Mistä tiedät olevasi haluttu?

Tuossa lukaisin erästä ketjua ja siinä tuli tuo "olla haluttu"-ilmaus.

Tärkeä juttu. Mutta miten sen koet?

Ja miten sen haluaisit kokea?

385

2800

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En ole haluttu. Asia ei ole minulle tärkeä, niin sen koen.

      En haluaisi kokea mitään muuta.

    • Minulle on tärkeää, että minua tarvitaan (siis, olla tarpeellinen) ja minun panostani arvostetaan, kotona ja työpaikalla.
      Muutin nuo "olla haluttu" sanat pois ja korvasin ne "olla tarpeellinen" ilmaisulla.

      "Olla haluttu" kuulostaa samalta kuin "olla suosittu". Tuo kuulostaa julkkiksiin ja esiintyviin taiteilijoihin kohdistuvalta ihailulta.

      • No olet ilmeisesti parisuhteessa? Etkö siinä koe olevasi haluttu?


      • Disseisback kirjoitti:

        No olet ilmeisesti parisuhteessa? Etkö siinä koe olevasi haluttu?

        Minua tarvitaan ja siinä mielessä olen myös haluttu, mutta se haluttuna oleminen ei yksinään riitä. Ajatellan syvällisemmin. Minua arvostetaan, koska pystyn tarjoamaan kumppanille muutakin kuin objektina olemisen. Koko parisuhteen kirjo.

        Mikäli istuisin vain lumpeenlehdellä ja haluaisin olla pelkästään haluttu, eli objekti, tuo meininki muuttuisi tylsäksi hyvin nopeasti.
        Kumppanin mielenkiinto häipyisi alta nanosekunnin. Itsekin tylsistyisin hyvin nopeasti.


      • tosi.typy kirjoitti:

        Minua tarvitaan ja siinä mielessä olen myös haluttu, mutta se haluttuna oleminen ei yksinään riitä. Ajatellan syvällisemmin. Minua arvostetaan, koska pystyn tarjoamaan kumppanille muutakin kuin objektina olemisen. Koko parisuhteen kirjo.

        Mikäli istuisin vain lumpeenlehdellä ja haluaisin olla pelkästään haluttu, eli objekti, tuo meininki muuttuisi tylsäksi hyvin nopeasti.
        Kumppanin mielenkiinto häipyisi alta nanosekunnin. Itsekin tylsistyisin hyvin nopeasti.

        Tuossa on jotain perää...

        Kuullostaa tosiaan järkevälle, eikä vedä mattoa alta siltä haluttavuudeltakaan. 🤔


      • Anonyymi
        tosi.typy kirjoitti:

        Minua tarvitaan ja siinä mielessä olen myös haluttu, mutta se haluttuna oleminen ei yksinään riitä. Ajatellan syvällisemmin. Minua arvostetaan, koska pystyn tarjoamaan kumppanille muutakin kuin objektina olemisen. Koko parisuhteen kirjo.

        Mikäli istuisin vain lumpeenlehdellä ja haluaisin olla pelkästään haluttu, eli objekti, tuo meininki muuttuisi tylsäksi hyvin nopeasti.
        Kumppanin mielenkiinto häipyisi alta nanosekunnin. Itsekin tylsistyisin hyvin nopeasti.

        "Mikäli istuisin vain lumpeenlehdellä" just kohalleen 🙂 -sivusta


      • Anonyymi
        tosi.typy kirjoitti:

        Minua tarvitaan ja siinä mielessä olen myös haluttu, mutta se haluttuna oleminen ei yksinään riitä. Ajatellan syvällisemmin. Minua arvostetaan, koska pystyn tarjoamaan kumppanille muutakin kuin objektina olemisen. Koko parisuhteen kirjo.

        Mikäli istuisin vain lumpeenlehdellä ja haluaisin olla pelkästään haluttu, eli objekti, tuo meininki muuttuisi tylsäksi hyvin nopeasti.
        Kumppanin mielenkiinto häipyisi alta nanosekunnin. Itsekin tylsistyisin hyvin nopeasti.

        Mulla on myös tuo olla tarpeellinen se tunne, mikä syrjäyttää haluttu jutut. En tiedä olenko ikinä tuntenut tarvetta olla haluttu etenkään seksuaalisesti. Tuntevana ihmisenä, pikemminkin. Varmaan vaikuttaa paljon se, ettei seksi ole minulle tärkeää tai vie mihkään suuntaan, toisin kun tunne tarpeellisuudesta.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulla on myös tuo olla tarpeellinen se tunne, mikä syrjäyttää haluttu jutut. En tiedä olenko ikinä tuntenut tarvetta olla haluttu etenkään seksuaalisesti. Tuntevana ihmisenä, pikemminkin. Varmaan vaikuttaa paljon se, ettei seksi ole minulle tärkeää tai vie mihkään suuntaan, toisin kun tunne tarpeellisuudesta.

        Entinen Eivori

        Itselleni tuohon seksuaalisuuteen liittyy enemmän kuin vain haluttuna oleminen. Siinä on useampia kerroksia, jotka sulautuvat yhteen. Hieman ristiriitaista, myönnän, mutta me kaikki olemme erilaisia ja tarpeet sen mukaisia.
        Jokainen virittyy (tai on virittymättä) omalla tavallaan.


      • Anonyymi
        tosi.typy kirjoitti:

        Itselleni tuohon seksuaalisuuteen liittyy enemmän kuin vain haluttuna oleminen. Siinä on useampia kerroksia, jotka sulautuvat yhteen. Hieman ristiriitaista, myönnän, mutta me kaikki olemme erilaisia ja tarpeet sen mukaisia.
        Jokainen virittyy (tai on virittymättä) omalla tavallaan.

        Jep. 👍

        Entinen Eivori


    • Anonyymi

      Tuo tunne tulee automaagisesti 🤷‍♀️ Kokemus riippuu siitä kenen toimesta tunnen olevani haluttu. Ja siitäkin haluanko itse olla haluttu juuri siinä paikassa, tilanteessa ja vielä ko henkilön toimesta.

      - Sheena

      • Niin, mutta miestä se tunne saa sinulla kokemuksensa....

        Siis jos vaikka koen työpaikallani arvostusta, se koostuu siitä miten ihmiset siellä kohtelevat minua. Minuun luotetaan, kysellään asioita, mielipiteitä jne.
        Siitä se tunne koostuu.

        Tottahan se että halutuksi voi myös tuntea itsensä eritavoin. Olisi pitänyt ehkä keskittää kysymys vaikka ihmissuhteeseen, eikä yleisesti.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin, mutta miestä se tunne saa sinulla kokemuksensa....

        Siis jos vaikka koen työpaikallani arvostusta, se koostuu siitä miten ihmiset siellä kohtelevat minua. Minuun luotetaan, kysellään asioita, mielipiteitä jne.
        Siitä se tunne koostuu.

        Tottahan se että halutuksi voi myös tuntea itsensä eritavoin. Olisi pitänyt ehkä keskittää kysymys vaikka ihmissuhteeseen, eikä yleisesti.

        Joo, ehkä pieni tarkennus voisi olla paikallaan. Ensimmäisenä ajattelin tyypillisesti seksuaalista haluttavuutta, mutta vastasin yleisesti ympäripyöreästi 🤣

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo, ehkä pieni tarkennus voisi olla paikallaan. Ensimmäisenä ajattelin tyypillisesti seksuaalista haluttavuutta, mutta vastasin yleisesti ympäripyöreästi 🤣

        - Sheena

        No toisaalta... se voi olla yks ja sama mistä haluttavuudesta puhutaan. Ihmiset ehkä näkee/kokee haluttavuuden merkit eritavoin.
        Js kai sitä äkkiä vertaa haluttavuuttaan niihin merkkeihin, mitä itse näyttäisi jos haluaa jotakuta. 🤔


    • Minä ja Pirpana ainakin tästä juteltiin, joten vastaan omalta osaltani 😊

      Minä liitän "olla haluttu"-käsitteen hyvin vahvasti parisuhteeseen kuuluvaksi tunteeksi. Sen saman voinee ilmaista monella tavalla, mutta se tunne, että on oman kumppanin silmissä haluttu, halittava, pusuteltava, rutisteltava, rakasteltava, hellittävä ja kaikin puolin superihana, on ainakin itselleni tärkeä asia parisuhteessa molemmin puolin. Siihen liittyy vahvasti eroottinen vetovoima, mutta liitän siihen myös kaikenlaisen muunkin mikä ilmaisee, että toinen haluaa sinun olevan juuri siinä, hänen lähellään ja että olet hyväksytty omana itsenäsi.

      • Äkkisiltään samaa mieltä.

        Mutta pohdin sitä, että voiko toisen ihmisen teot hänen toisen haluamisen merkiksi tulkita väärin tai jäädä toisen puolesta kokematta? 🤔

        Halaamiset, pusuttelut yms. Kun ri kaikkien mieleen ole...🤔


      • Disseisback kirjoitti:

        Äkkisiltään samaa mieltä.

        Mutta pohdin sitä, että voiko toisen ihmisen teot hänen toisen haluamisen merkiksi tulkita väärin tai jäädä toisen puolesta kokematta? 🤔

        Halaamiset, pusuttelut yms. Kun ri kaikkien mieleen ole...🤔

        Voi tietenkin tulkita väärin, ainakin ole yhteistä kehonkieltä. Ja siltikin voi joskus tulla väärinymmärryksiä, mutta niistä pitää sitten vain puhua. Toisen pään sisään kun ei pääse, niin jos syystä tai toisesta kumppanin teot eivät tunnu hyvältä, niin se pitää ilmaista.

        Tämä on itselleni aika tärkeä asia, että kumppani pystyy vastaanottamaan ja antamaan hellyyttä eikä ahdistu siitä. Tietenkään se ei tarkoita jatkuvaa toisissaan kiinni nyhjäämistä, elämässä on muutakin, mutta en itse haluaisi koskaan aiheuttaa kumppanille sellaista oloa, ettei hän olisi tervetullut lähelleni.


      • Aletheias kirjoitti:

        Voi tietenkin tulkita väärin, ainakin ole yhteistä kehonkieltä. Ja siltikin voi joskus tulla väärinymmärryksiä, mutta niistä pitää sitten vain puhua. Toisen pään sisään kun ei pääse, niin jos syystä tai toisesta kumppanin teot eivät tunnu hyvältä, niin se pitää ilmaista.

        Tämä on itselleni aika tärkeä asia, että kumppani pystyy vastaanottamaan ja antamaan hellyyttä eikä ahdistu siitä. Tietenkään se ei tarkoita jatkuvaa toisissaan kiinni nyhjäämistä, elämässä on muutakin, mutta en itse haluaisi koskaan aiheuttaa kumppanille sellaista oloa, ettei hän olisi tervetullut lähelleni.

        No sitä mä mietin, että jos toinen ei ole lopulta niin innokas näyttämään omaa haluamistaan samoin, kun miten itse tykkäisi sen näkyvän, niin se tunnehan jäisi pois?🤔

        Tuossa Typy väläytteli, että ehkä lopulta olisi tärkeämpää saada se "haluttavuus" muuts kautta, kuin vsin konkreettisina viesteinä? 🤔


      • Disseisback kirjoitti:

        No sitä mä mietin, että jos toinen ei ole lopulta niin innokas näyttämään omaa haluamistaan samoin, kun miten itse tykkäisi sen näkyvän, niin se tunnehan jäisi pois?🤔

        Tuossa Typy väläytteli, että ehkä lopulta olisi tärkeämpää saada se "haluttavuus" muuts kautta, kuin vsin konkreettisina viesteinä? 🤔

        Jos on kovin ääripään tavat osoittaa tai olla osoittamatta kumppanin haluttavuutta siten, missä tarkoituksessa minä ilmaisua käytän (meillä näyttää olevan Typyn kanssa hieman eri lähestymiskulma) niin parisuhteella ei silloin mielestäni ole tulevaisuutta.

        Minä en ainakaan lähde enää sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ei halua olla lähellä, onpa se sitten henkistä, fyysistä tai tunneläheisyyttä. Jos haluan kylmyyttä, hyppään avantoon, en miehen kainaloon.


      • Aletheias kirjoitti:

        Jos on kovin ääripään tavat osoittaa tai olla osoittamatta kumppanin haluttavuutta siten, missä tarkoituksessa minä ilmaisua käytän (meillä näyttää olevan Typyn kanssa hieman eri lähestymiskulma) niin parisuhteella ei silloin mielestäni ole tulevaisuutta.

        Minä en ainakaan lähde enää sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ei halua olla lähellä, onpa se sitten henkistä, fyysistä tai tunneläheisyyttä. Jos haluan kylmyyttä, hyppään avantoon, en miehen kainaloon.

        Juu...

        Mä mietin vaan, että slkuun suhteissahsn ollaan kuin paita ja peppu. Sitten kaikki muuttuu aikanaan. Arkistuu...

        Hyvähän se olisi kummankin tietää olla haluttu...

        Tötä ajatusta oid kiva penkoa. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Juu...

        Mä mietin vaan, että slkuun suhteissahsn ollaan kuin paita ja peppu. Sitten kaikki muuttuu aikanaan. Arkistuu...

        Hyvähän se olisi kummankin tietää olla haluttu...

        Tötä ajatusta oid kiva penkoa. 😄

        Kyllähän se suhteen edetessä väkisinkin arkipäiväistyy, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa, etteikö molemminpuolista haluttavuutta olisi lainkaan, vaikkei se olisi yhtä intensiivistä kuin alussa. Joskus sitä törmää esim somessa iäkkäiden pariskuntien haastatteluihin ja se tapa, se lämpö ja hellyys, mikä joistain pariskunnista heijastuu kun he katsovat kumppaniaan, on mielestäni sitä haluttavuutta, johon tässä viittaan. Se on ehkä suloisinta ikinä heti vauvojen ja kissanpentujen jälkeen 😄

        Joskus elämässä tulee vaiheita, kun stressi, väsymys, suru tai muut mullistukset vievät energiaa eikä sitä aina jaksa antaa itsestään 100%, mutta senkin täytyy olla ok. Mielestäni hyvässä suhteessa osataan antaa tilaa myös sille, että joskus toinen ehkä kaipaa vähän enemmän omaa aikaa, ei jaksa olla niin rakastettava kuin normaalisti tms. Luottamus on mielestäni tässäkin asiassa avainasemassa. Kumpikin voivat luottaa siihen, että suhteessa saa näkyä elämä ja erilaisille tuntemuksille on tilaa.

        Tätä on tosi hyvä penkoa tälleen ikisinkkuna 😂


      • Aletheias kirjoitti:

        Kyllähän se suhteen edetessä väkisinkin arkipäiväistyy, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa, etteikö molemminpuolista haluttavuutta olisi lainkaan, vaikkei se olisi yhtä intensiivistä kuin alussa. Joskus sitä törmää esim somessa iäkkäiden pariskuntien haastatteluihin ja se tapa, se lämpö ja hellyys, mikä joistain pariskunnista heijastuu kun he katsovat kumppaniaan, on mielestäni sitä haluttavuutta, johon tässä viittaan. Se on ehkä suloisinta ikinä heti vauvojen ja kissanpentujen jälkeen 😄

        Joskus elämässä tulee vaiheita, kun stressi, väsymys, suru tai muut mullistukset vievät energiaa eikä sitä aina jaksa antaa itsestään 100%, mutta senkin täytyy olla ok. Mielestäni hyvässä suhteessa osataan antaa tilaa myös sille, että joskus toinen ehkä kaipaa vähän enemmän omaa aikaa, ei jaksa olla niin rakastettava kuin normaalisti tms. Luottamus on mielestäni tässäkin asiassa avainasemassa. Kumpikin voivat luottaa siihen, että suhteessa saa näkyä elämä ja erilaisille tuntemuksille on tilaa.

        Tätä on tosi hyvä penkoa tälleen ikisinkkuna 😂

        Kaikki päätöksethän ihmisellä tapahtuu oikeastaan tunnepuolen toimesta. Se tunne vaan koostuu ulkoisista ja pään sisäisistä partikkeleista. Pään sisäiset on yleensä vaikeampi "todistaa". Osa liittyy muistiin, koettuun...ja ties mihin... se ulkoinen on vaan todellista ja on mitä on. Tosin se pää "kalkuloi" yleensä ulkoapäin tukevaa juuri edellä mainittujen kokemusten ja "paskan, vslehtelevankin" muistin mukaan.

        Hyvä suhde haluttuna on iisi biisi... kestävä, pitkäaikainen vs. suhde ei niinkään. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Kaikki päätöksethän ihmisellä tapahtuu oikeastaan tunnepuolen toimesta. Se tunne vaan koostuu ulkoisista ja pään sisäisistä partikkeleista. Pään sisäiset on yleensä vaikeampi "todistaa". Osa liittyy muistiin, koettuun...ja ties mihin... se ulkoinen on vaan todellista ja on mitä on. Tosin se pää "kalkuloi" yleensä ulkoapäin tukevaa juuri edellä mainittujen kokemusten ja "paskan, vslehtelevankin" muistin mukaan.

        Hyvä suhde haluttuna on iisi biisi... kestävä, pitkäaikainen vs. suhde ei niinkään. 😄

        Hienosti selitetty ihmisen päätöksentekoprosessi, josta mulla ei ainakaan ole mitään hajua mitä mun päässä taoahtuu 🤣

        Vaatii melkoista turnauskestävyyttä pitää suhde hyvällä tolalla kymmeniä vuosia. Jotkut siihen pystyy, niin roikun vielä pienen toivonlangan varassa 😂


      • Aletheias kirjoitti:

        Hienosti selitetty ihmisen päätöksentekoprosessi, josta mulla ei ainakaan ole mitään hajua mitä mun päässä taoahtuu 🤣

        Vaatii melkoista turnauskestävyyttä pitää suhde hyvällä tolalla kymmeniä vuosia. Jotkut siihen pystyy, niin roikun vielä pienen toivonlangan varassa 😂

        No mulla on pari suhteen starttia pydähtynyt noin vuoden kohdille, kun koin, etten ole haluttava. Tiedän nytten, ettei se pitänyt paikkaansa.

        Jotenkin ounastelen, että se liittyy itsetuntoon ja edellisiin koettuihin asioihin/traumoihin.

        Tämä aihepiiri on merkityksellinen juuri meille eronneille ja karanneille.


      • Disseisback kirjoitti:

        No mulla on pari suhteen starttia pydähtynyt noin vuoden kohdille, kun koin, etten ole haluttava. Tiedän nytten, ettei se pitänyt paikkaansa.

        Jotenkin ounastelen, että se liittyy itsetuntoon ja edellisiin koettuihin asioihin/traumoihin.

        Tämä aihepiiri on merkityksellinen juuri meille eronneille ja karanneille.

        Hyvä huomio, että itsetunto ja edelliset kokemukset takuulla voi vaikuttaa siihen, miten hyvin osaa antaa ja vastaanottaa "haluttavuusenergiaa". Saattaa olla, että omat traumat laukaiseekin jotain, mikä aiheuttaa ahdistusta, jumitusta tai pelkoa ja sellaisessa tunnetilassa on vaikea kokea olevansa haluttava, vaikka sitä toisen silmissä olisikin.

        Tunnistan itsekin tuon, etten välttämättä ole täysin valmis tältä osin. Se vaatisi itseltäni sitä, että uskallan olla toiselle avoin ja toiselta sitä, että hän osaa antaa jo suhteen alussa riittävästi tilaa hengittää. Ei mikään helppo kombo..


      • Aletheias kirjoitti:

        Hyvä huomio, että itsetunto ja edelliset kokemukset takuulla voi vaikuttaa siihen, miten hyvin osaa antaa ja vastaanottaa "haluttavuusenergiaa". Saattaa olla, että omat traumat laukaiseekin jotain, mikä aiheuttaa ahdistusta, jumitusta tai pelkoa ja sellaisessa tunnetilassa on vaikea kokea olevansa haluttava, vaikka sitä toisen silmissä olisikin.

        Tunnistan itsekin tuon, etten välttämättä ole täysin valmis tältä osin. Se vaatisi itseltäni sitä, että uskallan olla toiselle avoin ja toiselta sitä, että hän osaa antaa jo suhteen alussa riittävästi tilaa hengittää. Ei mikään helppo kombo..

        Niin...

        Puhuvat tunnelukoista... en tiedä onko tälläinen sitä sellaista, mutta tuntuu järjettömältä haluta varmuus ennen jostain, mitä ei vielä edes ole. 😄

        Tarvitsee huomattavan avoimen keskusteluyhteyden ilman "säikähtelyjä" tai roppakaupalla terapiaistuntoja. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin...

        Puhuvat tunnelukoista... en tiedä onko tälläinen sitä sellaista, mutta tuntuu järjettömältä haluta varmuus ennen jostain, mitä ei vielä edes ole. 😄

        Tarvitsee huomattavan avoimen keskusteluyhteyden ilman "säikähtelyjä" tai roppakaupalla terapiaistuntoja. 😄

        Loistavasti sanottu, haluta varmuus jostain mitä ei vielä edes ole 😅 Sitähän se on, pelkää tai ahdistuu jostain mitä ei vielä ole tapahtunut eikä todennäköisesti tule tapahtumaankaan, mutta pää ei sitä täysin ymmärrä.

        Se vaatii juurikin avointa keskustelua ja sen hyväksymistä, että toisella on jotain "työstössä". Pahinta on, jos molemmilla on samat traumat. Tai no sitten ehkä voi mennä yhdessä sinne terapiaistuntoon 😁


      • Aletheias kirjoitti:

        Loistavasti sanottu, haluta varmuus jostain mitä ei vielä edes ole 😅 Sitähän se on, pelkää tai ahdistuu jostain mitä ei vielä ole tapahtunut eikä todennäköisesti tule tapahtumaankaan, mutta pää ei sitä täysin ymmärrä.

        Se vaatii juurikin avointa keskustelua ja sen hyväksymistä, että toisella on jotain "työstössä". Pahinta on, jos molemmilla on samat traumat. Tai no sitten ehkä voi mennä yhdessä sinne terapiaistuntoon 😁

        No mä oon tässä tätä keskustelualoituksien vastauksia lueskellut ja tullut siihen johtopäätökseen, että on vähän kahta koulukuntaa, mikä tähän asiaan liittyy.

        Toisille se vapaa toisen haluaminen on jopa ahdistavaa, esimerkiksi Xliner. Hän kääntää sen niin, että olisi pakko osoittaa haluamisensa. Mitä esimerkiksi itse tekisin ihan luonnostaan hsluamaani ihmistä kohtaan, olisi hänelle jokin "vaadittu työtehtävä". 😁

        Tuolla on joku anonyymi, mikä kirjoitti aika hyvin haluamisen/haluttavuuden auki. 🙃


      • Aletheias kirjoitti:

        Loistavasti sanottu, haluta varmuus jostain mitä ei vielä edes ole 😅 Sitähän se on, pelkää tai ahdistuu jostain mitä ei vielä ole tapahtunut eikä todennäköisesti tule tapahtumaankaan, mutta pää ei sitä täysin ymmärrä.

        Se vaatii juurikin avointa keskustelua ja sen hyväksymistä, että toisella on jotain "työstössä". Pahinta on, jos molemmilla on samat traumat. Tai no sitten ehkä voi mennä yhdessä sinne terapiaistuntoon 😁

        Tuosss linkki siihen kirjoitukseen...

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18720267/mista-tiedat-olevasi-haluttu#comment-132491191

        Tähän bielä linkinsuojahöpinää, ettei botti poista sitä. Riittäisiköhän jo? 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        No mä oon tässä tätä keskustelualoituksien vastauksia lueskellut ja tullut siihen johtopäätökseen, että on vähän kahta koulukuntaa, mikä tähän asiaan liittyy.

        Toisille se vapaa toisen haluaminen on jopa ahdistavaa, esimerkiksi Xliner. Hän kääntää sen niin, että olisi pakko osoittaa haluamisensa. Mitä esimerkiksi itse tekisin ihan luonnostaan hsluamaani ihmistä kohtaan, olisi hänelle jokin "vaadittu työtehtävä". 😁

        Tuolla on joku anonyymi, mikä kirjoitti aika hyvin haluamisen/haluttavuuden auki. 🙃

        Tämä tuntuu tosiaan hieman jakavan ihmisiä ja hyvä niin, tulee mielenkiintoisempaa keskustelua 😊

        Hyvin tosiaan avattu tuossa anonyymin kommentissa sitä, mitä kaikkea haluttavuus voi pitää sisällään. Jäin miettimään myös tuota tarvitsemisen tunnetta, niin vaikka minäkin aina sanon, etten varsinaisesti tarvitse kumppania niin ei mielestäni siinäkään ole mitään pahaa, jos kokee ihan tarvetta kumppaniin. Onhan se ihan inhimillistä kokea tarvetta olla toisen ihmisen lähellä, saada tukea ja turvaa, tuntea itsensä tarvituksi jne. Siitä puhutaan usein aika negatiiviseen sävyyn ja se liitetään tyypillisesti siihen, että aikuinen ihminen ei kykene itsenäiseen elämään ilman kumppania, mutta sitähän se ei tarkoita. On vain erilaisia tarpeen tasoja 😁


      • Aletheias kirjoitti:

        Tämä tuntuu tosiaan hieman jakavan ihmisiä ja hyvä niin, tulee mielenkiintoisempaa keskustelua 😊

        Hyvin tosiaan avattu tuossa anonyymin kommentissa sitä, mitä kaikkea haluttavuus voi pitää sisällään. Jäin miettimään myös tuota tarvitsemisen tunnetta, niin vaikka minäkin aina sanon, etten varsinaisesti tarvitse kumppania niin ei mielestäni siinäkään ole mitään pahaa, jos kokee ihan tarvetta kumppaniin. Onhan se ihan inhimillistä kokea tarvetta olla toisen ihmisen lähellä, saada tukea ja turvaa, tuntea itsensä tarvituksi jne. Siitä puhutaan usein aika negatiiviseen sävyyn ja se liitetään tyypillisesti siihen, että aikuinen ihminen ei kykene itsenäiseen elämään ilman kumppania, mutta sitähän se ei tarkoita. On vain erilaisia tarpeen tasoja 😁

        Joo, jakaahan tämä. 😄

        Paljon voi johtua siitäkin, miten minkäkin termin ymmärtää.

        Mutta joskus keksin sellaisen esimerkin liittyrn haluamiseen. Minusta tuntuu paljon enemmän olo halutulta, kun minua suudellaan, kuin siitä, että minä suutelen ja toinen vastaa siihen. Tai halaus, tai mikä tahaansa.

        Ymmärrän, että jonkun suhteen alkumetreillä voi olla ujoutta, mutta noin vuoden kohdalla viimeistään sen pitäisi olla jo karsiutunut pois. Mutta jotkut ihmiset vaan eivät ymmärrä mitä halutuksi kokeminen merkkaa joillekin. Sitä jos ei itse ole kokenut, vaikka toinen sitä näyttää, ei vaan osaa... tyhjästä on vaikea nyhjäistä? 🤷‍♂️


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä oon tässä tätä keskustelualoituksien vastauksia lueskellut ja tullut siihen johtopäätökseen, että on vähän kahta koulukuntaa, mikä tähän asiaan liittyy.

        Toisille se vapaa toisen haluaminen on jopa ahdistavaa, esimerkiksi Xliner. Hän kääntää sen niin, että olisi pakko osoittaa haluamisensa. Mitä esimerkiksi itse tekisin ihan luonnostaan hsluamaani ihmistä kohtaan, olisi hänelle jokin "vaadittu työtehtävä". 😁

        Tuolla on joku anonyymi, mikä kirjoitti aika hyvin haluamisen/haluttavuuden auki. 🙃

        Mä tulkitsin Xlinerin ajatuksen niin, että hän kokisi ahdistavaksi sen jos kumppani haluaisi todistettavan, että on haluttava tai tyssää kuten sulla, ettei koe olevansa haluttava. Eli kumppanin tarttisi tajuta olevansa haluttava ilman todisteluakin. Jotainhan se vaatii extraa kumppaniltasi, jotta sinä koet olevasi haluttava?

        Ja toisen tapa ei riitä.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, jakaahan tämä. 😄

        Paljon voi johtua siitäkin, miten minkäkin termin ymmärtää.

        Mutta joskus keksin sellaisen esimerkin liittyrn haluamiseen. Minusta tuntuu paljon enemmän olo halutulta, kun minua suudellaan, kuin siitä, että minä suutelen ja toinen vastaa siihen. Tai halaus, tai mikä tahaansa.

        Ymmärrän, että jonkun suhteen alkumetreillä voi olla ujoutta, mutta noin vuoden kohdalla viimeistään sen pitäisi olla jo karsiutunut pois. Mutta jotkut ihmiset vaan eivät ymmärrä mitä halutuksi kokeminen merkkaa joillekin. Sitä jos ei itse ole kokenut, vaikka toinen sitä näyttää, ei vaan osaa... tyhjästä on vaikea nyhjäistä? 🤷‍♂️

        Ymmärrän, tuo pitäisi ymmärtää myös toisinkin päin. Joku ei kaipaa tuollasta kokeakseen olevansa haluttava, riittää läsnäolo. Itse tajuan olevani haluttu ilman fyysisyyttäkin. Mutten ala haluta ketään siitä, että hän haluaa minua.

        Minun pitää autonomisesti haluta itse, siksi mm. miehelleni olen sanonut, että anna mun tehdä aloite, silloin ei tarvitse pettyä etten innostu hänen lähentelystään. Eli sut sytyttää toisen halu sinua kohtaan. Minut taas minun oma halu toista kohtaan. Kolikon eri puolet, ei kummempaa.

        Objekti ja subjekti. Kyllä voi hyvin ymmärtää näkemyksesi olematta itse samanlainen. Kyse on vaan siitä ettei ole samanlainen.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän, tuo pitäisi ymmärtää myös toisinkin päin. Joku ei kaipaa tuollasta kokeakseen olevansa haluttava, riittää läsnäolo. Itse tajuan olevani haluttu ilman fyysisyyttäkin. Mutten ala haluta ketään siitä, että hän haluaa minua.

        Minun pitää autonomisesti haluta itse, siksi mm. miehelleni olen sanonut, että anna mun tehdä aloite, silloin ei tarvitse pettyä etten innostu hänen lähentelystään. Eli sut sytyttää toisen halu sinua kohtaan. Minut taas minun oma halu toista kohtaan. Kolikon eri puolet, ei kummempaa.

        Objekti ja subjekti. Kyllä voi hyvin ymmärtää näkemyksesi olematta itse samanlainen. Kyse on vaan siitä ettei ole samanlainen.

        Entinen Eivori

        Se sitten jos aloitteita tulee liian harvoin miehen mielestä ei sekään epähaluttavuuttaa tarkoita, vain erilaista tarvetta. Seksihalut ei ole samanlaiset. Läheisyydentarve ei ole yhtäläinen. Se on ihan normaalia, yksilöllisiä eroja.

        Ei silti kannata olettaa ettei toinen sinua halua, susta välitä jos ei roiku kimpussasi niin usein kun itse tykkäisit. Pitää kompromissiin tyytyä. Joustaa toiseenkin suuntaan Disse.

        Entinen Eivori


      • Disseisback kirjoitti:

        Joo, jakaahan tämä. 😄

        Paljon voi johtua siitäkin, miten minkäkin termin ymmärtää.

        Mutta joskus keksin sellaisen esimerkin liittyrn haluamiseen. Minusta tuntuu paljon enemmän olo halutulta, kun minua suudellaan, kuin siitä, että minä suutelen ja toinen vastaa siihen. Tai halaus, tai mikä tahaansa.

        Ymmärrän, että jonkun suhteen alkumetreillä voi olla ujoutta, mutta noin vuoden kohdalla viimeistään sen pitäisi olla jo karsiutunut pois. Mutta jotkut ihmiset vaan eivät ymmärrä mitä halutuksi kokeminen merkkaa joillekin. Sitä jos ei itse ole kokenut, vaikka toinen sitä näyttää, ei vaan osaa... tyhjästä on vaikea nyhjäistä? 🤷‍♂️

        Sillä todella on merkitystä, miten kukakin termin ymmärtää. Itsellänikin on itseasiassa tuo ilmaisu "olla haluttu" laajentunut tässä keskustelun edetessä. Liitän siihen edelleen vahvasti eroottisen ulottuvuduuen, mutta se sisältää paljon muutakin.

        Tunne, että on haluttu, että toinen haluaa juuri sinut lähelleen, on mielestäni todella tärkeä parisuhteessa. Se ei saa olla pakotettua eikä päälleliimattua. Mielestäni se tulee luonnostaan silloin, kun molemmilla osapuolilla on riittävän samankaltaiset tarpeet ja tavat ilmaista läheisyyttä. Ei se tarkoita, ettäkö aina pitäisi haluta rakastella tms vaan se voi olla lämmin hymy, pieni kosketus, ele, jotain millä osoittaa kumppanille, että hän on tärkeä, ihana, haluttu. Ja molemminpuolisuus on tärkeää myös siinä tapauksessa, että toinen on aktiivisempi osapuoli.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se sitten jos aloitteita tulee liian harvoin miehen mielestä ei sekään epähaluttavuuttaa tarkoita, vain erilaista tarvetta. Seksihalut ei ole samanlaiset. Läheisyydentarve ei ole yhtäläinen. Se on ihan normaalia, yksilöllisiä eroja.

        Ei silti kannata olettaa ettei toinen sinua halua, susta välitä jos ei roiku kimpussasi niin usein kun itse tykkäisit. Pitää kompromissiin tyytyä. Joustaa toiseenkin suuntaan Disse.

        Entinen Eivori

        Jotenkin kummassa täällä tunnutaan vetää kaikki ääripäihin. Jos pitää siitä, että on objektiivikin, ei tarkoita, että ainoa vaihtoehto on saada jotain toiselta. Ja toisinpäin.

        Mutta jos toinen on aina se subjektiivinen, ei voi olla objekti.

        Eikä tarkoita pelkästään seksiä, vaan ihan mitä vaan yhdessäoloa ja eloa. Ja kaikki se yhdessä elo/olo vaikuttaa kaikkeen.

        Joskus oon miettinyt, että johtuuko se kasvatuksesta/kulttuurista? Nainen vielä jonkinaikaa sitten piti olla se objektiivisempi kaikellatapaa, jos oli subjektiivisempi/aktiivisempi, oli "tyrkky".

        Huomasin edellisissä suhteissa, että esimerkiksi alkoholi muutti tilannetta naisessa. Ainoa vaan, että monesti se taas minussa vaikutti toisinpäin...minun mielestä alkoholi puhui, ei ihminen...

        Ja sitten jotkut ihmiset tykkää olla objekti. Ja sekin tuntuu keskimäärin nsisille olevan mannaa. Voi olla, että eronneille ja karanneile juuri sitä mitä on kaivannut pitkään... mutta mun kohdalla se ei pitkään toimi yksipuolisena...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Jotenkin kummassa täällä tunnutaan vetää kaikki ääripäihin. Jos pitää siitä, että on objektiivikin, ei tarkoita, että ainoa vaihtoehto on saada jotain toiselta. Ja toisinpäin.

        Mutta jos toinen on aina se subjektiivinen, ei voi olla objekti.

        Eikä tarkoita pelkästään seksiä, vaan ihan mitä vaan yhdessäoloa ja eloa. Ja kaikki se yhdessä elo/olo vaikuttaa kaikkeen.

        Joskus oon miettinyt, että johtuuko se kasvatuksesta/kulttuurista? Nainen vielä jonkinaikaa sitten piti olla se objektiivisempi kaikellatapaa, jos oli subjektiivisempi/aktiivisempi, oli "tyrkky".

        Huomasin edellisissä suhteissa, että esimerkiksi alkoholi muutti tilannetta naisessa. Ainoa vaan, että monesti se taas minussa vaikutti toisinpäin...minun mielestä alkoholi puhui, ei ihminen...

        Ja sitten jotkut ihmiset tykkää olla objekti. Ja sekin tuntuu keskimäärin nsisille olevan mannaa. Voi olla, että eronneille ja karanneile juuri sitä mitä on kaivannut pitkään... mutta mun kohdalla se ei pitkään toimi yksipuolisena...

        Joo, se on sitä erilaisuutta. Yksi tykkää olla haluttu ja toinen haluaja jne. Eikä taida sukupuolikaan vaikuttaa siinä, vaikka niin on tosiaan tyhmästi joskus oletettu.

        Tai vaadittukin ehkä jopa.

        Sehän se, että vastavuoroisuus pitäisi olla molemmille luontainen asia, sitten se voisi osua. Mutta kait sitten käy äkkiä niinkin, että jompi kumpi ei luonnostaan ole vastavuoroinen, vaan tottunut saamaan?

        Ongelma se on tuokin, kun ei kohtaa tuolla saralla.

        Ei meilläkään ukon kanssa täysin kohtaa, yksilöitä kun ollaa ja eletään eri syklissä omista tarpeista pitkälle myös, niin joutuu välillä toteamaan, ettei kohtaa mutta on kuitenkin asia tiedostettu ja noteerattu. Silti ei ole haluja tehdä siitä riitaa.

        Entinen Eivori


      • Aletheias kirjoitti:

        Sillä todella on merkitystä, miten kukakin termin ymmärtää. Itsellänikin on itseasiassa tuo ilmaisu "olla haluttu" laajentunut tässä keskustelun edetessä. Liitän siihen edelleen vahvasti eroottisen ulottuvuduuen, mutta se sisältää paljon muutakin.

        Tunne, että on haluttu, että toinen haluaa juuri sinut lähelleen, on mielestäni todella tärkeä parisuhteessa. Se ei saa olla pakotettua eikä päälleliimattua. Mielestäni se tulee luonnostaan silloin, kun molemmilla osapuolilla on riittävän samankaltaiset tarpeet ja tavat ilmaista läheisyyttä. Ei se tarkoita, ettäkö aina pitäisi haluta rakastella tms vaan se voi olla lämmin hymy, pieni kosketus, ele, jotain millä osoittaa kumppanille, että hän on tärkeä, ihana, haluttu. Ja molemminpuolisuus on tärkeää myös siinä tapauksessa, että toinen on aktiivisempi osapuoli.

        Niin, ei tuo halutuksi tuleminen poikkea paljoa kuulluksi tulemisestakaan. Kumpikin tärkeä asia.

        Ja kieltämättä kummassakin on myös ihmisen otettava itse vastuu, jos toinen ei sitä kunnioita.

        Sanoa suoraan, että tämä ei nyt kuule mene ihan vaan näin. Osalle se on tietty kova paikka ja saattaa tulla syyllinen olo, mutta se pitäisi ottaa mahdollisuutena oppia/ymmärtää, eikä nuhteena ja syyllistämisenä.

        En usko, että ihmiset on ihan just "match-in heaven", että kaikki loksahtelee just kuin palapelin palat yhteen... pitää oppia toisen rajoja tietämään ja niistä pitää kertoa ääneen, eikä tunnistella niitä jaltateirn asennosta ja nenän kulmasta...

        Itse ainakin olen kyllästynyt siihen, että sanotaan, että "olet vaan ihastunut "vääränlaiseen tyyppiin.""
        Olen ehkä ihastunut sellaisiin, kenelle ei voi kauniistikaan sanoa, että et voi käyttäytyä noin minua kohtaan, ilman että se käy tunteisiin.

        Ja väittäisin.... että monet miehet olisivat kanssani samaa mieltä, että he haluaisivat tulla halutuksi, mutta eivät osaa sitä sanoittaa. Sitten flekmatisoidutaan ja suhteet laimenee, sohva vetää puoleensa enempi kuin puoliso.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo, se on sitä erilaisuutta. Yksi tykkää olla haluttu ja toinen haluaja jne. Eikä taida sukupuolikaan vaikuttaa siinä, vaikka niin on tosiaan tyhmästi joskus oletettu.

        Tai vaadittukin ehkä jopa.

        Sehän se, että vastavuoroisuus pitäisi olla molemmille luontainen asia, sitten se voisi osua. Mutta kait sitten käy äkkiä niinkin, että jompi kumpi ei luonnostaan ole vastavuoroinen, vaan tottunut saamaan?

        Ongelma se on tuokin, kun ei kohtaa tuolla saralla.

        Ei meilläkään ukon kanssa täysin kohtaa, yksilöitä kun ollaa ja eletään eri syklissä omista tarpeista pitkälle myös, niin joutuu välillä toteamaan, ettei kohtaa mutta on kuitenkin asia tiedostettu ja noteerattu. Silti ei ole haluja tehdä siitä riitaa.

        Entinen Eivori

        Mä huomasin pidemmässä suhteessa, että moni asia jäi maton alle lakastuna vaan hautumaan, että kohta se esiin tullessaan oli jo sellsinen möykky, mitä ei voinut käsitelläkkään.

        Ei minulla ole hinkua mitään suhdetta saadakaan, kun tiedän sen olevan lopults niin hankalaa... ei sinakaan sellaista ns. "perinteistä", missä oletetaan vain, että asiat loksahtelee painollaan. Ei tähän ikään mikään enää loksahtele vain. 😁

        Romantisoitu bling bling hattarahuttu...ei kiitos. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, ei tuo halutuksi tuleminen poikkea paljoa kuulluksi tulemisestakaan. Kumpikin tärkeä asia.

        Ja kieltämättä kummassakin on myös ihmisen otettava itse vastuu, jos toinen ei sitä kunnioita.

        Sanoa suoraan, että tämä ei nyt kuule mene ihan vaan näin. Osalle se on tietty kova paikka ja saattaa tulla syyllinen olo, mutta se pitäisi ottaa mahdollisuutena oppia/ymmärtää, eikä nuhteena ja syyllistämisenä.

        En usko, että ihmiset on ihan just "match-in heaven", että kaikki loksahtelee just kuin palapelin palat yhteen... pitää oppia toisen rajoja tietämään ja niistä pitää kertoa ääneen, eikä tunnistella niitä jaltateirn asennosta ja nenän kulmasta...

        Itse ainakin olen kyllästynyt siihen, että sanotaan, että "olet vaan ihastunut "vääränlaiseen tyyppiin.""
        Olen ehkä ihastunut sellaisiin, kenelle ei voi kauniistikaan sanoa, että et voi käyttäytyä noin minua kohtaan, ilman että se käy tunteisiin.

        Ja väittäisin.... että monet miehet olisivat kanssani samaa mieltä, että he haluaisivat tulla halutuksi, mutta eivät osaa sitä sanoittaa. Sitten flekmatisoidutaan ja suhteet laimenee, sohva vetää puoleensa enempi kuin puoliso.

        Olen samaa mieltä tuosta, ettei 100%:sta matchia ole olemassakaan. Ihmisistähän siinä on kyse, ei mitään absoluuttista voi olla. Käytän usein termiä "riiittävä", jolla viittaan juuri siihen, ettei mitään tarvitsekaan olla 100%, mutta riittävästi, jotta homma toimii. Onpa kyse sitten arvoista, elämäntyylistä tai mistä vain, niin ei missään asiassa tarvitse olla toistensa kopioita, kunhan suhteessa valitsee molemminpuolinen kunnioitus ja tahtotila löytää tapoja olla yhdessä niin, että molemmilla on hyvä.

        Kommunikointi on parisuhteessa ensiarvoisen tärkeää, mutta ei niin helppoa aina. Siihen vaikuttaa niin moni asia, sen hetkinen tunnetila jne mutta sen ei saisi antaa estää kommunikoimasta. Pahinta on, jos asioita vaan lakaistaan maton alle, kunnes ne sieltä pöllähtää silmille.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin, ei tuo halutuksi tuleminen poikkea paljoa kuulluksi tulemisestakaan. Kumpikin tärkeä asia.

        Ja kieltämättä kummassakin on myös ihmisen otettava itse vastuu, jos toinen ei sitä kunnioita.

        Sanoa suoraan, että tämä ei nyt kuule mene ihan vaan näin. Osalle se on tietty kova paikka ja saattaa tulla syyllinen olo, mutta se pitäisi ottaa mahdollisuutena oppia/ymmärtää, eikä nuhteena ja syyllistämisenä.

        En usko, että ihmiset on ihan just "match-in heaven", että kaikki loksahtelee just kuin palapelin palat yhteen... pitää oppia toisen rajoja tietämään ja niistä pitää kertoa ääneen, eikä tunnistella niitä jaltateirn asennosta ja nenän kulmasta...

        Itse ainakin olen kyllästynyt siihen, että sanotaan, että "olet vaan ihastunut "vääränlaiseen tyyppiin.""
        Olen ehkä ihastunut sellaisiin, kenelle ei voi kauniistikaan sanoa, että et voi käyttäytyä noin minua kohtaan, ilman että se käy tunteisiin.

        Ja väittäisin.... että monet miehet olisivat kanssani samaa mieltä, että he haluaisivat tulla halutuksi, mutta eivät osaa sitä sanoittaa. Sitten flekmatisoidutaan ja suhteet laimenee, sohva vetää puoleensa enempi kuin puoliso.

        No näin juuri, toi loppukaneetti on kuin mieheni päästä. Sohvaudutaan, kun ei koe että on haluttava. Seksuaalisemmalle ihmiselle minunlainen vähemmän seksuaalinen on vaikea pala niellä. Mutta puhuen mekin sovittiin, että kumpikin yrittää enemmän tulla toista vastaan ja puhua heti kun on kielen päällä, eikä ajautua sohvalle mököttämään.

        EE


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No näin juuri, toi loppukaneetti on kuin mieheni päästä. Sohvaudutaan, kun ei koe että on haluttava. Seksuaalisemmalle ihmiselle minunlainen vähemmän seksuaalinen on vaikea pala niellä. Mutta puhuen mekin sovittiin, että kumpikin yrittää enemmän tulla toista vastaan ja puhua heti kun on kielen päällä, eikä ajautua sohvalle mököttämään.

        EE

        Eikä se haittaa, vaikka ensin loukkaantuu toisen suoruudesta. Hetken purtuaan ainakin tietää eikä vain oleta miten toinen asiat kokee, eikös se niin ole molemmille parempi?

        EE


      • Aletheias kirjoitti:

        Olen samaa mieltä tuosta, ettei 100%:sta matchia ole olemassakaan. Ihmisistähän siinä on kyse, ei mitään absoluuttista voi olla. Käytän usein termiä "riiittävä", jolla viittaan juuri siihen, ettei mitään tarvitsekaan olla 100%, mutta riittävästi, jotta homma toimii. Onpa kyse sitten arvoista, elämäntyylistä tai mistä vain, niin ei missään asiassa tarvitse olla toistensa kopioita, kunhan suhteessa valitsee molemminpuolinen kunnioitus ja tahtotila löytää tapoja olla yhdessä niin, että molemmilla on hyvä.

        Kommunikointi on parisuhteessa ensiarvoisen tärkeää, mutta ei niin helppoa aina. Siihen vaikuttaa niin moni asia, sen hetkinen tunnetila jne mutta sen ei saisi antaa estää kommunikoimasta. Pahinta on, jos asioita vaan lakaistaan maton alle, kunnes ne sieltä pöllähtää silmille.

        Niin... seksikin yhdessä riittää, kun on edes tyydyttävä. 😆

        Kommunikointiin yksi ihan pahin sotkija on defenssit. Ne pitää saada voitettua. Muuten toisen sanomiset kilpistyy siihen. Tai ei vain sanomiset... kommunikointi on muutakin kuin puhetta. Haluamisen näyttäminen, tai siis yleensä haluaminen on sitä kommunikointia. Sekin voi nostattaa defenssejä ja pelkotiloja.

        Mä muistan, kun mua haluttiin kovasti... mulle iski riittämättömyyden tunne... että riitänkö, vai haluaako hän jotain muutakin tyyppiä vielä, jos en riitä. 😁 Hassu ajatus, mutta epävarmalle tyypillinen tunne. Sitten kun itse halusin ihmistä paljon, niin tuli pelko, että kun haluan häntä niin paljon, niin hän voi tehdä mitä vaan, kun haluan paljon...

        Ääritunteet luo ääritunnetiloja ja laukoo päähän ajatuksia. Ja jos niitä ei pura toiselle, niistä kasvaa möykkyjä, mitkä vaivaa ja hiertää. Hyvästä asiasta voi tulla huono.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No näin juuri, toi loppukaneetti on kuin mieheni päästä. Sohvaudutaan, kun ei koe että on haluttava. Seksuaalisemmalle ihmiselle minunlainen vähemmän seksuaalinen on vaikea pala niellä. Mutta puhuen mekin sovittiin, että kumpikin yrittää enemmän tulla toista vastaan ja puhua heti kun on kielen päällä, eikä ajautua sohvalle mököttämään.

        EE

        Voi olla, että koskee vain mun oletuksia, mutta ei ole vähemmän seksuaalisia ihmisiä, vaan on väärin huomioituja seksuaaleja, jotka eivät saa toisen kanssa seksistä tyydytystä, miksi se ei nappaa...

        Minäkin luulin, että olen joku aseksuaali, kun olin lasten äitin kanssa. Ei tehnyt tiukkaakaan harrastella avaruusseksiä...kerran kuussa ja sittenkin nopeesti pimeässä.

        Mutta kun eka kertaa harrastin seksiä, missä minutkin huomioitiin, olin myyty sillä kertaa. Se oli jotain ihan muuta. Jos en olisi paremmasta tiennyt, olisin varmaan se aseksuaali nyttenkin.


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin... seksikin yhdessä riittää, kun on edes tyydyttävä. 😆

        Kommunikointiin yksi ihan pahin sotkija on defenssit. Ne pitää saada voitettua. Muuten toisen sanomiset kilpistyy siihen. Tai ei vain sanomiset... kommunikointi on muutakin kuin puhetta. Haluamisen näyttäminen, tai siis yleensä haluaminen on sitä kommunikointia. Sekin voi nostattaa defenssejä ja pelkotiloja.

        Mä muistan, kun mua haluttiin kovasti... mulle iski riittämättömyyden tunne... että riitänkö, vai haluaako hän jotain muutakin tyyppiä vielä, jos en riitä. 😁 Hassu ajatus, mutta epävarmalle tyypillinen tunne. Sitten kun itse halusin ihmistä paljon, niin tuli pelko, että kun haluan häntä niin paljon, niin hän voi tehdä mitä vaan, kun haluan paljon...

        Ääritunteet luo ääritunnetiloja ja laukoo päähän ajatuksia. Ja jos niitä ei pura toiselle, niistä kasvaa möykkyjä, mitkä vaivaa ja hiertää. Hyvästä asiasta voi tulla huono.

        Tottapa turiset, defenssit nousee herkästi pystyyn, jos asia osuu itseä tavalla tai toisella herkkään paikkaan. Tunnistan tuon itsessänikin. Osaan mielestäni kuunnella ja pyrin aina ymmärtämään toisen näkökulmia, mutta en voi sanoa, että pystyisin kaikissa tilanteissa toimimaan niin, ettei esim omat huonot kokemukset vaikuttaisi reaktiooni.

        Tuohon haluttuna olemiseen liittyy kyllä huikean paljon kaikenlaisia tunteita. Itsetunto liittyy siihen vahvasti. Eroottisessa mielessä upeimmat kokemukseni haluttuna olemisesta ajoittuvat juurikin aikaan, kun itsetuntoni oli terveellä tolalla. Tunsin oloni hyväksi kehossani ja tavallaan mikään ei pidätellyt sitä tunnetta. Ei riittämättömyyden tunne, ei epävarmuus.. On huikean ihana huomata, kun mies haluaa ja ruokkia sitä halua.. Mutta tämä menee kohta pehmopornoilun puolelle, niin en jatka enempää 😄


      • Aletheias kirjoitti:

        Tottapa turiset, defenssit nousee herkästi pystyyn, jos asia osuu itseä tavalla tai toisella herkkään paikkaan. Tunnistan tuon itsessänikin. Osaan mielestäni kuunnella ja pyrin aina ymmärtämään toisen näkökulmia, mutta en voi sanoa, että pystyisin kaikissa tilanteissa toimimaan niin, ettei esim omat huonot kokemukset vaikuttaisi reaktiooni.

        Tuohon haluttuna olemiseen liittyy kyllä huikean paljon kaikenlaisia tunteita. Itsetunto liittyy siihen vahvasti. Eroottisessa mielessä upeimmat kokemukseni haluttuna olemisesta ajoittuvat juurikin aikaan, kun itsetuntoni oli terveellä tolalla. Tunsin oloni hyväksi kehossani ja tavallaan mikään ei pidätellyt sitä tunnetta. Ei riittämättömyyden tunne, ei epävarmuus.. On huikean ihana huomata, kun mies haluaa ja ruokkia sitä halua.. Mutta tämä menee kohta pehmopornoilun puolelle, niin en jatka enempää 😄

        Niin, ei defenssejä siinä tilanteessa huomaa itse. Ne jos nousee, pitää saada aikaa päästä niiden yli. Ne on suojamekanismeja, mitkä ei kysele mitään järkiperäistä toimiakseen... ne reagoi tunteeseen.

        Ei se pehmopornoa ole, vaan seksuaalisuutta. Miksi haluat EHKÄ olla jatkamatta pidemmälle, on se, että naisen seksuaalisuus on tabu.
        Miesten panojutut ja perspanoläpätykset täälläkin on normaalia...mutta tuollaista itsekin pidät jo pehmopornona... hoksaatko?

        Mistä puhuit vähän, on kaunista ja oikeaa seksuaalista tärkeää... no oikeasti hyvää.... ei likaista, ei pahaa....


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, ei defenssejä siinä tilanteessa huomaa itse. Ne jos nousee, pitää saada aikaa päästä niiden yli. Ne on suojamekanismeja, mitkä ei kysele mitään järkiperäistä toimiakseen... ne reagoi tunteeseen.

        Ei se pehmopornoa ole, vaan seksuaalisuutta. Miksi haluat EHKÄ olla jatkamatta pidemmälle, on se, että naisen seksuaalisuus on tabu.
        Miesten panojutut ja perspanoläpätykset täälläkin on normaalia...mutta tuollaista itsekin pidät jo pehmopornona... hoksaatko?

        Mistä puhuit vähän, on kaunista ja oikeaa seksuaalista tärkeää... no oikeasti hyvää.... ei likaista, ei pahaa....

        Olen mielestäni oppinut tunnistamaan itsessäni tunnereaktion aika hyvin, vaikken välttämättä heti ymmärrä sitä. Siinä vaiheessa on parempi ottaa jonkinlainen aikalisä, jotta saa aikaa käsitellä sitä, mitä juuri tapahtui. Pahinta on antautua tunteelle ja purkaa se kaikki toiseen, vaikkei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen ihmisen kanssa, mutta jokin vain triggeröi itsessä jotain.

        Naisen seksuaalisuus on valitettavasti yhä edelleen monella tavalla tabu ja siitä on vaikea puhua täysin avoimesti ilman, että sitä värittäisi käsitykset siitä, millaista naisen seksuaalisuuden tulisi olla. Itseä rajoittaa tällä alustalla esim se, että tämä on kaikille julkinen, eli myös lapset saattavat näitä lukea. Noin muutoin pystyn seksistä ja seksuaalisuudesta puhumaan avoimesti, ainakin yleisellä tasolla, mutta ihan varmasti omiakin puheita rajoittaa myös tietyt käsitykset siitä, mitä tai miten naisena on ok sanoa.

        Onneksi yhteiskunta menee tässäkin asiassa eteenpäin, mutta on surullista, miten paljon seksiin ja seksuaalisuuteen liitetään myös kaikkea pahaa ja häpeällistä. Enemmän tilaa pitöisi olla nimenomaan kaikelle sille kauniille, mitä seksuaalisuus parhaimmillaan ilmentää.


      • Aletheias kirjoitti:

        Olen mielestäni oppinut tunnistamaan itsessäni tunnereaktion aika hyvin, vaikken välttämättä heti ymmärrä sitä. Siinä vaiheessa on parempi ottaa jonkinlainen aikalisä, jotta saa aikaa käsitellä sitä, mitä juuri tapahtui. Pahinta on antautua tunteelle ja purkaa se kaikki toiseen, vaikkei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen toisen ihmisen kanssa, mutta jokin vain triggeröi itsessä jotain.

        Naisen seksuaalisuus on valitettavasti yhä edelleen monella tavalla tabu ja siitä on vaikea puhua täysin avoimesti ilman, että sitä värittäisi käsitykset siitä, millaista naisen seksuaalisuuden tulisi olla. Itseä rajoittaa tällä alustalla esim se, että tämä on kaikille julkinen, eli myös lapset saattavat näitä lukea. Noin muutoin pystyn seksistä ja seksuaalisuudesta puhumaan avoimesti, ainakin yleisellä tasolla, mutta ihan varmasti omiakin puheita rajoittaa myös tietyt käsitykset siitä, mitä tai miten naisena on ok sanoa.

        Onneksi yhteiskunta menee tässäkin asiassa eteenpäin, mutta on surullista, miten paljon seksiin ja seksuaalisuuteen liitetään myös kaikkea pahaa ja häpeällistä. Enemmän tilaa pitöisi olla nimenomaan kaikelle sille kauniille, mitä seksuaalisuus parhaimmillaan ilmentää.

        No itseäni henkilökohtsisesti ei haittaa, jos toiben vaikka vetää täydet pultit ja huutaa naama punasena tms. kun oon jotain pölläyttänyt raakana tonttiin. Kunhan se ei jää siihen reaktioon...
        Oikeaoppisestihan se toinen pitäisi valmistaa ensin, että nyt tulisi vähän juttua, halustko nyt vai myöhemmin kuulla...😄

        Tuonkaltaisia seksuaalisuusasioita mitä jo kerroit ja vaikka vähän olisit jatkanutkin olisi juurikin nuorten ja lasten hyvä lukea täältä. Ei niitä, mitä täällä jo on. Tuollaiset on oikeampaa ja tärkeämpää kuin mitä netti on jo pullollaan.

        Usko pois, mutta naisten seksuaalisuutta tarvitaan enemmän esiin. Eikä se ole mitään likaista ja syntistä, juuri sitä mitä pitäisi pitää lasten ulottumattomissa... tätä toksista miesten seksipornojuttua pitäis rajoittaa...mutta sille ei tunnu kukaan mahtavan mitään.


      • Disseisback kirjoitti:

        No itseäni henkilökohtsisesti ei haittaa, jos toiben vaikka vetää täydet pultit ja huutaa naama punasena tms. kun oon jotain pölläyttänyt raakana tonttiin. Kunhan se ei jää siihen reaktioon...
        Oikeaoppisestihan se toinen pitäisi valmistaa ensin, että nyt tulisi vähän juttua, halustko nyt vai myöhemmin kuulla...😄

        Tuonkaltaisia seksuaalisuusasioita mitä jo kerroit ja vaikka vähän olisit jatkanutkin olisi juurikin nuorten ja lasten hyvä lukea täältä. Ei niitä, mitä täällä jo on. Tuollaiset on oikeampaa ja tärkeämpää kuin mitä netti on jo pullollaan.

        Usko pois, mutta naisten seksuaalisuutta tarvitaan enemmän esiin. Eikä se ole mitään likaista ja syntistä, juuri sitä mitä pitäisi pitää lasten ulottumattomissa... tätä toksista miesten seksipornojuttua pitäis rajoittaa...mutta sille ei tunnu kukaan mahtavan mitään.

        Tuo on hienoa, kun pystyy vastaanottamaan toisen epäloogisia tai rajujakin reaktioita. Tietenkään kenenkään ei tarvitse minään sylkykuppina olla eikä kohtuuttomia purkauksia kuukaudesta toiseen kestää, mutta elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista tai tasaista tallustelua. Joskus pitää olla tilaa myös muillekin tunteille.

        Tuosta olen ehdottomasti samaa mieltä, että lasten ja nuorten tulisi oppia seksistä ja seksuaalisuudesta ihan muualta kuin jostain pornoleffoista tai muista epämääräisistä lähteistä. Seksistä usein puhutaan lapsille ja nuorille pelkästään lisääntymisen ja ehkäisyn näkökulmasta ja vaikka ne ovatkin ihan keskeinen osa seksuaalikasvatusta, niin enemmän pitäisi tuoda esiin seksin ja seksuaalisuuden muitakin ulottuvuuksia. Ikätasoisesti tietenkin. Onneksi nykyään sentään käsitellään myös esim suostumusta ja omien ja toisten rajojen kunnioittamista.


      • Aletheias kirjoitti:

        Tuo on hienoa, kun pystyy vastaanottamaan toisen epäloogisia tai rajujakin reaktioita. Tietenkään kenenkään ei tarvitse minään sylkykuppina olla eikä kohtuuttomia purkauksia kuukaudesta toiseen kestää, mutta elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista tai tasaista tallustelua. Joskus pitää olla tilaa myös muillekin tunteille.

        Tuosta olen ehdottomasti samaa mieltä, että lasten ja nuorten tulisi oppia seksistä ja seksuaalisuudesta ihan muualta kuin jostain pornoleffoista tai muista epämääräisistä lähteistä. Seksistä usein puhutaan lapsille ja nuorille pelkästään lisääntymisen ja ehkäisyn näkökulmasta ja vaikka ne ovatkin ihan keskeinen osa seksuaalikasvatusta, niin enemmän pitäisi tuoda esiin seksin ja seksuaalisuuden muitakin ulottuvuuksia. Ikätasoisesti tietenkin. Onneksi nykyään sentään käsitellään myös esim suostumusta ja omien ja toisten rajojen kunnioittamista.

        Olen rakentanut lapsiini tietynlaiset suhteet jo ja äitini/siskoni eivät ole ikinä hyökänneet millääntavoin kimppuuni.
        Ja jatkossa (lasteni äitin erosta lähtien) vaadin suoraa puhetta tunnetilasta riippumatta seuraavilta tuohon komboon tulevilta.. eikä kukaan ole varmasti kokenut mitään uhkaa mistään sanomisistaan minulle...(minulta).
        Tekisin palautteen saamisessa uhkaava auktoriteettina ns. "Keisarinvaatteet"-homman...

        Niin... turhaa sinä pidät kaunista piilossa... 🙃

        Kyllä se saa näkyä. 😊


      • Disseisback kirjoitti:

        Olen rakentanut lapsiini tietynlaiset suhteet jo ja äitini/siskoni eivät ole ikinä hyökänneet millääntavoin kimppuuni.
        Ja jatkossa (lasteni äitin erosta lähtien) vaadin suoraa puhetta tunnetilasta riippumatta seuraavilta tuohon komboon tulevilta.. eikä kukaan ole varmasti kokenut mitään uhkaa mistään sanomisistaan minulle...(minulta).
        Tekisin palautteen saamisessa uhkaava auktoriteettina ns. "Keisarinvaatteet"-homman...

        Niin... turhaa sinä pidät kaunista piilossa... 🙃

        Kyllä se saa näkyä. 😊

        Minkäänlaista uhkaa ei noihin tilanteisiin saa liittyä, vaikka tunteet myllertäisi ja puhuttaisiin suoraankin. Liitän sen turvallisuudentunteeseen, mikä on itselleni todella tärkeä elementti parisuhteessa. Ja itseasiassa missä tahansa ihmissuhteessa, kuten nyt vaikkapa juuri lasten kanssa.

        Noh, pidän sitä vain vähän piilossa 😊 En onneksi enää yhtään niin paljoa kuin nuorempana.


      • Aletheias kirjoitti:

        Minkäänlaista uhkaa ei noihin tilanteisiin saa liittyä, vaikka tunteet myllertäisi ja puhuttaisiin suoraankin. Liitän sen turvallisuudentunteeseen, mikä on itselleni todella tärkeä elementti parisuhteessa. Ja itseasiassa missä tahansa ihmissuhteessa, kuten nyt vaikkapa juuri lasten kanssa.

        Noh, pidän sitä vain vähän piilossa 😊 En onneksi enää yhtään niin paljoa kuin nuorempana.

        No näet sen missä vaan, ettei uhan alla saada todellista totuutta vaan se mitä halutaan kuulla....

        Eli tiedostat itsekin jo sen höpöyden...

        Jos kertoisit enemmän anonyyminä naisena naisen seksuaalisuudesta ja poikasi lukisi sitä js ymmärtäisi enemmän siitä ja yleensä seksuaalisuudesta, niin mitä haittaa? Ja haittaisiko sekään, että hän tunnistaisi sinut?

        Tai ylipäätänsä... mitä koetat suojella edes? Ootko edes miettinyt?


      • Disseisback kirjoitti:

        No näet sen missä vaan, ettei uhan alla saada todellista totuutta vaan se mitä halutaan kuulla....

        Eli tiedostat itsekin jo sen höpöyden...

        Jos kertoisit enemmän anonyyminä naisena naisen seksuaalisuudesta ja poikasi lukisi sitä js ymmärtäisi enemmän siitä ja yleensä seksuaalisuudesta, niin mitä haittaa? Ja haittaisiko sekään, että hän tunnistaisi sinut?

        Tai ylipäätänsä... mitä koetat suojella edes? Ootko edes miettinyt?

        En yritä suojella mitään, mutta täällä pyrin tietenkin pitämään jutut sopivan asiallisina, lukipa niitä sitten kuka tahansa. Olenhan itseasiassa jonkin verran aiheesta jo täällä puhunutkin, pitäen mielessä kuitenkin sen, että kirjoitukset eivät olisi sopimattomia lapsille.

        Mitä tulee anonyymiyteen, niin tämä on itselleni anonyymi keskustelualusta ja sellaisena haluan sen myös pitää. Näin siitäkin huolimatta, ettei minulla mitään maata mullistavia salaisuuksia tms ole, mutta täällä olen "ei kukaan".


      • Aletheias kirjoitti:

        En yritä suojella mitään, mutta täällä pyrin tietenkin pitämään jutut sopivan asiallisina, lukipa niitä sitten kuka tahansa. Olenhan itseasiassa jonkin verran aiheesta jo täällä puhunutkin, pitäen mielessä kuitenkin sen, että kirjoitukset eivät olisi sopimattomia lapsille.

        Mitä tulee anonyymiyteen, niin tämä on itselleni anonyymi keskustelualusta ja sellaisena haluan sen myös pitää. Näin siitäkin huolimatta, ettei minulla mitään maata mullistavia salaisuuksia tms ole, mutta täällä olen "ei kukaan".

        Miettiikö muut tänne kirjoittavat, ja toisaalta mitä näet täällä vallitsevana puheena...

        En vieläkään näe sinun kertomuksissa pienintäkään syytä sensuroida mitään nyt, enkä pidemmälle...
        Että ne jutut mitä kertoisit, vääristäisi tai saisi aikaan mitään muutakaan pahaa...päinvastoin...

        Ehkä sitä, mitä ei suostuta kertomaan...

        Oikeasti minä tiedän jotain siitä...siksi kannustan puhumaan...mutta rn ole miehenä oikea puhumaan siutä mitä se on...se on mun tuntemus miehenä...ei nsisen tuntemus...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Voi olla, että koskee vain mun oletuksia, mutta ei ole vähemmän seksuaalisia ihmisiä, vaan on väärin huomioituja seksuaaleja, jotka eivät saa toisen kanssa seksistä tyydytystä, miksi se ei nappaa...

        Minäkin luulin, että olen joku aseksuaali, kun olin lasten äitin kanssa. Ei tehnyt tiukkaakaan harrastella avaruusseksiä...kerran kuussa ja sittenkin nopeesti pimeässä.

        Mutta kun eka kertaa harrastin seksiä, missä minutkin huomioitiin, olin myyty sillä kertaa. Se oli jotain ihan muuta. Jos en olisi paremmasta tiennyt, olisin varmaan se aseksuaali nyttenkin.

        No minä taas saan aina tyydytystä mieheni kanssa, ainoa onkin jonka kanssa noin. Muttei se siihen liitykkään, vaan siihen ettei vain tee mieli. Karkkikin voi olla hyvää, sitä vaan ei tee mieli.

        EE


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No minä taas saan aina tyydytystä mieheni kanssa, ainoa onkin jonka kanssa noin. Muttei se siihen liitykkään, vaan siihen ettei vain tee mieli. Karkkikin voi olla hyvää, sitä vaan ei tee mieli.

        EE

        Eli minä oon oikeasti ase. En leikisti. ☺️

        EE


      • Disseisback kirjoitti:

        Miettiikö muut tänne kirjoittavat, ja toisaalta mitä näet täällä vallitsevana puheena...

        En vieläkään näe sinun kertomuksissa pienintäkään syytä sensuroida mitään nyt, enkä pidemmälle...
        Että ne jutut mitä kertoisit, vääristäisi tai saisi aikaan mitään muutakaan pahaa...päinvastoin...

        Ehkä sitä, mitä ei suostuta kertomaan...

        Oikeasti minä tiedän jotain siitä...siksi kannustan puhumaan...mutta rn ole miehenä oikea puhumaan siutä mitä se on...se on mun tuntemus miehenä...ei nsisen tuntemus...

        En osaa sanoa, paljonko muut tänne kirjoittavat pohtivat kirjoituksiaan. Jotkut ilmiselvästi todella vähän 😁

        Kirjoitan sen, mikä tuntuu sopivalta. En erityisesti sensuroi mielestäni mitään, vaan kirjoitan mikä tuntuu kussakun tilanteessa hyvältä. Ja vaikka kirjoittaisin "pidemmälle" ja yksityiskohtaisemmin, niin näkemykseni edustaisi silti vain yhden naisen näkökulmaa ja olisi vain onnettoman pieni siivu kaikesta siitä, mitä naisen seksuaalisuus pitää sisällään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No minä taas saan aina tyydytystä mieheni kanssa, ainoa onkin jonka kanssa noin. Muttei se siihen liitykkään, vaan siihen ettei vain tee mieli. Karkkikin voi olla hyvää, sitä vaan ei tee mieli.

        EE

        Kyllä minäkin lasten äitin kanssa jotain sain...

        Jälkeenpäin sanottuna se oli aikalailla sama kun oisin käynyt vaan kädellä.

        Ehkä tein sitä velvollisuuttani.

        Eikä munkaan tehnyt mieli.

        Eron jälkeen seksi onkin sitten muotounut ihan toisenlaiseksi. Ei sitä nyt tässä sinkkuna niin tajuttomasti ole ikävä, mutta sitten jos sattuu tupsahtamaan joku sopiva naikkonen tuohon elämään, niin kyllä se sit herää mieleen. 😄


      • Aletheias kirjoitti:

        En osaa sanoa, paljonko muut tänne kirjoittavat pohtivat kirjoituksiaan. Jotkut ilmiselvästi todella vähän 😁

        Kirjoitan sen, mikä tuntuu sopivalta. En erityisesti sensuroi mielestäni mitään, vaan kirjoitan mikä tuntuu kussakun tilanteessa hyvältä. Ja vaikka kirjoittaisin "pidemmälle" ja yksityiskohtaisemmin, niin näkemykseni edustaisi silti vain yhden naisen näkökulmaa ja olisi vain onnettoman pieni siivu kaikesta siitä, mitä naisen seksuaalisuus pitää sisällään.

        Tuossa eräs anonyymi jo hermostui, kun en jaksanut enää sanoittaa hänelle tätä "halutuksi tulemisen tunnetta".

        Eihän tätä voikaan tuoda näkyviin oikein millään sanoilla, se pitää kokea tai aistia.

        Seksi on vaan ainoa niin konkreettinen tilanne, missä se tulee esiin. Ja siitä ääneen puhuminen, ehkä jollaintavalla yksityiskohtaisemmin kertoo enemmän. Ei kaikkien tarvitse sitä tehdä, mutta alan ymmärtämään "riittauosuksisia" enemmän, että he haluavat avartaa, mitä mahdollisuuksia on. 🙂

        Ei kyse ole luoda "pornoa" vaan kertoa, että on paljon makuja, mitä jää maistamatta, aistimatta jos jää kiinni vain johonkin perusjuttuun. 🙃

        Ihmisethän koettaa aina "piristää" suhteissa makkarihommia. Kaupat hieroo käsiään yhteen, kun saavat myytyä jos minkäkinlaista virikettä. Mutta paras virike löytyisi korvienvälistä. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Tuossa eräs anonyymi jo hermostui, kun en jaksanut enää sanoittaa hänelle tätä "halutuksi tulemisen tunnetta".

        Eihän tätä voikaan tuoda näkyviin oikein millään sanoilla, se pitää kokea tai aistia.

        Seksi on vaan ainoa niin konkreettinen tilanne, missä se tulee esiin. Ja siitä ääneen puhuminen, ehkä jollaintavalla yksityiskohtaisemmin kertoo enemmän. Ei kaikkien tarvitse sitä tehdä, mutta alan ymmärtämään "riittauosuksisia" enemmän, että he haluavat avartaa, mitä mahdollisuuksia on. 🙂

        Ei kyse ole luoda "pornoa" vaan kertoa, että on paljon makuja, mitä jää maistamatta, aistimatta jos jää kiinni vain johonkin perusjuttuun. 🙃

        Ihmisethän koettaa aina "piristää" suhteissa makkarihommia. Kaupat hieroo käsiään yhteen, kun saavat myytyä jos minkäkinlaista virikettä. Mutta paras virike löytyisi korvienvälistä. 😄

        Tämä on ollut kieltämättä todella mielenkiintoinen keskustelun aihe ja on avartavaa lukea, miten eri tavalla ihmiset kokevat ja käsittävät ilmaisun "olla haluttu". Itse en esim ole liittänyt siihen itsekkyyttä millään tavalla, ainoastaan inhimillisen tarpeen tulla huomioiduksi. Onko se itsekästä? Haluaako joku olla suhteessa, jossa toinen ei halua sinua? Ei halua olla lähelläsi, ei halua koskettaa?

        Seksi on tosiaan konkreettinen asia, jossa tuo haluttuus tulee esiin selkeästi, mutta siihen tunnutaan myös ehkä jumittuvan liikaa. Ei ole kyse pelkästä seksistä. Tai ainakaan itselleni. Jokaisella tietenkin on oikeus määrittää tämä asia haluamallaan tavalla 😊

        Seksi on ihanan laaja asia ja paras virike löytty ehdottomasti korvien välistä. On valtavasti erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan ja nauttia siitä. Enkä tarkoita pelkästään erilaisia asentoja tai muita teknisiä seikkkoja vaan koko kokemusmaailmaa. Siihen liittyy erilaiset tuntemukset, tuoksut, ajatukset, fantasiat.. Kaikille seksi ei ole niin oleellinen juttu ja se on ihan ok, kunhan kuuntelee itseään ja antaa itselleen mahdollisuuden nauttia eikä ainakaan rajoita mitään sen takia, että kokee häpeää tms.


      • Aletheias kirjoitti:

        Tämä on ollut kieltämättä todella mielenkiintoinen keskustelun aihe ja on avartavaa lukea, miten eri tavalla ihmiset kokevat ja käsittävät ilmaisun "olla haluttu". Itse en esim ole liittänyt siihen itsekkyyttä millään tavalla, ainoastaan inhimillisen tarpeen tulla huomioiduksi. Onko se itsekästä? Haluaako joku olla suhteessa, jossa toinen ei halua sinua? Ei halua olla lähelläsi, ei halua koskettaa?

        Seksi on tosiaan konkreettinen asia, jossa tuo haluttuus tulee esiin selkeästi, mutta siihen tunnutaan myös ehkä jumittuvan liikaa. Ei ole kyse pelkästä seksistä. Tai ainakaan itselleni. Jokaisella tietenkin on oikeus määrittää tämä asia haluamallaan tavalla 😊

        Seksi on ihanan laaja asia ja paras virike löytty ehdottomasti korvien välistä. On valtavasti erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan ja nauttia siitä. Enkä tarkoita pelkästään erilaisia asentoja tai muita teknisiä seikkkoja vaan koko kokemusmaailmaa. Siihen liittyy erilaiset tuntemukset, tuoksut, ajatukset, fantasiat.. Kaikille seksi ei ole niin oleellinen juttu ja se on ihan ok, kunhan kuuntelee itseään ja antaa itselleen mahdollisuuden nauttia eikä ainakaan rajoita mitään sen takia, että kokee häpeää tms.

        Joo. Tämä on ollut itsellekin sellainen mysteeri, että tiedostan sen, mutta en osaa sitä juuri muille kuvailla. Ehkä sellaiset, jotka ovat sitä päässeet kokemaan, maistamaan, tietävät jotain. 🤔

        On sellainen kirja. Barry Long: Tie rakkauteen.

        Siinä kerrotaan, että mies ja nainen oli ennen jumalia. He tarvitsivat toisiaan, kun he rakastelivat, kumpikin täyttyi voimasta. Mutta sitten joskus tuli aika ja nainen ja mies eivät enää rakastelleet. Naisesta tuli piru ja miehestä julma muuten.

        En tarkkaan muista tarinaa, mutta tavallaan tuossa voisi olla jotain totta sadun takana hitusen...🙂

        Suosittelen lukemaan. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kyllä minäkin lasten äitin kanssa jotain sain...

        Jälkeenpäin sanottuna se oli aikalailla sama kun oisin käynyt vaan kädellä.

        Ehkä tein sitä velvollisuuttani.

        Eikä munkaan tehnyt mieli.

        Eron jälkeen seksi onkin sitten muotounut ihan toisenlaiseksi. Ei sitä nyt tässä sinkkuna niin tajuttomasti ole ikävä, mutta sitten jos sattuu tupsahtamaan joku sopiva naikkonen tuohon elämään, niin kyllä se sit herää mieleen. 😄

        Sulla on ollu kelju suhde.

        Seksi on toisille addiktoiva, toisille yhdentekevää. Minä kuulun jälkimmäiseen, vaikka olisi miten hienoa seksiä tahansa tarjolla. Se vaan ei ole mulle yhtään mitään sellaista minkä takia seota. 🙂

        Kaikki muu rakkaudessa saa mut helpostikin sekaisin.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Aletheias kirjoitti:

        Olen samaa mieltä tuosta, ettei 100%:sta matchia ole olemassakaan. Ihmisistähän siinä on kyse, ei mitään absoluuttista voi olla. Käytän usein termiä "riiittävä", jolla viittaan juuri siihen, ettei mitään tarvitsekaan olla 100%, mutta riittävästi, jotta homma toimii. Onpa kyse sitten arvoista, elämäntyylistä tai mistä vain, niin ei missään asiassa tarvitse olla toistensa kopioita, kunhan suhteessa valitsee molemminpuolinen kunnioitus ja tahtotila löytää tapoja olla yhdessä niin, että molemmilla on hyvä.

        Kommunikointi on parisuhteessa ensiarvoisen tärkeää, mutta ei niin helppoa aina. Siihen vaikuttaa niin moni asia, sen hetkinen tunnetila jne mutta sen ei saisi antaa estää kommunikoimasta. Pahinta on, jos asioita vaan lakaistaan maton alle, kunnes ne sieltä pöllähtää silmille.

        Näin se on. Hyvin kirjoitettu.


    • Anonyymi

      Ihminen voi olla monella tavalla haluttu. Joo. Olen.
      Vil a

      • Joo, niin voi.


    • Anonyymi

      Lapset ne haluuu.. yääää…

      • Halusithan sinäkin vastata tähän aloitukseen, hönö!


    • Anonyymi

      En mä koe tärkeeksi tuota haluttu hommaa. Tietysti työnhaussa on mukavaa olla haluttu ammattitaidon ja persoonansa vuoksi, kuten viimeksi. Noin muuten mua ei mietitytä olenko haluttu vai en. Epärelevanttia.
      Jotenkin ei merkitystä, elämä rullaa silti.


      Entinen Eivori

      • Mitenkä koit sen, että olet työnhaussa haluttu?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mitenkä koit sen, että olet työnhaussa haluttu?

        Se oli varsin motivoivaa, kun kertoo rehellisesti kaikki sairautensa ja yleensä tyssää niihin, nyt sain paikan vaikka hakijoita oli mun lisäkseni 7 nuorempaa. Tuntui mukavalta, kummasti hyvä fiilis ettei aina dissata iän tai terveydentilan takia. 😊

        Entinen Eivori


      • Anonyymi

        Ja muutenkin minusta on tottakai kiva, jos minusta joku tykkää. Puoliso vaikka, saan hänen tukensa ja huomiota yhteisessä elämässä. Mutta koska pärjään hyvin ilman niitäkin, en jotenkin kaipaamalla kaipaa niitäkään. Sama suhteen alussa, kun minut haluttiin kumppaniksi. Olin tietysti onnellinen, mutten sittenkään koe tarvetta olla haluttu, olinhan ilman sitä tarvettakin haluttu.

        Mä jotenkin ulkoistan sen vastapuolelle, joko haluaa tai ei. Mulla on varmaan päässä vikaa, kun en kaipaa objektointia. 😄

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se oli varsin motivoivaa, kun kertoo rehellisesti kaikki sairautensa ja yleensä tyssää niihin, nyt sain paikan vaikka hakijoita oli mun lisäkseni 7 nuorempaa. Tuntui mukavalta, kummasti hyvä fiilis ettei aina dissata iän tai terveydentilan takia. 😊

        Entinen Eivori

        Mitrnkä psljon tuossa tunteessa on sitä, että itse laitat odotusarvoja esim. sairauksille?

        Eli tunnetila ei yksinomaan tule ulkoapäin? 🤔


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja muutenkin minusta on tottakai kiva, jos minusta joku tykkää. Puoliso vaikka, saan hänen tukensa ja huomiota yhteisessä elämässä. Mutta koska pärjään hyvin ilman niitäkin, en jotenkin kaipaamalla kaipaa niitäkään. Sama suhteen alussa, kun minut haluttiin kumppaniksi. Olin tietysti onnellinen, mutten sittenkään koe tarvetta olla haluttu, olinhan ilman sitä tarvettakin haluttu.

        Mä jotenkin ulkoistan sen vastapuolelle, joko haluaa tai ei. Mulla on varmaan päässä vikaa, kun en kaipaa objektointia. 😄

        Entinen Eivori

        Enhä haluttavuuden tunne ei ole mittarins hyvä..??


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mitrnkä psljon tuossa tunteessa on sitä, että itse laitat odotusarvoja esim. sairauksille?

        Eli tunnetila ei yksinomaan tule ulkoapäin? 🤔

        Työpaikkakiusaaminen, koulukiusaaminen sairauksista varmaan vaikuttanut. Ja suoraan sanottu ettei noin sairasta töihin voi ottaa tai töissä voi jatkaa. Minun odotusarvo on että mulle oltas inhimillisiä, teen töitä tunnollisemmin kun moni terve. Siksen ymmärrä vittuilua.

        Tiedän olevani hyvä työssäni, miten näytän sen jos en saa edes tilaisuutta?

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Enhä haluttavuuden tunne ei ole mittarins hyvä..??

        Ensin pitäisi kokea se jotenkin tärkeeksi, jotta se mittarina toimisi. 😊

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ensin pitäisi kokea se jotenkin tärkeeksi, jotta se mittarina toimisi. 😊

        Entinen Eivori

        Mä tiedän itseni tärkeäksi perheessä, sekä töissä.

        Minulle uskoudutaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin pitäisi kokea se jotenkin tärkeeksi, jotta se mittarina toimisi. 😊

        Entinen Eivori

        Joku joskus väitti, että naiset haluaa tuntea itsensä halutuksi. Naisen seksuaalisuus on sitä. Huvitti lukea, kun ei pidä paikkaansa kaikilla. Oli suppea näkemys naisista ja seksuaalisuudesta. Mulle on tärkeämpää se, että itse koen haluavani ihmistä x, kun että minua halutaan. Sillä mun seksuaalisuus ei syty siitä, että joku haluaa mua vaan siitä, että mä haluan sitä x jotain ihmistä.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä tiedän itseni tärkeäksi perheessä, sekä töissä.

        Minulle uskoudutaan.

        Niin minäkin nykyään, edellisessä myös. 😊

        Mullekin uskoudutaan.

        Entinen Eivori


    • Anonyymi

      Olen seksuaalisesti haluttu. Ei tarvitse tarkemmin avata tätä asiaa. Kuulen ja koen sen päivittäin lähellä. Tiedän ihmisiä, jotka katselee siten.
      Ja olen ihan tavallinen. Tykkään vain itsestäni ja tykkään katseistakin. Tykkään olla seksuaalinen ja nainen. Siinä kaikki.
      Muuten ihmisenä olen ehkä vähän liian outo laumasieluksi ja vetovoimaiseksi viihdyttäjäksi. Ajatukseni ei osu monenkaan ihmisen kanssa yksiin, enkä tietyllä tapaa koe halua muuttaa itseäni tässä suhteessa mukiin meneväksi. Siispä en ole halutuin juttukaveri . Olen ihmisten ympäröimä, mutta tiedän varmasti, ettei ajatusmaailmani kohtaa niiden ihmisten kanssa, joiden ympäröimä arkisin olen.

      • Mulle seksuaalisesti haluttu meinaa myös sitä, että kaikki muukin ihmisessä natsaa. Kyllä ajatuksetkin on kohdattava.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mulle seksuaalisesti haluttu meinaa myös sitä, että kaikki muukin ihmisessä natsaa. Kyllä ajatuksetkin on kohdattava.

        Näin on itselläkin. Pinnallinen viehätysvoima on täysin turhaa jos ihminen ei miellytä kaikella tapaa ja etenkin ajatustensa puolesta.
        Kirjoituksellani halusin ehkä avata sitä, että haluttavuus voi muodostua erilaisista tekijöistä, ihmisen ei tarvitse olla erityisen kaunis tai komea. Se voi olla eräänlainen positiivinen väre, jota ihminen kantaa olemuksessaan. Se on mielestäni tietynlaista itsevarmuutta ja hyvää oloa itsensä kanssa.
        Siitä on vielä matkaa siihen, että ihminen olisi kokonaisuutena haluttava jonkun silmissä. Siinä pitäisi tehdä vaikutus toiseen koko persoonallaan.
        Minulle riittää, että olen haluttava niiden ihmisten mielestä, joille merkitsen enemmän ja muut on sellaisia päiväni piristäjiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin on itselläkin. Pinnallinen viehätysvoima on täysin turhaa jos ihminen ei miellytä kaikella tapaa ja etenkin ajatustensa puolesta.
        Kirjoituksellani halusin ehkä avata sitä, että haluttavuus voi muodostua erilaisista tekijöistä, ihmisen ei tarvitse olla erityisen kaunis tai komea. Se voi olla eräänlainen positiivinen väre, jota ihminen kantaa olemuksessaan. Se on mielestäni tietynlaista itsevarmuutta ja hyvää oloa itsensä kanssa.
        Siitä on vielä matkaa siihen, että ihminen olisi kokonaisuutena haluttava jonkun silmissä. Siinä pitäisi tehdä vaikutus toiseen koko persoonallaan.
        Minulle riittää, että olen haluttava niiden ihmisten mielestä, joille merkitsen enemmän ja muut on sellaisia päiväni piristäjiä.

        Minä tiedän, että en ole mikään "giorgio", mikä ulkonäöllä lakoaisin naisia kuin heinää, mutta mulla on muita "apuja". Yhtä kanssa... en halua olla millään tavalla haluttu noiden "apujen" perusteella, vaan kokonaispakettina, mihin sisältyy aika-ajoittsin jotsin "vittumaistakin". 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Minä tiedän, että en ole mikään "giorgio", mikä ulkonäöllä lakoaisin naisia kuin heinää, mutta mulla on muita "apuja". Yhtä kanssa... en halua olla millään tavalla haluttu noiden "apujen" perusteella, vaan kokonaispakettina, mihin sisältyy aika-ajoittsin jotsin "vittumaistakin". 😁

        Särmä👍


    • Anonyymi

      Sinä Disse olet kyllä tosi suloinen, kun tuollaista kyselet 😚😀

      Liian henkilökohtainen kysymys, niin en täällä siihen vastaile... hyvä jos tiedän sitä itsekään 😂

      • Mitä väliä? Ei kukaan sinua tunnista siitä vastauksesta.

        Mutta ihan sama...ei ole pakollista vastailla. 😃


    • Mistäkö tiedän? No mä luotan siihen, että jos niin oudosti käy, niin kyllä se mulle varmastikin kerrotaan.

      Kyllähän semmoinen hyvältä useimmiten tuntuu, että en tiedä tarviiko sen kummemmin kokeakaan. Tosin mulla on tuota samaa kuin typyllä, että olla tarvittu kyllä lämmittää mieltä enemmän kuin olla haluttu. Jos on tarvittu, niin kyllä haluttukin siinä perässä tulee, mutta toisin päin se yhtälö ei välttämättä toimi.

      • Tavallaan suoraselkäistä ja tomeraa ajattelua.

        Onko halutuksi tunteminen lopulta vain itsetunnon "pönkkä"?

        Kun itsetunto on "mintissä", haluttavuus on positiivinen marja kokonaisleivoksen huipulla. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Tavallaan suoraselkäistä ja tomeraa ajattelua.

        Onko halutuksi tunteminen lopulta vain itsetunnon "pönkkä"?

        Kun itsetunto on "mintissä", haluttavuus on positiivinen marja kokonaisleivoksen huipulla. 😄

        Kyllähän noi kaks käsi kädessä kulkee. Toki on ihmisiä, joille on se ja sama ovatko haluttuja/tarvittuja ja silti itsetuntonsa on sama aina, mutta luulisin että useimmilla toista ei ole ilman toista, asia jota voinee tutkailla syrjäytymistilastojen puitteissakin.

        Vanhemmiten, ainakin itellä, sillä on päivä päivältä vähemmän merkitystä onko haluttu. Tarvittu sen sijaan kyllä soittelee vielä kelloja, muttei silläkään ole enää niin väliä, sitä kyllä itse tietää onko hyödyllinen vaikkei kukaan ikinä kiitosta sanoisikaan. Ja noilta osin olen oikeastaan aina ollut sellainen, että tiedän kyllä koska hoidin hommani tai hoidin sen paremmin kuin oli välttämätöntä, se palkinto on siinä tiedossa, mutta toki toisen kiitos on mukava bonus sen päälle.


      • randombypasser kirjoitti:

        Kyllähän noi kaks käsi kädessä kulkee. Toki on ihmisiä, joille on se ja sama ovatko haluttuja/tarvittuja ja silti itsetuntonsa on sama aina, mutta luulisin että useimmilla toista ei ole ilman toista, asia jota voinee tutkailla syrjäytymistilastojen puitteissakin.

        Vanhemmiten, ainakin itellä, sillä on päivä päivältä vähemmän merkitystä onko haluttu. Tarvittu sen sijaan kyllä soittelee vielä kelloja, muttei silläkään ole enää niin väliä, sitä kyllä itse tietää onko hyödyllinen vaikkei kukaan ikinä kiitosta sanoisikaan. Ja noilta osin olen oikeastaan aina ollut sellainen, että tiedän kyllä koska hoidin hommani tai hoidin sen paremmin kuin oli välttämätöntä, se palkinto on siinä tiedossa, mutta toki toisen kiitos on mukava bonus sen päälle.

        No mun mutsilla toi tarvittu on ollut se juttu ja kun viimeinen "tarvitsija", mun idkä lähti pois, sen maailmankuva vähän romahti...

        Että tuossakin varjopuolensa...


      • Disseisback kirjoitti:

        No mun mutsilla toi tarvittu on ollut se juttu ja kun viimeinen "tarvitsija", mun idkä lähti pois, sen maailmankuva vähän romahti...

        Että tuossakin varjopuolensa...

        Kyllä, juuri noin se menee ja jossain määrin olen asiaa omalta osaltani pohtinut juuri tuon edessä olevan ongelman vuoksi. En usko että opin tekemään sille mitään etukäteen, mutta se helpottanee muutosta, jos ongelman on tiedostanut jo aiemmin.


      • randombypasser kirjoitti:

        Kyllä, juuri noin se menee ja jossain määrin olen asiaa omalta osaltani pohtinut juuri tuon edessä olevan ongelman vuoksi. En usko että opin tekemään sille mitään etukäteen, mutta se helpottanee muutosta, jos ongelman on tiedostanut jo aiemmin.

        Tuossa mielessä kyllä haluttu vie voiton..

        Itse taas koetan elää niin, etten "tarvitse" ketään..😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Tuossa mielessä kyllä haluttu vie voiton..

        Itse taas koetan elää niin, etten "tarvitse" ketään..😄

        Haluttu, tarvittu, vähän hiusten halkomista kuitenkin, oikeastaan saman kolikon kääntöpuolet, miten sen kukakin haluaa ajatella.

        Sama täällä, pyrkimys siihen, ettei välttämättä tarvitse ketään enkä tarvitsekaan, mutta tullut sekin jo opittua, ettei sekään ole hyvä tavoite, vaan suositeltavampaa olisi hyväksyä se, että itsekseenkin homma toimii, mutta toinen ihminen voisi tuoda paljon lisää, täydentää, vaan se vaatii sitten ittensä avaamista myös, ei voi vain ottaa, vaan pitää myös antaa.


      • randombypasser kirjoitti:

        Haluttu, tarvittu, vähän hiusten halkomista kuitenkin, oikeastaan saman kolikon kääntöpuolet, miten sen kukakin haluaa ajatella.

        Sama täällä, pyrkimys siihen, ettei välttämättä tarvitse ketään enkä tarvitsekaan, mutta tullut sekin jo opittua, ettei sekään ole hyvä tavoite, vaan suositeltavampaa olisi hyväksyä se, että itsekseenkin homma toimii, mutta toinen ihminen voisi tuoda paljon lisää, täydentää, vaan se vaatii sitten ittensä avaamista myös, ei voi vain ottaa, vaan pitää myös antaa.

        Mä luulen, että kyse on jostain käsitysasiasta...mutta oleellisesta.

        Nykyään mennään siihen, että oltais riippumattomia. Se kirltämättä etäännyttää, mutta toisaalta antaa vapauksiakin....

        Ehkä tämä on muutosta, kun tiedetään kaikesta enempi. Enää ei olla tiedossa nelikilometrin alueella, vaan kaikki glopalisoituu.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mun mutsilla toi tarvittu on ollut se juttu ja kun viimeinen "tarvitsija", mun idkä lähti pois, sen maailmankuva vähän romahti...

        Että tuossakin varjopuolensa...

        Koskaan ei ole viimeistä tarvitsijaa, niin kauan kun maailmassa riittää ihmisiä ja eläimiä. Se on vaan omasta itsestä kiinni kelle haluaa olla tarvittu. Itselleni riittää eläimetkin, voin aina tehdä jotain eläinten hyväksi.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        randombypasser kirjoitti:

        Kyllä, juuri noin se menee ja jossain määrin olen asiaa omalta osaltani pohtinut juuri tuon edessä olevan ongelman vuoksi. En usko että opin tekemään sille mitään etukäteen, mutta se helpottanee muutosta, jos ongelman on tiedostanut jo aiemmin.

        Sullakin on kissat, ne tarvii sua. 🙂

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koskaan ei ole viimeistä tarvitsijaa, niin kauan kun maailmassa riittää ihmisiä ja eläimiä. Se on vaan omasta itsestä kiinni kelle haluaa olla tarvittu. Itselleni riittää eläimetkin, voin aina tehdä jotain eläinten hyväksi.

        Entinen Eivori

        Vapaaehtoistyökin perustuu pitkälti just siihen, että joku tarvitsee apuasi ja sinulla on halu auttaa.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vapaaehtoistyökin perustuu pitkälti just siihen, että joku tarvitsee apuasi ja sinulla on halu auttaa.

        Entinen Eivori

        Eikä maailma kaadu siihen, jos yksi poistuu kehästä. Tarvitseminen jatkuu yhä, halutuksi taas päästäkseen on oltava jotain mitä halutaan. Minä taas en koe olevani niin korvaamaton, että just mut pitäisi haluta. Siksi liikun enemmänkin omista kipinöistä kun toisten.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sullakin on kissat, ne tarvii sua. 🙂

        Entinen Eivori

        Kyllä tarvitaan :)

        sivusta kisuli


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koskaan ei ole viimeistä tarvitsijaa, niin kauan kun maailmassa riittää ihmisiä ja eläimiä. Se on vaan omasta itsestä kiinni kelle haluaa olla tarvittu. Itselleni riittää eläimetkin, voin aina tehdä jotain eläinten hyväksi.

        Entinen Eivori

        No olis mutsi tarvinnut ihan itse itseään, kauan aikaa sitten. Olis pikkuisen enempi pitänyt itsestä huolta, niin nyt voisi paremmin. Kyllä hän on keksinyt tarvitsijoita. Tehnyt varmaan 200 paria villasukkia Ugrainalaisille jne...

        Mutta näen, että hän tarvitsee aina jonkun syyn tehdä jotain. Pelkästään kävelemässä ei voi käydä, pitää käydä lankoja vaikka neulomiseen kaupasta jne. Mutsin ikäisen on jo vaikeaa kääntää mitään tuohon ikään päässään.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No olis mutsi tarvinnut ihan itse itseään, kauan aikaa sitten. Olis pikkuisen enempi pitänyt itsestä huolta, niin nyt voisi paremmin. Kyllä hän on keksinyt tarvitsijoita. Tehnyt varmaan 200 paria villasukkia Ugrainalaisille jne...

        Mutta näen, että hän tarvitsee aina jonkun syyn tehdä jotain. Pelkästään kävelemässä ei voi käydä, pitää käydä lankoja vaikka neulomiseen kaupasta jne. Mutsin ikäisen on jo vaikeaa kääntää mitään tuohon ikään päässään.

        Aa, sitten ymmärsin vähän väärin. Tarvitsemistakin on montaa erilaatua. Joku tarvii syyn miksi, joku ei.

        Mulle taas "hoivavietti" tulee luonnostaan ja liittyy siihen tarvitsemiseenkin. Mä olen luonteeltani sellainen joka ei huolehdi väkisin kestään, mutta huolehtii kun tarvitsee. Ja mua tunnutaan tarvivan aika usein. Ihmiset luottaa mun apuun, että otan kopin. Ja hoituu.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tarvitaan :)

        sivusta kisuli

        Eläimistä huolehtiminen ei mee ikinä haaskuun. Jokainen vaivannäkö on tarpeen. 🥰

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aa, sitten ymmärsin vähän väärin. Tarvitsemistakin on montaa erilaatua. Joku tarvii syyn miksi, joku ei.

        Mulle taas "hoivavietti" tulee luonnostaan ja liittyy siihen tarvitsemiseenkin. Mä olen luonteeltani sellainen joka ei huolehdi väkisin kestään, mutta huolehtii kun tarvitsee. Ja mua tunnutaan tarvivan aika usein. Ihmiset luottaa mun apuun, että otan kopin. Ja hoituu.

        Entinen Eivori

        Meitä on moneksi.

        Joillekin lapsien pesästä pois lehshtaminen on vsikeaa. Saattaa tulla isojakin ongelmia mt;n saralla.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Meitä on moneksi.

        Joillekin lapsien pesästä pois lehshtaminen on vsikeaa. Saattaa tulla isojakin ongelmia mt;n saralla.

        Siihen pitää asennoitua, ettei ne pesämuniksi jää. Onneksi. 😅 Vaikka rakkaita ovatkin. Mä ainakin toivon, että lähtee joku päivä elämään omaa elämää, ei minun kädestä kiinni pitelemään.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siihen pitää asennoitua, ettei ne pesämuniksi jää. Onneksi. 😅 Vaikka rakkaita ovatkin. Mä ainakin toivon, että lähtee joku päivä elämään omaa elämää, ei minun kädestä kiinni pitelemään.

        Entinen Eivori

        Ikävä ja kaipuu on normaalia, ripustautuminen ei. Kaikkeen kasvaa ja tottuu kun vähän järkeistää.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä ja kaipuu on normaalia, ripustautuminen ei. Kaikkeen kasvaa ja tottuu kun vähän järkeistää.

        Entinen Eivori

        Joo, no se on yksilöllistä tuokin. Joillekin se on helppoa ja luontevaa, joillekin ei.

        Eikä tarvitse jäädä roikkumaankaan, mutta sitten vaan ei keksi omalle elämälle uutta sisältöä. Tai sitten hurahtaa johonkin "sijaistoimintaan" liikaakin. Suhteet voi päättyä jne.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, no se on yksilöllistä tuokin. Joillekin se on helppoa ja luontevaa, joillekin ei.

        Eikä tarvitse jäädä roikkumaankaan, mutta sitten vaan ei keksi omalle elämälle uutta sisältöä. Tai sitten hurahtaa johonkin "sijaistoimintaan" liikaakin. Suhteet voi päättyä jne.

        Tietysti. Mutta oppia ikä kaikki. ☺️

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, no se on yksilöllistä tuokin. Joillekin se on helppoa ja luontevaa, joillekin ei.

        Eikä tarvitse jäädä roikkumaankaan, mutta sitten vaan ei keksi omalle elämälle uutta sisältöä. Tai sitten hurahtaa johonkin "sijaistoimintaan" liikaakin. Suhteet voi päättyä jne.

        Tässä lienee voisi todeta, tunnevastuu. Poikamiehen joka ei naista saa tai vanhemman joka ripustautuu lapsiinsa. Molemmilla on tunnevastuu ja vastuu omasta onnestaan.

        Ei se niin mene, että toista ojennetaan ja toista säälistä siedetään. Syyt voi olla mitä vaan, mutta tunnevastuu on sekä että. Eikös vaan?

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tässä lienee voisi todeta, tunnevastuu. Poikamiehen joka ei naista saa tai vanhemman joka ripustautuu lapsiinsa. Molemmilla on tunnevastuu ja vastuu omasta onnestaan.

        Ei se niin mene, että toista ojennetaan ja toista säälistä siedetään. Syyt voi olla mitä vaan, mutta tunnevastuu on sekä että. Eikös vaan?

        Entinen Eivori

        Juurikin noin.

        Eikä toista ihmistä saa tuottamaan sellaista tunnetta kuin itse haluaisi. Sen tuottamista pitää haluta itse...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Juurikin noin.

        Eikä toista ihmistä saa tuottamaan sellaista tunnetta kuin itse haluaisi. Sen tuottamista pitää haluta itse...

        Nimenomaan näin. 😊👍

        Entinen Eivori


      • Disseisback kirjoitti:

        Mä luulen, että kyse on jostain käsitysasiasta...mutta oleellisesta.

        Nykyään mennään siihen, että oltais riippumattomia. Se kirltämättä etäännyttää, mutta toisaalta antaa vapauksiakin....

        Ehkä tämä on muutosta, kun tiedetään kaikesta enempi. Enää ei olla tiedossa nelikilometrin alueella, vaan kaikki glopalisoituu.

        Asia on monisyinen ja toisaalta hirveän simppeli. Ja kaikilla on siitä oma näkemyksensä, joten joten... 😂

        Pitkältihän meidän moderni riippumattomuus liittyy taloudelliseen riippumattomuuteen muista. Ilman sitä elämisen ja elintason turvaa vain liittymällä yhteen jonkun kanssa. Ja aiemmin tämä koski lähinnä naisia, niin sinällään voisi halutessaan syyttää tasa-arvoa nykytilanteesta 😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sullakin on kissat, ne tarvii sua. 🙂

        Entinen Eivori

        Ei tartte, niille riittää kuka tahansa niitä aidosti rakastava ihminen. On tullut empiirisesti havaittua, että esim. mummola kelpaisi varsin hyvin uudeksi kodiksi, olisi ehkä jopa parempi kuin nykyinen kova kurinpito 😁


      • randombypasser kirjoitti:

        Asia on monisyinen ja toisaalta hirveän simppeli. Ja kaikilla on siitä oma näkemyksensä, joten joten... 😂

        Pitkältihän meidän moderni riippumattomuus liittyy taloudelliseen riippumattomuuteen muista. Ilman sitä elämisen ja elintason turvaa vain liittymällä yhteen jonkun kanssa. Ja aiemmin tämä koski lähinnä naisia, niin sinällään voisi halutessaan syyttää tasa-arvoa nykytilanteesta 😂

        No eipä tasa-arvo huonoa ole. Naiset on oppinut olemaan riippumattomia, niin eikös sitä miehetkin voisi oppia? :o)

        Enää ei tarvitse olla renkaanvaihtaja, seinäkoukun asentaja vaan voi olla ihan kumppani vaan. Jos hotsittaa. :oD


      • Disseisback kirjoitti:

        No eipä tasa-arvo huonoa ole. Naiset on oppinut olemaan riippumattomia, niin eikös sitä miehetkin voisi oppia? :o)

        Enää ei tarvitse olla renkaanvaihtaja, seinäkoukun asentaja vaan voi olla ihan kumppani vaan. Jos hotsittaa. :oD

        En mä näe etteivätkö miehetkin olisi oppineet olemaan mukavasti riippumattomia naisista, paskaako sitä emäntää hommaamaan, kun ilmankin pärjää. Ennen ei maatilaa ihan noin vaan pyöritetty ilman hyvää emäntää.

        Voi kuule, noille renkaanvaihtajille, seinäkoukunasentajille, räystäänputsaajille ja nurmenleikkaajille sitä vasta kysyntää onkin, kumppanille vähemmän. Ja onneksi edelliset voi ostaa melko pienellä rahalla paikalle tarvittaessa, jälkimmäinen vaatii jotain ihan muuta kuin rahaa. Tai no ei se rahakaan kyllä haittaa, mutta... 😂


      • randombypasser kirjoitti:

        En mä näe etteivätkö miehetkin olisi oppineet olemaan mukavasti riippumattomia naisista, paskaako sitä emäntää hommaamaan, kun ilmankin pärjää. Ennen ei maatilaa ihan noin vaan pyöritetty ilman hyvää emäntää.

        Voi kuule, noille renkaanvaihtajille, seinäkoukunasentajille, räystäänputsaajille ja nurmenleikkaajille sitä vasta kysyntää onkin, kumppanille vähemmän. Ja onneksi edelliset voi ostaa melko pienellä rahalla paikalle tarvittaessa, jälkimmäinen vaatii jotain ihan muuta kuin rahaa. Tai no ei se rahakaan kyllä haittaa, mutta... 😂

        Mä en oo niinkään varma... Ainakin täällä tuntuu aika monella miesoletetulla olla kova hinku naisia kohtaan. Ja kysyntää riittää ihan missä vaan, Tinderit ja kapakit täynnä naista haluavaa miehenrutaletta. :oD

        Minä taas uskon, että kunnon kumppanille olisi kysyntää kuitenkin naisten puolella, eikä tarvitsisi olla kuin juurikin hyvä kumppani. Mutta ehkä se nainen ei sittenkään ole pokaali, hyvin suoritetuista taulunkiinnityksistä, kohteliaasta ovenavauksesta ja ritarimaisesta käytöksestä, joskin ne varmaan lasketaan eduksi. :o)

        On ihan hyvä miehenkin pysähtyä ja miettiä, että minkälaista naista kuvioihin haluaisi ja että minkälaiset ajatuksenkulut hällä on yms. Ettei ihan kuka tahaansa ripsien räpsyttelijä olisi. :oD


      • Disseisback kirjoitti:

        Mä en oo niinkään varma... Ainakin täällä tuntuu aika monella miesoletetulla olla kova hinku naisia kohtaan. Ja kysyntää riittää ihan missä vaan, Tinderit ja kapakit täynnä naista haluavaa miehenrutaletta. :oD

        Minä taas uskon, että kunnon kumppanille olisi kysyntää kuitenkin naisten puolella, eikä tarvitsisi olla kuin juurikin hyvä kumppani. Mutta ehkä se nainen ei sittenkään ole pokaali, hyvin suoritetuista taulunkiinnityksistä, kohteliaasta ovenavauksesta ja ritarimaisesta käytöksestä, joskin ne varmaan lasketaan eduksi. :o)

        On ihan hyvä miehenkin pysähtyä ja miettiä, että minkälaista naista kuvioihin haluaisi ja että minkälaiset ajatuksenkulut hällä on yms. Ettei ihan kuka tahaansa ripsien räpsyttelijä olisi. :oD

        No tohon voi todeta, että vähemmistöt on aina ne äänekkäimmät, niin mankujaa kyllä riittää, somessa ja baarissa 😂


    • Anonyymi

      No, kyllä sen vain tietää. :)

    • Anonyymi

      Siitä, ettei minun tarvitse kysellä sitä.

    • Anonyymi

      Ihan jo siitäkin, että eräs mies sanoi tänään minulle, että olen hyvä ihminen ja katseli minua pitkään ja hyväksyvästi. Kohta hän sanoi, ettei ole saanut pillua moneen vuoteen. ihan tällaisista arkipäivän pienistä tilanteista. ;)

    • Anonyymi

      Haluttu? Onko se tärkeää? Jos mun pitäisi vakuutella toiselle hänen olevansa haluttu, niin en minä luultavasti kokisi häntä enää haluttavaksi. Joku mua tuossa ahdistaa, itsekeskeisyys? Minä olen olemassa ilman toisten arvosteluakin.

      Tarpeellinen on hyvä sana , jos miettii asemaa yhteiskunnan kautta. Se tuntuu paremmalta.

      Kaikki me olemme korvattavissa, hyvin tai vähemmän hyvin. Silti haluamme pitää kuvitelmamme siitä että olemme poikkeuksellisen erityisiä.

      Ystävät ja läheiset tietävät olevansa mulle tärkeitä. Tiedän olevani heille. Ei siihen mitään sirkustemppuja tarvita, jos käy jonkun kanssa kaupoilla ja syömässä, mutten siihen kaikkien kanssa lähde.

      xLiner

      • Anonyymi

        "Jos mun pitäisi vakuutella toiselle hänen olevansa haluttu, niin en minä luultavasti kokisi häntä enää haluttavaksi."

        Liian tarvitseva ihminen. Syö energian ympäriltään. Elää toisten tuulella. Aikuiselta odottaisin jonkinlaista henkistä kypsyyttä. Tuossa suhteessa ei ole tasa-arvoa kahden aikuisen välillä, kun toiselle jää vanhemman rooli.

        Toimisikohan jos olisi kaksi samalla tavalla kipuilevaa ihmistä? Vai olisiko sitten moninkertainen ongelma?

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos mun pitäisi vakuutella toiselle hänen olevansa haluttu, niin en minä luultavasti kokisi häntä enää haluttavaksi."

        Liian tarvitseva ihminen. Syö energian ympäriltään. Elää toisten tuulella. Aikuiselta odottaisin jonkinlaista henkistä kypsyyttä. Tuossa suhteessa ei ole tasa-arvoa kahden aikuisen välillä, kun toiselle jää vanhemman rooli.

        Toimisikohan jos olisi kaksi samalla tavalla kipuilevaa ihmistä? Vai olisiko sitten moninkertainen ongelma?

        xLiner

        Pitäisi kyetä tulemaan toimeen itsensä kanssa ja itsekseen. Tietynlainen omavaraisuus monilta kanteilta.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos mun pitäisi vakuutella toiselle hänen olevansa haluttu, niin en minä luultavasti kokisi häntä enää haluttavaksi."

        Liian tarvitseva ihminen. Syö energian ympäriltään. Elää toisten tuulella. Aikuiselta odottaisin jonkinlaista henkistä kypsyyttä. Tuossa suhteessa ei ole tasa-arvoa kahden aikuisen välillä, kun toiselle jää vanhemman rooli.

        Toimisikohan jos olisi kaksi samalla tavalla kipuilevaa ihmistä? Vai olisiko sitten moninkertainen ongelma?

        xLiner

        Ajattelen hyvin pitkälti kuten sinä tämän homman. Kiteytit minusta hyvin. 🙂👍
        En jaksaisi liian tarvitsevaa ihmistä, siksi mm. olen eronnut. En halua olla äippä kuin lapsilleni.

        Entinen Eivori


      • Ei tässä kysytty, miten näytät toiselle haluamisesi vaan miten koet haluttavuutesi. 😄

        Sulle on sattunut kunnon takiaisia, mistä oot sasnut tuon järkyn trauman. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ei tässä kysytty, miten näytät toiselle haluamisesi vaan miten koet haluttavuutesi. 😄

        Sulle on sattunut kunnon takiaisia, mistä oot sasnut tuon järkyn trauman. 😁

        Vastasin, että olen olemassa ilman toisten arvosteluakin (ja tarkoitin sitä haluttavuutta). Kyseenalaistin sen tärkeyden yleensäkin. Sulle se on ilmeisen tärkeää, mulle ei. Ei se käy ajatuksissa. Ehkä aika itsekästä ja pinnallistakin? Tai ei välttämättä, mutta jos elämä pyörii oman haluttavuuden ympärillä niin, no, minusta se olisi aika kamalaa.

        Noita toisten eväillä käyviä on ihan joka paikassa.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelen hyvin pitkälti kuten sinä tämän homman. Kiteytit minusta hyvin. 🙂👍
        En jaksaisi liian tarvitsevaa ihmistä, siksi mm. olen eronnut. En halua olla äippä kuin lapsilleni.

        Entinen Eivori

        Tuollaisia löytyy välillä työpaikoiltakin...

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuollaisia löytyy välillä työpaikoiltakin...

        xLiner

        No mä oon jo huomannut, että tää jakaa sopivasti porukan.

        Mutta tälläinen ihminen kuin mä oon, tuotan sen toisen huomioimisen sen kummempia ajattelematta, että se olisi suoritus. Mutta kaipaan sellaista vaiutusta myös, tai en saa suhteesta sitä mitä toivon.

        Niin se vaan on. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No mä oon jo huomannut, että tää jakaa sopivasti porukan.

        Mutta tälläinen ihminen kuin mä oon, tuotan sen toisen huomioimisen sen kummempia ajattelematta, että se olisi suoritus. Mutta kaipaan sellaista vaiutusta myös, tai en saa suhteesta sitä mitä toivon.

        Niin se vaan on. 🙂

        Toivottavasti löytyy sulle sopiva ihminen. Kaikille ei käy kaikki 😅

        Ja ihan irtonaisena muuhun asiaan, maailmankaikkeudesta löytyy sittenkin toivoa. Että joku näkee, uskaltaa ja välittää. Lähetän kiitokseni kosmokseen kaikille hyville voimille, ja toivon että pahin tapauksesta ehkä seuraava draama jäisi tapahtumatta. 🙏

        xLiner


    • Anonyymi

      En mistään, olen nihkeä ja suppea ihminen

    • Anonyymi

      Mä ajattelen tätä vähän laajemmin kuin pelkkänä seksuaalisena haluttuutena, sillä mulle samat lainalaisuudet toimivat kaikessa haluttuudessa, vaikka ilmenemismuodot ovatkin erilaisia.

      Minusta on helpompaa kertoa sellaisia asioita, jotka saavat minut tuntemaan itseni ei toivotuksi/halutuksi (seuraksi). Sen haluttuuden voi (ainakin minulle) osoittaa hyvin monella eri tavalla, mutta tietyt tavat saavat aina tuntemaan olevani "persona non grata" tai ainakin täysin yhdentekevä. Ehdottomasti suurin tekijä itselleni on huomioonottamattomuus. Se että ei oikeastaan juuri ikinä ota toisen toiveita ja tarpeita huomioon, vie hyvin tehokkaasti tunteen haluttuudesta. Itseäni ei esimerkiksi häiritse se, jos parisuhteessa toinen osapuoli ei itse tule halaamaan tai oma-aloitteisesti anna suukkoa muuten vaan. Tuo ei ole kaikille luontevaa, mutta jos reaktio minun antamaani, ei seksiin johtavaksi tarkoitettuun, halaukseen on aina täydellinen reagoimattomuus tai pahimmillaan pois työntäminen, niin viesti on minulle hyvin selvä. Myös sellainen jatkuva vain toisen pillin mukaan hyppääminen ja sen odottaminen, että hypätään aina toisen pillin mukaan ja että toisen mielipidettä ei edes kysytä tai jos kysytäänkin niin vain muodon vuoksi tai jättäen se kokonaan huomiotta, vaikka sen toisi kysymättä esille, luo minulle tunteen siitä, että minä ihmisenä olen siinä ihmissuhteessa yhdentekevä. Kuunteleminen tai kuuntelemattomuus, rekisteröikö toinen lainkaan mitä hänelle on sanottu tai että ylipäänsä on edes sanottu jotakin. Jokin reaktio, edes örähdys, joka osoittaa, että joo kuulin ja rekisteröin, että sanoit tuon ja tuon lisäksi on tietysti oleellista, että sen myös oikeasti rekisteröi ja kuuli. Tai jos ei kuullut, eikä pystynyt rekisteröimään, niin ottaa sen verran huomioon, että kysyy mitä sä sanoit, kun en mä pystynyt siinä hetkessä kuuntelemaan/keskittymään. Nuo ovat lopulta hyvin pieniä juttuja, joista itselleni käy ilmi onko minulla mitään väliä, vai eikö ole.

      • Anonyymi

        Unohdin tuosta vastauksestani yhden jutun, jonka eron olen ihmisten välillä ennenkin huomannut. Tässäkin on muutama henkilö tuonut esille se, että haluavat kokea olevansa tarvittu. Itse taas en halua kokea, että minun seurassani ollaan tarpeen vuoksi, poislukien alaikäinen lapseni ja muutoinkin sellaiset, jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan. Jos puhutaan parisuhteesta tai vaikka ystävyyssuhteista, niin en missään tapauksessa halua suhdetta, joka perustuu tarpeeseen. Halua, että kanssani ollaan, koska halutaan olla juuri minun kanssa, ei joniin tarpeen vuoksi. Tarpeensa voi täyttää jollakulla toisellakin henkilöllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohdin tuosta vastauksestani yhden jutun, jonka eron olen ihmisten välillä ennenkin huomannut. Tässäkin on muutama henkilö tuonut esille se, että haluavat kokea olevansa tarvittu. Itse taas en halua kokea, että minun seurassani ollaan tarpeen vuoksi, poislukien alaikäinen lapseni ja muutoinkin sellaiset, jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan. Jos puhutaan parisuhteesta tai vaikka ystävyyssuhteista, niin en missään tapauksessa halua suhdetta, joka perustuu tarpeeseen. Halua, että kanssani ollaan, koska halutaan olla juuri minun kanssa, ei joniin tarpeen vuoksi. Tarpeensa voi täyttää jollakulla toisellakin henkilöllä.

        Ei ihan noin kirjaimellisesti tarvittu. 😅

        Ei aina tarvitse tarvita mitään. Ei mennä ääripäihin.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ihan noin kirjaimellisesti tarvittu. 😅

        Ei aina tarvitse tarvita mitään. Ei mennä ääripäihin.

        Entinen Eivori

        Tuo on minun kokemukseni. Tarpeen voi korvata kenellä vaan. En ole kiinnostunut riippuvuussuhteesta, vaan vapaaehtoinen, omaan haluun perustuva suhde on minun juttuni. Mä en tarvitse silleen ketään, vaan pärjäönnihan itseksenikin. Ainoastaan se, että joku herättää minussa halun olla juuri hänen kanssaan vaikkapa yatävyyssuhteessa, saa minut olla ystävyyssuhteessa sen ihmisen kanssa. Mulle halu olla toisen kanssa on se kestävä pohja, sillä mun rakkauteni ja välittämiseni ovat kestävää laatua. Mä ymmärrän sen, että monille muille taas halu on sellainen tuuliviiritunne, että tänään tuota ja huomenna jotain muuta, mutta mulle se ei ole. Mulle tarve on tilanne, jossa voin aina löytää jonkin korvaavan ratkaisun. Ongelmien ja tarpeiden ratkominen on minulle äärimmäisen helppoa.


      • Erittäin hyvä kirjoitus.
        Tuli hyvin läpi tuosta sellainen läsnäolevuus.

        Muistan kun käbin yksillä treffeillä ja eräs upea nainen tuli ja valtasi koko tilan. Hänestä huokui sellainen läsnäolo, että itsellä silloin oli jopa vaikeaa olls siinä, mutta hän halusi olla siinä minua varten.

        Jotkut kokee, että aina pitäisi olla sitä ja tätä....ei tarvitse, mutta sitten kun on läsnä, niin on kanssa.


      • Disseisback
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on minun kokemukseni. Tarpeen voi korvata kenellä vaan. En ole kiinnostunut riippuvuussuhteesta, vaan vapaaehtoinen, omaan haluun perustuva suhde on minun juttuni. Mä en tarvitse silleen ketään, vaan pärjäönnihan itseksenikin. Ainoastaan se, että joku herättää minussa halun olla juuri hänen kanssaan vaikkapa yatävyyssuhteessa, saa minut olla ystävyyssuhteessa sen ihmisen kanssa. Mulle halu olla toisen kanssa on se kestävä pohja, sillä mun rakkauteni ja välittämiseni ovat kestävää laatua. Mä ymmärrän sen, että monille muille taas halu on sellainen tuuliviiritunne, että tänään tuota ja huomenna jotain muuta, mutta mulle se ei ole. Mulle tarve on tilanne, jossa voin aina löytää jonkin korvaavan ratkaisun. Ongelmien ja tarpeiden ratkominen on minulle äärimmäisen helppoa.

        Hyvä vaan, että tulee pohdintaa. 🫠


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ihan noin kirjaimellisesti tarvittu. 😅

        Ei aina tarvitse tarvita mitään. Ei mennä ääripäihin.

        Entinen Eivori

        Minusta siinä ei ollut mitään sen ihmeemmin kirjaimellista. Tarve on tarvetta, ei se liity ainakaan minulla mitenkään sanaan "aina". Ihminen tarvitsee vettä, ihminen tarvitsee ruokaa, mutta ei ihminen yleensä silti juo ja syö 24/7.


    • Anonyymi

      Siitä ku mummot vahtaa.

    • Anonyymi

      Miten hyvin he, jotka haluaa olla haluttuja kestää torjuntaa? Mutuilen, että kohtalaisen huonosti, kun siitä ottaa nokkiinsa?

      En itse jaksaisi loukkaantujaa kovin kauaa katsella.

      Entinen Eivori

      • Anonyymi

        Minä ainakin kestän sitä erittäin hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä ainakin kestän sitä erittäin hyvin.

        Hyvä, kun itse olen törmännyt tuollaiseen, ettei kestä. Vaan ottaa itkupotkuraivarit. Se on jo liian lapsellista sietää.

        Varmasti on yksilöllisiä eroja.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, kun itse olen törmännyt tuollaiseen, ettei kestä. Vaan ottaa itkupotkuraivarit. Se on jo liian lapsellista sietää.

        Varmasti on yksilöllisiä eroja.

        Entinen Eivori

        Kun pitäisi aina mennä sen haluamista haluavan mielen mukaan. Tai hän kokee ettei hänestä välitetä. Lisäys.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, kun itse olen törmännyt tuollaiseen, ettei kestä. Vaan ottaa itkupotkuraivarit. Se on jo liian lapsellista sietää.

        Varmasti on yksilöllisiä eroja.

        Entinen Eivori

        Kyllähän samanlaisia on myös noissa tarvetta korostavissa. Itse olen törmännyt usein tuollaisiin. Esimerkkinä anoppini, joka tekee kotihommia marttyyrinotteella ja saa itkupuuskan, jollei häntä "tarvita". Helvetin rasittavaa sekin on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun pitäisi aina mennä sen haluamista haluavan mielen mukaan. Tai hän kokee ettei hänestä välitetä. Lisäys.

        Entinen Eivori

        Pahinta laatua ovat ne, jotka vielä alkaa marttyyriksi, kun olen sun takia tehny niiiiin paljon ja sä mua noin tylysti kohtelet, etkä halua minua kun minä haluan sinua. Joo voisi suksia suolle oitis. Se ei ole vilpitöntä tykkäämistä, jos aletaan uhrina kelaamaan omia vaivannäköjä haluamisen palkkio mielessä.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun pitäisi aina mennä sen haluamista haluavan mielen mukaan. Tai hän kokee ettei hänestä välitetä. Lisäys.

        Entinen Eivori

        Minun kokemukseni on täysin päinvastainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän samanlaisia on myös noissa tarvetta korostavissa. Itse olen törmännyt usein tuollaisiin. Esimerkkinä anoppini, joka tekee kotihommia marttyyrinotteella ja saa itkupuuskan, jollei häntä "tarvita". Helvetin rasittavaa sekin on.

        Totta. Itse taas olisin mieluiten useinmiten tarpeetonkin. Niin ettei kukaan tarvi minua mihinkään, se on auvoisin olotila. Mutta toiseksi parasta on olla tarpeellinen. Ei niin että on pakko olla 24/7 tarvittu, kuten anopillasi, vaan hetkittäin.

        Itse en jaksa olla aina olemassa muita varten ja vituttaa avuttomuus silloin etenkin.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta. Itse taas olisin mieluiten useinmiten tarpeetonkin. Niin ettei kukaan tarvi minua mihinkään, se on auvoisin olotila. Mutta toiseksi parasta on olla tarpeellinen. Ei niin että on pakko olla 24/7 tarvittu, kuten anopillasi, vaan hetkittäin.

        Itse en jaksa olla aina olemassa muita varten ja vituttaa avuttomuus silloin etenkin.

        Entinen Eivori

        Omalla kohdallani tarvittu ei ole eikä tarkoita pakkoa, pakottavaa tarvetta, vaikka jotkut tulkitsee sen niin äärimmäisesti. Ja väärin silloin, kun kyse ei ole pakottavasta tarpeesta olla tarvittu jatkuvasti. Siksi kun se tulkitaan äärimmäisesti, siitä tulee äkkiä mörkö.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omalla kohdallani tarvittu ei ole eikä tarkoita pakkoa, pakottavaa tarvetta, vaikka jotkut tulkitsee sen niin äärimmäisesti. Ja väärin silloin, kun kyse ei ole pakottavasta tarpeesta olla tarvittu jatkuvasti. Siksi kun se tulkitaan äärimmäisesti, siitä tulee äkkiä mörkö.

        Entinen Eivori

        En koe olevani missään korvaamaton, niin egoisti en ole. Edes tarvittuna.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahinta laatua ovat ne, jotka vielä alkaa marttyyriksi, kun olen sun takia tehny niiiiin paljon ja sä mua noin tylysti kohtelet, etkä halua minua kun minä haluan sinua. Joo voisi suksia suolle oitis. Se ei ole vilpitöntä tykkäämistä, jos aletaan uhrina kelaamaan omia vaivannäköjä haluamisen palkkio mielessä.

        Entinen Eivori

        Tuohan on juuri sitä miten sellaiset toimivat, joiden tarvitsee kokea olevansa tarpeellinen. Tai noin ainakin minun kokemukseni mukaan. Eivät tietenkään kaikki, kuten ei missäön asiassa mutta tuohon taipuvaiset tarpeellisuusriippuvaiset henkilöt. Resilienssin puutetta, lyhytjänteisyyttä, dranaattinen temperamentti, jonkinlaista läheisriippuvuutta jne. Ihan yhtälailla tarpeellisuudentunteen tarvettaan korostava voi olla epäitsenäinen ja haluun perustuvaa suhdetta korostava taas voi olla hyvin itsenäinen. Ei näillä ominaisuuksilla ole riippuvuussuhdetta toisiinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omalla kohdallani tarvittu ei ole eikä tarkoita pakkoa, pakottavaa tarvetta, vaikka jotkut tulkitsee sen niin äärimmäisesti. Ja väärin silloin, kun kyse ei ole pakottavasta tarpeesta olla tarvittu jatkuvasti. Siksi kun se tulkitaan äärimmäisesti, siitä tulee äkkiä mörkö.

        Entinen Eivori

        Mä taas en jaksa yhtään, enkä koskaan ruokkia toisen tarvittuudentunnetta. Jos tarvitsen jotakin, niin ratkon ja teen ihan itse, täysin miettimättä koko asiaa. Se on kylmä tosiasia, että mun seurassani voi toisille tulla tunne, etyä en tarvitse heitä yhtään mihinkään. Sen mä taas ruokin ihan mielelläni sitä tunnetta, että toinen on haluttu, ja minä haluan olla siinä ja hänen kassaan, vaikkei mulla olekaan hänelle yhtään mitään tarvetta. Vaikkapa nyt parisuhde on mulle "luksustuote", vähän silleen hankala monin tavoin, vaatii panostamista ja likipitäen totaalisen tarpeeton asia noin käytännössä, mutta kun haluan olla sen henkilön kanssa, niin olen valmis näkemään sen lisävaivan hänen vuokseen.

        Mä en osaa edes kuvitella sellaista tarvetta, että suostuisin kestämään henkilöä, jonka kanssa en halua olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahinta laatua ovat ne, jotka vielä alkaa marttyyriksi, kun olen sun takia tehny niiiiin paljon ja sä mua noin tylysti kohtelet, etkä halua minua kun minä haluan sinua. Joo voisi suksia suolle oitis. Se ei ole vilpitöntä tykkäämistä, jos aletaan uhrina kelaamaan omia vaivannäköjä haluamisen palkkio mielessä.

        Entinen Eivori

        Se on sitä vaihtokauppaa silloin, mistä "helmiä sioille" pitkän ketjun sai aikaan. Arvoista. Minusta marttyyrius on helvetin huonojen arvojen summa. Ei pyyteetöntä eikä vilpitöntä, itsekästä pelkästään.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta. Itse taas olisin mieluiten useinmiten tarpeetonkin. Niin ettei kukaan tarvi minua mihinkään, se on auvoisin olotila. Mutta toiseksi parasta on olla tarpeellinen. Ei niin että on pakko olla 24/7 tarvittu, kuten anopillasi, vaan hetkittäin.

        Itse en jaksa olla aina olemassa muita varten ja vituttaa avuttomuus silloin etenkin.

        Entinen Eivori

        Siksi en kaipaa sosialisointiakaan, kaveripiirejä kun saan olla tarpeeton heistä ja heille. 😅

        Riittää, että pomo ja työni lapset perheineen tarvii panokseni ja perheeni kotona. Muitten tarpeita ei kiinnosta edes kuunnella. En ole käytettävissä, olen mielummin tarpeeton kaikille muille.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä taas en jaksa yhtään, enkä koskaan ruokkia toisen tarvittuudentunnetta. Jos tarvitsen jotakin, niin ratkon ja teen ihan itse, täysin miettimättä koko asiaa. Se on kylmä tosiasia, että mun seurassani voi toisille tulla tunne, etyä en tarvitse heitä yhtään mihinkään. Sen mä taas ruokin ihan mielelläni sitä tunnetta, että toinen on haluttu, ja minä haluan olla siinä ja hänen kassaan, vaikkei mulla olekaan hänelle yhtään mitään tarvetta. Vaikkapa nyt parisuhde on mulle "luksustuote", vähän silleen hankala monin tavoin, vaatii panostamista ja likipitäen totaalisen tarpeeton asia noin käytännössä, mutta kun haluan olla sen henkilön kanssa, niin olen valmis näkemään sen lisävaivan hänen vuokseen.

        Mä en osaa edes kuvitella sellaista tarvetta, että suostuisin kestämään henkilöä, jonka kanssa en halua olla.

        Sehän on mahtaavaa, jos et tarvitse. Minua taas on aina tarvittu, joten se on jäänyt päälle. 😄

        Sitä päivää odotellessa, kun kukaan ei tarvitse eikä halua. ❤️

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sehän on mahtaavaa, jos et tarvitse. Minua taas on aina tarvittu, joten se on jäänyt päälle. 😄

        Sitä päivää odotellessa, kun kukaan ei tarvitse eikä halua. ❤️

        Entinen Eivori

        Täälläkin kun joskus joku minua kehuu tai ylistää, onneksi harvoin. Tulee äkkiä tunne, mitä se minusta haluaa? Yleensä ihmiset takertuu ihmisiin joista he pitää ja minua se ahdistaa. Koska kohta hekin on jotain vailla....

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täälläkin kun joskus joku minua kehuu tai ylistää, onneksi harvoin. Tulee äkkiä tunne, mitä se minusta haluaa? Yleensä ihmiset takertuu ihmisiin joista he pitää ja minua se ahdistaa. Koska kohta hekin on jotain vailla....

        Entinen Eivori

        On aina kiva kun huomaa heidän löytävän uudet suosikit, joita hypettää. 😛

        Helpotus. Nyt multa ei ooteta mitään, huh huh. 😅👍

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siksi en kaipaa sosialisointiakaan, kaveripiirejä kun saan olla tarpeeton heistä ja heille. 😅

        Riittää, että pomo ja työni lapset perheineen tarvii panokseni ja perheeni kotona. Muitten tarpeita ei kiinnosta edes kuunnella. En ole käytettävissä, olen mielummin tarpeeton kaikille muille.

        Entinen Eivori

        Mä taas toisinaan tykkään ja toisinaan en. Sosiaaliset tilanteet ovat pieninä annoksina minusta ihan mukavia, mutta ne vievät minulta jumalattomasti energiaa. Mäkään en kuitenkaan tosiaan halua olla "tarpeellinen" kenellekään sellaiselle, joka osaa itsekin pitää huolen itsestään. Teen kyllä mielelläni toisille kivoja juttuja, omasta halustani ja ilahduttaakseni, osoittaakseni toiselle, että hän on "haluttu". Toisinaan mun pitää jopa tietoisesti rajoittaa tuota puolta itsessäni. 😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä taas toisinaan tykkään ja toisinaan en. Sosiaaliset tilanteet ovat pieninä annoksina minusta ihan mukavia, mutta ne vievät minulta jumalattomasti energiaa. Mäkään en kuitenkaan tosiaan halua olla "tarpeellinen" kenellekään sellaiselle, joka osaa itsekin pitää huolen itsestään. Teen kyllä mielelläni toisille kivoja juttuja, omasta halustani ja ilahduttaakseni, osoittaakseni toiselle, että hän on "haluttu". Toisinaan mun pitää jopa tietoisesti rajoittaa tuota puolta itsessäni. 😂

        Nojoo, oikeestaan kyllä mullakin noin on. Rehellisyyden nimissä, että joskus tykkään sosialisoida. Jos ihmiset on sellaisia avoimia ja vuorovaikutus sujuu, eikä kukaan takerru. 😅

        Juu, toi olis paha olla haluttu, niin että heikottaa. Kultainen keskitie? 😉

        Täytyy lähteä töihin, askarrellaan joulujuttuja ja liikuntaa salissa, täällä nimittäin sataa, mukavaa päivää. 🙂

        Entinen Eivori


      • Torjumisenkin voi tehdä monella tavalla.

        En minä voi kaikille olla läsnä yhtäaikaa. Joskus tarvitsen omaa aikaakin esinerkiksi, joten torjuisin silloin muut. Mutta tykkään sanoa sen ääneen. Ja sanon palaavani asiaan heti, kun on aikaa. En torju ihmistä, vaan ajankohdan. Siinä on aikamoinen ero.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nojoo, oikeestaan kyllä mullakin noin on. Rehellisyyden nimissä, että joskus tykkään sosialisoida. Jos ihmiset on sellaisia avoimia ja vuorovaikutus sujuu, eikä kukaan takerru. 😅

        Juu, toi olis paha olla haluttu, niin että heikottaa. Kultainen keskitie? 😉

        Täytyy lähteä töihin, askarrellaan joulujuttuja ja liikuntaa salissa, täällä nimittäin sataa, mukavaa päivää. 🙂

        Entinen Eivori

        Oikeastaan tuo ei ollut se syy miksi joudun rajottamaan, vaan se, että ihminen tottuu kauhean nopeasti sellaiseen mikä on tavallista ja alkaa helposti olettaa, odottaa ja pitää selviönä.


      • Disseisback kirjoitti:

        Torjumisenkin voi tehdä monella tavalla.

        En minä voi kaikille olla läsnä yhtäaikaa. Joskus tarvitsen omaa aikaakin esinerkiksi, joten torjuisin silloin muut. Mutta tykkään sanoa sen ääneen. Ja sanon palaavani asiaan heti, kun on aikaa. En torju ihmistä, vaan ajankohdan. Siinä on aikamoinen ero.

        Niin ja itse jos suhteessa koen tökeröä torjuntaa, mihin ei tule mitään fiksua selitystä, tarkoittaa sitä, että olen liikaa siinä. Kyllä se pitemmän päälle kääntää sukset toiseen suuntaan.

        En minä siitä pillastu, mutta tiedän, etten ole haluttu. Tai sitten olen tekemisissä ihmisen kanssa, jolta puuttuu empatia.

        Toimin kuten itsekin haluaisin, että mua kohtaan toimitaan, että odotan sitten, että hän tulee kun on ottanut oman aikansa...en mökötä, vaan annan tilaa...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Torjumisenkin voi tehdä monella tavalla.

        En minä voi kaikille olla läsnä yhtäaikaa. Joskus tarvitsen omaa aikaakin esinerkiksi, joten torjuisin silloin muut. Mutta tykkään sanoa sen ääneen. Ja sanon palaavani asiaan heti, kun on aikaa. En torju ihmistä, vaan ajankohdan. Siinä on aikamoinen ero.

        On siinä ero. Itse taas torjun joskus ihmisetkin. En kertakaikkiaan aina halua palata asiaan edes myöhemmin.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan tuo ei ollut se syy miksi joudun rajottamaan, vaan se, että ihminen tottuu kauhean nopeasti sellaiseen mikä on tavallista ja alkaa helposti olettaa, odottaa ja pitää selviönä.

        Tottuu juu. Poistottuminen voi olla vaikeaa.

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        On siinä ero. Itse taas torjun joskus ihmisetkin. En kertakaikkiaan aina halua palata asiaan edes myöhemmin.

        Entinen Eivori

        Joskus on torjuttavskin myös ihminen. 🙂


      • On eri asia torjua esim yksittäinen seksiehdotus, kuin torjua kumppani henkisesti. Minä en loukkaannu yhtään, vaikkei mies haluaisi seksiä juuri tällä hetkellä. Torjua voi kuitenkin niin monella eri tavalla. Jos torjunta sisältää henkisen selän kääntämisen, niin takuulla se loukkaa.


    • Anonyymi

      nuodena aikuisena, oikein tiedä omaa asemaa, niin se arviodaan ympäristöstä,

      • Anonyymi

        Niin monet tekee vielä vanhemmallakin iällä. Mikä on sääli, koska itsestähän se luottamus pitäisi kummuta eikä ympäristöstä.

        Entinen Eivori


      • Eli vanhempana voi mennä johonkin salibandyjoukkueeseen penkille vaan istumaan, eikä tarvitse välittää, puhuuko sinulle kukaan mitään ja syöttääkö kentällä, vai oletko vaan ilmaa?

        Kotona rakastelet vaimon kanssa ja hän haukottelee ja kysyy kesken kaiken, että pitäiskö tuo katto maalata?

        Tai kun ehdotat seksiä, niin vetää housut kinttuun, pyllistää ja sanoo, että nopeesti sit, kohts alkaa tempparit.

        Jos on vahva näkemys itsestä, eihän noi pitäis vaikuttaa omaan kuvaan itsestä sitten. 😃


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Eli vanhempana voi mennä johonkin salibandyjoukkueeseen penkille vaan istumaan, eikä tarvitse välittää, puhuuko sinulle kukaan mitään ja syöttääkö kentällä, vai oletko vaan ilmaa?

        Kotona rakastelet vaimon kanssa ja hän haukottelee ja kysyy kesken kaiken, että pitäiskö tuo katto maalata?

        Tai kun ehdotat seksiä, niin vetää housut kinttuun, pyllistää ja sanoo, että nopeesti sit, kohts alkaa tempparit.

        Jos on vahva näkemys itsestä, eihän noi pitäis vaikuttaa omaan kuvaan itsestä sitten. 😃

        Juuri noiden syiden takia joukkuelajit lopetetaan ajoissa ja pitkissä liitoissa hommataan rakastajatar / rakastaja.
        Niin pysyy itsetunto kunnossa.


    • Anonyymi

      Opettelet lukemaan ajatuksia mikä taas ei ole mitenkään mahdollista ennen kuin ajatukset on kirjoitettu paperille tai jonnekkin tekstimuotoon ajatukset kun ei muutoin ole sellaisessa muodossa ettäkö niitä olisi mahdollista lukea

    • Anonyymi

      Yo, lemme drop some street wisdom on dis, fam. Being wanted? Dat’s like havin’ dat top-tier swag—ya know when ya got it, ‘cause da vibe don’t lie. Here’s how you know you be da hot sauce in dis cold world:
      How ya know you wanted?

      Eyes don’t fake. If dey lookin’ at ya like you da next big ting, you know what’s up. Dat stare? It’s speakin' louder than words.
      They hit you first. Calls, texts, random check-ins—if dey comin’ to you, you da prize. No chasing needed, king/queen.
      Energy match. You throw a lil’ heat, dey throwin’ flames back. Dat’s mutual, no cap.

      How ya wanna feel it?

      Man, everybody got dey own flavor, but real talk:

      Respect first. Ain’t no love in dis game without respect. They gotta see you as more than just a flex.
      Action talks. Forget sweet words if dey ain’t movin’. Show me wit’ time, wit’ loyalty, wit’ ride-or-die vibes.
      Make me feel untouchable. Like I’m dey world, and dey ain’t lookin' nowhere else. Dat’s dat power move.

      Ayo, listen. Being wanted ain’t just 'bout looks or moves. It’s how dey make you FEEL inside. Like you got da juice, da sauce, and dey tryna sip on dat forever. You keep it real, dey’ll keep it real back—or dey ain’t worth yo time. 💯

      • That eye thing is good by the way! The eyes tell if there is a person in it. 🙂


    • Tiedän olevani erittäin haluttu, kun kavereillani on hajonnut jokin laite.

    • Anonyymi

      Minusta sun kannattaa seuraavaan naiseen tutustuessa jo puhua tästä haluttavuus asiasta, koska se on ollut edellisten parin suhteen surma, ehkä ihan turhaan ja täysin oman itsesi epävarmuudesta johtuen.

      Nyt kun puhut heti miten haluat sinulle näytettävän halua, ei se jää epäselväksi. Mutta varaudu ettei sittenkään kaikki mene kuin Strömsössä, sillä toisellakin on erilaisia tarpeita ja päiviä mielialoineen, jotka sun pitää jaksaa jos rakastat. Sitä on parisuhteet, kestävät sellaiset. Myötätuntoa ja kyllä joskus uhrautumista, myönnytyksiä ja kompromisseja. Ei marttyyrina eroamista. 😊👍

      Entinen Eivori

      • Anonyymi

        Enkä halua loukata, mutta minusta Disse oot joskus liian herkkähipiäinen, liian itsekäs ja toisinaan marttyyri. Nämä tullu mieleen sun jutuista. Oot ihana joo, mutta varmasti myös rasittava ja ärsyttävä mimosa toisinaan. Toisellakin on sietämistä sinussa. 😄

        Entinen Eivori


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enkä halua loukata, mutta minusta Disse oot joskus liian herkkähipiäinen, liian itsekäs ja toisinaan marttyyri. Nämä tullu mieleen sun jutuista. Oot ihana joo, mutta varmasti myös rasittava ja ärsyttävä mimosa toisinaan. Toisellakin on sietämistä sinussa. 😄

        Entinen Eivori

        Luulen, että Xlinerilla tökkäs simmuun sama, että oot toisinaan kovin minä minä. Minä haluan, kysy toiselta mitä hän haluaa ja unohda hetkeksi se mitä sinä haluat. Anna muittenkin haluta. Tuomitsematta, muokkaamatta, olettamatta jne. 😊👍

        Entinen Eivori


      • Olen mä osannut näistä puhuakin. Heti kättelyssä.

        Ja alkuun kaikki yleensä toimiikin. Varmaan hormoonimyrskyllä. Puoli vuotta riittää sitä hujakkaa ja sitten hiipuu.

        Eikä minusta suhde tarvitse ollakaan sitä yltäkylläistä purppurahöttöä, mutta sitten sellainen ns. "vuoroveto" pitää "moottorin" käynnissä. Mutta sitä ei ole mun kohdalle osunut.

        Tuota ns. "vuorovetoa" ilmenee muutaman kaverin/ystävän kanssa. Se ei ole siis tarkkaa vuorovetoa, mutta luultavasti sellaista, että kumpikin siitä suhteesta saa jotain enempi, kuin itse siihen laittaa. Työpaikallakin on siivousvuoro. Jos jokainen tekisi suht samat, ei kenenkään tarvitsisi tehdä liikoja. Mutta jos ykdikin jättää siivouksensa väliin, on seuraavalla edessä tuplatyö. Ja tuo on nakertanut tuolla työpaikalla ilmapiiriä 11 vuotta. Ja 1/4 työporukasta saa aikaan sen, että 3/4 vähintään kiukkuaa tuon yhden laiskuudesta.

        Itsekin välillä mainitset epäsuhdasta kotosalla. Mä katselin sellaista 18 vuotta aikoinaan. Ja katsoin liian pitkään. Enää en aio katsella, kun ei tarvitse.

        Niin ja voipi olla, että olen traumoineni liian tarkka ja herkkä tavalliseen suhteeseen, joten siksipä sellainen ei napostelekaan enää. Jos jotain joskus tulee, niin se on ainakin alkuun hyvin sovittu suhde, missä opetellaan olemaan yhdessä pikkuhiljalleen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luulen, että Xlinerilla tökkäs simmuun sama, että oot toisinaan kovin minä minä. Minä haluan, kysy toiselta mitä hän haluaa ja unohda hetkeksi se mitä sinä haluat. Anna muittenkin haluta. Tuomitsematta, muokkaamatta, olettamatta jne. 😊👍

        Entinen Eivori

        Tietysti kysyn... mutta en minä täällä ala puhumaankaan, että minkälainen toinen voisi/pitäisi olla... siksi puhun vain minusta.

        En minä nykyään varsinkaan ole mitään kriteerejä toisesta laitellut. Ainoa asia on, että viihdyn hänen seurassa.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Olen mä osannut näistä puhuakin. Heti kättelyssä.

        Ja alkuun kaikki yleensä toimiikin. Varmaan hormoonimyrskyllä. Puoli vuotta riittää sitä hujakkaa ja sitten hiipuu.

        Eikä minusta suhde tarvitse ollakaan sitä yltäkylläistä purppurahöttöä, mutta sitten sellainen ns. "vuoroveto" pitää "moottorin" käynnissä. Mutta sitä ei ole mun kohdalle osunut.

        Tuota ns. "vuorovetoa" ilmenee muutaman kaverin/ystävän kanssa. Se ei ole siis tarkkaa vuorovetoa, mutta luultavasti sellaista, että kumpikin siitä suhteesta saa jotain enempi, kuin itse siihen laittaa. Työpaikallakin on siivousvuoro. Jos jokainen tekisi suht samat, ei kenenkään tarvitsisi tehdä liikoja. Mutta jos ykdikin jättää siivouksensa väliin, on seuraavalla edessä tuplatyö. Ja tuo on nakertanut tuolla työpaikalla ilmapiiriä 11 vuotta. Ja 1/4 työporukasta saa aikaan sen, että 3/4 vähintään kiukkuaa tuon yhden laiskuudesta.

        Itsekin välillä mainitset epäsuhdasta kotosalla. Mä katselin sellaista 18 vuotta aikoinaan. Ja katsoin liian pitkään. Enää en aio katsella, kun ei tarvitse.

        Niin ja voipi olla, että olen traumoineni liian tarkka ja herkkä tavalliseen suhteeseen, joten siksipä sellainen ei napostelekaan enää. Jos jotain joskus tulee, niin se on ainakin alkuun hyvin sovittu suhde, missä opetellaan olemaan yhdessä pikkuhiljalleen.

        Juu, tasatahtiset voisi toimia, mutta mistäs sellasen löytää? Neula heinäsuovassa.

        No minun epäsuhdat ei ole niin pahoja, kun sinun 18 v. suhteessasi, luulen mä. Minä vaan kehtaan sanoa heti ääneen kun vituttaa, toisten kyräillessä vuosia ja kerätessä kuormaa. Silläpä sen kestääkin kai kun ei patoa. Luulen niin.

        Minä luulen, ettei semmosta ihan justiinsa ihmistä tuu löytymään, joudut sopeutuu. Ja traumojakin työstelemään. 🥴

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juu, tasatahtiset voisi toimia, mutta mistäs sellasen löytää? Neula heinäsuovassa.

        No minun epäsuhdat ei ole niin pahoja, kun sinun 18 v. suhteessasi, luulen mä. Minä vaan kehtaan sanoa heti ääneen kun vituttaa, toisten kyräillessä vuosia ja kerätessä kuormaa. Silläpä sen kestääkin kai kun ei patoa. Luulen niin.

        Minä luulen, ettei semmosta ihan justiinsa ihmistä tuu löytymään, joudut sopeutuu. Ja traumojakin työstelemään. 🥴

        Entinen Eivori

        En minäkään usko, että löytyisi ketään, joka kolahtaisi "sukkana sisään". Ihmiset on aina uniikkeja. 😄

        Pitäisikin totutella/opetella tuntemaan se toinen paremmin. Ja varsinkin tälleen, kun on niitä traumoja entisestä elämästä puolin ja toisin.

        Siihen vaan tarvitsee todella avoimen keskusteluyhteyden ja vahvan uskon itseensä ja prlottomuuden kohdata itsensä siinä suhteessa. Ihsn jokainen tulisi huomaamaan itsessään asioita, mitkä ei tunnu kivalta huomata itsessään. Toinen kokee ne paremmin, kuin itse.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        En minäkään usko, että löytyisi ketään, joka kolahtaisi "sukkana sisään". Ihmiset on aina uniikkeja. 😄

        Pitäisikin totutella/opetella tuntemaan se toinen paremmin. Ja varsinkin tälleen, kun on niitä traumoja entisestä elämästä puolin ja toisin.

        Siihen vaan tarvitsee todella avoimen keskusteluyhteyden ja vahvan uskon itseensä ja prlottomuuden kohdata itsensä siinä suhteessa. Ihsn jokainen tulisi huomaamaan itsessään asioita, mitkä ei tunnu kivalta huomata itsessään. Toinen kokee ne paremmin, kuin itse.

        Pyh, oikeaa rakkautta on odottaa ihmisiä pimeällä parkkipaikalla 1.5 tuntia vain sen vuoksi että ne tärkeät ihmiset olisivat onnellisia.
        Olemme tässä elämässä raadollisen elämän tasoittajina, tekemällä läheisille elämästä helpompaa pumpulia. Se vaatii epäitsekkyyttä, et välttämättä saa mitään, paitsi ne tyytyväiset ihmiset viereesi.

        Me "palvelijat, viisaassa mielessä".

        Jos odotat saavasi jotain, pyh. Saat tai et, silti voi aina tehdä toisten elämän onnellisemmaksi. Aikaa se voi ottaa, ennen kuin tuon voi ymmärtää. Parisuhteen hyötysuhde voi olla huonompi mitä polttomoottorin, ja silti se voi hyrrätä ihan hyvin.

        AV

        AV


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        En minäkään usko, että löytyisi ketään, joka kolahtaisi "sukkana sisään". Ihmiset on aina uniikkeja. 😄

        Pitäisikin totutella/opetella tuntemaan se toinen paremmin. Ja varsinkin tälleen, kun on niitä traumoja entisestä elämästä puolin ja toisin.

        Siihen vaan tarvitsee todella avoimen keskusteluyhteyden ja vahvan uskon itseensä ja prlottomuuden kohdata itsensä siinä suhteessa. Ihsn jokainen tulisi huomaamaan itsessään asioita, mitkä ei tunnu kivalta huomata itsessään. Toinen kokee ne paremmin, kuin itse.

        Sehän se, että avoimuus puolin ja toisin, vahva halu vetää yhtäköyttä ja oppia kärsivällisesti tuntemaan toisensa.

        https://youtu.be/EP-zEsS4lJY?si=gehKqQe3-_AL63Aq

        Traumoista tuli mieleen..

        Entinen Eivori


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pyh, oikeaa rakkautta on odottaa ihmisiä pimeällä parkkipaikalla 1.5 tuntia vain sen vuoksi että ne tärkeät ihmiset olisivat onnellisia.
        Olemme tässä elämässä raadollisen elämän tasoittajina, tekemällä läheisille elämästä helpompaa pumpulia. Se vaatii epäitsekkyyttä, et välttämättä saa mitään, paitsi ne tyytyväiset ihmiset viereesi.

        Me "palvelijat, viisaassa mielessä".

        Jos odotat saavasi jotain, pyh. Saat tai et, silti voi aina tehdä toisten elämän onnellisemmaksi. Aikaa se voi ottaa, ennen kuin tuon voi ymmärtää. Parisuhteen hyötysuhde voi olla huonompi mitä polttomoottorin, ja silti se voi hyrrätä ihan hyvin.

        AV

        AV

        Niin, kyllä sinusta näkee selkeästi, että haluat olla vain tuottaja, liittyipä asia mihin vaan.

        Ja mun puolesta ole, mutta minusta ei sellaista saa ja piste.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sehän se, että avoimuus puolin ja toisin, vahva halu vetää yhtäköyttä ja oppia kärsivällisesti tuntemaan toisensa.

        https://youtu.be/EP-zEsS4lJY?si=gehKqQe3-_AL63Aq

        Traumoista tuli mieleen..

        Entinen Eivori

        Toi saattaa olla tänäpäivänä aika kiven alla.... kaikki pitäisi olla just tässä ja heti. 😁


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Olen mä osannut näistä puhuakin. Heti kättelyssä.

        Ja alkuun kaikki yleensä toimiikin. Varmaan hormoonimyrskyllä. Puoli vuotta riittää sitä hujakkaa ja sitten hiipuu.

        Eikä minusta suhde tarvitse ollakaan sitä yltäkylläistä purppurahöttöä, mutta sitten sellainen ns. "vuoroveto" pitää "moottorin" käynnissä. Mutta sitä ei ole mun kohdalle osunut.

        Tuota ns. "vuorovetoa" ilmenee muutaman kaverin/ystävän kanssa. Se ei ole siis tarkkaa vuorovetoa, mutta luultavasti sellaista, että kumpikin siitä suhteesta saa jotain enempi, kuin itse siihen laittaa. Työpaikallakin on siivousvuoro. Jos jokainen tekisi suht samat, ei kenenkään tarvitsisi tehdä liikoja. Mutta jos ykdikin jättää siivouksensa väliin, on seuraavalla edessä tuplatyö. Ja tuo on nakertanut tuolla työpaikalla ilmapiiriä 11 vuotta. Ja 1/4 työporukasta saa aikaan sen, että 3/4 vähintään kiukkuaa tuon yhden laiskuudesta.

        Itsekin välillä mainitset epäsuhdasta kotosalla. Mä katselin sellaista 18 vuotta aikoinaan. Ja katsoin liian pitkään. Enää en aio katsella, kun ei tarvitse.

        Niin ja voipi olla, että olen traumoineni liian tarkka ja herkkä tavalliseen suhteeseen, joten siksipä sellainen ei napostelekaan enää. Jos jotain joskus tulee, niin se on ainakin alkuun hyvin sovittu suhde, missä opetellaan olemaan yhdessä pikkuhiljalleen.

        Äiks... Tuollainen tasapuolinen vuoroveto vaatisi toisen Dissen. Mites tuon nyt pehmeästi ilmaisisi... Ei tule koskaan onnistumaan, täysin mahdotonta, epärealistista haihattelua... Olisko siinä vähän työstämistä?

        Miten olisi peili ♥️? 🤪

        xLiner (juoksee....🏃)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äiks... Tuollainen tasapuolinen vuoroveto vaatisi toisen Dissen. Mites tuon nyt pehmeästi ilmaisisi... Ei tule koskaan onnistumaan, täysin mahdotonta, epärealistista haihattelua... Olisko siinä vähän työstämistä?

        Miten olisi peili ♥️? 🤪

        xLiner (juoksee....🏃)

        No en näkisi mitenkään mahdottomana, kun jujun hiffaava tyyppi osuu kohdilleen.

        Eikä se absoluuttisen tasapuolista tartte olla, mutta edes sinnepäin.

        Oisit lähtenyt aikaisemmin, niin ei tarttis juosta..


    • Anonyymi

      No yksinkertaisesti siitä, kun toinen sanoo ihanaksi ja haluaa olla lähellä kauan. Eipä se paljon muuta tarvitse.

    • Anonyymi

      Näin rankan viikon jälkeen toivon ettei kukaan soita, en halua olla viikonloppuisin haluttu samalla tavalla mitä työviikon aikana.

      AV

      • Pistä äänettömälle...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Pistä äänettömälle...

        Mjoo, tuota en tee. Mutta arkielämässä puhelin soi vähemmän mitä työelämässä.
        Itse soitin töiden jälkeen tärkeille ihmisille "on minun vapaa aika". He ymmärtävät kyllä mistä on kysymys, "nollaamisesta".

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mjoo, tuota en tee. Mutta arkielämässä puhelin soi vähemmän mitä työelämässä.
        Itse soitin töiden jälkeen tärkeille ihmisille "on minun vapaa aika". He ymmärtävät kyllä mistä on kysymys, "nollaamisesta".

        AV

        Mulle työelämäkin on arkielämää... enkä voi pitää työvuorojrn aikaan puhelinta äänettömällä vapaallakaan, kun päivystän.

        Elämä on valintoja.


    • Anonyymi

      Olen kokenut olevani haluttu seksuaalisesti. Tahtoisin kokea olla haluttu.aitona itsenäni. Siksi ottaisin ennemmin eunukin kun porno/panopeten.🤷‍♀️

      • Anonyymi

        Onneksi ikääntyminen armahtaa. Toivottavasti. Yhtäkään pöksyihin vonkaavaa en huoli. Olen ihan ähky koko kuvioon.👎🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi ikääntyminen armahtaa. Toivottavasti. Yhtäkään pöksyihin vonkaavaa en huoli. Olen ihan ähky koko kuvioon.👎🤷‍♀️

        En koe /enkä mielestäni ole mitenkäänn kaunis. Mutta minulla on joku taika kiinnittää miesten huomio. Nimen omaan niiden,joita en elämääni juurikaan/missääntapauksessa ,elämääni tahdo!porno patet!👎🤷‍♀️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi ikääntyminen armahtaa. Toivottavasti. Yhtäkään pöksyihin vonkaavaa en huoli. Olen ihan ähky koko kuvioon.👎🤷‍♀️

        Itse taas olen kyllästynyt todistamaan, etten ole pelkän p.llun perässä. Tarvitsen paljon muutakin...

        Mutta välillä tuntuu, että se "muu" onkin liikaa, miehellehän pitäisi riittää, että antaa p.llua sillointällöin ja muuta se ei tarvitse. 😁

        P.llu, pallo ja pullo, niin siinä se paarustaa Ikean kasseja autoon ja pitää kainalopaikkaa lämpimänä. 😆


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Itse taas olen kyllästynyt todistamaan, etten ole pelkän p.llun perässä. Tarvitsen paljon muutakin...

        Mutta välillä tuntuu, että se "muu" onkin liikaa, miehellehän pitäisi riittää, että antaa p.llua sillointällöin ja muuta se ei tarvitse. 😁

        P.llu, pallo ja pullo, niin siinä se paarustaa Ikean kasseja autoon ja pitää kainalopaikkaa lämpimänä. 😆

        Noin voi käydä, kun se hormonitaso ei kaikkea enää määrää:)

        Disse on kasvanut aikuiseksi, ja on siitä itse vähän hämillään.
        Ei löydä, vaikka etsisi?

        Mjoo, kyllä yleensä naisten kanssa tarvitaan ensin vahvaa seksuaalisuutta.
        Olen tosin häävi tästä keskustelemaan, koska kokemusta muusta ei ole.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noin voi käydä, kun se hormonitaso ei kaikkea enää määrää:)

        Disse on kasvanut aikuiseksi, ja on siitä itse vähän hämillään.
        Ei löydä, vaikka etsisi?

        Mjoo, kyllä yleensä naisten kanssa tarvitaan ensin vahvaa seksuaalisuutta.
        Olen tosin häävi tästä keskustelemaan, koska kokemusta muusta ei ole.

        AV

        En etsi. Mulla on muutakin tekemistä ollut, eikä se etsimällä löydykään.

        Eikä mua mitkään hormoonitasot haittaile, parempi vaan jos jotkut testot on alhaisena ja aivot toimii paremmin. 😄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin voi käydä, kun se hormonitaso ei kaikkea enää määrää:)

        Disse on kasvanut aikuiseksi, ja on siitä itse vähän hämillään.
        Ei löydä, vaikka etsisi?

        Mjoo, kyllä yleensä naisten kanssa tarvitaan ensin vahvaa seksuaalisuutta.
        Olen tosin häävi tästä keskustelemaan, koska kokemusta muusta ei ole.

        AV

        Sen sinuusta kyllä näkee ettet ole ihan penaalin terävin kynä näissä meriiteissä. Muna vie ja mies vikisee. Olet kammotus minun meriiteillä. Sorry. Mutta sielulleen ei voi /et voi valehdella.🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        En etsi. Mulla on muutakin tekemistä ollut, eikä se etsimällä löydykään.

        Eikä mua mitkään hormoonitasot haittaile, parempi vaan jos jotkut testot on alhaisena ja aivot toimii paremmin. 😄

        Pidä tuo, olet viisaampi.
        Mutta, ehkä muutamaa pettymystä tyhmempi.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin voi käydä, kun se hormonitaso ei kaikkea enää määrää:)

        Disse on kasvanut aikuiseksi, ja on siitä itse vähän hämillään.
        Ei löydä, vaikka etsisi?

        Mjoo, kyllä yleensä naisten kanssa tarvitaan ensin vahvaa seksuaalisuutta.
        Olen tosin häävi tästä keskustelemaan, koska kokemusta muusta ei ole.

        AV

        Jaahas, AV on taas jotain pätemistroppia ottanut tälle perjantaille. Jutut on jälleen hänellä sitä tasoa, että voi haukotus sentään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen sinuusta kyllä näkee ettet ole ihan penaalin terävin kynä näissä meriiteissä. Muna vie ja mies vikisee. Olet kammotus minun meriiteillä. Sorry. Mutta sielulleen ei voi /et voi valehdella.🤷‍♀️

        Kun taas disse on hokannut jotain olennaista. Samaa kuin minä. Tule perässä jos rahkeet riittää🤷‍♀️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pidä tuo, olet viisaampi.
        Mutta, ehkä muutamaa pettymystä tyhmempi.

        AV

        Mitä pettymystä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun taas disse on hokannut jotain olennaista. Samaa kuin minä. Tule perässä jos rahkeet riittää🤷‍♀️

        Mjaa, mitäs se sitten määitte kuin lampaat?
        Itse voin rakastella jos niin haluan. Elämässä ei ole epätasapainoa.

        Miten teillä niin kuin sitten menee?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mjaa, mitäs se sitten määitte kuin lampaat?
        Itse voin rakastella jos niin haluan. Elämässä ei ole epätasapainoa.

        Miten teillä niin kuin sitten menee?

        AV

        Olen noussut tuollaisten yläpuolelle. Olen ikuinen sielu,en mikään himohiiri.🤷‍♀️


    • Anonyymi

      Luulette olevanne niin oikeassa ja parempia omine itsekkäineen himoinenne ja höttöpöttö arvomaailmoinenne. Nuo arvotko maapallon pelastaa? Tuo oman munan itsekkyys? Sitäkö jälkipolvillenne opetatte? Kysynpähän vaan🤷‍♀️

      • Kenelle tuon suuntaat? Miehille?

        Minulle?

        Kyllä minulla on arvoja, jotka ovat minulle tärkeitä, enkä niistä halua luopua, tosin ei minun tarvitse sellaisiin sotkeutuakaan, ketkä ei kunnioita minun arvoja.

        Yleistätköhän ja varmuuden vuoksi ammut kaikki?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Kenelle tuon suuntaat? Miehille?

        Minulle?

        Kyllä minulla on arvoja, jotka ovat minulle tärkeitä, enkä niistä halua luopua, tosin ei minun tarvitse sellaisiin sotkeutuakaan, ketkä ei kunnioita minun arvoja.

        Yleistätköhän ja varmuuden vuoksi ammut kaikki?

        Oli aaveelle.ei todellakaan sinulle. Ihanaa huomata että muunlaisiakin miehiä on. Ammun joo mutta erotan kyllä jyvät akanoista♥️🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli aaveelle.ei todellakaan sinulle. Ihanaa huomata että muunlaisiakin miehiä on. Ammun joo mutta erotan kyllä jyvät akanoista♥️🤷‍♀️

        Kannattaa noin ehdottomasti tehdä, koska en voi antaa mitään naisille.
        Minulla sellainen jo on.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oli aaveelle.ei todellakaan sinulle. Ihanaa huomata että muunlaisiakin miehiä on. Ammun joo mutta erotan kyllä jyvät akanoista♥️🤷‍♀️

        Joo, mutta teet lähinnä eniten itsellesi hallaa tuollaisellla... ignooraa ennemmin ja keskity vaan hyviin juttuihin. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo, mutta teet lähinnä eniten itsellesi hallaa tuollaisellla... ignooraa ennemmin ja keskity vaan hyviin juttuihin. 🙂

        taidanpa olla samaa mieltä, yksipuolinen näkemys on aina vain yksipuolinen näkemys vaikka sen käärisi kultapaperiin


    • Anonyymi

      Jos naista ei kiinnosta miehen muna,niin onko hän mielestänne nainen ollenkaan? Ei. Sillä te vaaditte että naisen täytyy olla kiinnostunut teidän helvetin jalkojen välissä olevasta ulokkeesta,kun ei maailmassa mitään tärkeämpää olisi,tai edes saisi olla?? Haistakaa pska🤷‍♀️

      • Vedäs henkeä.

        Täällä yksikään miesoletettu, mikä on rekkautunut, ei uhoa, mitä nyt joku kokoajsn nikkiään vaihtava takareisimies, mikä lie?

        Suurin osa noista öyhöttävistä miesoletetuista on anonyymejä provoavia trolleja luultavammin. Jos tarkkaan jaksaisi heidän kirjoituksiaan seurailla, huomaa, ettei tarinat menekään aina samoin. Trollit unohtaa itse mitä tuli sepostettua.

        Ja trollien tarkoitus on ärsyttää. Sun kohdalla tuo on onnistunut täysin...🤔


      • Anonyymi

        Milulla olisi miehiä pilvin pimein mutta heidän arvot oksettaa. Kaikki on loppupeleissä samaa vaikka kuin muuta antaisi olettaa. Minussako on vika?🤷‍♀️


      • No jos näet tuon tavan toimivan, niin eikun vaan...

        Itse koen vaan jokseenkin raskaana ja kuormittavana...🤔


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Milulla olisi miehiä pilvin pimein mutta heidän arvot oksettaa. Kaikki on loppupeleissä samaa vaikka kuin muuta antaisi olettaa. Minussako on vika?🤷‍♀️

        Heidän mielestään joo mutta pitäkööt tunkkinsa. Mua ei kiinnosta enkä panopatjaksi ala. Mulla on paljon suurempi arvo kuin olla panopetettien makuualusta. Sorry🤷‍♀️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Milulla olisi miehiä pilvin pimein mutta heidän arvot oksettaa. Kaikki on loppupeleissä samaa vaikka kuin muuta antaisi olettaa. Minussako on vika?🤷‍♀️

        En nyt sanoisi, että vika, mutta ehkä jotkin asiat käyttäytymisessäsi vaikuttaa johonkin? 🤔

        Esimerkiksi tulee mieleen se, että jos miehiä parveilee ympärilläsi, niin korostatko jotain paljon?

        En nyt väitä mitään sinusta, mutta esimerkiksi itseäni ei kiinnosta sellaiset "prinsessatyyppiset" naiset, jotka haluaa olla keskipisteenä ja jalustalla. Tosin tuntuu monia muita miehiä kiinnostavan.

        Ja välillä tuntuu, että miehiä kiinnostaa juuri "haastavat kiukkupussit".

        Täälläkin ennen kirjoitteli sellainen "kiukkupussi", joka tuntui kiinnostavan palstan kaikkia miehiä. Ja kun ei tullut "vihreää valoa", niin osa laitteli hälle tosi törkeitäkin kommentteja.

        Kyllä sitä vaan meillä jokaisella on jotain petrattavaa itsessään...minullakin.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        En nyt sanoisi, että vika, mutta ehkä jotkin asiat käyttäytymisessäsi vaikuttaa johonkin? 🤔

        Esimerkiksi tulee mieleen se, että jos miehiä parveilee ympärilläsi, niin korostatko jotain paljon?

        En nyt väitä mitään sinusta, mutta esimerkiksi itseäni ei kiinnosta sellaiset "prinsessatyyppiset" naiset, jotka haluaa olla keskipisteenä ja jalustalla. Tosin tuntuu monia muita miehiä kiinnostavan.

        Ja välillä tuntuu, että miehiä kiinnostaa juuri "haastavat kiukkupussit".

        Täälläkin ennen kirjoitteli sellainen "kiukkupussi", joka tuntui kiinnostavan palstan kaikkia miehiä. Ja kun ei tullut "vihreää valoa", niin osa laitteli hälle tosi törkeitäkin kommentteja.

        Kyllä sitä vaan meillä jokaisella on jotain petrattavaa itsessään...minullakin.

        En ole mikään prinsessa. Ennemmin se äkäpussi. Mutta olen kyllä tietoinen miten miehiä vedetään kuin pässiä perässä. Ja juurikin sellaisia inhoon. Seksuaalisuus saa heidät sekoomaan ja se on kaikista alhaisinta mielestäni.👎🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Milulla olisi miehiä pilvin pimein mutta heidän arvot oksettaa. Kaikki on loppupeleissä samaa vaikka kuin muuta antaisi olettaa. Minussako on vika?🤷‍♀️

        Kyllä näkemyksessäkin on jotain ongelmaa, et anna tilaa millekään luonnollisellekaan vaan torppaat kaiken jo alkumetreille heti omalla asenteellasi, ota iisimmin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä näkemyksessäkin on jotain ongelmaa, et anna tilaa millekään luonnollisellekaan vaan torppaat kaiken jo alkumetreille heti omalla asenteellasi, ota iisimmin

        Joo. Olen joskus keikuttanut persettäni ihan vaan että montako sekunttia menee että joku kii käy. Arvaatteko montako?. Minunko näkemyksessä on ongelmaa?🤷‍♀️


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole mikään prinsessa. Ennemmin se äkäpussi. Mutta olen kyllä tietoinen miten miehiä vedetään kuin pässiä perässä. Ja juurikin sellaisia inhoon. Seksuaalisuus saa heidät sekoomaan ja se on kaikista alhaisinta mielestäni.👎🤷‍♀️

        No tuo kommentti on paljon puhuva.

        Esimerkiksi minua ei kiinnostaisi pätkääkään nsinen, joka kuvittelee, että pyrstöään heiluttelemalla ja naisellisia apujaan käyttämällä saisi kaiken mitä haluaa...

        Juuri tuollaiset Av;n kaltaisethan sellaisista innostuu.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No tuo kommentti on paljon puhuva.

        Esimerkiksi minua ei kiinnostaisi pätkääkään nsinen, joka kuvittelee, että pyrstöään heiluttelemalla ja naisellisia apujaan käyttämällä saisi kaiken mitä haluaa...

        Juuri tuollaiset Av;n kaltaisethan sellaisista innostuu.

        Nämä on nähty. 👎🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Olen joskus keikuttanut persettäni ihan vaan että montako sekunttia menee että joku kii käy. Arvaatteko montako?. Minunko näkemyksessä on ongelmaa?🤷‍♀️

        Aijaijai, kamalaa. Olisi mukava nähdä se peppu joka saisi hormonit hyrräämään siten että siihen peppuun heti kiinni kävisin.
        Yleensä se menee toisin, molemmat osapuolet juttelevat, viettävät iltaa yhdessä monta tuntia kunnes tulee yhteinen sanaton päätös "nussi kuin jänikset".

        Mitä tuollaisesta perseiden huomioista kukin saa, jos lopputulos olisi nolla?
        Hävetkää, oikeasti hävetkää ihan jokainen :)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Olen joskus keikuttanut persettäni ihan vaan että montako sekunttia menee että joku kii käy. Arvaatteko montako?. Minunko näkemyksessä on ongelmaa?🤷‍♀️

        Minusta tuo ei ole sen kummempaa käyttäytymistä, kuin mitä Av miehenä täällä edustaa.

        Sinulle tärkeää on naisellisuus ja Av;llr miehisyys, siinä toksisessa mielessä.

        Pitää muistaa, että vaikka täällä "vain" puhutaan asioista, niin se asenne ja ajatusmaailma on oikeasti läsnä... ja se näkyy muille irl.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aijaijai, kamalaa. Olisi mukava nähdä se peppu joka saisi hormonit hyrräämään siten että siihen peppuun heti kiinni kävisin.
        Yleensä se menee toisin, molemmat osapuolet juttelevat, viettävät iltaa yhdessä monta tuntia kunnes tulee yhteinen sanaton päätös "nussi kuin jänikset".

        Mitä tuollaisesta perseiden huomioista kukin saa, jos lopputulos olisi nolla?
        Hävetkää, oikeasti hävetkää ihan jokainen :)

        AV

        Haha,olisit kähminyt ykkösenä. Kaikki te olisitte. 🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Minusta tuo ei ole sen kummempaa käyttäytymistä, kuin mitä Av miehenä täällä edustaa.

        Sinulle tärkeää on naisellisuus ja Av;llr miehisyys, siinä toksisessa mielessä.

        Pitää muistaa, että vaikka täällä "vain" puhutaan asioista, niin se asenne ja ajatusmaailma on oikeasti läsnä... ja se näkyy muille irl.

        Se oli prokaatiota. Sitä että miten miehet käy kimppuun kuin sika limpuun! Ei mitään rajaa oliko varattu tai vapaa. En arvosta.🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se oli prokaatiota. Sitä että miten miehet käy kimppuun kuin sika limpuun! Ei mitään rajaa oliko varattu tai vapaa. En arvosta.🤷‍♀️

        Jos olisitte eläneet minun elämän niin ei olisi juurikaan mutisemista. Antakaa naisten elää vapaana omista vaatimuksistanne ja himoistanne. Olisiko ok?🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se oli prokaatiota. Sitä että miten miehet käy kimppuun kuin sika limpuun! Ei mitään rajaa oliko varattu tai vapaa. En arvosta.🤷‍♀️

        Mielestäni sinulla on kapea kuva miehistä, syystä tai toisesta.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni sinulla on kapea kuva miehistä, syystä tai toisesta.

        AV

        Onneksi on. Siitä olen liitollinen. Saan olla ihminen.🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi on. Siitä olen liitollinen. Saan olla ihminen.🤷‍♀️

        Saan ja minulla on lupa vanheta. Ilman että haukutaan ja mustamaalataan niinkin typerän asian takia kuin iän. Saan olla vaikka ruma tai vaikka vammainen,saan olla vaikka sillan alla elelevä pahnanpohjimmainen. Saan olla! Eikö se olekkin onnea se? Ja se joka toiselta onnen pimittää,pimittää sen loppupeleissä itseltään. . Miksi muuten täällä itkisitte omaa surkeuttanne?🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saan ja minulla on lupa vanheta. Ilman että haukutaan ja mustamaalataan niinkin typerän asian takia kuin iän. Saan olla vaikka ruma tai vaikka vammainen,saan olla vaikka sillan alla elelevä pahnanpohjimmainen. Saan olla! Eikö se olekkin onnea se? Ja se joka toiselta onnen pimittää,pimittää sen loppupeleissä itseltään. . Miksi muuten täällä itkisitte omaa surkeuttanne?🤷‍♀️

        Koskaan ikinä milloinkaan et tule enää ottamaan miestä. Minua alistamaan/lätistämään /manipuloimaan. Minua ei edes rahalla osteta eikä ole ostettu. En ala imee kenenkään munaa miellyttääkseni kenenkään itsekkäitä tarpeitaan. Ehei. Minä olen minä. 🤷‍♀️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se oli prokaatiota. Sitä että miten miehet käy kimppuun kuin sika limpuun! Ei mitään rajaa oliko varattu tai vapaa. En arvosta.🤷‍♀️

        Sähän voit videoida niitä nettiin, ihan kuin jotkut kollit niitä videoita, missä naiset loksauttaa leukojaan, kun mies lähtee kalliilla autolla...

        Coldfish-meininkiä...

        Mutta suurinta osaa ihmisiä ei noi nappase puoleen eikä toiseen...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saan ja minulla on lupa vanheta. Ilman että haukutaan ja mustamaalataan niinkin typerän asian takia kuin iän. Saan olla vaikka ruma tai vaikka vammainen,saan olla vaikka sillan alla elelevä pahnanpohjimmainen. Saan olla! Eikö se olekkin onnea se? Ja se joka toiselta onnen pimittää,pimittää sen loppupeleissä itseltään. . Miksi muuten täällä itkisitte omaa surkeuttanne?🤷‍♀️

        Kuka itkee ja mitä?
        Naiseni on aika iäkäs, en häneltä kyllä vonkaa, mutta joskus voi tapahtua ihmeitä ilman vonkaamista.

        Onko ihmisyyden kuva kuitenkin siinä ajatuksessa mitä ihmiset ITSE elämäänsä tarvitsevat?
        Jos itse en tarvitse, tulisiko se kieltää muilta?

        Mjoo, tuskin tuo on älyn ajatus?!

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka itkee ja mitä?
        Naiseni on aika iäkäs, en häneltä kyllä vonkaa, mutta joskus voi tapahtua ihmeitä ilman vonkaamista.

        Onko ihmisyyden kuva kuitenkin siinä ajatuksessa mitä ihmiset ITSE elämäänsä tarvitsevat?
        Jos itse en tarvitse, tulisiko se kieltää muilta?

        Mjoo, tuskin tuo on älyn ajatus?!

        AV

        Äläs viitsi. Naistasi tuskin arvostet omilla meriiteilläsi. Oletko tyytynyt vaan että edes joltakin saat? Mua et huijaa. Arvosi on ihan alanarikassa. 🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Olen joskus keikuttanut persettäni ihan vaan että montako sekunttia menee että joku kii käy. Arvaatteko montako?. Minunko näkemyksessä on ongelmaa?🤷‍♀️

        No älä kisko niitä pässejä narussa. Taidat loppujen lopuksi vihaisempi itsellesi siitä että olet päästänyt käymään miten sitten onkaan käynyt, joutunut hyväksikäytetyksi kenties. Tai sitten olet aika pahuksen ristiriitainen tapaus jota en pysty ymmärtämään...luultavasti tämä jälkimmäinen.
        Mutta eipä tästä sen enempää, tarkoitus ei ole saada aikaan pahaa mieltä tms


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äläs viitsi. Naistasi tuskin arvostet omilla meriiteilläsi. Oletko tyytynyt vaan että edes joltakin saat? Mua et huijaa. Arvosi on ihan alanarikassa. 🤷‍♀️

        Hyvää yötä. Minulla on nyt arvokkampaa tekemistä naisten ka ilman poropertereitä soriiiiii🤷‍♀️


    • Anonyymi

      Vaikka miten pohtisin asiaa, niin tuloksena on vain tuijotus "1000-markan seteli"-sketsistä. En tiedä miltä tuntuu olla haluttu. Ylipäänsä nolostun ylimääräisestä huomiosta.

      Minulle on parasta puuhata vain omiani, ja löytää ilo siitä miettimättä tuollaisia asioita, mikä voisi aiheuttaa turhaa katkeruutta. Suurimpia valheita, mitä ihmisille aivopestään on, että jaettu ilo olisi paras ilo.

      • No onhan se hankalaa, koska halutuksi tuleminen pitää myös osata ottaa vastaan.

        Kyllä mä tiedän ainakin, että on ihmisen parempi olla toimivassa suhteessa kuin ilman, mutta se toimivuuden saaminen on hankalaa, koska ihmiset on ihmisiä. Usein kannattaa punnitakin, että olisiko kannattavaa koettaa rakentaa jotain, minkä lopputuloksesta ei ole takuita..


    • Anonyymi

      Keron sinulle tarinan omasta elämästä.
      Minulla on ihan älyttömän hyvä ja varusteltu makuuhuone jota kukaan (en edes minä) ole käyttänyt 7-vuoteen.
      Syy oli ero.
      Sängyssä joka on makuuhuoneessa ei nuku muut kuin he jotka ovat ajatuksissani.
      En ole voinut tehdä sitä 7-vuoteen, odotan toki aikaa jossa voisin mennä sänkyyn 240 x 250 sen kanssa jonka kanssa sängyn ostin.

      Sitä päivää odotellessa.
      Jep, taidan olla pervo, mutta ehkä toisessa ajatuksessa, mitä yleisesti palstalla ajatellaan?!

      https://www.youtube.com/watch?v=gjk2KPRe6HA

      AV

      • Anonyymi

        Kiitos kun kerroit ajatuksistasi. Ehkä vähän lähemmäksi toisiamme päästiin. Kiitos siitä. 🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kun kerroit ajatuksistasi. Ehkä vähän lähemmäksi toisiamme päästiin. Kiitos siitä. 🤷‍♀️

        Eihän täällä loppupeleissä kukaan ketään vihaa. Et sinä minua/enkä minä sinua. Täysin tuntemattomia ihmisiä. Toivon sinulle kaikkea hyvää. 🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän täällä loppupeleissä kukaan ketään vihaa. Et sinä minua/enkä minä sinua. Täysin tuntemattomia ihmisiä. Toivon sinulle kaikkea hyvää. 🤷‍♀️

        Parasta elämässä oli ero,
        Vaikka ikävältä se voi kuulostaa tai lukea.

        Ero ei kuitenkaan ole kaiken loppu, meille se oli uuden alku.

        Jatkuvuus on ollut ihmeellistä, toki perheemme ei ole normaali. Monesta eri syystä.
        Mutta, kun kunnioitta toisia yli oman näkemyksen, joskus voi tulla Tuhkimo... tarinóita.

        https://www.youtube.com/watch?v=lWA2pjMjpBs

        Mutta, jokainen meistä on timantti jo syntyessään, osa jää hiomatta.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parasta elämässä oli ero,
        Vaikka ikävältä se voi kuulostaa tai lukea.

        Ero ei kuitenkaan ole kaiken loppu, meille se oli uuden alku.

        Jatkuvuus on ollut ihmeellistä, toki perheemme ei ole normaali. Monesta eri syystä.
        Mutta, kun kunnioitta toisia yli oman näkemyksen, joskus voi tulla Tuhkimo... tarinóita.

        https://www.youtube.com/watch?v=lWA2pjMjpBs

        Mutta, jokainen meistä on timantti jo syntyessään, osa jää hiomatta.

        AV

        Hienoa . Ehkä olen välistä aika jyrkkä tuomitsemaan,kun ei tunne toisen historiaa. Toivottavasti löydät onnen hänen kansaan ja osaat arvostaa häntä oikeista syistä! Tiedät ,mitä tarkoitan.🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa . Ehkä olen välistä aika jyrkkä tuomitsemaan,kun ei tunne toisen historiaa. Toivottavasti löydät onnen hänen kansaan ja osaat arvostaa häntä oikeista syistä! Tiedät ,mitä tarkoitan.🤷‍♀️

        Tietysti, ainut ongelma on Lauantai aamut. Joskus en ole kuskikunnossa.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti, ainut ongelma on Lauantai aamut. Joskus en ole kuskikunnossa.

        AV

        😄 se sinulle suotakoon.🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        😄 se sinulle suotakoon.🤷‍♀️

        Jep, vaikka moni läheinen arvottaa kaiken rahassa,
        Kysymys, miksi ette voisi mennä takaisin yhteen koska nykyinen asuminen maksaa 1800 euroa kuukaudessa.
        Raha ei ole tärkeää, tärkeää on vain se miten ihmiset elämänsä kokevat.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep, vaikka moni läheinen arvottaa kaiken rahassa,
        Kysymys, miksi ette voisi mennä takaisin yhteen koska nykyinen asuminen maksaa 1800 euroa kuukaudessa.
        Raha ei ole tärkeää, tärkeää on vain se miten ihmiset elämänsä kokevat.

        AV

        Jees. Muista viis.🤷‍♀️


      • Anonyymi

        Koita nyt päättää. Käytkö lykkimässä leidejä pari kertaa kuussa, oletko kuumassa parisuhteessa vai elätkö sinkkuna. Sun tarinoidesi uskottavuus horjuu, kun juttu muuttuu aina sen mukaan miten kuvittelet päteväsi parhaiten 😏

        Voisit ennemmin pyörittää noille kaikille tapauksille omaa palstaroolia. Vaikka AV, BV ja CV. Niin pysyy joku järjestys sun hölinöissäsi.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koita nyt päättää. Käytkö lykkimässä leidejä pari kertaa kuussa, oletko kuumassa parisuhteessa vai elätkö sinkkuna. Sun tarinoidesi uskottavuus horjuu, kun juttu muuttuu aina sen mukaan miten kuvittelet päteväsi parhaiten 😏

        Voisit ennemmin pyörittää noille kaikille tapauksille omaa palstaroolia. Vaikka AV, BV ja CV. Niin pysyy joku järjestys sun hölinöissäsi.

        xLiner

        CV pitää olla kunnossa tässä maailmassa, ilman sitä ei pääse...minnekään 🙂 -sivusta


      • Anonyymi kirjoitti:

        CV pitää olla kunnossa tässä maailmassa, ilman sitä ei pääse...minnekään 🙂 -sivusta

        Minäkin jouduin pishämään CV;n kesken kaiken....

        Tilaaja kai haluaa sähköiseen muotoon kaiken...


    • Jaa-a. Kuule pääsin vielä lastensuojelun tätin uhriksi ja lapseni pääsi🤷🏻‍♀️ vaihto kuntaa oli huono asia täällä on täysin henkilö joka ei anna mitään tukea ja aiheuttaa ihmisille kriisiä onneksi itse pääsin pois avun kera mutta valhein perustulla vei lapset.

      • Anonyymi

        Menikö siis ojasta allikkoon?

        AV


      • Anonyymi

        Ehei vienyt. Johan täällä on jo se nähty. Ajattele lastesi patasta jos sinusta siihen on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehei vienyt. Johan täällä on jo se nähty. Ajattele lastesi patasta jos sinusta siihen on.

        Kysymys kai kuluisi mitä Suomi voi tarjota, Etelä-Korea ajattelee tarjoavansa 40 000 euroa, mitä Suomi tarjoaa? Tuskin mitään, itkee vain alahaista syntyvyyttä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys kai kuluisi mitä Suomi voi tarjota, Etelä-Korea ajattelee tarjoavansa 40 000 euroa, mitä Suomi tarjoaa? Tuskin mitään, itkee vain alahaista syntyvyyttä?

        Suomi suojelee lapsia pedofiideiltä. Niille ei lisäännytä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomi suojelee lapsia pedofiideiltä. Niille ei lisäännytä.

        Toki noin, mutta maksaako Suomi 50 000/lapsi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki noin, mutta maksaako Suomi 50 000/lapsi?

        Ei ole tarvis kun ei ole pedofiileja rahoittaa


      • Anonyymi kirjoitti:

        Menikö siis ojasta allikkoon?

        AV

        Ei mitään apua antanut väänsi että olen kieltäytynyt palvelusta vaikka yritin hakea mutta en voi tehdä lastensuojelulain 35 ja ”yhteistyötä hyvinvointi ja kunnan välistä” ja sosiaaliohjaaja oli ilmoittanut minun puolesta otan vastaan ja sanoin pakkose on . Tämä täti marssi samana päivänä kun sain tietoon työntekijän sosiaalityöntekijän. Sano tekevänsä ennakollisen lastensuojelu ilmoitukse , siitä kuukauden päästä olin tekemässä kantelua tekemässä, vei kaikki paitsi esikoista kun on asuntolassa. Väärin valheisin perustuvin syin. Ajattelin muita samassa tilanteessa olevia. Joilla ei ole sukulaisia ja lainasin rahaa ruokaa kuukautta aiemmin ja kotipalvelu hyvää hyvyyttä tekee. Lapseni ei ole

        Eli tässä on vain 5tuntia nähnyt 24.10 jälkeen pieniä yhteensä. Valehteli lummet ja lammet. Ja jatkoi etten ota vastaa taaskaan miehen kanssa. Valheita.




        35 § (28.12.2023/1283)

        Toimeentulon ja asumisen turvaaminen
        Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä yhteistyössä kunnan kanssa korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.”

        Pyysin kotipalvelua ja konkreettista perhetyötä eli tehostettua perhetyötä aamuun nostaa lapsia ja pitää lapsiani kuin panttivankeina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Menikö siis ojasta allikkoon?

        AV

        Ojasta allikkoon. Minä olen väsynyt henkisesti en pysty edes vapauttaa lapsiani kotio, hallinta-oikeudessa menee 7-10 kk


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Ei mitään apua antanut väänsi että olen kieltäytynyt palvelusta vaikka yritin hakea mutta en voi tehdä lastensuojelulain 35 ja ”yhteistyötä hyvinvointi ja kunnan välistä” ja sosiaaliohjaaja oli ilmoittanut minun puolesta otan vastaan ja sanoin pakkose on . Tämä täti marssi samana päivänä kun sain tietoon työntekijän sosiaalityöntekijän. Sano tekevänsä ennakollisen lastensuojelu ilmoitukse , siitä kuukauden päästä olin tekemässä kantelua tekemässä, vei kaikki paitsi esikoista kun on asuntolassa. Väärin valheisin perustuvin syin. Ajattelin muita samassa tilanteessa olevia. Joilla ei ole sukulaisia ja lainasin rahaa ruokaa kuukautta aiemmin ja kotipalvelu hyvää hyvyyttä tekee. Lapseni ei ole

        Eli tässä on vain 5tuntia nähnyt 24.10 jälkeen pieniä yhteensä. Valehteli lummet ja lammet. Ja jatkoi etten ota vastaa taaskaan miehen kanssa. Valheita.




        35 § (28.12.2023/1283)

        Toimeentulon ja asumisen turvaaminen
        Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä yhteistyössä kunnan kanssa korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.”

        Pyysin kotipalvelua ja konkreettista perhetyötä eli tehostettua perhetyötä aamuun nostaa lapsia ja pitää lapsiani kuin panttivankeina.

        Suomi ei ole enää se hyvinvoiva Suomi, kiitos nykyisen hallituksen ja NATO voihoilun.
        Kaikki menee viemäristä alas, ja pinnalla uutisissa on mitä?
        Varmasti jotain ihmisille tärkeää?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Menikö siis ojasta allikkoon?

        AV

        Kantelu pitäisi tehdä. En pysty siihen. Hajoan alta ja jatkoivat toiset 30pv. Koska on paljon lapsia. En usko enää että antaa meille pienempiä lapsia. Varastaa varmasti myös syntymättömän.


      • valtakunta kirjoitti:

        Ojasta allikkoon. Minä olen väsynyt henkisesti en pysty edes vapauttaa lapsiani kotio, hallinta-oikeudessa menee 7-10 kk

        Elä kirjoita noita juttuja tänne....Ihan oikeasti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Menikö siis ojasta allikkoon?

        AV

        Leimasi minut valhein.


      • Disseisback kirjoitti:

        Elä kirjoita noita juttuja tänne....Ihan oikeasti.

        Mutta se on samaa settiä luin täällä pelkkää kiusaa koko lappu valhein täällä olisi. 😭


      • valtakunta kirjoitti:

        Mutta se on samaa settiä luin täällä pelkkää kiusaa koko lappu valhein täällä olisi. 😭

        Täällä jotkut saa vaan vettä myllyynsä noista jutuista. Juttele siskosi ja sukulaisten kanssa omista asioistasi, elä julkisesti tälläisellä alustalla.


      • Disseisback kirjoitti:

        Elä kirjoita noita juttuja tänne....Ihan oikeasti.

        Onko enää merkitystä. 21v täällä henkistä väkivaltaa ja olen liian kiltti enkä osaa puolustautua. Lapset varastettiin. Täällä naapuri teki myös myös valituksia ja se teki vielä lastensuojelu ilmoituksen . Valhein väännettiin sekin päätökseen.


      • Disseisback kirjoitti:

        Täällä jotkut saa vaan vettä myllyynsä noista jutuista. Juttele siskosi ja sukulaisten kanssa omista asioistasi, elä julkisesti tälläisellä alustalla.

        Sekin on totta kehuttiin lapseni fiksuja ja kilttejä ja silti saavat pahoja oireita väärästä sijoituksesta.


      • Disseisback kirjoitti:

        Elä kirjoita noita juttuja tänne....Ihan oikeasti.

        Olen hajalla. 🤷🏻‍♀️


      • Disseisback kirjoitti:

        Täällä jotkut saa vaan vettä myllyynsä noista jutuista. Juttele siskosi ja sukulaisten kanssa omista asioistasi, elä julkisesti tälläisellä alustalla.

        Tiedätte jos minulta viedään, viedään kaikilta.


      • valtakunta kirjoitti:

        Onko enää merkitystä. 21v täällä henkistä väkivaltaa ja olen liian kiltti enkä osaa puolustautua. Lapset varastettiin. Täällä naapuri teki myös myös valituksia ja se teki vielä lastensuojelu ilmoituksen . Valhein väännettiin sekin päätökseen.

        Mitkään asiat ei ole niin solmussa, etteikö niitä saisi vielä enemmän solmuun. Elä purkaudu tänne, vaan puhu läheisillesi. Oikeasti.


      • Disseisback kirjoitti:

        Elä kirjoita noita juttuja tänne....Ihan oikeasti.

        Olen liian kiltti olisi jo pitänyt tehdä silloin kun teki ennakollisen lastensuojelu ilmoituksen mutta halusin sen esimiehen vaihtaa sen.
        Kantelu pitäisi että poliisi voi heti tarkistaa. Se tuli vaan poliisien kanssa ja eikä ne poliisit tehnyt mitään ei edes tarkastanut edes koko päätöstä ei tuonut. Ei mitään tietoa ennakolta. Ei mitään.


      • Disseisback kirjoitti:

        Täällä jotkut saa vaan vettä myllyynsä noista jutuista. Juttele siskosi ja sukulaisten kanssa omista asioistasi, elä julkisesti tälläisellä alustalla.

        Ei sillä kantelulla kuin kestä päiviä miehestä en saa kovin apua se on raskastyö hänelle.


      • valtakunta kirjoitti:

        Tiedätte jos minulta viedään, viedään kaikilta.

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Teen kaiken väärin, kirjoitan kaiken huonosti. Yritinkin jo mutta en lähettänyt miehen mielestä hyvä runko mutta tajuatko 8lasta ,8kantelua ja se nainen vielä joka lauseen valheelliseen muotoon tahallaan.
        Asianajaja lähetti ja sanon 8lapsen oikaisupäätös mikä on pelkkää vääristeltyä menneisyyden myötä lastensuojelu ilmoituksia, jotka ei päde siihen hetkeen.

        Miten ihmeessä kun mieskin sanoo teen väärin saan kirjoitettua oikein. Sanoja en osaa käyttää oikeassa muodossa.

        https://oikeuskansleri.fi/miten-kantelu-tehdaan


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        En osannut edes vastata kysymykseen. Myös valtava data pitöisi lähettää. Yritin asianajalle ja merkitsi liian iso koko yms. Minun puhelin tai sanelin ja nauhoituksetkin jo vie tilaa. Hyvin paljon. Eikö olekkin hullua.🤷🏻‍♀️ videonauhotukset on isoja


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        En edes tiedä miten”. Yhden sähköpostin liitteiden yhteenlaskettu maksimikoko on 10 Mt. ”
        Joo-o. Tässä menee terveys. Ahtaa video jossa lapsi kävelee paksulla hiekalla. Se täti väänsi ettei minun lapseni osaa kävellä ruohikolla,ettei epätasaisella pinnalla eli ihan kuin roolipeli kertomus. Pelkkä vitsi. 🤷🏻‍♀️


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Tajuatko minkälaisen tätin kanssa riitelen. Toinen juoksee hyppii ja laskee liukumäestä ja se täti vääntää valheita. Keksimällä satuja. Koska ensilumi ja vielä ruohikko ja vaatteet selkeästi oli päällä tiukat kun meille tuli. Se vääntää valheita kehitys jäljessä ja vaikka ajan mukaiset ja neuvoja ajan tasaisella vaikka halusin vaihtaa neuvolaa. Pelkkää valhetta koko juttu.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Tätä vääntöä kuulen jooh. Olipas kiva päätös ja se että jos ei kengät jousta tai liian tiukat eihän se pysy pystyssä. jo on markkina ja sekin miten ihmeessä sekin tädin jos saan niin huonon palautteen mieheltäni. En tiedä pitäisi itse oikasta se joka lause nauhoituksien liittäminen noin pieneen tiedostoon ja kuvien. Mistä lähtien kantelussa on määrä lähettely on noin pieneksi käynyt.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Perusteluja ei anna hyviä ja toisten henkistä väkivaltaa suorittaa tässä täysin.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        En jaksa odottaa 7kk ja asunto menee alta jos menee huostaan ottoon asti.
        lapseni korjaa minua.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Se täti ei saa edes potkuja vaikka hallinta -oikeuteen menisi. Kantelu oikeuskaslerille tutkii onko syyllistynyt virkarikokseen joka on ilmeinen oikea keino suorittamasta kaltoinkohtelusta lapsia kohtaan.


      • valtakunta kirjoitti:

        Se täti ei saa edes potkuja vaikka hallinta -oikeuteen menisi. Kantelu oikeuskaslerille tutkii onko syyllistynyt virkarikokseen joka on ilmeinen oikea keino suorittamasta kaltoinkohtelusta lapsia kohtaan.

        Täällä Suomessa on laki. Lastensuojelulaki ja tietyssä vaiheessa vanhempien tahdot ja toimet eivät auta mitään, jos lastensuojelulaki ei teidän perheessä täyty. Viranomaiset tekee heille annettua tehtävää.

        Niin se vaan menee.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        En tiedä montako päivää mutta voisi olettaa kuukausi ainakin voi olla vaikka montakin kuukautta. Todistaminen kestää kauemmin ja se kehtasin tehdä sellaisen valheellisen. Miten voi olla noin julma. Lapsien sisaruksien lähisuhteet kärsii ei ole edes kaikki nähneet toisia ja vielä 1v10kk yksin koko perheestä. Se oikein pahoinpitelee henkisesti koko perhettä.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        Minä olen vaan tämmöinen, josta ei pidetä. Vaan enemmän vaarallisena pidetään. Minulla on kova kohtalo edes mitään pahaa en ole tehnyt kun haen apua saan vaan niskaan aina valtavan rankaisun.

        https://youtu.be/LOMbySJTKpg?si=E9fG3_RrIVal3RvJ


      • valtakunta kirjoitti:

        Minä olen vaan tämmöinen, josta ei pidetä. Vaan enemmän vaarallisena pidetään. Minulla on kova kohtalo edes mitään pahaa en ole tehnyt kun haen apua saan vaan niskaan aina valtavan rankaisun.

        https://youtu.be/LOMbySJTKpg?si=E9fG3_RrIVal3RvJ

        Joskus varsinaiselle avulle on sokea. Näkee vain sen, mitä haluaa nähdä.

        Entäs jos vaan annat hetken olla, huilaat ja koitat saada itsesi kuntoon? Siitä voisi olla paras aloittaa.


      • Disseisback kirjoitti:

        Varmaan tuntuu karsealta ja tunteet on pinnassa, mutta entäpäs jos mietitkin, että tämä on mahdollisuus saada asiat kuntoon? Ehkä saatkin apua, kun huilaat hetken ja korjaat nyt vain hetken itseäsi.

        Anna mahdollisuus, että viranomaiset voisivat auttaa.... Voisitko?

        . Olen ihan hajalla. Pitäisi kestää varmaan sekin kun vauva viedään kun se syntyy ja ihan hirveätä kestää ihmisellä on liikaa valtaa ja sekin sitä olisi kestettävä.

        En tiedä liikaa pahaa maailmassa.


      • Disseisback kirjoitti:

        Joskus varsinaiselle avulle on sokea. Näkee vain sen, mitä haluaa nähdä.

        Entäs jos vaan annat hetken olla, huilaat ja koitat saada itsesi kuntoon? Siitä voisi olla paras aloittaa.

        Avulle en ole sokea. Se ei ole sokeutta sosiaalityöntekijä ei anna mitä pyydettiin sekin ihan alusta asti odotti että haluan vaihtaa sen. minun sanat menee kuuroille korville. Ei mitään siinä ihmisessä hyvää näe mieskin huomasi sen.
        Se osaa puhua kauniisti ja nätisti esim lapselleni sanoi haluaa lapseni kotio mutta äitisi kieltäytyi avusta.


      • Disseisback kirjoitti:

        Joskus varsinaiselle avulle on sokea. Näkee vain sen, mitä haluaa nähdä.

        Entäs jos vaan annat hetken olla, huilaat ja koitat saada itsesi kuntoon? Siitä voisi olla paras aloittaa.

        Kuule jos se olisi auttanut, tässä ei oltaisi.
        Kyllä kaksi palveria palveerasin tänään. Hei olen vinkunut 8.9 lähtien apua lastensuojelusta ja sain avun ohjaajalta avasi vasta myöhemmin palveluarvioita mutta eihän se edennyt vaan minusta sitten väsättiin olisin kieltäytynyt ja väänsi.

        Ei se apua ole kun halventaa minua ja perhettä. Minulla on henkisesti jo käristetty se ei ole apua että lapset viedään. 24.10 valheisin syin. Sanoin sille minua kiusattu 21vuotta netissä ja en koskaan tee lastensuojelu ilmoituksia koska silläkin joka asiasta voi kiusata. Ja se ihan tasan tarkkaan toimi valhein asian suhteen. Ei ole mukavaa se ihminen ei lopettanut koko kuukautena.


      • valtakunta kirjoitti:

        Avulle en ole sokea. Se ei ole sokeutta sosiaalityöntekijä ei anna mitä pyydettiin sekin ihan alusta asti odotti että haluan vaihtaa sen. minun sanat menee kuuroille korville. Ei mitään siinä ihmisessä hyvää näe mieskin huomasi sen.
        Se osaa puhua kauniisti ja nätisti esim lapselleni sanoi haluaa lapseni kotio mutta äitisi kieltäytyi avusta.

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.


      • Disseisback kirjoitti:

        Täällä Suomessa on laki. Lastensuojelulaki ja tietyssä vaiheessa vanhempien tahdot ja toimet eivät auta mitään, jos lastensuojelulaki ei teidän perheessä täyty. Viranomaiset tekee heille annettua tehtävää.

        Niin se vaan menee.

        Minä hain avun jo muualta sanoin siitä sen esimiehelle ja jonossa ollaan ja tiimiä keräävät.


      • Olen miehen kanssa 21vuotta ollut yhdessä eli jokainen on meidän yhteisiä.


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        Kyllä ne kiireesti sijoitti sanoin sille esimiehelle, ettei kaikkea usko siitä naisesta valehdellut päätökset. Ja jatkoa sai. Edes tiedä kuka on päätöstä jatkanut ja kyllä tämä teki sen ihan väärinsyin ja valhein kera. Sen vuoksi pitäisi ihan kokonaan ilmiantaa.

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Virka-aseman_väärinkäyttäminen


      • Anonyymi

        Ole sinä luukasa hiljaa kun et mistään mitään tiedä.


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        Tajua sekin että siellä lapsieni oireista kirjoita teko älylle mitä tapahtuu kun väärin perustei lapsi sijoitetaan mitä oireita tulee kun hajotetaan vahva kiintymyssuhde.


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        ”Lähettänyt Copilot:
        Kun lapsi erotetaan vahvasta kiintymyssuhteesta, se voi aiheuttaa monenlaisia oireita ja ongelmia. Tässä on joitakin yleisimpiä oireita:
        Ahdistus ja pelko: Lapsi voi kokea voimakasta ahdistusta ja pelkoa, erityisesti jos hän ei tunne oloaan turvalliseksi uudessa ympäristössä12.
        Traumaperäinen stressihäiriö: Ero voi johtaa traumaperäiseen stressihäiriöön, jossa lapsi kokee jatkuvaa stressiä ja ahdistusta1.
        Sopeutumishäiriöt: Lapsi voi kokea vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön ja tilanteisiin1.
        Mielialahäiriöt: Ero voi aiheuttaa mielialahäiriöitä, kuten masennusta ja ärtyneisyyttä1.
        Säätelyhäiriöt: Lapsella voi olla vaikeuksia säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään1.
        Nukkumis- ja syömiskäyttäytymisen häiriöt: Ero voi vaikuttaa lapsen uneen ja ruokahaluun, mikä voi johtaa unettomuuteen tai ruokahaluttomuuteen1.
        On tärkeää, että lapsi saa tukea ja apua näiden oireiden käsittelemiseksi. Jos sinulla on huolta lapsen hyvinvoinnista, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.
        Onko sinulla jotain erityistä tilannetta mielessä, josta haluaisit keskustella tarkemmin”


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        Se että minua syytettiin että yksi alkoi juomaan pelkkää maitoon ja syytettiin kotia ei muuta syö.😢 eli lisää valheita ja myös vatsakivut ja muita ongelmia tulee ja ovat ihan väsyneitä ja äänikin ihan hiljainen ja kalpeita ja ovat oksentaneet ikävästä siellä.


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        Haluan kotio lapseni kyllä ne pienestä tätä tekee..


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        Se on laskenut se syntyy nyt jouluna.


      • Disseisback kirjoitti:

        No vaikea tässä sanoa mitään, mutta luulen, ettei tässä maassa ihan pienestä lapsia huostaan oteta. Äitini on ollut lastenkodissa töissä ja on nähnyt paljon tapauksia, että vanhemmat eivät itse ymmärrä perheen tilannetta ja lasten oloja. Siksi sosiaaliviranomaiset joutuu puuttumaan.

        Parempi nyt vaan lepäillä ja koettaa kerätä voimia ja jos on vielä lisää muksuja tulossa, keskittyä nyt siihen.

        Muuta neuvoa en osaa sanoa.

        Silloinkun teki ennakollisen ja sen jälkeen tajusin kun syytti meitä sanoin” vanhemmilla elatusvelvollisuus” ”et ota käytettyä vastaa” sanoin istut minun isän antamilla 20vuotta vanhoilla sohvilla.


      • valtakunta kirjoitti:

        Silloinkun teki ennakollisen ja sen jälkeen tajusin kun syytti meitä sanoin” vanhemmilla elatusvelvollisuus” ”et ota käytettyä vastaa” sanoin istut minun isän antamilla 20vuotta vanhoilla sohvilla.

        Kirjoita jos helpottaa...

        Mutta tuskin täällä kukaan sua mitenkään sen kummemmin voi auttaa.

        Parhaiten auttaisit lapsiasi, kun lepäisit, hoitaisit itsesi kuntoon ja keskityt synnytykseen. Kaikki selviää aikanaan...

        Olet paremmin voivana tukena paremmin huostaanotetuillekin lapsille. Lepää ja kerää voimia, kyllä ne hoitaa sun muksuja sillä aikaa.


      • Disseisback kirjoitti:

        Kirjoita jos helpottaa...

        Mutta tuskin täällä kukaan sua mitenkään sen kummemmin voi auttaa.

        Parhaiten auttaisit lapsiasi, kun lepäisit, hoitaisit itsesi kuntoon ja keskityt synnytykseen. Kaikki selviää aikanaan...

        Olet paremmin voivana tukena paremmin huostaanotetuillekin lapsille. Lepää ja kerää voimia, kyllä ne hoitaa sun muksuja sillä aikaa.

        En halua huostaanottoa. Ne on vielä kiireesti sijoitettu ne kaksi eri asiaa. Haluan lapseni kotio


      • valtakunta kirjoitti:

        En halua huostaanottoa. Ne on vielä kiireesti sijoitettu ne kaksi eri asiaa. Haluan lapseni kotio

        Kuullostaa siltä, ettet juuri nyt voi muuta.

        Paitsi levätä ja hoitaa itsesi kuntoon. Siinä olisi kelpo ensiaskel, että asiat hoituisi.


      • Disseisback kirjoitti:

        Kirjoita jos helpottaa...

        Mutta tuskin täällä kukaan sua mitenkään sen kummemmin voi auttaa.

        Parhaiten auttaisit lapsiasi, kun lepäisit, hoitaisit itsesi kuntoon ja keskityt synnytykseen. Kaikki selviää aikanaan...

        Olet paremmin voivana tukena paremmin huostaanotetuillekin lapsille. Lepää ja kerää voimia, kyllä ne hoitaa sun muksuja sillä aikaa.

        Haluan vain pois koska kärsin heidän puolesta. Haluan ne kotiin.


      • valtakunta kirjoitti:

        Haluan vain pois koska kärsin heidän puolesta. Haluan ne kotiin.

        Tiedän, mutta nyt ehkä on tehtävä toisella tavalla kuin haluisit...

        Koitahan ruveta nukkumaan, ei tässä yöllä mitään tapahdu. Mene nukkumaan.

        Hyvää yötä.


      • Disseisback kirjoitti:

        Kuullostaa siltä, ettet juuri nyt voi muuta.

        Paitsi levätä ja hoitaa itsesi kuntoon. Siinä olisi kelpo ensiaskel, että asiat hoituisi.

        No rakas ihminen pelkään koska näe miehen käytöksen lainehtivan ja minä en korjattua tätä. En pysty päivissä mukana miehen kyky nukkua satoi tai paistoin minä ailahtelen ja kärsin eroahdistuksesta. joudun luottaan otan hänet lähelle koska haen enemmän turvaa tapahtui mitä tahansa.

        Hoitaa itseni🤷🏻‍♀️ kuntoon, mies hoitaa minua. Tekee ruokaa minulle, minua vie kävelylle ja ottaa mukaan koen eroahdistusta.


      • Disseisback kirjoitti:

        Tiedän, mutta nyt ehkä on tehtävä toisella tavalla kuin haluisit...

        Koitahan ruveta nukkumaan, ei tässä yöllä mitään tapahdu. Mene nukkumaan.

        Hyvää yötä.

        Tässä on ollut pitkä aneleminen ja sanonut otan vastaan tuen kun tuo. . Mies sanoin minä en saa enää kirjoittaa heille koska käyttää hyväksi minun heikkoutta. Joten teen niin en puhu, heille olen kuin nukke.


      • Disseisback kirjoitti:

        Täällä Suomessa on laki. Lastensuojelulaki ja tietyssä vaiheessa vanhempien tahdot ja toimet eivät auta mitään, jos lastensuojelulaki ei teidän perheessä täyty. Viranomaiset tekee heille annettua tehtävää.

        Niin se vaan menee.

        Se toinen täti käytti lastani sijoituksen jälkeen ulkona

        ” ja se että jos ei kengät jousta tai liian tiukat (housut) eihän se pysy pystyssä. jo on markkina ja sekin miten ihmeessä sekin tädin

        ”saan niin huonon palautteen mieheltäni” tällä tarkoitan kun yritän kirjoittaa kantellya. .

        Eli kirjoitan niin huonosti väliin. Koti olot on hyvät ei liity minun kotiin lapsella ei ole minun kodin vaatteita mutta syylistettii meidän perhettä kehitysjäljes ettei osaa kävellä ruohikolla se tekee täti tuollaisia päätöksiä ja asiakassuunnitelmia.


      • Disseisback kirjoitti:

        Tiedän, mutta nyt ehkä on tehtävä toisella tavalla kuin haluisit...

        Koitahan ruveta nukkumaan, ei tässä yöllä mitään tapahdu. Mene nukkumaan.

        Hyvää yötä.

        Voin sanoa lapset vietiin väärin perustein. Senkin vuoksi tämä on ikävää ja vaarallista kaikille perheille. Lapset kuuluisi olla hengenvaarassa sillä hetkellä ja häne se täti vain kuvitteli vaaran kun itskin edellisenä päivänä kotipalvelulle kuinka vaike on nykypäivänä saada apua. Olin tilannut

        Ainon vaaran minkä edellinen asunnottomuusden aiheittaa, asunnottomuus uhka ja sekin johtuu vain naapurista. Ja silloin kotipalvelun auttamaan muutaman kerran viikossa kun piti muuttotavarat pakata ja vei lapsia ulos mutta kotipalua pitäisi saada ilman että joutuu taistelemaan tuesta.


        ” lapsella ja perheellä on oikeus saada myös sosiaalihuoltolain mukaista palvelua, kuten kotipalvelua.”
        Se että teen kantelua hänestä jouduin pyytää päätökset kieltäytymisestä antamisesta tuestä esimäisestä palverista pyysin käsiä kotipalvelua tai että on perhetyöllä kädetkin käytössä.

        https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/sosiaalipalvelut/lapsiperheiden-kotipalvelu


    • Anonyymi

      Äläs selittele itsellesi ummet ja lammet. Lapsesi otettiin huostaan syystä ja se on heidän parhaaksi se.

      • Anonyymi

        Älä viitsi, lyötyä ei tarvitse lyödä lisää. Anna olla


      • Anonyymi

        Näin minäkin uskon.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älä viitsi, lyötyä ei tarvitse lyödä lisää. Anna olla

        Toivoisin että osaisivat olla kilttejä.


    • Itse koen sen niin että joku toinen näkee tulevaisuuden parempana minun kanssani kuin ilman minua ja tässä vertailuna on nykyhetki. Jonkun verran haluttavuuteen pystyy myös itse vaikuttamaan mutta loppupeleissä on hyväksyttävä että lopullinen päätös valinnasta on toisella.

      Itse haluaisin sen kokea niin että ero paremmasta tulevaisuudesta näyttäytyisi mahdollisimman suurena nykyhetkeen nähden. Silloin valinnan osuminen minuun kasvaa ja jos ehdokkaita on useampi minun jonotusnumeroni muuttuu pienemmäksi.

      Raja sen suhteen milloin olet haluttava tai milloin olet riittävän hyvä kelpaavaksi on tietysti häilyvä mutta jos työnantaja miettii siinä rinnalla uutta teknologiaa tai toisia työjärjetelyjä tai jos nainen pohtii että tuosta M184:sta saisi hyvän kumppanin mutta samalla miettii minun korvaamista robotti-imurilla ja härpäkkeillä yöpöydän laatikossa niin kummassakaan tapauksessa en enää käyttäisi termiä olla haluttava.

      Yksi asia mikä kertoo haluttavuudesta suuntaani on se mistä suunnasta yhteyden pito on aloitettu. Viimeksi hain työpaikkaa enkä silloin tiedä miten haluttava oikeasti työnantajan silmissä olen. Nyt taas nainen jota olen treffaillut otti minuun yhteyttä jolloin kyllä tulee olo että hänen silmissä olen haluttu.

      • Niin, sillä on merkitystä, onko suutelija, vai suudeltavana.

        Ihan kuin on eroa, onko kusella, vai kusessa. 😁

        Tosin myrskylukemiin yltyneessä vastatuulessa voi olla molempia. 😄

        Ps. Toivottavasti nyt tärppää ja saat lakananvetäjän. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin, sillä on merkitystä, onko suutelija, vai suudeltavana.

        Ihan kuin on eroa, onko kusella, vai kusessa. 😁

        Tosin myrskylukemiin yltyneessä vastatuulessa voi olla molempia. 😄

        Ps. Toivottavasti nyt tärppää ja saat lakananvetäjän. 🙂

        "Niin, sillä on merkitystä, onko suutelija, vai suudeltavana."

        Mä en rehellisesti sanoen näe tuossa mitään eroa. Molemmat tuntuvst minusta 100%:sen samalta, olinpa sitten suutelemisen aloittaja tai en. Miten ihmeessä suuteleminen muka voi edes tuntua erilaiselta siitä riippuen kuka sen aloittaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Niin, sillä on merkitystä, onko suutelija, vai suudeltavana."

        Mä en rehellisesti sanoen näe tuossa mitään eroa. Molemmat tuntuvst minusta 100%:sen samalta, olinpa sitten suutelemisen aloittaja tai en. Miten ihmeessä suuteleminen muka voi edes tuntua erilaiselta siitä riippuen kuka sen aloittaa?

        En minäkään. Paitsi jos pariskunnalla on tapana olla vastaamatta toisen aloittamaan suudelmaan... yyh!

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään. Paitsi jos pariskunnalla on tapana olla vastaamatta toisen aloittamaan suudelmaan... yyh!

        xLiner

        No tuota mä tosiaan mietin, että miten ollaan "suudeltavana". Tuli heti mieleen sellaset irralliset silikonihuulet, että tuntusko sellasten pussaaminen samalta ku suudella suudeltavana olevaa. 😆


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Niin, sillä on merkitystä, onko suutelija, vai suudeltavana."

        Mä en rehellisesti sanoen näe tuossa mitään eroa. Molemmat tuntuvst minusta 100%:sen samalta, olinpa sitten suutelemisen aloittaja tai en. Miten ihmeessä suuteleminen muka voi edes tuntua erilaiselta siitä riippuen kuka sen aloittaa?

        Ei se suudelma sen erikoisemmalle tunnu fyysisesti, mutta tunne on erilainen henkisesti, saatko sen, vai annatko sen.

        Ja on tärkeää saada tuntea molemmat tunnetilat...antaa ja saada. 🙂


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään. Paitsi jos pariskunnalla on tapana olla vastaamatta toisen aloittamaan suudelmaan... yyh!

        xLiner

        Lahnailu. 🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        No tuota mä tosiaan mietin, että miten ollaan "suudeltavana". Tuli heti mieleen sellaset irralliset silikonihuulet, että tuntusko sellasten pussaaminen samalta ku suudella suudeltavana olevaa. 😆

        Mietippä sellainen ajatus, että vaikka mikä vimma ihmisillä on seksissä olla sidottuina, silmät sidottuina...toisen armoilla.

        Ei se ole mikään perverssi likainen fantasia, vaan liittyy juuri tuohon yllämainittuun teemaan...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ei se suudelma sen erikoisemmalle tunnu fyysisesti, mutta tunne on erilainen henkisesti, saatko sen, vai annatko sen.

        Ja on tärkeää saada tuntea molemmat tunnetilat...antaa ja saada. 🙂

        Kuten totesin, niin en mä näe noissa yhtään mitään eroa. Minusta nuo tuntuvat täysin samalta. Ainoa kohta, jossa voisin huomata eron on, jos toinen ei vastaisikaan siihen suudelmaan, vaan olisi passiivinen. Muutoin mä ihan vilpittömästi en tajua mitä eroa noilla on.

        Olen hän, joka kirjotti sulle tuolla paljon aiemmin ketjussa, että: "Itseäni ei esimerkiksi häiritse se, jos parisuhteessa toinen osapuoli ei itse tule halaamaan tai oma-aloitteisesti anna suukkoa muuten vaan ..." Ajattelen oikeastaan ihan samalla tavalla myös suudelmista. Mulle on täysin yhdentekevää kuka sen alottaa, mutta se miten siihen reagoi ei ole yhdentekevää. Mä en ole koskan ymmärtänyt sitäkään miksi jotkut ihmiset koohkaavat aloitteista seksiin ja siitä kuka ne tekee. Itselleni tuo on täysin yhdentekevää ja ainoat oleelliset ovat ne miten aloitteen tekee, jos sen tekee ja se miten minun aloitteisiini reagoi. Se, jos yksin minä teen aloitteet, on minulle täysin ok.

        Mutta mä luulen tämän olevan vähän samanlainen kysymys, kun yritin kerran saada selville kummin päin tapahtuvana sä koit epäreiluksi sen, jos etäsuhteessa oltaisiin aina toisen kotona. En ihan vilpittömästi saanut selville, että kumpi siinä sinusta siipeili (sana jota käytit), se joka aina tulee toisen luo, vai se joka pysyy aina kotonaan. Yritin ihan suoraan kysyäkin tuota sulta, mutta sä vedit vain herneen nenääsi ja sanoit, että mun pitäisi kyllä tietää kumpi siinä siipeilee. No en tiennyt, enkä edelleenkään tajua kumpi siinä "siipeilee". 😀


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mietippä sellainen ajatus, että vaikka mikä vimma ihmisillä on seksissä olla sidottuina, silmät sidottuina...toisen armoilla.

        Ei se ole mikään perverssi likainen fantasia, vaan liittyy juuri tuohon yllämainittuun teemaan...

        No kuule, en todellakaan tiedä. En lainkaan kykene tajuamaan. Minusta suoraan sanottuna ihan saatanallisen vastenmielinen ajatus. Kirosana on tuossa vain korostamassa sitä miten äärimmäisen vastenmieliseksi minä kokisin tuon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kuule, en todellakaan tiedä. En lainkaan kykene tajuamaan. Minusta suoraan sanottuna ihan saatanallisen vastenmielinen ajatus. Kirosana on tuossa vain korostamassa sitä miten äärimmäisen vastenmieliseksi minä kokisin tuon.

        Ai niin ja siis en mä ajattele tuota yhtään likaisena tai perverssinä, vaan yksinkertaisesti vain itselleni äärimmäisen vastenmielisenä tilanteena, johon en suostuisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuten totesin, niin en mä näe noissa yhtään mitään eroa. Minusta nuo tuntuvat täysin samalta. Ainoa kohta, jossa voisin huomata eron on, jos toinen ei vastaisikaan siihen suudelmaan, vaan olisi passiivinen. Muutoin mä ihan vilpittömästi en tajua mitä eroa noilla on.

        Olen hän, joka kirjotti sulle tuolla paljon aiemmin ketjussa, että: "Itseäni ei esimerkiksi häiritse se, jos parisuhteessa toinen osapuoli ei itse tule halaamaan tai oma-aloitteisesti anna suukkoa muuten vaan ..." Ajattelen oikeastaan ihan samalla tavalla myös suudelmista. Mulle on täysin yhdentekevää kuka sen alottaa, mutta se miten siihen reagoi ei ole yhdentekevää. Mä en ole koskan ymmärtänyt sitäkään miksi jotkut ihmiset koohkaavat aloitteista seksiin ja siitä kuka ne tekee. Itselleni tuo on täysin yhdentekevää ja ainoat oleelliset ovat ne miten aloitteen tekee, jos sen tekee ja se miten minun aloitteisiini reagoi. Se, jos yksin minä teen aloitteet, on minulle täysin ok.

        Mutta mä luulen tämän olevan vähän samanlainen kysymys, kun yritin kerran saada selville kummin päin tapahtuvana sä koit epäreiluksi sen, jos etäsuhteessa oltaisiin aina toisen kotona. En ihan vilpittömästi saanut selville, että kumpi siinä sinusta siipeili (sana jota käytit), se joka aina tulee toisen luo, vai se joka pysyy aina kotonaan. Yritin ihan suoraan kysyäkin tuota sulta, mutta sä vedit vain herneen nenääsi ja sanoit, että mun pitäisi kyllä tietää kumpi siinä siipeilee. No en tiennyt, enkä edelleenkään tajua kumpi siinä "siipeilee". 😀

        Ihan sluksi mä pyydän anteeksi töykeää käytöstä joskus... en muista yhteyttä tarkkaan, mutta sanon nyt tälläisen faktan... osa anonyymeistä ei ole vilpittömiä...osalla on tarkoitus trollata ja minä saatan vastailla useisiin ketjuihin yhtäaikaa, enkä tiedä onko sama anonyymi toisessa härnäämässä ja sinä anonyyminä kysymässä toisessa vilpittömästi yksinkertaista kysymystä...minun pää näkee teidät sanana tyyppinä..(en voi sille mitään) sitten tulee näitä...(luulisin) siksi tykkäisin, että jokaisella olisi joku nikki...mutta sitten asiaan...🙂

        Näin joulun alla löytyy hyvä esimerkki. Lahja. Sdkin on verrattavissa suudelmaan. Koetko ssman fiiliksen myös kun annat lahjsn, tai saat sen? Minä en ainakaan. Kun saan lahjan, vaikka muksuiltani, se ei ole tervasaippuapala, vaan heidän tunnetila minua kohtaan, panostus, miettiminen minusta...

        Ja kun annan lahjan lapsille, se ei ole valuuttaa, vaan aito halu antaa mahdollisuus saada jotain mitä tarvitsee ja ties mitä muuta...

        Ei lahjojrn edes tarvitse olla samanlaisia...vähän kuin on vain se idea....

        Lopuksi vielä uudelleen se vastaamatta jäänyt kyssäri uudelleen... jos muistan oikein...

        Se joka ei itse tee omaan elämään muutoksia toisen vuoksi (suhteen vuoksi) siipeilee. On helpompi elää omaa elämää js toinen vain tulee siihen, kun vaivautua järjestelemään asioitaan niin, että lähtee omasta arkielämästään pois...ottaa siihen aikaa.

        Muuttuishan minunkin arki, jos tähän joku tyyppi pöllähtäisi... mutta se, että minä jonnekin tästä lähtisin päiväksi/kahdeksi, olisi vielä enemmän.

        Ja en minä laske millään exelillä kertoja ja laadi taulukkoja, että meneekö kaikki tasan kaikessa...ei sellaiseen ole tarvetta. Mutta kyllä ihminen huomaa asioita puolen vuoden/vuoden aikana, että meneekö asiat ihan oikein...haluaako toinenkin asiat menevän tasan noin suurinpiirtein, vai etsiikö aidasta matalinta kohtaa...

        Tosin minä mietin myös sitä, että osa ihmisistä ei vaan ymmärrä, että he siipeilevät...toiset mahdollistaa ja he ihmettelevät, että mitäs tässä muka raffia on...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ai niin ja siis en mä ajattele tuota yhtään likaisena tai perverssinä, vaan yksinkertaisesti vain itselleni äärimmäisen vastenmielisenä tilanteena, johon en suostuisi.

        En minäkään tuosta uskoisi saavani mitään kiksejä, mutta jonkinlainen merkitys sillä saavana osapuolena joillekin on...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Ihan sluksi mä pyydän anteeksi töykeää käytöstä joskus... en muista yhteyttä tarkkaan, mutta sanon nyt tälläisen faktan... osa anonyymeistä ei ole vilpittömiä...osalla on tarkoitus trollata ja minä saatan vastailla useisiin ketjuihin yhtäaikaa, enkä tiedä onko sama anonyymi toisessa härnäämässä ja sinä anonyyminä kysymässä toisessa vilpittömästi yksinkertaista kysymystä...minun pää näkee teidät sanana tyyppinä..(en voi sille mitään) sitten tulee näitä...(luulisin) siksi tykkäisin, että jokaisella olisi joku nikki...mutta sitten asiaan...🙂

        Näin joulun alla löytyy hyvä esimerkki. Lahja. Sdkin on verrattavissa suudelmaan. Koetko ssman fiiliksen myös kun annat lahjsn, tai saat sen? Minä en ainakaan. Kun saan lahjan, vaikka muksuiltani, se ei ole tervasaippuapala, vaan heidän tunnetila minua kohtaan, panostus, miettiminen minusta...

        Ja kun annan lahjan lapsille, se ei ole valuuttaa, vaan aito halu antaa mahdollisuus saada jotain mitä tarvitsee ja ties mitä muuta...

        Ei lahjojrn edes tarvitse olla samanlaisia...vähän kuin on vain se idea....

        Lopuksi vielä uudelleen se vastaamatta jäänyt kyssäri uudelleen... jos muistan oikein...

        Se joka ei itse tee omaan elämään muutoksia toisen vuoksi (suhteen vuoksi) siipeilee. On helpompi elää omaa elämää js toinen vain tulee siihen, kun vaivautua järjestelemään asioitaan niin, että lähtee omasta arkielämästään pois...ottaa siihen aikaa.

        Muuttuishan minunkin arki, jos tähän joku tyyppi pöllähtäisi... mutta se, että minä jonnekin tästä lähtisin päiväksi/kahdeksi, olisi vielä enemmän.

        Ja en minä laske millään exelillä kertoja ja laadi taulukkoja, että meneekö kaikki tasan kaikessa...ei sellaiseen ole tarvetta. Mutta kyllä ihminen huomaa asioita puolen vuoden/vuoden aikana, että meneekö asiat ihan oikein...haluaako toinenkin asiat menevän tasan noin suurinpiirtein, vai etsiikö aidasta matalinta kohtaa...

        Tosin minä mietin myös sitä, että osa ihmisistä ei vaan ymmärrä, että he siipeilevät...toiset mahdollistaa ja he ihmettelevät, että mitäs tässä muka raffia on...

        No rehellisesti ... se on ihan sun oma ongelmasi, jos et osaa käyttäytyä asiallisesti. En mä siitä mitenkään loukkaantunut. Pikemmin koin sen keskustelun hieman koomiseksi ja huvittavaksi.

        Mitä joululahjoihin tmv. tulee, niin mä saan isomman ilon siitä, että pystyn antamaan toiselle lahjan, josta hän pitää. Mulle ei oikeastaan kukaan juuri koskaan kykene antamaan mitään millä tekisin mitään. Harva tuntee mua niin hyvin, että siihen kykenisi. Mä olen mielummin saamatta lahjoja, kun otan vastaan jotain itselleni turhaa. Tilanteessa, jossa kukaan ei tarvitse oikeasti yhtään mitään, mä en oikeasti ymmärrä miksi antaa mitään joululahjoja. Yhteinen kiireetön aika, on mulle paras lahja, jos nyt lahjan antaja on sellainen, jonka kanssa haluan viettää aikaani 😆.

        "Se joka ei itse tee omaan elämään muutoksia toisen vuoksi (suhteen vuoksi) siipeilee."

        Tuo nyt ei oikeastaan tuonut asiaan mitään selvyyttä, sillä molemmathan tuossa skenaariossa jotain muuttavat. Mä en näe mitään syytä jakaa asioita "tasan" jos molemmat ovat tyytyväisiä. Keinotekoinen tasajako, jossa molempia vituttaa, ei ole minulle mitenkään tavoittelemisen arvoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No rehellisesti ... se on ihan sun oma ongelmasi, jos et osaa käyttäytyä asiallisesti. En mä siitä mitenkään loukkaantunut. Pikemmin koin sen keskustelun hieman koomiseksi ja huvittavaksi.

        Mitä joululahjoihin tmv. tulee, niin mä saan isomman ilon siitä, että pystyn antamaan toiselle lahjan, josta hän pitää. Mulle ei oikeastaan kukaan juuri koskaan kykene antamaan mitään millä tekisin mitään. Harva tuntee mua niin hyvin, että siihen kykenisi. Mä olen mielummin saamatta lahjoja, kun otan vastaan jotain itselleni turhaa. Tilanteessa, jossa kukaan ei tarvitse oikeasti yhtään mitään, mä en oikeasti ymmärrä miksi antaa mitään joululahjoja. Yhteinen kiireetön aika, on mulle paras lahja, jos nyt lahjan antaja on sellainen, jonka kanssa haluan viettää aikaani 😆.

        "Se joka ei itse tee omaan elämään muutoksia toisen vuoksi (suhteen vuoksi) siipeilee."

        Tuo nyt ei oikeastaan tuonut asiaan mitään selvyyttä, sillä molemmathan tuossa skenaariossa jotain muuttavat. Mä en näe mitään syytä jakaa asioita "tasan" jos molemmat ovat tyytyväisiä. Keinotekoinen tasajako, jossa molempia vituttaa, ei ole minulle mitenkään tavoittelemisen arvoista.

        Ai niin ja itsehän inhoan tyhjänpäiväistä matkustamista ja toisten nurkissa pyörimistä. Mulle siis kävisi mainiosti tilanne, jossa mahdollisessa etäsuhteessa tai vaikka naapurissakin asuva tulisi aina mun luo. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettäkö "en tee elämääni mitäön muutoksia". Tottakai elämään tulee automaattisesti muutoksia, jos siihen tekee tilaa toiselle. Jos tuota siis lähtisi kritisoimaan sillä, että "en tee mitään", niin sen voisi suoralta kädeltä lopettaa tuohon. Yhteensopimatonta on turhaa yrittää väkipakolla pitää yhdessä.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        En minäkään tuosta uskoisi saavani mitään kiksejä, mutta jonkinlainen merkitys sillä saavana osapuolena joillekin on...

        Ihmiset nyt tykkäävät kuka mistäkin. Itse en varsinkaan kaikkien käymieni keskustelujen pohjalta näe tuossa mitään suoraa yhteyttä. Joillekin varmasti noin ja toisille siinä on kyse muista asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten totesin, niin en mä näe noissa yhtään mitään eroa. Minusta nuo tuntuvat täysin samalta. Ainoa kohta, jossa voisin huomata eron on, jos toinen ei vastaisikaan siihen suudelmaan, vaan olisi passiivinen. Muutoin mä ihan vilpittömästi en tajua mitä eroa noilla on.

        Olen hän, joka kirjotti sulle tuolla paljon aiemmin ketjussa, että: "Itseäni ei esimerkiksi häiritse se, jos parisuhteessa toinen osapuoli ei itse tule halaamaan tai oma-aloitteisesti anna suukkoa muuten vaan ..." Ajattelen oikeastaan ihan samalla tavalla myös suudelmista. Mulle on täysin yhdentekevää kuka sen alottaa, mutta se miten siihen reagoi ei ole yhdentekevää. Mä en ole koskan ymmärtänyt sitäkään miksi jotkut ihmiset koohkaavat aloitteista seksiin ja siitä kuka ne tekee. Itselleni tuo on täysin yhdentekevää ja ainoat oleelliset ovat ne miten aloitteen tekee, jos sen tekee ja se miten minun aloitteisiini reagoi. Se, jos yksin minä teen aloitteet, on minulle täysin ok.

        Mutta mä luulen tämän olevan vähän samanlainen kysymys, kun yritin kerran saada selville kummin päin tapahtuvana sä koit epäreiluksi sen, jos etäsuhteessa oltaisiin aina toisen kotona. En ihan vilpittömästi saanut selville, että kumpi siinä sinusta siipeili (sana jota käytit), se joka aina tulee toisen luo, vai se joka pysyy aina kotonaan. Yritin ihan suoraan kysyäkin tuota sulta, mutta sä vedit vain herneen nenääsi ja sanoit, että mun pitäisi kyllä tietää kumpi siinä siipeilee. No en tiennyt, enkä edelleenkään tajua kumpi siinä "siipeilee". 😀

        Ajattelen pitkälti samoin nuo asiat. Hienosti sanoitettu.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ai niin ja itsehän inhoan tyhjänpäiväistä matkustamista ja toisten nurkissa pyörimistä. Mulle siis kävisi mainiosti tilanne, jossa mahdollisessa etäsuhteessa tai vaikka naapurissakin asuva tulisi aina mun luo. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettäkö "en tee elämääni mitäön muutoksia". Tottakai elämään tulee automaattisesti muutoksia, jos siihen tekee tilaa toiselle. Jos tuota siis lähtisi kritisoimaan sillä, että "en tee mitään", niin sen voisi suoralta kädeltä lopettaa tuohon. Yhteensopimatonta on turhaa yrittää väkipakolla pitää yhdessä.

        Niin. Mä koen asioissa enempi merkitystä siitä mitä ne edustaa, kun mitä ne konkreettisesti oikeastaan on.

        Mä oon saanut konkreettisesti isänpäivälahjoja, joita en edes käsitä mitä ne on...yhdentekevää...

        Mutta mä olen nähnyt miten tärkeää on piilottaa ne sängyn alle, piirrustaa kortti ja tuhrata mulle aamupala sänkyyn...

        Noin vaikka esimerkkinä taas..

        En mä niinkään mieti saadessani jotain, että mitä saan, vaan sitä että joku haluaa antaa.

        Muksuista näkee varsinkin hyvin, miten ne yrittää kerrankin itse antaa jotain... ne tekee sen, koska haluavat tuoda esiin merkityksen siitä, mitä minä hrille merkkaan. Se on jossain genomissa meillä...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelen pitkälti samoin nuo asiat. Hienosti sanoitettu.

        xLiner

        Sulle uskallan sanoa...

        Jos on lusikalla annettu, ei kauhalla voi vaatia...🙂

        Sä et voi ymmärtää jotain mitä sinulla ei ole. 🤔

        Mutta ei se tee dinusta huonos ihmistä. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Niin. Mä koen asioissa enempi merkitystä siitä mitä ne edustaa, kun mitä ne konkreettisesti oikeastaan on.

        Mä oon saanut konkreettisesti isänpäivälahjoja, joita en edes käsitä mitä ne on...yhdentekevää...

        Mutta mä olen nähnyt miten tärkeää on piilottaa ne sängyn alle, piirrustaa kortti ja tuhrata mulle aamupala sänkyyn...

        Noin vaikka esimerkkinä taas..

        En mä niinkään mieti saadessani jotain, että mitä saan, vaan sitä että joku haluaa antaa.

        Muksuista näkee varsinkin hyvin, miten ne yrittää kerrankin itse antaa jotain... ne tekee sen, koska haluavat tuoda esiin merkityksen siitä, mitä minä hrille merkkaan. Se on jossain genomissa meillä...

        No kortti nyt on mullekin eri asia. Otan mielelläni vastaan itsetehdyn kortin vaikkapa äitienpäivänä. Myös se, että laitetaan ruokaa kuuluu niihin muistamisiin, jonka otan mielelläni vastaan. En tosin todellakaan sänkyyn 😀. Pitäähän sitä joka päivä syödä, joten ruoka, oli se sitten aamupala tai vaikka päivällinen, on minusta ihan hyvä tapa huomioida (varsinkin kun mä itse en edes tykkää ruoanlaitosta). Huomattavasti parempi kuin tyhjänpäiväinen tavara. Koska ajatus on se oleellinen, niin juuri siksi en turhanpäiväisiä lahjoja tajuakaan. Otan mielummin muksulta vastaan halauksen ja tiedon siitä, että olen rakas ja tärkeä. En mä halua hänen tuhlaavan rahaa, vaikka olisivat omiaankin, johonkin tuikitarpeettomaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No kortti nyt on mullekin eri asia. Otan mielelläni vastaan itsetehdyn kortin vaikkapa äitienpäivänä. Myös se, että laitetaan ruokaa kuuluu niihin muistamisiin, jonka otan mielelläni vastaan. En tosin todellakaan sänkyyn 😀. Pitäähän sitä joka päivä syödä, joten ruoka, oli se sitten aamupala tai vaikka päivällinen, on minusta ihan hyvä tapa huomioida (varsinkin kun mä itse en edes tykkää ruoanlaitosta). Huomattavasti parempi kuin tyhjänpäiväinen tavara. Koska ajatus on se oleellinen, niin juuri siksi en turhanpäiväisiä lahjoja tajuakaan. Otan mielummin muksulta vastaan halauksen ja tiedon siitä, että olen rakas ja tärkeä. En mä halua hänen tuhlaavan rahaa, vaikka olisivat omiaankin, johonkin tuikitarpeettomaan.

        Tavaran, jopa sälänkin ymmärrän, että on jouduttu korvaamaan sitä halua tuoda jotain, vaikka sitten hommaamalla shsmpsjavispilä. (Juon lähinnä kaljaa).

        Mä itse koetan miettiä tarkkaan mikä olisi tähdellistä, toivottua... mutts onneksi nykyään kaikki kumnipenskoista lähtien tajuaa mitä on käteinen. 😄

        Mutta mietin heitä enempi kuin itseäni....he voivat sijoittaa itse itseensä. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Tavaran, jopa sälänkin ymmärrän, että on jouduttu korvaamaan sitä halua tuoda jotain, vaikka sitten hommaamalla shsmpsjavispilä. (Juon lähinnä kaljaa).

        Mä itse koetan miettiä tarkkaan mikä olisi tähdellistä, toivottua... mutts onneksi nykyään kaikki kumnipenskoista lähtien tajuaa mitä on käteinen. 😄

        Mutta mietin heitä enempi kuin itseäni....he voivat sijoittaa itse itseensä. 🙂

        Mä en ymmärrä tyhjänpäiväistä ja turhaa kuluttamista. Enkä tosiaan halua opettaa sellaista myöskään lapselleni.

        Raha on mainio lahja muksuille. Tietysti pitää tietää, että mikä vanhempiensa suhtautuminen rahalahjoihin on. Omalla muksullani on käytännössä kaikki viimeisinä parina vuotena saamansa rahalahjat edelleen säästössä, kun ei hän käytä rahaa oikein mihinkään (ikää on siis kohta 10). Mun siskoni muksuilla on aina jokin säästökohde meneillään. Aikuisille rahalahja menee yleensä aikalailla sekin pieleen. Tuntuisi ihan idioottimaiselta, että antaisin rahaa vaikkapa siskolleni, joka sitten antaisi mulle rahaa takaisin 😁.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ymmärrä tyhjänpäiväistä ja turhaa kuluttamista. Enkä tosiaan halua opettaa sellaista myöskään lapselleni.

        Raha on mainio lahja muksuille. Tietysti pitää tietää, että mikä vanhempiensa suhtautuminen rahalahjoihin on. Omalla muksullani on käytännössä kaikki viimeisinä parina vuotena saamansa rahalahjat edelleen säästössä, kun ei hän käytä rahaa oikein mihinkään (ikää on siis kohta 10). Mun siskoni muksuilla on aina jokin säästökohde meneillään. Aikuisille rahalahja menee yleensä aikalailla sekin pieleen. Tuntuisi ihan idioottimaiselta, että antaisin rahaa vaikkapa siskolleni, joka sitten antaisi mulle rahaa takaisin 😁.

        "Tuntuisi ihan idioottimaiselta, että antaisin rahaa vaikkapa siskolleni, joka sitten antaisi mulle rahaa takaisin 😁."

        Tuosta vois saada aikaiseksi hyvän perheen oman oudon jouluperinteen. Laitetaan kaikki vaikka vitosen seteli kehyksiin ja sitten paketoidaan nätisti ja annetaan ne joka joulu toisillemme lahjaksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä en ymmärrä tyhjänpäiväistä ja turhaa kuluttamista. Enkä tosiaan halua opettaa sellaista myöskään lapselleni.

        Raha on mainio lahja muksuille. Tietysti pitää tietää, että mikä vanhempiensa suhtautuminen rahalahjoihin on. Omalla muksullani on käytännössä kaikki viimeisinä parina vuotena saamansa rahalahjat edelleen säästössä, kun ei hän käytä rahaa oikein mihinkään (ikää on siis kohta 10). Mun siskoni muksuilla on aina jokin säästökohde meneillään. Aikuisille rahalahja menee yleensä aikalailla sekin pieleen. Tuntuisi ihan idioottimaiselta, että antaisin rahaa vaikkapa siskolleni, joka sitten antaisi mulle rahaa takaisin 😁.

        No tuo antaa 50 euroa toiselle, joka taas antaa saman takaisin tuntuu ilmeisen typerälle...+-0...

        Mutta minun ajattelun mukaan kumpikin saa antamisen tunteen ja saamisen tunteen. Mikä on älytöntä kuin eräs tarina....

        Matkailija meni Kreikkaan. Suorintein meni hotelliin. Sanoi hotellille, että haluaa huoneen, mutta haluaa tarkastaa sen, kun ei voi tietää...hotellivirkailija sanoi, että maksa se satanen, niin saat rahasi takaisin, jos et ole tyytyväinen. Matksilija maksoi satasen ja lähti etsimään huonetta.

        Hotellivirkailija kiikutti satasen oitis autokorjaamoon, minne oli satasen velkaa...autokorjaaja taas maksoi h.oralle satasen velkansa. Ja hu
        .ora kävi maksamassa velkansa hotellille...hotellivirkailija laittoi satasen kassaan...

        Matksilija palasi avaimen ksnssa ja ssnoi, että ei ole tyytyväinen... Hotellivirkailija antoi satasen takaisin....

        Mutta kukaan ei ole enää velkaa kellekään? Wtf?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No tuo antaa 50 euroa toiselle, joka taas antaa saman takaisin tuntuu ilmeisen typerälle... -0...

        Mutta minun ajattelun mukaan kumpikin saa antamisen tunteen ja saamisen tunteen. Mikä on älytöntä kuin eräs tarina....

        Matkailija meni Kreikkaan. Suorintein meni hotelliin. Sanoi hotellille, että haluaa huoneen, mutta haluaa tarkastaa sen, kun ei voi tietää...hotellivirkailija sanoi, että maksa se satanen, niin saat rahasi takaisin, jos et ole tyytyväinen. Matksilija maksoi satasen ja lähti etsimään huonetta.

        Hotellivirkailija kiikutti satasen oitis autokorjaamoon, minne oli satasen velkaa...autokorjaaja taas maksoi h.oralle satasen velkansa. Ja hu
        .ora kävi maksamassa velkansa hotellille...hotellivirkailija laittoi satasen kassaan...

        Matksilija palasi avaimen ksnssa ja ssnoi, että ei ole tyytyväinen... Hotellivirkailija antoi satasen takaisin....

        Mutta kukaan ei ole enää velkaa kellekään? Wtf?

        Itse en kaipaa lahjan saamisen tunnetta. Se on lähinnä vaivaannuttavaa.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No tuo antaa 50 euroa toiselle, joka taas antaa saman takaisin tuntuu ilmeisen typerälle... -0...

        Mutta minun ajattelun mukaan kumpikin saa antamisen tunteen ja saamisen tunteen. Mikä on älytöntä kuin eräs tarina....

        Matkailija meni Kreikkaan. Suorintein meni hotelliin. Sanoi hotellille, että haluaa huoneen, mutta haluaa tarkastaa sen, kun ei voi tietää...hotellivirkailija sanoi, että maksa se satanen, niin saat rahasi takaisin, jos et ole tyytyväinen. Matksilija maksoi satasen ja lähti etsimään huonetta.

        Hotellivirkailija kiikutti satasen oitis autokorjaamoon, minne oli satasen velkaa...autokorjaaja taas maksoi h.oralle satasen velkansa. Ja hu
        .ora kävi maksamassa velkansa hotellille...hotellivirkailija laittoi satasen kassaan...

        Matksilija palasi avaimen ksnssa ja ssnoi, että ei ole tyytyväinen... Hotellivirkailija antoi satasen takaisin....

        Mutta kukaan ei ole enää velkaa kellekään? Wtf?

        Jos muuten ole täysin rehellinen, niin mä en pysty lainkaan rinnastamaan lahjan antamista tai saamista haluttuna olemisen tunteeseen. Lähdin vain mukaan tohon sun rinnastukseesi, vaikka en tunnista tuollaista itsessäni yhtään. Mä tiedän sen, että osalle ihmisistä lahjat ovat "rakkauden kieli", mutta mulle tuo analogia ei toimi noin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos muuten ole täysin rehellinen, niin mä en pysty lainkaan rinnastamaan lahjan antamista tai saamista haluttuna olemisen tunteeseen. Lähdin vain mukaan tohon sun rinnastukseesi, vaikka en tunnista tuollaista itsessäni yhtään. Mä tiedän sen, että osalle ihmisistä lahjat ovat "rakkauden kieli", mutta mulle tuo analogia ei toimi noin.

        Mä ymmärrän, että koitan tälläisissä yhteyksissä selittää jotain mitä toisilla vain ei ole...🤔

        Ja toisaalta palstalta luen paljon juttuja, mitä sellaiset joilla ei ole "sitä jotain" ihmettelevät, mitä jotkut oikein haluaa...

        Vähän tulee mieleen biisi...

        https://youtu.be/TanqerFVmXA?si=vppzz3hX-FdaIQlz

        Mahdottomuus, vaikka ois haluakin välillä...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä ymmärrän, että koitan tälläisissä yhteyksissä selittää jotain mitä toisilla vain ei ole...🤔

        Ja toisaalta palstalta luen paljon juttuja, mitä sellaiset joilla ei ole "sitä jotain" ihmettelevät, mitä jotkut oikein haluaa...

        Vähän tulee mieleen biisi...

        https://youtu.be/TanqerFVmXA?si=vppzz3hX-FdaIQlz

        Mahdottomuus, vaikka ois haluakin välillä...

        Sinällään hassua, että nyt mulla sitten "ei vain ole", vaikka aiemmin ketjussa kovasti komppasit vastaustani.

        Jos nyt jatkan edelleen vähän liiankin rehellisellä linjalla, niin sä vaikutat mun mielestäni melkoisen vaikealta ihmiseltä. Sulle ei riitä, että molemnat olisivat tyytyväisiä, vaan sen lisäksi pitää vielä täyttää joku teoreettinen "ihanne". Se pitää täyttää, vaikka sen myötä molemmat olisivat onnettomampia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse en kaipaa lahjan saamisen tunnetta. Se on lähinnä vaivaannuttavaa.

        Et ehkä osaa ottaa vastaan mitään...ehkä väheksyt itseäsi? 🤔


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinällään hassua, että nyt mulla sitten "ei vain ole", vaikka aiemmin ketjussa kovasti komppasit vastaustani.

        Jos nyt jatkan edelleen vähän liiankin rehellisellä linjalla, niin sä vaikutat mun mielestäni melkoisen vaikealta ihmiseltä. Sulle ei riitä, että molemnat olisivat tyytyväisiä, vaan sen lisäksi pitää vielä täyttää joku teoreettinen "ihanne". Se pitää täyttää, vaikka sen myötä molemmat olisivat onnettomampia.

        Mä vaan mietin, että jotkut ihmiset ei koe eroa saamisen ja antamisen välillä, niin sitä ei vaan yksinkertaisesti ole.. ihan sama antaako vai saa...(sama tonnin seteli ilme) ja jotain siirtyy jonnekin. 😄

        https://youtu.be/mHvBvkSCx2w?si=A0OXPEXCaPFZmH-e

        Ilme on huikea, mutta tonnin antajskin epäilee itseään...sekin on tärkeää tässä jutussa.. 🙂


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Et ehkä osaa ottaa vastaan mitään...ehkä väheksyt itseäsi? 🤔

        Kyllä mä osaan mainiosti ottaa vastaan, jos siinä lahjassa on jotain järkeä. Tyhjänpäiväinen "romu", jolla en tee yhtään mitään ja sitten vielä pitää tietenkin taidokkaasti esittää tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta ... tuollainen teatteri on minusta vain vaivaannuttavaa. Mielummin otan vastaan sen halauksen tai vaikka pienen paperilapun, jossa lukee "rakastan sinua". Paras lahja, jonka olen koskaan rakkaaltani saanut, oli suklaalevy, jonka eksäni toi mulle kerran tuliaisiksi. Se lämmitti, koska hän tiesi mitä toi ja se ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että hän olisi muistanut saati sitten jaksanut nähdä vaivaa etsiäkseen sen.

        Mä itseasiassa taidan olla meistä se, joka arvostaa itseään enemmän. Mun itsetuntoni ja haluttuuden tunteeni ei ole yhtään kiinni siitä kuka aloittaa suutelemisen tai tekee aloitteen seksiin


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mä osaan mainiosti ottaa vastaan, jos siinä lahjassa on jotain järkeä. Tyhjänpäiväinen "romu", jolla en tee yhtään mitään ja sitten vielä pitää tietenkin taidokkaasti esittää tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta ... tuollainen teatteri on minusta vain vaivaannuttavaa. Mielummin otan vastaan sen halauksen tai vaikka pienen paperilapun, jossa lukee "rakastan sinua". Paras lahja, jonka olen koskaan rakkaaltani saanut, oli suklaalevy, jonka eksäni toi mulle kerran tuliaisiksi. Se lämmitti, koska hän tiesi mitä toi ja se ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että hän olisi muistanut saati sitten jaksanut nähdä vaivaa etsiäkseen sen.

        Mä itseasiassa taidan olla meistä se, joka arvostaa itseään enemmän. Mun itsetuntoni ja haluttuuden tunteeni ei ole yhtään kiinni siitä kuka aloittaa suutelemisen tai tekee aloitteen seksiin

        Meistä? Tarkoitatko nyt minua ja sinua, vsi exääsi ja sinua?


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä vaan mietin, että jotkut ihmiset ei koe eroa saamisen ja antamisen välillä, niin sitä ei vaan yksinkertaisesti ole.. ihan sama antaako vai saa...(sama tonnin seteli ilme) ja jotain siirtyy jonnekin. 😄

        https://youtu.be/mHvBvkSCx2w?si=A0OXPEXCaPFZmH-e

        Ilme on huikea, mutta tonnin antajskin epäilee itseään...sekin on tärkeää tässä jutussa.. 🙂

        Kyllä mä näen paljonkin eroa noiden välillä, mutta se missä tilanteessa ja minkä verran sillä erolla on väliä, on sitten ihan eri kysymys. Jos minä olen vaikka surullinen ja aivan rikki jostakin, niin saatu halaus tuntuu hyvältä, mutta en mä halua joutua itse aloittamaan sitä ja hakemaan sitä. Myötätunto, jonka joutuu itse "kerjäämään", ei tunnu yhtään miltään. Sen sijaan kun minä itse haluan halata, niin silloin riittää erinomaisesti, että siihen halaukseen vastaa. Tietenkään kukaan ei aina tunne halua halata takaisin tai edes antaa halata itseään, mutta jos tuo on jatkuvaa, niin sitten se muodostuu ongelmaksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mä näen paljonkin eroa noiden välillä, mutta se missä tilanteessa ja minkä verran sillä erolla on väliä, on sitten ihan eri kysymys. Jos minä olen vaikka surullinen ja aivan rikki jostakin, niin saatu halaus tuntuu hyvältä, mutta en mä halua joutua itse aloittamaan sitä ja hakemaan sitä. Myötätunto, jonka joutuu itse "kerjäämään", ei tunnu yhtään miltään. Sen sijaan kun minä itse haluan halata, niin silloin riittää erinomaisesti, että siihen halaukseen vastaa. Tietenkään kukaan ei aina tunne halua halata takaisin tai edes antaa halata itseään, mutta jos tuo on jatkuvaa, niin sitten se muodostuu ongelmaksi.

        Joo... tuon ymmärrän hyvin...

        Parin viikon jälkeen on ok halata pitkään rakastaan js suudella, mutta 8 tunnin jälkeen jälleennäkemiseen tuollainen yllämainittu on hiukan överi. 😆

        Mä joskus eräälle naisystävälle tuumin, että olisi kiva, kun saisi murgeisiin lohdutusta...noh..

        Kerran hän tuli tänne...illalla sit nojautui sängyn päätyyn. Pyysi minua laittamaan pääni syliin...ja hän silitti sitä...sain lohdutusta, kuten olin neuvonut, mitä se voisi olla...mutta en kaivannut lohdutusta silloin...ei ollut mitään tarvetta, mutta lohdutusta tuli, kun oli kaivattu. 🤣🤣🤣


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en kaipaa lahjan saamisen tunnetta. Se on lähinnä vaivaannuttavaa.

        Olen täysin samaa mieltä.


      • Disseisback kirjoitti:

        Joo... tuon ymmärrän hyvin...

        Parin viikon jälkeen on ok halata pitkään rakastaan js suudella, mutta 8 tunnin jälkeen jälleennäkemiseen tuollainen yllämainittu on hiukan överi. 😆

        Mä joskus eräälle naisystävälle tuumin, että olisi kiva, kun saisi murgeisiin lohdutusta...noh..

        Kerran hän tuli tänne...illalla sit nojautui sängyn päätyyn. Pyysi minua laittamaan pääni syliin...ja hän silitti sitä...sain lohdutusta, kuten olin neuvonut, mitä se voisi olla...mutta en kaivannut lohdutusta silloin...ei ollut mitään tarvetta, mutta lohdutusta tuli, kun oli kaivattu. 🤣🤣🤣

        Tuosta mä tajusin, ettei kaikki koe samallatavoin kaikkea..

        Tuskin tätä naista oli koskaan mistään lohdutettu...mistä ihmiselle voisi tarttua tieto, mitä on lohdutus, jos hän ei sitä ole nähnyt/kokenut...???


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin, sillä on merkitystä, onko suutelija, vai suudeltavana.

        Ihan kuin on eroa, onko kusella, vai kusessa. 😁

        Tosin myrskylukemiin yltyneessä vastatuulessa voi olla molempia. 😄

        Ps. Toivottavasti nyt tärppää ja saat lakananvetäjän. 🙂

        Tulipa pitkä ketju yhdestä suudelmasta mutta kyllä minä tuon ajatuksen suutelija-suudeltava akselista tietyin reunaehdoin kyllä allekirjoitan.

        Minulle jollakin tasolla rinnasteisia ovat esim tanssipaikkojen haku-haetava tai kosija-kosittava kun puhutaan avioliitosta. Toinen siis on aloitteellinen ja siihen toinen vastaa. Paritanssi nyt on henkisesti helpompi kun kieltäytyminen käsittääkseni on harvinaista eikä asia etene tahtien jälkeen jos ei sitten tanssien jälkeen muuta tapahdu. Onhan siinä ero haetko jotakuta tanssimaan vai haluaako joku nimenomaan sinut parketille. Ei siinä tanssiessa kukaan mieti miten tämä nyt meni.

        Samaltahan se suudelma tuntuu siinä vaiheessa kun molemmat kutitelee kielellä toisen amalgaameja mutta tuo asetelma minusta kuvastaa aikaa ennen sitä. Itse miellän sen suutelijan aloitteen tekijäksi joka ilmaisee että tämän suhteen voisi nostaa jo seuraavalle tasolle. Kun tämä toive on ilmaistu niin sitten jäädään odottamaan tuleeko vastaus avokämmenellä, kommmenttina ystävyydestä tai mainintana että "on sitä jo muutama kuukausi odotettukin"


      • M184 kirjoitti:

        Tulipa pitkä ketju yhdestä suudelmasta mutta kyllä minä tuon ajatuksen suutelija-suudeltava akselista tietyin reunaehdoin kyllä allekirjoitan.

        Minulle jollakin tasolla rinnasteisia ovat esim tanssipaikkojen haku-haetava tai kosija-kosittava kun puhutaan avioliitosta. Toinen siis on aloitteellinen ja siihen toinen vastaa. Paritanssi nyt on henkisesti helpompi kun kieltäytyminen käsittääkseni on harvinaista eikä asia etene tahtien jälkeen jos ei sitten tanssien jälkeen muuta tapahdu. Onhan siinä ero haetko jotakuta tanssimaan vai haluaako joku nimenomaan sinut parketille. Ei siinä tanssiessa kukaan mieti miten tämä nyt meni.

        Samaltahan se suudelma tuntuu siinä vaiheessa kun molemmat kutitelee kielellä toisen amalgaameja mutta tuo asetelma minusta kuvastaa aikaa ennen sitä. Itse miellän sen suutelijan aloitteen tekijäksi joka ilmaisee että tämän suhteen voisi nostaa jo seuraavalle tasolle. Kun tämä toive on ilmaistu niin sitten jäädään odottamaan tuleeko vastaus avokämmenellä, kommmenttina ystävyydestä tai mainintana että "on sitä jo muutama kuukausi odotettukin"

        Samaa mieltä brother...

        Meille miehille (vielä) jää sen antaja-puoli...

        Kunnes kulttuurissa aloitteelliset naiset kaikessa vapautetaan "tyrkky"-ideologiasta...

        Joskus toivoin palstalla että minut "otettaisiin"...niin muistelen palstagollegani xlinerin tuumivan, että toivoisin raiskausta naisen toimesta. 🤣

        Haluaakohan nämäkin artistit raiskauksia?

        https://youtu.be/uhz6dLX4Qw0?si=EUrRj7R8g7OkB8a-

        Toķkopa...😃


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Sulle uskallan sanoa...

        Jos on lusikalla annettu, ei kauhalla voi vaatia...🙂

        Sä et voi ymmärtää jotain mitä sinulla ei ole. 🤔

        Mutta ei se tee dinusta huonos ihmistä. 🙂

        Olen oikein tyytyväinen tuohon lusikalliseeni. Oli se sitten järkeä, itsekeskeisyyttä, toisten kautta elämistä tai huomionhakuisuutta 😄

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen oikein tyytyväinen tuohon lusikalliseeni. Oli se sitten järkeä, itsekeskeisyyttä, toisten kautta elämistä tai huomionhakuisuutta 😄

        xLiner

        Tiedän. Enkä epäile. 😃

        Lahjoitan sinulle biisin.. kolkko ja pirullisen kuuloinen..

        https://youtu.be/vPt6Eij5DH4?si=_wgNER1pPKuEIU74

        Manamana totuus palaa.

        Jotenkin näen sun tään sinun biisinä. 😃


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Meistä? Tarkoitatko nyt minua ja sinua, vsi exääsi ja sinua?

        Vertasin sinua ja minua. Minulle tulee teksteistäsi tunne, että sun itsetuntosi ei kaikeasta huolimatta ole hirveän hyvä ja ehkä siksi tuo halluttuuden kokeminen vaatii sun kohdallasi tuollaista mun silmääni jopa hieman erikoista asetelmaa. Ihmisen tulee kuitenkin saada olla oma itsensä, eikä esittää jotakin muuta, vain jotta sinä kokisit itsesi halutuksi. Sellainen ei vain ole kovin kestävää.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Joo... tuon ymmärrän hyvin...

        Parin viikon jälkeen on ok halata pitkään rakastaan js suudella, mutta 8 tunnin jälkeen jälleennäkemiseen tuollainen yllämainittu on hiukan överi. 😆

        Mä joskus eräälle naisystävälle tuumin, että olisi kiva, kun saisi murgeisiin lohdutusta...noh..

        Kerran hän tuli tänne...illalla sit nojautui sängyn päätyyn. Pyysi minua laittamaan pääni syliin...ja hän silitti sitä...sain lohdutusta, kuten olin neuvonut, mitä se voisi olla...mutta en kaivannut lohdutusta silloin...ei ollut mitään tarvetta, mutta lohdutusta tuli, kun oli kaivattu. 🤣🤣🤣

        "Parin viikon jälkeen on ok halata pitkään rakastaan js suudella, mutta 8 tunnin jälkeen jälleennäkemiseen tuollainen yllämainittu on hiukan överi."

        Mä en ymmärrä tuollaisia sääntöjä. Mä halaan (tai yritän halata) silloin kun minusta tuntuu siltä, enkä mieti lainaamani kaltaisia asioita. Mä olen enemmän luonnonlapsi. Se ei tietenkään tarkoita, että kävisin tuosta vaan halailemaan. Jos minulla on vähänkään tunne, että halaus saattaisi olla ei toivottu tai liian yllättävä, niin mä kysyn aina, että saanko halata. Ehkä mut on kasvatettu liiankin korrektiksi näiden kosketusasioiden suhteen 😃.


      • Anonyymi
        M184 kirjoitti:

        Tulipa pitkä ketju yhdestä suudelmasta mutta kyllä minä tuon ajatuksen suutelija-suudeltava akselista tietyin reunaehdoin kyllä allekirjoitan.

        Minulle jollakin tasolla rinnasteisia ovat esim tanssipaikkojen haku-haetava tai kosija-kosittava kun puhutaan avioliitosta. Toinen siis on aloitteellinen ja siihen toinen vastaa. Paritanssi nyt on henkisesti helpompi kun kieltäytyminen käsittääkseni on harvinaista eikä asia etene tahtien jälkeen jos ei sitten tanssien jälkeen muuta tapahdu. Onhan siinä ero haetko jotakuta tanssimaan vai haluaako joku nimenomaan sinut parketille. Ei siinä tanssiessa kukaan mieti miten tämä nyt meni.

        Samaltahan se suudelma tuntuu siinä vaiheessa kun molemmat kutitelee kielellä toisen amalgaameja mutta tuo asetelma minusta kuvastaa aikaa ennen sitä. Itse miellän sen suutelijan aloitteen tekijäksi joka ilmaisee että tämän suhteen voisi nostaa jo seuraavalle tasolle. Kun tämä toive on ilmaistu niin sitten jäädään odottamaan tuleeko vastaus avokämmenellä, kommmenttina ystävyydestä tai mainintana että "on sitä jo muutama kuukausi odotettukin"

        "Itse miellän sen suutelijan aloitteen tekijäksi joka ilmaisee että tämän suhteen voisi nostaa jo seuraavalle tasolle.

        Tähän täytyy todeta, että ei mun suhteissani oikein ole ollut tuollaista "aloitteen tekijää". Ei kukaan ole koskaan sanallisesti ilmaissut, että "aletaanko oleen ..." tai etsinyt suhteelle määritelmää. Ne ovat olleet enemmän sellaisia, että on vain lähdetty kulkemaan samaan suuntaa vierekkäin ja jääty sitten sille samalle polulle. Mä olen ainakin näissä kahdessa viimeisimmässä ollut se, joka on ensiksi ilmaissut rakkauteni, ensimmäisestä en muista enää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Parin viikon jälkeen on ok halata pitkään rakastaan js suudella, mutta 8 tunnin jälkeen jälleennäkemiseen tuollainen yllämainittu on hiukan överi."

        Mä en ymmärrä tuollaisia sääntöjä. Mä halaan (tai yritän halata) silloin kun minusta tuntuu siltä, enkä mieti lainaamani kaltaisia asioita. Mä olen enemmän luonnonlapsi. Se ei tietenkään tarkoita, että kävisin tuosta vaan halailemaan. Jos minulla on vähänkään tunne, että halaus saattaisi olla ei toivottu tai liian yllättävä, niin mä kysyn aina, että saanko halata. Ehkä mut on kasvatettu liiankin korrektiksi näiden kosketusasioiden suhteen 😃.

        No en mä jsksa sen kummemmin tästä asiasta alkaa vääntämään rautalankamallia, kun jos kokee asiat eritavoin, niin sitten kokee. Eihän kokistakaan saa mielikuvilla toiselta maistumaan. 😀


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No en mä jsksa sen kummemmin tästä asiasta alkaa vääntämään rautalankamallia, kun jos kokee asiat eritavoin, niin sitten kokee. Eihän kokistakaan saa mielikuvilla toiselta maistumaan. 😀

        Ainoa tapa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi on puhua ja yrittää selittää, mutta tiettsti sulla on oikeus todeta, ettet halua ja se siitä. Sen kuitenkin sanon, että nuo sun selityksesi, että "kun jotainnei ole ... " ja muu on aikalailla tyhjää blaa blaata, joka käytännössä tarkoittaa, että eipä nyt kiinnosta selittää tai sanat loppui. No mutta juu, sä et halua edes yrittää selittää etkä myöskään ymmärtää, vaan sun on helpompi pyrkiä ikäänkuin nostamaan itsesi ylemmälle tasolle. Sinulla on siihen oikeus, joten annan olla. Toisilla meistä on kaikenlaisia ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita he eivåt osaa itsekään selittää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ainoa tapa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi on puhua ja yrittää selittää, mutta tiettsti sulla on oikeus todeta, ettet halua ja se siitä. Sen kuitenkin sanon, että nuo sun selityksesi, että "kun jotainnei ole ... " ja muu on aikalailla tyhjää blaa blaata, joka käytännössä tarkoittaa, että eipä nyt kiinnosta selittää tai sanat loppui. No mutta juu, sä et halua edes yrittää selittää etkä myöskään ymmärtää, vaan sun on helpompi pyrkiä ikäänkuin nostamaan itsesi ylemmälle tasolle. Sinulla on siihen oikeus, joten annan olla. Toisilla meistä on kaikenlaisia ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita he eivåt osaa itsekään selittää.

        Elä ota tätä noin...

        Mutta täällä on muutamia muitakin, jotka on minua parempia sanoittamaan asioita. Itse vaan en osaa selvittää sanoin kovin hyvin. Citris esimerkiksi kokee tämän saman halutuksi tulemisen ja hän osaa sanoittaa sen paremmin ehkä toisille.

        Citriskin on tässä ketjussa ja kerroin hälle yhden tositarinan...en sitä tähän uudelleen kirjoita, mutta lue sieltä. 🙃


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Elä ota tätä noin...

        Mutta täällä on muutamia muitakin, jotka on minua parempia sanoittamaan asioita. Itse vaan en osaa selvittää sanoin kovin hyvin. Citris esimerkiksi kokee tämän saman halutuksi tulemisen ja hän osaa sanoittaa sen paremmin ehkä toisille.

        Citriskin on tässä ketjussa ja kerroin hälle yhden tositarinan...en sitä tähän uudelleen kirjoita, mutta lue sieltä. 🙃

        Noinhan se menee. Ei sitä tarvitse sen kummemmin ottaa. Jos ei halua, niin ei halua ja mitä sitä enempää pohtimaan.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Elä ota tätä noin...

        Mutta täällä on muutamia muitakin, jotka on minua parempia sanoittamaan asioita. Itse vaan en osaa selvittää sanoin kovin hyvin. Citris esimerkiksi kokee tämän saman halutuksi tulemisen ja hän osaa sanoittaa sen paremmin ehkä toisille.

        Citriskin on tässä ketjussa ja kerroin hälle yhden tositarinan...en sitä tähän uudelleen kirjoita, mutta lue sieltä. 🙃

        Mun silmiini Citris puhuu varsin eri asioista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mun silmiini Citris puhuu varsin eri asioista.

        Eritavalla joo. Jokainen tekee kaiken eritavalla..

        Olen vain yhden miehen kokemien kertoja.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Eritavalla joo. Jokainen tekee kaiken eritavalla..

        Olen vain yhden miehen kokemien kertoja.

        Yleensä ja juuri siksi jonkun toisen selitykset eivät nyt tässä kohtaa vaikuta asiaan yhtään millään tavalla.


    • Anonyymi

      Enpä ole ajatellut. Koska en piittaa seksistä enää, niin ainakaan siinä mielessä en halua olla haluttu!

    • En ymmärrä mitä järkeä olisi parisuhteessa, johon vain toinen osapuoli on motivoitunut. Ilman kahta vapaata tahtoa ja ilman kahden motivaatiota, ihmissuhde ei tule kestämään tai se on tavalla tai toisella alisteinen/hyväksikäyttävä. Halu on yhtä tärkeä kuin molemminpuoliset romanttiset tunteet.

      Se, että pari haluaa toisiaan vaan näkyy ja tuntuu. Samoin haluamisen puutteen tuntee. Se näkyy haluna olla lähellä, haluna olla läsnä, haluna antaa toiselle aikaansa ja tehdä yhdessä asioita ja tietysti myös seksuaalisena haluna. Vaikka velvollisuudesta suoritettu seksi on aivan karmeaa, kun taas seksi, jossa kumpikin haluaa toistaan sekä myös läsnäolo, intimiteetti ja yhteinen rytmi löytyy (vaatii kykyä ja halua kuunnella toista, eikä vain suorittaa omaa osuuttaan), on taivaallista.

      Se, että pari on tarpeissaan riittävän samanlainen on tärkeää. Vaikka aseksuaali ja hyvin aktiivinen tuskin löytävät molempia tyydyttävää kompromissia. Sama pätee, jos vaikka läheisyyden tai läsnäolon tarve on aivan liian erilaisia. Silloin toinen elää koko ajan vajeessa ja toinen jatkuvasti torjuu, koska se vähäkin on itselle liikaa. Kummassakaan ei ole vikaa, keskinäinen yhteensopivuus on vain kehno.

      Koen, että se että puoliskoni haluaa minua ja minut, on tärkeää. Samoin koen, että yhtä tärkeä, että haluan hänet ja häntä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö samaan aikaan ole ja voisi olla omaa aikaa, erillisyyttä ja luottamusta. Pikemminkin näkyvä ja tuntuva halu vahvistaa myös luottamusta ja turvallista erillisyyttä.

      • Anonyymi

        Iäkkäämmillä naisilla ne halut tuppaavat loppumaan ja voi olla sellainen sairauskin, mikä vie halut hormoonitoiminnan loppumisen lisäksi. Ei seksi ole kaikille nuoremmillekaan välttämättä tärkeää. Jokaisen on saatava elää omannäköistään elämää! Jos ei itsellä enää ollut haluja yli kymmeneen, niin silloin ei ole tarvetta muuhun kuin ystävyyteen, eikä yksin olemisessakaan ole mitään ongelmaa ollut, siitä on jo hyvin monen vuoden kokemus!


      • Citrinella
        Anonyymi kirjoitti:

        Iäkkäämmillä naisilla ne halut tuppaavat loppumaan ja voi olla sellainen sairauskin, mikä vie halut hormoonitoiminnan loppumisen lisäksi. Ei seksi ole kaikille nuoremmillekaan välttämättä tärkeää. Jokaisen on saatava elää omannäköistään elämää! Jos ei itsellä enää ollut haluja yli kymmeneen, niin silloin ei ole tarvetta muuhun kuin ystävyyteen, eikä yksin olemisessakaan ole mitään ongelmaa ollut, siitä on jo hyvin monen vuoden kokemus!

        Mikä on iäkäs nainen? Jollain ei ole haluja minkään ikäisenä, toisella ne loppuu ikääntyessä ja osa jaksaa olla kuin kaneja varsin pitkään tai jopa loppuun asti. Sama koskee niin naisia kuin miehiä.

        Se onko aseksuaali tai hyvin seksuaalinen ei tee ketään yhtään paremmaksi tai huonommaksi. Ainoastaan liian erilaiset ei sovi toisilleen.


      • Menit sulavasti ohi peruskysymyksen, vaikka ei huonoa analyysiä olleenkaan. 🙂

        Mutta miksi toinen torjuu ja toinen jää vaille?

        Ketä halutaan kuunnella, halutaan oikeasti ja kenelle riittää vaikka ne tissit, että haluaa?

        Siksi kuulisin juurikin sinulta, hyvin asioita sanoittavalta alkuperäiseen kysymykseen pelkästään vastauksen....miten koet olevasi haluttu?

        Lisäkyssärinä...miten haluaisit kokea, olevasi haluttu?


      • Disseisback kirjoitti:

        Menit sulavasti ohi peruskysymyksen, vaikka ei huonoa analyysiä olleenkaan. 🙂

        Mutta miksi toinen torjuu ja toinen jää vaille?

        Ketä halutaan kuunnella, halutaan oikeasti ja kenelle riittää vaikka ne tissit, että haluaa?

        Siksi kuulisin juurikin sinulta, hyvin asioita sanoittavalta alkuperäiseen kysymykseen pelkästään vastauksen....miten koet olevasi haluttu?

        Lisäkyssärinä...miten haluaisit kokea, olevasi haluttu?

        Torjuminen voi olla sitä, että toinen ”liian paljon” ja toinen taas on jostain syytä epävarma haluamisestaan. Epävarmuus voi johtua vanhoista kokemuksista, siitä ettei tunteet syty tai siitä ettei vaan jostain syystä jaksa tai halua suhdetta. Torjuminen voi johtua myös siitä, että kaksi ihmistä tarvitsee vaan niin eri asioita. Toinen on vajaa samaan aikaan, kun toiselle sama on likaa. Tutustumisvaiheessa toki torjuminen voi johtua paljon muustakin.

        Tunnen parisuhteessani olevani haluttu fyysisesti ja henkisesti. Se johtuu siitä, että kumpikin haluaa toisiaan ja tuo sen kosketuksilla, ilmeillä, eleillä ja sanoilla ilmi. Kun puhumme puhelimessa kumpikin on ja haluaa olla läsnä. Sama juttu kun olemme samassa paikassa. Kuulemme ja näemme toisemme ja kumpikin on aidosti kiinnostunut toistensa ajatuksista ja kuulumisista. Kumpikin tuo sanallisesti ilmi, että näemme suhteella tulevaisuuden myös pitkällä jänteellä ja kummallakin on motivaatio järjestää yhteistä aikaa. Juttelemme ja rakastelemme paljon enemmän mitä keskiverto keski-ikäinen pariskunta, vaikka etäisyyttä on arkisin useampi sata kilometriä. Oikeastaan se mitä tällä hetkellä saan suhteesta ja mitä toivon, ei puutu mitään. Siis se mitä tällä hetkellä on, vastaa samalla siihen miten toivoisin olevani haluttu. Vähemmälläkin tulisi toimeen, jos siihen olisi tarvetta.

        Uskoisin, että halutuksi tulemisen kokemus on helpoin saada aikaan kun pari rakastuu, ja kemiaa, keskinäistä arvostusta ja kunnioitusta löytyy eikä kumpikaan ala pelata mitään hölmöjä pelejä vaan haluaa antaa toiselle turvallisen olon yhdessä.

        Olet osallistunut aktiivisesti keskusteluun, muttet ole tainnut vastata itse kysymykseesi (?). Miten vastaat itse omaan kysymykseesi?


      • Citrinella kirjoitti:

        Torjuminen voi olla sitä, että toinen ”liian paljon” ja toinen taas on jostain syytä epävarma haluamisestaan. Epävarmuus voi johtua vanhoista kokemuksista, siitä ettei tunteet syty tai siitä ettei vaan jostain syystä jaksa tai halua suhdetta. Torjuminen voi johtua myös siitä, että kaksi ihmistä tarvitsee vaan niin eri asioita. Toinen on vajaa samaan aikaan, kun toiselle sama on likaa. Tutustumisvaiheessa toki torjuminen voi johtua paljon muustakin.

        Tunnen parisuhteessani olevani haluttu fyysisesti ja henkisesti. Se johtuu siitä, että kumpikin haluaa toisiaan ja tuo sen kosketuksilla, ilmeillä, eleillä ja sanoilla ilmi. Kun puhumme puhelimessa kumpikin on ja haluaa olla läsnä. Sama juttu kun olemme samassa paikassa. Kuulemme ja näemme toisemme ja kumpikin on aidosti kiinnostunut toistensa ajatuksista ja kuulumisista. Kumpikin tuo sanallisesti ilmi, että näemme suhteella tulevaisuuden myös pitkällä jänteellä ja kummallakin on motivaatio järjestää yhteistä aikaa. Juttelemme ja rakastelemme paljon enemmän mitä keskiverto keski-ikäinen pariskunta, vaikka etäisyyttä on arkisin useampi sata kilometriä. Oikeastaan se mitä tällä hetkellä saan suhteesta ja mitä toivon, ei puutu mitään. Siis se mitä tällä hetkellä on, vastaa samalla siihen miten toivoisin olevani haluttu. Vähemmälläkin tulisi toimeen, jos siihen olisi tarvetta.

        Uskoisin, että halutuksi tulemisen kokemus on helpoin saada aikaan kun pari rakastuu, ja kemiaa, keskinäistä arvostusta ja kunnioitusta löytyy eikä kumpikaan ala pelata mitään hölmöjä pelejä vaan haluaa antaa toiselle turvallisen olon yhdessä.

        Olet osallistunut aktiivisesti keskusteluun, muttet ole tainnut vastata itse kysymykseesi (?). Miten vastaat itse omaan kysymykseesi?

        Hyvä huomio lopussa.. en olekaan vastannut itse...😃

        Huomasn, että ihminen haluaa minua, kun hän voi olla sitä mitä on. Itsekäs? Päällepäsmäri, auttavainen, lojaali...mitä ikinä hän onkaan, mutta hän uskaltaa olla hän. 🙂 Siksi hän haluaa olla mun kaa...hän voi olla mitä on, kaikkine virheineen.

        Hän kertoo minulle juuri mustimmat mietteensä. Avautuu, ei pelkää minun menettämistä, eikä mitään, kun kertoo. Olen hänelle osa itseä.


        Katse. Se hymyilee, vaikka itkettää. On tullut kotiin ja voi olla mitä on.

        Kosketus. Se ei varo, vaan tarttuu, kun on tarve. Hipaisee kun on tarkoitus helliä.

        Usko. Kaikkeen yhteiseen hyvään, vaikks mikä olisi.


      • Disseisback kirjoitti:

        Hyvä huomio lopussa.. en olekaan vastannut itse...😃

        Huomasn, että ihminen haluaa minua, kun hän voi olla sitä mitä on. Itsekäs? Päällepäsmäri, auttavainen, lojaali...mitä ikinä hän onkaan, mutta hän uskaltaa olla hän. 🙂 Siksi hän haluaa olla mun kaa...hän voi olla mitä on, kaikkine virheineen.

        Hän kertoo minulle juuri mustimmat mietteensä. Avautuu, ei pelkää minun menettämistä, eikä mitään, kun kertoo. Olen hänelle osa itseä.


        Katse. Se hymyilee, vaikka itkettää. On tullut kotiin ja voi olla mitä on.

        Kosketus. Se ei varo, vaan tarttuu, kun on tarve. Hipaisee kun on tarkoitus helliä.

        Usko. Kaikkeen yhteiseen hyvään, vaikks mikä olisi.

        Suurimman osa ajatuksistasi voin allekirjoittaa. Osan näen hieman eri valossa.

        Useimmat ihmiset aika pitkään yrittää antaa itsestään kiillotettua kuvaa. Ei ole tavatonta, että vaikka taidetta aiemmin halveksiva keski-ikäinen mies, antaa nuorikollensa ymmärtää, että on taiteen suuri ystävä tai seksistä ei niin pitävä ihminen alussa lähtee seksiin lähinnä toista miellyttääkseen, tai sinkkuna pidetään ulkonäkö silmiinpistävän huoliteltuna (mitä muuten pitäisi). Itse näen, että minun pitää kelvata omana itsenäni (niin kuin sen toisenkin), jotta pitkällä aikajänteellä on mitään mahdollisuuksia onnistua. Parisuhteissa vähän sinnepäin ja ehkä ei vaan toimi! Olemalla aito ja avoin (jo alussa) kumpikin pääsee paremmin näkemään onko aineksia vai ei. En kuitenkaan koe, että aitous, avoimuus ja omana itsenään oleminen liittyisi siihen, että koen itseni halutuksi vaan pikemminkin siihen, että vastapuolella on terve ja vahva itsetunto sekä hän on kykenevä turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Nuo kaksi asiaa, hyvä itsetunto ja kyky turvalliseen kiintymyssuhteeseen, tekee useimmat ihmiset viehättäväksi (siis haluttavammaksi eli sama kuin sinun ajatuksesi, mutta toisin päin).

        Avautumisen koen enemmän olevan ihmisen persoonaan ja ajatteluhaluun/kykyyn liittyvä asia. Osalle riittää ihmissuhteissa tasapaksu arki. Puhutaan säästä, töistä ja arjen asioista. Toiset taas haluaa pohtia tunteita, elämää, maailmankaikkeutta ja ihmisyyttä. Vaikka itselleni syvä ja ajatuksiaan avaava kumppani on parisuhteessa hyvin tärkeä asia. Itsensä avaaminen, herkkyyden ja haavoittuvuutensa näyttäminen on toki osoitus siitä, että toinen luottaa, uskaltaa nojata ja tunteet on syventyneet. Siis koen asian itse enemmän persoonasta, luottamuksesta ja suhteen dynamiikasta riipuvaiseksi.


      • Citrinella kirjoitti:

        Suurimman osa ajatuksistasi voin allekirjoittaa. Osan näen hieman eri valossa.

        Useimmat ihmiset aika pitkään yrittää antaa itsestään kiillotettua kuvaa. Ei ole tavatonta, että vaikka taidetta aiemmin halveksiva keski-ikäinen mies, antaa nuorikollensa ymmärtää, että on taiteen suuri ystävä tai seksistä ei niin pitävä ihminen alussa lähtee seksiin lähinnä toista miellyttääkseen, tai sinkkuna pidetään ulkonäkö silmiinpistävän huoliteltuna (mitä muuten pitäisi). Itse näen, että minun pitää kelvata omana itsenäni (niin kuin sen toisenkin), jotta pitkällä aikajänteellä on mitään mahdollisuuksia onnistua. Parisuhteissa vähän sinnepäin ja ehkä ei vaan toimi! Olemalla aito ja avoin (jo alussa) kumpikin pääsee paremmin näkemään onko aineksia vai ei. En kuitenkaan koe, että aitous, avoimuus ja omana itsenään oleminen liittyisi siihen, että koen itseni halutuksi vaan pikemminkin siihen, että vastapuolella on terve ja vahva itsetunto sekä hän on kykenevä turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Nuo kaksi asiaa, hyvä itsetunto ja kyky turvalliseen kiintymyssuhteeseen, tekee useimmat ihmiset viehättäväksi (siis haluttavammaksi eli sama kuin sinun ajatuksesi, mutta toisin päin).

        Avautumisen koen enemmän olevan ihmisen persoonaan ja ajatteluhaluun/kykyyn liittyvä asia. Osalle riittää ihmissuhteissa tasapaksu arki. Puhutaan säästä, töistä ja arjen asioista. Toiset taas haluaa pohtia tunteita, elämää, maailmankaikkeutta ja ihmisyyttä. Vaikka itselleni syvä ja ajatuksiaan avaava kumppani on parisuhteessa hyvin tärkeä asia. Itsensä avaaminen, herkkyyden ja haavoittuvuutensa näyttäminen on toki osoitus siitä, että toinen luottaa, uskaltaa nojata ja tunteet on syventyneet. Siis koen asian itse enemmän persoonasta, luottamuksesta ja suhteen dynamiikasta riipuvaiseksi.

        Osa noista mun seikoista onkin ehkä sellaisia, jotka luulen tulevan mahdolliseksi, kun suhde syvenisi.

        Mä kerron yhden tarinan, joka on tosi.

        Eräässä suhteessa nainen jostain syystä todella halusi, että saan suuseksillä. Hän yritti sitä monta kertaa ja minulla taas oli tunnelukko siihen, minkä vuoksi se ei onnistunut. Kerran kuitenkin autoin häntä työjutussa ja hän sai siitä ksi sellaisen boostin, että kun mentiin hänen kotiinsa, hän vain yksinkertaisesti otti mut. Siinä oli se halu niin intensiivinen, että vaikka päätäkin hiukan jomotti, niin se ensimmäistä kertaa mun elämässä onnistui.

        Tunneskaala tuosta oli kummallakin aika hurja.

        Mutta tuollaisia vastaavia ei voi käydä läpi, jos jollekin halulleen ei anna mahdollisuutta. Tai jos halu vaan puuttuu.

        Tuolla toisaalla keskustelualoitusta on ihmisiä, ketkä eivät näe merkitystä sillä antaako, vai saako...ja kun asiaa selittää heille, he pitävät sitä "sääntönä", että pitäisi määritellä saako, vai antaako. Huomaan, ettei sitä haluamista, tai halutuksi tulrmista kaikki vaan aisti. Eikä sitä voi opettaa...

        Mutta niin... En tiedä tarkkaan mitä halutuksi tuntemiseen voikaan kuulua...minusta se voi laajeta vaikka mihin. Sinäkin hyvässä suhteessa voit löytää omaan listaasi lisää kokemuksia, aistimuksia. 🙂
        5 vuoden päästä tiedät jo paljon enemmän.


      • Disseisback kirjoitti:

        Osa noista mun seikoista onkin ehkä sellaisia, jotka luulen tulevan mahdolliseksi, kun suhde syvenisi.

        Mä kerron yhden tarinan, joka on tosi.

        Eräässä suhteessa nainen jostain syystä todella halusi, että saan suuseksillä. Hän yritti sitä monta kertaa ja minulla taas oli tunnelukko siihen, minkä vuoksi se ei onnistunut. Kerran kuitenkin autoin häntä työjutussa ja hän sai siitä ksi sellaisen boostin, että kun mentiin hänen kotiinsa, hän vain yksinkertaisesti otti mut. Siinä oli se halu niin intensiivinen, että vaikka päätäkin hiukan jomotti, niin se ensimmäistä kertaa mun elämässä onnistui.

        Tunneskaala tuosta oli kummallakin aika hurja.

        Mutta tuollaisia vastaavia ei voi käydä läpi, jos jollekin halulleen ei anna mahdollisuutta. Tai jos halu vaan puuttuu.

        Tuolla toisaalla keskustelualoitusta on ihmisiä, ketkä eivät näe merkitystä sillä antaako, vai saako...ja kun asiaa selittää heille, he pitävät sitä "sääntönä", että pitäisi määritellä saako, vai antaako. Huomaan, ettei sitä haluamista, tai halutuksi tulrmista kaikki vaan aisti. Eikä sitä voi opettaa...

        Mutta niin... En tiedä tarkkaan mitä halutuksi tuntemiseen voikaan kuulua...minusta se voi laajeta vaikka mihin. Sinäkin hyvässä suhteessa voit löytää omaan listaasi lisää kokemuksia, aistimuksia. 🙂
        5 vuoden päästä tiedät jo paljon enemmän.

        Olen sitä mieltä, että hyvässä suhteessa kumpikin antaa, ja saa, ja kumpikin halua antaa ja haluaa saada. Enkä puhu nyt ensisijaisesti seksistä, vaan tunneyhteydestä. Syvä tunneyhteys vaatii erityisesti luottamusta ja uskallusta olla aito oma itsensä ja uskallusta avata itseään.

        Vaikka olemme olleet yhdessä vasta vuoden, olen jo kokenut huimia asioita (useammallakin tasolla), joita en osannut edes odottaa saavani kokea.


      • Citrinella kirjoitti:

        Olen sitä mieltä, että hyvässä suhteessa kumpikin antaa, ja saa, ja kumpikin halua antaa ja haluaa saada. Enkä puhu nyt ensisijaisesti seksistä, vaan tunneyhteydestä. Syvä tunneyhteys vaatii erityisesti luottamusta ja uskallusta olla aito oma itsensä ja uskallusta avata itseään.

        Vaikka olemme olleet yhdessä vasta vuoden, olen jo kokenut huimia asioita (useammallakin tasolla), joita en osannut edes odottaa saavani kokea.

        Niin tuo ei ole vsin seksiin liittyvää, vaan kyse on kaikesta, mitä suhteessa on. 🙂

        Toivottavasti vuosia tulee lisää ja kaikkea muutakin. 🙂


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin tuo ei ole vsin seksiin liittyvää, vaan kyse on kaikesta, mitä suhteessa on. 🙂

        Toivottavasti vuosia tulee lisää ja kaikkea muutakin. 🙂

        Niin minäkin toivon ja uskon! Kaikki tärkeät asiat on vain niin hyvin kohdallaan.

        Rakkaus voi löytyä kun sitä vähiten odottaa. Sattumalle pitää osata antaa mahdollisuus ja pitää osata päästää irti jarruista ja antaa mennä kun tuntuu oikealta.


    • Anonyymi

      Periaatteessa jokainen ihminen voi itse kai päättää siitä onko haluttu vai ei?
      Voi päättää myös millaista halukkuutta elämäänsä kaipaa, tai olisi kaipaamatta.

      Se, miten haluttu on on seurausta muuttuvista olosuhteista.

      Siinä on kai jotain samaa mitä nyt keskustelussa olevissa jalkaväkimiinoissa.
      Periaatteessa patikoinnin ystävänä en niitä maastoon yhtään kaipaa, loppuisi luonnon läheinen harrastus kuin seinään. Olosuhteiden muuttuva tilanne on tuonut nuo 200 grammaa räjähdettä omaavat inhokit taas keskustelun aiheeksi ikään kuin pelastajina?
      Maailman parhaina asioina?

      Niin se vaan ihmismieli muuttuu, tilanteiden muuttuessa.
      Ihmisille voi käydä ihan samoin, ihminen voi olla tänään inhokki, mutta jo huomenna kunnioitettu, jonka kättä kaikki haluavat puristaa.

      Otetaan esimerkkinä vaikka Donald Trump. Moni suomalainen haukkui häntä, mutta jo Tammikuussa Donald on meidän kaikkien kunnioitettu paras kaveri.

      AV

    • Anonyymi

      En ole haluttu - olen pelkästään himoittu.

      Ne miehet, jotka ovat kiinnostuneita, eivät kuitenkaan halua tutustua minuun vaan silmät kertovat: ”pääsispä kerran tota…”.

      Miksi? Varmaankin siksi, että tuntevat itsensä vähäpätöisiksi ulkonäkönsä suhteen minuun verrattuna. Huono itsetunto. Varmaankin myös vaimonsa vaikuttavat asiaan, joka aika monella on, vaikka siitä ”unohtavat” kertoa.

      He eivät myöskään halua, että löydän ketään itselleni. Kertovat perättömiä tarinoitaan niille miehille, jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneita minuun tutustumaan. Miksi? Varmaankin siksi, että heillä itsellä ei ole rohkeutta mihinkään. Tyytyvät vierellään kulkevaan hiirulaiseen, jota ei varmasti kukaan vie, mutta ovat katkeria, kun eivät voi saada sitä, jota himoitsevat. Näin haluavat tuhota myös minun mahdollisuuteni löytää kumppani.

      Älä pilaa toisen elämää, vaikka et häntä itse saa.

      Olin veljeni kanssa ravintolassa. Käväisin naistenhuoneessa ja palattuani, veljeni kertoi nyt tiskillä seisovan miehen käyneen sanomassa hänelle: ”Varo tota ämmää, se on huora.” En ollut koskaan nähnyt tuota miestä aiemmin. Mikä oli hänen tarkoituksens? Koska ei itse saa, niin ei saa muutkaan? Veljeni oli sanonut hänelle heti, että olen hänen siskonsa. Mies lähti.

      Toivon, että tuo on harvinainen sairaus, mutta valitettavasti nämä yksilöt vaan sattuvat kohdalleni.

      Toinen tapaus. Yhden miehen kanssa olimme jutelleet usein ja oli aina mukava nähdä. Ajattelin, että tästä ehkä tulee jotain. Sitten hänen työpaikallaan oli pikkujoulut. Niiden jälkeen kaikki muuttui. Hän ei enää välittänyt jutella, kun näimme. Mietin, mitä on tapahtunut. Tajusin kaiken, kun näin toisen miehen (hänen työkaverinsa), jota olin itse joskus kysynyt ulos (flirttaili minulle yli vuoden). Tuo mies oli varmasti kertonut sen tälle toiselle. Koska ei itse voinut minua saada, koska oli naimisissa, minkä oli ”unohtanut” minulle kertoa flirttailunsa lomassa, niin päätti varmistaa, ettei saa muutkaan.

      Että tällaista.

      Mitä huoran titteliin tulee, niin kerrottakoon, että olen varmasti kohta uudelleen neitsyt. Edellisestä seurustelusta on yli 10 vuotta, enkä harrasta yhden yön juttuja.

      Älkää siis ihmetelkö - te täysjärkiset miehet - jos nainen ei ihan heti kiinnostukseenne vastaa. Voitte kiittää tästä noita katkeria miehiä, jotka eivät ole omaan elämäänsä tyytyväisiä.

      • Tosi surullista...😒

        Mutta tuo sama voi käydä vähän toisinpäinkin. Miehellä ei joku ulkonäkö ehkä noin yleisesti ole se juttu, mutta naiset saattaa haluta vaan sitä huomiota.
        Siksi suhde on yksipuolista.


      • Anonyymi

        Itse ajattelen että turha lähestyä liian kauniita naisia, kun etsii pääasiallisesti parisuhdetta. Heille löytyy varmasti tasokkaampaakin seuraa ja oma huomio aiheuttaisi vain ahdistusta. "Liian kauniiden" omien tuttujen kanssa on toki sitten mukava jutella ja tanssia, kunhan pitää huolen siitä, ettei mene vahingossakaan ihastumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse ajattelen että turha lähestyä liian kauniita naisia, kun etsii pääasiallisesti parisuhdetta. Heille löytyy varmasti tasokkaampaakin seuraa ja oma huomio aiheuttaisi vain ahdistusta. "Liian kauniiden" omien tuttujen kanssa on toki sitten mukava jutella ja tanssia, kunhan pitää huolen siitä, ettei mene vahingossakaan ihastumaan.

        Onneksi me liian kauniitkin vanhenemme ja rumenemme. Vaan siinäkin on se puoli, että miehet haluavat sen 30-40 ikäisen, kun itse ovat 50-75 ikäisiä.

        Pakko varmaan lähteä jonnekin Italiaan tai Ranskaan. Siellä ei miehiä kauneus haittaa. Ja olen rumimmasta päästä paikallisiin verrattuna. 😁

        Kyllähän ne aivot ja koettu elämä on se mikä tekee ihmisestä mielenkiintoisen, ei ulkonäkö. Mutta miehet juuri ottavat paineita naisen ulkonäöstä. Ironista, koska moni nainen yrittää näyttää kauniimmalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse ajattelen että turha lähestyä liian kauniita naisia, kun etsii pääasiallisesti parisuhdetta. Heille löytyy varmasti tasokkaampaakin seuraa ja oma huomio aiheuttaisi vain ahdistusta. "Liian kauniiden" omien tuttujen kanssa on toki sitten mukava jutella ja tanssia, kunhan pitää huolen siitä, ettei mene vahingossakaan ihastumaan.

        Näin on, ei kannata vaikka joskus satunnaisia tilaisuuksia olisikin. Ajanhukkaa


    • Anonyymi

      En mistään olen kelju

    • Anonyymi

      Menipä vuosi, toinenkin, jokunen lisää...En edes ympärilleni katsonut, hylkytavaraa uskoin olevani.

      Eräänä päiväni sitten heräsin, tai en herännyt vielä...havahduin, hei mitä tämä nyt oli?
      Olikos se nyt ihan oikeasti pilke silmäkulmassa? Äh unta näät tuumin itselleni.

      Meni aikaa, tovi toisen perään...olin jo melkein valveilla, putkinäkö oli kuitenkin edelleen päällä ja hidas sytytys tottakai. Hmm.

      Matka jatkui, heräsin...kompastellen eteenpäin, mutta mihin kompastelinkaan?
      Omaksi yllätyksekseni myönteisiin tuntemuksiin, höh.

      No okei, uskotaan sitten...matka jatkukoon mutta avoimin silmin

      • Anonyymi

        Sama! 😎


      • Anonyymi

    • Anonyymi

      En halua olla haluttu, seksuaalisesti en ollenkaan, enkä ystävänäkään! Aika teki tehtävänsä! Oikeastaan se taitaa olla niin, etten ole koskaan eroni jälkeen todella halunnut uutta ihmistä elämääni. Muut luulivat niin ja yritin itsekin ajatella niin, mutta sellainen ei tunnu omannäköiseltä elämältä! Jo ennen kuin virallinen ero oli aikoinaan selvä, koin että yksin oleminen on se minun juttuni ja siksikin koen, ettei minulla ole pakollista tarvetta jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa! Ilman työtä en jaksa edes ajatella tutustumsta keneenkään! Mieluinen työ saa voimaan hyvin ja kun voi hyvin, saattaa ehkä jossain vaiheessa haluta tutustua uuteen ystävään! Olen käynyt kierroksilla jo monen vuoden ajan ja siksi ei ole jaksamista ruveta tutustumaan keneenkään! Tämän päivän kokemukset lauluine ja esityksineen varmistivat yksin olemisen tärkeyden!

      • Joo. Ei se tarkoitakkaan, että haluttuna olisi hyvä olla.

        Se saattaa lopulta repiä sielun palasiksi.


    • Anonyymi

      Koen sen niin että minua muistutetaan ikävistä asioista silloin kun ei ole sen muistutuksen aika. Kaikki ajallaan, ehkä jopa nopeasti jos vain antaa olla rauhassa.

      • Anonyymi

        Esimerkiksi mistä?


    • Anonyymi

      Minä joka käytän viestien lopussa kuvaa🤷‍♀️ en ole tämä nimimerkki valtakunta. Tiedoksi🤷‍♀️

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      17
      1851
    2. Nainen, sellaista tässä ajattelin

      Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost
      Ikävä
      223
      1606
    3. Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita

      Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy
      Maailman menoa
      300
      1096
    4. Miten tämä meidän tarina

      Sitten päättyy?
      Ikävä
      65
      899
    5. Kulujen jako parisuhteessa

      Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai
      Parisuhde
      53
      855
    6. En todellakaan halua että

      Tämä päättyy näin
      Ikävä
      39
      794
    7. Missä olit kun tajusit, että teistä tulee joskus pari?

      Kuvaile sitä paikkaa, hetkeä ja tilannetta.
      Ikävä
      50
      747
    8. J miehelle viesti menneisyydestä

      On jo useampi vuosi, kun ollaan oltu näköyhteydessä. Jäi tyhjä olo, koska rakastin. En tietenkään sitä kertonut. Mutta e
      Ikävä
      30
      646
    9. Valitse, kenen kanssa seurustelet

      Seura turmelee, ja huono seura turmelee täysin. Vähän niin kuin valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee kokonaan
      Hindulaisuus
      273
      643
    10. Paikat tapeltu

      Ei mennyt ihan persujen toiveiden mukaan Ei kait nyt 20 ääntä ja arpajais voitolla voi olla Ähtärin kaupungin puheenjoh
      Ähtäri
      33
      602
    Aihe