa tän prosessin). Sun pitää lopettaa ne ja sitten vasta voit aloittaa tän kuurin.
Kannattaa tehdä tämä puhdistus. Sen jälkeen kun olin tämän tehnyt, tuntui,että en ollut edes ollut elossa aikaisemmin.
Tässä merkkejä,joista tiedät,että kalkkikerrostuma alkaa poistua rauhasen päältä (siis en muuten muistanut mainita aikaisemmin,että Fluori muuttaa kalsiumin sellaiseen muotoon,joka tekee kerroksen käpyrauhasen päälle.)
-Ps. Nämä oireet voi olla rankkoja, mutta jäin itsekin henkiin
-Levottomat jalat
-Lihaksissa nykii
-Painetta silmissä/päässä
-Energiavirtoja päässä
-Tietoisuuden muutoksia (uusi hermosto ja OIKEAT TUNTEET alkaa muodostua)
-Et tiedä,miten kävellä,vetelyys
Vältä kuurin aikana stimulantteja (alkoholi,kahvi,tupakka,huumeet,tee (musta,vihreä,valkoinen=kofeiinia),matte(=kofeiinia),inkivääri,chili etc., valkosipuli,raaka sipuli, jotku mausteet,kokis(kofeiinia),suklaa(kofeiinia),energiajuomat) koska ne ärsyttää herkkää hermostoa.
VAROITUS. Siten kun sulla on näitä puhdistumisen merkkejä, et voi enää lopettaa kuuria kesken,tai et pääse tasapainoon. Tee se loppuun.
PS.Puhdistusoireita tulee NOIN 2-4 (-?) kuukauden päästä kun aloitit.
JAKSAMISTA!!! :) :) HeliTosiasiassa vesiliukoisena aineena kaikki ylimäärä C-vitamiini tulee pississä ulos.
Humpuukihoitosi on edelleen humpuukia.
- san9
itselläni ollut nyt noin puolisen vuotta silloin tällöin tämmöinen olo. Nyt lähiaikoina katkeamattomasti. Koen itseni epätodeksi, ja tila on ahdistava ja pelottava silloin tällöin. Olen yrittänyt lähinnä olla ajattelematta asiaa, mutta siitä nyt ei tunnu olevan apua. Fiilis oli alkuun aika harvinainen ja satunnainen. Huomasin sen, että kun muutamaan kertaan erehdyin polttamaan pilveä, se ei todellakaan auttanut asiaa. Olen ruvennut pohtimaan elämää ylipäänsä liian syvältä ja varsinkin pilvessä kaikki tuntuu niin epätodelta. Haluaisin vain nauttia elämästä, mutta se ei aina tunnu onnistuvan. Yhden kaverin kanssa asia tuli puheeksi kun oltiin ryyppäämässä ja hänelläkin on ollut samanlainen fiilis noin. vuoden.. Asiasta ei olla tuon yhden illan jälkeen keskusteltu, mutta pelko tulla hulluksi on vähän hiipunut kun olen lukenut psykologien sanovan, että niin pitkään kun luulee tulevansa hulluksi, sitä ei luultavasti tule. Ei kai tämä sen vakavampaa ole, mutta hienoa olisi päästä tästä jotenkin yli. Oppia nauttimaan taas elämästä ja unohtaa turha maailmankaikkeuden pohtiminen. Pelkästään sen tietäminen, ettei ole ainoa, joka tämmöistä kokee on lohduttavaa. Kiitos ja kuittaus.
- teb
hei, mahtavaa lukea, että muillakin näitä oloja. Itellä on epätodellinen ja tyhjä olo ollut reilun vuoden. Mä kävin psykodynaamista terapiaa 2,5 vuotta. se vaan pahensi kaikkia ongelmia, ja siinä terapian loppuvaiheessa alkoi tämä karsea epätodellisuus. aluksi kärsin siitä tosi paljon! Olen aina ennen ollut niin elämäniloinen ja läsnäoleva ja nauttinut elämästä! Kaikki kaverit kauhistui, kun muutuin niin hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi yhtäkkiä.
Hakeuduin psykiatrille, joka heti antoi mulle neurolepti-reseptin. Ennen en oisi ikinä ikinä ottanut mitään psyykelääkkeitä, mutta olin jo kai niin alistunut tähän nyky-systeemiin, että aloitin ne, tosin pienimmällä annoksella. ja ihme tapahtui: ne auttoivat epätodelliseen oloon. tosin aloitin samaan aikaan myös uuden työn, joka toi rakennetta elämään. sekin saattoi olla syynä olon paranemiseen. No lääkkeillä on sitten omat sivuvaikutuksensa, ja muutenkin vaikutus alkoi muutaman kuukauden päästä hiipua ja annosta olisi pitänyt lisätä. päätin sitten lopettaa ne kokonaan. siitä alkoi sitten kaamea maaninen kausi, jota en haluaisi muistella...
Nyt hieman parempi olo, mutta vieläkin tosi epätodellinen ja tyhjä. elämä ei oo ollut oikeaa Elämää. Oisi tosiaan ihanaa taas nauttia elämästä ja Tuntea niinkuin ennen.
Oon huomannut, että mulla tää ainakin liittyy osaksi dissosiaatio-oireisiin. Mulla auttaa se, että on selkeä rakenne elämässä. tyhjän päällä oleminen ja epäselvyys pahentaa oloa.
mutta oisi tosi mahtavaa kuulla mitä teille kaikille aiemmin kirjottaneille kuuluu???!! ja oisi joskus kiva tavata muitakin tästä kärsiviä.. - san9
teb kirjoitti:
hei, mahtavaa lukea, että muillakin näitä oloja. Itellä on epätodellinen ja tyhjä olo ollut reilun vuoden. Mä kävin psykodynaamista terapiaa 2,5 vuotta. se vaan pahensi kaikkia ongelmia, ja siinä terapian loppuvaiheessa alkoi tämä karsea epätodellisuus. aluksi kärsin siitä tosi paljon! Olen aina ennen ollut niin elämäniloinen ja läsnäoleva ja nauttinut elämästä! Kaikki kaverit kauhistui, kun muutuin niin hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi yhtäkkiä.
Hakeuduin psykiatrille, joka heti antoi mulle neurolepti-reseptin. Ennen en oisi ikinä ikinä ottanut mitään psyykelääkkeitä, mutta olin jo kai niin alistunut tähän nyky-systeemiin, että aloitin ne, tosin pienimmällä annoksella. ja ihme tapahtui: ne auttoivat epätodelliseen oloon. tosin aloitin samaan aikaan myös uuden työn, joka toi rakennetta elämään. sekin saattoi olla syynä olon paranemiseen. No lääkkeillä on sitten omat sivuvaikutuksensa, ja muutenkin vaikutus alkoi muutaman kuukauden päästä hiipua ja annosta olisi pitänyt lisätä. päätin sitten lopettaa ne kokonaan. siitä alkoi sitten kaamea maaninen kausi, jota en haluaisi muistella...
Nyt hieman parempi olo, mutta vieläkin tosi epätodellinen ja tyhjä. elämä ei oo ollut oikeaa Elämää. Oisi tosiaan ihanaa taas nauttia elämästä ja Tuntea niinkuin ennen.
Oon huomannut, että mulla tää ainakin liittyy osaksi dissosiaatio-oireisiin. Mulla auttaa se, että on selkeä rakenne elämässä. tyhjän päällä oleminen ja epäselvyys pahentaa oloa.
mutta oisi tosi mahtavaa kuulla mitä teille kaikille aiemmin kirjottaneille kuuluu???!! ja oisi joskus kiva tavata muitakin tästä kärsiviä..Juu kieltämättä olis kiva kehitellä joku chatti tai vastaava, ehdotuksia kellään? jos vaikka väsäisin irc-chatin..
- dissosiaatio
Olisiko psykodynaaminen terapia nostanut esiin aiemmin taustalla tai tiedottomassa olleita vaikeita tunteita. Itselleni kävi myös samoin psykodynaamisessa terapiassa. Sain neuroleptit apuun tilanteen kestämiseksi ja niinkuin sulla ne auttoivat dissosiaatio-oireisiin kuten derealisaatioon ja depersonalisaatioon sekä uhkaaviin tunteisiin jo pienellä annostuksella. Minulla neuroleptien tuoma apu jäi pysyväksi eikä minun enää ole tarvinnut kärsiä moisista dissosaatio-oireista. Jatkoin terapiaa ja pääsin minua vaivanneesta massiivisesta ahdistuksesta eroon myöskin.
Nykyään olo on täysin terve. Neuroleptejä syön silloin tällöin edelleen. Jos lopetan noiden ottamisen, saattaa mennä puoli vuottakin ihan hyvin, mutta varsinkin jos stressi pääsee iskemään niin on mahdollista, että tietyt uhkaavat tunteet palaavat. (jotka lähtevät aina saman tien pois, kun jatkan neuroleptien ottamista). Ei kuitenkaan derealisaation ta depersonalisaation kaltaiset tunteet enää ole tulleet takaisin. Voi olla, että minulla osittain jäi terapia kesken, koska tietyt uhkaavat tunteet voivat minulla palata ilman neuroleptejä. Mietin silloin terapiassa kovin paljon sitä kuinka syvälle uskallan näihin tunteisiin kajota. Ehkä nykyään uskaltaisin taas jatkaa terapiaa, mutta koska olo on terve jo pienelläkin neuroleptiannostuksella, niin en koe tarvetta jatkaa terapiaa. Ja toisaalta ei minulla enää ole siihen aikaa eikä rahaakaan. Käyttämästäni neuroleptista ei ole minulle myöskään mitään haittavaikutuksia.- teb
okei, hyvä kuulla! Mä oon ite (ollut) niin lääkevastainen, että sentakia ite sössin kun lopetin neuroleptit liian aikaisin. Voiko nleptejä tosiaan ottaa vain silloin tällöin?? Otatko aina "kuurin" vai vaan satunnaisesti kun on huono olo?? Mä oon luullut, että ne sekottais aivokemiat niin, että niitä pitäis jatkuvasti popsia.. Mun pitäis löytää jostain hyvä psykiatri, jonka kanssa voisi jutella näistä ja miettiä lääkitystä myöskin. Kellään suosituksia etelä-suomessa??
Tällä hetkellä otan neljäsosan(!) siitä pienimmästä annoksesta, joka mulle aikoinaan määrättiin. Ja sekin auttaa dissosiaatio-oireisiin hyvin. Mutta mieluiten tietty olisin kokonaan ilman lääkkeitä.. Ehkä munkin pitäisi jatkaa terapiaa tai löytää jokin hyvä terapia-suuntaus, että saisin asiat loppuunkäsiteltyä. Ainakin kehollisista terapioista on ollut apua. TRE on ollut tosi hyvä!
- 23-v nainen
Haluaisin joskus tuntea oikeasti olevani. Ajattelu tuntuu pahalta kun tuntuu etten oikesti ajattele mutta kuitenkin ajattelen koko ajan. Kuin oisin tyhjä ja ajatukseni ja kroppani olisi joku vieras kuori. Ja tää olo on ollu niin kauan ku muistan, siis ihan pienestä asti. Silloin ajattelin että mun aivot ei varmaan oo kehittyny tarpeeksi ja ehkä vanhempana olis selkeempi olo. Mut melkein pahenee vaan. Kukaan mun läheisistä ei ymmärrä tätä ja kattoo mua vaan että mitä sekoilet jos yritän selittää tätä. :(
- tulppisSKA
Tuli näitä kirjoituksia lukiessani mieleen,että muutamilla täällä saattaa oireiden syynä olla asperger syndrooma,eikä dissosisaatio tai Depersonalisaatio.
- PLayer?
Ohoh, tämähän on pitkäikäinen ketju. Liityn kerhoon. Minä henkilökohtaisesti uskon, että suuret, ravistavat muutokset elämässä voivat olla osallisina aiheuttamassa epätodellista oloa. Oma identiteetti ei vielä ole ehtinyt mukaan tapahtuneisiin muutoksiin ja siksi tuntuu omituiselta. Mitä enemmän asiaa pohtii ja surkuttelee mielessään, sitä enemmän vahvistuu depersonalisaation tunne, kun muistijäljet siitä ovat tuoreita. Eli kyseessä on tavallaan sellainen noidankehä, jossa depersonalisaatio-tunteesta muodostuu tietyllä tapaa pakkoajatus, kun oma itse yrittää epätoivoisesti löytää pakokeinoa vieraasta tilanteesta, johon todellisuudessa onkin ehkä jo sopeutunut.
Tosin oma kantanikin tuntuu tavallaan tekaistulta kun ajattelen omasta depersonalisatioituneesta (heh) mieleni nurkasta lähtien. Loppujen lopuksi maailma on vain sarja syy-seuraussuhteita, jotka johtavat eri asioiden tapahtumiseen, millä ei kumminkaan loppupeleissä ole mitään väliä. Silkkaa matematiikkaa. Mielenkiintoisen maailmasta tekee ongelma, miksi tietyt säännöt vallitsevat maailmankaikkeudessa. Minä en tunne jumalaa tavalliseen tapaan, minulle maailman luoja on periaatteessa vain fysiikan laki. Omat valintani perustuvat siihen, miten fyysinen olemukseni maan päällä kokee biologisista lähtökohdista selviytyvänsä parhaiten. Tavallaan tiedostan turhia ja itsestäänselviä asioita. Niistä puuttuu kaikki tunne. Tietysti aineenvaihdunnan häiriöt tms. (voivat johtua esim. aiemmin mainitusta käpylisäkkeen kalkkeutumasta, tai mistä lie) voivat sotkea tuon herkän järjestelmän, mikä taas voi johtaa sen vääristymiseen ja itsetuhoisuuteen, jonka vääristynyt mieli kokee oikeaksi ja mielekkääksi ratkaisuksi.
Vaikeasti selitettäviä asioita.- Murrosiän satoa
Hei , onko jossain keskustelua enemmän tästä aiheesta ?
Tarvitsisin kipeästi kokemuksia ja kuinka tästä voi parantua .
Jo yli 25 v elänyt tämän tunteen kanssa .
Ja vasta tänä syksynä sain tietää nimen olotilalleni .
- varmaan sekaisin
Itsellänikin on varmaan tätä (tai sitten dissosiaatiota tai jotain muuta), tälläkin hetkellä outo olo ja asiat jotka sanon ja teen tulee ihankuin seuraisin niitä vierestä ja käsittäisin ne jonkun muun kokemina. Joskus kylläkin tuntuu ihankuin jokin viisaampi henkilö olisi vierailemassa pääkopassa ja osaisi selittää ne tunteet ja ajatukset jotka koen muille ymmärrettävällä ja syvällisellä tavalla, joskus olo on äärimmäisen "seesteinen" ihankuin en tuntisi mitään tunteita, ja joskus olen hämmästyttävän puhelias ja sosiaalinen mitä en koe ollenkaan omaksi käytökseksi ja silloin ainakin tuntuu ihankuin seuraisin omaa käytöstäni pääkopasta mutten oikeasti olisi tilanteessa se joka puhuu ja on paikalla.
Monesti unohtelen asioita; mietin että mitä ihmettä mun pitikään tehdä seuraavaksi, mikä sen hyvän laulajan nimi olikaan jota oon nyt kahden/kolmen kuukauden sisällä kuunnellut jatkuvasti, onko oregon mauste vai joku osavaltio usassa (näköjään osavaltio ja ilmeisesti myös joku bändi ja oregano sitten tietty se mauste, ja enpä edes tiennyt tietäväni että usassa on ton niminen osavaltio) ja kaikenlaista outoa, turhaa ja mielenkiintoista. Joskus oma kuva peilissä näyttää vieraalle ja joskus kun nään oman nimen kirjoitettuna niin mietin että onko se kirjoitettu aina noin, sitä myös tapahtuu jatkuvasti että vilkaisen jotain sanaa/kirjoitusta ja sitten mietin hetken myöhemmin että missä niin luki.
Yleensä olen kumminkin väsynyt ja ehkä kaikki johtuu vaan siitä että, tunnen tälläista lähes loputonta väsymystä, joka vaan pahenee jos nukun enemmän kuin normaalisti. Säännöllisen unirytmin olen huomannut auttavan ja nyt kun työvuorot heittelehtii ja unirytmi(ttömyys) vaihtelee niiden mukaan niin olen taas alkanut kokemaan tuota outoa oloa.
Mietin että, mitä tämä on voiko tämä olla dissosiaatiota, muistan kyllä lapsuudesta todella vähän. Muistan sen kuinka ehkä n. 3½ vuotta sitten vatvoin monta vuotta vaivanneita muistoja päässä ja päätin kirjoitaa ne paperille tarkoituksena unohtaa/lopettaa vatvominen ja tosiaan en enää lähes ollenkaan muista mikä se ongelma/elämäntilanne oli josta silloin kirjoitin, muistan vaan sen että halusin unohtaa.. - Otuss
Täältähän löytyi keskustelua jo vuosien takaa. Helpottaa kun löysin nimen tälle ongelmalle! Kannabiksen poltto laukaisi muutama kuukausi sitten pahan paniikkikohtauksen, (muutamien vuosien aktiivisen käytön jälkeen) On sitä muitakin vaihtoehtopäihteitä tullut käytettyä melko runsaasti, mutta en uskonut niiden olevan pahin laukaiseva tekijä. Kävin jonkin aikaa sitten psykiatrisella, ja epäiltiin dissosiatiivista paniikkihäiriötä. Kohtauksen jälkeen olen tavallaan pelännyt seuraavaa kohtausta, ja päähäni on jäänyt luuppaamaan tämä ahdistuksen tunne ja pelko siitä etten ole normaali. Tuntuu että ajattelen sanaa ahdistus jatkuvasti päässäni ja olo on tosi epätodellinen jatkuvasti. Tuntuu että tunteet kokonaan kadonnut, kun olen tälläisessä ajatuksien noidankehässä josta en pääse pois. Toisaalta keskusteltiin myös lekurin kanssa siitä että luovuudella ja hulluudella on hiuksen hieno raja. Olen aina ollut aikamoinen psykonautti, ja pohtinut asioita rajojen ulkopuolelle ja kauemmas, ja maailman katsomukseni on ollut melko radikaali. Nyt tuntuu että pilvenpoltto ja stressi laukaisi kaikki fiilikset kerralla, ja tuhosi egoni. Nyt kuljen autopilotilla, palloilen mielessäni kysymyksien välillä, ja tuntuu että biologinen tietokoneeni (kehoni) pysyy jotenkuten menossa mukana. Lopetin pilven polton ja muut huumeet saman tien, en edes uskalla kuvitella koskevani niihin enää ikinä. Haluan pysyä maan tasalla, mutta tuntuu siltä että selvinpäinkään ei siltä tunnu... Mikään ei tunnu normaalilta. Sain bentsolääkityksen paniikkihäiriöön (Opamox) ja otan niita silloin tällöin kun fiilikset ovat pahimpia, ja niilla saa unen helposti. Osaan kyllä rajat pitää, koska tiedän miten paha bentsokoukku voi olla. Osa täällä on sanonut että depersonalisaatioon pitää vai osata asennoitua ja tajuta että elämä on elämää ja siihen kuuluu oudot mielentilat ja tunteet. Ei ole oikeaa eikä väärää. Itse olen tällä hetkellä vähän tyhjän panttina, ja se edesauttaa tätä ongelmaa. Ihminen ei pysy järjissään vaan paikoillaan olemalla, pitää tehdä asioita ja kehittää itseään. Eihän sitä muuten pääse tavoitteisiinsa ja unelmiinsa. Urheilu on parasta lääkettä, sillä ajatukset ja keho yhdistyy!
- Kaiken äärellä
Otusss Haluaisitko jutella vaikka sähköpostin kautta? Minkälainn olosi on tällä hetkellä? Itse olen huomannut, että paine ulkopuolelta ja yhteiskunnasta ajaa ahdistaviin ajatuksiin. Kun koko ajan miettii, kuinka minun tulisi olla ja kysyy sitä muilta, vaikka pitäisi kääntyä vain itsensä puoleen ja luottaa siihen. Teissä ei lapsirakkaat ole mitään vikaa. Kuunnelkaa sisäistä ääntänne ja lopettakaa lääkkeet.
- Mr. Depersonaali.
Yllättävän monella sama vaiva. Oon pitkään ajatellut olevani aivan yksin ongelmani kanssa... Erikoista on, että joinakin päivinä tunnen olevani täysin "normaali", eli ei mitään super-aistimuksia ja hämmentyneisyyttä, vaan olen jopa sosiaalinen ja pystyn keskittymään kommunikointiin. Olo on silloin luonnollisesti hyvä. Mutta joinakin päivinä vaan aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta, iskee joku Buddha-tila, jolloin olen kuin psykedeelisellä kokemuksella ja toisaalta olo voi olla hyvä, mutta jos se iskee julkisella paikalla tai muuten sosiaalisessa tilanteessa niin tilanne voi olla itse helvetti. Muutun kuin joksikin Zen-munkiksi ja olen super-tarkkaavainen ja en tavallaan ole "muiden tasolla" eli jos joku puhuu niin sanat kuuluvat mutten pysty keskittymään ollenkaan ja kaikki näyttää kirkkaammalta ja tuntuu erittäin todelliselta. Ja ihmettelen muiden käyttäytymistä. Samalla iskee pelkotila esim egon murtuminen, koska siinä tilassa en todellakaan ole "minä" joka samaistuu tapoihin, luonteeseen ym, vaan olen vain olemassaoleva asia joka tarkkailee.. sosiaalinen tilanne ei ole paras paikka sellaiseen..
Tämän ongelman vuoksi olen aikalailla eristäytynyt ja tuhonnut mahdollisuuksia parisuhteeseen. Mikähän mahtaa olla tämmöisen "sairauden" tarkoitus ihmisevoluutiossa? Onko kellekään tuttuja tunteita? - Deresali
Hirvee tuska ja olotila ihan ku ei olis olemassakaan. Pelottaa ja ihmetyttää että mitä joudin kestää taas. Tätä on kestänyt nyt kohta kaks viikkoo ja olen aivan poikki.
- Deper
Kertokaa miten ilmenee depersonalisaatino ja kesto?
- Mies64v
Hei. Olen 64-v mies. Vajosin yhtäkkiä 27-vuotiaana depersonalisaatiotilaan; sitä kesti melkein 9 vuotta. Sitten olin jokseenkin oireeton 6 v, ja silloin tuli päälle masennus. Sitä kesti 5 vuotta. Sitten oli 4 vuotta jokseenkin oireetonta. Sen jälkeen tuli masennus, joka jatkuu edelleen. Masennuksen ohessa on enemmän tai vähemmän depersonalisaatiotakin. Dp on suoraan sanottuna ihan hirveä olotila: kuin edessä olisi lasiseinä; keskittymiskyky heikko, käsitteellinen ajattelu ei toimi kunnolla, muisti huono, sosiaaliset kontaktit tuskallisia, mielihyvää ei voi tuntea, tavaratalossa käydessä tulee seko olo. Minulla on epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta, johon on lääkkeenä eläinperäinen kilpirauhashormoni. Jos vähennän tätä lääkettä, depersonalisaatio-oireet voimistuvat. Voisi siis ajatella että joillekin depersonalisaatio aiheutuu alhaisesta T3-pitoisuudesta.
- Hyperian
Itse olen muutamia kertoja kokenut tämän hallusinogeenien tai dissosiotiivien vaikutuksen alaisena ennen kuin huomattavasti rankempi olotila, egokuolema, on iskenyt päälle.
Ei varmasti ole kyllä erityisen mukavaa päivästä toiseen, vaikka onkin hetkellisesti itseaiheutettuna varsin mielenkiintoinen olotila. Sympatiat menee kyllä heille jotka joutuvat tästä kärsimään. - Anonyymi
En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta olis kiva tietää, että te joilla on ollut depersonalisaatiota ja derealisaatiota, niin parannuitteko siitä ja jos parannuitte, niin miten?
Oon nyt kolme vuotta kärsinyt näistä taukoamatta ja alkaa pikku hiljaa riittämään 😄 oon epäillyt itelläni dissosiaatiohäiriötä. Onko jollain? Voitteko kertoa millasta se on? Minkälaiset oireet siihen kuuluu?
Paljon voimia teille kanssakärsijöille ❤ kyllä me selvitään! 💪🏻- Anonyymi
Juu mulla on kans.. oon kärsiny tästä noin 5päivää ja on jo ihan tuskaa... oon 13vuotias ja haluisin vaan palata viime kesään silloin kaikki oli täydellistä. tätä häiriötä ei oo mitenkään diagnosoitu mutta epäilen että kyse olisi tuosta. on myös hengenahdistusta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu mulla on kans.. oon kärsiny tästä noin 5päivää ja on jo ihan tuskaa... oon 13vuotias ja haluisin vaan palata viime kesään silloin kaikki oli täydellistä. tätä häiriötä ei oo mitenkään diagnosoitu mutta epäilen että kyse olisi tuosta. on myös hengenahdistusta
VITTU SAATANAT aaaaaaaa perkeleen JUMALAUTA aaaaaaaaaa hahahahahahaha
- Anonyymi
On tuo juurikin ja paha onkin. Oikein kunnon Matrix-olo. Tuo tuli itselleni Rivatril ja Diapam lääkkeiden erittäin pitkiaikaisen käytön lopettamisesta, vaikka kuinka hitaasti tein niiden lopetuksen (murustelu). Löysin tänään vahingossa avun, kun löysin pellolta mäkikuismaa. Ajattelin popsia niitä ihan tuoreena (noin 5 kpl kukkia alkuun, siitä nostaen aina 0,5 tunnin välein), kun olin kuullut, että niissä on jotain mietoa ainetta. Ja mitään ei ainakaan ollut menetettävää... En osaa sanoa miksi mäkikuisma auttoi, mutta ainakin haen niitä taatusti lisää. En usko, että tuo kaikille auttaa ja ei kannata masennuslääkkeiden kanssa niitä ottaa.
- Anonyymi
Itsellä on tällä hetkellä meneillään jälleen. Tuntuu tulevan hieman kohtauksen lailla monia kertoja päivässä. Aivan kuin katselisi elämää kuin elokuvaa ja koko keho tuntuu menevän kuin autopilotilla. Aluksi kärsin vielä pahista paniikkikohtauksista yhtä aikaisesti, mutta nyt muuttunut hieman oireet. Lääkärille varattu aika ja täytyy varmaankin ruveta löytämään tälle jotakin hoitokeinoa.
- Anonyymi
Miksi pitää?
- Anonyymi
Oudoksin teidän kirjoituksia, jos ihminen väittää kokevansa persoonan vaihtumisen, niin eihän se ole silloin voinut edes vaihtua? Jos vaihdat persoonaa, et voi tietää siirtymävaihetta. Mutta toinen ihminen, jonka kanssa elät, huomaa, että nyt ei kaikki ole kohdillaan. Usein persoonan vaihtuminen liittyy henkilön herkkyyteen ja kun stressi kasvaa liikaa, hän vaihtaa persoonaa sellaiseksi, joka ei tunne tunteita. Usein ilmiö liittyy nimenomaan erittäin herkkiin ihmisiin. Puhuttekohan nyt jostakin täysin muusta ilmiöstä?! Tila liittyy esimerkiksi epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, joka on tyypillinen hyvin herkille ihmisille.
- Anonyymi
Tarkistin asian, olen todennäköisesti väärässä, eikä kyse olekaan samasta ilmiöstä, vaan epätodellisuuden tunteesta, mutta ei persoonan vaihtumisesta. Eli kommettinne ovat oikeita ja minä olen väärässä. Toisaalta - tämähän on todellisuudessa 'epätodellinen' maailma, koska tieteellisesti ei edes materiaa ole, vaan se on aivojen luoma illuusio ja tieteen mukaan elämmekin vain pelkässä hologrammissa ja on tutkittua tiedettä, että todennäköisesti olemmein tulevaisuuden ihmisten tietokonepelin pelihahmoja, joten eikö tuollaiset tunteet silloin ole hyvin luonnollisia? Haluaako joku tiedelinkkejä näihin? Minusta on ollut aina hyvin luonnollista, että tämä on epäluonnollista, mutta siinä pitää vain oppia elämään ja olemaan.
- Anonyymi
Oma depersonaatiohäiriö lähti, moro refleksi harjoitteella, https://www.youtube.com/watch?v=2wA3rpSC32Y, lyhyillä dynaamisilla venyttelyillä, jotta mieli vähän rentoutuisi sekä itsetehdyillä kraniaalisakraali terapialla, jota tein noin 5-10 min per kohta, https://www.youtube.com/watch?v=1D09zFVfaYs tein nämä joka aamu peräkkäin. Kraniaalisakraaliterapiasta tuli aluksi lievä ahdistus, mutta kun sen yli pääsi ni olo rupesi helpottamaan. Alla linkki sivuun missä kerrotaan moro refleksistä.
https://refleksiohjaus.fi/moro-refleksin-hoito/
Nämä eivät ammattilaisen ohjeita, mutta näin sain oman depersonaatiohäiriöni lähtemään.- Anonyymi
Suositus kokeilla vähintään 2 viikkoa.
- Anonyymi
Kiva kun laitoit vinkit tänne.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397800Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde411999Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251940- 911653
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801575Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071030Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5949- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822