Meneillään oleva 11 vuoden sykli on pitkään aikaan voimakkain

On tutkittu moneen kertaan. Auringon keskimääräisen tehon vaihtelu ei edelleenkään selitä ilmaston lämpenemistä.

Anonyymi kirjoitti:

On tutkittu moneen kertaan. Auringon keskimääräisen tehon vaihtelu ei edelleenkään selitä ilmaston lämpenemistä.

Esimerkiksi tässä vuodelta 2019:

https://science.nasa.gov/earth/climate-change/what-is-the-suns-role-in-climate-change/

"[...] But the warming we’ve seen over the last few decades is too rapid to be linked to changes in Earth’s orbit, and too large to be caused by solar activity. [1]

[1] Radiative Forcing of Climate Between 1750 and 2011
https://science2017.globalchange.gov/chapter/2/#fig-2-3

Auringosta Maapallon ionosfääriin tuleva purkauksen energia kuumentaa hyvin harvaa kaasua sisältävää ionosfääriä, joka on korkealla eikä suorassa kosketuksessa Maapallon pinnan lähellä olevaan ilmakehän alakerrokseen. Alimmat osat ionosfääristä ovat jossakin 50 km korkeudella eli samoilla korkeuksilla missä Auringon kova ultraviolettisäteily muuttaa ilman happea otsoniksi ja samalla lämmittää ilmakehää.

https://www.engineeringtoolbox.com/standard-atmosphere-d_604.html

Alimman osan ionosfääriä (50km) kohdalla ilman tiheys on tuhannesosa siitä mitä se on Maapallon pinnalla. Kun mennään syvemmälle ionosfääriin putoaa paine vielä runsaasti tästä ja on 80 km korkeudessa enää sadastuhannesosa ilmanpaineesta Maan pinnalla.

Noilla korkeuksilla kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, otsoni,...) säteilemä lämpö pääsee vapaasti etenemään avaruuteen kun ylöspäin katsottuna ei ole enää hidasteena tiheää kaasua.

https://en.wikipedia.org/wiki/Solar_flare

Auringon röntgenpurkauksista (flare) tuleva energiamäärä on loppujen lopuksi varsin pientä verrattuna Auringon tasaisesti tuottamaan noin 1360 W per neliömetri tehoon. Esimerkiksi havaituista Auringon purkauksista voimakkaimman (Carrington event) röntgenpurkaus on arvioitu olleen luokkaa X45 eli sen huipun minuutin pari aikana röntgenteho olisi ollut 0.045 wattia per neliömetri. Edes vuorokauden lämpövaikutuksessa tuo ei näkyisi millään tavalla vaikka riitti tuottamaan järkyttävän kirkkaat revontulet päiväntasaajalle asti.

https://en.wikipedia.org/wiki/Coronal_mass_ejection

Toinen purkaustyyppi eli Coronal Mass Ejection CME heittää Auringosta meitä kohti ryöpyn plasmaa, jonka massa on luokkaa 2E12 kg (kaksi miljoona miljoonaa kg) ja nopeus luokkaa 300 km/s. Onneksemme Maapallon magneettikenttä estää tuota ryöppyä osumasta alas asti ilmakehään vaan se ohjautuu suurimmalta osin meidän ohitsemme Maapallon magneettikentän sivuun työntämänä. Samalla syntyy magneettinen myrsky.

CME:n tyypilliset avautumiskulmat ovat 15...40 astetta eli Auringosta tänne asti ehtiessään plasmapilvi on jo levinnyt yli 40 miljoonan kilometrin levyiseksi kiekoksi.

https://www.unoosa.org/documents/pdf/psa/activities/2022/ISWI2022/s5_04.pdf

Maapallon magneettikentän plasmasta saama energia päätyy lopulta lämpösäteilynä ja radioaaltoina avaruuden tyhjiöön. Tämä kun tapautuu kaukana ilmakehän yläpuolella avaruudessa. Plasma on ionisoitunutta kaasua ja pystyy siten lähettämään hyvin lämpösäteilyä toisin kuin huoneenlämpöiset N2 ja O2 ilmakehässä.

Maapallon ilmaston keskilämpötila ei nouse Auringon purkausten tahdissa. Sitäkin on pohdittu ja tutkittu mutta sellaisesta ei ole havaintoa.

Tuo oli Carrington event eli voimakkaimman koskaan havaitun Auringon purkauksen aiheuttama magneettinen myrsky. Google kertoo siitä lisää.

Kun puhutaan suuruusluokista niin muistettava että Auringon säteilystä tulee päiväntasaajalla kolmen (3) neliömetrin alueelle enemmän tehoa kuin mitä yksivaiheinen hitsausmuuntaja kuluttaa. Lennätinlangat sen sijaan nappasivat magneettimyrskyn energiaa satojen kilometrien pituisten ja lankoja kannateleiden pylväiden korkuisen virtasilmukan alalta.


heutunut . Tarvittava teho per neliömetri toki hyvin pieni, kun tuossa magneettikentän muutos pääsi indusoimaan virtaa satoja kilometrejä pitkien lennätinlankojen ja niiden alla olevan maan muodostamaan virtasilmukkaan.