Haluako elää leveästi, vaikka ei olisi varaa?

11 % suomalaisista tilaston ja maksumerkintöjen mukaa elää noin, se on jo aika monta se.

Toihan on ihan järkyttävän suuri palkka. Mulla on aika pieni, kun mä oon raksa alalla. En sitä tähän kerro, mutta voitte katsoo tessistä, niin huomaatte, että aika vähän ammattilainen tienaa. Silti tässä jää aika paljon säästöön. Kun ei tässä oo muksuja elätettävänä.

Mä ite kannatan sinkuille jakamistaloutta, koska yksin on kallista pyörittää kaiken maailman härpäkkeitä sisältävää taloutta. Samalla siinä stressikin hellittää, kun ei tarvi kaikkee tehdä ite, voi vaikka keskittyä perunan kuorimiseen.

Mieluummin tekisin vaikka vähemmän töitä, kuin tarkoituksellisesti tuhlaisin kaiken. Onneks oon saanu säästöjä vähän tuhlattua, noita lapsille säästettyhä varoja, joita ei sitten syntynytkään. Ostin niillä ton bemarin ja sitten noita työvälineitä.

Ei onnistu multa, kun en mä oikeestaan halua mitään. Mä voin helposti tuhlata rahaa lapsiini ja eläimiini, mutten itteeni. Kun en mä tarvi oikeen mitään. Se mitä mä tarvin se on vähän ruokaa, sopivan kokoiset edulliset vaatteet ja lääkkeet. Jonkunlainen koti missä vesi tulee ja menee, tarkenee. Ja mun rakkaat. Ja autoksi kelpaa hyvin tommonen 20 v vanha Avensis, riittää että on käyttövarma. Ei tartte olla uusi.

Jasu

Eipä ole tuota ongelmaa. Mulla on suurinpiirtein saman kokoiset tulot, yhden aikuisen ja yhden lapsen taloudelle pk-seudulla, enkä saa normikuukaudessa kulutettua edes puolta palkastani.

Säästän rahaa ja joskus asiat, vaan maksaa paljon. Pihistelen vedestä, peseyden muualla, Samalla lataan, puhelimen ja kuivaan hiukset.

Vähän just toisinpäin. Luulen että mulla on välillä tosi pienet kuukausimenot, kun ei multa puutu mitään. Olen jo downshiftanmut työn (ja palkan) kun en tarvitse enempää ja voisin periaatteessa lopettaa työt jo kokonaan, mutta kun protestanttinen työmoraali tai jokin yhteiskunnallinen velvollisuudentunto vielä estää.

Ongelma on siinä, että en oikein tiedä mitä kuluttamalla saisin iloa tai nautintoa. Koska tavallinen riittää. Ja olen viimeisen päälle taloudellinen ihminen. Tuntuu ihan tappiolta, jos ostan esim. tankin täyteen bensaa tänään ja huomenna litrahinta on viisi senttiä pienempi.

Ei se tavara tuo onnea, sen sanoisin täältä rojun keskeltä.
Enkä uskalla ostaa mitään Bugatti Veyronia. Karkaa käsistä ja henki lähtee.

Vajaat 40% nettopalkasta menee säästöön/sijoituksiin. Jos haluaa ostaa jotain isompaa, niin sitten ei vaan laita mitään säästöön sinä kuuna. Ei se ole niin vakavaa.

Niin kauan kuin kasvatan tavoitteellisesti elävää teiniä, joka syö ja harrastaa minut perikatoon, elän leveämmin kuin mihin oikeastaan olisi varaa, mutta tällä mennään toistaiseksi. Elämä on valintoja ja minä olen valinnut tukea lastani hänen tavoitteissaan.

Yli varojeni en toki elä ja olen jollain tavalla varautunut tulevaisuuteenkin, mutta eipä tässä mitään suuria säästöjä pääse kertymään tällä hetkellä. Harrastemenot pelkästään tammikuussa n 700€ (oma osuuteni, lapsen isä maksaa puolet). En laske tuohon mitään kuskaamisia.

Mulla toisin päin, niin kuin näyttää olevan monella muullakin.
Luulen että täällä on muitakin salaisia puolimiljonäärejä, jotka pihistelevät pihistelemisen ilosta. Erään nimimerkkikin kertoo tämän.

Tänäänkin onnistuin hankkimaan 30 eurolla jotain, josta säästeliäs harrastelija maksaa n. 80-120 euroa, ja laatumerkkeihin uskovat puoliammattilaiset 200-400 euroa. Mutta minä olenkin pihistelevä harrastelija. Ja aina on hommat hoituneet näillä halvalla hommatuilla vehkeillä.

Ja kaikkein parasta on kun keksii menetelmän/keinon jolla jonkin homman saa tehtyä ilmaiseksi, kun myyntimiehet myyvät siihen vaikka minkälaista härpäkettä.

" mitä jos kuolen tapaturmanomaisesti yllätten tai sairastun vakavasti ja kuulen, että minulla on elinaikaa jäljellä 6-12 kuukautta? "

Vastakysymys: onko montakin kertaa käynyt elämässäsi näin?

Jos on, niin ei sitten mitään. Muutoin kannattaa tietenkin säästää "pahan päivän" varalle.

En. Elän tai ainakin elin liiankin säästäväisesti, kun siihen oli tottunut.

Se on peritty luonne ja kotikasvatus jolla on merkitystä.
Ostan sen minkä tarvitsen, enkä sitten osta muuta. Tiedän naisia että jos on alakuloinen olo, ostan jotain kivaa tai vaikka syön jotain hyvää.
Minulta puuttuu sellainen vietti, teen alakuloisuuteen vaikka orgasmit tai lähden kävelylle, se piristää.
On ollut huonoa ja hyvää palkkaa, aina olen sillä elänyt. Hyvästä on jäänyt säästöön. On se vaan tosi turvallista, jos
lähtee hampaasta pala, menee vain ja teettää implantin tai posliininastahampaan, ei mitään höttöä,
kone rukkoutuu, hakee vain gigantista uuden,
kengät, takki tai muu vaate näyttää kuluneelta, hakee uuden
tahtoo matkalle, tilaa matkan jne.
En ole koskaan tarvinnut tukia, toki on ollut äitiyspäiväraha ja lapsi ilmaisessa koulussa mutta ei erikseen haettuna mitään.
Minulta ei puutu mitään.

Onko sinulla tarkoitus kuolla ennen eläkeikää? Ellei, niin mieti millaista elämäsi on eläkkeellä ja n 60% pienemmillä tuloilla (ainakin).

Itselläni on kiva tilanne, lapset aikuisia ja palkka suurimmillaan. Säästän joka kuukausi paitsi joulu- ja tammikuussa. Kesällä käytän rahaa eniten - että tällainen systeemi.

- Sheena

Niin ja ehkä kenties kuitenkin elän leveämmin kuin miltä päällepäin näyttää. Aivan uskomattoman paljon saan menemään rahaa kulutushyödykkeisiin, sisustukseen, kenkiin ja vaatteisiin ja ihan vaan ruokaan.

- Sheena

Eipä juuri. En saa siitä itsessään mitään iloa, vaikka joskus voin johonkin törsäämällä törsätä.