Taistelutoverit, puoluetoverit, lakkolaiset

: vasemmiston tavarits-puhuttelussa on gulagin kosketus.
Kun demarit puhuttelevat toisiaan puoluetilaisuuksissa hyviksi tovereiksi, ulkopuolisille sanassa kuuluu neuvostovallan ja Siperian vankileirien kaiku – vaikka kuinka selittäisi.

Toveri, tavarits. Sanasta tulee äkkiä mieleen toveri Stalin, toveri Lenin – kaikki nuo hahmot joita myös Suomen sosialidemokraattinen puolue viime vuosisadan alussa piti… no, ehkä tovereinaan. Kunnes oppi tuntemaan nämä suomensyöjät paremmin. Jonka varjossa on tehty maailmalla kansanmurhia ja hirveyksiä.

Toveri olisi mainio, Suomessakin jo vuosisatoja tunnettu puhuttelumuoto, ellei sitä poliittisessa kielessä olisi pilannut Neuvosto-Venäjän hyytävä silmänkääntötemppu: kaikkien ihmisten luokitteleminen muka tasa-arvoisiksi tovereiksi, entisten herrojen ja rouvien sijaan.

Todellisuudessa tasa-arvo oli neuvostojärjestelmästä kaukana, eikä toveriutta ollut edes kutsumanimissä. Gulagissakin toiset tavaritsit olivat aina tasa-arvoisempia kuin toiset.
TOVERI onkin vuonna 2023 demareille yhtä rakas.


Yhtä lailla monet itäisistä apostoleista, jotka 1905-1917 opettivat suomalaisdemarit puhuttelemaan toisiaan venäläisittäin tovereiksi, alkoivat myöhemmin ajaa totalitaarista yhteiskuntaa ja surmasivat vallankumouksensa kautta miljoonia ihmisiä.

VELJEYS sopisi paljon paremmin myös puoluekäyttöön, yhdessä vapauden ja tasa-arvon kanssa. Mutta veljeksi ja sisareksi puhutteleminen kuulostaa nykyaikana epäsensitiiviseltä, koska paikalla on usein ihmisiä jotka eivät miellä itseään kummaksikaan. Toisaalta toveri-sanakaan ei ole täysin sukupuolineutraali, ja toveritarkin tunnetaan.

Paras ja lämpimin puhuttelumuoto poliittisissa tilaisuuksissa olisi toki ystävä. Puoluetoverien keskellä ihmisen luulisi olevan ystävien seurassa, vaikka sana saattaakin maistua suomalaisista liian lempeältä ja imelältä. Tai onko sana varattu vain aidoille ystäville?

Toveri-sanaa saa tietysti vastedeskin viljellä, ei kukaan sitä kieltämässä ole. Silti jokaisen käyttäjän täytyy ymmärtää, miten epäinklusiiviselta se asiaan vihkiytymättömästä, puolueliturgiaa tuntemattomasta ihmisestä voi kuulostaa.

Karkottaako tavaritsin hokeminen ulkopuolisia ihmisiä demareista, vai lähentääkö se omia puoluetovereita kuin sisäpiirin salasana? Varmasti se tekee kumpaakin. Sen takia toveria ei pidä toistella vain muodon vuoksi, vaan aina mielleyhtymät tietäen.

Sanan voi myös tarvittaessa jättää pois käytöstä, äärivasemmiston tai vaikka Vasemmistoliiton pyhäinjäännökseksi – heilläkin on siihen demareita enemmän historiallisia kytkyjä suoran bolsevikkiperintönsä kautta.