Tieteissä on kahdentyyppisiä väittämiä, havaintoväittämiä ja kategorisia väittämiä. Havaintoväittämät ovat sellaisia kuten ”jumala perusti maan lujaksi ja liikkumattomaksi vankkojen peruspilarien varaan”. Loogikot kutsuvat tällaisia väittämiä singulaarisiksi eksistenssiväittämiksi, koska ne väittävän jonkin yksittäisen asian olevan olemassa.
Kategoriset väittämät ovat sellaisia, jotka luokittelevat kaikkia jonkin ilmentymiä, kuten ”teismi täytyy olla oikeassa koska eihän kaikki ihmiset voi olla väärä uskoessaan jumaliin”. Loogikot kutsuvat tällaisia väittämiä universaaleiksi.
Ovatko jumalväitteet singulaareja eksistenssiväitteitä vai universaaleja väitteitä? Tällä on merkitystä ateismin ja erityisesti positiivisen ateismin kannalta. Singulaarit eksistenssiväitteet voidaan falsifioida yksi kerrallaan kunnes jäljellä ei ole enää yhtään ainoaa jumalväitettä ja joka sen jälkeenkin vielä väittää jumalista jotain, syyllistyy jankuttamiseen eli agumentum ad nauseamiin.
Jumalväitteet ovat singulaareja eksistenssiväitteitä sillä perusteella, että väittäjän mukaan on olemassa vain yksi tai muutama jumala eli ne, joihin hänen sosiaalinen piirinsä ja hän itse uskoo. Muuta jumalat tämä uskovainen kumoaa itsekin. Yksittäiset jumalväitteet on falsifioitavissa helposti. Me voimme todeta, onko maa litteä vai ei, johtuuko päivänvalo auringosta vai ei, onko varjo itsenäinen entiteetti vai ei tai oliko globaalia tulvaa vai ei. Toisekseen jumalia on rajallinen määrä, vaikka niitä onkin paljon.
Milloin jumalväitteestä tule universaali? Yleensä siinä vaiheessa kun oma singulaari jumala on täysin falsifioitu. Siinä vaiheessa jumala pakenee aukkoihin ja siitä tulee universaali entiteetti, jonka puolustamiseen sopii myös vääräuskoiset teistit. Toinen yleinen universaali jumalatapaus on silloin kun keskustellaan teismin hyvistä puolista. Suurin osa maailman ihmisistä on teistejä, eihän kaikki voi olla väärässä. Suurin osa Nobelin palkinnon saajista on teistejä.
Vastaavasti universaalista jumalasta tulee hyvin singulaari, kun keskustellaan teismin ikävistä puolista. Suurin osa rikollisista on teistejä. Suuri osa rikoksista oiketetaan jumalilla. Tähän vastauksena aiemmin universaalista jumalasta on se, ettei "rikollinen uskonut oikein jumalaan" tai "rikollinen kielsi uskonsa kun teki rikoksen".
Jumalien falsifiointiyritysten torjuminen on siis käytännössä maalitolppien siirtelyä singulaarien ja universaalien jumalien välillä. Kun tähän lisätään vielä argumentum ad nauseam, olemme absurdissa tilanteessa, jossa vielä moderninakin aikana jumalista keskustellaan rationaaliselta vaikuttavalla tavalla, vaikka ne aleettisesti vertautuvat esimerkiksi puutarhakeijuihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Falsifiointi
Kategoriset väittämät ovat sellaisia, jotka luokittelevat kaikkia jonkin ilmentymiä, kuten ”teismi täytyy olla oikeassa koska eihän kaikki ihmiset voi olla väärä uskoessaan jumaliin”. Loogikot kutsuvat tällaisia väittämiä universaaleiksi.
Ovatko jumalväitteet singulaareja eksistenssiväitteitä vai universaaleja väitteitä? Tällä on merkitystä ateismin ja erityisesti positiivisen ateismin kannalta. Singulaarit eksistenssiväitteet voidaan falsifioida yksi kerrallaan kunnes jäljellä ei ole enää yhtään ainoaa jumalväitettä ja joka sen jälkeenkin vielä väittää jumalista jotain, syyllistyy jankuttamiseen eli agumentum ad nauseamiin.
Jumalväitteet ovat singulaareja eksistenssiväitteitä sillä perusteella, että väittäjän mukaan on olemassa vain yksi tai muutama jumala eli ne, joihin hänen sosiaalinen piirinsä ja hän itse uskoo. Muuta jumalat tämä uskovainen kumoaa itsekin. Yksittäiset jumalväitteet on falsifioitavissa helposti. Me voimme todeta, onko maa litteä vai ei, johtuuko päivänvalo auringosta vai ei, onko varjo itsenäinen entiteetti vai ei tai oliko globaalia tulvaa vai ei. Toisekseen jumalia on rajallinen määrä, vaikka niitä onkin paljon.
Milloin jumalväitteestä tule universaali? Yleensä siinä vaiheessa kun oma singulaari jumala on täysin falsifioitu. Siinä vaiheessa jumala pakenee aukkoihin ja siitä tulee universaali entiteetti, jonka puolustamiseen sopii myös vääräuskoiset teistit. Toinen yleinen universaali jumalatapaus on silloin kun keskustellaan teismin hyvistä puolista. Suurin osa maailman ihmisistä on teistejä, eihän kaikki voi olla väärässä. Suurin osa Nobelin palkinnon saajista on teistejä.
Vastaavasti universaalista jumalasta tulee hyvin singulaari, kun keskustellaan teismin ikävistä puolista. Suurin osa rikollisista on teistejä. Suuri osa rikoksista oiketetaan jumalilla. Tähän vastauksena aiemmin universaalista jumalasta on se, ettei "rikollinen uskonut oikein jumalaan" tai "rikollinen kielsi uskonsa kun teki rikoksen".
Jumalien falsifiointiyritysten torjuminen on siis käytännössä maalitolppien siirtelyä singulaarien ja universaalien jumalien välillä. Kun tähän lisätään vielä argumentum ad nauseam, olemme absurdissa tilanteessa, jossa vielä moderninakin aikana jumalista keskustellaan rationaaliselta vaikuttavalla tavalla, vaikka ne aleettisesti vertautuvat esimerkiksi puutarhakeijuihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Falsifiointi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.