Aisteihin perustuvan tietämisen rajat

Mitä merkitsee kun raamatussa sanotaan tietäminen ja kielillä puhuminen on vajavaista ja katoavaa kun täydellinen saapuu.

Merkitseekö se että koko planeetta muuttuu apinoiden planeetaksi, eläinten planeetaksi ja palaa luonnontilaansa. Toki on selvää että kieli ja sanavarastot rajoittavat omalta osaltaan tietämistä , ymmärtämistä ja tajuamista.

Eikä eläimillä olekkaan kielillä puhumista ja tietoa. Siihenkö ollaan menossa. Vaistot ja halut sekä refleksit tulevat olemaan elämän keinot olla olemassa.

Niin onkin Intiassa ajatus että evoluutio kehitys johtaa psykopaattien nousemiseen ainoaksi lajiksi ihmisiä. Ollaan kulkemassa kohden hullujen huone planeettaa?

Kyllä minä uskon siihen, että ihminenkin voi aistia tietoisesti tai tiedostamattomasti hyvin paljon asioita, joita sellaisiksi tunnistettaviksi ei luettaisikaan. Kaikki perustuu fysikaalisiin kenttiin. Myös makrorakenteet, joita mekin edustamme, on suurimmaksi osaksi pelkkää tyhjää energian lisäksi. "Kaikukammioita" kenttien muutoksille. Se, että rekisteröi, ei ole kaikille mahdollista. Havainnointikyky, ympäristön kaoottisuus aistiärsyketulvineen lopettaa sen kokonaan. Tosilla yksittäinen signaali voi päätyä ajattelun rakenteen jatkoksi ja iloksi, mutta tullen nopeasti unohdetuksi. Vain harva poimii empiirisellä tasolla määrittelemättömiä tiedonjyviä, ja säilyttää niitä omina aarteinaan. Normi-ihmiset ei avaudu koskaan. Siksi, kun omat näkemykset ja kriteerit on julistettu vääriksi jo lähtökohtaisesti. Suulaimmat, näkyvimmät, ja päättävään asemaan päätyneet on yksimielinen joukko siitä, oli sitten oppositio tai hallitus, tai kirkolliset johtajat, että vain heillä on totuus, vaikka empiria loistaisi poissaolollaan indivilualististen henkilökohtaisten hyötymistarkoitusten ollessa priorisoivana toiminnanohjaajinaan. Jopa hyvissä demokraattisissa maissa. Edistys on sakannut, koska todennäköisyysjakaumasta hyödynnetään ja huomioidaan vain huutomerkin kaltaisesti laajin osa. Se, mikä ei anna uniikkien ja edistyksellisten ajatusten edetä syntyään pidemmälle. Muodollisuuden kaapuun puettua taantumista. Jättiläiset, joiden hartioilla seisomme, ei tarvinut muodolllisia sirkustemppuja. Matemaattinen todistus saattoi teorialle tulla vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Ja huolimatta siitä, ketään aidosti älykästä ei väheksytty koskaan.