Yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä paikkasi on lain mukaan siellä reunalla, nimittäin oikealla reunalla, eikä keskellä väylää. Yrittäkää tomppelit ymmärtää tämä yksinkertainen asia. Ei sitten tarvitse sätkyillä kuin pelle sen takia, että liikenteessä on "yllättäen" muitakin liikkujia.
Tieliikennelain liikennemerkkiliite D5 https://tinyurl.com/bde779nm ”Pyörätiellä ajettaessa on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään ajoradalla ajamisesta.” ⬅︎ Oikeaa reunaa on ajettava siis pyörätiellä. Piste.
Sitten teidän pellepyöräilijöiden olisi hyvä muistaa, ettei jalkakäytävää ole tarkoitettu pyöräilyyn. Tieliikennelain alaisella alueella pyörätie osoitetaan aina pyöräilyn sallivalla liikennemerkillä, muuten se ei ole pyörätie. Eri asia jossain ulkoilupuistossa, jossa tieliikennelaki ei enää päde.
Tieliikennelain liikennemerkkiliite D5 https://tinyurl.com/bde779nm ”Pyörätiellä ajettaessa on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään ajoradalla ajamisesta.” ⬅︎ Oikeaa reunaa on ajettava siis pyörätiellä. Piste.
Sitten teidän pellepyöräilijöiden olisi hyvä muistaa, ettei jalkakäytävää ole tarkoitettu pyöräilyyn. Tieliikennelain alaisella alueella pyörätie osoitetaan aina pyöräilyn sallivalla liikennemerkillä, muuten se ei ole pyörätie. Eri asia jossain ulkoilupuistossa, jossa tieliikennelaki ei enää päde.
Vastaukset 124
Vanhimmat
Yksisuuntaisella yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä väylällä pitää vasemmalle käännyttäessä ryhmittäytyä vasempaan reunaan.
"21 §
Ryhmittyminen
Oikealle kääntyvällä ajoneuvolla on ryhmityttävä ajoradan oikeaan reunaan. Vasemmalle kääntyvällä ajoneuvolla on ryhmityttävä välittömästi ajoradan keskiviivan tai, jos keskiviivaa ei ole, keskilinjan oikealle puolelle tai yksisuuntaisella ajoradalla sen vasempaan reunaan.
Ryhmittyminen kääntymistä varten on tehtävä hyvissä ajoin."
Tuossa saattaa tulla mielenkiintoisia tilanteita, kun jalankulkija tulee samaa vasenta reunaa vastaan.
Jep. TLL pyörätie liikennemerkki: "Pyörätiellä ajettaessa on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään ajoradalla ajamisesta."
Tämä on ihan helppoa. Jos on pyörätie, ajetaan sen oikeaa laitaa. Jos ei ole, ajetaan ajoradalla. Taas sen oikeaa reunaa tai piennarta, jos se käy haitatta.
Ongelmia tähän tulee vasta kun samalla väylällä alkaa liikkua muita. Siis autoilijoita tai kävelijöitä. Silloin pyöräilijän on käytettävä järkeään ja valittava paikkansa sääntöjen ja tilanteen antamilla ehdoilla.
Kenenkään päälle ei saa ajaa. Jalankulkijan paikka on tiellä tai yhdistetyllä jalkakäytävä-pyörätiellä "sen reunassa". Tämän vuoksi jalan liikkuvien etenemistä on vaikea ennustaa ja sen pitäisi pitää pyöräilijät valppaina koko ajan. Jalankulkijoiden suuntaa ei voi ohjata esim. liikennemerkeillä siten kuin ajoneuvolla kulkevia voi.
Yritetään kaikki mahtua sinne pyöräteille. Ja opetellaan käyttämään jarruja tarvittaessa.
Tuo Vaseliinimies osaa puhua välillä myös asiaa.
Kun pyörätie on yksisuuntainen, niin laki määrää ryhmittymään vasemaan reunaan vasemmalle kääntymistä varten. Kuten jo moneen otteeseen on todettu, niin pyörätiellä ajettaessa on noudatettava, mitä tieliikennelaissa säädetään ajoradalla ajamisesta.
Mutta onhan noudatettava pyöräkaistaa,silloin kun niitä on.
Eli silloin joutuu ajamaan keskellä,tai vasemmassa tai oikeassa laidassa,jolloin vastaantulija ajaa keskellä kevyen liikenteen pyöräväylää.
Hankalaa.
Toki laissa on määräys autoilijoille ja kaikille ajaa oikeassa laidassa.
Tosin joutuu ryhmittymisissä ajamaan väylän keskelläkin.
Pyöräkaistalla ei pitäisi tulla ketään vastaan. Pyöräkaista kulkee ajoradalla omana kaistana ja on aina yksisuuntainen siihen samaan suuntaan, johon ajoradan liikenne kulkee.
Kuva pyöräkaistasta.
https://i.postimg.cc/qMyDPzRZ/pyorakaista.jpg
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä väylä on pyöräilijöille pyörätie ja jalankulkijoille jalkakäytävä. Sille on yhdistetty sekä pyörätie, että jalkakäytävä. Väylän nimikin asian kertoo.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä (D6)
Merkillä osoitetaan yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, jota polkupyöräilijän ja jalankulkijan on käytettävä kulkiessaan asianomaiseen suuntaan. Muuten on pyörätiestä ja jalkakäytävästä voimassa, mitä merkeistä D4 ja D5 säädetään.
Jalkakäytävä (D4)
Merkillä osoitetaan jalkakäytävä, jota jalankulkijan on käytettävä kulkiessaan asianomaiseen suuntaan.
Merkki sijoitetaan jalkakäytävän oikealle puolelle tai yläpuolelle. Poikkeuksellisesti merkki voidaan sijoittaa yksinomaan jalkakäytävän vasemmalle puolelle.
Pyörätie (D5)
Merkillä osoitetaan pyörätie, jota polkupyöräilijän on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan. Mopolla ajo pyörätiellä on sallittu, jos se osoitetaan tekstillisellä lisäkilvellä "Sallittu mopoille". Kaksisuuntainen pyörätie osoitetaan lisäkilvellä H23.2 tai H9.1. Jos kaksisuuntainen pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa, polkupyöräilijä saa käyttää piennarta tai ajoradan oikeaa reunaa. Pyörätiellä ajettaessa on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään ajoradalla ajamisesta.
Yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä polkupyörällä pyöräillään oikeassa reunassa, kuten myös erillisellä pyörätiellä toimitaan. Tämä asia lienee selvä tieliikennelain määrityksistä, kuten ylempänä todetaan.
Yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä jalankulkijan tulee kuitenkin kulkea reunassa, koska lainsäätäjät ovat niin lain perusteluihin kirjanneet, että siinä toimintaa samoin kuin pyörätiellä. Asia ei täysin aukottomasti selvä tieliikennelaista, vaan pitää katsoa lain perustamisdokumenttia, että mitä on tarkoitettu. Perusongelma on siis se, että yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä väylätyyppiä ei ole määritelty tarpeeksi tarkasti tieliikennelakiin.
Ensisijaisen oikeuslähteen eli lain sanamuoto on kuitenkin selvästi ristiriidassa toissijaisen oikeusähteen kanssa, jolloin toissijaista ei saa laintulkinnnssa noudattaa.
Tuo on mielenkiintoinen näkökanta, mutta onko näkökanta oikea, niin se on eri asia. Oikeusasteet kuitenkin katsovat hallituksen esityksestä, että mitä on tarkoitettu, eli katsovat sieltä tulkintaohjeita.
Kannattaa tutustua tähän faktaan.
"Lainsäädännön lisäksi tärkeitä oikeuslähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus ja kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntö.
Lainsäätäjän tarkoitus käy parhaiten esille lain valmisteluasiakirjoista, kuten komiteanmietinnöistä, työryhmäraporteista, hallituksen esityksistä ja eduskunnan valiokuntamietinnöistä. Oikeuskäytännön asema oikeuslähteenä perustuu ajatukseen siitä, että aiempaa ratkaisukäytäntöä vastaava tapaus ratkaistaan samalla tavalla. Oikeuskäytännön osalta eniten painoarvoa on ylimpien tuomioistuinten, eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, ratkaisukäytännöllä.
Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ja tulkinnassa on mahdollista hyödyntää myös muita oikeuslähteitä. Näiden oikeuslähteiden joukko on dynaamisempi ja painoarvo tilannekohtainen. Muita oikeuslähteitä ovat esimerkiksi tietyllä alalla vakiintuneet tavat ja menettelyt, oikeuskirjallisuus, oikeusvertailevat argumentit sekä käytännölliset, eettiset ja moraaliset argumentit."
Lähde: eduskunta.fi
"Ensisijaisen oikeuslähteen eli lain sanamuoto on kuitenkin selvästi ristiriidassa toissijaisen oikeusähteen kanssa, jolloin toissijaista ei saa laintulkinnnssa noudattaa."
Olipa tuossa kauhea valhe, mitään ristiriitaa ei ole.
Kyllä on ristiriita. Valmiin tieliikennelain mukaan näin:
- Jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai jos sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, jalankulkijan on käytettävä pyörätien tai ajoradan reunaa.
Tuo velvoite on siis, jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole. Yhdistetylle väylälle on yhdistetty sekä pyörätie, että jalkakäytävä. Jalkakäytävä siis on. Hallituksen esityksessä taas kirjoitetaan asian suhteen mm. seuraavaa:
- Suomessa on paljon yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä. Velvollisuudella käyttää pyörätien reunaa ei edelleenkään estettäisi sitä, että esimerkiksi pariskunta voisi kävellä käsi kädessä pyörätiellä. Reunassa on mahdollista kävellä rinnakkain. Jos väylällä on paljon jalankulkua, suunnittelun ja rakentamisen pääsääntö on, että väylät pitää erotella toisistaan.
Hallituksen esityksen mukaan reunassa kävelemisen velvoite mainitaan yhdistetyn väylän osalta, mutta valmiin lain määrityksen osalta asia on eri.
Sinä olet ainoa, jolle on olemassa ristiriita, ei muille.
Kaikki älylliset ymmärtävät, että järjestys on
1) jalkakäytävä
2) piennar
3) reuna
Vain typerys kuvittelisi, että yhdistetyllä väylää voisi olla kuin pellossa.
Meitä on täällä useampi, jotka ovat huomanneet, ettei hallituksen esityksen teksti ole realisoitunut itse lakiin. Laista ei löydy tällä hetkellä mitään määräystä miten jalankulkijan tulisi sijoittautua jalkakäytävällä. Tieliikennelain 13 § 2 momentti koskee sanamuodon perusteella vain erikoistapauksia eli tilannetta jossa jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai jos sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä.
https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2018/729#chp_3__sec_13__heading
Lakiteksti on ensisijainen oikeuslähde. Lain sanamuoto on tässä kohdassa varsin selkeä, ja se poikkeaa hallituksen esityksestä. Toissijaista oikeuslähteeseen ei voi turvautua jos se on ristiriidassa lakitekstin kanssa.
Ei ole useita, vaan ainoastaann sinä.
Ei ole mitään ristiriitaa.
Yleensä jos piennar on, jalkakäytävää ei ole, mutta lain nykyisen sanamuodon perusteella jalankulkija saa valita jommankumman, jos molemmat ovat saatavilla. Pyöräilijä taas pääsääntöisesti ei saa käyttää piennarta, jos samaan suuntaan menee pyörätie.
Ihan silkkaa saivartelua.
Jalkakäytävä.
Piennar.
Reuna.
Laki kertoo järjestyksen samoin kuin ihmisen järki. Jokaisen jalankulijan pitäisi osata turvata oma hyvinvointinsa, eikä se ole keskellä yhtään mitään.
"Lainsäädännön lisäksi tärkeitä oikeuslähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus ja kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntö.
Lainsäätäjän tarkoitus käy parhaiten esille lain valmisteluasiakirjoista, kuten komiteanmietinnöistä, työryhmäraporteista, hallituksen esityksistä ja eduskunnan valiokuntamietinnöistä. Oikeuskäytännön asema oikeuslähteenä perustuu ajatukseen siitä, että aiempaa ratkaisukäytäntöä vastaava tapaus ratkaistaan samalla tavalla. Oikeuskäytännön osalta eniten painoarvoa on ylimpien tuomioistuinten, eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, ratkaisukäytännöllä."
Tuon faktan mukaan voi turvautua toissijaiseen oikeuslähteeseen tarkoituksien ja tulkintojen suhteen.
Laki nimenomaan kertoo. Jalkakäytävällä ei esim. saa pyöräillä, paitsi alle 12-vuotias, jos siitä ei koidu kohtuutonta haittaa jalankululle. Kyse ei ole tuossa muutenkaan ole järjestyksestä, vaan siitä, ettei hallituksen esityksen teksti ole toteutunut/realisoitunut itse lakiin.
Sä olet kuin savolainen kalakukko.
Kannattaa tutustua myös oikeustieteen normiristiriitoihin.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:normiristiriita/laajempi_kuvaus
1. Lex supederogat legi inferiori (= ylempirior laki/normi syrjäyttää alemman lain/normin)
2. Lex posterior derogat legi priori (= myöhempi laki/normi syrjäyttää aikaisemman lain/normin)
3. Lex specialis derogat legi generali (= erityislaki/-normi syrjäyttää yleislain/ normin).
Hallituksen esitys on toissijainen oikeuslähde, lakiteksti ensisijainen.
Jos on selkeästi normiristiriitaa (eikä kyse ole tulkinnasta), perustuslaki syrjäyttää lain, laki puolestaan asetuksen ja muut toissijaiset oikeuslähteet.
Tieliikennelaissa on selvästi sanottu, ettei TLL 13.2 § koske jalkakäytäviä. Lain liikennemerkkiliitteen mukaan yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä on sekä pyörätie että jalkakäytävä.
Täällä keskusteluissa on tosin kaivettu jostain esiin sellainen tiehallinnon tienrakentamisohje, että yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie olisi ensisijaisesti pyörätie. Tätä on tulkittu täällä siten, että yhdistetyllä väylällä ei olisi ollenkaan jalkakäytävää tai vain ”vähän”.
Hyvä informaatio. Kiitos tästä. Haasteellista on tämä, kun lainsäätäjän tarkoitus ei ole konkretisoitunut valmiiseen lakiin. Kyse on selkeästi ristiriidasta.
Miksi vastaat itsellesi?
Miksi kuvittelet paikkansa pitämättömiä asioita?
Itsehän kuvittelet laista asioita kun et ymmärrä.
Osoita sitten paikkansa pitämätön asia.
Aito savolainen Kalakukko (muikkukukko)
Sokeriton Kananmunaton
Raaka-aineet
kuori
5 dl vettä
1 dl vehnäjauhoja
vajaa kilo ruisjauhoja
1 dl voisulaa
1-2 rkl suolaa
TÄYTE
kilo muikkuja
400 g rasvaista siankylkeä
suolaa
Oliko tuo jokin purkaus siitä, että liikennesäännöistä kirjoitetaan, vai mikä oli tuon tarkoitus?
Kieroon savolaiskansaan voi luottaa vain harvoin.
Kannattaakin pysyä kotona kokkaamassa, jos ei liikennesääntöjä osaa.
Autoilevana ja pyöräilevänä toivon hyvää yhteispeliä liikenteessä. Pyöräilijä - aja siinä pyörätiellä kun siinä on sellainen. Älä aja suojatielle auton etten koska olet väistämisvelvollinen, paitsi seuraavan lauseen tapauksessa. Autoilija, väistä aina kun sinulla on kolmio/stop tai olet kääntymässä.
Väistämissäännöt autoilijan näkökulmasta
https://youtu.be/3nj4SmyEwII
Väistämissäännöt pyöräilijän näkökulmasta
https://youtu.be/nparGCTzSls
Tuossa on ensiapua pyöräilijöiden ja autoilijoiden väistämissääntöihin liittyen.
Myös koiranulkoiluttajat voisi pitää sen koiran aisoissa ja ostaa ledivalon hihnaan. Kävelijät voisivat katsella ympäristöä eikä puhelinta, sekä lopettaa se hortoilu kuten koirat puolelta toiselle. Hyvää kevättä 🙂
Polkupyörän ja jalankulkijan suhteen on kuitenkin se ero, että polkupyörä on ajoneuvo ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Tienkäyttäjäryhmille on asetettu tieliikennelaissa erilaisia velvollisuuksia sen mukaan, miten suuren riskin ne muodostavat toisille tienkäyttäjille. Ajoneuvon kuljettajilla on siis enemmän vastuita tilanteissa suhteessa jalankulkijoihin.
Niinpä koska jalankulkijat saavat olla 100 % ymmärtämättömiä mistään. Lapsen ei tarvitse ymmärtää mitään, sokeat saavat kävellä ja kuurot.
Oikein ja väärin tarkastellaan vain oikeussalissa.
Jos Rekku juoksee siimassaan YLLÄTTÄEN alle, ajan sen päälle. VAIN tuomari voi ratkaista asian.
"Saavat", on ehkä väärä väite. Jotkut jalankulkijat ovat kuitenkin ja se tulee ottaa huomioon ja tämän seikan ovat lain tekijät huomioineet.
Täysin mistään ymmärtämätön henkilö, lspsi, sokea tai kuuro on jalankulkija, jolla on kaikki oikeudet liikenteessä. Velvollisuuksia ei voi olla, kun ei mitään ymmärrä.
Kyllä on velvollisuuksia heilläkin, mutta täytyy heidän kohdalla ottaa huomioon sääntöjen vastaisen toiminnan mahdollisuus.
Ei asiasta ymmärtämättömälle tai tietämättömälle voi langettaa velvollisuuksia. Kaiikki jää pyöräilijän vastuulle.
Isompi varoo itseään pienempiä periaate näkyy tieliikennelaissa/liikennesäännöissä. Tienkäyttäjäryhmille on asetettu tieliikennelaissa erilaisia velvollisuuksia sen mukaan, miten suuren riskin ne muodostavat toisille tienkäyttäjille.
Rekku voi painaa 70kg,sen kun ajat päälle,mutta Rekku on irti sen jälkeen ja sinä asfaltin pinnassa fillarin kanssa. Meinaatko selvitä naarmuitta?
Pyörän perään räksyttävä rekku painaa yleensä 700 grammaa tai 7 kiloa.
Mitä isompi koira, sen paremmin koulutettu liikenteeseen. Usein.
Autoilijat huomioida tarkemmin kolmion takaa suojatielle saapuessaan pyöräilijät sekä jalankulkijat yleensäkin, ettei päälle aja kuten nykyään valitettavan usein sattuu ☝️
Huomaa,että kevät on tullut.
Nyt alkaa polkupyöräraivo,säköpotkulautaraivo,
koiranpaskaraivo,nyt on toisinpaikoin vielä laturaivoa.
Sitten jatkuva rattiraivo.😄😂🤣
"Isompi varoo itseään pienempiä"
Ei asiasta ymmärtämättömälle tai tietämättömälle voi langettaa velvollisuuksia. Tässä ei nyt keskustella junista ja rekka-autoista.
Vaikka 150-kiloinen kuuro mielenterveyspotilas kaataisi oman moitittavan toimintansa seurauksena 45-kiloisen pyöräilevän vanhan rouvan, kaikki jää silti pyöräilijän vastuulle. Asiasta ymmärtämätön ei vastaa liikenteessä mistään, ja ko. henkilöllä on silti täydet oikeudet.
Ko. tapaisilla jalankulkijoilla tai vaikkapa pienillä lapsilla ei ole de facto mitään vastuuta, jalankulkija on aina se, jota suojellaan, pyöräilijä on se joka vastaa sekä omasta että jalankulkijoiden turvallisuudesta. Pyöräilijä vastaa myös viime kädessä omasta turvallisuudestaan autoilijoita vastaan. Pyöräilijä häviää aina, eikä hänellä ole mitään peltejä ympärillään.
Jalankulkija, auto, pyöräilijä. Pyöräilijä häviää aina, sen takia hänen on 110 % ajastaan oltava valppaana.
Sinä et vain osaa.
Jalankulkija on heikommassa asemassa ajoneuvojen suhteen. Polkupyörä on ajoneuvo ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja.
Väite >> "Vaikka 150-kiloinen kuuro mielenterveyspotilas kaataisi oman moitittavan toimintansa seurauksena 45-kiloisen pyöräilevän vanhan rouvan, kaikki jää silti pyöräilijän vastuulle."
Onnettomuudet tutkitaan. Asian suhteen ei ole mitään automatiikkaa. Liikennesääntöjä rikkova on syyllinen. Molemmat ovat syyllisiä, mikäli molempien todetaan rikkoneen liikennesääntöjä.
Jalankulkija on aina kingi.
Pyöräilijän vika aina.
Riippuu täysin tilanteesta. Jokainen tapahtuma on omansa ja on täysin riippuvainen liikennetilanteesta. Pyöräilijä on toki ajoneuvon kuljettaja tämä seikka otetaan aivan varmasti huomioon.
"Jalankulkija on aina kingi.
Pyöräilijän vika aina."
Kyllä, koska jalankulkija on kuka tahansa meistä ilman mitään apuvälineitä. Olemme kaikki syntymästämme saakka jalankulkijoita, älykkyydestä tai muista ominaisuuksista riippumatta. Pyöräilyyn tarvitaan oppimista.
Pyöräilyyn ei tarvita muuta oppimista, kuin tasapainoilu. Monet pyöräilevät ilman minkäänlaista tietoa liikennesäännöistä.
Niinpä. Jalankulkija on aina kingi. Pyöräilijän vika aina.
Riippuu siitä, mitä kukakin teki.
No mitä ne sitten teki? Mikä on aistivammaisen, todella yksinkertaisen ihmisen tai pienen lapsen vastuu jalankulkijana? Mistä he vastaavat?
Liikennesäännöt (tieliikennelain pykälät) koskevat kaikkia tienkäyttäjiä, mutta lakipykälät ottvat myös huomioioon, etteivät kaikki vältämättä noudakkaan liikennesäänötjä.
"Periaatteet voivat olla osa voimassaolevaa oikeutta, vaikka ne eivät sisältyisi lainsäädäntöön. Tällainen on esimerkiksi tieliikenteen luottamusperiaate. Sen mukaan tienkäyttäjä voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä."
"Luottamusperiaatetta ei sovelleta, jos toisen tienkäyttäjän toiminnasta tai ominaisuuksista on havaittavissa, että toinen tienkäyttäjä ei tule noudattamaan liikennesääntöjä tai että toisen tienkäyttäjän kyvyt liikennesääntöjen noudattamiseen ovat tavanomaista alemmat.
Eritasoisten tienkäyttäjien aseman turvaamisen voidaan niin ikään katsoa kuuluvan tieliikenteen yleisiin periaatteisiin. Lapset, ikääntyneet, aisti- ja liikuntavammaiset sekä muut henkilöt, joilla on vaikeuksia selviytyä liikenteessä, ovat tieliikenteessä erityisen suojelun tarpeessa.
Tieliikenneoikeuden keskeisimpiin periaatteisiin voidaan katsoa kuuluvan myös eri tienkäyttäjäryhmiin kuuluvien tienkäyttäjien erilaisten oikeuksien ja velvollisuuksien huomioonottamisen. Tämä merkitsee jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden erityisasemaa verrattuna ja suhteessa moottorikäyttöisten ajoneuvojen tienkäyttäjäryhmiin.
Tieliikenteen yleisiä periaatteita ovat siten seuraavat periaatteet: 1) tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet eli velvollisuus noudattaa liikennesääntöjä ja tieliikenteen yleinen huolellisuusvelvollisuus; 2) tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus eli velvollisuus tarkkailla ja ennakoida toisten tienkäyttäjien toimintaa ja sovittaa oma toimintansa tekemiensä havaintojen pohjalle; 3) varovaisuusvelvollisuus muita tienkäyttäjiä kohtaan: vanhusten, lasten ja vammaisten erityisasema liikenteessä; jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden erityisasema sekä 4) turvallinen ajoneuvon kuljettaminen: velvollisuus kompensoida puutteelliset olosuhteet huolellisemmalla toiminnalla."
kyllä nyt pelottaa
"mikä on aistivammaisen, todella yksinkertaisen ihmisen tai pienen lapsen vastuu jalankulkijana? Mistä he vastaavat?"
Ei ole vastuuta.
Sama missä ajelette ja miten mutta muistakaa käyttää sitä kelloa perkele!sitä varten se on siinä tangossa että voi ilmoittaa muille liikkujille että on tulossa. Mikä siinä on ettei sitä kelloa osata käyttää?ei kukaan kuule kun takaapäin vauhdilla tullaan,perkele että on tyhmää porukkaa!
Miksi juuri sinulle pitää aina soittaa kelloa?
Sehän tarkoittaa sitä, että olet itse tehnyt jotakin väärin, eikö niin. Pyöräilijälle on oikeanpuolinen liikenne ja pyöräilijä ajaa aina reunassa. Jos kävelisit itse reunassa, kaikille on kyllä tilaa ja turvaväli jää. Ohitus on pyöräilijän vastuulla. Käveletkö siis itse keskellä väylää, käveletkö rinnakkain jonkun kanssa, poukkiletko reunasta toiseen vai onko koirasi jossakin narun päässä kaukana?
Jos kelloa pitää soittaa, jotakin on jo mennyt jalankulkijan puolesta vikaan. Ei soittokello ole olemassa sen vuoksi, että sitä soitetaan jatkuvasti. Kellolla varoitetaan mahdollisesta vaaratilanteesta.
Vaikka kelloa soittaisikin, osa ei kuule kelloa, osa ei välitä siitä vaan jatkaa keskellä kävelyä ja osa alkaa huutamaan perään hävyttömyyksiä, koska ottavat asian niin henkilökohtaisesti. Lisäksi kelloa soitetaan aina liian lähellä tai liian kaukana.
Kävele siellä reunassa jatkossa!
Lain mukaan ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen.
Lain sanamuoto on velvoittava, eli laissa kuvattu toimenpide on suoritettava jos se vaaran välttämiseksi on tarpeen.
Äänimerkki ei ole väistämiskäsky, vaan sillä pyritään välttämään – ei onnettomuutta vaan vieläkin vahvemmin: vaaraa.
Kerro lisää, miksi sinä itse käytät soittokelloa. Jos jalankulkija kulkee reunassa, kuten omalla paikallaan kuuluu, miksi soitst hänelle kelloa? Missä se vaara oikein on siellä reunassa kävellessä?
Itse soitan kelloa vaikkapa lapsille, jotka leikkivät ryhmässä kelvillä. Soitan kelloa myös, jos kolme tai neljä kävelee rinnakkain kelvillä. Soitan kelloa myös jos koira on kelvillä pitkässä nyörissä väärässä paikassa. Soitan kelloa myös jos pariskunta kulkee keskellä kelviä käsi kädessä tukkien kelvillä pyöräilyn.
Oikein hyvin olet käyttäytynyt. Minäkin olen soittanut tuollaisissa tilanteissa. Suurin osa käyttäytyy toivotunlaisesti eli hieman väistyvät. Osa kääntyy kuitenkin silminnähden säikähtyneenä katsomaan, osa taas ryhtyy uhmaamaan kuvittelemaansa väistämiskäskyä eikä anna milliäkään tilaa vaikka veisi leveyssuunnassa normaalia enemmän tilaa. Jälkimmäisiä on ollut vähän, ja he ovat kaikki olleet koiranomistajia. Toisaalta koiranomistajat ovat joskus kiittäneetkin soitosta, kuten ovat tehneet lastentarhakulkueen ohjaajatkin. Joskus mielipidekirjoituksissa on valiteltu, että soittokellon soitto saa jalankulkijat juoksemaan paniikissa sinne tänne, mutta minulla ei ole tuollaista kokemusta. Jos on epäiltävissä, että jalankulkijat alkavat poukkoilla, silloin oma ajonopeus pitää sopeuttaa vallitsevaan epäselvään tilanteeseen.
Kellon soittaminen ei tarkoita sitä, että joku olisi tehnyt väärin. Soittokelloa kilistämällä kiinnitetään muiden huomio mahdollisen vaaran/vaarallisen tilanteen vuoksi.
"Ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen."
Eikö ole turvallisempaa, jos jalankulkijat kävelevät keskellä ja pyöräilijät ajavat oikeassa reunassa? Jos jalankulkijat kävelevät reunassa, reunaa pitkin ajava huononäköinen tai hajamielinen pyöräilijä voi törmätä heihin.
Yhdentekevää missä kohtaa kävelevät. Kun polkupyöräilijä painaa menemään kolmeakymppiä kävelijä/koirantaluttaja/lapsenopastaja on hengenvaarassa. Niin myös polkupyöräilijä. Siksi on luontevaa että kovaa etenevä polkupyöräilijä ajaa maantiellä. Autolijat vaan ovat Suomessa sen verran kusipäitä että tekevät tahallaan kiusaa siinä turvallisimmassa kohtaa etenevää kohtaan.
Pitäisikö lakia muuttaa, että pyöräilijä saisi aina ajaa halutessaan pientareella tai ajoradan reunassa ja aina halutessaan myös jalkakäytävällä erityistä varovaisuutta noudattaen? Yhdistettyjen väylien liikennemerkit voisi sitten asteittain ottaa pois. Pyöräilyn salliminen jalkakäytävällä vastaisi nykyistä maantapaa. Nopeasti etenevät pyöräilijät voisivat sitten legitiimisti siirtyä ajoradan reunaan.
Juuri niin. Yhdistetty väylä on muutenkin kuolleena syntynyt ajatus.
Yhdistetty väylä on ok, jos jalankulkijat ymmärtäisivät reunan merkityksen.
Ei ole yhdentekevää. Tieliikennelaki määrää jalankulkijan paikan. Lähes kaikkialla se on määritelty, mutta yhdistetyn väylän osalta määritys on huono valmiin lain osalta, eikä myöskään jalkakäytävän osalta määritystä ole.
Muistutetaan taas teitä autoilijoita:jalkakäytävälle ja kevyen liikenteen väylälle EI saa pysäköidä.
Jos auto pysäkoidään jalkakäytävälle, on tapana laittaa valot vilkkumaan. Se on signaali muille tienkäyttäjille, että nyt oli pakko pysäköidä tähän poikkeukselliseen paikkaan eikä minua voida siksi rangaista.
Olen kahdesti nähnyt henkilöauton pysäköidyn jopa poikittain kevyen liikenteen väylälle. Molemmissa tapauksissa kuljettaja oli nainen. Toisella kerralla nainen selitti, että kyse on lain sallimasta huoltoajosta. Toisella kerralla nainen sanoi, että lähtee kyllä pian pois.
Huoltoajossa auto liikkuu etuperin tai takaperin. Lain tuntemaa huoltoajoa voi olla vain väylällä, jossa on huoltoajo sallittu -lisäkilpi. Muu ajelu on sitten jotain muuta ajelua. Auton pysäköinti poikittain kevyenliikenteen väylälle ei ole ajelua ollenkaan.
Jalkakäytävälle ei kannata pysäköidä. Jos pysäköi, niin autoon saattaa tulla pieniä kolhuja ja naarmuja. Eikä kukaan tiedä, mistä ne on tulleet.
Toisen tekemä virhe ei oikeuta itseään rikkomaan lakia.
Ei oikeuta, mutta jos itse rikkoo lakia, ei voi vaatia, että muut noudattaisivat sitä.
Mitä lain rikkomisen oikeuttamista itselle tarkoitat?
Kävelkää siellä reunassa jalankulkijat. Kuten on laki.
Älkää kävelkö reunassa, koska laki ei niin vaadi, vaan kävelkää keskellä mahdollismman leveälti. Jos huomaatte pyöräilijän, yrittäkää estää ohitus käsiä levittelemällä tai tarvittaessa jopa työntämällä pyöräilijä kumoon.
On luontevaa että jalankulkija etenisi pientareella tai ojassa. Siellä ei ole ajoneuvoja.
"Lainsäädännön lisäksi tärkeitä oikeuslähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus ja kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntö.
Lainsäätäjän tarkoitus käy parhaiten esille lain valmisteluasiakirjoista, kuten komiteanmietinnöistä, työryhmäraporteista, hallituksen esityksistä ja eduskunnan valiokuntamietinnöistä. Oikeuskäytännön asema oikeuslähteenä perustuu ajatukseen siitä, että aiempaa ratkaisukäytäntöä vastaava tapaus ratkaistaan samalla tavalla. Oikeuskäytännön osalta eniten painoarvoa on ylimpien tuomioistuinten, eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, ratkaisukäytännöllä."
Tuo sama lukee myös ylempänä. Lainsäätäjän tarkoituksesta on hallituksen esitykseen kirjattu 13 pykälän osalta seuraavaa:
"13 §.Jalankulkijan paikka tiellä ja heijastimen käyttäminen. Esitettävän pykälän 1 momentin mukaan jalankulkijan olisi käytettävä jalkakäytävää tai piennarta kuten nykyisinkin. Sen lisäksi hän ei saisi tarpeettomasti estää tai haitata muuta liikennettä. Jalankulkijan paista tiellä säädetään voimassa olevan tieliikennelain 40 §:ssä.
Erilaista jalankulkua kuvaavien etenemismuotojen luetteloinnista laissa luovuttaisiin, koska jalankulun erilaiset muodot lisääntyvät. Tarpeetonta haittaa voisi olla esimerkiksi normaalista jalankulusta poikkeava liikkuminen tai toiminta, esimerkiksi suhteettoman kovalla tai hitaalla nopeudella eteneminen suhteessa tavanomaiseen jalan tapahtuvaan jalankulkuun. Tällaista voi aiheutua polkupyörän tai mopon taluttamisesta, potkukelkan kuljettamisesta, hiihtämisestä rullasuksilla, luistelemisesta tai kookkaan taakan kantamisesta, jotka on mainittu voimassa olevassa laissa.
Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 20 artiklan 2 kohtaa.
Pykälän 2 momentin mukaan jalankulkijan olisi käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa, jos jalkakäytävää tai piennarta ei olisi tai milloin sillä kulkeminen ei kävisi haitatta päinsä.
Suomessa on paljon yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä. Velvollisuudella käyttää pyörätien reunaa ei edelleenkään estettäisi sitä, että esimerkiksi pariskunta voisi kävellä käsi kädessä pyörätiellä. Reunassa on mahdollista kävellä rinnakkain. Jos väylällä on paljon jalankulkua, suunnittelun ja rakentamisen pääsääntö on, että väylät pitää erotella toisistaan.
Momentti vastaisi tieliikennesopimuksen 20 artiklan 3 ja 4 kohtaa.
Pykälän 3 momentin mukaan ajoradalla jalankulkijan olisi käytettävä sen vasenta reunaa, jollei oikean reunan käyttäminen ole kulkureitin tai muiden syiden vuoksi turvallisempaa. Esimerkiksi uusien jalankulkua avustavien liikkumisvälineiden käyttäminen voi olla turvallisempaa ajoradan oikeassa reunassa. Polkupyörää tai mopoa taluttava saisi kuitenkin käyttää ajoradan oikeaa reunaa muissakin tapauksissa. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennesopimuksen 20 artiklan 5 kohtaa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että jalankulkijan olisi yleensä käytettävä heijastinta liikkuessaan tiellä pimeään aikaan. Momentti vastaisi voimassa olevan tieliikennelain 42 §:ää."
"Kellon soittaminen ei tarkoita sitä, että joku olisi tehnyt väärin. Soittokelloa kilistämällä kiinnitetään muiden huomio mahdollisen vaaran/vaarallisen tilanteen vuoksi."
Miten vaara tai vaarallinen tilanne on tässä yhteydessä määritelty?
Tilanne ei voi olla sellainen, että kelloa soitettaisiin aina kohdattaessa. Kelloa soitetaan lähes poikkeuksetta silloin kun jalankulkija on tehnyt jotakin väärin. Jos jalankulkija kävelisi väylän reunassa, kuten lakia määrää, ei mahdollisia vaaratilanteita juurikaan tapahtuisi.
Kellon soittaminen on kuitenkin paljon kätevämpää kuin pyöräilijän pysähtyminen ja odottamaan jääminen. Yleensä jalankulkija siirtyy soiton kuultuaan kuuliaisesti omalle paikalleen väylän reunaan. Olen kuitenkin ollut tilanteessa, jossa iäkäs pyöräilevä rouva ei osannut, uskaltanut tai kehdannut soittaa kelloa, kun ryhmä nuoria jalankulkijoita oli vallannut koko väylän leveyden. Rouva pysähtyi ja odotti ryhmän takana kunnes minä perässä ajavana soitin kelloa ja etenimme sitten yhdessä. Ymmärrän kyllä, että ryhmä nuoria saattaa nykyaikana tuntua pelottavalta varsinkin myöhäiseen ajankohtaan.
"47 §
Ääni- ja valomerkki
Ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen. Muutoin äänimerkin saa antaa vain taajaman ulkopuolella ohitettaessa. Äänimerkki ei saa kestää pidempään kuin on tarpeen."
Tuossa koko pykälä kokonaisuudessa. Tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin on syytä antaa äänimerkki. Näinhän on ihan kaikkien muidenkin asioiden kanssa liikenteessä, että tienkäyttäjälle itselle asian arvioiminen jää. Kukaan muu ei ole siinä korvaan kuiskuttelemassa asioita.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Lain sanamuoto on mielestäni kuitenkin velvoittava. "On annettava" on eri asia kuin "voidaan antaa". Jälkeen päin mahdollisessa onnettomuuden esitutkinnassa sitäkin puolta voitaneen selvittää.
Niin mutta tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin on syytä antaa äänimerkki.
Antaa merkin tai ei anna merkkiä.
Niin se turvavälinkin kanssa. Ohittaja päättää itse turvavälistä. Ja poliisin aseen käytön kanssa: poliisi itse päättää milloin ampuu ihmiseltä aivot tuusan nuuskaksi.
Laki kuitenkin vaati, että ajoneuvolla ajettaessa on annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen. Laki myös vaatii, että ajettaessa on annettava jalankulkijalle, pyöräilijälle ja tienkäyttäjän kuljettamalle eläimelle turvallinen tila tiellä. Poliisikaan ei saa ampua missä tahansa tilanteessa
Huomaa kontrasti aiempaan virkkeeseesi: ”Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle.” Jos tuo pitäisi paikkansa, lain teksti olisi kuollutta tekstiä. Nimenomaan saada-verbi on tässä ongelmallinen ja provosoiva.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Niin se vaan menee.
Totta. Autoilijakin saa päättää turvavälin pituuden ohittaessaan pyöräilijän. Eihän sitä pyöräilijä päätä. Päälle ei kuitenkaan saa ajaa
Saa päättää välin ohitettavaan ja kuuluukin niin tehdä, mutta se väli pitää olla turvallinen. Siihen arviointiin eivät kaikki autoilija ilmeisesti kykene, vaan ajetaan hihaa hipoen ohi.
Nimenomaan velvoittava on tuo "on annettava".
Eli tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin on syytä antaa äänimerkki.
Antaa merkin tai ei anna merkkiä.
Lain sanamuoto on kuitenkin velvoittava. Jos kategorisesti jätät aina soittamatta, rikot todennäköisesti lakia.
Aina velvoitetaan siis soittamaan kelloa, pakko soittaa kelloa.
On annettava ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen. Täysin selkeä asia, jos on lukemisen ymmärtämisen taitoa.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Näin sanoo laki.
On käytettävä, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen. Jos et vaaratilanteessa käytä, niin rikot lakia.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin on syytä antaa äänimerkki.
Näin sanoo laki.
Jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen, niin pitää käyttää. Jos tilanteeseen ei liity vaaraa, niin ei pidä käyttää. Luetun ymmärtäminen ei aina ole niin helppoa.
Sirkuksessa on pellepyöräilijöitä ,
yksipyöräisillä temppuilivat
Kirjoitus asu toisto.
Tärkeintä et huuda reitille valokuitu juttuja ei toimi.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin on syytä antaa äänimerkki.
Näin sanoo laki hyvin tarkasti.
Lain sanamuoto on kuitenkin velvoittava eikä valinnanvapautta korostava. Jos kategorisesti jätät aina soittamatta kelloa, rikot ainakin joskus lakia.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin on syytä antaa äänimerkki.
Näin sanoo laki hyvin epätarkasti.
Lain nykyinen sanamuoto viittaa jonkinmoiseen velvollisuuteen, kun useasti toistamasi ja lakitekstistä puuttuva "saa"-sana taas täydelliseen vapaaehtoisuuteen.
Eli saa aina käyttää äänimerkkiä tai saa aina olla käyttämättä äänimerkkiä, koska arvioiminen jää itselle. Soittokello on pakko olla mutta sitä ei tarvitse käyttää, mutta sitä saa ja voi käyttää.
Tienkäyttäjä joutuu itse punnitsemaan, milloin saa antaa äänimerkin. Jos ajaa aina tosi hyvin ja paremmin kuin lain mukaan vaaditaan, polkupyörällä ei koskaan joudu vaaratilanteeseen.
Pitää olla kello ja joutuu punnitsemaan. Muu on ihan vapaaehtoista. Osa ihmisistä ei käytä eläessään äänimerkkiä millään ajoneuvolla, koska ovat niin hyviä, varovaisia ja ajavat paremmin kuin laissa sanotaan.
Soittokelloa kannattaa käyttää herkästi, sillä tilanteet muuttuvat nopeasti eikä aikaa jää tarkkaan harkintaan.
Jos tekee paremmin kuin laki käskee, ei tarvitse koskaan soittaa kelloa. Kello on siis täysin turha, se on vain lain mukaan oltava.
Kelloa ei joudu käyttämään jos on hyvä kuljettaja, parempi kuin laissa vaaditaan.
Niin se on turvavälinkin kanssa. Hyvä kuljettaja voi ohittaa pyöräilijän turvallisesti isollakin ajonopeudella 30 sentin etäisyydeltä. Riippuu myös siitä miten tuntee oman autonsa ominaisuudet. Kokemattoman kuskin on syytä pitää isompaa turvaväliä, mutta hyvällä autolla kokenut kuski pystyy turvallisesti ohittamaan alle 30:kin sentin etäisyydeltä. Tosin monet pyöräilijät kokevat kiusallisena kovaa vauhtia ajavan läheltä ohittavan auton aiheuttaman ilmavirran.
Juuri näin, parhaat ohjastajat voivat ottaa peileillä myös vaatteisiin kiinni, mutta ilman mitään todellista vaaraa.
Jos ei hermo kestä, pitää pysyä poissa. Laki ei määrää hermoista mitään.
Kun vain muistaa tehdä paremmin kuin laissa.
Edelleenkin on pakko käyttää tietyissä tilanteissa. Velvoitetaan soittokellon käyttöön, kun on vaaran välttämiseksi tarpeen sitä käyttää. Valinnanvapautta ei ole, jos on vaarallisesta tilanteesta kyse. Se että joku ei ymmärrä tilanteen olevan vaarallinen, niin tulee mieleen, että pitäisikö sellainen henkilö ylipäätään edes päästä pyöräilemään. Normaalijärjellä varustetut ihmiset tajuavat varmasti, milloin tilanne on vaarallinen.
Olet oikeassa. Nuo "pienet" sanat, kuten saa, voi, täytyy, on, tulee, tai jne. ovatkin lakitekstissä juuri ne tärkeimmät sanat, jotka määrittävät koko asian.
"Juuri näin, parhaat ohjastajat voivat ottaa peileillä myös vaatteisiin kiinni, mutta ilman mitään todellista vaaraa.
Jos ei hermo kestä, pitää pysyä poissa. Laki ei määrää hermoista mitään."
Soittokelloa kukaan ei voi pakottaa käyttämään, eikä siitä esimerkiksi ole mitään hyötyä kuuroja tai huonosti kuulevia tai huonosti orientuneita ihmisiä vastaan. Vaikka jalankulkija kuulisikin soittokellon äänen, hänen ei tarvitse tehdä mitään. Jos jalankulkija vie vain itsensä kokoisen tilan, ei häntä voida syyttää mistään.
Pyöräilijän on pysähdyttävä jopa kokonaan vahingon estääkseen, ei siinä soittokellot mitään auta. Vaikka jalankulkija kävelisi keskellä kapeaa väylää, päälle ei saa ajaa. Edes juoppohullun narkkaavan piripään päälle ei saa ajaa, vaikka hän ryömisi väylällä madon lailla. Kaikki vastuu kevyessä liikennöinnissä on pyöräilijän vastuulla, ja vastuu omasta turvallisuudessa kaikessa liikennöinnissä on pyöräilijän vastuulla.
Jalankulkijalla ei ole mitään vastuita ja velvollisuuksia. Jalankulkija voi halutessaan vastata vain liikenteen sujuvuudesta kävelemällä väylän reunassa.
Pitää kuitenkin tehdä paremmin kuin laissa määrätään.
Saa tehdä, jos se on mahdollista. Pakollsita sekään ei ole.
Väität >> "Soittokelloa kukaan ei voi pakottaa käyttämään".
Olet niin väärässä, kun olla ja voi. Tieliikennelaki velvoittaa käyttämään soittokelloa, jos on vaarallisesta tilanteesta kyse ja pitää saada muiden huomio. Täysin selkeä asia, joka määrätään laissa. Laki siis määrää asian. Laki ei ehdota tai suosittele, vaan määrää, eli pakottaa.
"Ajoneuvolla ajettaessa ON ANNETTAVA ääni- tai valomerkki taikka muulla tavalla on kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota, jos se on vaaran välttämiseksi tarpeen."
Soittokello/äänimerkinantolaite on siksi pakollinen varuste polkupyörässä. Ajoneuvolain 13 § toisen momentin kohta 10 määrää asian.
Liikenteessä käytettävässä ajoneuvossa on kuitenkin oltava vähintään:
10) äänimerkinantolaite, jos kysymyksessä on moottorikäyttöinen ajoneuvo, kevyt sähköajoneuvo, polkupyörä tai kevyt automaattinen tavarankuljetin;
Ei vaan on tärkeintä tehdä paremmin kuin laki määrää.
Sen takia pyöräilijän pitää aina pysähtyä, koska jalankulkijalla ei ole velvollisuuksia.
Saat soittaa soittokelloa paremmin, jos haluat ja kykenet, mutta turhaan ei pidä soittaa.
Itse osaan pysähtyä paremmin kuin kukaan muu. En soita kelloa.
Kun toimii, kuten laki velvoittaa toimimaan, niin ei aiheuta vaaraa muille, eikä aja kenenkään muun päälle. Se riittää.
Kyse on siitä että parhaat jarrut pysäyttävät paremmin kuin laissa vaaditaan.