Kauneus on katsojan silmässä. Hyvyys, rumuus, laihuus , viha yms. riippuu siitä näkökulmasta mistä asioita kukin tarkastelee.
Vai riippuuko?
Rousseau esitti että temperamentti riippuu leveysasteesta jolla elää ja luonnon olosuhteista. Onko niin asian laita myös hyvyyden ja rumuuden kanssa.
Mitä etelämmäksi mennään sitä vihaisempia, rumempia ja laihempiakin ihmiset ovat.
Voiko asia olla niin vai onko tuo kuva liian yksinkertaistettu. Mikä tekijä on sitten leveysasteen merkityksen takana. Ainakin jotkut väittää ruuan olevan eri alueilla happamuudelta eri pitoista. Ja sen voi itsekin maistaa kun syö esim. Eri alueiden appelsiineja.
Kreikka kirpeä
Marokko makea
Israel hapan
Egypti emäksinen?
Etelä-Afrikka mauton
Jne.
Vai riippuuko?
Rousseau esitti että temperamentti riippuu leveysasteesta jolla elää ja luonnon olosuhteista. Onko niin asian laita myös hyvyyden ja rumuuden kanssa.
Mitä etelämmäksi mennään sitä vihaisempia, rumempia ja laihempiakin ihmiset ovat.
Voiko asia olla niin vai onko tuo kuva liian yksinkertaistettu. Mikä tekijä on sitten leveysasteen merkityksen takana. Ainakin jotkut väittää ruuan olevan eri alueilla happamuudelta eri pitoista. Ja sen voi itsekin maistaa kun syö esim. Eri alueiden appelsiineja.
Kreikka kirpeä
Marokko makea
Israel hapan
Egypti emäksinen?
Etelä-Afrikka mauton
Jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Platon usein mietti mikä tekee hevosen kasvattajasta hyvän tms. Hyvyyden käsite oli mielestäni hänelle pakkomielle tutkia. Mihin tulokseen hän päätyi siitä en päässyt perille koskaan kun en jaksanut lukea loppuun.
Mutta itse siis väitän että hyvyys on yksinkertainen asia. Se riippuu täysin ja pelkästään leveysasteesta millä elää.
Siihen ei sisälly mitään filosofista probleemaa.
Aika hauskaa!
Sinähän voisit ruveta kirjoittamaan filosofisia tekstejä humoristisella otteella. Aina jotain yllättävää tai päätöntä.
kirjoita lyhyesti jotain päätöntä filosofiaa
Elämän syvimmät kysymykset ovat kuin käänteinen kello, joka tikittää takaperin. Aika on vain illuusio, ja me olemme vain unia, jotka haaveilevat elämän todellisuudesta. Kun katsoo taivasta, näkee ei vain tähtiä, vaan myös mahdollisia versioita itsestämme, jotka elävät rinnakkaisissa ulottuvuuksissa. Kenties jokainen valinta, jonka teemme, jakaa meidät lukemattomiin polkuihin, ja jokainen polku on yhtä todellinen kuin seuraava. Mikä on merkitys, jos merkityksellä itsellään ei ole merkitystä? Ja jos kaikki on mahdollista, onko mikään todella mahdollista? Filosofia on kuin tuuli, joka puhaltaa läpi ajatusten puun lehtien, luoden musikaalista kaaosta, jossa jokainen nuotti on yhtä tärkeä kuin se, jota ei koskaan soitetakaan.