Kun ei sopeudu läheisensä menettämiseen, ajatusta on liian vaikea kestää,
onko se aluksi normaalia ?
Kun ei aivot suostu uskomaan kuolemaa todeksi
Anonyymi-ap
43
1099
Vastaukset 43
- Anonyymi
Se on aluksi normaalia. Vähitellen mieli ymmärtää ja kestää tapahtuneen pienissä erissä. Uuteen todellisuuteen tottuu vähä kerrassaan.
- Anonyymi
Kyllähän se on toivotonta , kuten ystövötyöreni sanoi. Että hän elää minuutin kerrallaan kun tuntuu ettei jaksa, hönen lapsensa oli kuollut äkisti .
Se shokki vaihe onkin juuri se kaikista ihmeellisin, ihmiset reagoivat eri tavalla saman asiaan. Moni ei millään hakua uskoa että asia on totta eihän niin voi käydä, juurihan hön eli, toinen saattaa olla hyvin vihainen sille kuolleelle siksi että uskalsi jättää hänet, kolmas ei osaa muuta kun itskeö itkemästä,päästyään ja se on se eniten luonnollinen tala suru työssä, itku on itkettävä , sen jälkeen kun. Tulee seuraava vaihe surutyöhön niin sanottu reaktion vaihe , sen jälkeen Käsittelyvaihe viimein sopeutumis vaihe . Silti nämä neljä vaihetta ovat erilaisia jokaisella. . Sattaa olla ettei joku pysty edes itkemään vaan menee lukkoon jotenkin , se vaikeuttaa surutyön edistymistä ja joskus on hyvä vaikka ottaa yhteyttä,psykoloogiin. Kun tuntuu ettei jaksa , ajatukset harhailevat. Ja on sisältä tyhjä . Joten ei ole väärää tapaa surra .
Minu; paras ystävättäreni kuoli reilut vuosi sitten ja se in ollut minulle kova suru , miestäni en jaksanut surra edes koska olin jo hönen sairautensa aikana surutyön tehnyt koska tiesin mihin sairaus johti .
Yhdeltä naapurilta hukkui poika , ja äitinsä kävi joka päivä haudalla ja jätti sinne kireåhöjeen aina pojalleen hönen surunsa vei hänetkin hautaan Ei päässyt surun ylitse .
Niin sttä anna aurun tulla sellais3na kun se tulee siinä ei ole mitään väärää tapaa - Anonyymi
Kaksi vuotta on mennyt. En ole "sopeutunut" vieläkään.
Elämäni muuttui kamalaksi.- Anonyymi
Mitä kamalaa elämässäsi on? Tiesithän aina, että kuolema vie ensin toisen.
Kohta tulee syksy. Syksyn myötä alkavat taas kaikki mahdolliset kerhot, opintopiirit ja liikuntaryhmät toimia. Käytä hyväksesi ja virkistykseksesi! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä kamalaa elämässäsi on? Tiesithän aina, että kuolema vie ensin toisen.
Kohta tulee syksy. Syksyn myötä alkavat taas kaikki mahdolliset kerhot, opintopiirit ja liikuntaryhmät toimia. Käytä hyväksesi ja virkistykseksesi!Ai mitä kamalaa elämässäni on ? Onko sinulla tunteita ollenkaan ?
Oletko menettänyt elämäsi tärkeimmän ihmisen ?
Puolisoni kuoli yllättäen inhimillisesti katsoen aivan liian aikaisin.
Ei paljon kerhot kiinnosta "virkistykseksi" järkytyksessä ja surussa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai mitä kamalaa elämässäni on ? Onko sinulla tunteita ollenkaan ?
Oletko menettänyt elämäsi tärkeimmän ihmisen ?
Puolisoni kuoli yllättäen inhimillisesti katsoen aivan liian aikaisin.
Ei paljon kerhot kiinnosta "virkistykseksi" järkytyksessä ja surussa.Kuolema on kamalaa, elämä ei!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai mitä kamalaa elämässäni on ? Onko sinulla tunteita ollenkaan ?
Oletko menettänyt elämäsi tärkeimmän ihmisen ?
Puolisoni kuoli yllättäen inhimillisesti katsoen aivan liian aikaisin.
Ei paljon kerhot kiinnosta "virkistykseksi" järkytyksessä ja surussa.Myös sureva tarvitsee virkistystä, vaikka se ei juuri nyt suuresti kiinnostaisikaan. Joku harrastus voi hyvin auttaa ottamaan ensi askeleita uudessa elämäntilanteessa.
- Anonyymi
Sopeutumisprosessin vaiheet:
Sokki- ja reaktiovaihe: Tässä vaiheessa sokki ja shokki ovat voimakkaita, ja tunteet vaihtelevat laidasta laitaan.
Työstämis- ja käsittelyvaihe: Surua työstetään ja käsitellään monin eri tavoin.
Uudelleensuuntautumisen vaihe: Elämä alkaa asettua uomiinsa ja uusi tasapaino löytyy.
Tärkeää sopeutumisessa:
Puhuminen: On tärkeää puhua tunteista ja kokemuksista läheisten tai ammattilaisen kanssa.
Tunteiden salliminen: Sallii itselleen surun ja kaikkien muidenkin tunteiden kokemisen vapaasti.
Arjen tukeminen: Jokapäiväisten asioiden hoitaminen ja rutiinien ylläpitäminen auttaa.
Vertaistuki: Vertaistukiryhmät tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja saada tukea muilta samassa tilanteessa olevilta.
Ammattiapu: Jos suru pitkittyy tai on muita ongelmia, ammattiapua kannattaa hakea.
Itsensä hoitaminen: Riittävä uni, ravinto ja liikunta auttavat jaksamaan.
Muistaminen: Kuolleen läheisen muistaminen ja muistojen vaaliminen on tärkeää. - Anonyymi
Ei ole ketään kenen kanssa puhua
ja huom. en mene seurakuntaan enkä halua tuntematonta "tilausystävää".
On vaikeaa puhua elämän pahimmasta asiasta ventovieraalle, joka itse
ei ole kokenut läheisen menetystä ja latelee fraaseja.- Anonyymi
Voisi olla ihan hyvä käydä vaikka kaupassa ja sanoa kassalle 'päivää'. Jokin puhekontakti sekin on, voi auttaa pysymään ihmisenä.
- Anonyymi
Oma kokemus:
Ensin ei usko, että puoliso (tai muu läheinen) on kuollut, on lopullisesti poissa. Kun on kulunut 20 vuotta, tuntuu uskomattomalta, että häntä koskaan olikaan.
Kaikki muuttuu.- Anonyymi
Se on sinun kokemuksesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sinun kokemuksesi.
Se on minun kokemukseni, minun todellinen kokemukseni, johon minulla on oikeus. Huomaan, että sinä et sitä ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan. Sinulla on oma kokemuksesi, sinulla on siihen oikeus.
Kaikkien kokemus ei ole sama eikä ole kahta samanlaista tapausta. Oman kokemuksen perusteella ei välttämättä tiedä mitään toisen kokemuksesta.
Mutta älä silti väheksy toisen kokemusta!
- Anonyymi
Surussa, olkoon vaikka kuinka suuri tai pieni, tarvitaan päätös, oma päätös siis, että tästä selviydytään. Siitä se selviytyminen alkaa vähän kerrallaan.
- Anonyymi
Entä kun ei ole auttanut ? Terapiaan ei pääse eikä kemiallisia myrkkyjä ei halua aivoihinsa
koska niistä tulee pahoja sivuoireita.
Mitä tehdä, ettei alkaisi hautoa itsetuhoisia ajatuksia, kun musertuu tuskan alle ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä kun ei ole auttanut ? Terapiaan ei pääse eikä kemiallisia myrkkyjä ei halua aivoihinsa
koska niistä tulee pahoja sivuoireita.
Mitä tehdä, ettei alkaisi hautoa itsetuhoisia ajatuksia, kun musertuu tuskan alle ?Et siis ole vielä päättänyt selviytyä.
- Anonyymi
Ei suru häivy omalla päätöksellä.
- Anonyymi00037
Anonyymi kirjoitti:
Ei suru häivy omalla päätöksellä.
Sinä valitset, miten toimit tunteidesi kanssa.
- Anonyymi00040
Anonyymi kirjoitti:
Ei suru häivy omalla päätöksellä.
Ei häivykään, mutta selviytyminen surun kanssa alkaa omasta päätöksestä.
- Anonyymi
Kun paljon pahaa sattuu niin siihen tottuu. Ikä auttaa ymmärtämään asioita eri tavalla. Toivon kaikille sureville Taivaan. Isän yliluonnollista rakkauden kosketusta ja Hänen heillää huolenpitoa! Aika parantaa haavat! Tsemppiä 🌱🪽💫🙏
- Anonyymi
"Kun paljon pahaa sattuu niin siihen tottuu"
Ei totu. Eikä aika aina paranna haavoja. Ikävän kasvaessa surukin voi kasvaa.
- Anonyymi
Kun on löytänyt elämään Jeesuksen Kristuksen ,niin ei ikinä ole yksin vaikka
ympärillä ei ole yhtään ketään.
Jumalan rakkautta on joka päivä yhtä uusi rakkaus ei vähene.
Ja saa Hänelle puhua kaikesta ja pyytää apua ja niin myös saa avun.
Ilman Häntä elämällä ei ole merkitystä eikä toivoa iankaikkisesta elämästä.
Jeesuksen löytää kun hiljentyy rukoukseen sanot että enää jaksa pyydä auta.
tämän päivän seurakunnat monet ajaa enemmän omia etuja ja eksyttävät. - Anonyymi
Synti erottaa meidät Jumalasta Jeesus Kristus on syntiemme sovittaja ja
tunnuksen jälkeen anteeksi antaja. - Anonyymi
riippuu minkä ikäinen oli omainen, jos on eläkeläinen ja on ollut yhteistä aikaa elää, niin hyväksyminen on helpompi kuin nuoren, lapsen menetys
- Anonyymi
Näin voisi luulla.
Itsellä on kuitenkin se kokemus, että läheisen rakkaan menetys on aina niin suuri suru kuin se ikinä voi olla.
Silti olen toisaalta tavannut vanhoja, jotka ovat monikymmenvuotisen avioliiton ja puolison kuoleman jälkeen sanoneet, että yhtä ainutta kyyneltä ei ole vierähtänyt.
- Anonyymi
Minulle ei ole tapahtunut mitään kauheampaa ja raskaampaa
kuin rakkaan ja ihanan puolisoni menetys inhimillisesti katsoen liian nuorena.
Suru ei lähde järkeilemällä eikä päättämällä, että "nyt toivun tästä".
Se on monen vuodenkin jälkeen yhtä raskas.
Itken yhä joka päivä.- Anonyymi
Jotkut ottavat oikein tehtäväkseen heittäytyä marttyyriksi ja surijaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotkut ottavat oikein tehtäväkseen heittäytyä marttyyriksi ja surijaksi.
Aika rumasti sanottu.
- Anonyymi
Mitä läheisempi suhde sen vaikeampi menetys.
- Anonyymi
Se on totta. Toipuminen on hyvin vaikeaa, jos suhde on ollyt hyvä, syvä ja läheinen.
Jotkut pystyvät hetikohta iloisesti nappaamaan uuden puolison. - Anonyymi00030
Anonyymi kirjoitti:
Se on totta. Toipuminen on hyvin vaikeaa, jos suhde on ollyt hyvä, syvä ja läheinen.
Jotkut pystyvät hetikohta iloisesti nappaamaan uuden puolison.Sitä on vaikea ymmärtää.
- Anonyymi00032
Se voi olla pitkään normaalia. En ole sopeutunut kahdessa vuodessakaan.
Jäin niin totaalisen yksin. Itken yksinäisyydessäni vieläkin paljon
ja ikävöinti on ylitsepääsemätöntä. - Anonyymi00033
Sopeutuminen voi viedä kauan. Luulen, etten itse ehdi sopeutua koskaan,
elämää ei ole niin paljon jäljellä.
Tiesin teoriassa millaista läheisen menettäminen voi olla.
En tiennyt kuinka kauheaa se on, kun se tapahtuu.- Anonyymi00034
Niin. Aavistaa voi paljon, mutta sitä ei etukäteen tiedä, millaista se sitten on, kun vaikka puoliso on lopullisesti poissa.
Jokaisella se on oma kokemus, erilainen kuin kellään muulla. Turha tulla kenenkään sanomaan, että tiedän, millaista sinulla on, kun olen itsekin kokenut saman. Et sinä tiedä, jokaisella on omanlaisensa kokemus.
Toiset pystyvät säätelemään tunteitaan, osaavat elää niiden kanssa. Toiset taas joutuvat tunteidensa puristukseen ja vietäväksi. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka luja, syvä ja rakastava suhde edesmenneeseen oli - Anonyymi00038
Anonyymi00034 kirjoitti:
Niin. Aavistaa voi paljon, mutta sitä ei etukäteen tiedä, millaista se sitten on, kun vaikka puoliso on lopullisesti poissa.
Jokaisella se on oma kokemus, erilainen kuin kellään muulla. Turha tulla kenenkään sanomaan, että tiedän, millaista sinulla on, kun olen itsekin kokenut saman. Et sinä tiedä, jokaisella on omanlaisensa kokemus.
Toiset pystyvät säätelemään tunteitaan, osaavat elää niiden kanssa. Toiset taas joutuvat tunteidensa puristukseen ja vietäväksi. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka luja, syvä ja rakastava suhde edesmenneeseen oliKyllä silläkin on merkitystä kuinka syvästi oli kiintynyt toiseen.
- Anonyymi00041
Anonyymi00038 kirjoitti:
Kyllä silläkin on merkitystä kuinka syvästi oli kiintynyt toiseen.
Siis mitä syvempi kiintymys, sitä syvempi suru, niinkö?
Nämä tapaukset ovat usein sellaisia, ikävä sanoakin, että sureva olikin koko yhteiselon ajan edesmenneen alistama sellaiseen uskoon, ettei tämä koskaan pärjää ilman edesmennyttä.
Minä kyllä pitäisin toista arvostavana rakkautena sitä, että molempien vielä eläessä puhutaan ja hoidetaan asiat niin, että kumpi hyvänsä lähteekin ensin, toinen osaa hoitaa asiat ja pärjää yksin. Se on rakkautta kuolemankin yli. - Anonyymi00043
Anonyymi00041 kirjoitti:
Siis mitä syvempi kiintymys, sitä syvempi suru, niinkö?
Nämä tapaukset ovat usein sellaisia, ikävä sanoakin, että sureva olikin koko yhteiselon ajan edesmenneen alistama sellaiseen uskoon, ettei tämä koskaan pärjää ilman edesmennyttä.
Minä kyllä pitäisin toista arvostavana rakkautena sitä, että molempien vielä eläessä puhutaan ja hoidetaan asiat niin, että kumpi hyvänsä lähteekin ensin, toinen osaa hoitaa asiat ja pärjää yksin. Se on rakkautta kuolemankin yli.Teoriassa on helppo antaa "viisaita" neuvoja.
- Anonyymi00035
Ihan normaalia aluksi, voi mennä jokunen vuosikin.
- Anonyymi00036
On.
- Anonyymi00039
Järjellä menetyksen tajuaa, mutta tunnemuisti ei sopeudu.
- Anonyymi00042
Tunnemuisti oppii ja sopeutuu vähitellen elämään surun kanssa niin, ettei suru täytä koko elämää. Hyviä päiviä tulee, kun annat tulla.
- Anonyymi00044
Anonyymi00042 kirjoitti:
Tunnemuisti oppii ja sopeutuu vähitellen elämään surun kanssa niin, ettei suru täytä koko elämää. Hyviä päiviä tulee, kun annat tulla.
Mitä hyviä päiviä mahtaa tulla 80 vuotiaalle ? Kuolema olisi paras.
- Anonyymi00045
Anonyymi00044 kirjoitti:
Mitä hyviä päiviä mahtaa tulla 80 vuotiaalle ? Kuolema olisi paras.
Se olisi hyvä päivä, kun kuolisi itsekin. En näe mitään järkeä tässä
elämässä enää. Sairauksia on, päivät ovat vaikeita niittenkin takia
suru ylittää henkiset voimavarani.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.993161Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt492571Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.531399Mitä tuot pöytään parisuhteessa?
Siinäpä se kysymys on otsikossa. Mitäpä siis tuot/toisit pöytään parisuhteessa? Oletko mies vai nainen? Koetko sen mitä3351170- 431131
Äimän käki
Olen vähää vaille viisikymppinen mies, ja olen elellyt ilman parisuhdetta parisen vuotta. Nyt vihdoin ja viimein tuntuu,154931Paikallinen autokorjaamo
Kyllä alkaa vituttamaan, palvelua haluaisi niin jono ovelle ja yksi myyjä. Auto valmistunut kuntoon niin kukaan ei ilmoi11911Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?587402 km on nykyään liian pitkä koulumatka
Hesarissa päivitellään lapset joutuu nyt kulkemaan 2 km kouluun jösses. Ruostefillarilla tuo matka menee vaikka miten äk54710- 38695