Minulle on vähän epäselvää, että kumpi tässä oikein vie.

Minun sovin, että minä kunnioitan häntä ja hän saa viedä.
Koska minä en ole koskaan ollut virkamiehen rouvana, mutta minä kyllä tiedän että virkamiehen rouvana olo ei normi rouvana oloa.
Ihan UTELIAISUUTTA kokeilen, että onkohan tämä virkamiehen kotirouvana minun juttu. Hän on varmaan samanlainen eli hänkin haluaa päästä joka paikkaan katsomaan.
Minä olen sentään ja minä pääsen mihin vaan ja minä voin sentään sanoa, että: Lähetäänpä PORUKALLA KATTOMAAN...
Porukalla me ollaan aina kuljettu ja ollaan kyllä päästy joka paikkaan.
PULLA-SORSA pääsee viemään niin minun ei tarvi, kuin sanoa: Mehän voitas lähteä kattomaan, että mitähän ne siellä oikein puuhaa.
PULLA-SORSA voi myös välillä kysyä, että: Oletko sinä vielä nähnyt/ Haluaisitko nähdä?

Veera-täti oli semmonen, että hän oli aina joka paikassa katsomassa. Meillä on sentään yhdenvertaisuutta hänen kanssa, koska hän opetti kaunokirjoituksella kirjoittamaan ensimmäisen etunimeni kirjaimen.
Hän oli kerran soittanut isälle ja kertonut jostain miljonääri sukulaisesta jonka talon aidan raosta hän oli katsellut heidän pihalle.
Isäni oli sanonut, että: Ei sinne saa mennä katsomaan, koska he voi soittaa poliisit.
Veera-täti oli sanonut; Kyllä minä saan katsella, koska on minun sukulainen.
YHDENVERTAISUUSLAIN MUKAAN MINÄ SAAN MYÖS.
Minä sentään KUNNIOITAN miestä joka halusin, että minä KUNNIOITAN HÄNTÄ.
Kyllä hän sen verran joutaa NÖYRTYÄ, että alkaa minulle mieheksi niin MINÄ KYLLÄ KUNNIOITAN HÄNTÄ.
Minä sanon hänelle, että: MINÄ VAAN KATSELEN JA EI SINUN OLE PAKKO KATSOA VAAN VOIT VETÄÄ LAKIN SILMILLE.
MINULLA ON SENTÄÄN MY LITTLE PONYN SILMÄLAPUT NIIN MINÄ VOIN SANOA, ETTÄ: PISTÄPPÄ NÄMÄ PÄÄHÄN NIIN MINÄ VOIN KATSOA MITEN PITKÄT RÄPSYRIPSET SULLA ON KERTA ET HALUA KATELLA TAASKAAN MITÄÄN!