Kuuntele itseäsi

Sisäinen minä kyllä tietää. Jos se käskee alkamaan sosiaalipummiksi, niin nykyisessä elämässä jotakin vikaa. Yleensä kyseessä on oma asennevamma. Yleisin syy.

Jotkut tekevät vain niin tai ainakin valikoidusti. Nääh, vähän naistenlehtien hömpötyksiä nuo on. Käytännössä tuollainen järkyttää lähimmäisiä ja saa kriisin aikaan, esim. ajatellen julistusta"lopetin perheeni palvelemisen" tai "irtisanoin itseni ja lähdin mietiskelemään".

Oma elämä on kuitenkin jokaisen oma. Saa tehdä niin kuin haluaa. Ja itseään kyllä kannattaa opetella kuuntelemaan, eikä peittää sitä ääntä, kaikella hälyäänillä ja loputtomalla viihteellä.

Ei sitä itseään voi olla oikein kuulemattakaan. En ymmärrä, miten pitäisi vielä erikseen kuunnella.
Pää asia on se. Että pysyisi itselleen rehellisenä. Eihän sitä voi oikein kukaan muutakaan. Tai voi yrittää. Mutta eihän se koskaan oikeasti toimi.

Jos joku kokisi oikeasti että rahkeet riittää ja tahtoa on ja päättäisi uudesta urasta. Eli käytännössä rupeaisi työttömäksi taiteilijaksi niin tehkööt ihmeessä niin. Kaikki ei uskalla. Ja osa olleet sen verran hulluja, että päästy niistä tuotoksista nauttimaan. Siitähän ne todellakin suuri osa on ponnistaneet, rahattomina ja työttöminä monetkin vaikka suomalaisetkin artistit ja muut. Palo on ollut siihen tekemiseen. Ja ihan sama mitä näennäisesti maksoi. En kyllä ihan perus tallaajalle suosittelisi. Ellei koe, ettei ole vaihtoehtoja ja todellakin seuraa sitä sisäistä paloa. Muuten voi käydä elo ja olo kyllä vielä huonommaksi.

Kuuntekenkin...tietty.

Mutta minä en sano itselleni tuollaista... vaan minuus minussa sanoo, että jaksa vielä vähän ja kohta helpottaa.

Ja uskon siihen... näenkin sen jo...paljon selkeämpää, kuin joku minussa sanoisi, että luovuta...🙂

Tottakai itseään kannattaa kuunnella ja käydä sisäistä keskusteluakin itsensä kanssa, mutta nykyajan liika narsismi ja oman navan tuijottaminen ja jatkuva omien asioiden vatvominen ei oo enää tervettä. Aiemmin ihmisillä ei ollut edes aikaa tuollaiseen. En oikein tiedä onko järkevää miettiä jokaista mielen päälle yrittävää asiaa.

Tietenkin itseään on hyvä kuunnella, mutta ratkaisuissaj valinnoissa myös järjenkäyttö on sallittua ja toivottavaa. Vaihtaisin silmäääkään räpäyttämättä nykyisen työni mieluisampaan, mutta ensin pitäisi sada se mieluisampi työpaikka eli en vain voi irtisanoutua vaikkei nykyinen työ annakaan mitään ja päivittäin mietin millä motivoin itseni tänään työskentelemään. Jatkuvasti on olo, että annan enemmän kuin saan ja se mitä minulle annaettaisinn tekemäni työn perusteella on ilmeisesti suht merkityksetöntä, koska en minä saa mitään asiakaspalvelukohtaamisista asiakkaana ollessani ja harvemmin edes tarvitsen aspan apua mihinkään. Nyt tarkoitan perus kauppaasiointia yms.

Lähtökohtaisesti kyllä kannattaa itseään kuunnella. On tosi tärkeää ottaa omat ajatukset ja tunteet huomioon, sillä jos et kuuntele, sun mieli ja keho alkaa antamaan sulle merkkejä siitä, että pysähdy nyt.
Joskus mun täytyy olla kuuntelematta itseäni, kun tunnistan ajattelevani liian tarkasti ja syvällisesti asioita, sitten häiriinnyn ja ahdistun niistä mun ajatuksista. Joskus myös ylireagoin, vaikka tämä ei lähes ikinä näy minusta ulospäin.

Siinä on eronsa, kuunteleeko vai kuuleeko. Jos vain kuuntelee, toimii kuin lapsi tai teini, mutta jos osaa todella kuulla sisimpänsä "sanomisia", niin tulee hyvin todennäköisesti tehneeksi parempia valintoja, vähintäänkin itselleen, mutta luultavasti myös muille.

Näin ainakin itselläni siitä lähtien kun olin karkeasti ottaen 20 vuotta. Sitä ennen tuli korkeintaan kuunneltua itseään, jos sitäkään, sen jälkeen aina vain useammin on tullut myös kuultua itsen mielipiteitä. En toki vieläkään itseäni kuultuani välttämättä tee asioita kuten on "yhdessä" sovittu, mutta tyhmästä päästä maksaa koko kroppa ja syyllinen on aina on peilissä, mikä itsessään on huojentavaa.