Onko mies hyvä jos voittaa aina nyrkkeilyn raskaan sarjan olympiavoittajan - shakissa?
Vai johtaako tuo voitto luonteen turmeltumiseen ja ylimielisyyteen?
Kykeneekö hän olemaan stoalaisen välinpitämätön voiton ja tappion kohtaamisessa vai lankeaako kerskumaan.
Miten käy kun kaksi eri lajeissa hyvää olevaa kohtaa toisensa.
Onko esim Kreikan jumaltarustossa tai myyteissä esimerkkejä?
Vai johtaako tuo voitto luonteen turmeltumiseen ja ylimielisyyteen?
Kykeneekö hän olemaan stoalaisen välinpitämätön voiton ja tappion kohtaamisessa vai lankeaako kerskumaan.
Miten käy kun kaksi eri lajeissa hyvää olevaa kohtaa toisensa.
Onko esim Kreikan jumaltarustossa tai myyteissä esimerkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Määrittele "hyvä" tässä yhteydessä:
Hyvä = eettinen (vastakohta paha)
vai
Hyvä = taitava
Oletetaan että fyysisesti tavattoman voimakas mies kiusaa joka päivä silmälasipäistä älykköä tai lukutoukkaa. Hän voittaa helposti painin tai kädenväännön. Molemmilla on eri laatua oleva vahvuusalue.
Onko moraalisesti oikein otella tällaisia kamppailuja. Mutta on selvää että on vääryys kyseessä näin päin oteltaessa mutta entä onko vääryys YHTÄ SUURI jos älykkö haastaa voimamiehen shakissa?
Ja voittaa selvästi.
Kiusaaminen ja kisaaminen ovat eri asioita. Jos molemmat kisaavat vapaaehtoisesti toisiaan vastaan, niin ei toisen helpossa voittamisessa (kummin päin vain) ole mitään väärää tai moraalitonta.
Voittaa voi fyysisessä voimassa, henkisessä älyssä, sielullisessa karismaattisuudessa???
Tai voi olla onnettaren suosima niin että voittaa noppapeleissä.
Onko eroa sen suhteen mitä voittoa arvostat eniten?
Ruumiin
Hengen
Sielun
Henkäyksen
Vai tuntuuko kaikki voitot yhtä hyviltä.
Mihin muuten kuuluu Taiteellinen lahjakkuus noista neljästä luokasta?
Mun mielestä voitto väärässä lajissa turmelee luonteen.
Jos voitan hyvän shakinpelaajan ollen itsekin harrastaja tulen vain iloiseksi ja reilusti tarjoan uuden tilaisuuden.
Mutta jos voitan nyrkkeilymestarin shakissa tulen oudolle mielialalle ja ikään kuin turmellun?
Entä sitten kamppaileminen täysin lahjatonta keskinkertaisuutta vastaan.
Ei älyä, voimaa, taidetta, onnea, karismaa.
Onko keskinkertainen ihminen sellainen joka tulee toimeen itseään parempien kanssa. Ja tahtoo otella kehittyäkseen.
Mutta itseään huonompien kanssa ei tule toimeen, vaan huonompi yrittää huijata ja kampittaa kumoon jolloin tarvitaan pitkämielisyyttä.
Onko keskinkertaisen ihmisen kamppailuissa moraalisesti vaikeita pisteitä.
Jos keskinkertainen saa todella apua itseään älykkäämiltä hänen taitonsa nousee. Onko tämä moraalisesti arveluttavaa. Eräissä maissa autetaan mielellään keskinkertaisia mutta joissain maissa ei, vaan lyödään lyttyyn.
Nää on vähän nopeasti keksittyjä keinotekoisia mietteitä. Tahdon vain tietää VOIKO VOITTAMINEN TURMELLA IHMISEN SIELUN , OMINAISUUDET TAI LAADUN.