Kirjoitus perustuu Emanuel Swedenborgin teologisiin ja filosofisiin teoksiin. E. Swedenborg [1688-1771] oli 1700-luvun yleisnero. Hänen tieteellinen tuotantonsa käsittää yli neljä hyllymetriä eri tieteen alojen teoksia. Voidaan hyvällä syyllä todeta, että mm. Albert Einstein oli Swedenborgiin verrattuna pelkkä silmänkääntötemppujen tekijä.
Ymmärtääksemme henkisen maailman ja sielun luonnetta ja olemassaoloa, meidän tulee tuntea epäjatkuvien asteiden muodostama mekanismi. Mainittakoon, että jatkuvat asteet ovat luonnonmaailmaan kuuluvia ts. asiat, jotka suurenevat tai pienenevät samanlaatuisesti, muodostavat jatkuvan asteen. Käsittelemme nyt epäjatkuvia asteita, joka tarkoittaa sitä, että kaikilla ilmiöillä on tarkoitus, ja vaikutus. Tässä kolmijaossa on olemassa sisin syy ja välillisenä syynä keinot sekä näiden syiden aikaansaama ilmiö ts. vaikutus. Esimerkiksi taiteilijan motivaatio maalata taulu (tarkoitus). Taiteilijan perityt ja hankitut taidot maalata tauluja (syy). Valmistunut taulu on siten toteutunut tarkoitus ts. vaikutus. Valmiista taulusta emme havaitse suoraan taulun valmistumiseen liittyviä synty prosesseja, vaikka ne ovat edellä mainitut taiteilijan mielessä olevat motivaatiot ja valmiudet.
Jumalan Sanassa epäjatkuvat asteet tarkoittavat seuraavaa: Sanan sisin syy on itse Jumalallinen Ääretön Rakkaus ja välineellinen syy on Jumalallinen Ääretön Viisaus.
Luonnonmaailma on myös yhteydessä epäjatkuvien asteiden kautta henkiseen maailmaan. Sisin syy (tarkoitus) tapahtuu henkisessä maailmassa, jonka tarkoitus alkuperältään taivaallinen eli coelestiaalinen (saanut alkunsa Jumalasta). Välineellisenä asteena tässä on henkinen eli spirituaalinen syy, tästä seuraa, että henkisestä maailmasta peräisin olevat sisäiset syyt näkyvät luonnonmaailmassa materian erilaisina muotoina (vaikutus). Henkinen maailma koostuu spirituaalisesta substanssista, jolla ei ole ajan ja paikan ulottuvuutta.
Jumalallinen kolminaisuus on sisimpänä syynä epäjatkuvien asteiden kolmijaossa: Jumalallinen Rakkaus ts. Hyvyys (tarkoitus), Jumalallinen Viisaus ts. Totuus (välineellinen syy) ja Jumalallinen Teko eli Hyöty (vaikutus). Tämä tarkoittaa siis Jumalan kolminaisuutta, joka on yhdessä ja samassa persoonassa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa seuraavasti: Isä on Jumalan sielu eli Jumalallinen Rakkaus, Poika on Jumalan kirkastettu Ruumis eli Jumalallinen Viisaus ja Pyhä-Henki eli sielusta Ruumiin kautta virtaava Jumalallinen Vaikutus, josta seuraa elämä koko maailman kaikkeudessa. Jumala on siis yksi.
Tämän kolmijaon mukaan on myös ihminen Jumalan kuva, mutta ääreellinen kaiken muun suhteen paitsi kuoleman. Siis ihminen on Jumalan kuva seuraavasti: Tahto ts. rakkaus, ymmärrys ts. älykkyys ja teko ts. hyöty. Niinpä ihmisen ulkoinen mieli on epäjatkuvassa asteessa hänen sisimpään mieleensä nähden.
Sielun kuolemattomuus perustuu siten epäjatkuviin asteisiin: Ehkä eniten ihmisten mieliä vaivannut asia, henkisen maailman lainalaisuuksista on sielun kuolemattomuus. Jo 400 luvulla -eKr Kreikkalaiset filosofit Sokrates ja hänen oppilaansa Platon ajattelivat tätä asiaa. He tulivat siihen käsitykseen, että ihmisen sielu elää ikuisesti. He perustelivat käsitystään, aivan oikein, siten että sielu, joka on henkistä substanssia on korkeampaa olemusta kuin fyysinen ruumis ja radionaalinen mieli. Ja että sielu korkeampana olemuksena saa vaikutuksen, joltakin korkeammalta ja ikuiselta voimalta, siksipä sielu, tätä iäisyyttä edustavana ja ihmispersoonassa hallitsevana olevana, ei voi kuolla, sillä se on osa ikuisuutta. Platon kirjoitti Sokrateen opetukset muistiin - tutkielmiinsa apologian ja faidos.
Ensinnäkin tosiasia on, että ihmisellä on kuolematon sielu. Jumalan Sanasta tiedämme, että yhdessä ja samassa Jumalan Persoonassa on kolminaisuus. Samoin on ihmisen persoonakin jakaantuu kolmeen osaan: sielu, fyysinen ruumis ja sielusta ruumiin välityksellä tapahtuva toiminta luonnollisessa maailmassa, tässäkin suhteessa ihminen on Jumalan kuva. Ihminen on sidottu Jumaluuden virtauksen vaikutuksesta ikuiseen elämään.
Coelestiaalinen eli taivaallinen aste on sisäisin ja korkein ihmismielen asteista. Tähän asteeseen Jumaluus virtaa ensin ja välittömästi. Tämän asteen avulla Jumaluus ohjaa ja järjestää ihmisen alemmat asteet. Tämä aste on ikäänkuin ovi, josta Herra lähestyy ihmistä. Coelestiaalinen aste tekee ihmisestä varsinaisen ihmisen. Tätä sisäisintä astetta kutsutaan myös ihmisen sieluksi ja kuten alemmatkin asteet se muodostuu kahdesta osasta, tahdosta ja ymmärryksestä. Sisäisimmän mielen tahtoa kutsutaan coelestiaaliseksi, ja tämän asteen virtauksesta syntyy luonnon maailmassa elävään ihmiseen sisäinen havaintokyky eli intuitiivinen älykkyys. Tätä astetta kuvaavat vastaavaisuuden tieteessä mm. sanat kulta ja öljypuu.
Ihmismielen keskimmäinen eli toinen aste on spirituaalinen eli henkinen. Tähän asteeseen Jumaluus virtaa välillisesti coelestiaalisen taivaan kautta. Spirituaalinen aste muodostuu spirituaalisesta tahdosta ja ymmärryksestä. Tämän asteen ansiosta syntyy maanpäällä elävään ihmiseen omatunto. Tätä astetta kuvaavat mm. hopea ja viiniköynös.
Ensimmäisin eli ulkoisin aste on luonnollinen, jota aikamme psykologia pitää pelkästään ihmisen mielenä. Ihminen selviytyy toimistaan maanpäällä luonnollisen tahdonsa ja ymmärryksensä avulla. Luonnolliseen mieleen tulee virtausta henkimaailmasta, joka on tila taivaiden ja helvettien välillä. Luonnollisia vastaavaisuuksia ovat mm. kupari ja viikunapuu.
(Huom! SM: = Sisäinenmerkitys.) Nämä kolme astetta ovat kaikilla ihmisillä, jo syntymästään saakka olemassa. Uudestisyntyneillä ovat avoinna, joko coelestiaalinen tai spirituaalinen mielen aste. Mikäli ihmisen kaksi korkeinta tasoa eivät ole avautuneet on ihminen aistillis-luonnollinen. Eri kirkkokunnat ja uskonnolliset ryhmät omaavat virheellisiä käsityksiä sielun kuolemattomuudesta. Mm. Jehovan todistajien mukaan, ihmisellä ei ole erillistä sielua, he käsittävät, että itse fyysinen ihminen on "elävä sielu". Tätä virheellistä käsitystään he tukevat Jumalan Sanan kirjaimellisella tulkinnalla, sillä he eivät ole ymmärtäneet Sanan sisäistä merkitystä. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 2: 7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." - Jehovan todistajat käsittävät, että Aadamilla ei ollut mitään erillistä sielua. Toisaalta, sana "ihminen" oikein ymmärrettynä tarkoittaa persoonaa, jossa on sielu (henkiruumis), fyysinen ruumis ja sielusta ruumiin kautta tapahtuva toiminta. 1. Moos. Kirja on kuvaus ensimmäisen eli muinaisimmasta kirkosta. 1. Moos. on myös kuvaus ihmisen uudestisyntymisen seitsemästä eri asteesta. Luomiskertomus ei ole kuvaus aineellisen maailman synnystä, vaan se on kuvaus kuinka Jumala uudestisynnyttää ihmisen. 1. Moos. 1. luku selostaa spirituaalisen ihmisen synnyn. Toinen luku jakeeseen 18 asti selostaa coelestiaalisen ihmisen synnyn. Niinpä, 1 Moos. 2: 7: ei voida ymmärtää kirjaimellisesti, vaan sisäisen merkityksen valossa: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen" SM: Tarkoittaa ihmisen luonnollista eli ulkoista mielen astetta, joka ei ole varsinaisesti vielä uudestisyntynyt, sillä sisäisimmän mielen eli sielun korkeimmat asteet eivät tässä tilassa ole vielä avautuneet Jumalaa kohti. -"ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen," SM: Tarkoittaa uskon ja rakkauden elämää, jossa elivät esim. muinaisimman kirkon jäsenet. -"ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." SM: Ulkoinen mieli, noudattaa sisäisen mielen tahtoa eli ulkoinen mieli ei ole hallitsevassa asemassa.
Mm. tällaista 1. Moos. 2: 7, kaltaista ilmoitusta ei olisi annettu, jos ihmisellä ei olisi kuolematonta sielua, sillä uudestisyntyminen on mahdollista vain olennolle, jolla on sielun kaksi korkeinta astetta eli ihmiselle. Ihminen on Jumalan kuva myöskin sielunsa puolesta, Jumala on ikuinen ja ääretön, ihminen elää myös ikuisesti sielunsa osalta, mutta hänen toimintansa eivät ole äärettömiä. Näin Jumalan Sana todistaa sen että ihmisellä on kuolematon sielu. Jumala loi ihmisen siten, ettei hänen sielunsa voi kuolla, sillä hän voi uskoa ja rakastaa Jumalaa ja uskon ja rakkauden sitein olla yhdistyneenä Herraan. Olla yhdistyneenä Jumalaan, on samaa kuin elää ikuisesti. Fyysisen kuoleman jälkeen on ihminen henkiruumiina (sielu) täydellisessä ihmismuodossa henkimaailmassa, hänellä on myös kaikki aistit, kyvyt ja lahjakkuudet tallella, mitkä olivat maailmassakin. Ne ovat vain täydellisemmät kuin maanpäällä, sillä karkea fyysinen ruumis ei ole enää hidasteena. Kun näin sielu on päässyt irti karkeasta fyysisestä ruumiistaan, niin päivänselvää on, että se ei koskaan enää siihen palaa. Henkiruumis ei ole materiaalia, vaan spirituaalista substanssia. Luonnollisessa maailmassa sielu antaa fyysiselle ruumiille muodon ja elämän. Fyysinen ruumis ei ole muuta kuin apuväline ja tottelija sielulle. Jumalan Sana opettaa, että ihmisen sielu on kuolematon, kuten seuraavassa: "'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala' Ei Hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." (Matt. 22: 32). Ja edelleen: "Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin." "Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan." (Luuk. 16: 21, 23). Sekä: "Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;" (Matt. 8: 11). Ja edelleen: "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23: 43).
Valaistuneelle ihmiselle on itsestään selvyys, että ihmisellä on kuolematon sielu ja että on taivas ja helvetti, ja että Herra Jeesus Kristus on Jumala. Ihmisellä on näistä asioista luja varmuus, sillä ne istutetaan ihmiseen taivaasta, jo lapsuudessa. Ihmisen luonnollinen mieli on kuitenkin helvetillinen, joka tukahduttaa taivaasta tulevan virtauksen.
Ymmärtääksemme henkisen maailman ja sielun luonnetta ja olemassaoloa, meidän tulee tuntea epäjatkuvien asteiden muodostama mekanismi. Mainittakoon, että jatkuvat asteet ovat luonnonmaailmaan kuuluvia ts. asiat, jotka suurenevat tai pienenevät samanlaatuisesti, muodostavat jatkuvan asteen. Käsittelemme nyt epäjatkuvia asteita, joka tarkoittaa sitä, että kaikilla ilmiöillä on tarkoitus, ja vaikutus. Tässä kolmijaossa on olemassa sisin syy ja välillisenä syynä keinot sekä näiden syiden aikaansaama ilmiö ts. vaikutus. Esimerkiksi taiteilijan motivaatio maalata taulu (tarkoitus). Taiteilijan perityt ja hankitut taidot maalata tauluja (syy). Valmistunut taulu on siten toteutunut tarkoitus ts. vaikutus. Valmiista taulusta emme havaitse suoraan taulun valmistumiseen liittyviä synty prosesseja, vaikka ne ovat edellä mainitut taiteilijan mielessä olevat motivaatiot ja valmiudet.
Jumalan Sanassa epäjatkuvat asteet tarkoittavat seuraavaa: Sanan sisin syy on itse Jumalallinen Ääretön Rakkaus ja välineellinen syy on Jumalallinen Ääretön Viisaus.
Luonnonmaailma on myös yhteydessä epäjatkuvien asteiden kautta henkiseen maailmaan. Sisin syy (tarkoitus) tapahtuu henkisessä maailmassa, jonka tarkoitus alkuperältään taivaallinen eli coelestiaalinen (saanut alkunsa Jumalasta). Välineellisenä asteena tässä on henkinen eli spirituaalinen syy, tästä seuraa, että henkisestä maailmasta peräisin olevat sisäiset syyt näkyvät luonnonmaailmassa materian erilaisina muotoina (vaikutus). Henkinen maailma koostuu spirituaalisesta substanssista, jolla ei ole ajan ja paikan ulottuvuutta.
Jumalallinen kolminaisuus on sisimpänä syynä epäjatkuvien asteiden kolmijaossa: Jumalallinen Rakkaus ts. Hyvyys (tarkoitus), Jumalallinen Viisaus ts. Totuus (välineellinen syy) ja Jumalallinen Teko eli Hyöty (vaikutus). Tämä tarkoittaa siis Jumalan kolminaisuutta, joka on yhdessä ja samassa persoonassa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa seuraavasti: Isä on Jumalan sielu eli Jumalallinen Rakkaus, Poika on Jumalan kirkastettu Ruumis eli Jumalallinen Viisaus ja Pyhä-Henki eli sielusta Ruumiin kautta virtaava Jumalallinen Vaikutus, josta seuraa elämä koko maailman kaikkeudessa. Jumala on siis yksi.
Tämän kolmijaon mukaan on myös ihminen Jumalan kuva, mutta ääreellinen kaiken muun suhteen paitsi kuoleman. Siis ihminen on Jumalan kuva seuraavasti: Tahto ts. rakkaus, ymmärrys ts. älykkyys ja teko ts. hyöty. Niinpä ihmisen ulkoinen mieli on epäjatkuvassa asteessa hänen sisimpään mieleensä nähden.
Sielun kuolemattomuus perustuu siten epäjatkuviin asteisiin: Ehkä eniten ihmisten mieliä vaivannut asia, henkisen maailman lainalaisuuksista on sielun kuolemattomuus. Jo 400 luvulla -eKr Kreikkalaiset filosofit Sokrates ja hänen oppilaansa Platon ajattelivat tätä asiaa. He tulivat siihen käsitykseen, että ihmisen sielu elää ikuisesti. He perustelivat käsitystään, aivan oikein, siten että sielu, joka on henkistä substanssia on korkeampaa olemusta kuin fyysinen ruumis ja radionaalinen mieli. Ja että sielu korkeampana olemuksena saa vaikutuksen, joltakin korkeammalta ja ikuiselta voimalta, siksipä sielu, tätä iäisyyttä edustavana ja ihmispersoonassa hallitsevana olevana, ei voi kuolla, sillä se on osa ikuisuutta. Platon kirjoitti Sokrateen opetukset muistiin - tutkielmiinsa apologian ja faidos.
Ensinnäkin tosiasia on, että ihmisellä on kuolematon sielu. Jumalan Sanasta tiedämme, että yhdessä ja samassa Jumalan Persoonassa on kolminaisuus. Samoin on ihmisen persoonakin jakaantuu kolmeen osaan: sielu, fyysinen ruumis ja sielusta ruumiin välityksellä tapahtuva toiminta luonnollisessa maailmassa, tässäkin suhteessa ihminen on Jumalan kuva. Ihminen on sidottu Jumaluuden virtauksen vaikutuksesta ikuiseen elämään.
Coelestiaalinen eli taivaallinen aste on sisäisin ja korkein ihmismielen asteista. Tähän asteeseen Jumaluus virtaa ensin ja välittömästi. Tämän asteen avulla Jumaluus ohjaa ja järjestää ihmisen alemmat asteet. Tämä aste on ikäänkuin ovi, josta Herra lähestyy ihmistä. Coelestiaalinen aste tekee ihmisestä varsinaisen ihmisen. Tätä sisäisintä astetta kutsutaan myös ihmisen sieluksi ja kuten alemmatkin asteet se muodostuu kahdesta osasta, tahdosta ja ymmärryksestä. Sisäisimmän mielen tahtoa kutsutaan coelestiaaliseksi, ja tämän asteen virtauksesta syntyy luonnon maailmassa elävään ihmiseen sisäinen havaintokyky eli intuitiivinen älykkyys. Tätä astetta kuvaavat vastaavaisuuden tieteessä mm. sanat kulta ja öljypuu.
Ihmismielen keskimmäinen eli toinen aste on spirituaalinen eli henkinen. Tähän asteeseen Jumaluus virtaa välillisesti coelestiaalisen taivaan kautta. Spirituaalinen aste muodostuu spirituaalisesta tahdosta ja ymmärryksestä. Tämän asteen ansiosta syntyy maanpäällä elävään ihmiseen omatunto. Tätä astetta kuvaavat mm. hopea ja viiniköynös.
Ensimmäisin eli ulkoisin aste on luonnollinen, jota aikamme psykologia pitää pelkästään ihmisen mielenä. Ihminen selviytyy toimistaan maanpäällä luonnollisen tahdonsa ja ymmärryksensä avulla. Luonnolliseen mieleen tulee virtausta henkimaailmasta, joka on tila taivaiden ja helvettien välillä. Luonnollisia vastaavaisuuksia ovat mm. kupari ja viikunapuu.
(Huom! SM: = Sisäinenmerkitys.) Nämä kolme astetta ovat kaikilla ihmisillä, jo syntymästään saakka olemassa. Uudestisyntyneillä ovat avoinna, joko coelestiaalinen tai spirituaalinen mielen aste. Mikäli ihmisen kaksi korkeinta tasoa eivät ole avautuneet on ihminen aistillis-luonnollinen. Eri kirkkokunnat ja uskonnolliset ryhmät omaavat virheellisiä käsityksiä sielun kuolemattomuudesta. Mm. Jehovan todistajien mukaan, ihmisellä ei ole erillistä sielua, he käsittävät, että itse fyysinen ihminen on "elävä sielu". Tätä virheellistä käsitystään he tukevat Jumalan Sanan kirjaimellisella tulkinnalla, sillä he eivät ole ymmärtäneet Sanan sisäistä merkitystä. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 2: 7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." - Jehovan todistajat käsittävät, että Aadamilla ei ollut mitään erillistä sielua. Toisaalta, sana "ihminen" oikein ymmärrettynä tarkoittaa persoonaa, jossa on sielu (henkiruumis), fyysinen ruumis ja sielusta ruumiin kautta tapahtuva toiminta. 1. Moos. Kirja on kuvaus ensimmäisen eli muinaisimmasta kirkosta. 1. Moos. on myös kuvaus ihmisen uudestisyntymisen seitsemästä eri asteesta. Luomiskertomus ei ole kuvaus aineellisen maailman synnystä, vaan se on kuvaus kuinka Jumala uudestisynnyttää ihmisen. 1. Moos. 1. luku selostaa spirituaalisen ihmisen synnyn. Toinen luku jakeeseen 18 asti selostaa coelestiaalisen ihmisen synnyn. Niinpä, 1 Moos. 2: 7: ei voida ymmärtää kirjaimellisesti, vaan sisäisen merkityksen valossa: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen" SM: Tarkoittaa ihmisen luonnollista eli ulkoista mielen astetta, joka ei ole varsinaisesti vielä uudestisyntynyt, sillä sisäisimmän mielen eli sielun korkeimmat asteet eivät tässä tilassa ole vielä avautuneet Jumalaa kohti. -"ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen," SM: Tarkoittaa uskon ja rakkauden elämää, jossa elivät esim. muinaisimman kirkon jäsenet. -"ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." SM: Ulkoinen mieli, noudattaa sisäisen mielen tahtoa eli ulkoinen mieli ei ole hallitsevassa asemassa.
Mm. tällaista 1. Moos. 2: 7, kaltaista ilmoitusta ei olisi annettu, jos ihmisellä ei olisi kuolematonta sielua, sillä uudestisyntyminen on mahdollista vain olennolle, jolla on sielun kaksi korkeinta astetta eli ihmiselle. Ihminen on Jumalan kuva myöskin sielunsa puolesta, Jumala on ikuinen ja ääretön, ihminen elää myös ikuisesti sielunsa osalta, mutta hänen toimintansa eivät ole äärettömiä. Näin Jumalan Sana todistaa sen että ihmisellä on kuolematon sielu. Jumala loi ihmisen siten, ettei hänen sielunsa voi kuolla, sillä hän voi uskoa ja rakastaa Jumalaa ja uskon ja rakkauden sitein olla yhdistyneenä Herraan. Olla yhdistyneenä Jumalaan, on samaa kuin elää ikuisesti. Fyysisen kuoleman jälkeen on ihminen henkiruumiina (sielu) täydellisessä ihmismuodossa henkimaailmassa, hänellä on myös kaikki aistit, kyvyt ja lahjakkuudet tallella, mitkä olivat maailmassakin. Ne ovat vain täydellisemmät kuin maanpäällä, sillä karkea fyysinen ruumis ei ole enää hidasteena. Kun näin sielu on päässyt irti karkeasta fyysisestä ruumiistaan, niin päivänselvää on, että se ei koskaan enää siihen palaa. Henkiruumis ei ole materiaalia, vaan spirituaalista substanssia. Luonnollisessa maailmassa sielu antaa fyysiselle ruumiille muodon ja elämän. Fyysinen ruumis ei ole muuta kuin apuväline ja tottelija sielulle. Jumalan Sana opettaa, että ihmisen sielu on kuolematon, kuten seuraavassa: "'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala' Ei Hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." (Matt. 22: 32). Ja edelleen: "Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin." "Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan." (Luuk. 16: 21, 23). Sekä: "Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;" (Matt. 8: 11). Ja edelleen: "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23: 43).
Valaistuneelle ihmiselle on itsestään selvyys, että ihmisellä on kuolematon sielu ja että on taivas ja helvetti, ja että Herra Jeesus Kristus on Jumala. Ihmisellä on näistä asioista luja varmuus, sillä ne istutetaan ihmiseen taivaasta, jo lapsuudessa. Ihmisen luonnollinen mieli on kuitenkin helvetillinen, joka tukahduttaa taivaasta tulevan virtauksen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jostakin ajatuksemme kumpuavat. Erillaiset motiivit saavat meidät toimimaan. Tekomme ovat aina enemmän tai vähemmän moraalisesti harkittuja. Viisaankin mielen vie itsekkyys helposti mennessään. Hyvä ja paha ovat olemassa tekoihimme kierosti kietoutuneina. Houkutus päästä parrasvaloihin ja tuntea olevansa enemmän, tekee mielistämme kieroja.
Tämä sielu ajatuksemme alkujuuri on suuri arvoitus. Onko se henki joka saa ruumiin kautta virikkeen, ruumiin yrittäessä saada sielun elämään itselleen. Kummasta valitsemme hyvästä vai pahasta? Onko hyvyys suurimmillaan itkuista hyvänolontunnetta?
Ajatuksen voima tulee Jumaluudesta henkisten ilmakehien kautta ihmisen sieluun. Tästä voima virtaa epäjatkuvien asteiden kautta fyysiseen aivokerrokseen, josta aivot synnyttävät hermojen välityksellä ruumiin toimintaan. (On myös olemassa yksityinen ja yleinen virtaus Jumalasta). Hyvyys on olla Lähellä Kaikki tietävää Jumaluutta.
Tarkennettuna mainittakoon tuosta Jumaluuden virtauksesta, että yleinen virtaus tulee koko universumin kaikille asteille.
Yksityinen virtaus tulee ihmiseen liittyvien henkien kautta, jotka ovat siis vainajien sieluja ts. ihmismuodossa olevia ihmisiä henkienmaailmassa.
Maanpäällä elävän ihmisen henkinen kehitysaste määrää sen millaisiin henkiin hän on liittynyt. Jos ajassa ja paikassa elävä ihminen on yhteydessä pahoihin henkiin kääntävät nämä henget silloin Jumaluuden virtauksen päinvastaiseksi eli vääryydeksi ja pahuudeksi.
Yhteys taivaallisiin henkiin eli enkeleihin liittää ihmisen sielun lähemmäs Jumalaa ja siitä seuraa myös onnellisuus.
http://www.angelfire.com/journal2/filosofiaa