Energia ei häviä.
(Aikaisempien pohdiskelujen tulos)
"Tietyt eläimet ovat itsestääntietosia - kykeneviä ajattelemaan yksinkertaisia asioita."
Olettaen, että vain ihmisellä on sielu. Miten voimme todistaa sen olemuksen fysiikan lakien mukaisesti?
Voidaanko vetää jotain sielullisten ja sieluttomien raja-arvoja eliöiden aivokapasiteetistä tai aivojen kuutiosenttimetrisestätilavuudesta?
Energia ei häviä.
Onko mitenkään mitattavissa, miten sielullisen eliön ruumiin energian palautuminen luontoon eroaa sieluttoman eliön palautumisesta? Jääkö ruumiiden palautuessa ekosysteemiin energian siirtymisissä jotain eroavaisuuksia?
Voisiko olla, että koko sielullinen ajattelumalli on vain aivokapasiteetiltaan suurempien eliöiden kehittämä ajatelma?
-Ylemmälle olomuototasolle pyrkivä-
(Aikaisempien pohdiskelujen tulos)
"Tietyt eläimet ovat itsestääntietosia - kykeneviä ajattelemaan yksinkertaisia asioita."
Olettaen, että vain ihmisellä on sielu. Miten voimme todistaa sen olemuksen fysiikan lakien mukaisesti?
Voidaanko vetää jotain sielullisten ja sieluttomien raja-arvoja eliöiden aivokapasiteetistä tai aivojen kuutiosenttimetrisestätilavuudesta?
Energia ei häviä.
Onko mitenkään mitattavissa, miten sielullisen eliön ruumiin energian palautuminen luontoon eroaa sieluttoman eliön palautumisesta? Jääkö ruumiiden palautuessa ekosysteemiin energian siirtymisissä jotain eroavaisuuksia?
Voisiko olla, että koko sielullinen ajattelumalli on vain aivokapasiteetiltaan suurempien eliöiden kehittämä ajatelma?
-Ylemmälle olomuototasolle pyrkivä-
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos esität väitteen, niin sinunhan se pitää perustella, ei kenenkään muun.
energiaruumiin, joka pysyy kasassa jonkin aikaa kuoleman jälkeen kunnes hajoaa ja levittäytyy ympäri universumia.
Liha ja luu muuttuu mullaksi.
>> Elämä synnyttää energiaruumiin
Tuollaista väitettä, teoriaa tai oletusta ei tietenkään voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi.
Kukapa tietää. Pimeää energiaa ja pimeää ainetta oletetaan olevan. Kuka tietää miltä paikka ja aika näyttävät tältä pimeältä puolelta katsottuna.
Ehkä ei ole tarpeenkaan tietää. Elämä on joka tapauksessa tyhjentymätön mysteeri, tiesimmepä enemmän tai vähemmän. Tiedolla ei elämän mysteeriä ratkaista.
Joskus tuntuu siltä että joku yrittää ikään kuin pakottaa lähimmäisensä mysteerin ääreen. Koe nyt mysteeri! Se muuttaa sinut läpikotaisin! Olemme molemmat osa samaa mysteeriä, mysteeri yhdistäköön meitä!
Mutta en tiedä voiko tällainen pakottaminen koskaan onnistua. Joka ymmärtää, ymmärtää, mutta jollei ajattelu ulotu lähtökohtaisten käsitteiden taakse, käteen jää vain nimilappu- ja hokematotuuksia. "Onko se-ja-se sitä-ja-sitä? Onko kaikessa kysymys vain siitä-ja-siitä?"
" Elämä on joka tapauksessa tyhjentymätön mysteeri, tiesimmepä enemmän tai vähemmän. Tiedolla ei elämän mysteeriä ratkaista. "
Hmm. Saattaa olla tyhjentymätön, mutta yksi kerrallaan sellaisista elämä-ilmiön piirteistä, jotka aikaisemmin ovat tuntuneet käsittämättömiltä (ja synnyttäneet "intuitiivisiä" oppeja) toivottavasti nivoutuvat osaksi sitä rationaalisesti ymmärrettävää kokonaisuutta, jonka biologian ja biokemian tutkimus on jo antanut meille. En menisi mistään eriteltävissä olevasta yksittäisestä asiasta sanomaan että "se ei koskaan tule selviämään".
Loppu jää sitten minun ja muiden intuitiivisten arvailuiden kohteeksi. Ehkä näin on hyvä :)
Tieto ei ole mitään mikä vähitellen haukkaisi palasia elämän mysteeriltä. Tällainen käsitys tiedosta on ominainen ns. tieteelliselle realismille. Se on varsin tavallinen oppi nykyään. Eräät popularisoijat (esim. Enqvist, Vanhaoja) ovat vieneet sen naturalismin asteelle.
Tieto kuitenkin pikemminkin edellyttää mysteeriä kuin vie maata sen alta. Aiheesta on kirjoittanut mm. nettiesseessään Seppo Oikkonen:
" Niin sanotut tieteelliset realistit esittävät, että järkemme on merkki siitä että maailma jossa elämme on järkevä, ja ajattelumme lait ovat heijastusta luonnonlaeista. Jos mielemme tiedolliset kartat pannaan todellisuuden maiseman päälle niin että kaikki muodot yhtenevät, tällöin saavutamme kosketuksen todellisuuteen. Tällainen näkemys ei kuitenkaan selitä mikä on aikakausien varrella meitä estänyt, kun emme ole toistaiseksi tällaista täydellistä yhteyttä saavuttaneet. Sillä vain hyvin rajoitetun, vain nykytietämykseen pitäytyvän historiallisen näköalan puitteissa, ja valikoidun aineiston varassa voidaan väittää, että tiedon ja todellisuuden suhde palautuisi niiden korrespondenttiseen vastaavuuteen. Mistä väärät, paikkansapitämättömät kartat ovat päähämme piirtyneet - läpi historian? Ovatko ne kenties jonkinlaisen tieteellisen perisynnin aikaansaannosta? Ja miksi kartat vanhenevat, joskus hyvinkin nopeasti? Eilen vielä tieto oli täyttä totta, tänään sama tieto on auttamattomasti vanhentunutta ja paikkansapitämätöntä. Miten voimme ylipäänsä jostain tietystä kartasta, edes siitä joka on uusin ja ajanmukaisin, siis tieteen viimeinen sana, väittää että se varmasti vastaa todellisuutta? --
Tähän kysymykseen on vastattu positivismin hengessä ja pragmaattissävyisesti: tiede on itseään korjaava ja täydentävä systeemi, teoriat ja väitteet voidaan todentaa empiirisin kokein, ja vaikka tiedollinen kartta ei ole koskaan täydellinen, riittää, kun kartta vastaa maisemaa siinä määrin että se on käyttökelpoinen. Saamme tositietoa esittämällä todellisuutta koskevia väitteitä ja verifioimalla ja falsifioimalla niitä, tiedon määrä lisääntyy - ja ehkä, kenties, eräänä päivänä tiedämme kaikesta kaiken? Mutta toisaalta: omaksuessamme positivismin opit ja pragmaattiset asenteet olemme tehneet tietoteoreettisen valinnan, joka asettaa tiedon ja todellisuuden oikeastaan täysin päinvastaiseen keskinnäissuhteeseen kuin mihin tieteellinen realismi väittää niiden asettuvan. Tällöin kartan arvo nimittäin mitataan nimenomaan suhteessa sellaisten odotusten, käyttötarpeiden, mitta-arvojen ja pätevöitymisen muotoihin, joita ei ole todellisuudessa vaan omien korviemme välissä. "
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/bacon.html
Essee kannattaa lukea kokonaisuudessaan, jos on kiinnostunut tietofilosofisista kysymyksistä.
"Tieto ei ole mitään mikä vähitellen haukkaisi palasia elämän mysteeriltä. Tällainen käsitys tiedosta on ominainen ns. tieteelliselle realismille. "
Joku ehkä haluaisi luokitella minut "positivistiksi" tai "empiristiksi" ja jotakin perää tässä onkin, mutta ainakin siinä suhteessa eroan rintamasta, että en ole skeptikko, joka on ristiretkellä kaikkea huuhaalta hiemankin haiskahtavaa vastaan.
Yhtä hyvin, kuin en menisi väittämään, että joku tietty ongelma ei koskaan ei olen koskaan tieteen ratkaistavissa, niin yhtä hyvin kieltäydyn yleensä luokittelemasta monia eksaktin tieteen ulkopuolisia oppeja, teorioita, uskomuksia ja menetelmiä täysin paikkansapitämättömäksi taikauskoksi. Jätän ne avoimiksi ja oletan, että monet niistä aikanaan siirtyvät eksaktin tieteen puolelle.
Paheksun tiedeyhteisön käytäntöä julistaa monet näistä aiheista tabuiksi, joista kirjoittelu, aktiivisesta tutkimisesta puhumattakaan, aiheuttaa tutkijalle maineen menetyksen ja yhteisön ulkopuoliseksi hylkiöksi julistamisen. Tiede on ennakkoluulotonta, mutta tieteilijät inhimillisiä, kapeakatseisia puuhastelijoita.
Tiedonfilosofinen pointti taitaa kuitenkin jäädä tajuamatta.
Yhtä hyvin kuin voi väittää, että mitä tietympi jokin ongelma on sitä varmemmin se on tieteen ratkaistavissa (jos kysymys pystytään muotoilemaan tarkasti, siihen voidaan vastata yhtä tarkasti, eli "arvoitusta ei ole olemassa", Wittgensteinin sanoin), niin yhtä hyvin nimenomaan kaikki kulloisenkin "tieteellisen ajattelun" ulkopuolelle jäävä on nimenomaan paikkansapitämätöntä taikauskoa. Kriteerinä tälle voi nimittäin olla ainoastaan vallitseva ajattelu.
Mutta "sekin järki, joka saa ilmennyksensä inhimillisessä tieteessä, on ollut aikojen kuluessa muuttuva", sanoi von Wright. Niin kysymykset kuin vastaukset niihin ovat olleet eri aikoina erilaisia.
Kysymys ei siis ole siitä, etteivätkö jotkut ongelmiksi kokemamme kysymykset voisi saada vastaustaan, vaan ehkä pikemminkin siitä, että tiedonjanoamme ohjaa tietämättömyytemme, eikä näitä kahta voi riisua toisistaan. Tämä on ainoa aikojen läpi säilyvä kuvio. Jos tiedon ajatellaan lisääntyvän, kuten luulen sinun ajattelevan, pitää paikkansa että mitä laajempi on tiedon meri, sitä pitempi tietämättömyyden rantaviiva.
" niin yhtä hyvin nimenomaan kaikki kulloisenkin "tieteellisen ajattelun" ulkopuolelle jäävä on nimenomaan paikkansapitämätöntä taikauskoa. Kriteerinä tälle voi nimittäin olla ainoastaan vallitseva ajattelu. "
Tämä on kovin pehmeä määritelmä taikauskolle. Tämän määritelmän mukaiseksi taikauskoiseksi on helppoa, jopa kunniakasta tunnustautua. Taikauskoinen: mahdollinen edelläkävijä, joka osaa käyttää intuitiotaan, eikä pelkää olla väärässä!
"Jos tiedon ajatellaan lisääntyvän, kuten luulen sinun ajattelevan, pitää paikkansa että mitä laajempi on tiedon meri, sitä pitempi tietämättömyyden rantaviiva."
Tämä on ilmeisesti oleellisesti totta. Mutta ei ole täysin varmaa, onko korrelaatio kovinkaan lineaarinen.
Ensinnäkin mihin sielun kuolemattomuus perustuu? Mikään ei voi syntyä tyhjästä, ja alussa oli tyhjyys luonnonmaailmaa vastaavalla paikalla. Jumala loi koko maailmankaikkeuden omasta Jumaluudestaan henkisestä tilasta käsin. Herran Jumaluus sai materian muodot epäjatkuvien asteiden välityksellä. Näin koko maailmankaikkeudesta tuli Jumalan kuva. Koska Jumala on ikuinen ja ääretön on Hänen syntymänsä myös ääretön, sillä henkisessä tilassa ei ole aikaa. Niin muodoin on ihminen Jumalan luomana osa tätä Jumalan ikuisuutta ja yhdistyneenä rakkauden ja uskon (totuuden ymmärrys) sitein Jumalaan.
Sielusta:
Tästä seuraa, että ihminen osana Jumalan ikuisuutta ei voi kuolla, vaan omistaa kuolemattoman sielun. Tarkennuksena mainittakoon, että uudestisyntymätön ihminen ei ole Jumalaan yhteydessä rakkauden hyvyyden ja uskon totuuden suhteen siten, että hän ottaisi vastaan Jumalallisen hyvyyden ja totuuden Jumalallisina . Uudestisyntymättömän luonnolliselle tasolle kuitenkin virtaa Jumalallista hyvyyttä ja totuutta, mutta uudestisyntymätön muuttaa ne pahuudeksi ja vääryydeksi. Eläimet saavat osakseen myös Jumaluuden yleisen virtauksen, mutta koska eläimiltä puuttuu korkeimmat asteet spirituaalinen ja coelestiaalinen aste, tästä johtuen ne eivät voi ajatella mitään ymmärryksellä ja siten ne eivät voi kehittyä henkisesti tästä seuraa, että eläimillä ei ole kuolematonta sielua.
Ihmisen fyysisen ruumin kuoleminen ei tarkoita varsinaisen ihmisen kuolemista, vaan elämän jatkumista toisessa ulottuvuudessa - henkisessätilassa. Hengellä on sisäinen yhteys keuhkojen ja sydämmen toimintaan, näiden lakattua toimimasta henki siis siirtyy henkimaailmaan. Herra itse (herättää) ihmisen, kun ihmisen fyysinen sydän on lakannut toimimasta.
Jumalan sanassa edelläkuvattua tapahtumaa kusutaan ylösnousemukseksi. Herätyksen jälkeen ihminen on ulkoiselta muodoltaan saman kaltainen kuin hän oli luonnonmaailmassa. Henki-ihmisellä on myös samanlaiset aistit kuin hänellä oli luonnonmaailmassa paitsi, että ne ovat henki-ihmisellä paljon tarkemmat. Henki-ihmisellä on myös sisäinen muisti, joka on paljon tarkempi kuin luonnonmaailmassa. Sisäiseen muistiin on tallentunut kaikki maanpäällä koetut tapahtumat, teot, ajatukset ja tuntemukset. Tätä sisäistä muistia kutsutaan Jumalan Sanassa elämänkirjaksi.
Ihan kaikella kunnioituksella, mistä sinä kaiken tämän tiedät? Et voi sanoa, että kaikki tämä löytyy Raamatusta, koska näin ei ole. Kirjoititko selityksesi "Pyhän Hengen innoittamana"?
Siis missä ovat "uudestisyntyneen kristityn" eksaktin tietämisen (todennettavat lähteet) ja "kielillä puhumisen" raja?
Raamatun alkuperä on hämärä ja hämärää on myös monien saarnamiesten julistuksen sisältö. Siitä syystä minä ainakin toistaiseksi sivuutan omalla kohdallani valtaosan dogmaattisesta uskonnollisuudesta suhtautuen sivistyneesti kaikenlaiseen julistukseen ja vilpittömään vakaumukseen kunnioittavasti.
Minulla on oma vakaumukseni, mutta ainakaan toistaiseksi en sitä julista (koska saatan olla väärässä). Minä vain kyselen, kuuntelen ja esitän varovaisia arvauksia.
ps.
Sivukysymys Johannekselle:
Jos ihmisen ruumis pakkassuojausta käyttäen (soluvaurioiden estämiseksi korvataan suurin osa vedestä pakkasnesteillä) jäädytetään nestemäisen typen lämpötilaan ja sitten joskus oletettavasti onnistutaan herättämään, niin missä hänen sielunsa on viettänyt tämän väliajan, esim 50v?
http://www.cryonics.org/prod.html
Entä miten suhtaudut "uppamiseen", mielen siirtämiseen biologisista aivoista tietokoneeseen?
vaikkapa:
http://minduploading.org/articles/zucca.mind-upload.html
Jumalan Sanassa on kirjaimellisen merkityksen lisäksi henkinen ja taivaallinen merkitys. Nämä merkitykset paljastavat mm. kyseiset asiat, jotka olen kirjoittanut. Tämä Sanan vastaavaisuuden näkeminen on intuitiivistä ja se tulee uudestisyntymisen myötä.
(Uudestisyntyminen on lyhyesti sanoen sitä, että ihminen elää Kymmenen Käskyn mukaisesti (sisäinen ja ulkoinen elämä) ja tunnustaa Herran maan ja taivaan Jumalaksi. Tällöin Herra poistaa ihmisestä perityt pahuudet vähitellen.)
Raamatussa ilmaistaan myös, että Jumala on se, josta kaikki sai alkunsa. "...Kaikki on Hänen kauttaan tehty ja ilman Häntä ei ole tehty mitään mikä tehty on..." (Joh. 1: 1, 3, 14.)
Jumala on luonut kaiken tietysti vastaavisuuksien välityksellä, sillä Hän on henkisessä tilassa ja koska Sanassa on vastaavaisuus on silloin selvää, että luonnon maailma on peilikuva henkiselle maailmalle.
Jumalan Sanassa sanotaan myös suoraan, että ihminen ei voi kuolla. "Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minuun, hän elää vaikka olisi kuollut; ja jokainen joka elää ja uskoo minuun, hän ei ikinä kuole." Uskolla tässä tarkoitetaan uskontotuutta ja sitä selvemmin ihminen ymmärtää uskontotuudet mitä lähempänä hän on Jumalaa. Ihminen kuitenkin tavallaan kuolee henkisesti ellei hänessä ole yhdistyneinä Jumalalliset totuudet ja hyvyydet. Silloin ihmisessä on yhdistyneinä vääryys ja pahuus =>helvetillinen tila.
Mikäli tuollaisesta jäädyttämisestä ihminen virkoaisi, siis pystyttäisiin herättämään (jos leikitään ajatuksella) niin silloinhan tuo tilanne olisi vain erikoiseen uneen verrattava asia.
(Tässä täytyy tietysti huomioida se, että jäädytetty ruumis ei ole kuollut, muutoin emme voi puhua herättämisestä ja sen sielun tilasta.)
Ei ihmisen sielu eli itse ihminen muutu unen aikana. Se voi tosin irrota ruumiista, mutta jos ruumis ei ole kuollut sielu ei silloin voi jättää sitä. Se ei voi jättää ruumista, koska sielu ja ruumis toimivat kuin yksi, mutta epäjatkuvissa asteissa toisiinsa nähden.
(Oikeasti tuollainen jäädytys ei onnistu ruumiin tuhoutumatta)
Ihmisen mieltä ei voi siirtää tietokoneelle, mutta vain aivotoiminnan logiikkan voi tallentaa eikä silloin ole kysymys mistään muusta kuin mekaniikasta. Ihmisen mieleen sisältyvät myös tahto ja tahdon mukainen ymmärrys => seurauksena myös tunteet. Nämä liittyvät ihmisen sieluun, joka ei ole tallennettavissa mihinkään ajan ja paikan ulottuvuuteen, jos joku sellaista väittää on se silloin täysin henkistä sokeutta.
"Tämä Sanan vastaavaisuuden näkeminen on intuitiivistä ja se tulee uudestisyntymisen myötä. "
"Sanassa on vastaavaisuus on silloin selvää, että luonnon maailma on peilikuva henkiselle maailmalle. "
Tunnen suunnilleen Raamatun sisällön ja myös suurinpiirtein useita se tulkintoja. Ymmärrän, että lähi-idän kulttureiden kuvakieli on monella tasolla vertauskuvallista, eteenkin jos se perustuu vanhoihin kirjallisiin lähteisiin. 3000v sitten kirjoittaminen oli hankalaa ja mitään turhaa jutustelua ei kirjoitettu, vaan kaikki oli pitkälle harkittua, oli se sitten Jumalan inspiroimaa tai ei.
Mutta meillä on niin monenlaisia uudestisyntymisiä, herätyksiä, valaistumisia ym. että en voi olla 100% vakuutunut juuri sinun tulkintasi objektiivisuudesta. Odotan omaani :) Siinä sivussa lueskelen mm. tieteen visiönäärien näkyjä, Bhagavadgitaa, Saarnaajaa ja Jobia, Johanneksen Evankeliumia, Pekka Ervastia ja skifiä.
"Tässä täytyy tietysti huomioida se, että jäädytetty ruumis ei ole kuollut, muutoin emme voi puhua herättämisestä ja sen sielun tilasta."
Tämä oli hieno oivallus!
"Oikeasti tuollainen jäädytys ei onnistu ruumiin tuhoutumatta."
Aika näyttää miten käy. Yhä monimutkaisempia elimiä on onnistuttu sulattamaan vastavasta jäädytyksestä. Oletan, että ennenpitkään koko ihminen.
"Ihmisen mieltä ei voi siirtää tietokoneelle, mutta vain aivotoiminnan logiikkan voi tallentaa eikä silloin ole kysymys mistään muusta kuin mekaniikasta."
Jos tällainen "mekaniikka" sitten muistaa menneisyytensä ja keskustelee sujuvasti esim. elossa olevien omaistensa kanssa, niin sinä ilmeisesti kiellät hänen ihmisoikeutensa?
Sitä myös kannattaa miettiä olisiko oikein esim. ihmisoikeuksien kannalta siirtää ihmisen ajatustoiminta koneelle jatkokäsittelyä varten? Tähän voi liittyä myös vaaratekijöitä.
Kieltäisinkö hänen ihmisoikeutensa? En olisi kieltämässä oikeuksia, mutta ensin pitäisi selvittää millaisesta olennosta on kysymys. Kysymyksessä voisi olla esim. ihmisen kuvan oikeudet.
" Sitä myös kannattaa miettiä olisiko oikein esim. ihmisoikeuksien kannalta siirtää ihmisen ajatustoiminta koneelle jatkokäsittelyä varten? Tähän voi liittyä myös vaaratekijöitä. "
Kyllä siihen sisältyy ilmiselvästi vaaroja, monessakin suhteessa.
" En olisi kieltämässä oikeuksia, mutta ensin pitäisi selvittää millaisesta olennosta on kysymys. "
Minun tämänhetkinen ymmärrykseni käsitteestä "sielu" olettaa, että simuloidussa ympäristössä toimiva olento joko on "sielu" tai hänellä on "sielu". Teoriani on äärimmäisen hatara, mutta sielu on jollakin tavalla aikaan sitoutumatonta, ajasta vapautunutta informaatiota. Tämä ei ole toistaiseksi kovinkaan rationaalista, tieteellistä ajattelua, mutta en myöskään mystisoi sielun olemusta mitenkään. En vain nyt tiedä, mutta siitä ei seuraa mitään.
En ole klassinen "materialisti". Ennemmin näen, että "henkinen todellisuus" ja materialinen todellisuus muodostavat erottamattoman ykseyden ja materiaalinen todellisuus on henkisen todellisuuden
osa. Joku on sanonut jotenkin kuten: "Perimmiltään kaikki muistuttaa yhtä ajatusta". Siis ajatus, "sana" on ehkä perimmäinen todellisuus. Tämä ei ole mikään teoria, vain aavistus.
Pidetäänpä uskon asiat erillään tästä sielukeskustelusta, jookosta joo?
Minäkin voisin siteerata vaikkapa Star Trekistä tai Aku Ankasta mitä erilaisimpia "totuuksia" että "näin ja näin se on kun se ja se sanoi niin ja hallelujaa-hospotipomiloi".
MUTTA kun Raamattu on VAIN ihmisten kirjoittama tarina, ei muuta. Tunnustusta täytyy vain antaa sen levinneisyydestä - bestseller-ainesta! Tarina on kaiken lisäksi hyvin vanha, joten se on muuttunut suusta suuhun ja käännöksestä ja tulkinnasta toiseen aikojen saatossa niin paljon, että copyrightin omistajat tuskin tunnistaisivat sitä enää omakseen.
"Kaiken hengellisen - ei-aineellisen - ei suinkaan tarvitse olla uskonnollista"
on usein totta. Vuoden 1938 Raamatun käännöksessä sanotaan: "Silloin Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." Maan tomusta tekemisen voi ymmärtää niin, että käytettiin evoluutiota ihmisen kehon valmistamiseen. Kun se oli valmis, niin siihen asetettiin henki, joka oli ollut olemassa jo sitä ennen Jumalan henkilapsena. Ruumiin saaminen on tapeellista kehityksen kannalta.
Tämän ajattelutavan mukaan sielu on henki ja ruumis yhdessä. Kuolematon sielu tulee ihmisestä vasta ylösnousemuksessa.
Kun joskus tulevaisuudessa tulemme matkustamaan vieraille planeetoille ja löydämme itseämme kehittymättömämmän elämänmuodon, niin geeniteknologian avulla muokkaamme heistä meille sopivaa geenimateriaa paranteeksemme omia, pitkällä avaruusmatkalla heikentyneitä geenejämme.
Avaruusaluksemme tulevat olemaan heille palvonnan kohde, jumala, ja me olemme heille heidän taivaallinen isänsä.
Elämänmuodon kehittyessä he kuitenkin tulevat vääjäämättä huomaamaan, ettemme ole kuin toinen, kehittyneempi elämänmuoto ja koko heidän uskontonsa joutuu vaakalaudalle.
Jonakin päivänä he itse matkustavat syvälle avaruuteen ja tapahtumat toistuvat jokseenkin samankaltaisina toisella planeetalla.
totuus;)
ainakin sinne päin. Ei varmaan hänkään, jota sanomme Jumalaksi, ole syntynyt tyhjästä, vaan on kehityksen tulos. Meidän kannaltamme katsoen hän on ollut aina, koska hän on ollut ennen meitä ja lisäksi kuolematon nykyisessä olotilassaan. Olemassaoloon sisältyy luomattomana täydellistymisakti eli entelekia. Mekin olemme sen virrassa kohti täydellisyyttä. En silti usko, että uskonto vesittyy paitsi sikäli, että usko korvautuu tiedolla. Arvot säilyvät.
siihen voi rakentaa olemuksen
Kuten muussakin metafysiikan piirin kuuluvassa spekulaatiossa, sielu jää ajelehtimaan vieraitten vetten päälle ja ajan kestäessä vesikin haihtuu pois ja sielu jää roikkumaan avaruuteen, tyhjän päälle. Mutta ihminen ajattelee ja toimii, ja ajatuksella on aina jokin kohde ja kohteiden ryppäillä määritelty asema ja edelleen tavoite jota kohti älyllinen ihminen kulkee. Siis: Sielu on abstrakti, konkrettisesta aistimustodellisuudesta irrotettu, kuitenkin syvälliselle ymmärrykselle välttämätön ja eteenpäin kantava, kehys - ideoiden asuinpaikka, koko yksityiselle eri ihmisyksilöiden lajityypillemme ominaisten tunteiden, älyn, tiedon ja motiivien kohteiden kokonaisjoukon synteesistä muodostuva yliaistillinen ääretön kokonaisuus. Miten ihminen käsittää äärettömän ja ajattoman ja ikuisen? Ajattele maanpintaa jossa kävelet ja ajattele itse kävelemistäsi; jokaiselle askeleelle on oma aikansa; poista sitten tausta eli maa jalkojesi alla, poista aika ja kaikki mikä aistittavan maailman eri yksiköiksi on erotettu eli avaruus niiden välitilana katoaa. Syntyy Ykseys. Siellä elävät (on olemassa) yksityisten sielujen synteesissä eli havaintojen, kokemusten ja ajattelun tuottamien energiakenttinä erottuvien alunperin rajattujen olioiden, asioiden, esineiden asunpaikka, jotka absoluuttiseen liuenneina nyt Ideoiden todellisuudessa muuttuvat ajallisesta ikuiseksi, erottuvista yksiköistä Yhdeksi, kaiken materian kääntymyksenä energiaksi. Fyysikot selittävät energia paremmin.
Heititpä pahan, mutta eittämättä mielenkiintoisen pohdinnan aiheen...
Kukaan ei kykene perustelemaan sielun olemassaoloa, mutta toki sitä voi pohtia ja heitellä ilmaan kysymyksiä. Heitelkää siis muutkin ajatuksianne ja kysymyksiä aiheesta, pyydän. Aihe on mielenkiintoinen!
Minä en jaksa enkä halua uskoa siihen, että aivot olisivat ihmisen perimmäinen "keskusyksikkö", jossa "kaikki" tapahtuu kemiallisten reaktioiden ansiosta sinne kerättyjen (tallentuneiden) tietojen ja kokemusten perusteella. Minusta ajatustoimintaan tarvitaan muutakin kuin vain pelkkää kylmää "dataa".
Kyettäisiinkö tietokone varustamaan niin, että sille kehittyisi todellista itsenäistä loogista ajattelua, päättelyä sekä ennen muuta mielikuvitus? Enpä usko. Ihminenhän tähän kaikkeen kykenee. Sanotaan, että ihmisen erottaa eläimestä se, että ihminen tiedostaa elämän ja myös sen, että jonain päivänä hän kuolee. Eläin ei tätä kuulemma tiedosta. Mutta minusta eläimen ja ihmisen erottaa myös nimenomaan mielikuvitus - ihmisellä sellainen on, eläimellä ei. Ihminen on mm. kyennyt visioimaan jumalien olemassaolon huikeine ja monimutkaisine tarinoineen ja sivujuonteineen, vaikkei jumalia todistettavasti ole edes olemassa. Kaikkihan on minun käsitykseni mukaan saanut alkunsa vain eräänlaisista väärinymmärryksistä aikojemme alussa sekä historian kuluessa. Ihminen on pystynyt loihtimaan myös koko joukon mielikuvitusolentoja, joiden olemassaoloa ei kyetä todentamaan; humanoidit, tontut, mennikäiset, aaveet jne. Ja hyvin moni vieläpä uskoo, että joitakin näistä voisi olla olemassakin! (Tähän en ota kantaa tällä kertaa)
Ihminen on myös huikean mielikuvituksensa avuilla kyennyt valloittamaan jopa lähiavaruuden. Tulisko sellainen edes mieleen pelkästään konemaisesti "ajattelevalle" "olennolle"? Tuskin. Ihmistä on kautta aikain askarruttanut olemassaolonsa tarkoitus. Miksi? Tietääkö sielumme elämästämme jotain vielä syvempää, jota päivätajunnassamme emme kykene "muistamaan"?
Yksi tärkeä pointti sielun olemassaolon puolesta on myös tunteet. Ihminen (kuten jotkut eläimetkin) kykenevät ilmaisemaan iloa ja surua, vihaa ja sääliä ym. Useimmiten nämä tuntemukset tapahtuvat spontaanisti tietynlaisten ärsykkeiden aikaansaamina. Voisiko koneen valjastaa tuntemaan aitoa myötätuntoa ja ilmaisemaan aitoa iloa tai vihaa, sellaista siis joka ei olisi keinotekoista tai teennäistä? Ei ikinä! Tämä kaikki tämänkaltainen scifi-hömppä on ihmisen mielikuvituksen tuotetta, jota ei koskaan täysin kyetä toteuttamaan.
Jonkinlainen perimmäinen olemus, sielu, siis lienee olemassa, vai mitä olette mieltä? Minun mielestäni aivot ovat vain väline, jota "sielumme" käyttää fyysisessä olemassaolossaan.