Suoraa puhetta mitä on PSSD

Mikä pahinta on se että kenelläkään ei tunnu yleisesti lääketieteessä oikeasti kiinnostavan mitä esim minulle, nuorena SSRI-käytön aloittaneelle tapahtui ajan myötä ja miten kärsin tästä tilasta joka ikinen päivä ja miten se vaikuttaa esim onnellisuuteen parisuhdeongelmien myötä.. On selvää että jos parisuhteessa toinen haluaa seksiä ja toisella on PSSD niin hankalaksi menee ja vankinkin parisuhde alkaa kärsiä.

Miten lääketiede voi olla niin typerä että ajatellaan että on ihan ok tuhota jotain osia ihmisyydestä, ihmisen draivista, ihmisen emotionaalisen elämän ulottuvuuksista, leikata tunne-elämää ja muka silti hoitaa masennusta. Jollekin se ilmeisesti sopii mutta on aivan anteeksiantamatonta että asiasta ei varoiteta ja ihan pimennossa pitkän ajan seuraamuksien suhtren määrätään pillereitä.

Tämäkin kirjoitus menee todennäköisesti kuuroille korville koska yleisestihän lääkkeet on niin hyviä ja plaaplaaplaa. Meillä kelle kävi näin ei ole mitään merkitystä koska tämä muka on harvinaista. En usko että seksuaaliongelmat ainakin hetkellisinä lääkkellä ovat niin harvinaisia ja ehkä osa ei välitä siitä että seksuaalisuus olisi tietyiltä osin lääkkeen seurauksena tuhoutunut. En minäkään välittänyt vielä vuosia sitten kunnes tämä helvetti puhkesi ja kaikki paheni.

Minun kokemukseni ovat että jokikinen psykiatrian lääke mitä söin vaikutti negatiivisesti seksielämään ja myös tunne-elämään leikaten jotain pois.

Esim potilasvahinkoilmoituksia on turha tehdä koska lääkityksiä oli vieroituksen jälkeen monia jotka saattoi olla myötävaikuttamassa ja lääketieteessä gaslightataan minkä ehditään koska ilmeisesti masennus aiheuttaa seksuaalihäiriötä.

Oma hypoteesini on että hyppiminen lääkkeeltä pois ja takaisin saattoi lisätä riskiä PSSD:hen,saatika sitten että palautumisvaiheessa psykiatria roiski uusia lääkkeitä päälle.

Mikä sotii tätä vastaan on se että minulla oli normaali seksuaalisuus ennen tätä myös masentuneena, genitaalialueen tuntohäiriöt alkoi heti lääkkeen jälkeen, kerran yrittäessäni lopettaa (epäonnistuneesti koska en tajunnut kuinka hitaasti lääkitys pitää ajaa alas) huomasin tuntoaistin ja normaalin orgasmin palaavan. En myöskään koe itseäni mitenkään erityisen alskuloiseksi.

Eikä mikään korvaus korvaa tuhottua elämää jossa saa aina miettiä että mitä ihmettä minulle edes tapahtui. Pahinta on kaipuu seksuaalisuuteen, intiimiyteen kahden ihmisen välillä, ja kontaktiin mitä seksiin kuuluu mikä ei kuole. Se elää muistoissa kuin joku joka on kuollut. Ja tunne siitä että on friikki on joka päivä olemassa aiheuttaen tuskaa myöskin tehden tunteen että on pakko olla yksin koska seksielämä ei enää onnistu.

Tekisi oikeasti mieli nostaa keskisormi pystyyn niille ketkä tekivät nämä myrkyt ja sotkivat kehoni tavalla minkä en tiennyt olevan mahdollista.

Yleisesti uskon myös että SSRIt vaikuttavat jotenkin aivojen palkitsemisjärjestelmään niin että kaikki tuntuu enemmän meh pidemmän käytön jälkeen ja lääkkeen aikanakin huiput katosa. Serotoniinitasot nousemisen sijaan laskevat kroonisessa käytössä ja menevät epätasapainotilaan lopetuksen jälkeen altistaen pahalle ololle. En koskaan ole tuntenut niin pahaa oloa kuin yrittäessäni ajaa näitä myrkkyjä alas. Uskon täysin että lääkitys on yhteydessä lisääntyneeseen apatiaan aikojen saatossa. Hermostoni ne sotkivat myös puhkaisten kuin kroonista väsymystä.

Nuoruus meni näiden lääkkeiden oheisseuraamuksien kanssa taistellessa. Olen tajunnut että maksoin kalliin hinnan tehottomasta plasebosta joka masennuksen hoidon sijaan tuttuttaa ja erkaannuttaa tunteista antaen illuusion paremmasta tuhoten oikeasti sisältä. Todiasialliset seuraukset hahmottaa vasta lääkityksen luopumisvaiheessa. Siksi nämä lääkkeet ovatkin niin petollisia.

Nykyajan psykiatria on vastuutonta. Jos esim. Buranan takia tulisi pitkäaikainen tuntoaistin puutos jalkoihin niin sitä ei todellakaan saisi olla markkinoilla. Mutta sitten kaikki SSRI ja SNRI lääkkeet voivat (ja jopa saavat!) aiheuttaa PSSD oireita (eli seksuaalisuuteen kohdistuvia pitkäaikaisia haittavaikutuksia) ja mm. merkittävää tunnon ja kyvykkyyden alenemista, joka usein jatkuu lääkityksen loputtua pitkän aikaa.

Miksi tämä on "ok"? Siksikö koska psykiatria on vähemmän tieteellinen kuin muut lääketieteen alat? Ei siellä mitata välittäjäaineiden pitoisuuksia, vaikka parkinsonia sairastavilta voidaankin mitata ainakin dopamiinitasot (SPECT-kuvaus).

psykiatrit eivät myöskään kerro näistä haitoista ja jos niistä kysyy niin ne vaan vakuuttelee että on muka todella vähäpätöinen haitta ja että nämä haitat loppuvat heti kun lopettaa lääkityksen. sitten ihmetellään miksi MT-ongelmista kärsivät eivät halua hakea apua! valehtelu on aina väärin, varsinkin tällaisissa asioissa.

tämän asian tekee vielä kyseenalaisemmaksi se että on olemassa lääkkeitä jotka eivät aiheuta tämmöisiä haittoja. Esim. Aurorix ja ehkä Mirtazapin. Olen kuullut että 10 mg annoksella myöskään Brintellix ei aiheuta seksuaalisuuteen vaikuttavia haittoja mutta olen myös kuullut kommentteja että kyllä siitäkin tuli joitakin sellaisia haittoja.

Tosi hirveää ap mitä sinulle on tapahtunut. Kauanko lääkkeen lopettamisesta on kulunut? Ehkä palautumista tapahtuu ajan mittaan lisää? Sekin että välillä on noita parempia "ikkunoita" on varmaankin hyvä merkki?

Masennuslääkkeitä jotka eivät tyypillisesti aiheuta seksuaalihäiriöitä ovat Mirtazapinin ja Aurorixin lisäksi Triptyl ja Voxra.

Olen tiennyt, että SSRI-lääkkeet vievät halut miehiltä, mutta en tiennyt, että sama vaikutus on myös naisiin.
Lääkärit eivät ainakaan parikymmentä vuotta sitten maininneet sanallakaan vaikutuksista seksuaalisuuteen.

Esiinnyt taas naisena ätmi, esiinny joskus rehellisesti ihan miehenä, eikä sun kannata tänne kertoa noita mt lääkkeitä mitä käytät, nainen sä et ole!