Mitä ihmeellistä oli Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa?

Eri maiden vallankumoukselliset olivat kyllä enemmän kuin innokkaita hakemaan Neuvostoliiton tukea vallankumouksille omissa maissaan, niin myös Suomesta Neuvostoliittoon paenneet punaiset. Stalinin aikana heitä tuettiin vain rajallisesti ja lopulta hankalimmat heistä puhdistettiin pois Stalinin vainoissa. Samalla siinä ainakin suomalaisista vallankumouksellisista menivät myös ne innokkaimmat. Jäljelle jäivät vain ylivarovaiset, kuten Kuusinen, ja uskonsa menettäneet, kuten Tuominen.

Stalinin valtaannoususta siis seurasi paitsi tietty traditionalismin paluu, myös eräänlainen rauhan aikakausi, jolloin Neuvostoliitto ei kovin avoimesti lietsonut luokkataistelua muualla maailmassa (ei siitä tietenkään kokonaan luovuttu, muuten kannattajakunta olisi menetetty), vaan ryhtyi yhteistyöhön kapitalistien kanssa. Käytiin kauppaa ja ostettiin läntistä teknologiaa, jota alettiin kopioida, kuten panssarivaunut (kuuluisa T-34 perustui sekin Yhdysvaltaisen Chriestien innovaatioille, jotka ensin toteutettiin neukkujen BT-sarjan vaunuissa) ja muutamat muut asiat. Lännessä vahvistui käsitys, että vallankumoukselliset olivat törmättyään todellisuuteen alkaneet laimeta ja heidän kanssaaan voitaisiinkin jatkossa elää rauhassa ja ikäänkuin Neuvostoliitto olisi vain yksi valtio monien joukossa. Vuonna 1939 valkeni, että se ei aivan sitä ollut.

Tuo kopioimisen ajatus ei sinänsä ollut huono, ja sitähän käytettin sitten mm ydinaseen osalta menestyksellisesti. Myös Japani otti kaksikin kertaa aggressiivisesti kopioimalla, eli ideoita varastamalla, länsimaat kiinni kehityksessä. Mutta Japani pystyi myös menemään edelle, eli siirtymään kopioinnista innovointiin. Neuvostoliitto ei onnistunut siinä koskaan, osin varmaankin siksi, että se useampaan kertaan tuhosi lahjakkainta osaa väestöstään eikä pystynyt edes pitämään osaa eloonjääneistäkään maassa, vaikka yritti sitä erilaisin pakkokeinoin.

Karkeasti sanottuna: vallankumousta varten massat piti tyhmentää helposti ohjattavaksi ja tarvittaessa suurelta osin jopa uhrattavaksi laumaksi. Kun se vielä tehdään brutaalisti tappamalla ihmisiä, ei jäljelle jääneestä massasta kovin helposti kekseliäitä innovoijia ehkä sitten löydä, tai edes sellaisia, jotka osaisivat tehdä normaalitkaan työt huolella. Kommunistien kadehtima kristinusko on historiansa aikana onnistunut paljon menestyksellisemmin yhdistämään uhrimielen ja kehitymispotentiaalin tarvitseman älykkyyden (ja siten yksilöllisyyden), joskin erinäisiä ongelmia silläkin on siinä ollut, kuten Uuden Ajan ja Valistuksen murrosajoista tiedämme...

Otin Lokakuun vallankumoukseen liittyneen seksuaalivallankumouksen esimerkiksi siksi, että se kuvaa tapahtumien kulku niin erinomaisen hyvin muillakin elämän osa-alueilla. Naisasia- ja lesboaktivisti Emma Goldman ihasteli vallankumousta suurena askeleena eteenpäin, kunnes sitten muutti uuteen maanpäälliseen paratiisiinsa. Muutamassa vuodessa hän ajautui Stalinin Neuvostoliitossa niin napit vastakkain maan johdon kanssa, että katsoi viisaimmaiksi muuttaa takaisin länteen, ettei hänelle kävisi kuten niin monelle neuvostovaltaa vastaan nousseelle kävi. Vasemmistolaisuudestaan hän ei suinkaan luopunut, vaan hänestä tuli Trotskin tavoin niitä, jotka väittivät, että Stalinin neuvostokommunismi ei ollutkaan sitä oikeaa kommunismia. Hänestä tuli siis kiivas revisionisti.

Emma Goldmanin ajatukset muuten ovat länsimaissa toteutuneet lähes täydellisesti ja aivan uusimpien LBGTQ-liikkeiden myötä on menty jo paljon pidemmällekin kuin mistä Emma haaveili, tai olisi ehkä halunnut itse mennä. Mahdetaanko hänen nimensä edes mainita koulukirjoissamme?

Se, miksi MR-sopimuksesta on 2000-luvulla puhuttu niin paljon, johtuu kai siitä, että palstoille on tullut itäeurooppalaisia keskustelijoita. Ehkä lähinnä karjalaisia ja virolaisia.

Suomessa kun sopimuksen lisäpöytäkirjasta on tiedetty jo vuodesta 1939 alkaen, pitkään tietenkin vain huhuina, jotka sittemmin osoittautuivat pitävän paikkansa. Aika pian sen jälkeen kun sopimus oli solmittu, ja Suomessakin siitä kuultiin huhuja, Paavo Susitaival kyseli Saksan natsipuolueeseen kuuluneelta tuttavaltaan siitä, ja tuttava kertoi sen, mitä oli itse kuullut siitä. Vaikka natsien ylin johto yritti salata sopimuksen, sen sisältö vuoti Suomeenkin saakka suurin piirtein sellaisena kuin se todellisuudessakin oli.

Sodan jälkeen natsien arkistoista löytyneet kopiot myös salaisesta lisäpöytäkirjasta julkaistiin muutamissa läntisissä sanomalehdissä 1946. Ainakin minun aikanani lisäpöytäkirja mainittiin koulun historian kirjoissa, vaikka ne kuulema olivatkin niin "suomettuneita".

On siis ihmetyttänyt, miksi tuo lisäpöytäkirja on asia, jota aivan toistuvasti toistellaan palstoilla ja sillä "selitetään" toisen maailmansodan syttymistä. Me tiedämme, mitä tapahtui ja me tiedämme eri osapuolten intentiot, miksi joku yksittäinen paperinpala olisi siinä erityisen tärkeä? Suomen ja Saksan välillä sovittiin monia asioita, joita ei pantu paperille lainkaan. Silti me pääosin tiedämme, mitä sovittiin ja sen, mitä emme tiedä, voimme aika helposti päätellä sen perusteella, mitä tapahtui.

Ainoa syy, minkä voin keksiä, on siis se, että sopimuksesta tolkuttavat jotkut itäeurooppalaiset, joille se varmaankin oli uutinen, kun sen olemassaolo tunnustettiin 1989, josta siitäkin on jo kulunut 35 vuotta. Silloin myös kiivaimmat taistolaiskommunistit sen ovat tienneet kiistattomasti. Ehkä nykyinen Venäjä on taas alkanut kiistää sen, en tiedä.

Samoin ihmetyttää politiikan henkilöiminen siinä määrässä kuin sitä tehdään. Olisiko Suomen politiikka tosiaan ollut kovinkin erilaista ilman Erkki Tuomiojaa, Tarja Halosta tai Paavo Väyrystä? Nyt pitäisi seistä megafonin kanssa jokaisessa kadunkulmassa huutamassa noiden syyllisten nimiä ja häväistä heidät päivittäin? Mitä sillä saavutettaisiin? Pahimmassa tapauksessa joku hörhö tai sekopää käy väkivaltaisesti heidän kimppuunsa. Sekö hyvittää pahaa mieltä sellaisella, jonka sukulainen omaa tyhmyyttään muutti Neuvostoliittoon ja joutui siellä ihailemansa järjestelmän vainoamaksi ja kuoli siis oman tyhmyytensä uhrina?

Tai Tiitisen lista. Se pitäisikin julkistaa, mutta miksi ei puhuta paljon aremmista aineistoista, jotka ovat Supon käsissä. Heillä on tiedossaan nimiä, joiden tiedetään täysin varmasti toimineen Neuvostoliiton hyväksi ja heille maksetun siitä. Tiitisen listan nimistä osa ei välttämättä ole edes tiennyt "olleensa agentteja" eivätkä ole sellaisia olleetkaan. Miksi juuri Tiitisen lista on se tärkeä? Miksei paljon suurempi Rosenholz-aineisto. Tai Gordijevskin lista, joka sisältää asiamiessuhteessa olleita nimiä.

Tuo toiminta muistuttaa juuri sitä, mitä rautaesiripun takana tapahtui neuvostovallan aikana. Miksi se nyt tapahtuu täällä, meidän palstoillamme?

Kysyin Microsoftin tekoälykumppanilta, että olisiko Saksa hyökännyt Puolaan ilman Molotov - Ribbentrop -sopimusta:

Olisiko saksa hyökännyt puolaan ilman molotov - ribbentrop -sopimusta?

Kyllä, Saksa olisi hyökännyt Puolaan ilman Molotov-Ribbentrop-sopimusta. Tämä sopimus oli vain yksi tekijä, joka mahdollisti Saksan hyökkäyksen Puolaan, mutta se ei olisi ollut ainoa syy1. Saksan ja Puolan välillä oli jo pitkäaikaisia konflikteja ja kansallismielisiä jännitteitä, jotka olivat jo aiemmin johtaneet sotilaallisiin kriisiin, kuten Saksan hyökkäykseen Puolaan vuonna 1939.

Mikäli haluat tietää lisää tästä aiheesta tai jostain muusta, autan mielelläni!