Voimaa jalkoihin vuoristoista

Kun TDFllä katsoo vuoristospesialistejä, ovat he pelkkää hentoista luuta, jänteitä ja nahkaa. Ei ne voimalla tunkkaa vaan mielettömällä kestävyydellä. Kuin Jouhauki Alpe Cermisissä.

Kehitystä ei tule jos hurruuttelee mäet sähköhärvelillä.

VUORISTOTEILLÄ LIHASVOIMAA KARTUTTAVAN PYÖRÄILIJÄN KALAKUKKO

(“Nousumetrejä reidessä, proteiinia kukossa – tämä ei ole mikään lepotauon eväs.”)

Tämä kalakukko on rakennettu korkeapaineen alla, jaloilla jotka huutavat mutta eivät pysähdy. Sen täyte tukee palautumista, kuori kestää rankimmatkin reitit, ja maku – no, se palkitsee mäen huipun jälkeen.
Ei sähköä, ei tekosyitä – vain puhdasta lihasvoimaa ja kunnianhimoa lautasella.

AINEKSET (3 nälkäiselle tai yhdelle alppileirillä olevalle):

Kuori – jämäkkä ja sitkeä, kuten iltapäivän kolmas nousu:
– 1,3 kg ruisjauhoa
– 200 g täysjyväspelttijauhoa (maksimaaliseen kuitutankkaukseen)
– 2 tl vuorisuolaa
– 5 dl vettä (mieluiten vuoristolähteestä, käytännössä hanasta)
– 2 rkl oliiviöljyä (hyvät rasvat, hyvät kierrokset)

Täyte – proteiinia, elektrolyyttejä ja kunnianhimoa:
– 600 g muikkua (omega-3 tukee nivelten kestävyyttä)
– 300 g savukalkkunaa tai maustettua tempeä (lihaksille töitä)
– 1 punasipuli
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 tl mustapippuria
– ½ tl chilihiutaleita (lämpöä palautumiseen)
– 1 tl savupaprikaa
– 1 rkl dijon-sinappia
– (halutessa) 2 rkl heraproteiinijauhetta, maustamatonta – lisävoimaa ilman kompromisseja

VALMISTUS – kuin ylämäki: hidas mutta palkitseva

1. Taikina:
– Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja öljy.
– Vaivaa kunnolla, kunnes tuntuisi reisissä jos se olisi jalkatreeni.
– Anna levätä 30 min – lepo on myös osa suoritusta.

2. Täyte:
– Paista proteiinit ja sipulit. Lisää mausteet.
– Muikut sekoitetaan mukaan varoen – niin kuin laskuun siirrytään huipulta.

3. Kokoaminen:
– Kauli taikina tukevaksi, reunoilta vahvaksi.
– Täytä keskelle, sulje reunoilta. Varmista tiiviys – tämä kukko kestää satulalaukun pohjalla.
– Halutessa voi viiltää pinnalle reitin profiilin – tästä lähtee Col du Kalakukko.

4. Paisto:
– 230 °C / 15 min – starttitempo.
– 125 °C / 4–5 h – kuten pitkän etapin loppu: haudutetaan, ei revitä.

TARJOILU – palautumisen hetkellä:
– Leikkaa siivu reilulla kädellä. Syö lämpimänä tai viileänä – toimii kumminkin.
– Kylkeen: kivennäisvettä, proteiinismoothie tai ison nousun jälkeen ansaittu pils.
– Jälkiruoaksi magnesiumtabletti ja jalat seinälle.

YHTEENVETO:
Vuoristopyöräilijän kalakukko on vahva, runsas ja keskittynyt suorituskykyyn – mutta ilman kompromissia maussa.
Se ei pelkää korkeuksia, eikä jää taukopaikalle muiden seuraksi.
Se jatkaa matkaa, vaikka sydän hakkaa ja reidet huutaa.

Syö, tankkaa – ja huomenna vedetään uusi mäki. 🐟🚵‍♂️💪

Hapenottokyky kehittyy korkean paikan harjoittelussa.

Kaikki ammattilaispyöräilijät asuvat ainakin osan harjoitteluajastaan korkealla. Voimanostajat ehkä eivät, ei aika-ajon spesialistitkaan.

Kehittääkö voimalla polkeminen polkuvoimaa. Siis tämäkö oli se kysymys.

Jokaisen, joka lähtee numerolappurinnassa polkemaan, pitää kokea alppien haasteet omalle luonteelleen. Pitää oppia malttamaan eikä puskea tajua kankaalle.

Korkealla harjoittelusta on hyötyä, mutta harjoitteen pitää olla matalasykkeistä.

Sonja Leinamo, päivän yllättäjä, pyöräilee rullahiihdon lisäksi, vuoristoleireillä. Näkyy toimivan.

Kannattaa seurata, mitä Anne Kyllönen kertoo vuorilla treenamisesta.