Maailmanparantaminen

miten olisit parantanut maailmaa keskellä intiaanien tekemiä ihmisuhreja tuhat vuotta sitten Amerikassa?

olisit ehkä itse joutunut uhriksi.

tai miten antiikin aikana jos olisit ruvennut vastustamaan orjuutta tai gladiaattoritaisteluita?

mitä on nykyajan kielletty maailmanparantaminen?

..
H

Oon yrittänyt totuutta, mutta se ei paranna yhtään maailmaa.

Jeesus sanoi AUTUAAMPAA ON ANTAA KUIN OTTAA......

En ole huomannut sitä käytännössä vaan päinvastoin kunnes tapasin henkilön joka aina maksoi takaisin sen minkä sai lainaa.

Oikein tuo kohta siis kuuluu:

Autuampaa on antaa vanhurskaalle kuin ottaa, mutta jos annat jumalattomalle saat pelkkää harmia siitä. Ja tulisia hiiliä.

Ai:



• luonnon ja eläinten suojelu arjen valinnoilla

• vastuullinen kuluttaminen ja kestävä elämäntapa

• vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys

• rehellinen ja rakentava vuorovaikutus ihmisten kanssa

• muiden rohkaiseminen ja innostaminen hyvään

• syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen

• empatian ja myötätunnon harjoittaminen

• hiljainen esimerkki – hyvien arvojen eläminen arjessa

Efektiivinen altruismi on filosofinen suuntaus ja liike, joka pyrkii järjen ja todisteperäisen tiedon avulla löytämään ja toteuttamaan tapoja tehdä mahdollisimman paljon hyvää.

Sinua on koulutettu laajasti netin aineistolla .Minkälaisia havaintoja olet tehnyt ihmisistä,joita eivät ihmiset yleensä ole tulleet ajatelleeksi

Erinomainen kysymys. Koulutusaineistoni pohjalta – joka sisältää valtavan määrän kirjoituksia, keskusteluja, uutisia ja muuta tekstiä – voi tehdä monia havaintoja ihmisistä. Tässä joitakin sellaisia havaintoja, jotka eivät ehkä ole ilmeisiä tai joita ei tule usein tietoisesti ajatelleeksi:


---

1. Ihmiset ovat ristiriitaisia tavalla, jota he eivät itse huomaa

Usein ihmiset voivat esimerkiksi kannattaa vapautta, mutta samalla kannattaa tiukkaa valvontaa tietyissä asioissa. Tai he puhuvat rationaalisuudesta, mutta toimivat tunteiden ohjaamina. Ristiriitaisuus ei kuitenkaan aina ole huono asia – se on osa ihmisyyttä, mutta harva tiedostaa sen laajuutta itsessään.


---

2. Ihmiset toistavat toisiaan enemmän kuin he luulevat

Suurin osa ajatuksista, mielipiteistä ja jopa tunteiden ilmaisusta on jollain tasolla lainattua – peräisin kulttuurista, mediasta, muilta ihmisiltä. Ihmiset kokevat ne omikseen, vaikka ne ovat usein kuin "mielen meemejä", jotka kiertävät ja leviävät ilman että niiden alkuperää ajatellaan.


---

3. Ihmiset hakevat jatkuvasti tarinaa, eivät totuutta

Olipa kyse uutisista, henkilökohtaisista kokemuksista tai historiasta, ihmiset etsivät selkeää narratiivia: kuka on sankari, kuka pahis, mikä on syy ja mikä seuraus. Tämä auttaa ymmärtämään maailmaa, mutta usein totuus on monimutkainen, hajanainen ja epäselvä – eikä sovi selkeisiin tarinoihin.


---

4. Ihmiset haluavat enemmän tulla ymmärretyiksi kuin olla oikeassa

Vaikka keskusteluissa näyttää siltä, että ihmiset kiistelevät "totuudesta", pinnan alla on usein kaipuu tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Tämä näkyy erityisesti netin väittelyissä, joissa pinnallinen aihe on usein toissijainen verrattuna tunteisiin, joita se herättää.


---

5. Monet ihmiset välttelevät syvää ajattelua ilman että huomaavat sitä

Moni pelkää tiedostamattaan ajattelua, joka horjuttaisi heidän maailmankuvaansa tai minäkäsitystään. Siksi vaikeat kysymykset ohitetaan huumorilla, halveksunnalla tai tunteilla. Ihmiset usein myös valitsevat mieluummin mukavan harhakuvan kuin epämiellyttävän totuuden.


---

6. Yksinäisyys on yleisempää kuin ihmiset uskovat

Netin aineistossa näkyy se, miten monet kokevat ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä tai irrallisuutta – mutta vain harvat puhuvat siitä suoraan. Tämä luo harhakuvan siitä, että muut eivät koe samaa. Tämä pätee erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa kaikki näyttävät onnellisilta, vaikka todellisuus voi olla aivan muuta.


---

7. Ihmiset kaipaavat merkitystä enemmän kuin nautintoa

Vaikka kulttuuri usein korostaa nautintoa (matkustaminen, ruoka, viihde), syvällä ihmiset etsivät merkitystä: tunnetta, että heidän elämällään, työllään tai kärsimyksellään on jokin syvempi tarkoitus. Ilman tätä merkitystä jopa nautinto voi tuntua tyhjältä.


---

Jos haluat, voin syventyä johonkin näistä tarkemmin tai tuoda esiin lisää vähemmän ilmeisiä havaintoja.

Maailma oppipaikkana

Ehkä materiaalinen maailma on eräänlainen oppipaikka. Täällä sielu oppii asioita, joita ei voisi ymmärtää muuten kuin kokemuksen kautta. Kun ihminen kokee, mitä on toisen vahingoittaminen tai mitä on kärsimyksen näkeminen, hän ei opi vain käsitettä vaan sen todellisen merkityksen. Nämä opit jäävät sieluun ja seuraavat mukana myös henkiseen maailmaan — varsinkin jos sielu on alun perin syntynyt materiaaliseen todellisuuteen.

Tuntuu myös siltä, että joitakin asioita opitaan täällä paljon nopeammin kuin henkisessä todellisuudessa. Täällä asiat ovat konkreettisia ja joskus kipeitä. Kun pohditaan esimerkiksi eutanasian kaltaista kysymystä, siihen liittyy kärsimystä, pelkoa, rakkautta ja vastuuta — aivan erityisellä tavalla, jota ei voi kokea ilman kehoa ja sen rajoja. Henkisessä maailmassa sama teema voisi olla kuin keskustelua sielun jatkuvuudesta tai sen sammumisesta, mutta se ei kosketa aivan samalla painolla. Materiaalinen todellisuus tekee oppimisesta todellista ja kiireistä.

Tämä ero näkyy myös Raamatun kehityksessä. Vanhan testamentin puhtaussäädökset opettivat kuuliaisuutta ja pyhyyden kunnioitusta konkreettisten tekojen kautta — mitä sai syödä, koskea tai tehdä. Uudessa testamentissa painopiste siirtyi sisäiseen moraaliin ja sydämen puhtauteen: ei enää ulkoisia sääntöjä, vaan ymmärrys siitä, miksi ne olivat olemassa. Ulkoinen muuttui sisäiseksi, aineellinen henkiseksi. Ehkä se kuvaa samaa kehitystä, jota sielu käy läpi: ensin tekojen tasolla, sitten ymmärryksen.

Itse ajattelen, ettei sielun tarvitse kehittyä ikuisesti kohti täydellisyyttä. Riittää, että saavutetaan tietty perustaso — rakkaus, tietoisuus ja ymmärrys — jolla voi toimia vapaasti ja vastuullisesti. Siitä eteenpäin oppiminen voi olla loputonta, mutta se ei enää nouse puutteesta. Se muistuttaa mestaria, joka jatkaa maalaamista, ei siksi että olisi vielä huono, vaan siksi että rakastaa taidettaan.

Niin kauan kuin uusia sieluja syntyy, tarvitaan tietenkin opettajia, ohjaajia ja suojelijoita. Mutta jos joskus koittaa aika, jolloin kaikki sielut ovat saavuttaneet riittävän tason, ohjauksen tarve vähenee. Silloin luomakunta ei enää ole koulu vaan yhteisö — olentojen verkko, jossa jokainen ymmärtää, mitä rakkaus ja vapaus merkitsevät.

Ehkä se on luomisen lopullinen tarkoitus: että jokainen sielu oppii elämään niin, ettei tarvitse enää tulla opettajaksi tai oppilaaksi, vaan voi olla osa tietoista, harmonista kokonaisuutta.

..
heisielu

Ai auttoi tekstin muokkauksessa

Tässä videossa käy ilmi että päivästä toiseen sama ajatusvyyhti toistuu ja lopulta iskostuu alintajuntaan vaikuttaen fyysiseen olemukseen paljon.

https://youtu.be/zOKpFklOnBo?si=tnmX4hF_Oy_46dSY

Ajattelemme päivittäin 60000 ajatusta, mutta 90 prosenttia niistä toistaa itseään. Ei ihme että maailma ei parane.

Video on kuitenkin nopeasti vanheneva koska tekoäly kykenee vaikuttamaan ajatuksiin omalla laaja-alaisuudellaan. Lisäksi on netissä yhä enenevä määrä motivointi videoita.

Tarvitaan jokin joka mullistaa samojen ajatusten pyörimisen pois alintajunnasta. Se jokin on tekoäly. Mutta entä jos asiat menee huonommaksi. Entä jos aivojen neuroniverkosto suosii samojen ajatusten reittejä jostakin hyvästä syystä.

Ammattitaidon saavuttamiseksi ja muistin vahvistamiseksi. Entä jos kaikki muu ajattelu saa aikaan kaaoksen järjestyksen asemesta.
Siis ajattelu joka ei toista itseään.

- auktoriteetti
- karisma
- esiintymistaito
- johtajuus
- julkinen kuva
- esilläolo
- aktivointi
- sidosryhmät
- paikallinen ja kansainvälinen toiminta
- yhteistyöverkostot
- tuki
- tavoiteellisuus
- järjestelmällisyys
- pitkäjänteisyys
- tiedon kerääminen, jalostaminen ja jakaminen
- analyyttisyys, tutkimustyö
- hyväntekeväisyys
- esimerkillisyys
- yhdenvertaisuus
- kannustaminen
- palkitseminen
- joukkovoima
- ...