Rakastuin yli aikarajojen.

Spede taas lukenut isojen poikien lehtiä uutterasti buaahaa

Nukahdettuani, heräsin hetken päästä outoon humisevaan ääneen, ja kuulin itseäni kutsuttavan nimeltä.
Penttii!
Pentti? Mutta enhän minä ollut Pentti, vaikka tiesin että juuri minua tuo itseäni pentittelijä tarkoitti!
Avasin silmäni ja säikähdin, nähdessäni vastapäisellä seinällä roikkuvasta suuresta peilistä huoneeseen leijuvan, heikosti hehkuvan usvan, joka hetkessä ympäröi minut.
En pystynyt hengittämään. Tuntui kuin happi olisi loppunut, yrittäessäni sitä turhaan vetää keuhkoihini.
Tunsin tukehtuvani, ja kuin jostain kaukaa, kuulin jonkun jälleen kutsuvan minua. Ääni loittoni, menettäessäni tajuntani.
Pentti rakas, herää ottamaan lääkkeesi!
Avasin silmäni ja näin kauniin nuoren naisen lusikka kädessään istuvan sänkyni reunalla, yrittäen työntää sitä suuhuni.
Avasin suuni, ja tunsin väkevän konjakin maun suussani, joka sai minut haukkomaan henkeäni, sen nielaistuani.
Nainen oli minulle vieras, mutta samalla tunsin hänet kuitenkin minulle niin tutuksi, läheiseksi ja niin.. niin rakkaaksi.
Katariina Kastehelmi.. rakastettuni.. morsiammeni. Morsiammeni?
Vaivuin takaisin tyhjyyteen, mistään mitään tietämättömyyteen.
Heräsin ja avasin jälleen silmäni.
Äsken näkemäni naisen kädessään pitelemä lusikka lähestyi ja kosketti jälleen huuliani.
Avasin suuni, jonne lusikka hävisi.
Tunsin pahanmakuisen nesteen maun suussani ja nielaisin sen.
Kiltti poika, noin sitä pitää! Alas meni vaikka pahaa olikin! Olen niin ylpeä omasta reippaasta kultapojustani!
Sain suudelman otsalleni.
Nukuit yhtä kyytiä miltei kokonaisen vuorokauden, ja kuume sinulla on alkanut jo laskea, mutta sängyssä sinun siitä huolimatta vielä on pysyttävä!
Anteeksi mutta kuka sinä olet ja missä minä olen?
Hän ei tunne teitä vieläkään, kuului jostain pääpuoleltani, jonkun iäkkäämmän naisen ääni.
Taivutin päätäni, niin että näin hänet, sairaanhoitajan, jolla oli vanhanaikainen työasu päällään.
Käänsin katseeni takaisin sänkyni laidalla istuvaan naiseen, huomioiden hänen päällään olevan leningin, sekä kiharaisen tukan, jotka olivat joskus sata vuotta sitten olleet todella muodikkaita.
Keitä te olette ja missä minä olen?
Pentti kulta, etkö tunne minua, morsiantasi, omaa rakasta Katariinaasi?
Tyttö pyyhkäisi poskelleen vierähtäneen kyyneleen kädellään.
Sinun on nukuttava, että paranet! Mutta minähän nukun, ja näen juuri nytkin niin elävää unta sinusta, ettei uskoisi sinun olevan jo pitkälti toistasataa vuotta vanha, jos...!
Hah hah hah.. toistasataa vuotta vanha?
Näytänkö minä tosiaankin niin vanhalta silmissäsi? Kiitoksia vain Pentti!
Et tietenkään näytä.. enkä minä ole mikään Pentti vaan...!
Tyttö avasi ja sieppasi käsipeilin yöpöydän laatikosta, työntäen sen kasvojeni eteen.
No mutta kenet sinä sitten tästä peilistä näet, jos et itseäsi?
Kerro se minulle!
Kuka sitten luulet olevasi, jos et Pentti Päätorppa?
Tuijotin kauhistuneena peilistä näkyvää miestä, nostaen kädet kasvojani tunnustelemaan.
En ollut minä, vaan joku aivan muu kuin minä.
Tartuin järkyttyneenä peittoni reunaan, ja vedin sen pääni yli.
Tuli aivan pimeää.
Katariina?
Täällä ollaan!
Katariina!
Ja, här är jag!
Katarina.. va e' de' som händer?
Det vet jag inte! Vad tror du själv, att vad det är, som händer med dig?
Ei kuule puhuta kielillä, kun luulee että ollaan he... ...No ei sitten... ...talaisia, jos joku kuulee!
Katariina!
Niin Pentti?
Minä tunnen oloni niin yksinäiseksi!
Siellä peiton allako?
Niin!
Haluatko että tulen sinne pitämään sinulle seuraa?
Haluan!
Odota kunnes olen riisunut pois tämän leningin, ettei se rypisty!
Käytätkö Katariina e-pillereitä?
Mitä ne ovat?
Ai niin, ajattelin itse mielessäni, eihän niitä vielä oltu keksitty.
Aloin jo rauhoittumaan, ymmärtämään ja hyväksymään, että olin jostain ihmeen syystä siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin.
Muistin lukeneeni ja nähneeni dokumenttifilmin itsestäni, Pentti Päätorpasta, Suomen tunnetuimmasta ja rakastetuimmasta näyttelijästä.
Olimme olleet onnellisesti naimisissa Katariina Kastehelmen kanssa elämämme loppuun saakka, ja meillä oli iso liuta pen.. eikun lapsia.
Kop-kop! Täältä tullaan!
Peitonkulmaa nostettiin ja samassa pujahti Katariina peiton alle tiiviisti syliini.
No ei mutta Pentti, mitäs kovaa se sinulla täällä peiton alla on?

(Ei tämä kertomus vielä tähän loppunut, kun sinne tulevaisuuteen se jäi se Katrikin, minun ja Katariinan lapsen lapsen huh lapsen... no varmaankin minun tuleva vaimoni hänkin, kuten mummin mummin äh Katariina.
Tämä muuten on aivan tosi tarinaa, alusta loppuun!)

Minun on nyt lähdettävä kuvauksiin kultaseni, mutta parin päivän päästä taas nähdään!
Kuvauksiin? Mihin kuvauksiin?
Taavi Palon kanssa pientä suukottelua vain, mutta olethan kultaseni luvannut minulle, ettet ole siitä minulle mustasukkainen, sillä työtähän se vain on, siinä missä muutkin työt! Tiedäthän sen, kun itsekin samaa työtä teet!
Kyllä, kyllä ja kohta pitäisi minun saada palkkioni neiti Okisenkin muiskuttelusta!
Katariina katseli hymyillen minua, ja arvasin hänen ajatuksensa.
Ansa on ihastuttava nainen, mutta en pystynyt keskittymään suutelukohtaukseemme, ja oli vähällä mennä pipariksi koko kohtauksemme.
No kuinkas sinusta nyt niin keskittymiskyvytön tuli Ansaa syleillessäsi ja suudellessasi?
No kun sinä ihanine huulinesi tulit koko ajan mieleeni!
Mieluummin minä kuitenkin sinua olisin suudellut ja halaillut, vaikka kyllähän minä tämän kerran nyt Ansaakin kun siitä nyt kerran palkkakin juoksi!
Hah hah ja taisi jotain muutakin tulla mieleesi kun kuulemma kuvausten aikana jossain kohtaa vaatetustasi oli jotain todella pahasti pullottanut, niin että oli ollut saksittava ne kohdat pois, ja kuvattava ne Ansan kanssa uudelleen.
Niin joo kun työnsin juuri palkan saatuani kovasti rahoista pullottelevan lompakkoni ajatuksissani housujeni sivutaskuun ja se siellä jotenkin näytellessäni meni ihan sitten sellaiseen kummaan pullottavaan asentoon ja...!
No ei mutta sehän oli kauheeta!
Joo niin oli ja ihmisillä kun se mielikuvitus... ...On ihan sitten kauhee... ...Joo niin on! Ihan sitten kieroutunutta!
Kolme vuotta oli menneisyydessä mennyt ja aika oli kulunut kuin siivillä.
Katariinan kanssa olimme menneet naimisiin ja olimme saaneet tytön, joka oli oppinut jo kävelemäänkin.
Annoimme hänelle nimeksi Seija ja hän oli tulevaisuudessa elävän tyttöystäväni Katrin mummin äiti.
Olin siis Katrin mummin mummin aviomies ja mummin äidin isä.
Uskomatonta, mutta on sitä paljon kummempiakin asioita maailmassa tapahtunut, ja paljon onkin, mutta niiden luettelemiseen en nyt aikaani rupee tuhlaamaan.
Minulla oli muutama päivä vapaata, ja aioin viettää ne pelkästään lueskelemalla, saunomalla ja nukkumalla.
Seija olisi Katariinan vanhempien hoidossa, ja kun minulla ei omia vanhempia ollut, niin ei ollut Seijallakaan muita isovanhempia. Olin täällä menneisyydessä löytölapsi, kiitos höperön vanhan haikaran, joka hukkasi minut kantopussistaan, jonka tyhjänä sitten oli kiikuttanut pettyneille, tuntemattomille vanhemmilleni. Tulevaisuudessa minulla oli vanhemmat, sekä siskoja, että veljiä myös.
Menin sänkyyn lukemaan Shakebear'in Römeä-äänistä Juliaa, mutta se oli niin huono kirja, että aivan hävetti sekä sen kirjoittajan, että sen lukijoiden puolesta.
Laitoin kirjan yöpöydälle, vedin peittoa päälleni ja nukahdin.
Nukahdin, mutta heräsin miltei heti humisevaan ääneen, sekä siihen, kuinka joku hoki Penttiä.
Kuka minä olin? En tiennyt. Olinko minä tuo Pentti, ja olinko se minä jota kutsuttiin?
Avasin silmäni, ja näin vastapäisellä seinällä roikkuvasta peilistä leijuvan minua kohti heikosti hehkuvaa usvaa, joka hetkessä ympäröi minut.
En saanut happea ja menetin tajuntani.
Pentti herää, aamiainen odottaa!
Äiti pyysi sinut syömään!
Vetäydyin säikähtäneenä sängyn toiseen reunaan, ja piilouduin kasvoilleni vetämän peiton alle.
Pentti mikä sinun on?
Minähän tässä vain olen, Katri!
Näitkö pahaa unta?
Näin niin kummallista unta, että se tuntuu nyt pelottavalta edes ajatella sitä!
Oletko se todella sinä Katri, kysyin tytöltä, samalla peittoa pois päältäni siirtäessäni.
Katri olen.. todellakin, mutta kenestä tytöstä sinä olet uneksinut, kun sinulla nyt herätessäsi on täysi erektio päällä?!?
En kenestäkään.. siis uneksinut.. anteeksi!
No saat nyt tämän kerran anteeksi, jos et nyt ihan tavaksesi ota, olla minusta uneksimasta!
Ethän sinä nyt noin voi kulli kovana aamiaispöytään mennä!
Haluatko että autan sinua?
Miten?
Näin, vastasi Katri, ja hetken kuluttua hän oli jo runkannut ja imenyt minulle siemensyöksyn.
No jopas sinulta tuli nopeasti, ja nyt vaatteet päälle ja ruokasaliin!
Aamiaisen jälkeen mennään huoneeseeni, ja saat vastapalvelukseksi nuolla minulle orkut!
Sovittu!

Ja sen jälkeen jos haluat käydä saunassa niin...?!
Haluan, haluan, ilman muuta haluan!
Äiti on jo laittanut sen lämpiämään, ja hän varmaankin ilostuu saunaseurastamme, joten...!
En, en, en missään nimessä!
En, en, en Pentti hyväksy kieltäytymistäsi!
Mutta kun... ...Mutta kun siinä tapauksessa et ensi yönä pääse sänkyyni... ...En pääse sänkyysi?... ...Et pääse sänkyyni, kuulit aivan oikein, et viereeni, päälleni, alleni sängyssäni, ja jos et nyt tosiaankaan halua kanssani sänkyyn niin... ...Haluan, haluan, tottakai minä haluan! Haluaako äitisikin sitten samaan sänkyyn kanssamme?
Olisiko sinulla mitään sitä vastaan, jos rakastelisit meidän kanssamme vuoronperään?
Eipä tietenkään, pidetään sitten vaan sellainen sukukokous sängyssäsi, ja sukurutsautellaan sitten vaan oikein kunnolla kolmisittain, vaikka joka ikinen yö tästä lähtien, elämämme loppuun saakka!
Pidän kypsistäkin naisista, ja äitisi on todella himoittavan kaunis nainen! Oletteko te aikaisemminkin tehneet sellaista muiden miesten kanssa?
Emme, olemme vain joskus leikillämme suunnitelleet sellaista!
Monenko miehen kanssa olet ollut sängyssä?
Vain yhden.. pojan kanssa.. viime vuonna, mutta se oli jo ohi kuukaudessa! Se oli aivan tyhmä tyyppi, mutta monenko tytön kanssa sinä itse olet ollut?
Vaikenin ja painoin pääni alas.
No mikset kerro?
Sinä Katri-Seija olisit ensimmäinen minulle!
Olinko minä myös ensimmäinen, joka otti sinulta aikamiespojalta tänään suihin?
Olit ja jos muistat, niin teit sen jo monta vuotta sitten minulle! Sillä lailla oikeastikin me sen silloin teimme!
Katri kiersi nauraen kätensä kaulaani ja suuteli minua.
Muistanhan kulta minä sen ja muistanhan minä senkin, kuinka kerran huoneessasi teimme sen aivan oikeastikin!
Niin, olimme ensimmäisiä toisillemme!
Mutta sitten sinä muutit vanhempinesi pois!
Masennuin siitä!
Niin minäkin, mutta nyt tulit kulta takaisin luokseni, enkä minä halua sinua ehkä enää äitini kanssa jakaakaan!
Ehkä?
Haluaisitko sitten olla hänen kanssaan?
Ehkä, en tiedä, kun sinä saattaisit tulla siitä mustasukkaiseksi, suuttua ja jättää minut, nyt juuri kun jälleen olen sinut löytänyt!
Enkä tulisi, mutta mitä
muuten tarkoitit äsken sukurutsauksellamme, kun emmehän me ole keskenämme sukua?!
Kerron siitä sitten joskus toiste!
Ei vaan nyt heti!
Kerron sen sitten samalla äidillesikin, koska se koskee myöskin häntä!
Lapset aamiaiselle! Puuro jäähtyy!
Katselin ihaillen ja himoiten tyttärentyttärentytärtäni.
Vaikka olinkin vain kahdeksantoista vuotias isoäidinäidinisä tälle nelikymppiselle tyttärentyttärentyttärelleni, ja isoäidinisoäidinisä tälle saman ikäiselleni kahdeksantoistavuotiaalle tyttärentyttärentyttärentyttärelleni, niin oliko minulla oikeutta syyllistyä insestiin heidän kanssaan?
Suihkussa lauteilta laskeutumisemme jälkeen, tämän asian lisäpohtiminen oli jo myöhäistä.. kun tytöt päättivät asian puolestani.
Joten näin tässä nyt kävi!
Pysyittekö kärryillä?
Minä en!
Mutta joka ainoa sana jonka kirjoitin, on täyttä totta, enkä minä valehtele, kun sellainen ei kuulu hyviin tapoihini.
Eikä tämä juttu tähän vielä päättynyt, ei lähellekään loppua vielä ehditty tulla.

En tiedä, en enää tiedä mihin uskoa, huudahti Katri kasvonsa käsillään peittäen.
Et tiedä! Et tiedä! Mutta minä tiedän!
Pentti ei ole enää tervetullut tähän taloon!
Ulos talostani senkin lurjus! Senkin raaka, sydämetön valehtelija, häivy täältä ja heti!
Katariina kultaseni, kuuntele minua, minä voin.. niin tai minun toinen, sata vuotta sitten elänyt persoonani, muinaisminäni, voi itse henkilökohtaisesti, henkilökohtaisesti juuri sinulle, sekä rakkaalle morsiammelleni, tyttärellesi Katrille todistaa, etten minä valehtele teille!
Puhu kahjo pukille!
Mille pukille? Ei täällä ole mitään pukkia!
Katri! Mistä pukista äitisi oikein puhuu? En ymmärrä!
Se on vain sellainen sanonta, että puhu pukille! Ei äiti sillä mitään tarkoita!
Tarkoitanpas, ja tuolle satusetäsontiaiselle me olemme levitelleet jalkojamme, hyi hitto! Tiedä minkä apinapaise-, tai jonkun muun tartunnan hän on meihin nyt voinut tartuttaa.. voi per... ...Älä äiti kiroile!
Ei ole minulla aikomustakaan kiroilla, vaan näin vain tuon perhosraukan jääneen tänne sisälle ansaan! Voi perhosraukkaa, päästä Katri se ulos.. päästä se ressukka ulos luontoon yhyy! Olen Pentti niin valtavan pettynyt sinuun, mutta yritän antaa sinulle anteeksi, mutta varoitan, aikaa se tulee ottamaan ja paljon.. nyyh.. lohdutusta!
Tarvitsen lohdutusta.. paljon lohdutusta.. mennään sänkyyn.. kaikki.. kello on jo paljon, batterit surinasauvastani tyhjinä.. uusia ei tähän aikaan saa ja panettaa niin vietävästi, joten paremman puutteessa.. seuraa poika! Saat tämän yön sängyssä lohdutełla minua ja Katria! Meitä molempia!Ota se pienenä rangaistuksena pahoista teoistasi lurjus! Ja tarkemmin asiaa ajateltuna, vaadin sinua kokonaan muuttamaan tänne, tyydyttääksesi meitä ympäri vuorokaudet, ja jos et siihen sillä sinun pikku kikkelilläsi pysty... ...Mutta äiti, mitenkäs se siitä nyt noin vain olisi puenentynyt, ja olethan sinä itsekin kehunut sitä isoksi ja suureksi ja... ...niin sitten saat siihen käyttää sormiasi ja kieltäsi!
Työnteollasi saat nyt korvata tässä talossa aiheuttamasi suuret rahalliset vahingot, sekä tämän, tämän suuren järkytyksen, jonka olet teoillasi, sekä minulle, että tyttärelleni aiheuttanut!
Seinät ja parketit auki revittyinä koko talosta, ja vain siksi koska uskoin sinua niin sokeasti!
Ei minulla ole varaa tätä taloa korjauttaa, eikä vakuutus sitä aikaan saamaasi vahinkoa korvaa!
Aikamatkailu on minulle uutta ja peloittavaa kun ikinä ei voi olla varma että mitä sen aikana voi tapahtua!
Sadan vuoden aikamatkalla muisti aina muuttuu ja repsahtaa jonkin verran, ja edestakaisin laskettunahan se tekee jo kaksisataa vuotta!
Muistin aarteen paikan väärin, eikä minulla ole selitystä siihen, että miksi niin tapahtui, ja että miksi muistini koko ajan muuttuu, ja saan koko ajan uusia vääriä muistitietoja!
Voin olla tästä tilanteessa vain tavattoman pahoillani, mutta vielä joskus sen oikeankin muistitiedon on pulpahdettava esiin! Meidän on vain jaksettava odottaa sitä odotettavissa olevaa ilon hetkeä!
Erehdyksiä valitettavasti sattuu, eikä sille mahda yhtikäs mitään!
Menneisyydessä aikani rientää aivan hurjaa vauhtia, täällä nykyisyydessä sen pysyessä milteipä paikallaan!
Olenkin alkanut epäilemään, jospa se menneisyys olisikin sitä minun nykyisyyttäni, eikä tämä hetki, ja että ehkäpä yrittäisin jäädä pysyvästi sinne!
Ja jättäisit Pentti minut tänne yhyy!
Olen alkanut vakavasti epäilemään tuon meidän
gigolomme väittämää aikamatkailuaan pelkäksi törkeämpääkin törkeämmäksi huijaukseksi!
Mutta olenhan minä todistanut sen jo niin monet kerrat todeksi! Ne monet monituiset viestini teille kummallekin sieltä kaksikymmentä-, kolmekymmentä-, ja nyt jo neljäkymmentä luvuilta.. eivätkö ne todista teille yhtään mitään? Eivätkö?
Ja se peili ja se huone, joita ilman näitä aikamatkailujani olisi täysin mahdotonta suorittaa, ovat teidän, ja siis teidän vastuullanne!
Olet ollut ovela, ja naurat meille räkäistä nauruasi, juoksuttaessasi meitä antikvaarioissa ja elokuva-arkistoissa ympäri maata, etsimässä meille lähettämiäsi viestejäsi ympäri maata, ja jopa ulkomailta saakka!
Hävettää kun olen ollut niin helposti veäteltävissäsi!
Viimeksikin pelkän yhden täällä nukkumasi yön aikana olit muka elänyt puolitoista vuosikymmentä Suomessa, matkustellut ympäri maailmaaollut mukana tekemässä puoli tusinaa suomalaisia filmejä, jopa yhden amerikkalaisenkin "turpii or not turpii", äänitellyt ison pinon ikivihreitä suomalaisia lauluja levyille, ja ollut vuosikaudet kiertelemässä viihdytysjoukoissa rintamalla ja siellä mukamas vieläpä haavoittunutkin ja maannut sitten kuukausikaupalla henkihieverissä sotasairaalassakin, ja helposti huijattavissa oleva tyhmeliini kun olen, uskoin tuon kaiken! Ja nyt olet saanut minut hajoittamaan kauniin, rakkaan, ihanan taloni, menneisyydessäsi tänne muka piiloittamaasi miljardiomaisuuttasi etsiessämme!
Katsokaa! Seinät ja lattiat ovat nyt auki revittyinä, ilman että edes yhtä ainutta palanutta puupenniä täältä olisi löytynyt!

Olen tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä
hölmö yhyy... ...Pentti, Pentti älä anna äidin tuolla tavoin hakata päätään seinään.. auta Pentti auta!Laastaroituamme Katrin kanssa hänen äitinsä Katariinan pään, talutimme hänet sänkyyn.
En saa unta, jos en nyt heti paikalla saa kullia pilluuni!
Katri-Seija rakas.. Seija.. lainaa minulle Penttiä tunniksi, tai edes kolmeksi vartiksi.. kiltti! Testamenttaan sinulle sitten siitä hyvästä kaikki surinasauvani jookos!?!
Tottakai äiti! Pentti.. hommiin!
Mielihyvin! Rakastan ja himoitsen äitiäsi! Ja minä todella myös tarkoitin sitä, mitä sanoin.
Katariina oli himoittava, kypsä ja kaunis nainen.
Kun Katrin äiti lopultakin tunsi tulleensa tyydytetyksi, kuten myös minäkin, hämmästyin kun tajusin kaksi tuntia kuluneen kuin siivillä. Mutta niin siinä aina käy kun on jotain todella mieleistä touhuttavaa.
Pahoittelen Katri, mutta... ...Ei se mitään Pentti.. sitten illalla!
Istuimme molemmat väsyneinä olohuoneen sohvalla, yön tapahtumista keskenämme keskustellen.
Tästä on nyt kulunut kolme vuorokautta, kun kerroit yöllä käyneesi siellä menneisyydessäsi!
Olethan jo kertonut siitä, mutta kerro uudestaan, jos vaikkapa olemme siitä lyhyestä menneisyyspyrähdyksestäsi jotain missanneet!
Sen kahdeksan tunnin pituisen yöuneni aikana täällä, kesti se menneisyyspyrähdykseni siellä menneisyydessä pitkälti toistakymmentä vuotta!
Isoäitisi äiti kasvoi nuoresta neidosta nuoreksi naiseksi, isoäitisi syntyi ja... ...Olen vanhoja kuvia katsellessani aina ihmetellyt sen sinun menneisyyssinusi Pentin ja isoäitieni samannäköisyyttä! Miten sinä nykypentti sen selität? Oliko teillä omat sängyt vai siskonpedeissäkö yhdessä nukuitte?
Niin öh eh huumoria heh! Hei ulkoa kuului jotain ääntä! Käväisempäs varmuuden vuoksi katsomassa!
Painelin pihalle Katri perässäni.
Taisimpa osua naulankantaan, kuului takaani tytön tokaisu.
Hihhei Katri, niin osuit, sillä nyt muistan minne se aarre on kätkettynä!
Pysähdyin, käännyin, Katri törmäsi minuun, sieppasin hänet ilosta hihkuen syliini, nostin ilmaan, tipautin hänet lattialle, lyyhistyen kovaan ääneen älähtäen lattialle itsekin ja.....
Voi tätä ilon päivää, kiljahdin.
Mitä nyt, huudahti Katri kuin säikähtäneenä kysymysmerkkinä.
Noidannuoli, auta minut sohvalle!
Se oli rangaistus tuollaiselle mummujeni tehtailijalle!
Mutta enhän minä ole vastuussa sen menneisyysminäni tekosista, ja on siinä ollut syytä niissä sinun mummuissasikin ja heidän äideissäänkin, kun ovat olleet niin veljeensä meneviä, mutta arvaapas Katri-Seija että mitä?
Minä tiedän nyt, että missä se meidän etsimämme miljardiaarre on ja se on sinun ansiotasi!
Minun?
Sinun? Kun puhuit naulankannasta, niin silloin muistin että minne sen menneisyysminänä piiloitin!
Sen siskonpetinne allekko? Jo olen minä onneton todelliseen sukurutsisukuun syntynyt!
Minulla ei ole sellaisen kanssa ainakaan geenien osalta yhtään mitään tekemistä, kun ihmissieluilla ei geenejä ole, ja olemmehan me sen menneisyysminäni kanssa aivan eri persoonia ja erinnäköisiäkin!
Mutta sielu teillä on sama, ja olet siis sittenkin sama persoona kuin hän, liikkuessasi ajassa edestakaisin, kehosta kehoon! Olet peloittava, en tunne sinua, kuka olet? Voisit olla vaikka isäni, jota en edes muista itse koskaan nähneeni!
Voi rakas oma pikku Katriseni! Olemme samanikäisiä, leikimme lapsena yhdessä, kävimme yhdessä koulua ja... rakastan sinua.. älä kiellä ja hylkää rakkauttamme.. me kuulumme yhteen, mutten pakoita enkä ylipuhu sinua pysymään luonani, sillä sinun on itse haluttava olla kanssani, muuten se ei voisi olla pysyvää!
Rakkauttamme toisiamme ja itseämme kohtaan?
Rakkauttamme toisiamme ja itseämme kohtaan, kyllä vain!
Katri kiersi kätensä kaulaani.
Rakastan sinua!
Tiedän ja minä rakastan sinua!
Tiedän!

Kätketty aarre löytyi.
Alakerrassa olevan vessan seinät olivat päällekkäin ladotuista kultaharkoista ja jalokiviä täynnä olevista metallilaatikoista tehdyt.
Eipähän tarvinnut ainakaan kerjuulle lähtöä suunnitella ja talokin saatiin korjattua entistä ehompaan kuntoon.
Aikamatkahuoneen peileineen muurautin umpeen, mutta asensin sinne kuitenkin varmuuden vuoksi hälyttimet ja valvontakamerat siltä varalta, jos sinne joku outo olisi eksynyt, sillä eihän sitä koskaan tiennyt.

Oli talvi, ulkona pyrytti lunta ja oli kylmä.
Päivä alkoi hämärtymään ja ilta lähestymään.
Katariina, Katri ja minä istuimme keittiönpöydän ääressä, keskenämme keskustellen ja kahvia juoden.
Kävisitkö Pentti hakemassa Kirsin sisälle?
Minä käyn, huudahti Katariina, hypäten tuoliltaan ylös ja poistuen eteiseen.
Äitini aivan palvoo Kirsiä!
Olen huomannut sen, mutta osaa kuitenkin eroittaa turhan lellimisen terveistä rakkauden osoituksistaan häntä kohtaan!
Kuule Pentti, kun minä en tiedä että miten minä tämän sinulle kertoisin.. ei, ei, älä säikähdä.. ei se mitään vakavaa ole, mutta kun en tiedä että miten sen sinulle kertoisin!
No kerro kirjeessä, huomennahan postilaatikko tyhjennetään ja saan sen jo ensi viikolla luettavakseni!
Ei kun esitän sinulle pienen arvauksen!
No anna tulla!
Mikä on valkoista ja kylmää?
Lumi!
Oikein!
Mikä on valkoista ja kuumaa?
Riisipuuro!
Oikein!
Arvaa kuka saa pikkuveljen?
Kirsi! Voi kuinka..
Pikkuvelipuolen!
Pikkuvelipuolen?
Kirsi saa velipuolen ja minä saan täysveljen!
Et kai tarkoita että..
Tarkoitan!
Mutta äitisihän lupasi..
..huolehtia ehkäisystä mutta..
..mutta näin siinä nyt kävi!
Älä Pentti välitä!
Kai tällä nyt jokin tarkoitus oli!
No mahtuuhan tänne!
Joo mahtuu!
Älä ole äidilleni vihainen!
No en ole!
Äiti tulee onnelliseksi!
Joo tulee!
No minne sinä nyt menet?
Olohuoneen sohvalle järkytyksestä ehkä pyörtymään!
En pyörtynyt mutta pikkunokoset otin.
Heräsin kun anoppi istahti sohvan reunalle sellainen entuudestaan tuttu pilke silmissään.
No ratsasta nyt jos mieles tekee ja tekihän se anopilla mieli.

Pentti herää!
Mitä tuo kilinä ja kauhea ulina on?
Mikä ulina?
Ja kilinä!
Kilinä?
Niin!
Makuuhuoneemme ovi riuhtaistiin auki, ja pelosta suunniltaan oleva anoppini ryntäsi huutaen sisälle.
Pentti, Pentti! Sieltä kummitushuoneesta kuuluu kauheaa meteliä! Mene heti katsomaan kuka siellä mekastaa!
Huutaessaan syöksyi hän minun ja vaimoni väliin peittojemme alle, ja tunsin kuinka hän tärisi kuin horkassa!
Rauhoitu Katariina rauhoitu, menen tarkastamaan tilanteen!
Ei syytä pelkoon, sillä se huone on niin tarkoin muurattu umpeen, ettei sieltä ulos, tai sinne sisälle, pääsisi edes lutikkakaa!
Apua! Onko täällä lutikoita, nekö siellä pitävät tuollaista meteliä?
Ei äiti, ei Pentti sitä tarkoittanut vaan.. pysytään äiti nyt vain rauhallisina!
Rauhallinenhan minä olenkin, rauhallinen kuin viilipytty!
Nousin sängystä ja kävelin ovelle.
Minä tulen mukaasi, kuului Katrin ääni takaani.
Ei älkää molemmat jättäkö minua yksin tänne.. Katri.. älä lähde!
Mene äiti Kirsin huoneeseen pitämään hänelle seuraa, jos on vaikkapa jo herännyt tähän hirveään meteliin!
Mutta älä näytä pelkoasi hänelle, vaan esiinny rauhallisena ja laula vaikka hänelle!
Kun pääsimme huoneeseen huoneeseen, jonka yhden seinän takana oli se umpeen muurattu kummitushuone, joksi olimme alkaneet sitä kutsumaan, oli meteli sieltä jo loppunut.
Siellä oli kamera, joka reagoi ääneen ja liikkeeseen huoneessa.
Napsautin sinne valon päälle ja laitoin virran päälle näyttöön, josta huone näkyi. Se oli tyhjä.
Siellä ei ole ketään, kuiskasi Katri.
Ei ristin sielua, myöntelin.
Mutta peitto sängyssä on siirretty syrjään.. aivan kuin se odottaisi nukkujaansa.. ja aivan varmasti sänky oli petattu!
Peloittavaa, kuiskasi vaimoni.
Niin on! Todellakin!
Pääsemmekö huoneeseen?
Jos haluamme, mutta haluammeko?
Emme!
Osan tästä seinästä saa siirtymään syrjään, mutta moottorin joka seinää liikuttaa, saa toimimaan vain avaimella, joka on kassakaapissamme!
Haemmeko?
Emme!
Kummitushuoneesta alkoi kuulumaan kovaa kolinaa, pauketta, ja vakuutan että aivan varmasti kaikkia niitä ääniä, joista synonyymisanakirjaan uskon tehdyn vaikka kuinka pitkän listan.
Haetaan, haetaan huusimme Katrin kanssa yhteen ääneen, kädet korvillamme, ja heti vaikenivat äänet.
Nyt en teitä haamuja pelkää enää, vaan nyt minua vain kiukuttaa ja suututtaa tämä teidän tällainen meidän kotirauhamme häiritseminen.
Pentti haetaan se avain, sekä minun tyynyni, ja nukutaan molemmat tämä yö tuossa huoneessa!
Mutta saattaisimme ehkä joutua siellä menneisyydessä viettämään parikin kymmentä vuotta!
Ja kuka sinä siellä olisit, voisit vaikka olla jonkun toisen vaimo ja vaikka kuinka ruma kyttyräselkäinen vanha akka, emmekä ehkä olisi edes saman ikäisiäkään! Ja olisinko minäkään nyt se sama Pentti, joka siellä olin aikaisemmilla käynneilläni?!
Ei lähdetä vaan ostetaan korvatulpat meille jokaiselle!
Minä ainakin lähden! Jää tänne jos haluat!
Huokaisin.
Enhän minä sentään voi sinua sinne yksin laskea!
Haetaan sitten se avain!
Ja tyynyni!
Ja tyynysi!

Rakastelimme ennen nukahtamistamme, emmekä rakastelumme jälkeen enään ajatelleetkaan, että missä ja milloin heräisimme.
Olimme autuaasti unohtaneet syyn siinä kummitushuoneessa nukkumiseemme.
Herätkää ja pukeutukaa lapset!
Aamiainen on kohta katettuna ja herra Kastehelmi haluaa syödä aamiaisen kanssanne!
Avasin silmäni ja tuijotin minua olkapäästä ravistelevaa, oletettavaa palvelijatarta.
Kuka olet.. olette?
Minä olen Maija, kamaripalvelijattarenne!
Kamaripalvelijattareniko?
Sekä teidän nuoren herran, että myös sisarenne, nuoren neidin kamaripalvelijatar!
Käänsin katseeni sivulleni. Nuori palvelijatar oli kääntänyt katseensa sinne ja seurasin sitä.
Vasta heränneen näköinen nuori, kaunis tyttö, makasi rinnat paljaina vieressäni, kylki tiiviisti kylkeäni vasten.
Ei hän ole sisareni, enkä ole ikinä edes nähnyt häntä aikaisemmin, vastasin.
Tilanteen tajutessaan, vetäytyi vierelläni nukkunut tyttö rintojaan käsillään peitellen minusta pikaisesti eroon, vetäen samalla yhteistä peittoamme ylemmäs päälleen, jolloin yht'äkkiä huomasin olevani ilman peittoa, ilman vaatteita, ja se, se seisoi, palvelijattaren tuijottaessa sitä silmät suurina, ihastunut hymy huulillaan.
Oh oii.. nuori herrahan on jo iso poika! Tämäpä yllätys!
Eikä nuori neitikään näytä niin pieni neiti enää olevan!
Missä teidän vaatteenne ovat ja mitäs yhteisiä tuhmuuksia te siellä peiton alla olette touhunneet?
E-emme mitään! En minä ole tuota poikaa koskaan aikaisemmin nähnyt, enkä edes tiedä että kuka hän on!
Silloin äkkäsin.
Oletko Katri?
O-olen.. mutta älä vain sano että...!
Olen Pentti, mutta.. mehän olemme muuttuneet aivan erinnäköisiksi pikkupennuiksi!
Hetken ajan tuijotimme ujostellen toisiamme, mutta sitten heittäydyimme toistemme syliin toisiamme syleilemään.
Pentti rakas! Rakas Katri!
Kamaripalvelijattaremme poistui meille vaatteita hakemaan.
Voi kuinka jännää, kuului yht'äkkiä parin metrin päästä , vastakkaisella seinällä olevan sohvan takaa.
Saanko minäkin tulla leikkimään kanssanne? Minä vähän leikinkin poika sinun kanssasi kun sinä nukuit, mutta et sinä siihen herännyt, kertoi tyttö samalla huuliaan ja sormiaan nuoleskellen.
Kuka sinä olet, huudahdimme Katrin kanssa yhteen ääneen.
Minun nimeni on Katariina, ja minä asun täällä!
Tuleva edesmennyt vaimoni menneisyydestäni!
Mummini mummi, voi kuinka hauskaa nähdä sinua!
Missä? Kuka?
Sinä!
Olet hassu, mutta ollaan ystäviä!
Ollaan vain mummu rakas!
Kamaripalvelijattaremme palasi takaisin vaatekasa sylissään, sekä vesiämpäriä kantaen.
Kokeillaanpas näitä!
Olkaa hyvät ja nouskaa ylös, niin että voin pukea teidät!
Me voimme pukeutua itsekin!
Minun tehtäviini kuuluu teidän pukemisenne ja jos en saa teitä pukea niin minä menetän tämän työni ja minusta tulee kerjäläinen!
Voi olkaa minulle armollisia, rukoilen teitä, antakaa minun auttaa teitä pukeutumisessanne!
No pue sitten! Emmehän me sinulle potkuja halua aiheuttaa!
Voi kiitos teille, armolliset nuori herra ja nuori neiti! Ensin minun pitää pestä teidät!
Yritin Katrin kanssa protestoida pesemistämme vastaan mutta kamaripalvelijattaremme piti päänsä.
Pesemisemme kesti pitkään, vaikka Katariinakin siinä auttoi, ja loppujen lopuksi, enkä ymmärrä että miten siinä oikein niin kävi, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta pesimme kaikki neljä toisiamme, ja oikein ajan kanssa, mutta pitää tunnustaa, että tulin.. eikun menin.. menin päästäni vähän pyörälle, kun en oikein pysynyt kärryillä siitä, että mitä siinä loppujen lopuksi sitten oikein tapahtui, mutta hauskaa meillä oli.
Ei tietenkään sen pesemisen aikana, mutta sitten puhtaana ja vaatteet päällä tuntui hauskalta. Puhtaushan on puoli ruokaa ja nelisittäin päätimme sitten siitä lähtien peseytyä yhdessä aamuin, päivin, illoin ja jopa öin, jos silloinkin jollain meistä tekisi mieli peseytymiseen.
Ja sitten olimmekin vihdoin viimein valmiina lähtemään aamiaiselle.