Tätä kysyttiin joku päivä sitten.
En onneksi joutunut vastaamaan kenellekkään mitään, mutta ajattelin mielessäni että luottamalla / taipumalla joukkopaineen alla asiantuntijan sanomiseen.
Eli, se tilanne, kun kaikki muut sinua lukuunottamatta ovat samaa mieltä ja uskovat, että tämä on oikein.
Ihmisen on vaikea poiketa joukon mielipiteestä. Ei siinä mielestäni vielä mitään, vaan miksi jonkun taakse kaikki kerääntyvät, vaikka sisimmässään varmaan tietävät, ettei väite pidä paikkaansa.
🐾
En onneksi joutunut vastaamaan kenellekkään mitään, mutta ajattelin mielessäni että luottamalla / taipumalla joukkopaineen alla asiantuntijan sanomiseen.
Eli, se tilanne, kun kaikki muut sinua lukuunottamatta ovat samaa mieltä ja uskovat, että tämä on oikein.
Ihmisen on vaikea poiketa joukon mielipiteestä. Ei siinä mielestäni vielä mitään, vaan miksi jonkun taakse kaikki kerääntyvät, vaikka sisimmässään varmaan tietävät, ettei väite pidä paikkaansa.
🐾
Vastaukset 53
Vanhimmat
Hmmm...
Ehkä se on hyväuskoisuus ihmisiin.
Ihminen on laumaeläin, siksi. Ihmisessä on antiikkinen geneettinen leima, joka ohjaa ryhmäytymiseen, koska ryhmässä on paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä, ehkä jopa lisääntyä.
Pahin epäonnistumisesi? Jaa'a... Onhan sitä joskus tullut epäonnistuttua, mutta kun ei kadu mitään, niin ei ole oikein mahdollista nostaa mitään epäonnistumista erikseen esille.
No niinpä niin. Laumaeläin haluaa maksaa kalleimman kautta ja yksi välttyä hankalan ihmisen maineelta. On enemmän etua pysyä hiljaa, kun olla laumaa vastaan.
Itse sen kyllä muistaa.
🐾
Nykyään lauma-ajattelu ei ole niin tarpeen, hengissä selviää hyvin yksinkin nyky-yhteiskunnissa. Mutta toisaalta vaikuttaisi siltä, että laumaan liittyminen tuottaa useille enemmän henkistä hyvinvointia kuin yksin oleminen, niin tokihan sillä on hintansa, ehkä juuri ideologinen hinta.
Ihan rahalla makasettavia kustannuksia tarkoitin :) Mutta juu, näinhän se on.
Ideologiassa on paljon enemmän vapauksia, eikä niistä voi koskaan tietää varmasti.
🐾
No en tiedä kyllä. Monasti ideologiohin viehtyneet ryhmäytyvät samankaltaisten kanssa ja jos kyseinen ryhmä/ideologia on vähemmistönä toiminta-alueellaan, on sillä ryhmällä/ideologialla mielenkiintoinen taipumus usein johtaa jonkinlaiseen fanatismiin ja itse valittuun muista eristäytymiseen. Toisaalta valtavirtaan ryhmäytyminen on sekin usein rajoittavaa, vain hiukan eri tavoilla.
Jsmrd N Boonf 0096 ja kudidisdet pikkuhousut jsloixsn seikkaileepi
mikä paras bond-welokucisfra joko Ostanbulissa trai elärt casin kahsxwsri
rm yotfg' pöodollä rå'¨pmmotimit ,odd'' pöörlddm
,iyys ldo kiyyi pm solls jsidls kpd l¨doöö' lpleoöet ksölpks mooom 6imm46 ö',,o66'''lä m4e l'46
Tuorein epäonnistuminen oli parin viikon sisällä. Leivoin ja keittiö näytti kuin jauhopussi olisi räjähtänyt. (Tietenkin pitää vähän liioitella.)
Miten kaikkia leipomusaineita löytyi länttrinä sieltä täältä.
Onko ihminen neuroottinen, kun haluaisi leipoa siististi.
Vilma
Nykyään en hirveästi piinaa itseäni sillä, olenko vähemmistössä ajatuksineni, peräti yksin tai esitänkö triviaaleja kysymyksiä.
Siinähän sitten saavat mestarit loistaa.
Mitä välii? Saa sitä pitää itsestään kiinni.
Koko elämä epäonnistunut
Avioero, mutta samalla siitä kaksi upeaa lasta.
Sama täällä, yksi ihana lapsi saatiin maailmalle. m>n
Tiedoksi ny vaan, että läskipannukakku on perinneruoka tornionjokilaaksosta ym
No se tietenkin kun missasin sen perheen. Mutta toisaalta mulle on jääny paljon tyhjää aikaa ja oon kuvaillut paljon. 35 vuoden ajalta löytyy tosi hyviä otoksia. Ja kasvatustieteet tuo lohtua aina elämän synkkinä hetkinä.
Ihmissuhteissa niin ehkä kun jotain olisi voinut tehdä paremmin, itsekkyys esti.
Toi on ihan tosi. Ois mun varmaan kannattanu vaan mennä sen äidinkielenopettajan kanssa yhteen. Ainakin kokeilla ja unohtaa nää kuvaukset. Ties kuinka monta kakaraa ois nyt. Ei tarvis näitä kasvatustieteen esseitä väsätä, kun oppis asioita ihan oikeesta elämästä.
Pahin epäonnistuminen että luotin kukaan sähköyhtiö varsinkaa paikallinen hyödy ihmisten luottamuksesta ja huijaa ihmisiltä monenkertaiset summat.
Se on niin hyvin ikävä yhteiskunta ei välitä köyhistä ja ajaa tahallaan suuri perheisiän lapsiperheisiä konkurssiin omassa taloudessa. .
Edes mitenkään ole ylimäärästä sähkölaskua käyttänyt kulutus on normia näin suurelle lapsi perheelle.
Minkä tahansa toimialan yrityksen olen Suomessa aloittanut, mitä tahansa tuotantoa edustanut, aina ovat kaikki tuotantolaitokset, ja sen mukana omatkin firmani joutunut lakkauttamaan ostokykyisten ja maksukykyisten asiakkaiden puutteeseen.
Suomi on maana epäonnistunut.
Suomella ei ole osaavaa poliittista johtoa.
Kansa jakaa kurjuutta, ja päälle näkyvä kulissi on vain vanhan varallisuuden kiiltävää ulkokuorta, joka tulee rapistumaan vanhetessaan.
01:49
Meillä ei ole pitkäjänteistä politiikkaa, vaan poukkoilevaa.
Ihmiset tiesivät, että esimerkiksi hyvinvointialueita tulee olemaan liikaa, mutta ei!
Piti luoda sellainen hallintohirviö jo useita vuosikymmeniä sitten, mikä nielee varoja ilman, että yksikään henkilö on hoidettu.
Pitkät leikkausjonot ja ihmisiä hyppyytetään satojen kilometrien päähän muihin kaupunkeihin operaatioihin vrk-tahtiin ja sitten kotiin 'toipumaan'.
Vilma
Ihan arkisissa asioissa olen epäonnistunut. Jälkeenpäin on hieman naurattanutkin, että miten kyseinen juttu on edes mahdollista. Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole ollut kysymys. Normi sähellystä.
Se että rakastuin, en luuseriin vaan huijariin. ♣︎
Sana "Tahdon".
Se kun en osannut ottaa tilaisuudesta koppia, kun älyttömästi kaunistunut Erja tuli istumaan syliini työpaikalla. On harmittanut jo enemmän kuin 30 vuotta...
Ei tule mieleen yhtäkään pahaa epäonnistumista, tai yleensä epäonnistumista 🤔.. Yleisesti ottaen olen aika usein eri mieltä kuin mitä "muut" - he ovat onneksi tottuneet siihen.
- Sheena
Pahin joo, näitähän riittää sen verran että laskemaan en ala. Olenko optimisti silloin jos jään vain tyynesti odottamaan sitä seuraavaa 🙂 enkä jää vellomaan menneissä.
Pahin moka on ollut ajatella että kaikki muut pelaavat ja ajattelevat samoilla arvoilla ja näinhän ei todellakaan ole, no iän myötä on tullut viisastuttua jonkin verran.
Kyllä minusta vielä joskus ihminen tulee 🤔
Pieni lisäys vielä: yksikään epäonnistuminen ei ole turha sillä se opettaa kivusta ja särytä huolimatta aina jotain...ellet ole puupää 😁. -Lao Tse Lukka-
Tuhinaa ikävä jostain syystä.
Nuuh, tuoksahtaa keskustelulle, harvinainen tuoksu nykyisin 🙂. Terkkuja sinne, lueskelen täällä useinkin ja jos höpövimma iskee niin saatan jotain riipustellakin.
Tuhinat jäi kesken,
ei enää sinne asti kulkeutuneet.
Ite en kamalasti enää täällä viihdy.
Terkkuja sinnekin ja kehräyksiä 🤗
Pahin epäinnistumiseni on ollut se, etten aikoinaan luottanut vaistoon parisuhdeasioissa vaan annoin naiiviuteni viedä voiton. Nykyään luotan itseeni ja vaistooni enemmän eli jotain hyvää tuosta epäonnistumisesta koitui.
En tiedä, viittaatko johonkin tiettyyn tilanteeseen tuolla eri mieltä olemisella, mutta on ihan peruspsykologiaa, että vaatii yksilöltä paljon poiketa yleisestä mielipiteestä. Ihminen on laumaeläin ja herkästi enemmistön mielipide on se, joka koetaan oikeaksi, vaikka oma mieli sanoisi mitä.
Pahin epäonnistumiseni on lopulta paljastunut mun parhaaksi onnistumiseksi. Jos olisin onnistnut enkä epäonnistunut, olisin juuri nyt hyvin onneton ja kuollut sisältäni.
No se kun epäonnistuin kaikessa. 🫣
Kaikessa ei voi epäonnistua -Lao Tse Lukka-
Hmh, no melkein kaikessa.
👍, hyvä, matka valaistumiseen on alkanut -Lao Tse Lukka- 🙂
Lapseni sairauteen liittyvät tunteet.
Miten voi tuntea epäonnistumista tunteistaan?
Paljon syyllisyyttä, vaikka mitään ei voinut tehdä toisin,
Syyllisyydentunteesi menee vallan överiksi.
Liiallisesta syyllisyydestä eroon pääsemiseksi täytyy työstää omia tunteitaan, jotka liittyvät esim. arvottomuuteen, huonouteen tai häpeään. “Ilman syyllisyyttä ei ole moraalista kasvua.” Häpeän tavoin syyllisyydenkin juuret ovat lapsuudessa.
Luotin väärään ihmiseen ja annoin jonkun sotkea asioita.
Pahin epäonnistumiseni on olut kai se, että luulin olevani se, mitä haluan, en se, mitä olen oikeasti.
Mutta luulen, että se on aika yleinen epäonnistuminen ihmisillä. Mutta ei sekään ole peruuttamaton epäonnistuminen. Aina voi oppia olemaan se, mitä on oikeasti.
Totta, tie valaistumiseen löytyy sisältäsi -Lao Tse Lukka- 😁
13:09
Eka virke. Hyvin kirjoitettu. Rehellisesti!
Vilma
Totta on helppo tuoda julki.
Elämän ensimmäiset n. 20 vuotta ihminen elää peilaten muista ihmisistä sen mitä omasta mielestä "pitäisi" olla. Tulee aika jolloin "identiteetti" ei ole se mitä luulisi/toivoisi. Ristiriitoja, riittämättömyyttä, pettymyksiä....
Ja ihminen voi niin pitkään huonosti, kunnes "löytää" oman todellisen itsensä ja oppii elämään siinä "kodissaan".
Jotkut uskoo tämän, osa jatkaa päätään seinään lyöden hautaan asti.
Ei tämä mitään "mullistavaa" totuutta ole, vaan elämää.
Kyllä se on avioliitossa eponnituminen ja perheen yhdessä pitämisessä. Vaimona ja puolisona, äitinä ja tyttärenä, puolison vanhemmille miniänä ja turvallisena pojan perheenä. Eniten sattuu äitinä epäonnistuminen, vaikka olin pahoillani kaikkien puolesta, paitsi entisen puolisoni puolesta, joka oli hyvin onnellinen, eikä tarvinnut minkäänlaista tukea.
No se mun pahin on tuolla yläpuolella. Mutta oli taas päivä. Ensin vedin uretaanisaumaa oveen, niin metrin jälkeen se meni tukkoon. Siis ei mitään tullu. No takas rautakauppaan ja ostaa uus. Ja nyt otin pillivaahtoo, en jaksa enää tapella sen pistoolin kansa. No sehän turpos, eikä menny ovi kiinni ja kovertaa taas vaihtoo pois, niin lopulta sain toimiin. Sitten ruuvaan listoja kiinni. Niin eikös juuri ne 20 torxit puuttunu, vaikka just edellisellä viikolla olin tohon sarjaan laittanu pari uutta. Eli kolmas kerta rautakauppaan. Sitten sain listan kiinni, niin pomo soitti palokuntaan laittaa muoviin kattoon. No yhtäkkiä oli pomo kadonnu, eikä mulla ollu muovia. Sitten taas rautakauppaan ja pomo oli tullu sillä välin takas. Ja muovit olikin ollu palokunnan saunassa. No mistä mä sen oisin arvannut, että ne saunassa ois. No sain sen muovin kattoon ja sitten hallille. No unohdin avaimet sisään ja samassa nipussa oli kotiavaimetkin. Sitten kun vielä lähdin hakeen niitä avaimia, niin näpsähti vielä nopeusvalvonta auton kamera mulle. Että silleen taas tänään.
😂 että putkeen meni, sääli vain että hukkaputkeen. No pessimisti ei pety sillä huomenna on päivä uus ja voi halutessaan toistaa virheensä uudelleen 🙂
Ehkä se, että jännitin etukäteen sellaista, mitä ei olisi tarvinnut jännittää tai pelätä. Aika inhimillistä loppujen lopuksi. Voi ottaa opiksi.
Kyllä kaikesta kokemastaan voi oppia joko itsestään, tai siitä miten toimisi eri tavalla toisella kertaa.
Toisin voi toimia toisella kerralla, mutta on mielivaltaisia muuttujia ja rajoittajia, jotka kulttuuro ja sen yleisesti hyväksytyt tavat asettavat meille.
Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. On monenlaista näkymätöntä syrjintää, on sisäisiä koneistoja, sellaisia asioita, joihin ei voi puuttua.