Sairaussakko vai dynaamisuus työelämässä ?

Työssä sairastamisessa on menty puuhun perä edellä kuten se kuuluisa karhu meni.

Sairastava työntekijä ilmoittaa työnantajalleen, että hän ei aio tulla huomenna töihin.

Työnantaja järjestää jonkun varahenkilön tekemään työtä sillä aikaa, kun työntekijä on kotonaan.

Tämä varahenkilö voi olla aikaisemmin työpaikalla työskennellyt, esimerkiksi eläkkeelle jäänyt henkilö.

On olemassa yrityksiä, joista saa puuttuvaa työvoimaa pikaisesti paikalle paikkaamaan sairaspoissaoloja.

Tällaista dynaamista joustavuutta tarvitaan enemmänkin nykyiseen työjärjestelmään, koska juuri tästä syystä ihmiset eivät mielellään jää kotiin sairastamaan, vaan menevät sairaana työpaikalleen.

Ja työssä sairastamisesta seuraa lisää sairastaneita tartuntatautien vuoksi, tai sairastavat työntekijät joutuvat pidemmälle sairauslomalle kuin olisi ollut alunperin tarpeen.

Työministerin olisi toimessaan keskityttävä joustavuutta edistävään työelämämuutokseen ja jätettävä rankaisutoimenpiteiden pohtiminen niille viranomaisille, joille se kuuluu.

Dynaamisuutta työelämään tuovat yritykset, joista saa palkattua työntekijöitä sijaisiksi, eläkkeellä olevat entiset työntekijät ja opiskelijat, jotka vain odottavat mahdollisuutta näyttää osaamistaan työelämässä.

Kaikkia näitä mahdollisuuksia tulisi kehittää osaksi joustavaa ja toimivaa työelämää.

No, mikä auttaa tarpeettomiin poissaoloihin työpaikoilla ?

Kaikki poissaolopäivät ovat automaattisesti palkattomia sairastaville työntekijöille.

Mutta ensimmäiseltä sairaustyöpäivältä voi saada korvauksen, jos voi todistaa myöhemmin olleensa oikeasti sairas.

Tämän todistamisen voi tehdä ammattitaitoiset henkilöt, joilla on pätevyyttä arvioida sairastaneen työntekijän ensimmäisen sairauspoissaolopäivän todellinen merkitys koko sairastamisen ajanjakson jälkeen sairauden vakavuuden perusteella.

Eli jos työntekijä on ollut oikeassa omasta sairaudentilastaan jo ensimmäisenä poissaolopäivänä, niin sairastamisen ajanjakson jälkeen hän voi hakea korvausta ensimmäisen sairauspoissaolopäivän ajalta.

Tartuntatautien kohdalla ensimmäinen sairauspäivä on kaikkein vaikein arvioida, ja tässä tapauksessa työntekijä on pätevin arvioimaan oman tilansa.

Jos työntekijää pakotetaan tekemään arvio omasta mahdollisesta työpanoksestaan ollessaan sairaana työpaikalla tehtäviä työtunteja vastaan, niin yleensä työtunneista saatu rahallinen vastine voittaa.

Jos työntekemistä joustavoitetaan työelämässä valtion tekemien työvoimamuutosten avulla, niin moni työntekijä voittaa arvioidessaan rehellisesti oman työpanoksensa työpaikalla omien tuntemustensa perusteella.

Tartuntatautien kohdalla sairastamisen prosessi eteneen tietyn kaavan mukaisesti. Jos työntekijä on voinut arvioida oman työpanoksensa ilman suurempaa taloudellista pakotetta, niin rehellinen arvio palkitaan sairauden etenemisen mukaan siinä, että tartuntatautien toteaminen tulee selväksi muillekin kuin tartuntaa sairastavalle työntekijälle.

Ja työntekijähän tekee ensimmäisen diagnoosin omasta terveydentilastaan aivan itse ilman muita mittausvälineitä kuin kuumemittarit.


Tällaisesta menettelystä hyötyvät sekä työnantajat että sairastavat työntekijät.

Millainen on oikeutettu korvausmäärä ensimmäiseltä poissaolopäivältä työssä, on arvioitava jokaisen työn kohdalla erikseen.

Työnantaja voittaa siinä, että työntekijä ei tule sairaana tartuttamaan muita työpaikalleen, ja voittaa lisää siinä, että työministeri on ajatellut valtakunnallisesti, miten poissaolopäiviä paikataan varahenkilöstöllä ilman, että töiden tekeminen kärsisi poissaoloista.

Poissaolothan ovat olennainen osa työn tekemistä : välillä työn tekeminen ja työntekijät kohtaavat toisensa ja välillä eivät, koska minkään työn tekemistä ei saada sujumaan koskaan täydellisesti.

Työntekijät voittavat siinä, että rehellinen arviointi palkitaan myöhemmin rahan muodossa, että sairaana ihmisten kuuluu sairastaa, jotta jaksaisi paremmin töissä, ja siinä, että mahdollisuus jäädä pois työpaikalta on muuttunut joustavaksi, mikä lisää työhyvinvointia kaikilla työpaikoilla ja kaikissa työyhteisöissä.