Ja olemmeko me jo olleet siellä vai onko aina jotakin uutta opittavaa ja opetettavaa?
Minusta tuntuu että elämä saa aivan erityisen merkityksen kun on yhä jotakin ennen näkemätöntä voi keksiä ja löytää, sellaista jonka saavuttamiseen aidosti tarvitaan omaa älyä ja taitoa. Sellaista josta ylpeydellä ja hyvällä omalla omallatunnolla voi sanoa "sain tämän aikaiseksi".
Kun sitä ei enää ole niin joutuu eräänlaiseen oravanpyörään jossa moni asia tavallaan toimii mutta omaan panosta käytetään pikemminkin ylläpitoon kuin ahaa-elämyksiin, oli kuinka paljon arjen luksusta tahansa.
Se on jo tullut nähtyä että nuo arjen luksukset eivät välttämättä onnea tai henkistä hyvinvointia tuo, ja moni on jo ulkoistanut "ajattelunsa ja luovuutensa" ihmistä toistavalle tekoälylle. Kaikukammiossa ollaan jo siis tavallaan nyt.
No kuitenkin, ajatuksia tästä?
Minusta tuntuu että elämä saa aivan erityisen merkityksen kun on yhä jotakin ennen näkemätöntä voi keksiä ja löytää, sellaista jonka saavuttamiseen aidosti tarvitaan omaa älyä ja taitoa. Sellaista josta ylpeydellä ja hyvällä omalla omallatunnolla voi sanoa "sain tämän aikaiseksi".
Kun sitä ei enää ole niin joutuu eräänlaiseen oravanpyörään jossa moni asia tavallaan toimii mutta omaan panosta käytetään pikemminkin ylläpitoon kuin ahaa-elämyksiin, oli kuinka paljon arjen luksusta tahansa.
Se on jo tullut nähtyä että nuo arjen luksukset eivät välttämättä onnea tai henkistä hyvinvointia tuo, ja moni on jo ulkoistanut "ajattelunsa ja luovuutensa" ihmistä toistavalle tekoälylle. Kaikukammiossa ollaan jo siis tavallaan nyt.
No kuitenkin, ajatuksia tästä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kaikki, mitä voidaan keksiä, on jo keksitty" sanoi Charles H. Duell, Yhdysvaltojen patenttitoimistossa vuonna 1899. Duell toimi patenttitoimistossa komissaarina.
Aika rohkea arvio patenttitoimiston päälliköltä.
Kun on kaikki mahdollinen keksitty ja tehty ja opittu.
Niin voidaan luoda uusi universumi.
Lähinnä sen pohjalta mitä on opittu rakkaudesta.
Aina löytyy uutta.
Weinberg kiteytti asian mielestäni hienosti:
"Tieto on saari tietämättömyyden valtameressä. Saaren kasvaessa kasvaa myös kysymysten rantaviiva."
Itse asiassa luonnontieteilläkin on vielä paljon ratkaisemattomia suuriakin kysymyksiä ja ne kysymysten rantaviivan ongelmat eivät varmasti lopu ikinä.
Toinen näkökanta asioihin on se, että yksilönä ihminen voi keksiä "lisää ruutia" ja kokea siitä aitoa löytämisen iloa, vaikka joku viisaampi olisi asian jo ratkaissut aikoja sitten.
Ei maailma ole valmis, eikä se valmiiksi tule.
Ainakin toivoa sopii, nuo ovat kauniita ajatuksia.
Lasini on puoleksi täynnä.
Sitä mukaa kun tietojen käsittely kehittyy avautuu kiihtyvällä tahdilla mahdollisuuksia uusille keksinnöille ja sama ilmiö tiedepuolella.
Scifiin kun perehtyy, sieltä saa jonkinlaisia viitteitä tulevasta.
Paljon syntyy tietty sellaistakin, mitä vielä ei osata edes kuvitella.
Ihminen keksii kiihtyvällä tahdilla jatkuvasti kaikkea lisää, rajallisia luonnonvaroja ja raaka-aineita tuhlataan näihin ihmisten jatkuviin keksintöihin.
On täyttä hulluutta toivoa vielä lisää keksimistä.
Ihminen on pienen pieni osanen luontoa. Heikko ja haavoittuvainen. Edistystä voi tapahtua henkiseltä kannalta paljon, mutta maapallon resurssit ovat rajalliset. Ja jopa ihmisten fyysinen Voima on rajallinen. Maailman budjetti voisi olla 7500 biljoonaa dollaria vuodessa ja ihmiset voisi saada palkkaa työstä paljon. Jos maailmassa olisi 600000 noin 15000 asukkaan kaupunkia ja jokaiseen niistä rakennettaisiin kaksi tehdasta eli yhteensä 1200000 tehdasta niin mistä otettaisiin tiilet ja elementit, laitteet ja instrumentit sekä työvoima tuollaiseen hankkeeseen. Ja tehtaiden täytyisi vielä pyöriä. Sitten vielä mistä niiden pyörimiseen otetaan energia. Entä jos tapahtuu tulipalo tai maanjäristys.
Kehitys voi tapahtua vain unelmissa ja henkisesti. Jostain luin että maailmassa sokeutuu 200000 lasta joka vuosi beetakaroteenin puutteen tähden.
Rooma , Babylonia, Mayat etc. Olivat aikoinaan suuria kehittyneitä imperiumeja mutta tuhoutuivat.
Ihminen vaikka kehittyisi kuinka paljon on osa luontoa ja hyvin pieni siinä voimaltaan. Luonto viime kädessä määrää tahdin ja sanelee ehdot.
Jos pelikenttä tuhoutuu katastrofissa niin pelistä ei tule mitään.
Ihminen on monin kahlein kiinni luonnossa kuin napanuorassa ainaisessa. Tarvitaan happea, valoa, lämpöä, ruokaa, juomaa, painovoimaa jne. välttämättä. Kehittyykö ihmisestä koskaan asukasta kuuhun jossa ei ole happea eikä ravintoa? Tuskinpa.
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
🍒 Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://nbw.fi/sexygirls?18371646
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞