Onko antaa vinkkejä liittyen omapäisiin lapsiin

Olisitte voineet netistä katsoa malleja etukäteen ja keskustella, mikä olisi kiva.
Ei mitään lahjontaa.
Mutta kaupassa toimii sitten tämä jonkin pakkosaadajotainvikinään 90 %:
En sano ei, laitetaan harkintaan...
Vilma
En mikään superkasvattaja.

Käytä yhteisöpainetta hyväksi ja pari kertaa antaa todeta se.

Esimerkiksi hiustenleikkuussa sano, että kaverit sanoo sua turilaaksi tai vst. Se miten noloa on sitten siinä hetkellä. Ja ei niitä parturiaikoja sitten saa ihan tuosta vaan.

Lahjonta on oikeastaan aika huono tapa. Uhkailukin.

Mutta selittäminen juurtajaksaen toimii aika hyvin.

Mä muistan kun tyttö halusi kiipeillä väenväkisin leikkimökin katolla. eikä millään uskonut, ettei saa mennä. No kerran se huusi ikkunan takaa, että mennään leikkimökin katolle, heihei....olin vähän aikaa ihan raivona, mutta keitin kahvit ja sitten kun vielä poltin tupakkaa, menin kahvikuppi kourassa siihen leikkimökin viereen tupakille. Rupesin luettelemaan tähän tyyliin: Jos putoatte tännepuolelle, noi kottikärrien kahvat voi upota suolilaatikkoon aihauttaen sisäisiä verenvuotoja ja shokin, toiselle puolelle jos putoatte, puiden päällä olevat pellinreunat voi repiä kättä jalkaa ja sen suoliluukun auki. Muutenkin jos putoaa pää edellä, voi jäädä vihannekseksi koko elämäksi pyörätuoliin ja kurkkuaventeesta kaadetaan ruoka huttuna teihin.

En kerennyt keksiä enempää, kun neitit kipusivat varrovaisesti alas.

Tyttö vielä sanoi, että etpä paljoa välitä, kun annat mennä katolla....mä sanoin, että johan oon kieltänyt, että pitääkö mun aina olla uudelleen kieltämässä, vai voisiko sitä korvein välissä luunalla piileskelevää harmaata möykkyä käyttää itse. :oD

Ei lapsille pidä lässyttää aina kaikkea mahdollisimman "kivasti". Joskus vaan totuuksia pöytään.

Onko teillä suvussa nepsyä? Minulle oli ja on jossain määrin vieläkin haastavia siirtymistilanteet. Ja varsinkin jos se on jotakin arjesta poikkeavaa, niin se on aina vaikeaa.

Aktiivinen koivuniemen herran käyttö eli ei säästele ja herkästi antaa sitä niin kyllä tottelee

Joku taitaa olla turhan myöntyväinen, itse olisin todennut että nyt tai sitten vasta vuoden päästä, valitse itse 😑

Joskus tahtoikäiseen toimii käänteinen psykologia. ToIvot tarkoituksella vastakkaista asiaa mitä oikeasti haluat. Jos tarkoituksena on vain tahtoa, ei haittaa vaikka omaa ”tahtoaan” kääntää kesken keskustelun.

Itse en kysyisi neuvoa ainakaan yhdeltäkään sellaiselta, jolla ei ole itsellä lapsia. Meinaan he ovat yleensä kaikista kovimpia neuvomaan ja tietävät parhaiten miten lapsia tulisi kasvattaa ja elämäänsä elää.

Tuollainen "minä itse määrään" aika tulee jossain vaiheessa ikävuosien 8-10 välillä.
Itsenäistymistä havaittavissa.

Kerran järkkäsin äidin ja tyttären vierekkäisiin penkkeihin, toiselle laitettiin pinkillä hennavärillä kuvion hiuksiin leikkuun päätteeksi. Sai itse valita kuvion.

AV

Nyt mennään ja en kuuntele vasta väitteitä. On toiminut .

Hiusten käsittelijä oli sitä mieltä ettei voi pakottaa. Ehkä ihan hyvä siitä syystä kun lapsi on aika tarkka ihmettelijä. Eli jos oltaisi pakottamalla pakotettu niin olisi voinut jäädä traumoja nimittäin käsittelijä ei ollut kantasuomalainen. Lapsi siis mainitsi että pelottaa. Ajattelin että antaa hiusten kasvaa eiköhän ne sitten haluta leikkauttaa lyhyemmiksi kun menee takkuun tai ei vaan nää enää eteensä. (:

Ap.

Lahjonta saattaa toimia jonkin aikaa, mutta useimmiten se kääntyy ennemmin tai myöhemmin vanhempaa vastaan, sillä riskinä tuossa on, että vanhempi menettää asemansa aikuisena. Vanhemman täytyy säilyttää auktoriteetti myös niissä tilanteissa, kun lapsi itse saa päättää jotain.

Minulla on todella voimakastahtoinen lapsi ja olen hänen kanssaan monet väännöt käynyt. Parhaiten meillä on toiminut ennakointi. Jos meidän täytyy mennä tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan, on tästä puhuttu ajoissa, jolloin lähtö ja se, mitä paikalla tapahtuu, ei tule lapselle yllätyksenä. Rauhallinen suhtautuminen ja hänen ehdoillaan eteneminen tilanteessa on toiminut esim verikoetta otettaessa eli liiallinen kiirehtiminen, suostuttelu ja hösöttäminen on laukaissut lapsessani aina vahvan vastareaktion.

Lapsen ollessa pienempi meillä oli haastavimmissa uhmavaiheissa käytössä reippaustaulu. Kun lapsi suoriutui esim. iltatoimista reippaasti, sai hän tarran. Kun kymmenen tarraa oli kerätty, sai hän jonkin pienimuotoisen palkinnon. Lahjontaahan tuokin tietyllä tavalla on, mutta jos lapsi on jääräpäisempi kuin tuhat sonnia yhteensä, niin sitä on valmis kokeilemaan mitä tahansa 😄

Meillä toimii myös se, että annan lapsen itse päättää riittävän paljon. On aivan turha taistella liikaa lapsen perusluonnetta vastaan. Se ei tarkoita, ettäkö lapsi päättäisi kaikesta, mutta olen antanut lapseni tehdä ikätasoisesti häntä itseään koskevia päätöksiä puuttumatta liikaa niihin. Nykyään hän on jo teini ja hän on edelleen hyvin omapäinen, mutta arki on muutoin monella tavalla helpompaa eli oman lapseni kohdalla ikä ja sen myötä henkinen kypsyminen on helpottanut tuossa omapäisyydessä. Minä päätän ja määritän tietyt asiat ja edellytän lapseltani sen kunnioittamista, mutta pyrin myös kunnioittamaan lapseni vahvatahtoisuutta niin, että hän kokee voivansa itse vaikuttaa riittävän paljon itseään koskeviin asioihin.