Kun ajatellaan, että luontohan on loppujen lopuksi käsittämättömän monimutkainen ja monipuolinen kokonaisuus ja lisää ollaan saatu kokoajan selville tekniikan kehittymisen myötä (mm. kehittyvä kvantti fysiikka pääsee kokoajan enemmän ja enemmän jäljille ja mitä lähemmäksi pääsee, sen monimutkaisemmaksi kaikki käy) Ihminen ei osaa luoda edes alkeellista bakteeria, paitsi ihminen osaa ehkä sekoitella ja lainailla geenejä, mutta ihminen ei osaa luoda edes niinkään kehittynyttä ja tehokasta konetta kuin vaikka jokin alkeellinen bakteeri. Vaikka ihminen tutkisi bakteeria, tietäisi siitä aikapaljon, hän ei osaisi valmistaa samanlaista konetta elottomista materiaaleista. Jotkut uskovat kuitenkin että elottomista aineista on syntynyt elämää aivan itsekseen. Teoriassa tämä toimii, mutta kun tullaan käytäntöön, se ei toimi. Ihminen ei osaa luoda uutta bakteeria pelkistä elottomista materiaaleista. Saatikka sitten luoda vaikkapa hämähäkkiä, bakteereineen kaikkineen. Tuntuu erittäin hankalalta ajatella että tätä tapahtuisi teoriassa itsekseen. Ihminen ei osaa luoda edes laadultaan ja ominaisuuksiltaan yhtä tehokasta ja käytännöllistä vehjettä kuin bakteeri, mutta jotkut tästä huolimatta uskovat että täysin elottomista olosuhteista ilman kenenkään ohjausta, sattumalta voi syntyä elämää ja ajan kanssa ihmisen kaltainen otus.
Tuli mieleen yksi
Juttu.
5381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmaan on bakteerin kehittely mutta siitä ei kai ole kysymys.Tarpeellista olisi pohtia mitä tiedettiin biotieteistä ja fysiikasta esim. 5000 vuotta sitten.Silloinkin näytti monien asioiden osalta, että niitä ei voi tietää ja ymmärtää saati rekonsturoida.Entä 1milj. vuoden päästä? MItä silloin tiedetään ko. tieteistä ja voidaanko esim. monimutkainen tauti, vaikka syöpä, sillon parantaa.
Mutta jos loppu tulee pian, asia ei jää nähtäväksi.
Ihminen ei osaa luoda myöskään pyörremyrskyä, aurinkoa, ukkospilveä tai supernovaräjähdystä. Kaksi sataa vuotta sitten ihminen ei osannut luoda mikropiirejä, nanokoneita eikä kuituoptiikkaa.
Se että jokin asia tuntuu (maallikosta) yhtäkkiä ajatellen hankalalta tai jopa mahdottomalta, ei tarkoita että se välttämättä olisi hankalaa tai mahdotonta. Eikä se että ihminen ei juuri tällä hetkellä pysty luomaan jotain tarkoita sitä, että ihminen ei koskaan pystyisi luomaan tätä asiaa. Tekniikka ja tiede on toki saanut kehittyä tuhansia vuosia, mutta alkusyntyyn oleellisesti liittyvä tieto on muhinut vain alle sata vuotta, sekin vain harvojen ihmisten mielissä.
Abiogeneesin selittäminen on hankala asia, sen varmasti myöntää joka ainoa, joka vähänkin asiasta jotain tietää. Ihminen ei ole luonut (vielä) bakteeria, mutta itsestään kopioituvia organismeja kyllä. Näissäkin - ihmisen luomissa - kopioitujissa tapahtunee silloin tällöin kopiointivirheitä. Tästä on enään pitkä matka RNAhan ja aivan oikeasti eläviin organismeihin (kyllä "enään pitkä matka"). Mitä koeputkesta löytyy tuhannen vuoden kuluttua? Entä 10 000, 100 000 tai miljoonan vuoden kuluttua? Luonnolla on ollut siis yksi etu puolellaan: aika. Toinenkin etu verrattuna ihmisten laboratorioihin löytyy: luonnolla koeputkia on ollut miljoonia ("pieniä kosteita lammikoita" tai nykyisin ehkä mieluummin mustia savuttajia). Luonnonvalinnan ja näiden seikkojen takia joidenkin esittämät todennäköisyyslaskennat alkusynnystä, lähinnä sen mahdottomuudesta, menevät järjestään päin mäntyä (lisänä sopassa vielä antrooppinen periaatekin).
Alkusyntyyn liittyvät teoriat ovat kokeneet muutamia mukavia pikku yllätyksiä viime vuosikymmenien aikana. Merien pohjissa olevien mustien savuttajien läheltä löydettiin arkkieläimiä, täysin uuden tyyppisiä eliöitä siihen asti tunnettuihin verrattuna. Nämä kylmäveriset, vai pitäisikö puhua kuumaveriset, arkit pystyvät elämään parin sadan asteen lämpötilassa, hapettomassa olosuhteissa ja "syömään" rikkioksidia sun muita muka elämälle myrkyllisiä kaasuja. Yleisestikin elämää on löydetty äärimmäisistä olosuhteista, Darwinin lämpöiset kuralutakot ovatkin nykytiedon mukaan meren pohjassa valtavassa paineessa ja lämpötilassa tai jopa kiviaineksen huokosissa kovassa paineessa. Jos elämää voi esiintyä ihmisen mielestä äärimmäisissä oloissa, pitää ottaa huomioon myös mahdollisuus, että koko elämä on voinut myös syntyä näissä äärimmäisissä olosuhteissa. Mikäli näin on, me alkueliöiden jälkeläiset elämmekin itse ääriolosuhteissa.
Toinen mukava havainto on tietenkin orgaanisten aineiden, aminohappojen, löytyminen kaukaa avaruudesta. Ihminen ei niitä sinne ole voinut päästää, eikä välttämättä ensimmäisenä tule mieleen minkään jumalolennonkaan käyttävän aikaa aminohappojen luomiseen keskelle tyhjää avaruutta. Aminohappojen itsesyntyminen ei siis ole välttämättä ainutkertaista ja ihmeellistä.
Lukuisat muut mukavat havainnot liittyvät lähinnä ihmisen omiin aikaansaannoksiin.
Ilmeisesti monimutkaisuudessa tapahtui kaikkein suurin kehitys monisoluisten ilmaantuessa. Ainakin päätellen siitä, miten paljon aikaa kului elämän synnystä monisoluisten syntyyn.
Ois saanut jäädä tulematta. Ethän sääkään osaa luoda edes järkevää juttua. Tosin oothan ihminen joka sekotaa sanoja, eikä siitä saa mitään tolkkua. Niin että ihmiset on vaan tämmösiä. ;)
Puhut itse sekavasti, kun jätät mainitsematta olennaisia asioita.
"Ihminen ei osaa luoda edes laadultaan ja ominaisuuksiltaan yhtä tehokasta ja käytännöllistä vehjettä kuin bakteeri, mutta jotkut tästä huolimatta uskovat että täysin elottomista olosuhteista ilman kenenkään ohjausta, sattumalta voi syntyä elämää ja ajan kanssa ihmisen kaltainen otus."
Jos ihminen, älykkäin ja taitavin tunnettu olento, ei osaa sitä tehdä, eikö ole vielä mahdottomampaa kuvitella että jostain olisi "ihan itsestään ilman kenenkään ohjausta" tullut vielä moninverroin ihmistä älykkäämpi ja taitavampi olento joka olisi sen kaiken luonut?