Geologin työtehtävät

sitten suuntaa geofyysikoksi..

Jos mannerlaattojen liikkeet yms kiinnostaa geologiassa, niin syventymiskohteeksi silloin rakennegeologia tai tektoniikka. Jos löytyy matikkapäätä niin sitten litosfäärigeofysiikka. Tosin näillä aloilla työt onkin sitten lähes puhtaasti perustutkimusta - eli yliopistojen/ tutkimuslaitosten heiniä.

työn saanti hankalaa. Itse olen ollut GTK:lla töissä määräaikaisissa työsuhteissä jo noin n:n vuoden ajan (eli liian kauan) ja luonnollisesti olen hyvin kiitollinen siitäkin. Mutta tämä määräaikaisuus tekee minut toisaalta hulluksi ja toisaalta olen jo niin tottunut siihen, etten välitä enää asiasta turruttuani ajatukseen jo aikapäiviä sitten.

Työpaikallani minulla on jatkuvasti sellainen olo, että kaikille osapuolille olisi parasta että lähtisin kävelemään sieltä. Minua ei oikeasti tarvita siellä ja itsellänikin olisi kotona paljon tärkeämpääkin tekemistä (mikä ihme kyllä liittyy geologiaan). Kotona iltaisin olen kuitenkin niin jumalattoman väsynyt, koska kaikesta huolimatta yritän parhaani päivätöissä. Päivätöissä teen vain juuri sen mitä minulta odotetaan enkä yhtään enempää. Määräaikaisuudesta johtuen työtasoni on kuitenkin laskenut kuin lehmän häntä ts. olen varsin ”leipääntynyt”. Olisitpa nähnyt minut muutama vuosi sitten, kuinka tehokas olin ja kuinka jaksoin yrittää. Nykyään vietän osan päivästäni netissä tai puuhailen omiani, jotka liittyvät enemmänkin sosiaalisiin suhteisiin. Ennen olin fanaattinen työn suhteen, se oli intohimo. Jos olisin aikanani saanut vakipaikan, olisin tällä hetkellä varmasti erinomainen geologi. Tällä hetkellä valitettavasti motivaationi on alittanut sellaisen tason, että suhtaudun uusiin avoimiin työpaikkoihinkin yliolkaisesti. Tiedän, että en kuitenkaan saa paikkaa vaikka hakisinkin sitä.

GTK:ssa en oikeastaan kuulu mihinkään porukkaan (koska olen määräaikainen). Teen hankkeille kaikenlaisia pieniä hanttihommia (koska työnihän kuitenkin loppuu pian, joten ei minulle kannata antaa mitään muunkaanlaista hommaa). Itsetunto (työpaikalla) siis kärsii asian johdosta. Määräaikaisena olemiseen siis liittyy tämä väliaikaisuuden tunne, ja se tunne ei ole pelkästään minussa vaan useat kohtelevatkin minua niin (mutta eivät tietenkään kaikki). Jotkut ilmeisesti luulevat, että olen vielä opiskelija/harjoittelija. Pahimpia tilanteita ovat kuitenkin ne, kun tapaan jonkun vanhan tuttavan esim. toisesta aluetoimistosta jolle paljastuu, että olen vieläkin määräaikaisena. "Mitä, eikö sinulla vieläkään ole vakituista paikkaa, sähän oot ollut töissä siellä jo Herran ajat?, mikset sä oo saanut vakipaikkaa vieläkään?", on varsin usein kysyttyjä kysymyksiä. Siinä tulee itselleni kummallinen olo, että pitäiskö minulla olla tuohon kysymykseen selitys valmiina. Olen yrittänyt - ja vielä onnistunutkin - pitää mielestäni pois ajatukset, että jollakin olisi minua vastaan jotain tai, että olen mokannut jotenkin asiat, minkä takia en koskaan tule saamaan vakipaikkaa.

Käytännössäkin määräaikaisuudesta on muutakin haittaa: en viitsi viedä kirjallisuuttani yms. työpaikalle, koska työhuoneeni on jo täynnä romua (se on jokin vanha varasto tms -huone.) ja turha kantaa tavaroitaan edestakaisin , kun työt loppuvat pian. Määräaikaisuudesta johtuen minun on turha anoa minnekään kursseille joita järjestellään ja turha opetella tietokone-ohjelmiakaan, koska en kuitenkaan ymmärrettävistä lisenssisyistä voi saada ko. ohjelmia kotiini. Turha painaa ihmisten nimiä tai kasvoja mieleeni, koska ei niitä välttämättä enää ikinä tapaa. Ihmissuhteet jäävät pintapuolisiksi. Turha suunnitella elämääni paljoakaan eteenpäi, koska esimerkiksi lainan anominen pankista on hankalaa. Voi vain haaveilla ja toivoa parasta.

Tämänhetkisen työtehoni perusteella en siis tunne ansaitsevani palkkaani, mutta en kylläkään aio palauttaa sitä takaisin. Lisäksi minulle on ihan paskan hailee, montako pistettä saan esimies-alainen -keskusteluista, sillä joka kerta kun määräaikainen työsuhde päättyy, lähden GTK:sta lopullisesti. Ne esimies-alainen keskustelut ovat muutenkin aivan naurettavia, koska niiden tarkoituksena on saada ”tulos” lähelle keskiarvoa. Siksi GTK:n palkkausjärjestelmä kuulostaa lähinnä vitsiltä.

Ei siis juurikaan ole ihme, että en kovin korkealle arvosta Geologian tutkimuskeskusta työpaikkana. Mielestäni GTK on suuri geologisen tiedon keräämiseen tarkoitettu laitos. GTK on hieman niinkuin kirjasto, jossa ihmisten ei juurikaan anneta ajatella asioita loppuun, koska vain aikataulut ja raha merkitsevät. GTK:ssa vain harva tekee todellista tiedettä. Onneksi ne harvat osaajat kyllä tekevät aika tasokasta tutkimusta.

Mielestäni on hienoa, että GTK:n nykypolitiikkaan kuuluu, ettei määräaikaisia enää oteta taloon. Kun määräaikainen työsuhteeni päättyy, lähden erittäin mielelläni pois geologian tutkimuskeskuksesta. En ole tilanteesta lainkaan surullinen enkä katkera. Voin vain todeta, että en enää kelpaa määräaikaiseen työhön, enkä aio enää edes kelpuuttaa sellaista, koska haluan olla asiassa rehellinen eikä omatuntoni salli, että tekisin työtä yhtä vajaatehoisesti kuin nyt määräaikaisena. Kun jään kohta taas työttömäksi, niin tiedän ettei se ole taaskaan minun vikani.

Mutta onhan GTK:ssa hyviäkin puolia ja en tässä yritä kannustaa sinua luopumaan haaveistasi. Yritin siis esittää sinulle faktat mahdollisimman objektiivisesti. Muistahan kuitenkin, että kokemukseni ovat subjektiivisia. Hyviä puolia esim: GTK:lla on mahtavia ihmisiä, kerrassaan loistavia persoonia, joiden kanssa on hienoa jutella tieteellisistä ongelmista. GTK:lla on erinomainen johtaja (Elias Ekdahl). Ja onhan geologian saralla muitakin mahdollisuuksia: kaivosyhtiöt, tutkimustyö yliopistoissa tai oman firman perustaminen. Kaivosyhtiöiden palkat ovat hyvät ja tutkijana olemisessa tai omassa firmassa teet todellakin töitä itsellesi.

Toinen pointti geologiassa on ammatti-identiteetti, joka kulkee sitkeästi mukana, oli sitä sitten töissä tai ei. Ja onneksi elämä ei pelkästään ole työtä.

Hei!

Edellä toinen geologi kertoi omaa tarinaansa. Kuullostaa tutulta, tosin puolustuksessi voi sanoa, että tälläinen totuus on muissakin valtion työpaikoissa ja määräaikaisten ketjuttamien on yleistä.

Itselläni on käynyt huomattavasti parempi onni. Itse olen vaativissa asiantuntijatöissä. Työpaikan sain heti valmistumisen jälkeen. Tehtävät ovat monipuolisia. Käytän osaamistani monipuolisesti. Vaimoni on myös geologi, mutta hän ei ole geologississa töissä mutta hyödyntää yleistä akateemista sivistystä johtajatehtävässään johtaessaan vaativaa 7 hengen asiantuntijatiimiä (tiimissä pari tohtoria ja muutkin ylemmän korkeakoulututkinnonsuorittaneita). Palkat geologeilla ei ole erityisiä mutta, kuten vaimoni esimerkki osoittaa, mahdollisuuksia on lähes minne vain. Erään suuren suomalaisen konsernin pääjohtaja oli geologi.