VeH täällä vain kirjoittelee vuodelta 2025

Taas tuli mieleen te vakkarit. Mietin erityisesti, koska olen harkinnut, jospa aloittaisinkin uudelleen sosiaalisen elämäni. Elän elänyt melko eristyksissä muista ihmisistä. Toisaalta pelkään että en pidä jostakusta tai että pidän jostakusta enemmän kuin muista. Myöskin nämä sosiaaliset vaikeuteni joita minulla on, niitä on paljon. Minulla on toiveena että voisin yrittää kommunikoida vaikka se vaikuttaakin muiden silmiin kummalliselta. Riskinä nimittäin on se etten sanoisi mitään kenellekään koska yritän liikaa tunkea itseäni tiettyyn muottiin. Haluan myös avautua omasta elämästäni mutta kaikkea en kuitenkaan avaudu tässä koska ne ei kuulu kaikille. Pidän tarvitsevuutta ja sosiaalisuutta arvottomana. Pidän itseäni arvottomana. Olen sosiaalinen ja tarvitseva. Iljettävää. Ajattelen silti yrittää jos vielä edes muistatte minua.

Minulla oli sellainen ajatus ollessani jokin tunti sitten rannalla, että tulen mahdollisesti viettämään koko elämäni ajan yksin itsekseni, erossa muista ihmisistä. En oikeasti ole varma miten sosiaalisia suhteita luodaan ja muodostetaan.

Minulla on nyt sellainen ajatus että mitä jos en saa olla teidän kanssa. Onko olemassa jotain tai mitään mikä voisi sanella keiden kanssa voin olla.

Tämä minun vaatimiseni itselleni olla täysin eristyksissä on vaikeaa. Minulla on sellainen ajatus että jarkaisin eristäytymistä. Mutta jos jostain syystä uskallankin haastaa tätä mieleni sääntöä, ehkä voinkin yrittää sosialisoida. Kuitenkin arvelen ettei siitä kummiskaan tule mitään. Lisää vaikeutta tuo se jos on vaatimus piilottaa tämä sosiaalinen vaikeus.

En muista mitä tuossa alkupostauksessa oikein sanoin mutta ajatukseni oli että kertoisin asioita jotka jäivät kertomatta kun Pulinat oli vielä elossa. Se foorumikin on ilmeisesti jo kuollut kun viimeksi kävin katsomassa.

Tätä viestiä kirjoittaessani huomaan sellaisen ikävän tunteen. Se vaatii että lopettaisin kirjoittamisen. Minua katsotaan vihaisesti että kuinka oikein kehtaat tehdä jotain noin arvotonta kuin postata viestiä. En tiedä onko tämä oikeasti niin suuri synti ettenkö voisi kirjoittaa. Olenko loukannut jotakuta? Teinkö rikoksen? Olen nyt kuitenkin rohjennut harrastaa itseltäni kiellettyä toimintaa eli siis olen yhteydessä muihin ihmisiin. Pahaltahan se tuntuu sortua tällaiseen toimintaan. Ja sitten tuli mieleen että kuka edes tahtoo olla ihmisen kanssa joka pitää kaikkea sosiaalista kanssakäyntiä arvottomana? Myrkytyttäisin vain muut ihmiset näillä ajatuksillani. Toisaalta myös koen että olisi hyvä jos osaisin avautua asioistani. Ehkä se auttaisi siinä että saisin pääni selväksi näistä iljettävistä ongelmistani. Mutta sitten muut joutuu terapeutikseni/vanhemmakseni. Eli taas päädyn sellaiseen lopputulokseen että ehkä mikään sosiaalinen kanssakäyminen ei ole hyvästä.

Olin tässä jokin aika sitten "ihmissuhteissa" mutta se ei päättynyt hyvin. Tästäkin asiasta koen että tahtoisin avautua mutta tiedän ettei ole hyvä jos avautuu muiden ihmisten asioista. Se on vain jäänyt vaivaamaan kuinka huonosti minua on kohdeltu. Se on saanut ajattelemaan etten enää ikinä mene ihmissuhteisiin. En luota ihmisiin. Silloin kun olin täällä vielä VeH, silloin en paljoa itsestäni vuodattanut. Nyt aion tehdä sen mikä jäi tekemättä. Tiedän myös oikein hyvin etten osaa kirjoittaa ja että viestini on sekavaa. Ehkä se johtuu siitä että pääni on sekava. Jatkan jossain vaiheessa lisää. Kummiskaan en tee sitä.

VeH:

Oletan että se wa ryhmä on vielä pystyssä mutta en juuri nyt ehkä siihen liity. Tämäkin vissiin johtuu siitä että koen että se estää kykyni olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Tarvitsen tällä hetkellä paljon omaa tilaa. Tahdon avautua tässä itsenäni. Minä tiedän että te ette tunne minua, varsinkin sitä, mitä nykyisin olen tai olen tehnyt. Ja kuten aiemmassa viestissä sanoin, en silloin Pulinat-aikoina avannut itsestäni paljoa. Siihenkin on varmana paljon syitä. Mutta niistä syistä en ole täysin varma. Sitä olen miettinyt että ehkä pelkäsin läheisiä ihmissuhteita mutta tahdoin silti olla ihmisten kanssa tekemisissä Pulinat ja myös Demi, kun se oli vielä pystyssä oli minulle helppoja tapoja olla ihmisten kanssa tekemisissä koska se ei velvoittanut minua paljoa mihinkään. Sain keskustella ja kertoa itsestäni niin paljon tai vähän kuin tahdoin ja sitten pystyin lätkimään keskustelusta pois jos se ei miellyttänyt. Kaksinkeskustelu on minulle vaikeaa. Minulla oli äsken sellainen ajatus että voisin tietää, mistä se johtuu, mutta nyt olenkin epävarma. Ehkä se on se läheisyys, mikä pelottaa minua. Ja ystävystyminen. Kuinka se tapahtuu? En ole mahdollisesti koskaan ystävystynyt omatoimisesti kehenkään. Joskus taisin yrittää Demissä aloittaa uusia ihmissuhteita kaverihakulangasta. Sen muistan, että lähdin aika nopeasti lätkimään. Jäi varmaan kanssakeskustelija ihmettelemään kun en enää vastannut takaisin.

Koen että voidakseni aloittaa ihmissuhteita minun on osattava keskustella tai ainakin itse osata avautua siitä millaisia vaikeuksia ihmissuhteet ja kaikenlainen muu sosialisointi minulle aiheuttaa. Ja onhan se muillekin ihmisille vaikeaa. Toisaalta käännän huomion omiin vaikeuksiini miettien, että keskustelevatko muutkin ihmiset siitä kuinka vaikeaa on olla muiden kanssa tekemisissä.

Tunnen itseni nykyisin todella kömpelöksi sosiaalisissa tilanteissa. Tämä jossain määrin minua harmittaa. Haluaisin sanoa jotain, mutta olen tietoinen, että on paljon asioita, mitä on otettava huomioon kun keskustelee muiden kanssa. En nyt sitä tällä hetkellä osaa sanoittaa, mutta tiedän sen silti. On sellainen olo, että miksei noita tiettyjä sosiaalisia sääntöjä voisi vain rikkoa. Toki tiedän että niille on syynsä, mutta silti niiden olemassaolo, sen muistaminen että ne on olemassa, saa minut varovaiseksi ja eristymään.

Pulinat-aikoina osasin kyllä keskustella netissä. Miksi sekin on vaikeaa minulle nykyisin?

Loin nyt ihan käyttäjätunnuksen niin on helpompi sitten minut tunnistaa ja oletan että on myös helpompi poistaa viestit jos koen haluavani niin tehdä. Mutta nyt en jatka sen enempää kirjoittamista. Aion tehdä muuta.

Tuli mieleen 2014 kesä. En silloin oikeasri tiennyt kuinka paljon Kurpizzaa mahdollisesti sattui ne viestit, jotka tein tuplatunnuksilla. Yritin penkoa muistoja Pulinoista ja silmiini iski keskustelu unista, jonka olin itse aloittanut. Siinä Kurpizza kertoi unesta, jossa oli muistaakseni naurava papukaija. Tunnelma oli karmaiseva. En tuohon aikaan tajunnut, että olisin saattanut aiheuttaa kipua.

Toisaalta haluan myös käsitellä sitä, mitä kaikkea negatiivista koin Pulinoiden aikaan. Varsinkin Nasse jäi hyvin ikävästi mieleeni ja vieläkin toisinaan muistan tämän henkilön ja vereni kiehuu. Tiedostan, että tämä ihminen on jo kuollut, joten en voi hänelle olla näitä sanomassa netin kautta, mutta tiedän, että hänkin on elossa, jossain muualla, ellei hän ollut jonkin sortin tuplatunnus. Ja ehkä hän kuolleena tiedosti tasan tarkkaan, millaista kärsimystä oli muille suoraan tai epäsuoraan aiheuttanut. Jo se pelkästään helpottaa tuskaani.

Jatkan jossain vaiheessa lisää. Nyt jo myöhä.

Tuli muuten mieleen että kuinka pulina aikoina tykkäsin aina huomioida kellonajan 22.22

Nyt on 22.22 :D