Miten pirpanalla menee?

Kiitos kysymästä.. oikein hyvin menee. Sairauteni ollut remissiossa 10 vuotta ja uusimmat pään kuvat kertoivat, että sairauteni on jopa pysähtynyt.

Eli etenemistä ei viime vuosina ole tapahtunut. Toki minulla on pysyviä aivovaurioita, mutta niillehän ei mitään mahda. Onnekseni oireet ovat lieviä. Ja satunnaisia.

Se ei tarkoita etteikö huomenna voisi olla huonommin, mutta lekurin varovaisen arvion mukaan, sairauteni ei ehkä mahdollisesti pahenisi tästä.

Kiva kuulla, että sinulla hyvä kausi. Se on ilo minun mielelleni. Talvi ja pimeä tulee taas ja pääkallokelit.. nyt pitää nauttia vielä kun pääsee liikkumaan.. ilman lumikasoja.

Ja Simiti hyvä.. vaikka minulla onkin aivovaurioita, ne vaikuttavat vain vähän tällä hetkellä toimintakykyyni. Tasapainoaisti minulla on ihan perseestä, mutta pysyn hyvin pystyssä jos olen rennosti ja normaalisti. Luistelemaan en pysty ja yhdellä jalalla on huteraa. Kapeat asennot alkavat heiluttamaan.. pimeässä ja silmät kiinni en kykene pystyssä pysymään.
Muuten kykenen jopa pyöräilemäänkin.

Toisekseen vasemman käden etusormi saattaa nykiä, tai silmäluomeni. Satunnaisesti minulla on nielemisvaikeuksia.. siinäpä nuo minun oireeni oikeastaan onkin. Hyvin lieviä siis.
Eihän minusta edes huomaa että minulla on ms-tauti.

Olen parantumattomasti sairas ja sairastan etenevää neurologista sairautta.. tosin eteneminen on pysähtynyt ja sairauskin lepotilassa. Eli minulla on todella hyvä jakso meneillään.

Olen monasti sinulle sanonutkin, että aivovaurioideni oireet ovat vähäisiä tätä nykyä.

Se ei muuta sitä, että olin puoliksi halvaantunut ja vaikeiden toiminnallisten oireiden kourissa 12 vuotta sitten. Mutta nuo oireet olivat tulehduspesäkkeiden aiheuttamia ja jättivät suhteellisen pienet pysyväiset vauriot.

Saan nauttia tästä hyvästä jaksosta siihen asti kunnes uusi tulehdus iskee keskushermostooni. Toivon, ettei sitä koskaan tule, mutta kun ei voi tietää.

Eli minä voin hyvin. Nyt. Tänään.

Minäkin halusin tulla kertomaan omista sairauksistani, vaikka sitä ei nyt tässä kysyttykään. Minulla on mennyt viime aikoina niin hyvin, että olen pärjännyt kokonaan ilman psyyke puolen lääkehoitoa. Ainut vittumainen puoli on, että lääkehoidon lopetuksen myötä minulle on palannut Aspergeriin kuuluvia TIC-oireita, (Eli tahdosta riippumattomia lihasliikkeitä ja äännähdyksiä). Rasittava vaiva, jonka kanssa meinaa välillä mennä hermot.