Keskipäivää ja pieni sadekuuro täälläkin, ei mahtanut maata kastella, mutta ilma hieman viileni.
Ukkonen ei pahemmin ole jyrähdellyt, ei myrskyyn asti tuulikaan yltynyt, pilviä kyllä seilaa, voi vielä muuttaa sääoloja.
Oli niin mukava huomata Eliaanan viestit, kuin myös demeterin ja näin ajattelin alustaa puhtaaksi laittaa uusien viestien mahdollisuuksiin.
Olihan anokin kysymässä tuota lääkettä, mistä Eliaana kertoi, minäkin kysyn, missä sitä on myynnissä.?
Samaa mieltä siitäkin, että perhe on rikkaus ja lapsia seuraten elämä rikastuu myös meille vanhoillekin.
Hyväkuntoisia olette, demeterkin mustikassa, minä käyn torilla mustikassa, kuin viinimarjojenkin suhteen, mehua on keitettävä.
Puutarha vadelmista tykkäisin, mutta ei eurot anna myöten kaikkea ostaa, jos vähän kuitenkin pakastan suurimpaan tuskaan, talven pakkasen paukkuessa.
Tein toissapäivänä kahteen kuppiin kaalilaatikon ja kaksi kakkuakin paistoin, annoin ne eilen mökille meneville, hyväksi kiittelivät, tyttärelle oli uusi asia, kun porkkanaa raastoin kaalien sekaan ja ohraryynejä riisin sijasta, maku tulee voimakkaampi.
Kyllä nuo vanhat reseptit vielä paikkaansa puolustaa, ei vaan makua samaksi saa, mitä oli kotona, kai se suukin eri tavoin syömisen kokee.
Jospa ei toistuisi enää nuo "heitot" saisimme kirjoitella tätä arkea, koska tästäkin tavasta ihmiset tykkää, siis osa kirjoittajista ja sehän olisi se tarkoituskin, vain hyviä ja rehellisiä arkisia puheita.
Kaikille ei kaikki sovi, mutta eihän ole pakko kenenkään purkaa pahaa oloa juuri tähän ketjuun.
Runoketju on piristynyt, lisää sellaista, kiitos.
KIIKKUSTUOLI
13
153
Vastaukset
- AnonyymiUUSI
Terveiset naapurista! Täälläkin olemme saaneet hikoilla viime aikoina. Ei ole sitä paljon odotettua kaatosadetta vielä tänne tullut. Sekä länsi- että itärannikolla on ollut koviakin sateita ja ukkosta, mutta sisämaassa olemme "säästyneet". En kyllä valita, kun tulee taas se aika että saa vaatetta lisätä.
Loma-ajat ovat monelta työtätekevältä ja raskautetulta ohi, joillakin vielä rippeitä jäljellä. Saan pojan luokseni ensi viikoksi ja olemme suunnitelleeet tehdä "viimeisen matkan" Skooneen hyvien ystävien luokse. Hekin ovat samaa ikäluokkaa kanssani ja olemme tunteneet toisemme monet vuosikymmenet. Paljon on muistoja kertynyt yhteisiltä matkoilta ja yhdessä vietetyistä hetkistä. Rouva on muistisairas ja sen takia tein pari vuotta sitten tapaamista varten valokuva-albumin yhteisistä jutuista. Albumin otin mukaan muistin tueksi, kun muisteltiin menneitä vuosia. Puhelimessa rouva kertoi, että albumi on yhä edelleen olohuoneen pöydällä ja aina pilkahtaa joku muiston hiukkanen mieleen. - Varmaankin katsellaan taas kertaalleen kuvat läpi ja muistellaan esimerkiksi lomamatkoja Suomeen, yöpymisiä Punkaharjulla tai Päijänteen rannalla.
Tämä matka jää ehkä viimeiseksi matkaksi ja tapaamiseksi ystävien luo, heistä on tullut vuosikymmenien aikana sisaren ja veljen arvoisia henkilöitä. - Saan kiittää poikaani, joka lähtee kuskaamaan satojen kilometrien päähän Ystadiin.
Hyvät ystävät ovat tärkeitä. Vanhimmat, vielä elossa olevat ystävät, ovat minulla 68 vuoden takaa olevat työkaverit. Joukko harvenee, sitäkin tärkeämmäkso on tullut pitää heihin yhteyttä. Vanhimmat ystävät ovat 105- vuotias Ingrid ja 103-vuotias Gerd, jotka ovat ihan pirteitä. - Onnittelin Ingridiä 105-vuotispäivänä. Vaihdettiin kuulumisia ja
hän oli pyytänyt minua kertomaan kuinka voin. Olenhan kuitenkin häneen verrattuna vielä "nuori".
Kerroin hänelle lääkärireissusta, joka meni huumorin puolelle. Seuraavana aamuna lääkäri soitti ja kysyi, jos voisin tulla takaisin vastaanotolle, kun hän unohti tutkia minut! Ingrid nauroi ja sanoi, että tällä naurulla mina elän vielä ainakin vuoden lisää!
Naurakaa ja olkaa iloisia! Nauru voi pidentää ikää!
/MdKHyvä kehotus, MdK ! Naurakaa !
Voin ilmoittaa, että sitä on nyt tehty - parin päivän ajan kun tapasin kahta kälyäni. Tosin taidettiin myös itkeä, edesmenneitä veljiä/puolisoja. Eivätköhän itku ja nauru asu aika lähekkäin meissä ?
"Viimeisiä matkoja" mekin 82, 81 ja 80-vuotiaat ystävykset tiesimme tekevämme.
Toinen käly asuu Ruotsissa eikä sieltä ihan helposti lähdetä yhteistä ilta viettämään.
Ehkä kohtaamisesta sen vuoksi tuli hyvin voimallinen ja ikimuistoinen.
Vaikka itse en juuri käytä Facebookia, whatsappia enkä messengeriä ajattelin siirtyä niiden käyttäjäksi, ihan yhteydenpidon vauhdittamiseksi.
demeter1- AnonyymiUUSI
demeter1 kirjoitti:
Hyvä kehotus, MdK ! Naurakaa !
Voin ilmoittaa, että sitä on nyt tehty - parin päivän ajan kun tapasin kahta kälyäni. Tosin taidettiin myös itkeä, edesmenneitä veljiä/puolisoja. Eivätköhän itku ja nauru asu aika lähekkäin meissä ?
"Viimeisiä matkoja" mekin 82, 81 ja 80-vuotiaat ystävykset tiesimme tekevämme.
Toinen käly asuu Ruotsissa eikä sieltä ihan helposti lähdetä yhteistä ilta viettämään.
Ehkä kohtaamisesta sen vuoksi tuli hyvin voimallinen ja ikimuistoinen.
Vaikka itse en juuri käytä Facebookia, whatsappia enkä messengeriä ajattelin siirtyä niiden käyttäjäksi, ihan yhteydenpidon vauhdittamiseksi.
demeter1Suosittelen lämpimästi FB:n käyttöä! Nuori sukupolvi sai minutkin innostumaan 2009. Eihän noihin nuoriin enää muuten saisikaan yhteyttä, ajat ovat niin muuttuneet erilaiseksi, mitä se oli meidän nuoruudessa. Mutta näitten nykyajan "keksintöjen" avulla voi pitää yhteyttä nuoriinkin sukulaisiin, joista moni asuu kaukana ulkomailla.
Niin minäkin olen kokenut, että entisiä työkavereita tavatessa Suomessa käydessäni on viimeiset tapaamiset olleet vuoroon itkua, vuoroon naurua. Meitä on vielä "kolmen kopla" seitsemästä jäljellä. Me jäljelläolevat olemme alkaneet pitää yhteyttä entistä tiiviimmin.
/MdK Anonyymi kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi FB:n käyttöä! Nuori sukupolvi sai minutkin innostumaan 2009. Eihän noihin nuoriin enää muuten saisikaan yhteyttä, ajat ovat niin muuttuneet erilaiseksi, mitä se oli meidän nuoruudessa. Mutta näitten nykyajan "keksintöjen" avulla voi pitää yhteyttä nuoriinkin sukulaisiin, joista moni asuu kaukana ulkomailla.
Niin minäkin olen kokenut, että entisiä työkavereita tavatessa Suomessa käydessäni on viimeiset tapaamiset olleet vuoroon itkua, vuoroon naurua. Meitä on vielä "kolmen kopla" seitsemästä jäljellä. Me jäljelläolevat olemme alkaneet pitää yhteyttä entistä tiiviimmin.
/MdKTuossa meidän "kolmen koplassa", kälyjen kesken, ihmettelimme, tai oikeastaan surulla totesimme, että keskustelukulttuuri on pienessä ajassa muuttunut niin, että kasvokkain ei juuri keskustella, puhelimitse jonkinverran, mutta pääasiassa lähetellään tekstareita.
Seurustelusuhteetkin lopeteaan tekstarilla, kerrotaan..))
Kertojat ovat myös kadonneet, lyhytsanainen tykitys on tullut tilalle. Siksipä jaksaa aina ihastella monisanaisia kirjoittajia, täälläkin...
demeter1
Luin aamulla nuoruuden ystäväni kuolinilmoituksen. Olimme kavereita teineinä.
Näin hänet viimeksi Kaksin ensiavussa, hän makasi omaishoitajan työntämissä vaunuissa.
Tervehdin häntä kertoen kuka olen. Näin hänen silmissään iloisen välähdyksen.
Muistisairaus oli vienyt hänet pois tästä ajasta.
Muistot tulivat voimakkaina mieleen. Hänellä oli 1960-luvulla huone kotitalossa omalla sisään käynnillä.
No, kaikenlaista kokeilimme, jopa tupakan polttoa, josta jouduimme heti kiinni kun hänen terhakka äitinsä ryntäsi huoneeseen.
Kivoja muistoja kerrytettiin Ärjänsaaressa telttaretkillä. Poikia seurailtiin ja ihastuksia löytyikin.
Hän oli minua 11 päivää nuorempi.
No, asiasta toiseen tilasin netistä kännykän kuoret miehelleni ja itselleni. Kyllä pitää lisätä netin kautta ostamista koska tunsin itseni hyvin tumpeloksi ja aikaa kului ennenkuin sain ostoskorin valmiiksi ja maksettua.
Lämmintä riittää, oikeesti voisi jo viiletä.- AnonyymiUUSI
Olen ajatellut monta kertaa, että alkaa "läheltä liipata" kun ikätovereita alkaa ympäriltä karsiutua luonnollisen (ja joskus epäluonnollisen) poistuman kautta. En ole tavannut esim. yhtäkään entistä koulukaveria sen jälkeen kun koulun lopetin. Myöhemmin , kun FB tuli elämääni, niin sain yhteyden erääseen entiseen luokkakaveriin, joka sattui olemaan se, joka kutsui luokkakokoukseen ja tiesi kertoa kavereitten elämänvaiheista tapaamisten perusteella. Nyt on tämäkin kaveri tuonilmaisissa. Niinkuin moni muukin.
Epäluonnollisen poistuman kautta meni veljeni v 2000, kun oli vaimonsa kanssa menossa uudella Gold Wingillä lomalle. Ajoivat valtatietä kun sivutieltä peltojen keskeltä tuli nuori mies ja ajoi suoraan valtatien yli pysähtymättä, suoraan pyörään. Poika oli juuri saanut ajokortin.
Paikalle tulleessa ambulanssissa sai ambulanssihoitaja melkein sydänkohtauksen, kun nosti pyöräilijän visiirin ylös ja tunnisti enonsa kasvot. Veli eli vuorokauden. Röntgenistä hän ei enää palannut takaisin. Vaimonsa on liikuntavammainen. Maanantaina 4.8 tapahtumasta on 25 v.
Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen. - Olen samaa mieltä!
Varmasti sain sinulta, Hil-la innostuksen tuohon kaaliin. Viimeksi käytin kaalilaatikkoon Härkistä, nyt ajattelin kokeilla Mifua, ihan näiden kasvissyöjien varalle, enkä itsekään niitä pane pahakseni.
Leipominen pitäisi kyllä minunkin laittaa listalle, sitä kumpikaan miniä ei ehdi harrastaa ja itse siitä kyllä tykkään, vaikka tunnetusti kaikki kokeilut "epäonnistuvat"..))
demeter1- AnonyymiUUSI
Minäkin mainostan kaalia. Kaalilaatikko on niin hyvää, että voin syödä sitä jälkiruoaksikin. :) Isosiskoni taas on kaalikääryleitten (eli kualikiäryle savoksi) ekspertti. Nyt kyllä alkaa valittaa, että kun vieraat ilmoittavat tulostaan niin mainitsevat samalla toivomuksensa, että jos saisi maistaa niitä ihania kaalikääryleitä. Hän on 87 v ja sanoo, että alkaa ottaa koville se kääryleitten näplääminen, mutta toisaalta, hän sanoo omistavansa niin paksut sääret, että kyllä ne vielä kestävät jonkin aikaa. Eli joka haluaa kääryleitä, tulee niitä saamaan niin kauan kuin siskon kintut kestää!
/MdK- AnonyymiUUSI
Tuötuolit on keksitty, ei kukaan nuorempikaan seisaaltaan turhaan työskentele. Ns. emännänjatkokin käy.
Olette sitten sitkeätä sukua, Mdk ..)) Minun kälyni on myös tunnettu kaalikääryleistään, mutta hän on "vasta" 80..)) Vielä jaksaa ne "tavalliset", 30 käärylettä värkätä - yleisön pyynnöstä.
Malttaisinpa itsekin niitä joskus yrittää . Hil-lalta varmasti onnistuisivat nekin...- AnonyymiUUSI
Kualjkiäryleitä Savossa tehhää ja syyvää.
- AnonyymiUUSI
demeter1 kirjoitti:
Olette sitten sitkeätä sukua, Mdk ..)) Minun kälyni on myös tunnettu kaalikääryleistään, mutta hän on "vasta" 80..)) Vielä jaksaa ne "tavalliset", 30 käärylettä värkätä - yleisön pyynnöstä.
Malttaisinpa itsekin niitä joskus yrittää . Hil-lalta varmasti onnistuisivat nekin...Hil-lalta onnistuu kaekki.
Ahvenkukko, kualjkiäryleet, mykykeitto ja tietennii sipuljnaputus.
- AnonyymiUUSI
Alueemme on säästynyt pahemmilta ukonilmoilta. Netistä löytyy kuin muistoksi nousevan ukonilman ääninäyte.
Vahinkoohan niist vaan tulee. Joillekin aikuisillekin on jäänyt lapsuudesta paha ukonilman kokemus, jopa pelko.
# mereltä 30 km pohjoiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta703550Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1483503Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463322- 532769
- 322036
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘301962Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k401695- 481676
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä961625- 391390