tuollainen suomalaisen ruuan haukkuminen. ei siellä italiassakaan mitään hiveleviä makuelämyksiä tullut juuri pitsan ja pastan lisäksi vastaan. siellä asuessa kaipasin kaikkein eniten SUOMALAISTA ruokaa, ja samaa mieltä oli moni muukin maanmies joka oli vähän aikaa elänyt pelkällä makaronilla ja tomaattikastikkeella.
suomalainen ruoka on paljon terveellisempää kuin läskiset prosciutot ja homeiset juustot. ja voi sitä suolan määrää ruoassa, ei ihmekään ettei suomalainen ruoka ollut berlusconin mielestä mistään kotoisin... muuten suomesta voi sanoa montakin negatiivista asiaa mutta ei missään nimessä ruoasta!
ja muuten, kuka on muka päättänyt että läskisoosi ja mämmi on perinteistä suomalaista ruokaa..!! Syökö niitä muka kukaan suomalainenkaan!!!!!
suomalainen ruoka on paljon terveellisempää kuin läskiset prosciutot ja homeiset juustot. ja voi sitä suolan määrää ruoassa, ei ihmekään ettei suomalainen ruoka ollut berlusconin mielestä mistään kotoisin... muuten suomesta voi sanoa montakin negatiivista asiaa mutta ei missään nimessä ruoasta!
ja muuten, kuka on muka päättänyt että läskisoosi ja mämmi on perinteistä suomalaista ruokaa..!! Syökö niitä muka kukaan suomalainenkaan!!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Italiassa on pastan ja pizzan lisäksi myös maanmainioita juustoja, jäätelöitä, makkaroita ja viinejä, joita arvostetaan erittäin korkealle kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.
Suomessa juustolla tarkoitetaan alelaarin kuivahtanutta edam-kimpaletta, makkaralla muovikuorista teurasjäte-jauhopötkylää, jonka paha maku on peitettävä voimakkaalla sinapilla ja viinit ostetaan hinnan perusteella.
Suomalaiset maitotuotteet, juustoja lukuun ottamatta, kestäisivät varmasti melko hyvin kansainvälisen vertailun mikäli valmistuksessä käytetyn maidon siemennestepitoisuus on vihdoin saatu nollaan.
Siinä se ero kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Ranskalaisten ja italialaisten juustojen, makkaroiden ja kinkkujen hallitseva maku on suola ja "täyteläisyys" tulee läskistä ja rasvasta.
Bayonnen- ja Parmankinkkujen rasvapitoisuus ei ole 2-3 % tienoilla. Mikä maistuu pecorinossa? Paljonko Roquefortissa onkaan rasvaa? Jopa ranskalaisissa leivissä maistuu päällimmäisenä suola.
Tai ranskalaiset ankkavalmisteet: ankanrasvassa kypsennettyjä rasvaisia ankankoipia suolalla maustettuna. Rasvaista ankkaa tönkkösuolattuna ohuina viipaleina. Pateet - rasvaa, rasvaa.
Mämmeille, tirripaisteille ja hapanvelleille löytyy kyllä vastapainoksi molemmista maista omia mahalaukkukeitoksiaan. Kannattaa aloittaa lyonilaisista perinneruuista.
Nykyaikaisessa suomalaisessa kotiruuassa ei ole mitään hävettävää. Sadoissa henkilöstö- ja lounasravintoloissa saa hyvää, monipuolista ja vaihtelevaa perusruokaa. Kouluruoka on hyvää. Leipää löytyy joka makuun, alueellista ja valtakunnallista. Kaupoista saa kyllä muutakin kuin läskigrillimakkaraa.
1960-luvun lihatiskeissä oli sika-nautaa, pekoni-, tee- ja hevosenmakkaraa. Juusto oli punakuorista tai koskenlaskijaa ja koulussa syötiin aina lusikkaruokaa.
Nyt on toisin
Joulukinkussa on suolaa ja rasvaa
Edam-juustossa on suolaa ja rasvaa
HK:n sinisessä on rustojen ja jauhojen lisäksi myös suolaa ja rasvaa
Margariinissa on suolaa ja vähän rasvaakin
Entä sitten? Aivan kuin suola ja rasva olisi joku hyvä ja maittavan ruoan mittari. Ehkä Suomessa se onkin.
"Sadoissa henkilöstö- ja lounasravintoloissa saa hyvää, monipuolista ja vaihtelevaa perusruokaa. Kouluruoka on hyvää"
Rehua elukoille ne ovat.
Suomalaiset jouluruuat eivät tosiaankaan ole ruokana rakenteeltaan, ravintoarvoiltaan ja ruuanvalmistusmenetelmiltään mitään "helmiä". Jos ne joku tänään keksisi niin naurunalaiseksi joutuisi. Viimeistään kun laittaisi lanttulooraa lautaselle.
Samaan sarjaan kuuluu Berlusconin parjaama savusilakka.
HK blöössä on n.20% rasvaa. Vuosittain Suomessa myydyissä Sinisissä on yhteensä n. 4000 kg rasvaa. Melkoinen vuori valkoista sian laardia.
Olet oikeassa makkarana ei silläkään voi ylpeillä.
Mutta onneksi kaikille näille löytyy nykyaikaisempia vaihtoehtoja. Ennen oli toisin ja kansa kuoli nuorena.
Ne keskieurooppalaiset "ihanuudet" ovat myös huonoja vaihtoehtoja jokapäiväiseksi ruuaksi. Ei niilläkään kauan elä niinkuin ei läskisoossilla ja muikunmädilläkään. Herkut ovat herkkuja.
Perusruualla ja kouluruualla pitää elää, pysyä terveenä ja mahtua housuihin. Lihamakaroonilaatikon ja porkkanaraasteen maku on toinen kuin pasta carbonaran ja öljyssä lillivien munakoisopalojen ja tomaattien. Mutta ei kyllä tule niin paksuksi kuin vaikka amerikkalaiset. Varsinkin kun jaksaa vielä syömisen päälle liikkua ja tehdä töitä.
Välimeren maissa käytetään n. 400kg viljaa vuodessa/asukas ja siitä muistaakseni 60-70% suoraan ravinnoksi. Se noudattaa maapallon kestävän kehityksen tavoitteita. Leipää ja pastaa sielläkin arkisin nälkään syödään. Perusruokaa.
Amerikkalaiset käyttävät 800kg/ asukas ja 75% muuhun kuin suoraan ravinnoksi. Se on sitä rehua.
Suomen lukuja en muista mutta ei niissä muistaakseni häpeämistä ollut. Leivällä mekin pääasiassa vatsamme täytämme. Koulussa, kotona ja töissä.
Tämä juttu vähän tragikoominen, kun moni Suomenlahden alapuolella asuva eurooppalainenkaan ei aina tiedä, että Suomi on Euroopassa. Sen sijaan sitä, millä puolella maineikasta Swedeniä ja Norwayta, ja ihanko erillään Russiasta, se outo maa sijaitsee... Kun olin 80-luvun lopulla Englannissa asuen eräässä ei-keskiluokan, vähän kouluja käyneen pariskunnan kodissa, joilla oli ollut lähellä olevan yliopiston kesäkurssilaisia asumassa monesta eri maasta, niin ehdottaessani, että tulisivat lomallaan Suomeen ja vieraaksemme, ei heitä kiinnostanut "niin kauaksi" lähteä! Ranskaan, sinne halusivat mennä lomaa viettämään, vaikkei ne osanneet sanaakaan ranskaa.
Kaiken lisäksi moni luulee vieläkin, että me oltiin Neuvostoliiton alusmaa samalla tavoin kuin Viro, Latvia, Liettua ja Unkari. Kun Oulun torilla myytiin aitoa tervaa turisteille näytepulloissa, eräs amerikkalaistoimittaja kirjoitti jossakin Financial Times -lehdessä, että on se todellakin ihmeellinen hyppy Oululta sellaiseksi tietotekniikkaan erikoistuneeksi kaupungiksi, kun siellä vielä ennen 90-lukua - ennenkuin "The Soviet Union" hajosi - elettiin tervan valmistuksella... ja kaikki tuo valtava kehitys tapahtunut vajaassa 10 vuodessa!? :) Artikkeli oli 90-luvun lopun lehdestä poimittu Virtual Finland -kotisivuille joskus 1998.
Kun ensin meidän sijainti opitaan, ja Suomi tutummaksi tulee muille Euroopassa, ei meidän ruokammekaan enää ehkä ole epäilyttävän makuista! Ei kannata ottaa liian tosissan poliitikkojen epävirallisia lausahduksia. Niin ja jos Tarja olisi vaikka Tauno-niminen mies, ei vitsit lentäisi. Menestyvä nainen on aina kuin punainen vaate joillekin. Tarja kyllä kestää, se on jautaa, ja pistää vielä äijille luun kurkkuun tiedoillaan.
italialaisten yleissivistyksestä kertoo paljon se että niille suomalainen on sama kuin romaniasta tai venäjältä tullut ruokapalkalla elävä kotiapulainen. suomessa kun ne olosuhteet on vieläkin neuvosto-venäjän tasolla,että italiaan mennään kunnon elintason perässä. ainakin italialaisten käsityksen mukaan!
Hankkiminen auttanut madaltamaan kynnystä pitsan ja pastan yli pääsemiseksi.